Monipuolinen kotovarainen ruokinta palkokasveja nurmissa, kokoviljasäilörehussa ja väkirehussa hyödyntäen

Transkriptio

1 Monipuolinen kotovarainen ruokinta palkokasveja nurmissa, kokoviljasäilörehussa ja väkirehussa hyödyntäen Jyväskylä Prof. Marketta Rinne MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) Kotieläintuotannon tutkimus, Jokioinen

2 Tilalla tuotetun valkuaisrehun etuja Palkokasvit typpeä sitovina kasveina vähentävät typpilannoitteiden oston tarvetta Positiiviset ilmastovaikutukset odotettavissa Lisäävät omavaraisuutta valtakunta- ja tilatasolla Huoltovarmuus ja ruokaturva paranevat Ostorehujen ja lannoitteiden hintavaihtelut eivät vaikuta Tuovat monipuolisuutta viljelykiertoihin Katkaisevat viljojen kasvitautikierteitä Parantavat maan rakennetta Lisäävät biodiversiteettiä Tarjoavat pölyttäjille ravintoa Tuovat mielenkiintoa viljelyyn

3 Monenlaisia vaihtoehtoja palkokasvien käyttöön: Nurmipalkokasvit Apilat tärkeimpiä Säilörehu, kuivaheinä tai laidunnus Palkoviljat Herne, härkäpapu, lupiini (?) Siemenet osana väkirehua Palkokasvit tuorerehuna tai mukana kokoviljasäilörehu-seoksissa Herne, virnat, härkäpapu Säilörehu tai syöttö suoraan kasvustosta

4 Valkuaisruokinnan optimointi tärkeää Valkuainen on rehuannoksen kallein komponentti Tuotannon taloudellisuuden optimointi Ympäristönäkökohdat Ammoniakin haihtuminen eläinsuojista, lantavarastoista ja pelloilta Nitraatin huuhtoutuminen pohjavesiin Märehtijätuotannon julkisuuskuva Korkeilla valkuaistasoilla lisävalkuaisen marginaali hyväksikäyttö vain 5-10% Valkuaisarvojen avulla ruokintaa voidaan suunnitella

5 Valkuaisen sulatus Rehujen valkuaissisältö ei kerro kovin paljon lehmän käyttöön tulevan valkuaisen määrästä ja laadusta: Mikrobivalkuaisen (aminohappojen) muodostuminen yksinkertaisista typellisistä aineista Urea, nitraatit Rehun sisältämän valkuaisen (aminohappojen) hajotus pötsissä

6 Valkuais- ja energiaruokinnan erottaminen vaikeaa Pötsin mikrobivalkuaisen tuotannon edellytys on, että pötsimikrobit saavat energiaa pötsissä fermentoituvasta orgaanisesta aineesta Esim. säilörehun valkuaisarvo (OIV-arvo) on sitä parempi, mitä parempi sen energia-arvo (sulavuus, D- arvo) on OIV-arvo Lisäksi pötsimikrobeilla on oltava riittävästi ammoniakkia aminohappojen rakennusaineeksi PVT-arvo Mikrobit voivat myös hyötyä hyvälaatuisesta valkuaisesta käyttämällä suoraan rehun sisältämiä aminohappoja

7 Märehtijän erityispiirteet valkuaisruokinnassa Märehtijän valkuaisen saannissa pötsimikrobeilla on keskeinen rooli. Ne muuttavat ison osan rehun valkuaisesta mikrobivalkuaiseksi. Mikrobien toiminnasta seuraa kytkentä rehun sulavuuden ja rehun valkuaisarvon välille, eli Mitä sulavampaa rehua, sitä enemmän siitä voi muodostua mikrobivalkuaista

8 MÄREHTIJÄN VALKUAISARVOT AMMONIAKKIA PVT GLUKOOSI RAKENNUSAINEIKSI mikrobit hajottavat osan valkuaisesta AMINO- HAPPOJA AMMONIAKKIA MIKROBIMASSAA + hajoamatonta rehun valkuaista OIV juoksutusmahassa mikrobien hajoaminen alkaa rehun valkuainen, aminohappoja Arja Seppälä MTT, 2010

9 Lehmän valkuaisen (OIV eli ohutsuolesta imeytyvät aminohapot) saanti muodostuu: Mikrobivalkuainen Nurmirehun ohitusvalkuainen Väkirehun ohitusvalkuainen Endogeeninen valkuainen

10 Esimerkki seos: osuus % KA nimi KA % RY /kg KA ME MJ/ kg KA OIV g/kg KA PVT g/kg KA HVO % D- arvo % 23 % Ohra, kg/hl 86 1,10 12, % Kaura, kg/hl 86 1,03 12, % Rypsi- ja rapsirouhe, 00- lajike1) 89 0,97 11, % Puna-apilapit. (50%) säilörehu, 1.sato, aik. korj 25 0,93 10, SEOS 39 0,99 11, Rehujen lähtötiedot:

