Tehtävä 2 Todista luennoilla annettu kaava: jos lukujen n ja m alkulukuesitykset. ja m = k=1

Samankaltaiset tiedostot
Johdatus lukuteoriaan Harjoitus 1 syksy 2008 Eemeli Blåsten. Ratkaisuehdotelma

JOHDATUS LUKUTEORIAAN (syksy 2017) HARJOITUS 1, MALLIRATKAISUT

Joulukuun vaativammat valmennustehtävät ratkaisut

Tehtävä 3. Määrää seuraavien jonojen raja-arvot 1.

Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Ratkaisut 1. viikolle /

Johdatus lukuteoriaan Harjoitus 2 syksy 2008 Eemeli Blåsten. Ratkaisuehdotelma

Matematiikan tukikurssi

Luku kahden alkuluvun summana

VALIKOITUJA KOHTIA LUKUTEORIASTA

Riemannin sarjateoreema

V. POTENSSISARJAT. V.1. Abelin lause ja potenssisarjan suppenemisväli. a k (x x 0 ) k M

MS-A0402 Diskreetin matematiikan perusteet Esimerkkejä ym., osa I

MS-A0402 Diskreetin matematiikan perusteet

TAMPEREEN YLIOPISTO Pro gradu -tutkielma. Hannu Pajula. Stirlingin luvuista

9 Lukumäärien laskemisesta

Eulerin φ-funktion ominaisuuksia

III. SARJATEORIAN ALKEITA. III.1. Sarjan suppeneminen. x k = x 1 + x 2 + x ,

M 2 M = sup E M 2 t. E X t = lim. niin martingaalikonvergenssilauseen oletukset ovat voimassa, eli löydämme satunnaismuuttujan M, joka toteuttaa ehdon

Pyramidi 3 Analyyttinen geometria tehtävien ratkaisut sivu 139 Päivitetty a) 402 Suplementtikulmille on voimassa

funktiojono. Funktiosarja f k a k (x x 0 ) k

Todennäköisyyslaskenta IIa, syys lokakuu 2019 / Hytönen 1. laskuharjoitus, ratkaisuehdotukset

802328A LUKUTEORIAN PERUSTEET OSA II BASICS OF NUMBER THEORY PART II. Tapani Matala-aho MATEMATIIKKA/LUTK/OULUN YLIOPISTO

Perustehtäviä. Sarjateorian tehtävät 10. syyskuuta 2005 sivu 1 / 24

2 Taylor-polynomit ja -sarjat

(c) Määrää/Determine välillä/in the interval [1000, 10000] olevien 7. jaollisten kokonaislukujen lukumäärä/ number of integers divisible by 7.

q =, r = a b a = bq + r, b/2 <r b/2.

(iv) Ratkaisu 1. Sovelletaan Eukleideen algoritmia osoittajaan ja nimittäjään. (i) 7 = , 7 6 = = =

Johdatus lukuteoriaan Harjoitus 11 syksy 2008 Eemeli Blåsten. Ratkaisuehdotelma

Modaalilogiikan harjoitusteht vi Aatu Koskensilta 1 Harjoitusteht v t Teht v 100 a) Osoitamme, ett Th(F 1 F 2 ) Th(F 1 ) [ Th(F 2 ) vastaesim

J1 (II.6.9) J2 (X.5.5) MATRIISILASKENTA(TFM) MALLIT AV 6

DEE Lineaariset järjestelmät Harjoitus 5, harjoitustenpitäjille tarkoitetut ratkaisuehdotukset

a ord 13 (a)

Luku 11. Jatkuvuus ja kompaktisuus

z z 0 (m 1)! g(m 1) (z0) k=0 Siksi kun funktioon f(z) sovelletaan Cauchyn integraalilausetta, on voimassa: sin(z 2 dz = (z i) n+1 k=0

Olkoot X ja Y riippumattomia satunnaismuuttujia, joiden odotusarvot, varianssit ja kovarianssi ovat

Täydellisesti multiplikatiivisten funktioiden karakterisoinnit

JOHDATUS LUKUTEORIAAN (syksy 2017) HARJOITUS 3, MALLIRATKAISUT

2017 = = = = = = 26 1

802328A LUKUTEORIAN PERUSTEET OSA III BASICS OF NUMBER THEORY PART III. Tapani Matala-aho MATEMATIIKKA/LUTK/OULUN YLIOPISTO

Luku 2. Jatkuvuus ja kompaktisuus

802328A LUKUTEORIAN PERUSTEET OSA III BASICS OF NUMBER THEORY PART III

Ennen kuin mennään varsinaisesti tämän harjoituksen asioihin, otetaan aluksi yksi merkintätekninen juttu. Tarkastellaan differenssiyhtälöä

1 Lineaariavaruus eli Vektoriavaruus

Ensimmäinen induktioperiaate

Matematiikan johdantokurssi, syksy 2016 Harjoitus 11, ratkaisuista

STOKASTISET DIFFERENTIAALIYHTÄLÖT 7

Ensimmäinen induktioperiaate

1 Lukujen jaollisuudesta

rm + sn = d. Siispä Proposition 9.5(4) nojalla e d.

