Mitä ymmärrämme verkostoilla aikuisohjauksen kontekstissa? * Hannele Torvinen, lehtori Tarvitaan teholasit katsoa lähelle ja nähdä kauas! Olli Luukkainen 2008
Luovuuteen liittyvä kaaos ja järjestys Sydänmaanlakka 2009 Ideointi Tuotteistaminen Uusi toimintamalli Luovuuden vaiheet 1. vaihe: valmistelua - idean havaitseminen 2. vaihe: kehitystyötä - idea kehittyy latentisti, sitä työstämättä 3. vaihe: keksimistä - idea kirkastuu ja ratkaisu oivalletaan äkkiä 4. vaihe: todentamista - ideaa muotoillaan, kehitellään, tarkennetaan ja korjataan
VERKOSTOT STRATEGISENA MAHDOLLISUUTENA = osaamisen ja kokemuksen jakamista ja kehittämistä ohjauspalvelujen tuottamiseksi muuttuviin asiakastarpeisiin - vastuu omasta oppimisesta on avain verkostoissa oppimiseen Erilaisia verkosto-tasoja 1. YKSILÖIDEN VÄLISESSÄ VERKOTTUMISESSA yksittäiset henkilöt muodostavat verkostoja omasta organisaatiosta ja/tai sen ulkopuolelta 2. SISÄISESSÄ VERKOTTUMISESSA on kysymys uudenlaisesta organisaatiokulttuurin luomisesta: ihmisten väliseen vuorovaikutuksen perustuvat mallit 3. ORAGANISAATIOIDEN VÄLISESSÄ VERKOSTOITUMISESSA organisaatiot pyrkivät yhteistyön avulla yhteisiin tavoitteisiin ja päämääriin Yhä useampi meistä työskentelee tulevaisuudessa monissa asiantuntijarooleissa, jopa eri organisaatioissa. (Joroff 2005)
Sosiaalinen verkosto ei ole ympäristön ominaisuus, vaan sen merkitys rakentuu ensisijaisesti toimijoiden mielissä verkostolla on aina vuorovaikutuksellisia ominaisuuksia Verkostot ja verkostossa tehtävä työ = käsitystä suhteiden merkityksestä ja suuntautuneisuutta suhdeverkostoihin (Seikkula 1994; Seikkula & Arnkil 2005) Verkostot = sen tietämistä, kuka tekee mitäkin! Yhteistyön avulla pyritään yhteisiin tavoitteisiin ja erityisosaamiseen!
UUDISTUVAN VERKOSTON SYSTEEMIMALLI (Valkokari 2009, 226) Rajapinta toimintaympäristön kanssa Verkostosysteemi Verkoston yhteisten tavoitteiden ja toimintamallin muodostaminen Neuvotteluprosessin tuloksen synteesi näkemyksistä Päätöksenteko ja toiminta Jatkuva kehittymisen prosessi Tutkailu ja merkityksellistäminen Uuden tiedon luominen vuorovaikutusprosessissa Oppiminen ja arviointi Verkoston yhteisen näkemyksen ja sosiaalisen yhteisön muodostumien
TARJOUMAT (Nykänen 2009) ovat tietoja, taitoja, asioita, tapahtumia, esineitä käsitteitä ja kokemuksia, jotka avaavat toiselle ihmiselle toiminnan mahdollisuuksia (Gibbson 1986; Vähämöttönen 1998) ovat puhujan tarinoita hänestä itsestään, elämästään ja kokemuksistaan (Juutilainen 2003). tarjoumien tarkastelu yhdessä on oman hiljaisen tiedon ilmaisemista luottamuksellinen, avoin vuorovaikutus, pääsy toisen maailmaan voi syntyä kuuntelemalla ja yhdessä tulkitsemalla tarjoumia, tarinoita ja niihin sisältyvää hiljaista tietoa
Moniammatillinen yhteistyö oppimisen tilassa ( Nykänen ym. 2007; Juutilainen 2003; Engeström 2004; Karjalainen, Heikkinen & Saarnivaara 2007 - mukaillen) Episteeminen vertaisuus Terminologia Tiedeperusta Kieli Eksistentiaalinen vertaisuus Asenteet Sukupolvi Kulttuuri Organisaation X edustaja Motivaatio Moniammatillinen ja organisatorinen rajapinta = oppimisen tila - keskustelufoorumi - resurssit - johtaminen: legitimointi Tarjouma Tarjouma Eksistentiaalin en vertaisuus Asenteet Motivaatio Sukupolvi Kulttuu ri Organisaation Y edustaja Episteeminen vertaisuus Terminologia Tiedeperusta Kieli Johtaminen Säädökset Toimintatavat Juridis-eettinen vertaisuus Tulkinnat Dialogi Monitulkintaisuuden sieto Yhteistyö Yhteinen käsikirjoitus Yhteistoiminta Johtaminen Säädökset Toimintatavat Juridis-eettinen vertaisuus
