ITÄ-NUOLEMON ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS

ITÄ-NUOLEMON ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS Luonto- ja ympäristötutkimus Envibio Oy Hanhenkaari 10 as 16 21420 Lieto Puh. 045-6793602

2 1. JOHDANTO Liedon kunta tilasi Luonto- ja ympäristötutkimus Envibio Oy:ltä luontoselvityksen Itä- Nuolemon asemakaava-alueelta. Selvityksen laati FM (biologi) Turkka Korvenpää. Selvitysalueelle suoritettiin maastokäynnit 7.5., 30.5. ja 31.5.2016. Työn tarkoituksena oli selvittää alueen luontoarvoja, ja arvioida niiden vaikutusta maankäyttöön. Työssä kartoitettiin mahdolliset luonnonsuojelulain (N:o 1096/1996) 29 :n suojelemat luontotyypit, vesilain (N:o 264/1961) mukaiset kohteet, metsälain (N:o 1093/1996) 10 :n tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt sekä uhanalaiset luontotyypit. Myös muut luonnonarvoiltaan merkittävät kohteet inventoitiin. Lakien mukaisten luontokohteiden lisäksi etsittiin EU:n luontodirektiiviin sisältyviä lajeja sekä uhanalaisten, silmälläpidettävien ja harvinaisten eliölajien (mukaan lukien liito-orava) esiintymiä. Linnusto kartoitettiin kartoituslaskentamenetelmää tarkoituksenmukaisesti soveltamalla. Lepakkojen esiintymistä selvitettiin etsimällä niille soveltuvia talvehtimis- ja lisääntymispaikkoja sekä päiväpiiloja. Raportin liitteenä on kartta alueelta löydetyistä luontoarvoista. 2. ALUEEN YLEISKUVAUS Kaava-alue sijaitsee välittömästi nykyisen Nuolemon asuntoalueen itäpuolella. Se muodostuu pääosin melko tehokkaassa metsätalouskäytössä olevista kangasmetsistä. Paikoin on myös puustoltaan hieman luonnontilaisempia kuvioita. Siellä täällä maasto kohoaa pienialaisiksi kallioiksi ja kalliomänniköiksi, joista laajin sijaitsee kaava-alueen pohjoisosassa. Luontaisia pienvesiä ei juuri ole ja samoin turvemaita hyvin vähän. Kosteat metsäiset painanteet on pääosin ojitettu. Kaava-alueeseen sisältyy myös muutama pelto. Alueella on melko paljon virkistyskäyttöä, mistä todistavat metsissä kiertelevät lukuisat vilkkaasti käytetyt polut. Kaava-alueen välittömässä läheisyydessä on paljon asutusta. Alueelta löydettiin kaikkiaan 3 metsälain tarkoittamaa erityisen tärkeää elinympäristöä. Niiden lisäksi löydettiin 3 sellaista kohdetta, jotka eivät täytä metsälakikohteen kriteerejä, mutta joilla on kuitenkin merkitystä luonnon monimuotoisuuden lisääjinä. Luonnonsuojelu- ja vesilain mukaisia kohteita ei havaittu kuten ei myöskään uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä. Havaitut luontotyyppikohteet riittävine suojavyöhykkeineen on rajattu raportin liitekarttaan. 3. METSÄLAKIKOHTEET 3.1 Aittassuon länsipuolen kallio Aittassuon pellolta noin 200 m länteen kohoaa pienehkö kallio, joka täyttää metsälain mukaisen erityisen arvokkaan elinympäristön määritelmän (Kuva 1). Kallio on karu ja