Sattuman matematiikkaa III

Hanoin tornit. Merkitään a n :llä pienintä tarvittavaa määrää siirtoja n:lle kiekolle. Tietysti a 1 = 1. Helposti nähdään myös, että a 2 = 3:

Matematiikan peruskurssi 2

Reaalifunktioista 1 / 17. Reaalifunktioista

Talousmatematiikan verkkokurssi. Koronkorkolaskut

802320A LINEAARIALGEBRA OSA I

Diofantoksen yhtälön ratkaisut

DEE Lineaariset järjestelmät Harjoitus 2, ratkaisuehdotukset. Johdanto differenssiyhtälöiden ratkaisemiseen

Miten osoitetaan joukot samoiksi?

DIFFERENTIAALI- JA INTEGRAALILASKENTA I.1. Ritva Hurri-Syrjänen/Syksy 1999/Luennot 6. FUNKTION JATKUVUUS

a k+1 = 2a k + 1 = 2(2 k 1) + 1 = 2 k+1 1. xxxxxx xxxxxx xxxxxx xxxxxx

3. Markovin prosessit ja vahva Markovin ominaisuus

Algebra I, harjoitus 5,

Salausmenetelmät LUKUTEORIAA JA ALGORITMEJA. Veikko Keränen, Jouko Teeriaho (RAMK, 2006) 3. Kongruenssit. à 3.4 Kongruenssien laskusääntöjä

2.8 Mallintaminen ensimmäisen asteen polynomifunktion avulla

HY, MTO / Matemaattisten tieteiden kandiohjelma Tilastollinen päättely II, kevät 2018 Harjoitus 6A Ratkaisuehdotuksia.

termit on luontevaa kirjoittaa summamuodossa. Tällöin päädymme lukusarjojen teoriaan: a k = s.

4.3 Erillisten joukkojen yhdisteet

1 sup- ja inf-esimerkkejä

a) Mitkä seuraavista ovat samassa ekvivalenssiluokassa kuin (3, 8), eli kuuluvat joukkoon

OHJ-2300 Johdatus tietojenkäsittelyteoriaan Syksy 2008

Yhtäpitävyys. Aikaisemmin osoitettiin, että n on parillinen (oletus) n 2 on parillinen (väite).

Matematiikan ja tilastotieteen laitos Algebra I - Kesä 2009 Ratkaisuehdoituksia harjoituksiin 8 -Tehtävät sivua Heikki Koivupalo ja Rami Luisto

Matemaattinen Analyysi

1 sup- ja inf-esimerkkejä

Kannan vektorit siis virittävät aliavaruuden, ja lisäksi kanta on vapaa. Lauseesta 7.6 saadaan seuraava hyvin käyttökelpoinen tulos:

Lineaarikombinaatio, lineaarinen riippuvuus/riippumattomuus

HN = {hn h H, n N} on G:n aliryhmä.

Tekijä Pitkä Matematiikka 11 ratkaisut luku 2

C (4) 1 x + C (4) 2 x 2 + C (4)

Diskreetin Matematiikan Paja Ratkaisuhahmotelmia viikko 1. ( ) Jeremias Berg

Johdatus diskreettiin matematiikkaan Harjoitus 5, Ratkaise rekursioyhtälö

Matematiikan tukikurssi, kurssikerta 3

Matematiikan ja tilastotieteen laitos Johdatus diskreettiin matematiikkaan (Syksy 2008) 4. harjoitus Ratkaisuja (Jussi Martin)

Toispuoleiset raja-arvot

Luku 2. Jatkuvien funktioiden ominaisuuksia.

Tenttiin valmentavia harjoituksia

Predikaattilogiikan malli-teoreettinen semantiikka

Johdatus matemaattiseen päättelyyn

Luku 4. Derivoituvien funktioiden ominaisuuksia.