11 Esimerkki seos: Esim. Syönti kg/pv nimi KA % RY /kg KA ME MJ/ kg KA OIV g/kg KA PVT g/kg KA HVO % D- arvo % 5,3 Ohra, kg/hl 86 1,10 12, ,8 Kaura, kg/hl 86 1,03 12, ,6 Rypsi- ja rapsirouhe, 00- lajike1) 89 0,97 11, ,7 Puna-apilapit. (50%) säilörehu, 1.sato, aik. korj 25 0,93 10, ,4 SEOS 39 0,99 11, Rehujen lähtötiedot:

12 Esimerkki seos: osuus % KA osuus energiasta osuus oiv:sta nimi 23 % 25 % 24 % Ohra, kg/hl 20 % 21 % 19 % Kaura, kg/hl 7 % 7 % 11 % Rypsi- ja rapsirouhe, 00-lajike1) 50 % 47 % 46 % Puna-apilapit. (50%) säilörehu, 1.sato, aik. korj

13 Korkeatuottoisen lehmän valkuaisruokinta Lehmä korjaa itse valkuaisen ja energian suhdetta tuotostason noustessa Korkeatuottoinen lehmä syö paljon, jolloin rehun virtausnopeus ruoansulatuskanavan läpi kasvaa Rehun aika pötsisulatuksen kohteena lyhenee, jolloin: Energian sulavuus huononee Valkuaisen pötsihajoavuus pienenee eli enemmän ohitusvalkuaista Mikrobivalkuaissynteesin tehokkuus kasvaa OIV:tä suhteessa energiaan (RY) enemmän

14 Valkuaistarve on suositus OIV:n tarve ei ole samalla lailla absoluuttinen kuin välttämättömien kivennäisaineiden, vitamiinien tai rasvahappojen tarve Lehmä ei sairastu OIV:n puutostautiin vaan vähentää maitotuotostaan sille tasolle, johon maidon rakennusaineita riittää Sopiva valkuaistäydennysmäärän valinta on ennen kaikkea taloudellinen kysymys Kattaako lisämaidosta saatava tili valkuaisrehun hankintakustannuksen? PS. Jos lehmä lypsää kovasti lihoistaan ja pyrkii menemään huonoon kuntoon, valkuaisruokintaa saattaa kannattaa ennemmin vähentää kuin lisätä Kun aminohappojen puute rajoittaa maidontuotantoa, energiaa jää enemmän lehmän omaan kuntoutumiseen

15 Käytännössä: - Lisävalkuainen lisää myös säilörehun syöntiä - Vaikutus sitä suurempi, mitä heikkolaatuisempi säilörehu on - Säilönnällinen laatu, (sulavuus) - Jos säilörehun raakavalkuaispitoisuus on niin pieni, että rehuannoksen (uusi) PVT-arvo on negatiivinen, typen lähteen lisääminen rehuannoksen on syytä tehdä - Pötsin mikrobivalkuaissynteesi travitsee typpeä, jolloin myös oletettu OIV:n saanti toteutuu - Mikrobien typen puute huonontaa kuidun sulavuutta

16 Maito ja Me 9 / 2000 Juha Nousiainen: Lehmien valkuaisruokinnan vaikutus maidontuotantoon, maidon laatuun ja ympäristöpäästöihin Valkuaisrehun käyttö kannattaa Lisättäessä lehmien valkuaisen saantia valkuaisrehulla nurmiviljaruokinnalla suhteellisen alhaiselta tasolta % kohtuulliselle tasolle % ka:ssa lisääntyy tuotos noin 10 %. Samalla maidon koostumus muuttuu edulliseen suuntaan. Useimmissa tapauksissa kannattaa käyttää hyvälaatuista valkuaisrehua. Nimenomaan rypsillä saadut tulokset ovat olleet hyviä. Lisävalkuaista kannattaa syöttää varsin tasaisesti, riippumatta perusrehun valkuaispitoisuudesta ja lehmien tuotospotentiaalista. Merkittäviä lehmien hedelmällisyysongelmia tai haitallisia ympäristövaikutuksia ei ole vielä %:n raakavalkuaistasolla odotettavissa.

17 Palkoviljat valkuaispitoisia väkirehuja Herne, härkäpapu Mahdollista viljellä Suomessa Voivat korvata nautojen ruokinnassa ainakin osittain rypsin Herneen valkuaispitoisuus vain runsaat 20 %, härkäpavun n. 30 % Lupiini Sini,- kelta- ja valkolupiini Kokemukset Suomessa vähäisiä tulossa!? Matala tärkkelys- ja öljypitoisuus, mielenkiintoinen lisä märehtijöille!? Soijapapu Tärkeä tuontivalkuaisrehu sioille ja siipikarjalle, ei menesty Suomessa Herne Härkäpapu Valkolupiini Soijapapu

