FCG Finnish Consulting Group Oy Metsähallitus, Laatumaa SORSAKOSKEN SUONIEMI Luonto- ja maisemaselvitys 18.12.2009
FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto ja maisemaselvitys I 18.12.2009 SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto... 1 2 Tutkimusmenetelmät ja arvoluokitus... 1 2.1 Työn toteuttaminen ja käytetyt tiedonlähteet... 1 2.2 Kohteiden arvottaminen... 2 2.3 Uhanalaisuusluokitus... 3 2.3.1 Lajien uhanalaisuus... 3 2.3.2 Luontotyyppien uhanalaisuus... 3 3 Luonnon ja maiseman yleiskuva... 4 3.1 Maisema... 4 3.2 Vesiluonto... 5 3.3 Kasvillisuus... 5 3.4 Eläimistö... 7 4 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit, lintudirektiivilajit sekä uhanalaiset ja harvinaiset lajit... 7 5 Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kohteet... 8 6 Johtopäätökset ja rakentamissuositukset...14 Lähteet...15
FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto ja maisemaselvitys 1 (15) METSÄHALLITUS, LAATUMAA SORSAKOSKEN SUONIEMEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 1 Johdanto Metsähallitus Laatumaa selvittää kaavoitusmahdollisuuksia Sorsakosken Suoniemen alueelle Leppävirran kunnassa. Selvitysalue sijaitsee Sorsaveden rannalla Sorsakosken taajamasta läheisyydessä, sen luoteispuolella. Suoniemen lisäksi selvitysalueeseen kuuluu Paanunlahden ranta-aluetta. Selvitysalueen pinta-ala on noin 30 hehtaaria. Tämän työn tavoitteena on laatia kaavoitusta palveleva luonto- ja maisemaselvitys. Työ on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain asemakaavalle asettamien sisältövaatimusten mukaisella tarkkuudella (MRL 54 ). Tavoitteena on, että maankäytön suunnittelussa voidaan huomioida luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden luontotyyppien säilyminen sekä kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään arvokkaat alueet. Selvitystä voidaan käyttää hyväksi kaavan ympäristövaikutustarkastelussa. Selvityksen teki FCG Finnish Consulting Group Oy:n Kuopion toimistosta biologi, FM Minna Eskelinen. Kuva 1. Selvitysalue (sininen ympyrä) sijaitsee Sorsaveden rannalla, Sorsakosken kylän läheisyydessä. 2 Tutkimusmenetelmät ja arvoluokitus 2.1 Työn toteuttaminen ja käytetyt tiedonlähteet Suoniemen alueen luonnonympäristön nykytila selvitettiin maastokäynnillä 10.6.2009. Alueelta selvitettiin kasvillisuuden ja maiseman yleiskuva sekä luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet. Tämän jälkeen selvitys työstettiin kartoille ja raportiksi.
FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto ja maisemaselvitys 2 (15) 2.2 Kohteiden arvottaminen Työ perustuu arvokkaiden luontokohteiden inventointiin. Maastossa alue kuljettiin läpi. Eri luontotyypeiltä ja arvokkailta luontokohteilta kerättiin tietoa mm. puustosta, lajistosta sekä uhanalaisesta lajistosta. Lisäksi arvioitiin alueiden luonnontilaisuutta. Kasvillisuustyypit määritettiin Toivosen ja Leivon (1997) 1 laatiman luokituksen mukaan. Linnuston osalta selvitettiin vesi- ja rantalinnustoa. Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien osalta työ sisältää liito-oravaselvityksen. Liito-oravien elinympäristöiksi soveliailta metsäalueilta etsittiin liito-oravien papanoita mahdollisten pesimä-, oleskelu- ja ruokailupuiden juurilta (erityisesti kuusi ja haapa). Liitooravan lepäily-, ruokailu- ja lisääntymispuun tunnistaminen tapahtuu papanoiden perusteella. Muut linnusto- ja eläimistötiedot pohjautuvat olemassa olevaan aineistoon sekä maastokäynnin yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Työn kannalta keskeisimmät lähteet olivat Ympäristöhallinnon Herttaympäristötietojärjestelmä (2009) sekä Pohjois-Savon ympäristökeskuksen kotisivut (www.ymparisto.fi). Selvitysalueen sijainti ilmenee kuvasta 1. Kuvassa 7 on esitetty luonnonsuojelullisesti ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet, selvitysalueen maisemalliset arvot sekä uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat. Arvokkaat luontokohteet arvotetaan luontoarvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen: kansainvälisesti arvokkaat kohteet, kansallisesti arvokkaat kohteet, maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, paikallisesti arvokkaat kohteet sekä muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti. Kansainvälisesti arvokkaita kohteita ovat Natura 2000 -verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaita kohteita ovat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA-alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LSL 29 ), valtakunnallisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaita kohteita ovat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet. 1 Toivonen, H. & Leivo, A. 1997: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A; 14.
FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto ja maisemaselvitys 3 (15) 2.3 Uhanalaisuusluokitus 2.3.1 Lajien uhanalaisuus 2.3.2 Luontotyyppien uhanalaisuus Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet ovat kohteita, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. Uhanalaisuusluokitus pohjautuu uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän esitykseen, joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti. Tässä mietinnössä määriteltiin kaikille uhanalaisille lajeille uhanalaisuus-luokan lisäksi elinympäristötyyppi ja uhkatekijät. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Alueellisesti uhanalaiset lajit pohjautuvat uuteen uhanalaisuusluokitukseen, jossa aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osa-alueineen (vanhassa alue-jako pohjautui lääninjakoon). Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT). Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus pohjautuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin 2. Arviointi auttaa kohdentamaan suojelua, hoitoa, ennallistamista, tutkimusta ja seurantaa tarkoituksenmukaisesti. Uhanalaisuuden arvioinnissa Suomi on jaettu kahteen osa-alueeseen. Pohjois-Suomi vastaa pohjoisboreaalista metsäkasvillisuusvyöhykettä ja Etelä-Suomi hemi-, etelä- ja keskiboreaalista vyöhykettä. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa käytetyt uhanalaisuusluokat vastaavat pääpiirteissään lajien uhanalaisuustarkastelussa käytettyjä luokkia. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) luontotyypit. Luontotyypin esiintymiin tai sen keskeisimpiin laadullisiin piirteisiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka, erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa tai suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä tarkastelualueelta. Uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä voi uhata pelkästään laadullinen heikkeneminen. Luontotyyppi on silmälläpidettävä (NT), jos sen esiintymät ovat taantuneet tai se on harvinainen. Säilyvän (LC) luontotyypin esiintymiin ei kohdistu merkittävää häviämisen uhkaa keskipitkällä aikavälillä. Luontotyyppi kuuluu luokkaan hävinnyt (RE), jos sen kaikki esiintymät ovat hävinneet tarkastelualueelta. 2 Raunio ym. 2008a, 2008b
FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto ja maisemaselvitys 4 (15) 3 Luonnon ja maiseman yleiskuva 3.1 Maisema Leppävirta kuuluu valtakunnallisessa maisemamaakuntajaossa itäiseen Järvi- Suomeen, Pohjois-Savon järviseutuun. Korkokuva on ruhjelaaksojen muovaamaa, paikoin jyrkkäpiirteistä. Järvet ovat suuria ja niillä on sekä tiheitä saaristoja että avaria selkävesiä. Selvitysalue sijoittuu Sorsaveden itäosan rannoille. Sorsaveden rannat ovat monin paikoin kallioisia ja louhikkoisia. Kallioiden murroslinjat ja jääkautinen kulutus ovat muokanneet maiseman luoteesta kaakkoon suuntautuvaksi. Vedenpinnan säännöstelystä huolimatta rannat ovat yleispiirteiltään varsin luonnontilaiset. Suoniemi on karu saari, jonka metsät ovat mäntyvaltaiset. Järeäpuustoisempia metsäkuvioita on lähinnä rantavyöhykkeessä, saaren keskiosat ovat pääosin nuorta metsää. Lehtipuuvaltaisia metsiä esiintyy kosteissa kallionalusnotkelmissa ja itärannalla. Suoniemen itäranta on alavaa ja soistunutta. Pohjois- ja eteläranta on maisemaltaan vaihtelevaa kalliorantaa, johon vaihtelua tuovat niemet ja suojaisat lahdet. Jäkäläpeitteisillä rantakallioilla ja kalliojyrkänteillä on maisemallista merkitystä. Paanunlahden alue on pinnanmuodoiltaan vaihtelevaa metsämaata. Puusto on varttunutta ja kuusivaltaista. Metsän peittoon jää maisemallisesti arvokas, luode-kaakkosuuntainen kalliojyrkänne, jossa on pystysuoria kallioseinämiä, luolia ja tasaista kallionlakialuetta. Kuva 2. Sorsaveden rannat ovat karut ja kallioiset. Kuvassa Suoniemen pohjoisrannan kallioniemi.
FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto ja maisemaselvitys 5 (15) 3.2 Vesiluonto 3.3 Kasvillisuus Kuva 3. Suoniemi erottuu vesimaisemaan metsäisenä kumpareena. Itärannat ovat alavat ja soistuneet. Kuvassa Suoniemen eteläosaa. Vesistöjä, vesistöalueita ja pohjavesialueita koskevia tietoja on saatu mm. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen kotisivuilta sekä ympäristöhallinnon Hertta-ympäristötietojärjestelmästä 3. Selvitysalue ei sijaitse pohjavesialueella. Alueella ei ole lähteitä tai lähdeympäristöjä. Selvitysalueen vesistöt kuuluvat Vuoksen vesistöalueeseen, Haukiveden- Kallaveden alueeseen (04.2), Sorsaveden vesistöalueeseen (04.26) ja Sorsaveden alueeseen (04.263). Sorsavesi (55 km 2, keskisyvyys 9,6 m, suurin syvyys 61,5 m) on suuri, vähähumuksinen, kirkasvetinen järvi. Se on luokiteltu vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksessa laadultaan erinomaiseksi. Järvi on säännöstelty. Luvan mukainen säännöstelyväli on 0,65 m. Koko vuoden vedenkorkeuden vaihteluväli on keskimäärin 0,55 m. Leppävirta sijaitsee eteläboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä, Järvi-Suomen kasvimaantieteellisellä alueella (2b). Suoniemen alueella vaihtelevat keskinkertaiset ja karuhkot metsämaat, puolukkatyypin (VT) kuivahkot ja mustikkatyypin (MT) tuoreet mäntykankaat. Koivu- ja koivu-mäntykankaita esiintyy Suoniemen itärannalla. Saaren keskiosassa on varttuneen kuusimetsän kuvio. Silokalliorannat ja kalliokumpareet ovat karuja kanervatyypin (CT) kuivia sekä jäkälätyypin (ClT) karukkokankaita. Reheviä, lehtipuuvaltaisia metsätyyppejä, käenkaali-mustikkatyypin (OMT) lehtomaisia kankaita sekä lehtolaikkuja, esiintyy kallionalusmetsinä. Puusto on nuorta ja harmaaleppävaltaista. Kasvillisuudessa on piirteitä käenkaalioravan-marjatyypin (OMaT) tuoreen lehdon sekä saniaistyypin (FT) kostean lehdon kasvillisuudesta. 3 www.ymparisto.fi; Keto ym. 2008
FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto ja maisemaselvitys 6 (15) Rannat ovat karut ja kivikkoiset, hiekkapohjaista rantaa on Suoniemen länsirannan lahdissa. Ranta- ja vesikasvillisuus on niukkaa. Järviruokoa kasvaa harvakseltaan. Muita tyypillisiä lajeja ovat kurjenjalka, myrkkykeiso, rantaminttu, luhtavuohennokka suoputki, jouhisara sekä rämevarvuista suopursu ja vaivero. Rantapuusto on pensastoinen ja koivuvaltainen. Kuva 4. Suoniemessä vallitsevat kuivahkot mäntykankaat. Kuva 5. Suoniemen metsät ovat pääosin nuoria mäntykankaita. Rannoilla kasvaa harvakseltaan järviruokoa. Paanunlahden alueella niemi on mustikkatyypin tuoretta mäntykangasta. Mäntykankaita on lisäksi kallioisilla alueilla, jossa kasvillisuus vaihtelee puolukkatyypin kuivahkoista kankaista kanervatyypin kuiviin kankaisiin. Kallionalusmetsät ovat pääosin uudistuskypsää, tuoretta ja lehtomaista kuusikangasta. Rantaan viettävässä rinteessä on kostean saniaislehdon (FT) kasvillisuutta. Tyypillisiä lajeja ovat mm. soreahiirenporras, metsäimarre, metsäalvejuuri ja käenkaali. Niemen mäntykankaan ja rinnekuusikoiden väliin jää korpijuotti, jossa esiintyy metsäkortekorpea ja tervaleppäkorpea.
FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto ja maisemaselvitys 7 (15) Paanunlahden rantapuustossa ja pensastossa kasvaa koivua, tervaleppää ja korpipaatsamaa. Rannoilla tyypillinen on rämevarpuinen reunus. 3.4 Eläimistö Kuva 6. Varttuneita kuusikankaita on Paanunlahden kalliojyrkänteen alusmetsissä. Eläimistötiedot perustuvat maastokäynnin yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Alueen metsien pesimälinnustoon kuuluu pääosin yleisiä havu- ja lehtimetsien lintulajeja. Maastoinventoinneissa alueella havaittiin peippo, pajulintu, punatulkku, sirittäjä, laulurastas ja käpytikka. Lisäksi Paanunlahden metsistä on tavattu rautiainen, hippiäinen ja töytötiainen. Lehtipuusekametsien tyypillinen laji on lehtokurppa. Huomionarvoista lajistoa ovat tiltaltti, palokärki sekä metsäkanalinnuista teeri ja pyy, joista on tehty havaintoja Paanunlahden rantametsistä. Lisäksi metsäkanalintujen rypykuoppia on Suoniemen länsirannan kallioilla. Sorsavedellä on merkitystä selkävesilinnustolle. Linnustollisesti merkittävimmät alueet kuuluvat Natura-alueeseen. Selvitysalueen vesi- ja rantalinnustoon kuuluvat kalalokki, telkkä ja kuikka. Telkkä pesii Suolahden rannoilla. Kuikka liikkuu selvitysalueen läheisyydessä ruokailemassa, mutta ei pesi alueella. Kalalokki on tyypillinen pesijä (5 p) Suoniemen ja Suosaaren rantakivillä. Paloselän luodot noin 400 m Suoniemen pohjoiskärjestä luoteeseen ovat lokkien (mm. selkälokki) pesimäluotoja. Kahlaajista selvitysalueen pesimälinnustoon kuuluvat metsäviklo ja kuovi, joka pesii Suolahden pohjoisrannan luhtaisilla soilla. 4 Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit, lintudirektiivilajit sekä uhanalaiset ja harvinaiset lajit Selvitysalueen uhanalaisesta ja harvinaisesta lajistosta on saatu tietoja maastoinventoinnin lisäksi Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmästä sekä Leppävirran kunnan luontoselvityksestä 4. Selvitysalueelta ei havaittu eikä ole tiedossa luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeja. Liito-oravalle sopivaa elinympäristöä on Paanunlahden kalliojyrkänteen 4 Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietojärjestelmä 22.5.2009; Rönkä 1995
FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto ja maisemaselvitys 8 (15) kuusivaltaisissa alusmetsissä. Lajista ei tehty alueelta havaintoa. Lähin tiedossa oleva liito-oravan elinalue sijaitsee Paloniemessä, Paanunlahden metsistä 500 metriä luoteeseen. Paanunlahden kuusivaltaisten rantametsien linnustoon kuuluvat lintudirektiivin liitteen I lajeista palokärki ja pyy sekä mehiläishaukka, joka on lisäksi valtakunnallisesti silmälläpidettävä laji. Mehiläishaukka on tavattu pesivänä Ollinlahden-Paanunlahden kalliojyrkännemetsissä 4. Pesän tarkempi sijainti ei ole tiedossa, mutta todennäköisesti se sijoittuu selvitysalueen ulkopuolelle. Valtakunnallisesti uhanalaisista lajeista alueella elää tiltaltti, joka on vaarantunut (VU) lintulaji. Valtakunnallisesti silmälläpidettävistä (NT) lajeista alueen linnustoon kuuluu teeri. Suoniemen ympäristössä havaittiin kuikkia (1 p ja 1 y), jotka pesivät selvitysalueen ulkopuolella. Suolahden pohjoisosan luhtaisilla rantasoilla pesii alueellisesti uhanalainen (RT) kuovi. 