Tehtävä 4 : 2. b a+1 (mod 3)

Matematiikan tukikurssi, kurssikerta 5

Eksponentti- ja logaritmiyhtälö

Ylioppilastutkintolautakunta S tudentexamensnämnden

Johdatus matemaattiseen päättelyyn

Äärellisten mallien teoria

3.1 Lineaarikuvaukset. MS-A0004/A0006 Matriisilaskenta. 3.1 Lineaarikuvaukset. 3.1 Lineaarikuvaukset

Salausmenetelmät. Veikko Keränen, Jouko Teeriaho (RAMK, 2006)

Insinöörimatematiikka A

Matematiikassa väitelauseet ovat usein muotoa: jos P on totta, niin Q on totta.

MS-C1350 Osittaisdifferentiaaliyhtälöt Harjoitukset 5, syksy Mallivastaukset

Transkriptio:

Luuteoria Harjoitus 1 evät 2011 Alesis Kosi 1 Tehtävä 1 Näytä: jos a ja b ovat positiivisia oonaisluuja joille (a, b) = 1 ja a c, seä lisäsi b c, niin silloin ab c. Vastaus Kosa a c, niin jaollisuuden määritelmän nojalla on olemassa oonaisluu, jolle c = a. Nyt b c, joten b a. Osoitamme, että b. Tähän voi äyttää joo suoraan seurausta 1.7, tai voimme jäljentää sen todistusen: Suurimman yhteisen teijän ominaisuusien nojalla on olemassa oonaisluvut x ja y joille xa + yb = 1. Kosa b a, niin myös b xa + yb. Kosa xa + yb = (xa + yb) =, olemme valmiit. Nyt osa b, on olemassa oonaisluu, jolle = b. Tällöin c = ab, joten ab c uten haluttiin. Tehtävä 2 Todista luennoilla annettu aava: jos luujen n ja m aluluuesityset ovat n = =1 p α ja m = =1 p β, niin suurin yhteinen teijä (n, m) voidaan lausua muodossa (n, m) = =1 p γ, missä γ = min(α, β ). Vastaus Riittää todistaa, että jos d = p min(α,β ), niin d toteuttaa suurimman yhteisen teijän määrittelevät ehdot: (i) d n ja d m: Tutitaan osamäärien aluteijöiden esponentteja: n/d = α p min(α,β ) Z, sillä α min(α, β ). Samoin nähdään, että m/d Z. (ii) jos d n ja d m, niin d d: Oloon d = p δ aluteijähajotelma. Kosa d n ja d m, aluteijähajotelma on ysiäsitteinen ja p p l, un l, niin 1 Aluperäiset rataisumallit on laatinut Eemeli Blåsten 1

luvun d aluteijöiden esponenteille saadaan arviot δ α ja δ β. Siispä δ min(α, β ), joten d = p δ min(α p,β ) = d. (iii) d 1: Selvä, sillä min(α, β ) 0 aiilla. Tehtävä 3 1. Oloot a ja b positiivisia oonaisluuja. Osoita, että on olemassa ysiäsitteinen luu h ('luujen a ja b pienin yhteinen jaettava', meritään h = p. y. j.(a, b)), joa toteuttaa: (1) a h ja b h, (2) jos a h ja b h, niin h h, (3) h 1. 2. Esitä luvulle p. y. j.(a, b) tehtävää 2 vastaava aava, ja todista sen avulla, että p. y. j.(a, b) = ab (a, b). Vastaus Alusi ysiäsitteisyys: Jos h ja h toteuttavat ehdot (1)-(3), niin h = h ja h = lh ehtojen (1) ja (2) nojalla. Siispä h = lh, eli = l = ±1. Ehdon (3) nojalla = l = 1 ja h = h. Sitten olemassaolo ja ysiäsitteisyyden nojalla saadaan tehtävää 2 vastaava aava todistettua samalla. Näytetään, että h = p max(α,β ) toteuttaa ehdot (1)-(3). (1) a h ja b h: Tutitaan osamääriä: h/a = p max(α,β ) α Z, sillä max(α, β ) α. Samoin nähdään, että h/b Z. (2) jos a h ja b h, niin h h : Oloon h = p δ aluteijähajotelma. Kosa a h ja b h, aluteijähajotelma on ysiäsitteinen ja p p l, un l, niin luvun h aluteijöiden esponenteille saadaan arviot δ α ja δ β. Siispä δ max(α, β ), joten h = p max(α,β ) p δ = h. (3) h 1: Selvä, sillä max(α, β ) 0 aiilla. Loppuväite seuraa siitä, että max(x, y) + min(x, y) = x + y aiilla oonaisluvuilla x ja y: (a, b) p. y. j.(a, b) = p min(α,β ) max(α p,β ) = p min(α,β )+max(α,β ) = p α +β = p α p β = ab. Tehtävä 4 1. Etsi Euleideen algoritmin avulla luujen 1234 ja 2345 suurin yhteinen teijä. 2. Määrää yhtälön 276x + 1578y = 714 yleinen rataisu. 2

