YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Muistio YM001:00/ VALTAKUNNALLISTEN ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEIDEN UUDISTAMISEN LÄHTÖ- KOHDAT JA VALMISTELU

YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Muistio YM001:00/2016 8.5.2017 VALTAKUNNALLISTEN ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEIDEN UUDISTAMISEN LÄHTÖ- KOHDAT JA VALMISTELU Taustamuistio 1. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoitus Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää maakunta-, yleis- ja asemakaavojen ohella. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ja alueidenkäytön suunnittelun tehtävänä on luoda edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistää ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla valtioneuvosto linjaa alueidenkäyttöä valtakunnallisesti merkittävissä asioissa, jotka ovat tärkeitä koko maan kestävän kehityksen kannalta. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ensisijaisena tarkoituksena on varmistaa valtakunnallisesti merkittävien asioiden huomioon ottaminen maakuntien ja kuntien kaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa. Tarkoituksena on myös edistää kansainvälisten sopimusten ja sitoumusten täytäntöönpanoa Suomessa sekä turvata alueidenkäytölliset edellytykset valtakunnallisille hankkeille. Tavoitteet antavat sisältöperustaa kaavoituksen ennakoivalle ja vuorovaikutteiselle viranomaisyhteistyölle valtakunnallisesti merkittävissä kysymyksissä. Tavoitteiden tarkoituksena on vaikuttaa alueidenkäyttöä koskeviin ratkaisuihin riittävän varhaisessa vaiheessa. Kun valtioneuvosto on päättänyt tavoitteista, ovat ne kaikkien alueidenkäytöstä ja sen suunnittelusta vastaavien viranomaisten tiedossa jo etukäteen. 2. Tavoitteiden oikeusperusta ja oikeusvaikutukset Valtakunnallisuus Maankäyttö- ja rakennuslain 22 :ssä on määritelty ne valtakunnallisesti merkittävät asiat, joista tavoitteita voidaan antaa. Hallituksen esityksessä on kuvattu seikkaperäisemmin ominaisuuksia, joiden perusteella arvioidaan asian valtakunnallista merkitystä seuraavasti: aluerakenteen, alueidenkäytön tai liikenne- ja energiaverkon kannalta kansainvälinen tai laajempi kuin maakunnallinen merkitys, Kansainvälinen merkitys voi liittyä valtioiden rajat ylittäviin alueiden käytön tai aluerakenteen kehittämiskysymyksiin tai alueiden käytön ulottuvuutta omaaviin valtioiden rajat ylittäviin, jopa maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin. Kansainvälinen merkitys voi myös liittyä Euroopan unionin säännösten tai kansainvälisten sopimusten valmisteluun tai täytäntöönpanoon alueiden käytön osalta. Valtakunnallisuutta määrittelevänä ominaisuutena on myös asian vaikutusten ulottuminen laajemmalle kuin yhden maakunnan alueelle. Tällöin vaikutusalueen rajat ylittävät maakunnan suunnittelussa käsiteltävän alueen. Tällaisia ovat esimerkiksi monet aluerakenteen ja lii-

2 kenne- tai energiaverkon kehittämiseen liittyvät kysymykset. Liikenneverkon osalta valtakunnalliset tavoitteet liittyisivät erityisesti päätieverkkoon (valta- ja kantatiet), kaukoliikenteen rataverkkoon ja valtakunnallisiin satamiin sekä lentoasemiin. Myös maanpuolustukseen liittyvät kysymykset voisivat maakuntaa laajemman merkityksen vuoksi tulla esille valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa merkittävä vaikutus kansalliseen kulttuuri- tai luonnonperintöön tai Kansallisen luonnonperinnön turvaamiseksi on tärkeimmät luonnonsuojeluohjelmat jo laadittu. Sellaisten luonnonarvojen turvaaminen, joita luonnonsuojeluohjelmissa ei ole käsitelty, saattaa olla perusteltua hoitaa kaavoituksen keinoin. Merkittävä vaikutus kansalliseen kulttuuri- tai luonnonperintöön voi kohdistua myös kansallismaisemiin, valtakunnallisesti merkittäviin maisemakokonaisuuksiin ja valtakunnallisesti tärkeisiin kulttuuriympäristöihin. Myös alueeltaan suppeissa kohteissa saattavat muun muassa rakennushistorialliset tai rakennustaiteelliset arvot taikka historialliseen tapahtumaan, perinteeseen tai kehityskulkuun liittyvät näkökohdat korostaa valtakunnallista merkittävyyttä. Myös muinaisjäännökset saattavat kuulua tässä tarkoitettuun kansalliseen kulttuuriperintöön. Vaikka luonnonsuojelulakiin jo sisältyy säännöksiä maisema-alueista, valtakunnallisista maisemansuojelun tavoitteista saattaa olla perusteltua päättää luonnonsuojelulain sijasta tässä tarkoitettujen alueidenkäyttötavoitteiden muodossa ja toteuttaa ne alueiden käytön suunnittelun keinoin. Niihin liittyy usein sellaista erilaisten tarpeiden yhteen sovittamista, joka luontevasti soveltuu kaavoituksessa ratkaistavaksi. valtakunnallisesti merkittävä vaikutus ekologiseen kestävyyteen, aluerakenteen taloudellisuuteen tai merkittävien ympäristöhaittojen välttämiseen. Alueiden käytön ratkaisujen merkittävät ekologiset vaikutukset saattavat liittyä luonnonperintöön tai luonnonvaroihin. Niiden lisäksi alueiden käytön ja aluerakenteen kehittämisratkaisuilla on usein huomattavan suuria ekologisia vaikutuksia muun muassa liikenteen määrän ja kulkumuotojakautuman taikka ympäristövaikutusten kannalta keskeisten toimintojen, kuten teollisuuden ja energiatuotannon sijoittumisen kautta. Merkittävien ympäristöhaittojen välttämiseen liittyvät tavoitteet voisivat koskea esimerkiksi alueiden käyttöä lentomelualueilla tai saastuneisiin maa-alueisiin liittyviä alueiden käytön kysymyksiä. Tavoitteiden alueidenkäytöllinen luonne Tavoitteet rajautuvat maankäyttö- ja rakennuslain soveltamisalan mukaisesti asioihin, jotka koskevat alueidenkäyttöä ja alueidenkäytön suunnittelua. Tavoitteissa ei näin ollen käsitellä mm. alue-, energia- tai liikennepoliittisia kysymyksiä eikä määritellä niitä koskevia taloudellisia ratkaisuja. Tavoitteilla voidaan esimerkiksi varautua valtakunnallisesti merkittäviin liikenne- ja energiahankkeisiin niiden alueidenkäytöllisten tarpeiden kannalta, mutta ei muutoin muodosteta kantaa hankkeiden toteuttamiseen. Tavoitteiden suhde kaavojen sisältövaatimuksiin ja muuhun lainsäädäntöön Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet täsmentävät ja konkretisoivat kaavojen yleensä hyvin yleispiirteisiä ja laaja-alaisia sisältövaatimuksia valtakunnallisesta näkökulmasta. Tavoit-