3 niukkapuustoinen. Sillä kasvavat männyt ovat pienikokoisia ja vanhoja, mistä todistaa runkojen kilpikaarna. Maassa lojuu joitakin pieniä tuulen kaatamia mäntymaapuita. Kohteen lajistoon kuuluvat mm. palleroporonjäkälä (Cladonia stellaris), kalliokarstasammal (Andraea rupestris), kivikynsisammal (Dicranum scoparium), metsälauha (Deschampsia flexuosa), kanerva (Calluna vulgaris), puolukka (Vaccinium vitis-idaea) ja variksenmarja (Empetrum nigrum). Harvinaisa tai vaateliaita lajeja ei kalliolla kasva. Jäkälikkö on hieman kulunut, sillä kohde sijaitsee lähellä asutusta. Lapset ovat rakentaneet pienen majan kallion kupeeseen. Tästä huolimatta kallio on kuitenkin säilynyt suhteellisen luonnontilaisena ja tyypillisenä luontotyyppinsä edustajana. Kuva 1. Aittassuon länsipuolen kallio. 3.2 Suopainanne Aittassuon lounaispuolella Aittassuon ja Lummakon peltojen välisellä metsäalueella mäntytaimikon ympäröimänä sijaitsee pienialainen suopainanne (Kuva 2). Vallitseva suotyyppi on puuton saraneva. Kenttäkerroksen valtalajina tavataan pullosaraa (Carex rostrata), jonka lisäksi nevalla kasvaa esimerkiksi kurjenjalkaa (Potentilla palustris). Rahkasammalikon valtalaji on sararahkasammal (Sphagnum fallax). Painanteen reunoilla nevakasvillisuus vaihtuu äkisti kapeaksi rämereunukseksi, jonka lajistoon kuuluvat mm. juolukka (Vaccinium uliginosum) ja suopursu (Ledum palustre). Suopainanne on säilynyt ojittamattomana, eikä sen yli ole ajettu koneilla. Luonnontilaisena se täyttää tyypillisen metsälain mukaisen vähäpuustoisen suon määritelmän. Kohde tulee rajata maastonmuotojen mukaan niin, että koko painanne rämereunuksineen sisältyy rajaukseen.

4 Kuva 2. Suopainanne Aittassuon lounaispuolella. 3.3 Lummakon pohjoispuolen noro ja ruohoinen korpi Lummakon pellon pohjoispuolella sijaitsee kapea noro sitä reunustavine korpijuotteineen. Rajauksen pohjoisosassa noroa on perattu ojaksi, mutta muualla uoma on säilynyt luonnontilaisena. Etelässä kohde rajautuu hakkuuaukkoon. Noron ympärillä on hyvin ohutturpeista ruohoista korpea, jonka kasvistoon lukeutuvat mm. nokkonen (Urtica dioica), metsäkorte (Equisetum sylvaticum), rönsyleinikki (Ranunculus repens), rentukka (Caltha palustris), mesiangervo (Filipendula ulmaria) ja ojakellukka (Geum rivale). Rehevässä sammalikossa kasvaa esim. lehväsammalia (Plagiomnium sp.) ja palmusammalta (Climacium dendroides). Pensaista tavataan mm. tuomea (Prunus padus). Korpijuotin puusto on muutaman kymmenen vuoden ikäistä sekametsää, mutta sitä ei ole nykyisen puustosukupolven aikana havaittavasti käsitelty. Korpijuotti muodostaa osan liito-oravan reviiristä. 4. MUUT ARVOKKAAT LUONTOTYYPPIKOHTEET 4.1 Aittassuon luoteispuolen kalliomännikkö Aittassuon pellon luoteispuolella maasto kohoaa selvästi. Ylimpänä rinteessä sijaitsee laajahko kalliomännikkö (Kuva 3). Puustoa on siinä määrin, ettei kalliota voi pitää vähäpuustoisena, minkä vuoksi se ei ole metsälain tarkoittama elinympäristö. Myöskään kallion puusto ei ole kovin luonnontilaista, sillä lahopuuta ei ole käytännössä lainkaan.