Vastaus Käytetään Euleideen algoritmia molemmissa tapausissa. 2345 = 1 1234 + 1111 1234 = 1 1111 + 123 1111 = 9 123 + 4 123 = 30 4 + 3 4 = 1 3 + 1 3 = 3 1, joten (1234, 2345) = 1. Toista ysymystä varten lasetaan luujen 276 ja 1578 suurin yhteinen teijä. 1578 = 5 276 + 198 276 = 1 198 + 78 198 = 2 78 + 42 78 = 1 42 + 36 42 = 1 36 + 6 36 = 6 6, joten (276, 1578) = 6. Kosa 714 = 119 6 on yhtälöllä olemassa rataisu. Puretaan yhtälöetjua alhaalta ylöspäin jotta saadaan eräs rataisu yhtälölle 276x + 1578y = 6 ja valitaan aluperäiselle yhtälölle erityinen rataisu x = 119x, y = 119y. 6 = 42 1 36 = 42 (78 1 42) = 2 42 78 = 2(198 2 78) 78 = 2 198 5 78 = 2 198 5 (276 1 198) = 7 198 5 276 = 7(1578 5 276) 5 276 = 7 1578 40 276 Eräs rataisu on siis (x, y) = ( 119 ( 40), 119 7 ) = ( 4760, 833). Yleinen rataisu on { x = 4760 + 1578 = 4760 + 263 (276,1578) y = 833 276 = 833 46, (276,1578) missä Z. 3

Tehtävä 5 1. Oloot a 1, a 2,..., a n oonaisluuja, jota eivät aii ole nollia. Osoita, että on olemassa luu d = (a 1,..., a n ) (yseisten luujen suurin yhteinen teijä), jolle pätee (1) d a j aiilla 1 j n, (2) jos d a j aiilla 1 j n, niin d d, (3) d 1. 2. Päättele, että yhtälöllä a 1 x 1 +... + a n x n = d on aina rataisu. Vastaus Oloon H = {a 1 x 1 +... + a n x n x 1,..., x n Z} {1, 2,...}. Tämä on epätyhjä, sillä join luvuista a j on nollasta poieava. Se on myös alhaalta rajoitettu, joten voidaan määritellä d = min H. Nyt ehto (3) toteutuu. Yhtälöllä a 1 x 1 +... + a n x n = d on myös triviaalisti rataisu. Taristetaan ehto (1): Oloon 1 j n. Jaoyhtälön nojalla voidaan irjoittaa a j = qd + r, missä 0 r < d. Jos r 1, niin r = a j qd H, sillä se on luujen a 1,..., a n lineaariombinaatio ja r 1. Toisaalta piti olla r < d ja d = min H, joten saatiin ristiriita. Siispä r = 0 ja näinollen d a j. Ehto (2): Oletetaan, että d a j, eli a j = j d, aiilla 1 j n. Nyt saadaan d = a 1 x 1 +...+a n x n = 1 d x 1 +...+ n d x n = d ( 1 x 1 +...+ n x n ), mistä nähdään, että d d. Tehtävä 6 1. Todista luentojen lause 2.4: Jos P on :n muuttujan oonaisluuertoiminen polynomi, niin P (x 1,..., x ) P (y 1,..., y ) (mod m), miäli x j y j (mod m) aiilla j = 1,...,. Vastaus Todetaan ensin, että iinteällä indesillä i ja oonaisluvuilla a 1,..., a 1 uvaus a P (a 1,..., a i 1, a, a i,..., a 1 ) on a:n oonaisluuertoiminen polynomi. Täten lauseen 2.3 nojalla P (a 1,..., a i 1, a, a i,..., a 1 ) P (a 1,..., a i 1, b, a i,..., a 1 ) (mod m), miäli a b (mod m). Sovelletaan tätä tulosta indutiivisesti joaiseen lu- 4