Tarjouma Organisaatio 1. Tieto, valtuutus Johtaja Tieto, valtuutus Organisaation lähetin toiminta moniammatillisessa ja Tieto, valtuutus Työntekijät poikkihallinnollisessa verkostossa Lähetti Tarjouma Tarjouma Tarjouma Moniammatillinen rajapinta, oppimisen tila Lähetti Organisaatio 2. Tieto ja valtuutus Johtaja Työntekijät Lähetti Organisaatio 3. Johtaja Tieto ja valtuutus Työntekijät (Nykänen ym. 2007)
Yksilö Organisaatio Verkosto Lähetin, organisaation ja alueverkoston väliset kommunikaatiovirrat/tiedonmuodostus (Pedler, Burgoynea & Boydell 1991; Nykänen ym. 2007 - mukaillen) Alueellinen aikuisohjauksen visio ja strategia Alueellinen aikuisohjauksen suunnitelma Alueen aikuisohjauksen yhteistyö Organisaation toimintapolitiikka Organisaation aikuisohjaussuunnitelma Aikuisohjauksen yhteistyö organisaatiossa Ideat Yksittäisen toimijan työtään koskeva suunnittelu Yksilön ohjaustoiminta ja verkostosuhteet Visio Suunnittelu Toiminta
VERKOSTOT OVAT RAJANYLITYKSIÄ Kokonaisuus muodostuu toisiaan täydentävistä osista ammattilaiset tietävät keneen olla yhteydessä, kun täydentävää asiantuntemusta tarvitaan asiantuntevat, asiakaslähtöiset ohjauspalvelut Verkostot parhaimmillaan tuottavat jaettua asiantuntemusta asiakkaan tarpeisiin ylittävät yksittäisten toimijoiden mahdollisuudet vastata monimutkaisiin ja muotoisiin asiakastarpeisiin Verkostot pahimmillaan vallitsee epätietoisuutta vastuista yrityksiä saada toiset tekemään oma osansa loputtomia kokouksia ja palavereja tilanteiden ajautumista umpikujaan (Seikkula 1994; Seikkula & Arnkil 2005)
VERKOSTOITUVA ASIANTUNTIJUUS (Hakkarainen et. al 2004) Aikuisohjauksen haasteena on moniammatillinen ja poikkihallinnollinen toimintaympäristö, jossa on mukana usean alan toimijoita: Vertikaalisen ( ) ja horisontaalisen ( ) asiantuntijuuden yhdistäminen (mm. Engeström ym. 1995)? Hybridinen asiantuntijuus = usean osaamisalueen yhdistäminen (Lallimo 2005)? Yhteisten käsitteiden, ymmärryksen ja työkäytänteiden luominen (toimintamallit ja tavat)? Hiljaisen tiedon välittäminen? Työtä tukevien välineiden löytäminen ja kehittäminen?
HYBRIDIN ASIANTUNTIJUUS Transaktiivinen siltaaminen: tietoa tietämyksen sijainnista ja saatavuudesta = tiedon suhteuttamista tai sopeuttamista siihen kuka ryhmässä tietää mitäkin Eri toimialojen ja toimintojen asiantuntijuuden yhdistämistä (esim. osaamiskartoitukset näyttötutkinnot yritysverkostot tiedottaminen ) Yksittäisten ydintoimintojen kääntämistä ja tulkkausta muulle organisaatiolle ja verkostolle Työkäytänteisiin ja -menetelmiin liittyvien ristiriitojen kommunikointia sisäiselle ja ulkoiselle verkostolle Minkälaista hybridiä asiantuntijuutta aikuisohjauksen toimintamallissa tarvitaan? (Lallimo 2005)
TEEMARYHMÄTYÖSKENTELY JAETUN ASIANTUNTIJUUDEN PERIAATTEELLA Neljä teemaryhmää a) Mitä ymmärrämme asiakaslähtöisyydellä tässä verkostossa? b) Minkälaisia ohjauspalveluja verkoston toimijat tällä hetkellä tarjoavat ja missä eri toimijat ovat vahvimmillaan? c) Mitä tavoittelemme aikuisohjauksen verkostoitumisella? d) Millä ehdoilla yhteistyö on kannattavaa ja houkuttelevaa?
