Prof. Marketta Rinne Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT

Transkriptio

1 Luomunautojen ruokinta Prof. Marketta Rinne Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT i t t Sähköposti: marketta.rinne@mtt.fi YmpäristöAgro II-hanke, ProAgria Nivala MTT

2 Luomutuotanto Sertifioitu toimintatapa brändi EU:n ja kansallisten säädösten säätelemää Kuluttajat tietävät mistä lisähintaa maksavat Tuottajien tasavertainen asema, kaikille samat lisäkustannuksia aiheuttavat velvoitteet Tavoitteena: Kemikaalien ja lääkkeiden mahdollisimman vähäinen käyttö GMO-kielto (geneettisesti muunnellut organismit) Mahdollisimman pieni ympäristökuormitus Eläinten hyvinvointi Sosiaalinen kestävyys Tuottajan ja kuluttajan uttaja tietoisuus toisistaan staa Lähiruoka (EU-tasolla) 2

3 Luomunautojen ruokinnan erityispiirteitä Rehut luonnonmukaisesti tuotettuja Apila mukana nurmissa Väkirehun määrä korkeintaan 40 % kuiva-aineesta Lypsylehmillä 50 % sallittu lypsykauden 3 ensimmäisen kuukauden aikana Vain hyväksyttyjä lisäaineita mahdollista käyttää Mm. säilörehun säilöntäaineet, kivennäiset, lisärehut Luomun vaikutus suurempi pellolla kuin navetassa Rehuntuotannon haasteet: Riittävä rehujen määrä ja laatu Luomulisärehujen saatavuus ja hinta? Palkokasvien viljelyn onnistuminen Palkokasvien korkea kalsiumpitoisuus, luomurehujen matala seleenipitoisuus, it i rikat 3

4 Miksi palkokasvit niin tärkeitä luomussa? Viljelyyn liittyviä etuja Typensitojakasveja ottavat typpeä ilmasta juurinystyräbakteerien avulla Hyvä esikasviarvo, jättävät typpeä myös seuraavalle Luomuviljelyssä välttämätön ravinnekiertojen toimivuuden kannalta Yksivuotiset palkokasvit katkaisevat apilakiertoa ja helpottavat lannanlevitystä Lisäävät biodiversiteettiä Positiivisia (ja negatiivisia) ympäristövaikutuksia Lehmien ruokintaan liittyviä etuja Joustoa korjuuaikaan Sulavuus ei laske samaan tahtiin kuin heinillä Lisää rehujen syöntiä (ja maitotuotosta) Parantaa maitorasvan laatua ihmisravitsemuksen kannalta

5 Suomalainen luomumaidontuotanto Luomumaidontuotanto kasvussa, mutta tiloja silti vähän Tällä hetkellä noin 180 luomumaitotilaa Luomutukiin sijoitetut varat eivät täysimääräisesti ohjaudu luomutuotteiden tarjontaan markkinoilla, jos karjatilalla pellot ovat luomussa mutta karja ei Tuotanto varsin intensiivistä, sillä ProAgrian tuotosseurannan (v. 2011) mukaan maitotuotos luomutiloilla ei kovin paljon matalampi kuin tavanomaisilla tiloilla: 7923 vs kg maitoa vuodessa (89.5 %) Ero suurempi energiakorjattuna maitona (85.9 %), koska luomumaidon rasva- ja valkuaispitoisuudet pienempiä 5

6 Luomumaidon koostumus Maidon pitoisuudet luomutiloilla selvästi matalammat kuin tavanomaisilla tiloilla: Rasva395vs 3.95 vs. 415% 4.15 Valkuainen 3.14 vs % Lähde: ProAgrian tuotosseuranta 2011 Maidossa enemmän tyydyttymättömiä rasvahappoja Eduksi ihmisravitsemuksen näkökulmasta Eroihin vaikuttavat ainakin seuraavat tekijät: Apilapitoinen säilörehu Pienempi väkirehun osuus ruokinnassa Runsaampi laidunnus 6

7 Laidunnus luontevasti osa luomua Laidunnus Tukee luomun brändiä Hyvin hoidettuna edullista rehua Edistää eläinten hyvinvointia Laidunnukseen paneuduttava! Laidunalan sovitus, laidunkierto Laitumeen sopivat kasvilajit, laitumien uusiminen, puhdistusniitot Juotto, väkirehutäydennys, kivennäistäydennys Eläinliikenne lypsyrobottitiloilla, lisäväkirehun annostelu seosrehutiloilla ym. ym. 7