5 Kalliomäen männyt ovat kuitenkin kilpikaarnaisia ja siten vanhoja. Lajistossa ei havaittu vaateliaita tai harvinaisia lajeja. Kalliolla kasvavat mm. puolukka, metsälauha, kanerva, virnasara (Carex pilulifera), palleroporonjäkälä, hirvenjäkälä (Cetraria islandica), kangaskynsisammal (Dicranum polysetum), kangasrahkasammal (Sphagnum capillifolium) ja kalliotierasammal (Racomitrium lanuginosum). Maasto ei ole havaittavasti kulunut, mikä lisää kohteen arvoa. Olisi suotavaa, että kalliomännikkö jätettäisiin rakentamisen ulkopuolella eikä sen puustoakaan käsiteltäisi, vaikkei kohde täytäkään minkään laissa määritellyn luontotyypin kriteerejä. Kuva 3. Aittassuon luoteispuolen kalliomännikkö. 4.2 Aittassuon luoteispuolen jyrkänne Edellisen kohteen luoteisreunalla sijaitsee karu, muutaman metrin korkuinen jyrkänne (Kuva 4). Pohjoiseen avautuva seinämä on alapuolisen kuusimetsän hyvin varjostama, ja sammalkasvusto onkin jyrkänteellä melko runsas ja hyvin kehittynyt. Lajisto on kuitenkin tavanomaista karujen kivipintojen sammalistoa. Jyrkänteellä kasvavat mm. pikkuraippasammal (Anastrophyllum minutum), kimpputierasammal (Racomitrium fasciculare), kallio-omenasammal (Bartramia pomiformis) ja kivilaakasammal (Plagiothecium denticulatum). Jyrkänteellä viihtyy myös kalliomarre (Polypodium vulgare). Jyrkänne on metsälakikohteeksi hieman matala, mutta se lisää paikallisesti luonnon monimuotoisuutta. Välittömästi jyrkänteen alla oleva metsä olisi hyvä jättää kokonaan käsittelemättä.

6 Kuva 4. Aittassuon luoteispuolen jyrkänne. 4.3 Aittassuon länsipuolen siirtolohkare Aittassuon länsipuolen kalliosta heti itään sijaitsee maastokarttaankin merkitty isohko siirtolohkare (Kuva 5). Noin 2,5 m korkea kivi on valoisan mäntytaimikon ympäröimä. Kivilaji on karua, ja siirtolohkareella kasvaa tavallista karujen kivien jäkälä- ja sammallajistoa. Lajistoon lukeutuvat mm. harmosammal (Hedwigia ciliata), isokorallisammal (Ptilidium ciliare), kalliokarstasammal, kivikynsisammal ja törrölovisammal (Lophozia longidens). Siirtolohkare ei vaadi suojakseen erityistä suojavyöhykettä, mutta se olisi hyvä säästää.

7 Kuva 5. Aittassuon länsipuolen siirtolohkare. 5. UHANALAISET JA HARVINAISET LAJIT Inventointialueelta ei ole tallennettu havaintoja Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään uhanalaisten eliöiden tietokantaan (Hertta). Liito-oravaa lukuun ottamatta myöskään tässä työssä ei havaittu uhanalaisia lajeja. Viitasammakolle sopivia pienvesiä ei kaava-alueella ole. Joitakin lepakoiden päiväpiiloiksi soveltuvia kolopuita löydettiin. 5.1 Liito-orava Lummakon pellon pohjoisreunalla on liito-oravan reviiri. Hakkuu on osittain katkaissut reviirin kahteen osaan, joiden välillä on kuitenkin yhä toimiva puustoyhteys liito-oravalle heikommin soveltuvan metsän kautta. Reviirin osista läntisempi koostuu Lummakon pohjoispuolen noron varren rehevästä korvesta (kohde 3.3). Sen pohjoispäästä löydettiin liito-oravan todennäköinen pesäpuu (Kuva 6). Kyseessä on tiheän kuusipuuston ympäröimä järeä haapa, jonka lähellä kasvaa useita muitakin kookkaita haapoja. Myös korven eteläosassa, lähellä hakkuun reunaa, kasvavan järeän haavan tyveltä löydettiin liito-oravan papanoita. Reviirin läntiseltä osalta on hyvät puustoyhteydet koilliseen varttuneiden kuusivaltaisten metsien kautta. Aittassuon pellon eteläreunalla sijaitsee myös pieni haavikko, joka on liitooravalle hyvää ruokailualuetta. Reviirin itäisempi osa sijaitsee kapeana kaistaleena Lummakon pellon pohjoisreunalla. Yhden tässä haapa-kuusi-sekametsässä kasvavan haavan tyveltä löydettiin hieman