TEEMARYHMÄTYÖSKENTELYSSÄ TUOTETAAN - AIKUISOHJAUKSEN TEESIT Teesi on lyhyeen muotoon kirjoitettu väite, väittämä tai näkökanta joka halutaan keskustelun tai väittelyn alaiseksi (Nykysuomen sanakirja 1976; Urbaanisanakirja.com) Ryhmissä jaetaan tietoa, kokemuksia, näkemyksiä ja luo yhteistä ymmärrystä Konkreettisena tuotoksena teemaryhmät kiteyttävät työskentelynsä kolmeen teesiin, jotka he kokoavat fläpeille Teesit avataan ja niitä jalostetaan vertaisryhmissä Lopuksi käydään yhteistä keskustelua ja sovitaan jatkostyöskentelystä
TEEMA: RYHMÄN JÄSENET: PÄIVÄ: 1. Teesi ja selitykset 2. Teesi ja selitykset 3. Teesi ja selitykset
TYÖKALUJA VERKOSTOTYÖSKENTELYYN 1. Käsi-itsearviointityökalu 2. Aikuisohjauksen verkostot -työpaperi 3. Omat verkostosuhteeni -kartta nykytilasta 4. Aikuisohjauksen verkostosuhteet 5. Alueen yhteinen verkostokartta 6. Ohjauspalvelujen kehittäminen verkostossa 7. Lähdevinkkejä yhteisen työskentelyn organisointiin 8. Lähteitä ja lukemistoa verkostoista
TAIDOT ASENNE VERKOSTOT KOKEMUS 1 Itsearviointityökalu KÄSI Millaista ohjausosaamista sinulla on? ENERGIA TIEDOT Tiedot asiatiedot, teoreettiset lähtökohdat: mitä tiedät? Taidot kyky käyttää tietoa: mitä osaat? Kokemus tieto ja taito yhdistyvät: missä olet asiantuntija? Verkostot tietojen ja kokemusten vaihtamiseksi: ketkä ovat tärkeimmät yhteistyökumppanisi? Asenne - mitä haluat saavuttaa? Energia osatekijöitä yhdistävä perustekijä, psyykkinen ja fyysinen energia, joka ilmaisee ihmisen voimanlähteen: mistä saat voimaa?
2 Aikuisohjauksen verkostot -työpaperi Keiden kanssa teemme yhteistyötä nyt? Millaisissa verkostoissa tulevaisuudessa kannattaa toimia? Millaisissa ohjauspalvelurooleissa olemme vahvimmillamme? Mihin kannattaa erityisesti panostaa? Mitä haluamme tarjota asiakkaille (palvelut)? Miten saamme yhdistettyä verkoston osaamiset parhaalla tavalla? Mitä tavoittelemme verkostoitumisella? Keiden kanssa nämä tavoitteet parhaiten saavutetaan? 1. Ohjauspalveluverkoston kartoitus Oman organisaatio Yhteistyö ja neuvonpito 9. Verkoston käyntikortti Miten verkostoamme näkyy asiakkaalle? Miten ohjauspalveluista tiedotetaan? 2. Organisaation verkostorooli ohjauspalveluissa 8. Verkoston toiminnan arviointi Miten seuraamme (arviointi: mittarit ja prosessit) yhteisten tavoitteiden toteutumista? 3. Organisaation laajennettu osaamiskartta 7. Verkostostrategia Millainen on ohjauspalveluverkoston yhteinen näkemys (alueellisesta strategiasta ja kehitystarpeista)? 4. Ohjauspalveluverkoston taktiikka 5. Verkoston jalostuva idea 6. Verkostoitumisen ehdot Millaisia näkemyksiä kumppaneilla on ohjauspalveluista, verkoston toimintatavoista ja sisällöistä? Miten avaamme ohjauspalvelunäkemykset kumppaneille? Miten tehdä yhteistyö houkuttelevaksi? Millaisella verkostoidealla ja ehdoilla kumppanit ovat valmiita mukaan yhteistyöhön? (Torvinen 2008; VTT Verka-työkirja 2007)
3 OMAT VERKOSTOSUHTEENI? Piirrä paperille kartta itsestäsi ja niistä ihmisistä, joiden kanssa olet tehnyt yhteistyötä aikuisohjauksen tiimoilta viime aikoina (esim. viimeisen puolen vuoden aikana) Piirrä lähimmäksi itseäsi ne ihmiset, joiden kanssa olet tekemisissä useimmiten ja jotka tunnet parhaiten, ja kauemmaksi etäisemmät ihmiset. Voit piirtää myös ryhmiä. Tarkoituksena on piirtää kuva juuri sinun näkökulmastasi Tarkenna karttaasi nuolilla sen mukaan minkä suuntaista yhteydenpito on ollut (esim., tai ). Tee kirjauksia nuolien päälle sisällöllisillä asioilla, esim. mistä olet keskustellut tai pitäneet neuvonpitoa ja millä menetelmillä (palaverit, sähköposti jne.) Kirjaa myös omia kysymyksiä, joihin saattaisit tarvita apua aikuisohjausken asioissa?