18 Ma as e udu n tied e

19 Perinteiset valkuaisrehut vs. palkoviljat Rehu RV His Met Lys HVO OIV Energia-arvo/kg ka g/kg ka g/100 g RV % g/kg ka RY ME Rypsirouhe Rypsipuriste Soijarouhe Herne Härkäpapu Lupiini Rehutaulukon mukaan herne, härkäpapu ja lupiini sisältävät hyvin vähän metioniini-aminohappoa, joten metioniinin saanti voi tulla rajoittavaksi Myös niiden valkuaisen pötsihajoavuus (HVO) on selvästi suurempi soijaan ja varsinkin rypsiin verrattuna Karkea jauhaminen voi olla hienoinen etu valkuainen ei hajoa pötsissä aivan yhtä nopeasti

20 Härkäpavun haitta-aineet Tanniinit Visiini ja kumvisiini Ei suurta merkitystä märehtijöiden ruokinnassa Tanniinit huonontavat sulavuutta yksimahaisilla Visiini ja kumvisiini voivat aiheuttaa vakavaa anemiaa muniville kanoille (ja G6PD-mutaation omaaville ihmisille) Lähde: Crepon, K., Marget, P., Peyronnet, C., Carrouee, B., Arese, P. & Duc, G Nutritional value of faba bean (Vicia faba L.) seeds for feed and food. Field Crops Research 115:

21 Miten onnistuu palkoviljojen viljely? Viljely voi olla suurempi haaste kuin käyttö ruokinnassa Pätee myös nurmipalkokasveihin Haasteet mm. viljelytekniikan kehittämiseen ja kasvinjalostukseen Riittävä satotaso ja viljelyvarmuus merkittäviä taloudelliseen tulokseen vaikuttavia tekijöitä Monipuolisen viljelykierron (ja ruokinnan) asettamat haasteet viljelijän osaamiselle, kalustolle, logistiikan ja varastoinnin hallinnalle Viljely lisääntynee ilmastonmuutoksen edetessä, sillä kasvukauden pituus rajoittaa palkoviljojen viljelyä Kertokaa omia kokemuksia palkoviljojen viljelystä!

22 Kotimaisten palkoviljat valkuaisväkirehuina Tutkimustuloksia niukasti, lähinnä vain herneestä Kokeet tehty luomuruokintaan sopivalla väkirehutasolla Härkäpavusta ja lupiinista ei lainkaan kotimaisia tutkimustuloksia naudoilla

23 Hernettä vai rypsiä? Perusrehuna 2. sadon timotei-nurminata-puna-apilasäilörehu vapaasti annettuna apilan osuus 40%, D-arvo 63.6 %, Raakavalkuainen 14.1% Väkirehuna ohra-kauraseos (1:1) 8 kg/pv (K) Valkuaistäydennyksenä (yhtä paljon typpeä kaikista lisävalkuaisista) rypsirouhe (21.8 % = 1.7 kg/pv) (R) herne (41,8 % = 3.3 kg/pv) (H) herne + luomurypsi ( %) = kg /pv (HR) Tulokset julkaistu: KHALILI, H., KUUSELA, E., SAARISALO, E., SUVITIE, M Use of rapeseed and pea grain protein supplements for organic milk production. Agricultural and Food Science in Finland 8, 3: KHALILI, H., SAARISALO, E., SUVITIE, M., KUUSELA, E Herne ja rypsi valkuaisrehuina luonnonmukaisessa maidontuotannossa. Koetoiminta ja käytäntö 56, 1( ): 2.

24 Maitotuotos, EKM kg/pv Kontrolli Rypsi Herne H+R Khalili ym. 1999

25 Valkuaistuotos, g/pv Kontrolli Rypsi Herne H+R Khalili ym. 1999

26 Hernettä vai rypsiä? Perusrehuna 1. sadon timotei-nurminatasäilörehu vapaasti Raakavalkuainen 16.0% Väkirehuna ohra-kauraseos (1:1) 10 kg/pv (Kontr.) Raakavalkuainen 12.9 % Valkuaistäydennyksenä (yhtä paljon typpeä kaikista lisävalkuaisista) rypsirouhe 2 kg/pv (Rypsi) kuiva herne (Herne-k) murskesäilötty herne (Herne-m) Tulokset jukaistu: AHVENJÄRVI, S., VANHATALO, A., JAAKKOLA, S Herne lisää lehmien maitotuotosta. Koetoiminta ja käytäntö 62, 2( ): s. 6. VANHATALO, A., AHVENJÄRVI, S., JAAKKOLA, S Metabolic and production responses in dairy cows fed peas or rapeseed meal on grass silage based diet. In: The X International symposium on ruminant physiology : August 30th to September 4th 2004, Copenhagen, Denmark : short papers. Journal of animal and feed sciences 13, Suppl. 1:

27 Herneen vaikutus maitotuotokseen, EKM kg/pv Kontr. Rypsi Herne-k Herne-m Valkuaislisä nosti maitotuotosta Valkuaisrehujen välillä ei merkitseviä eroja