upariin (x i, y i ) seuraavasti: P (x 1, x 2, x 3,..., x ) P (y 1, x 2, x 3,..., x ) P (y 1, y 2, x 3,..., x ) P (y 1, y 2, y 3,..., y ) (mod m), mistä voidaan luea haluttu tulos. * Tehtävä 7 Tämän tehtävän taroitusena on selventää sitä tosiseiaa, että aluteijöihin jaon ysiäsitteisyys on epätriviaali tulos. Tarastellaan luonnollisten luujen N asemasta jouoa Ñ = {4 + 1 0} = {1, 5, 9, 13,...}. Osoita ensin, että Ñ on suljettu ertolasun suhteen: jos n, m Ñ, niin mn Ñ. Määrittelemme luonnollisella tavalla, että luu p 2, p Ñ, on 'aluluu' jos sitä ei voi lausua tulona p = nm, missä n, m 2 ja n, m Ñ. Totea, että joainen Ñ:n luu voidaan lausua 'aluluujen' tulona. Näytä uitenin, että on olemassa luu n Ñ, jona esitys 'aluluujen' tulona ei ole ysiäsitteinen! Vastaus Oloot n = 4 + 1 Ñ ja m = 4l + 1 Ñ,, l 0. Nyt nm = (4 + 1)(4l + 1) = 16l + 4 + 4l + 1 = 4(4l + + l) + 1 Ñ, sillä 4l + + l 0. Siispä Ñ on suljettu ertolasun suhteen. Todistetaan, että joainen Ñ:n luu, joa ei ole 1 voidaan esittää 'aluluujen' tulona. Oletetaan, että näin ei olisi. Tällöin olisi olemassa pienin luu Ñ, 2, jota ei voida esittää 'aluluujen' tulona. Erityisesti se ei itse voi olla 'aluluu'. 'Aluluujen' määritelmästä seuraa, että se voidaan lausua muodossa = mn, missä m, n Ñ ja m, n 2. Nyt n, m <, joten nämä voidaan lausua aluluujen tulona: n = p n1... p na ja m = p m1... p mb. Tällöin = mn = p n1... p na p m1... p mb, miä on ristiriita, sillä määriteltiin pienimpänä yöstä suurempana luuna, jota ei voida esittää 'aluluujen' tulona. Siispä tällaisten luujen jouo on tyhjä, eli joainen yöstä suurempi luu voidaan esittää 'aluluujen' tulona. Aluteijähajotelma ei ole ysiäsitteinen: 441 = 21 2 = 9 49. Todistetaan, että 9, 21 ja 49 ovat 'aluluuja'. Jos a n jouossa Ñ, niin a n luonnollisten luujen jouossa. Siispä p Ñ on 'aluluu' jos sen tavanomaiset teijät eivät uulu jouoon Ñ. 9 = 3 2, 21 = 3 7 ja 49 = 7 2 5

Kosa 3 ja 7 eivät uulu jouoon Ñ, niin 9, 21 ja 49 ovat 'aluluuja'. * Tehtävä 8 Todista luentojen lause 1.14: jos Euleideen algoritmia sovelletaan luuihin a ja b (a > b 1), niin tarvittavien aseleiden luumäärä on enintään 2 3 log a + 2. Vastaus Algoritmi alaa seuraavasti: asel 1 a = q 1 b + r 1, 0 r 1 < b sitten se jatuu asel 2 b = q 2 r 1 + r 2, 0 r 2 < r 1 asel 3 r 1 = q 3 r 2 + r 3, 0 r 3 < r 2..... asel r 2 = q r 1 + r, 0 r < r 1 Todistetaan ensin, että r < r 2 /2 aiilla. Aseleen yhtälöstä saadaan r < r 1 q r 1 = r 2 r. Siispä 2r < r 2, mistä saadaan haluttu tulos. Milloin algoritmi päätyy? Silloin un jäännöstermi on ensimmäistä ertaa nolla. Kosa se on aina oonaisluu, niin riittää arvioida, milloin se on alle ysi. Edellisen nojalla voimme arvioida joten r 2 < r 2 2( 1) /2 1 = r 2 /2 1 r 2+1 < r 2+1 2 /2 = r 1 /2, r 2 < 1 = r 2 < 2 1 > ln r 2 ln 2 + 1 2 > 2ln r 2 ln 2 + 2 r 2+1 < 1 = r 1 < 2 > ln r 1 ln 2 2 + 1 > 2ln r 1 ln 2 + 1. Kosa a > r 1 > r 2 niin r n < 1 ainain, jos n > 2 ln a + 2. Kosa ln a > 0 ja ln 2 2 ln a 2, 885 < 3 niin 2 + 2 < 3 ln a + 2, eli väite pätee, vaiain saimme ln 2 ln 2 hieman taremman arvion. 2 Tässä taroitetaan luonnollista logaritmia. 6