Omien verkostosuhteiden piirtämisen jälkeen keskustelkaa ja vertailtaa verkostojanne Kenen /keiden kanssa olette yhteydessä säännöllisesti? Minkälaisten asioiden tiimoilta pidätte yhteyttä? Kertokaa samalla, miten pidätte yhteyttä? Löytyykö verkostoistanne sellaisia henkilöitä, joiden puoleen voitte kääntyä tarvittaessa & missä asioissa?
4 AIKUISOHJAUKSEN VERKOSTOSUHTEET (täyttö päiväkirjana esim. sovitulta/valitulta ajanjaksolta) Henkilö ja organisaatio Asia Ajankohta ja kesto Yhteistyön muoto/tapa Huomioita: esim. johtopäätökset, ratkaisut jne.
5 ALUEEN YHTEINEN VERKOSTOKARTTA - ohjauksen toimintamallit ja sisällöt Ohjauksen sisältöalueet Organisaatio 1 Organisaatio 2 Organisaatio 3 Organisaatio 4 Organisaatio 5 Organisaatio n Hakeutumisen vaihe Opintojen aloitusvaihe Opiskelun vaihe Opintojen päätösvaihe
6 OHJAUSPALVELUJEN KEHITTÄMINEN VERKOSTOSSA KYSYMYSTEKNIIKKA -MENETELMÄ YKSILÖ- YKSILÖ- JA PIENRYHMÄTYÖSKENTELYNÄ, KOLMIVAIHEISESTI I vaihe: hiljaisena työskentelynä 1. Kirjaa paperille omaa tämänhetkistä ohjauspalvelujen kehittämistä koskeva kysymyksesi 2. Ryhmät tuottavat vastauksia kysymysten muodossa (= vastauskysymyksiä) Paperi kiertää pienryhmässä 3-5 kierrosta 3. Osuvimman vastauskysymyksen valinta Palaa oman kysymyksen äärelle, valitse ja perustele osuvin vastakysymys Muotoile oma kysymyksesi tarpeen mukaan uudelleen (= tarkennettu kysymys) II vaihe: kysymysten käsittely yhteisesti (pienryhmissä tai koko ryhmän kesken) 4. Käsitellään ja etsitään vastauksia ja ratkaisuja yhdessä (esim. teemoittain) III vaihe: työskentelyn & menetelmän arviointi ja soveltaminen 5. Työskentelykokemusten jakaminen ja menetelmän arviointi 6. Soveltaminen/ hyödyntäminen omassa verkostossa
7 LÄHDEVINKKEJÄ YHTEISEN TYÖSKENTELYN ORGANISOINTIIN Caroselli, Marlene 2009. Suuri kokouspelikirja. 75 nopeaa ja hauskaa peliä luovien, innostavien ja tehokkaisen kokousten pitämiseen. Helsinki: Tietosanoma. Lainen Nina 2009. Luja luottamus. Miten työpaikan luottamussuhteet saa toimimaan? Tallinna: Taurus Media. Lätti, Mervi & Putkuri, Päivi (toim.) 2009. Löytöretki aikuisohjauksen maailmaan. Kokemuksia ja käytänteitä ammattikorkeakouluista. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja B: 18. Nummi, Pepe 2007. Fasilitaattorin käsikirja. Helsinki: Edita.