28 Herne lypsylehmän valkuaislisänä Ei ole aivan rypsin veroinen Ei lisää rehuvalkuaisen virtausta ohutsuoleen Herneen valkuaisen pötsihajoavuus suuri Sopii hyvin, jos säilörehun sulavuus on hyvä, mutta Valkuaispitoisuus matala Herne vaikuttaa edullisesti Saattaa lisätä säilörehun syöntiä Lisää pötsimikrobien energian saantia Voi lisätä mikrobivalkuaisen muodostusta pötsissä Korvaa ruokinnassa rehuviljaa

29 Valkuaisrehun laadulla on merkitystä Rypsi sopii soijaa paremmin täydentämään viljaa ja nurmirehua nautojen ruokinnassa Soija puolestaan sopii hyvin sikojen ja siipikarjan ruokintaan Rypsiä voidaan käyttää myös sikojen ja siipikarjan ruokinnassa Herne ja härkäpapu sopivat kaikkien eläinryhmien ruokintaan Huomioi, että valkuaispitoisuuksissa isot erot: Herne reilut 20 % Härkäpapu noin 30 % Rypsirehut % Soijarehut noin 50 % Usein saadaan paras tulos, jos vain osa valkuaisrehusta korvataan kotimaisilla palkoviljoilla Soijapuriste Rypsipuriste

30 Entä valkuaisrehujen määrä? Panostuotos-suhde ratkaisee taloudellisuuden! KarjaKompassi Typen hyväksikäytön tehostamisesta kotieläintuotannossa ei suoria taloudellisia vaikutuksia Ainakaan vielä Maidon ureapitoisuuden perusteella voidaan arvioida lypsylehmien PVT:n riittävä saanti Kun maidon urea mg/100 ml tai enemmän, rehuannoksen typpipitoisuus riittää pötsimikrobien tarpeeseen Jos alle, urean tai muiden huonojen valkuaislähteiden kuten nurmirehun raakavalkuaispitoisuuden lisäämisestä voi olla hyötyä Lihanautojen (>200 kg) suositukseksi riittää PVT-minimi Pötsin mikrobivalkuaissynteesi riittää kattamaan eläimen tarpeen

31 Valkuaisruokinnan uudelleenajattelu Lehmällä ei ole absoluuttista aminohappojen tarvetta Toisin kuin esim. kivennäis- ja hivenaineet, vitamiinit Kyseessä lähinnä panos tuotossuhde Käytettävissä olevien aminohappojen määrä vaikuttaa muodostuvan maitovalkuaisen määrään Negatiivista energiavajetta lypsykauden alussa voisi jopa helpottaa antamalla silloin vähemmän valkuaisrehua Ruokinnan voi suunnitella taloudellisin perustein Kattaako lisämaidosta saatava tulo rehukustannuksen? Pötsin mikrobien typentarve kannattaa tyypillisesti täyttää Pötsissä muodostunut mikrobivalkuainen kattaa lehmien aminohappojen ylläpitotarpeen Noin % raakavalkuaista rehuannoksen kuiva-aineesta Maidon ureapitoisuus noin mg/100 ml

32 Kokoviljasäilörehun käyttöä vara lisätä Suomen maissisäilörehu Samat viljelytekniset edut kuin maissisäilörehulla Vuosittainen lannanlevitys, vain yksi korjuu kasvukauden aikana Samantyyppiset ruokinnalliset ominaisuudet kuin maissisäilörehulla Sulavuus Tanskan taulukoissa maissisäilörehuja matalampi Mutta Suomen olosuhteissa kokovilja ehtii muodostaa jyvän toisin kuin maissi usein Energia-arvo tyypillisesti nurmirehuja pienempi, valkuaispitoisuus matalahko Syöntiä lisäämällä lehmät pystyvät ylläpitämään maidontuotantoa Huomattavasti viljelyvarmempi kuin maissi Joustavuus käyttötarkoituksessa Mahdollista tehdä puitavaksi aiottu viljakasvusto säilörehuksi tai päinvastoin nurmisadon määrän täydennystarpeen mukaan

33 Karkearehuruokinnan monipuolistaminen Kokoviljasäilörehu Ohra, vehnä suositeltavimpia Korjuu taikinatuleentumisasteella Säilöntä kuten nurmisäilörehuilla Kokoviljasäilörehu on Suomen maissi Jonka käyttöä olisi vara lisätä Seokseen mukaan myös palkokasveja Virnat, herneet, härkäpapu Sato kasvaa, typpilannoituksen tarve pienenee, riskit pienenevät, typen käyttö ruokinnassa tehostuu Ks. Nykänen, A., Rinne, M. & Jauhiainen, L Palkokasveista valkuaista ja sulavuutta kokoviljaseoksiin, Maataloustieteen Päivät

34 Herne kokoviljasäilörehussa Yleensä seoskasvustona viljojen kanssa Varisemisriski haasteena Säilönnässä korkea raakavalkuaispitoisuus tuo lisähaastetta Herne yleensä parantaa seoksen sulavuutta pelkkään viljaan verrattuna Sopiva korjuuajankohta palkojen täyttymisvaiheessa hyvissä ajoin ennen tuleentumista