8 Ruokintasuositukset Ruokintasuositukset i k ovat sidoksissa i rehuarvoihin eli muodostavat kokonaisuuden, joka toimii yhdessä Suositus kertoo, kuinka paljon energiaa tai valkuaista on keskimäärin kulunut tietyn tuotostason saavuttamiseen Nykykäsityksen mukaan eläinten tuotos ei ole vakio, vaan muodostuu vasteena aineenvaihdunnan käyttöön tulevien ravintoaineiden ja energian määrälle Lehmällä ei ole ylläpitotarpeen täytyttyä energian ja valkuaisen tarvetta, tt vaan maidon määrä ä määräytyy ä sen perusteella, kuinka k paljon lähtöaineita on käytettävissä Toki perinnöllisesti korkean maidontuotantokyvyn omaava lehmä erityisesti alkulypsykauden aikana tuottaa maitoa enemmän kuin ravintoaineiden saanti antaa periksi Mobilisoi kudosvarastoja eli lypsää lihoistaan

9 Tuotosvaste Muutos maitotuotoksessa kun ruokintaa (=eläinten ravintoaineiden saantia) muutetaan Rehujen määrä Rehujen laatu Vasteet t toteutuvatt t t vain tilanteessa, t jossa säilörehua annetaan vapaasti (ilman lainausmerkkejä!) Jos SR-ruokinta ei vapaa, vaste esim. lisäväkirehulle kasvaa Ei ole mitään syytä olettaa, että vasteet ravintoaineiden saannille poikkeaisivat luomulehmillä tavanomaisista

10 Tuotosvaste: 2 kg maitoa / 4 kg VR = 0.5 kg maitoa / kg VR 34 Maitot tuotos (k kg/d) Regressioyhtälö: y = 0.5x + 25 Muutos 4 kg Muutos 2 kg Väkirehun määrä ä (kg/d)

11 Tuotosvasteiden taustalla ravintoaineiden saanti lehmä ei tee maitoa tyhjästä Energiakorjattuun maitotuotokseen vaikuttavat: ME:n saanti käyräviivainen vaikutus Ohitusvalkuaisen pitoisuus Raakarasvan pitoisuus käyräviivainen vaikutus Solunsisällyshiilihydraattien pitoisuus käyräviivainen vaikutus Valkuaistuotokseen vaikuttavat: ME:n saanti Ohitusvalkuaisen saanti käyräviivainen vaikutus Raakarasvan pitoisuus käyräviivainen vaikutus Solunsisällyshiilihydraattien pitoisuus käyräviivainen vaikutus Myös lähtötilanteen tuotannon intensiteetti vaikuttaa vasteisiin Vähenevän lisätuoton laki Taustaoletus että kivennäis- ja hivenaineiden, vitamiinien ja veden saanti on riittävä Tuotosvasteiden laskennassa ei ole huomioitu muiden tekijöiden vaikutusta, joista ei ole riittävää aineistoa tai tieteellistä näyttöä Tietyt lisäravinteet tai lisäaineet, esim. suojattu rasva, suojatut aminohapot, hiivavalmisteet ym.

12 Rehuannoksen koostumuksen muutosten vaikutukset energiakorjattuun maitotuotokseen tuotos, kg/pv ME -tuotos, kg/pv EKM- EKM OIV ME-saanti (korjattu), MJ/pv Rehuperäisen ohitusvalkuaisen pitoisuus, g/kg ka tos, kg/pv EKM-tuot NFC Rehuannoksen solunsisällyshiilihydraattien pitoisuus, g/kg ka EKM-tuotos s, kg/pv Rasva Rehuannoksen rasvapitoisuus, g/kg ka

13 Rehuannoksen koostumuksen muutosten vaikutukset maitovalkuaistuotokseen Valkua aistuotos, g/pv ME Valkua aistuotos, g/pv OIV ME-saanti (korjattu), MJ/pv Rehuperäisen ohitusvalkuaisen saanti, g/pv otos, g/pv Valkuaistu NFC Rehuannoksen solunsisällyshiilihydraattien pitoisuus, g/kg ka tos, g/pv Valkuaistuot Rasva Rehuannoksen rasvapitoisuus, g/kg ka