5 Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kohteet Sorsaveden keskeiset osat ja linnustollisesti arvokkaimmat alueet kuuluvat Sorsaveden saaristo (FI0600030) Natura 2000 alueeseen (5179 ha), joka sijaitsee lähimmillään noin 2,5 km päässä selvitysalueesta. Kohde kuuluu myös Sorsaveden rantojensuojeluohjelmaan (RSO080089). Selvitysalueella tai sen läheisyydessä ei ole luonnonsuojelualueita eikä luonnonsuojelulain (LSL 29 5 ) tai vesilain (VL 1 luku 15a ja 17a 6 ) mukaisia suojeltuja luontotyyppejä. Metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 7 ) selvitysalueella ovat rehevät lehtolaikut, rehevät korvet sekä mahdollisesti jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät. Lisäksi luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä alueita ovat Suoniemen itärannan luhtaiset rantasuot sekä länsirannan metsäalue, johon kuuluu kallionlakimetsää, kallionaluslehtoa, louhikkoa ja rantarämeitä. Luonnonmaisemaltaan arvokkaita kohteita ovat Suoniemen pohjoisrannan kallioniemi sekä länsirannan veteen rajoittuva kalliojyrkänne (kansikuva). Maisemallisesti arvokkaat kohteet erottuvat vesimaisemaan. Paanunlahden pystysuorilla kalliojyrkänteillä on paikallista maisemallista arvoa, mutta ne eivät erotu kauas metsämaisemassa. Selvitysalueen luonnon- ja maisemansuojelullisesti arvokkaimmat kohteet on esitetty kuvassa 7. 5 Luonnonsuojelulaki (20.12.1996/1096); Luonnonsuojeluasetus (14.2.1997/160) 6 Vesilaki (19.5.1961/264) 7 Metsälaki (12.12.1996/1093); Metsäasetus (20.12.1996/1200)
FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto ja maisemaselvitys 9 (15) Kuva 7. Selvitysalueen arvokohteet luontokohteet (vihreä rasteri) ja maisemakohteet (sininen katkoviiva). Vaarantuneet lajit (punainen neliö), silmälläpidettävät lajit (punainen ympyrä) ja alueellisesti uhanalaiset lajit (punainen kolmio). 1. Paanunlahden jyrkänteet Pinta-ala: 1,6 ha Arvoluokka: maakunnallisesti ja seudullisesti arvokas Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: karut varjoisat kalliojyrkänteet (NT) Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: tiltaltti (VU), mehiläishaukka (NT) Maankäyttösuositus: MY/luo
FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto ja maisemaselvitys 10 (15) Geologinen kohde, kasvillisuus-, linnusto- ja maisemakohde. Ollinlahden- Paanunlahden jyrkänteet on maakunnallisesti merkittävä kalliojyrkänne-, louhikko- ja luolaseutu Sorsakosken taajaman pohjoispuolella. Selvitysalueeseen kuuluvat kalliojyrkänteen Paanunlahden puoleiset osat. Pohjoispuolen jyrkänteen jylhimmässä kohdassa on parikymmentä metriä korkea pystysuora kallioseinämä. Eteläpuolen jyrkänteessä on valtavia kallioseinästä haljenneita suorakulmaisia lohkareita, alarinteeseen vyöryneessä louhikossa useita pikkuluolia (Paanunlahden luolat). Kalliojyrkänteen lajistoon kuuluvat mm. kallioimarre, haurasloikko, karvakiviyrtti ja kalliosammalet. Kallion lakialueen metsät ovat puustoltaan nuoria, kuivahkoja ja kuivia mäntykankaita. Kalliojyrkänteen alusmetsät ovat pääosin puustoltaan uudistuskypsää kuusikangasta, vaihtelevasti tuoretta ja lehtomaista kangasta. Paikoin esiintyy myös havu-lehtipuukangasta, jossa vallitsevan latvuskerroksen muodostavat kuusi, haapa, mänty ja koivu, alikasvoksen haapa, pihlaja ja koivu. Lahopuuta on sekä pysty- että maapuuna. Kallion alusmetsissä on myös kasvillisuudeltaan reheviä osia, esimerkiksi korpeen viettävässä rinteessä on kostean saniaislehdon (FT) kasvillisuutta. Kenttäkerroksen lajistoon kuuluvat mm. sorahiirenporras, metsäimarre, metsäalvejuuri, korpi-imarre, korpialvejuuri, käenkaali, vadelma ja lillukka. Kohteella on linnustollista arvoa. Vanhoissa kuusimetsissä ja kuusisekametsissä pesivät tiltaltti ja palokärki. Ollinlahden-Paanunlahden jyrkänteiltä on todettu mehiläishaukka pesivänä (tieto vuodelta 1995). Kallionalusmetsät ovat liito-oravalle soveliasta aluetta. Lajista ei kuitenkaan tehty havaintoja. Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ). Kalliojyrkänne on vähintään kymmenen metriä korkea ja sen alusmetsän kasvillisuus poikkea paikoin muusta metsäympäristöstä. Kuva 8. Paanunlahden kalliojyrkänteessä on suuria kallioseinästä haljenneita lohkareita. Kohteella on maisemallista arvoa.
FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto ja maisemaselvitys 11 (15) Kuva 9. Jyrkänteenalusmetsät ovat kuusivaltaiset, paikoin on kasvillisuudeltaan rehevämpiä lehtipuulaikkuja. 2. Paanunlahden korvet Pinta-ala: 0,5 ha Arvoluokka: maakunnallisesti ja seudullisesti arvokas Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: teeri (NT) Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: metsäkortekorvet (EN) Maankäyttösuositus: MY/luo Kasvillisuuskohde. Rantaan rajoittuvalla suoalueella esiintyy pienellä alalla metsäkortekorpea sekä tervaleppäkorpea. Puuston muodostavat tervaleppä, koivu, kuusi ja mänty. Metsäkortekorven valtalaji on metsäkorte, muuta lajistoa korpikastikka, raate, vehka, kurjenjalka, metsätähti ja vaivero. Tervaleppäkorpiosuudella tyypillistä on mätäs- ja välipintojen vaihtelu. Mätäspinnoilla kasvaa puolukkaa, mustikkaa, juolukkaa ja metsäkortetta. Välipinnat ovat rahkasammalpeitteiset ja raatevaltaiset. Muuta lajistoa mm. korpikastikka ja vehka. Suo jatkuu luoteeseen korpijuottina, joka on lähinnä kuusikankaiden reunustama vetinen painanne. Rahkasammalpeitteellä kasvaa harvakseltaan vehkaa. Tervaleppäkorpi ei täytä luonnonsuojelulain (LSL 29 ) suojeltavan luontotyypin kriteereitä, mutta se on rehevänä suona tulkittavissa metsälain erityisen tärkeäksi elinympäristöksi (MetsäL 10 ).
FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto ja maisemaselvitys 12 (15) Kuva 10. Paanunlahden metsäkortekorpea. 3. Suolahden rantasuot Pinta-ala: 3,8 ha Arvoluokka: muu luonnonsuojelullisesti arvokas Uhanalaiset ja harvinaiset lajit: isokuovi (RT) Maankäyttösuositus: luo Kasvillisuuskohde. Suoniemen matalaa ja alavaa itärantaa reunustaa luhtainen saranevareunus, joka vaihettuu niemen keskiosaan isovarpurämeeksi. Nevareunuksen valtalajina on pullosara, muuta lajistoa mm. raate, kurjenjalka, suoputki, luhtavuohennokka, vaivero, tupasvilla, luhtavilla, jokapaikansara sekä vehka, joka muodostaa tyypillisesti kasvustoja vesirajaan. Kohteen eteläosassa tyypillisiä ovat rämemättäät, joilla kasvaa vaiveroa ja tupasvillaa. Suolahden pohjoisosan rantasuolla pesii alueellisesti uhanalainen isokuovi. Ranta-alueen tyypillisin lintu on yksittäisillä kivillä pesivä kalalokki. Kuva 11. Suoniemen itärannassa on vaihtelevan levyinen saranevareunus.
FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto ja maisemaselvitys 13 (15) 4. Suoniemen kalliojyrkänne ja lehto Pinta-ala: 0,4 ha Arvoluokka: maakunnallisesti ja seudullisesti arvokas Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU) Maankäyttösuositus: MY/luo Kasvillisuus- ja maisemakohde. Suoniemen länsirannalla on vesimaisemaan erottuva kalliojyrkänne, jonka pohjoisreunalla on rehevä, lehtipuuvaltainen lehtolaikku. Puustossa on yksittäisiä järeitä, kilpikaarnaisia mäntyjä sekä nuorta metsää. Kalliojyrkänteen ja lakialueen metsät ovat jäkälätyypin karukkokangasta ja kanervatyypin kuivaa mäntykangasta. Vaalea-, harmaa- ja palleroporonjäkäläkasvustojen seassa kasvaa harvakseltaan kanervaa, puolukkaa ja mustikkaa. Reunoilla kasvillisuus vaihettuu kuivahkoiksi ja tuoreiksi kankaiksi. Kallion laella on kanalintujen rypykuoppia. Kalliojyrkänne erottuu vesimaisemaan ja sen laelta avautuu näkymiä Sorsavedelle. Kalliojyrkänteen alusmetsissä on lehtomaista kangasta sekä pienialaisia lehtolaikkuja. Puusto on nuorta ja harmaaleppävaltaista. Seassa kasvaa koivua, pihlajaa, haapaa, kuusta ja korpipaatsamaa. Kasvillisuudessa on piirteitä käenkaali-oravanmarjatyypin (OMaT) tuoreen lehdon sekä saniaistyypin (FT) kostean lehdon kasvillisuudesta. Kenttäkerroksen tyypillisiä lajeja ovat metsäimarre, käenkaali, oravanmarja, lillukka, kielo, metsäalvejuuri, vuohenputki, vadelma ja metsäkastikka. Pääosin kalliojyrkännettä ympäröivät metsät ovat nuoria, tuoreita mänty- ja lehtipukankaita. Jyrkänteet ja niiden alusmetsät sekä rehevät lehtolaikut ovat metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MetsäL 10 ). Kuva 12. Sorsaveteen rajoittuu porrasmainen kalliojyrkänne.
FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto ja maisemaselvitys 14 (15) Kuva 13. Jyrkänteen juurella on harmaaleppävaltaista lehtoa. 6 Johtopäätökset ja rakentamissuositukset Selvitysalue on pääosin rakentamiseen kohtalaisesti soveltuvaa, luonnonarvoiltaan tavanomaista kangasmetsää, metsätalousmaata, joissa maasto on suhteellisen tasaista. Rakennettavuutta heikentävät paikoin maaston huomattavat korkeusvaihtelut, kallioisuus sekä etenkin Suoniemen itärannan soistuneisuus. Tällaiset alueet soveltuvat huonosti rakentamiseen. Rakentamisen ulkopuolelle suositetaan jätettäväksi laajemmat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät aluekokonaisuudet, joita ovat Suoniemen länsirannan kalliojyrkänne ja lehto sekä Paanunlahden rehevät korvet ja kalliojyrkänne alusmetsineen. Myös Suoniemen pohjoiskärjen maisemallisesti arvokas kallioniemi suositellaan jätettäväksi luonnontilaan. Lievää rakentamista kestää Suoniemen itäranta. Rannat ovat vaihtelevasti soistuneet. Säilytettävät ranta-alueet sijaitsevat Suolahden pohjukassa sekä Suoniemen kaakkoisosassa, joissa on luhtaisia rantoja. FCG Finnish Consulting Group Oy Hyväksynyt: Timo Leskinen Aluepäällikkö, DI Laatinut: Minna Eskelinen Biologi, FM
FCG Finnish Consulting Group Oy Luonto ja maisemaselvitys 15 (15) Lähteet Britschgi, R. ja Gustafsson, J. (toim.) 1996: Suomen luokitetut pohjavesialueet. - Suomen ympäristö 55. Keto, A., Lähteenmäki, H., Taimisto, P., Hammar, T., Tarvainen, A. & Miettinen, T. 2008: Selvitys Pohjois-Savon säännöstellyistä järvistä. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 2. Kuusipalo, J. 1996: Suomen metsätyypit. 144 s. Kirjayhtymä Oy, Rauma. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus Tapio, Helsinki. Pohjois-Savon ympäristökeskus. 2008: Pohjois-Savon vesienhoidon toimenpideohjelma pintavesille. Luonnos 30.10.2008. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. - Ympäristöministeriö, Helsinki, 432 s. Uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmä. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. Rönkä, H. 1995: Leppävirran kunnan luonto- ja maisemaselvitys. Leppävirran kunta. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Ympäristöministeriö, Helsinki. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA -menettelyssä ja Natura arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Toivonen, H. & Leivo, A. 1997: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A; 14. Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. 567 s. Otava, Keuruu. Ympäristöministeriö 1992: Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietintö I. Mietintö 66/1992. Ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto. Internet-sivut www.finlex.fi www.leppavirta.fi www.gsf.fi www.ymparisto.fi