35 Ohra-herne kokoviljasäilörehuna lihanaudoille Kokeessa 32 hf-sonnia Karkearehuina: Nurmisäilörehu (5 % apilaa), D-arvo 72,0 ja RV 17,8 % kuiva-aineessa Kokoviljasäilörehu (14 % hernettä niukasti), D-arvo 66,5 ja RV 15,5 % kuivaaineessa Väkirehuna ohra-kaura-valkuaistiiviste RV 18.3 % kuiva-aineessa Väkirehun käyttömäärät niukka ja runsas Väkirehun osuus kuiva-aineen syönnistä 33 ja 50 % Tulokset seuraavasssa diassa Lähde: Manninen, M., Nykänen, A., Jauhiainen, L. & Suvitie, M Ohrahernekokoviljasäilörehun ja loppukasvatuksen väkirehuintensiteetin vaikutus hereford-sonnien tuotantoon. Maataloustieteen Päivät

36 Karkearehun sulavuus vaikutti sonien kasvuun enemmän kuin väkirehun määrä (Manninen ym. 2006) VR ei ollut merkitsevä Nurmisäilörehu Niukka Runsas Eläimiä 8 8 Alussa (kg) Lopussa (kg) Ruho (kg) Kasvu kokeen aikana (g/pv) Päiväkasvu Nettokasvu Rehun syönti, kg ka / pv Säilörehu Väkirehu Teurasprosentti Lihakkuus Rasvaisuus Ohra-hernesäilörehu Niukka Runsas SR merk. * o * * * o

37 Lisää aineistoa palkokasvikokoviljasäilörehuista Merja Manninen, M., Ojajärvi, P. & Suvitie, M Kaura-rehuvirnasäilörehu teurashiehojen ruokinnassa. Maataloustieteen Päivät Nurmisäilörehun ja kaura-virnasäilörehun D-arvo samaa luokkaa ja matalahko (n. 64 %) Karkearehulla ei ollut vaikutusta kasvuun (624 vs. 583 g/pv) Kiljala, J., Isolahti, M., Huuskonen, A. & Joki-Tokola, E Palkoviljat kokoviljasäilörehun raaka-aineena. Maataloustieteen Päivät Myöhäinen ja satoisa herne (esim. Perttu) seoksena joko ohran, kauran tai vehnän kanssa tuottaa kuiva-aineeltaan ja sulavuudeltaan parhaan sadon Jos kriteerinä on ainoastaan massantuotanto esimerkiksi emolehmien talviruokintaa varten, valitse kaura-virna tai vehnä-virna - ongelmana arveluttavan korkea raakavalkuaispitoisuus verrattuna sulavuuteen Muista yksivuotisten rikkakasvien torjunta Kiinnitä riittävästi huomiota säilöntätekniikkaan

38 Nurmipalkokasveja lypsylehmille Puna-apila eniten viljelty Sopii hyvin säilörehunurmiin Valkoapila Erittäin hyvä rehuarvo (vähän kuitua, hyvä sulavuus) Sopii laitumiin Alsikeapila Puna- ja valkoapilan risteytys Sirppimailanen, sinimailanen, keltamaite, vuohenherne Vähemmän käytettyjä Virnat, herne mm. mukana kokoviljasäilörehuseoksissa Puna-apila Valkoapila Sinimailanen Vuohenerne

39 Puna-apilapitoisen säilörehun käyttö lypsylehmien rehuna: Säilörehun syönti lisääntyy Maitotuotos lisääntyy Mutta maidon rasva- ja valkuaispitoisuudet pienenevät Maidon rasvahappokoostumus paranee ihmisravitsemuksen kannalta Säilörehun valkuaispitoisuus suhteessa sulavaan energiaan voi nousta Typen hyväksikäyttö maidontuotannossa huononee Eläimestä sonnan ja erityisesti virtsan mukana erittyvät typen määrä lisääntyy Tulokset riippuvat huomattavasti siitä, mihin verrataan Mikä on säilörehun sulavuus, säilönnällinen laatu Vaihtelevat huomattavasti kehitysvaiheesta korjuuhetkellä, viljelytekniikasta, olosuhteista johtuen

40 Apilassa heiniä enemmän raakavalkuaista Apilan RV-pitoisuus on tyypillisesti suurempi kuin nurmiheinien Luomunurmista kerätyissä seosnäytteissä raakavalkuaista: Apila 20.8 % Heinät 10.1 % Seoskasvustossa heinät pienentävät rehun RV-pitoisuutta ja vähentävät typpitappioita Seoskasvuston korjuuajan optimoiminen vaativaa Lannoitetuissa nurmissa heinien typpipitoisuus vaihtelee huomattavasti käytettyjen lannoitemäärien ja muiden kasvuolosuhteiden mukaan 1. nurmiheinäsadon RV-pitoisuus lisääntyy 5.5 g/kg KA, kun typpilannoitusta lisätään 10 kg Korhonen, M., Rinne, M. & Huhtanen, P Lannoitusvasteet nurmirehun tuotannossa. Suomen Maataloustieteellisen Seuran julkaisuja no 21. Toim. Anneli Hopponen. Saatavilla:

41 Kasvilaji ja tuotantotapa vaikuttavat nurmien koostumukseen Luomu 1) Tavanomainen 2) % Apila Heinä Apila Heinä Kuiva-aine Tuhka Raakavalkuainen Kuitu D-arvo ) Rinne ym. 2007, 1. sato, näytteet eroteltu seoskasvustosta 2) Huhtanen ym. 2006, AFS 15: , puhtaat kasvustot (heinät 1. sato)

42 Orgaanisen aineen koostumus Solunseinäkuitu eli NDF 58 % Solunseinäkuitu eli NDF 46 % Solunsisällysaineet 42 % Solunsisällysaineet 54 % Timoteinurminata Puna-apila

43 Solunseinäkuidun koostumus dndf = sulava kuitu indf = sulamaton kuitu Kuitu = dndf + indf % kuidusta indf 13 % indf 25 % dndf 87 % dndf 75 % Timoteinurminata Puna-apila

44 Apilasäilörehujen väkirehutäydennys Väkirehun määrä Valkuaisrehun määrä Valkuaisrehun laatu Ei juurikaan viitteitä siitä, että vasteet väkirehuruokinnan muutoksiin olisivat erilaisia kuin nurmiheinäsäilörehuja käytettäessä

45 Valkuaisvasteet kokeessa: Kontrolli Rypsi 1 Rypsi 2 Soija 1 Soija 2 Pelkkä ohra-kaura 2.0 kg rypsipuristetta 4.0 kg rypsipuristetta 1.4 kg soijapuristetta 2.9 kg soijapuristetta Väkirehun kokonaismäärä kaikissa koeruokinnoissa oli 9 kg Sama määrä RV:ta molemmista valkuaisrehuista tasoilla 1 ja 2 Lisäksi lehmät saivat vapaasti säilörehua, joka sisälsi puolet apilaa Artikkeli julkaistu Maataloustieteen Päivillä 2006: Rinne, M., Kuoppala, K., Ahvenjärvi, S. & Vanhatalo, A Rypsi soijaa parempi lypsylehmien valkuaistäydennys myös apilapitoista säilörehua syötettäessä. Suomen Maataloustieteellisen Seuran julkaisuja no 21. Toim. Anneli Hopponen. Saatavilla Internetissä:

46 Ohrakaura, pelletöity Kokeen väkirehut: (MTT/JKA) RV 128 g/kg KA Soijapuriste (Mildola Oy) RV 480 g/kg KA Rypsipuriste (Mildola Oy) RV 371 g/kg KA

47 Rypsipuriste lisäsi kokonaissyöntiä enemmän kuin soijapuriste Syönti (kg/d) Valkuaisrehu Ohrakaura Säilörehu Merkitsevyys: 4 0 R vs. S * L * Kontrolli Rypsi 1 Rypsi 2 Soija 1 Soija 2 Rinne ym. MTP 2006

48 Rypsipuriste lisäsi maitotuotosta enemmän kuin soijapuriste vertailuperusteena valkuaisrehun määrä 37.5 EKM-tuotos (kg/pv) y = 0.94x y = 0.48x Rypsi Soija Valkuaisrehuannos (kg/d) Rinne ym. MTP 2006

49 Dieetin RV-pitoisuuden nostaminen rypsillä lisäsi maitotuotosta enemmän kuin soijaa käytettäessä 37.5 EKM-tuotos (kg/pv) y = 0.070x y = 0.024x Rehuannoksen RV-pitoisuus (g/kg KA) Rypsi Soija Rinne ym. MTP 2006

50 Valkuaisvasteet Vaikka apilapitoisen rehun RV-pitoisuus on korkea, lisävalkuaisen antaminen lisää maitotuotosta samoin kuin vähemmän valkuaista sisältävillä heinäsäilörehuruokinnoilla Heinäsäilörehujen RV-pitoisuus ei vaikuta valkuaisrehuilla saatavaan lisätuotokseen OIV:n saanti rajoittaa maitotuotosta myös apilapitoista rehua syötettäessä Maitotuotos lisääntyy keskimäärin 1 kg, kun 1 kg rehuviljaa korvataan rypsipuristeella 0.5 kg, kun 1 kg rehuviljaa korvataan soijapuristeella

51 Pötsimikrobien typen tarve Nautojen ruokinnassa pitää erottaa: Pötsimikrobien typen tarve (PVT) Isäntäeläimen aminohappojen tarve (OIV) Pötsimikrobien typen tarve tyydyttyy, kun rehuannoksen valkuaispitoisuus on noin g/kg ka (13-14 % ka:ssa) Typen tarve riippuu myös mm. säilörehun sulavuudesta Mitä enemmän mikrobit saavat energiaa, sitä enemmän ne tarvitsevat myös typpeä Tarve hieman suurempi (n. 160 g/kg ka) apilapitoisia säilörehuja käytettäessä Apilan valkuaisen pötsihajoavuus pienempi kuin nurmiheinien