14 Muistisääntöjä: Tuotosvasteet Yhden yksikön lisäys D-arvo (10 g/kg ka) Väkirehu (kg ka) Korvaussuhde (SR-syönti ) *Kohtuullinen VR-taso Rehuannoksen valkuaispitoisuus (10 g/lg ka) OIV-saanti (1 g) Vaste 0.3 / 0.5 # kg EKM 150 g SR ka syönti 061kgEKM kg ka 0.55 kg EKM 0.45 g maitovalk. # Kotimaiset kokeet

15 Lisätietoja lehmien syönnistä suomeksi: Lypsylehmän ruokinta Tieto tuottamaan 133. ProAgria Keskusten liitto. 131 s. Rinne, M., Huhtanen, P. & Nousiainen, J Säilörehun ja koko rehuannoksen syönti-indeksit auttavat lypsylehmien ruokinnan suunnittelussa. Maataloustieteen Päivät Nousiainen, J Nurmirehun syöntipotentiaalin ennustaminen tarkentuu Artturi-rehuanalyysissä. Maito ja Me 5: Rinne, M., Huhtanen, P., Nousiainen, J Syönti-indeksit käyttöön lypsylehmien ruokinnan optimointimahdollisuudet paranevat. Nauta 1/2008: MTT

16 Valkuaisruokinnan optimointi tärkeää Hyvälaatuinen rehuvalkuainen on kallista Tuotannon taloudellisuuden optimointi Valkuaisyliruokinta on tarpeetonta ja jopa haitallista eläimille Ylimääräinen typpi poistetaan urana virtsan mukana Ympäristönäkökohdat Ammoniakin haihtuminen eläinsuojista, lantavarastoista ja pelloilta Nitraatin huuhtoutuminen pohjavesiin Typpioksiduuli id on voimakas kasvihuonekaasu k MTT

17 Valkuais- ja energiaruokinnan erottaminen vaikeaa Pötsin mikrobivalkuaisen tuotannon edellytys on, että pötsimikrobit saavat energiaa pötsissä fermentoituvasta orgaanisesta aineesta Esim. säilörehun valkuaisarvo (OIV-arvo) on sitä parempi, mitä parempi sen energia-arvo arvo (sulavuus, D-arvo) on OIV-arvo Lisäksi pötsimikrobeilla on oltava riittävästi ammoniakkia aminohappojen rakennusaineeksi PVT-arvo Mikrobit voivat myös hyötyä hyvälaatuisesta t valkuaisesta käyttämällä ällä suoraan rehun sisältämiä aminohappoja MTT

18 Pötsimikrobit tarvitsevat typpeä - Jos rehuannoksen raakavalkuaispitoisuus on niin pieni, että rehuannoksen PVT-arvo on negatiivinen, typen lähteen lisääminen rehuannoksen on syytä tehdä - Pötsin mikrobit tarvitsee typpeä, jotta laskennallinen OIV:n saanti toteutuu - Mikrobien typen puute huonontaa kuidun sulavuutta - Teoriassa myös ei-valkuaistyppi kuten urea toimii, mutta käytännössä kasvivalkuainen on varmempi valinta - Myös runsaasti raakavalkuaista sisältävä säilörehu ja muut ns. huonolaatuista valkuaista sisältävät rehut toimivat pötsimikrobien typen lähteenä - Pötsimikrobien typen tarve tyydyttyy, y yy, kun rehuannoksen valkuaispitoisuus on noin g/kg ka (13-14 % ka:ssa) - Typen tarve riippuu myös mm. säilörehun sulavuudesta - Mitä enemmän mikrobit saavat energiaa, sitä enemmän ne tarvitsevat myös typpeä - Maidon ureapitoisuus tällöin noin mg / 100 ml - Tarve hieman suurempi (n. 160 g/kg ka) apilapitoisia säilörehuja käytettäessä ttä ä - Apilan valkuaisen pötsihajoavuus pienempi kuin nurmiheinien MTT