8 Lähteitä ja lukemistoa verkostovalmennukseen Blomqvist, K. 2006. Luottamus ja sen rooli työelämässä luentokalvot. Tykes-ohjelman 10-vuotis juhlaseminaari. Eriksson, Kai 2009. Maailma ilman ulkopuolta. Verkostot yhteiskunnallisessa ajattelussa. Helsinki: Gaudeamus. Isaacs, W. 2001. Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito. Uraauurtava lähestyminen liike-elämän viestintään. Jyväskylä: Kauppakaari. Isoherranen, K., Rekola, L. & Nurminen, R. 2008. Enemmän yhdessä moniammatillinen yhteistyö. Helsinki: WSOY. (Linkissä esipuhe ja sisällys) Johansson, J.-E., Mattila, M. & Uusikylä, P. 1995. Johdatus verkostoanalyysiin. Menetelmäraportteja ja käsikirjoja 3/1995. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskus. Koivumäki, J. 2008. Työyhteisöjen sosiaalinen pääoma. Tampere: Tampere University Press. Väitöskirja. Korhonen, V. 2005. Työn ja oppimisen verkostot näkökulmia sosiaalisen pääoman kehkeytymiseen. Teoksessa: E. Poikela (toim.) Oppiminen ja sosiaalinen pääoma. Tampere: Tampere University Press, 201-222. Kosonen, K. & Pikka, V. 2002. ELVA. Luottamus verkostoissa. Oulun yliopiston tuotantotalouden yksikön tutkimusraportteja 4. Lallimo, J. 2005. Osaamisen jakaminen verkostoissa hybridin asiantuntijuuden näkökulma. TIEKE, luentokalvot 26.1.2005. Miettinen, R., Toikka, K., Tuunainen, J., Lehenkari, J. & Freeman, S. 2006. Sosiaalinen pääoma ja luottamus innovaatioverkoissa. Helsingin yliopiston toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen yksikkö. Tutkimusraportteja 9. Numminen, U. & Stenvall, K. 2006. Seudulliseen yhteistyöhön. Kokemuksia ja toimintamalleja opetustoimeen. Helsinki: Opetushallitus. Nykänen, S., Karjalainen, M., Vuorinen, R. & Pöyliö, L. 2007. Ohjauksen alueellisen verkoston kehittäminen poikkihallinnollinen ja moniammatillinen yhteistyö voimavarana. CHANCES-hanke. Jyväskylän yliopisto, koulutuksen tutkimuslaitos. Pirttilä, I., Janhonen, M., Johanson, J.E., & Nikkilä R. 2009. Sujuuko yhteistyö. Sosiaalinen pääoma ja organisaation toimivuus. Työelämän tutkimus 1/2009, 3-15.
Raatikainen, I. & Ahopelto, J. 1994. Verkostoajattelusta verkostotoimintaan. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 21. Ramstad, E. & Alasoini, T. 2003. Työelämän tutkijat ja kehittäjät osana alueellista innovaatioympäristöä. Työpoliittinen aikakauskirja 2, 15-27. Ramstadt, E. & Alasoini, t. 2007. Tutkimus- ja kehittämisyksiköt osana työelämän innovaatiojärjestelmää. Julkaisussa E. Ramstadt & T. Alasoini (toim.) 2007. Työelämän tutkimusavusteinen kehittäminen Suomessa. Lähestymistapoja, menetelmiä, kokemuksia ja tulevaisuuden haasteita, s. 16-39. Tykes. Raportteja 53. Työministeriö Ruuskanen, P. 1999. Verkostot, luottamus ja riskiyhteiskunnan maaseutupolitiikka. Chydenius-instituutin tutkimuksia. Ryyminen, E. & Lallimo, J. 2008. Osaamisen jakaminen näkyväksi Voimaverkottajalla! itk 2008 -Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa konferenssi 16.-18.4.2008, Aulanko. Hämeenlinna: Hämeen Kesäyliopisto. Salo, P. 1999. Verkostot ja organisaation oppiminen. Analyysi kouluorganisaation sosiaalisesta rakenteesta. Teoksessa Verkostoyhteiskunta. Käytännön johdatus verkostoanalyysin, toim. M. Mattila ja P. Uusikylä. Tampere. Seikkula, J. & Arnkil, T.E. 2005. Dialoginen verkostotyö. Helsinki: Tammi. Seikkula, J. 1994. Sosiaaliset verkostot. Ammattiauttajan voimavara kriiseissä. Helsinki: Kirjayhtymä. Silvennoinen, Markku 2008. Löydä aarteesi verkostoidu! Helsinki: WSOY. Spets, A. 2007. Hanketyöpaja opettajankoulutuksen, ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteistyön rakentajana. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Tutkimuksia 3. Tykes-ohjelma, jossa useissa julkaisuissa on käsitelty verkostoja ja niiden kehittämistä. Valkokari, Katri 2009. Yhteisten tavoitteiden ja jaetun näkemyksen muodostuminen kolmessa erityyppisessä verkostossa. Espoo 2009. VTT Publications 715 Valkokari, K., Hakanen, T. & Airola, M. 2007. Yritysverkoston strateginen kehittäminen. Työkirja. Verka-hanke. VTT. Helsinki. Valkokari, K., Anttila, J.-P., Hakala, T., Hyötyläinen, R., Korhonen, H., Kulmala, H.I., Lappeteläinen, I., Lappalainen, I. & Ruohomäki, I. 2009. Muutos on pysyvää entä verkostot? Kolmen liiketoimintaverkoston kehityspolut. Tykesjulkaisuja 67. Helsinki.