52 Puna-apilaruokinnoilla pötsin typpitase tasapainossa suuremmassa rehuannoksen valkuaispitoisuudessa kuin nurmiheinäruokinnoilla. Aineisto MTT:n fysiologisista kokeista (Huhtanen ym.) Rumen N Balance (g/kg DM) 20 y = x y = x R 2 R 2 = = Grass Red Clover -40 Dietary CP (g/kg DM)

53 Puna-apilan valkuaisen sulavuus huonompi kuin nurmiheinien. Aineisto MTT:n fysiologisista kokeista (Huhtanen ym.) CP digestibility PG Grass Red Clover CP (g/kg DM)

54 Mikä on taloudellisesti järkevä valkuaistäydennys lypsylehmille? Ravinteiden hyväksikäytön parantamisesta ei makseta Ainakaan toistaiseksi Rehujen ja maidon hinnat ratkaisevat Rypsirehut soijapohjaisia suositeltavampia Koska karjatila on monimutkainen kokonaisuus, lopulliseen taloudelliseen tulokseen vaikuttavat lisäksi mm. Maitokiintiö merkitys vähenemässä Tilalla tuotettujen rehujen laatu, määrä, muut käyttömahdollisuudet

55 Valtaosa rehujen typestä päätyy lantalaan Parhaimmillaan n % rehuvalkuaisesta syntetisoituu maitovalkuaiseksi Tämä tarkoittaa sitä, että noin kolmannes eläimen syömästä typestä erittyy maitovalkuaisen typpenä ja kaksi kolmasosaa sonnan ja virtsan typpenä Parhaaseen typen hyväksikäyttöön päästään, kun rehuannoksen valkuaispitoisuus riittää kattamaan mikrobien typen tarpeen, mutta pötsissä ei synny yhtään ammoniumtypen hävikkiä Kun rehuannoksen valkuaispitoisuutta lisätään valkuaisväkirehujen avulla, lisätypestä syntetisoituu maitovalkuaisen typeksi parhaimmillaankin vain noin 20-25%. Eläintuotannossa hyväksikäyttämättä jäänyt typpi ja fosfori (+kali) ovat käytettävissä kasvien ravitsemukseen

56 Typen hyväksikäyttö on sitä huonompi, mitä enemmän rehuannos sisältää typpeä. Rypsin typen hyväksikäyttö oli parempi kuin soijan. Typen hyv.käyttö (%) Kontrolli Rypsi 1 Rypsi 2 Soija 1 Soija 2 Typen hyväksikäyttö = maidon valkuaistuotos / RVsaanti Rinne ym. MTP 2006

57 Huomioi apila kivennäisruokinnassa Puna-apilan ja nurmiheinien väliset erot kivennäispitoisuuksissa niin suuria, että ne täytyy ottaa huomioon kivennäistäydennystä suunniteltaessa Jos säilörehussa puna-apilaa puolet tai enemmän ja väkirehuannoksessa rypsiä, rehujen sisältämät kivennäiset riittävät tyydyttämään korkeatuottoisten lehmien kivennäistarpeen hivenaineita lukuun ottamatta Ennen poikimista apilasäilörehun käyttöä kannattaa rajoittaa, jotta Ca:n ja K:n saantia saadaan rajoitettua poikimahalvausriskin pienentämiseksi

58 Palkokasvien kalsiumpitoisuus on huomattavasti nurmiheiniä suurempi Nurmikasvien kalsiumpitoisuus (g/kg KA) Terminen kasvupäivä Puna-apila Sinimailanen Vuohenherne Keltamaite Timotei-nurminata Tuori ym Korjuuajan vaikutus nurmipalkokasvien kivennäispitoisuuteen. Maataloustieteen Päivät

59 Fosforipitoisuuden ero palko- ja heinäkasvien välillä pienempi ja kehitysasteen vaikutus suurempi Nurmikasvien fosforipitoisuus (g/kg KA) Terminen kasvupäivä Puna-apila Sinimailanen Vuohenherne Keltamaite Timotei-nurminata Tuori ym Korjuuajan vaikutus nurmipalkokasvien kivennäispitoisuuteen. Maataloustieteen Päivät

60 Kalsiumpitoisuutta voi käyttää hyväksi kasvilajien osuuden arvioinnissa Kasvilajien kalsiumpitoisuudet Rehutaulukoiden mukaan: Puna-apila 14 g/kg ka Nurmiheinät 4 g/kg ka Kokeellisen aineiston mukaan puna-apilan osuus seoskasvustossa pystyttiin arvioimaan varsin hyvin kalsiumpitoisuuden perusteella Rinne, M., Nykänen, A., Kemppainen, J., Nyholm, L. & Nousiainen, J Nurmikasvuston puna-apilapitoisuuden voi ennustaa kalsiumpitoisuudesta. Maataloustieteen Päivät 2008.Suomen Maataloustieteellisen Seuran tiedotteita no Tätä periaatetta käyttäen laadittu laskuri Artturi verkkopalveluun Artturi-kirjasto Laskurit Apilan osuus Ca-pitoisuudesta Ca-pitoisuus määritetään Artturi suppeassa kivennäisanalyysissä (hinta 7.50 )