19 Mikä on taloudellisesti järkevä valkuaistäydennys lypsylehmille? OIV:n (ohutsuolesta imeytyvä valkuainen) tarve ei ole samalla lailla absoluuttinen kuin esimerkiksi välttämättömien kivennäisaineiden, vitamiinien tai rasvahappojen tarve Lehmä ei sairastu OIV:n puutostautiin vaan vähentää maitotuotostaan sille tasolle, johon maidon rakennusaineita riittää Jos valkuaisrehuja ei käytettäisi ollenkaan, keskituotos putoaisi 6-9 % Sopiva valkuaistäydennysmäärän valinta on ennen kaikkea taloudellinen kysymys Kattaako lisämaidosta saatava tulo valkuaisrehun hankintakustannuksen? KarjaKompassi tukena ruokinnan taloudellisessa optimoinnissa tuotosvasteiden perusteella Ravinteiden hyväksikäytön parantamisesta ei makseta Ainakaan toistaiseksi MTT

20 Keinoja paremman valkuaisomavaraisuuden saavuttamiseen lypsykarjatilalla Apila mukaan nurmiin Perusrehun laatu tärkeintä! Nurmen korjuu hyvin sulavana (D-arvo tavoite 690 g/kg ka) Säilörehun hyvä säilönnällinen laatu Perusrehut ovat tärkeimpiä valkuaisrehuja Monipuolinen karkearehu (eri kasvilajit) Palkokasvit mukana kokoviljasäilörehun sadon parantamisessa ja raakavalkuaispitoisuuden nostamisessa Rehujen oikea kohdentaminen eläinryhmittäin Monipuolisuudesta etua erilaiset rehuerät tasapainottavat rehuannosta Toimii erityisen hyvin isohkoilla seosrehutiloilla

21 Monenlaisia vaihtoehtoja palkokasvien käyttöön: Nurmipalkokasvit Apilat tärkeimpiä Säilörehu, kuivaheinä tai laidunnus Palkokasvit tuorerehuna tai mukana kokoviljasäilörehuseoksissa Herne, virnat, härkäpapu p Säilörehu tai syöttö suoraan kasvustosta Palkoviljat Herne, härkäpapu, lupiini Siemenet osana väkirehua MTT

22 Puna-apila Valkoapila Sinimailanen Vuohenherne Herne Sinilupiini il ii i Valkolupiini l i Härkäpapu 22

23 Palkokasvit hyötykäyttöön ttöö Palkokasveja kannattaa hyödyntää monipuolisesti luomutiloilla Omat rehut kannattaa analysoida ja varastojen koko arvioida ruokinnan suunnittelun takia Parhaiten sulavat ja eniten valkuaista sisältävät rehut lypsylehmille Palkokasvi-vilja k ilj säilörehut nurmisäilörehujen kanssa seoksena 23

24 Rehuarvoja Kasvi Raakavalku D-arvo HVO ME, aista, g/kg MJ ka Puna-apilaapila Säilörehu (50% apilaa) Puna-apila Kasvusto, aik Herne Kasvusto Härkäpapu p Kasvusto Valkolupiini Kasvusto

25 Haasteita Viljelyn epävarmuus, sadon määrän ja laadun vaihtelut Usein vaateliaita kasveja kasvuolojen suhteen Säilörehun valkuaispitoisuus suhteessa sulavaan energiaan voi nousta typen hyväksikäyttö maidontuotannossa huononee sonnan ja erityisesti virtsan mukana erittyvä typen määrä lisääntyy Korkea Ca-pitoisuus pitoisuus, puhaltuminen, kasviestrogeenit (?) Monipuolisuus on valttia Viljelyvarmuutta ja rehuarvoa lisää monen kasvin seoksen käyttäminen Sopivat ruokintaan seoksena nurmisäilörehun kanssa Märehtijät syövät enemmän useammasta kasvilajista tehtyä säilörehua kuin yhdestä

26 Puna-apila Puna-apila sopii hyvin monivuotisiin säilörehunurmiin Useimmiten seoksena heinäkasvien kanssa (timotei, nurminata) Viljelyvarmin Suomessa Artturissa korjuuaikatietoa ensimmäiseen korjuuseen Haasteena on pysyminen nurmessa, osuuden vaihtelu Toisessa sadossa apilan osuus on yleensä suurempi (heinäkasvin i jälkikasvukykyk k tärkeä) ä) Sopiva apilapitoisuus nurmessa % ka:sta Apilan valkuaispitoisuus on suurempi kuin nurmiheinien Luomunurmista kerätyissä seosnäytteissä raakavalkuaista: Apila 208 g/kg ka (20,8 %) Heinäkasvit 101 g/kg ka (10,1 %) Seoskasvustossa heinät pienentävät rehun RVpitoisuutta ja vähentävät typpitappioita 26