8 liito-oravan papanoita. Ylempänä rinteessä metsä vaihtuu nopeasti liito-oravalle huonosti sopivaksi harvahkoksi mäntyvaltaiseksi kankaaksi. Kaava-alueen itäreunalla talojen vieressä metsä on tiheämpää ja kuusivaltaisempaa, ja tätä metsää pitkin liitooravat voivat liikkua hieman pohjoisempana sijaitsevaan haavikkoon ruokailemaan ja myös kauemmas kaava-alueen itäpuolelle. Edellä kuvatun reviirin lisäksi kaava-alueella on muutama muukin liito-oravalle sopiva metsäkuvio. Näistä laadultaan paras sijaitsee Aittassuon pellon länsipuolella. Erittäin tiheä kuusi-haapa-sekametsä sopii hyvin liito-oravan elinympäristöksi mutta ainakaan tänä keväänä lajia ei sieltä löytynyt. Aittassuon eteläpuolella on melko tiheää varttunutta kuusikkoa, joka soveltuu liito-oravalle kohtuullisen hyvin, vaikka siellä ei juuri haapaa kasvakaan. Viereisen reviirin liito-oravat käyttävät kuitenkin varmasti aluetta, sillä sen pohjoisosassa pellon eteläreunalla on sopiva ruokailuhaavikko. Myös aivan kaavaalueen länsireunalla on hyvin pienialainen haapa-kuusi-sekametsäkuvio, joka on liitooravalle riittävän varttunut ja tiheäpuustoinen. Kuvio on kuitenkin hyvin pienialainen, eikä sieltäkään löydetty merkkejä liito-oravan esiintymisestä. Kuva 6. Liito-oravareviirin pohjoisosaa. 6. LINNUSTO Alueen linnusto kartoitettiin kolmena aamuna, 7.5., 30.5. ja 31.5.2016. Kaikkina aamuina sää oli poutainen, heikkotuulinen ja lämmin. Kartoituksissa havaittiin kaikkiaan 25 eri lintulajia, joiden tulkittiin varmasti tai todennäköisesti pesivän alueella. Nämä lajit on lueteltu taulukossa 1.

9 Suomenkielinen nimi Tieteellinen nimi Status hernekerttu Sylvia curruca LC hippiäinen Regulus regulus LC keltasirkku Emberiza citrinella LC kirjosieppo Ficedula hypoleuca LC käpytikka Dendrocopos major LC laulurastas Turdus philomelos LC lehtokerttu Sylvia borin LC lehtokurppa Scolopax rusticola LC metsäkirvinen Anthus trivialis LC mustarastas Turdus merula LC närhi Garrulus glandarius LC pajulintu Phylloscopus trochilus LC peippo Fringilla coelebs LC punakylkirastas Turdus iliacus LC punarinta Erithacus rubecula LC pyy Bonasa bonasia LC, Dir. rautiainen Prunella modularis LC räkättirastas Turdus pilaris LC sepelkyyhky Columba palumbus LC sirittäjä Phylloscopus sibilatrix LC talitiainen Parus major LC tiltaltti Phylloscopus collybita LC töyhtötiainen Lophophanes cristatus VU vihervarpunen Carduelis spinus LC västäräkki Motacilla alba LC Taulukko 1. Kaava-alueella varmasti tai todennäköisesti pesivät lintulajit. LC = elinvoimainen (ei uhanalainen), VU = vaarantunut (uhanalainen), Dir. = EU:n lintudirektiivissä mainittu lintulaji. Linnusto koostuu tavallisista lounaissuomalaisista metsälinnuista. Töyhtötiainen on edelleen tavallinen, mutta se on luokiteltu uusimmassa uhanalaisuusarvioinnissa vaarantuneeksi voimakkaan vähenemisen vuoksi. Töyhtötiaisen reviiri löytyi Aittassuon pohjoispuolen metsästä. EU:n lintudirektiivissä mainittu pyy tavattiin Aittassuon pellon eteläpuolen kosteasta metsästä. Yhteenvetona voidaan todeta, että kaava-alueella ei ole erityistä linnustollista merkitystä. 7. KIRJALLISUUS http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/uhex/ (Luettu 31.5.2016). Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998. Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta A: 21.05.1992. Neuvoston direktiivi 79/409/ETY luonnonvaraisten lintujen suojelusta A:02.04.1979. Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000. Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje. Suomen ympäristökeskuksen monisteita 188. Suomen ympäristökeskus. 128 s.

Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. 264+ 572 s 10

Liite 1. Luontokohteet ja lajit. Kolopuut (sopivat mm. lepakoiden päiväpiiloiksi) merkitty punaisilla palloilla. 11

Liite 2. Liito-oravareviiri merkitty punaisella ja liito-oravalle sopivat metsät sinisellä. Nuolet osoittavat puustoyhteyksiä reviiriltä pois. 12