61 Apilan osuuden arvioiminen nurmikasvustossa näytteen Ca-pitoisuuteen perustuen Rinne ym Maataloustieten Päivät

62

63 Mihin tietoa apilapitoisuudesta tarvitaan? Säilörehun syönti-indeksin tarkentamiseen Artturi-rehuanalyysissä käytetty vakioarvoa Biologisen typensidonnan arvioimiseen Apilan menestymisen arvioimiseen nurmissa Uudistamistarve, täydennyskylvö? Korjuuajan arvioimiseen Apilan kehitysrytmi alkukesällä nurmiheiniä hitaampi Apilapitoisuuden arvioiminen muilla menetelmillä työlästä / ja tai epätarkkaa Botaaninen analyysi Silmämääräinen arviointi

64 Puhaltuminen riskinä apilaruokinnoilla Pötsissä muodostuvat käymiskaasut (metaani, hiilidioksidi) takertuvat limamaiseen pötsinsisältöön eivätkä pääse erottumaan ja poistumaan röyhtäilyinä Voi johtaa lehmän kuolemaan Klassinen esimerkki: Syysodelma jossa runsaasti apilaa, hallayön jälkeen nälkäiset lehmät lasketaan aamulla laitumelle Säilörehuruokinnassa puhaltumiset eivät ongelmana

65 Kasviestrogeenit hedelmällisyysongelmien aiheuttajia? Puna-apila sisältää runsaasti kasviestrogeenejä Naudoilla ei ole pystytty todistamaan niiden aiheuttavan hedelmällisyyshäiriöitä Lampaat ovat herkempiä Joissain tutkimuksissa puna-apila on parantanut hedelmällisyyttä (!) Lehmien hedelmällisyysongelmat ovat erittäin yleisiä Liittyvät pääsääntöisesti voimakkaaseen laihtumiseen poikimisen jälkeen ja runsaan maidontuotannon aiheuttamaan tilaan

66 Artturi verkkopalvelu Kanava nurmirehun tuotantoon, korjuuseen, säilöntään, analysointiin ja lehmien ruokintaan liittyviin palveluihin ja tietoon Artturiverkkopalvelun käyttö on maksutonta eikä vaadi rekisteröitymistä Artturi on rekisteröity tavaramerkki, jonka omistavat Valio ja MTT Artturin nettisivut toimivat osoitteessa

67 Luomunurmissa puna-apilan D-arvo laskee alkukesällä nurmiheiniä hitaammin D-arvo (%) D-arvo = VRK D-arvo = VRK Kasvuaika toukokuun alusta Puna-apila Heinät

68 Artturi avustaa nurmien korjuussa D-arvon lämpösumma-ennusteet kunnittain Tilanäytteiden anal. tulokset Kartta kuvaa nurmiheinien D- arvon kehitystä

69 Nurmen D-arvo laskee alkukesällä keskimäärin 0.5 %-yksikköä päivässä D-arvo tänään D-arvo 5 päivää myöhemmin sääennusteen perusteella

70 D-arvo tänään 5 vrk kuluttua Puhdas heinä Puhdas apila

71 Apilanurmen analyysitulokset

72 Keinoja paremman valkuaisomavaraisuuden saavuttamiseen lypsykarjatilalla Apila mukaan nurmiin Nurmen korjuu hyvin sulavana (D-arvo tavoite 69 %) Säilörehun hyvä säilönnällinen laatu Monipuolinen karkearehu (kokoviljasäilörehu) Palkokasvit mukana kokoviljasäilörehun sadon parantamisessa, ja raakavalkuaispitoisuuden nostamisessa Rehujen oikea kohdentaminen eläinryhmittäin Osa rypsirouheesta/-puristeesta voidaan korvata herneellä tai härkäpavulla lypsylehmien ruokinnassa

73 Lisätietoja Puna-apila tehokkaasti luomumaidoksi hankkeen loppuseminaari Suomen Nurmiyhdistys: NURMIYHDISTYS/sisallysluettelot/sisluettelo25.html Luomutilan valkuaiskasviopas Maataloustieteen Päivät kotimainen tieteellinen seminaari parillisten vuosien tammikuulla, artikkelit netissä (apilat lehmien ruokinnassa olivat yhtenä teemana v. 2006) Nykänen, A., Hannukkala, A., Rinne, M. & Salo, T Palkokasvit nurmitilan kierrossa. Maataloustieteen Päivät Artturi-verkkopalvelu nurmirehujen tuotannon ja käytön hallintaan Rehutaulukot-verkkopalvelu esittää viralliset rehuarvot, rehutaulukot ja ruokintasuositukset