27 Puna-apilapitoisen säilörehun käyttö lypsylehmien rehuna Säilörehun syönti lisääntyy Maitotuotos lisääntyy Mutta maidon rasva- ja valkuaispitoisuudet pienenevät Maidon rasvahappokoostumus paranee ihmisravitsemuksen kannalta Säilörehun valkuaispitoisuus suhteessa sulavaan energiaan voi nousta Typen hyväksikäyttö maidontuotannossa huononee Eläimestä sonnan ja erityisesti virtsan mukana erittyvät typen määrä lisääntyy Tulokset riippuvat huomattavasti siitä, mihin verrataan Mikä on käytettyjen säilörehun sulavuus, säilönnällinen laatu Vaihtelu suurta niin puna-apilavaltaisten kuin pelkistä nurmiheinistä tehtyjen säilörehujen sisällä Vaihtelevat huomattavasti kehitysvaiheesta ih korjuuhetkellä, k viljelytekniikasta, olosuhteista johtuen 27

28 Mun mielestä apilarehu on hyvää! Kun säilörehussa apilaa %: Säilörehun syönti kg ka/pv Maitoa kg /pv EKM tuotos kg/pv Valkuaistuotos + 31 g/pv Verrattuna nurmikasvisäilörehuruokintoihin Tulokset yhteenvetoja kirjallisuudesta ja MTT:n tutkimuksista, Kuoppala 2010

29 Tilalla tuotettujen valkuaisrehujen etuja Palkokasvit typpeä sitovina kasveina vähentävät typpilannoitteiden oston tarvetta Positiiviset ilmastovaikutukset odotettavissa Lisäävät omavaraisuutta valtakunta- ja tilatasolla Huoltovarmuus ja ruokaturva paranevat Ostorehujen ja lannoitteiden hintavaihtelut eivät vaikuta Tuovat monipuolisuutta viljelykiertoihin Katkaisevat t viljojen j kasvitautikierteitä tiki t itä Parantavat maan rakennetta Lisäävät biodiversiteettiä Tarjoavat pölyttäjille ravintoa Tuovat mielenkiintoa viljelyyn MTT

30 Palkoviljat valkuaispitoisia väkirehuja Herne, härkäpapu Mahdollista viljellä Suomessa Voivat korvata nautojen ruokinnassa ainakin osittain rypsin Herneen valkuaispitoisuus vain runsaat 20 %, härkäpavun n. 30 % Lupiini (sinilupiini) Kokemukset Suomessa vähäisiä tulossa!? Matala tärkkelys- ja öljypitoisuus, mielenkiintoinen lisä märehtijöille!? Soijapapu Tärkeä tuontivalkuaisrehu sioille ja siipikarjalle, ei menesty Suomessa Herne Härkäpapu Sinilupiini Soijapapu MTT

31 Valkuaisomavaraisuus oli esillä Maataloustieteen Päivillä 2012: Aiheita muun muassa: Potentiaali ja realiteetit kotimaisen valkuaistuotannon lisäämiseksi nyt ja lähitulevaisuudessa Kotimaisen valkuaisen käytön taloudelliset edellytykset Härkäpapu kanojen rehuna Palkoviljat nautojen ruokinnassa Herne on vaativa suorakylvettävä Ratkaisuja härkäpavun kasvinsuojeluun Increasing the range of legume crops for Finnish crop rotations Lisäksi i posterit MTT

32 Suomen Maataloustieteellisen seuran sivuilla Maataloustieteen Päivien julkaisut Paljon hyvää lähdemateriaalia! Maataloustieteen Päivien esitysten t kokotekstit saatavilla MTT

33 Valkuaisopas Tieto Tuottamaan - sarjassa Valkuaisrehujen tuotanto ja käyttö kirjan (2011) avulla voi arvioida ruokinnan eri valkuaisrehuvaihtoehtojen tuotosvaikutuksia ja taloudellisuutta ja löytää omalle tilalle viljeltäväksi soveltuvat valkuaiskasvit ja antaa ohjeita niiden viljelytekniikkaan Tilattavissa ProAgrian verkkokaupasta MTT

34 MTT

35 Menestystä tä lehmien ruokintaan! Kysymyksiä & kommentteja! Kuvassa valkoapila