3 teet eivät laajenna sisältövaatimusten alaa eivätkä luo uusia oikeudellisia perusvaatimuksia kaavoitukselle. Kaavan sisältövaatimukset ja valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet tulevat huomioon otettaviksi samanaikaisesti ja rinnakkain. Tavoitteilla ei luoda muiden lakien kanssa päällekkäistä ohjausta. Esimerkiksi varsinaiset suojelutehtävät hoidetaan erityislakien, mm. luonnonsuojelulain, metsälain ja vesilain nojalla. Alueidenkäytön suunnittelulle on maankäyttö- ja rakennuslain 5 :ssä kuitenkin määritelty erityislakeja kokonaisvaltaisemmat tavoitteet, joita ovat mm. luonnon monimuotoisuuden ja luonnonarvojen säilyminen sekä elinkeinoelämän toimintaedellytysten edistäminen. Näin ollen edellä mainittujen tavoitteiden edistäminen kuuluu myös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden piiriin. Alueidenkäytön suunnittelu on luonteeltaan kokonaisvaltaista ja eri intressejä yhteen sovittavaa toimintaa, jossa tunnistetaan toiminnalliset tarpeet ja sovitetaan ne ympäristön vaatimuksiin. Oikeusvaikutukset Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden oikeusvaikutuksista säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 24 :ssä. Lain 24 :n 1 momentin mukaan valtion viranomaisten tulee toiminnassaan ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja edistää niiden toteuttamista. Valtion viranomaisten on myös arvioitava toimenpiteidensä vaikutuksia valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kannalta. Lain 24 :n 2 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueidenkäytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet konkretisoituvat pääasiassa kaavoituksen kautta. Maakuntakaavoilla on tässä keskeinen rooli, vaikka tavoitteet tulevat huomioon otettavaksi myös yleis- ja asemakaavoissa. Maakunnan suunnittelussa valtakunnalliset tavoitteet täsmennetään maakunnallisiksi ja seudullisiksi alueidenkäytön ratkaisuiksi, jotka ohjaavat vuorostaan kuntakaavoitusta. Tavoitteilla ei ole oikeusvaikutuksia kaavoituksen lisäksi muihin maankäyttö- ja rakennuslain mukaisiin toimenpiteisiin, kuten rakennuslupiin, suunnittelutarvealueisiin tai poikkeamisen myöntämisedellytyksiin. Alueidenkäytön kannalta keskeisiä suunnitelmia valmistellaan ja päätöksiä tehdään eri tahoilla valtionhallinnossa. Myös valtion viranomaisten toiminnassa tulee edistää tavoitteiden toteutumista. Velvoite kohdistuu etenkin kunkin viranomaistahon oman toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Velvoite koskee lähtökohtaisesti myös valtion viranomaisten ulospäin suuntautuvaa toimintaa, kuten esimerkiksi lupien käsittelyä ja valtion rahoitusta. Tältä osin huomioon ottamiseen vaikuttaa kuitenkin se, millä tavalla viranomaisten päätöksenteon oikeudellisista edellytyksistä ja niihin liittyvästä harkintavallasta on ao. erityislaeissa säädetty.

4 3. Uudistamisen kohteena valtioneuvoston päätös 2000 ja sen tarkistus 2008 Uudistamisen kohteena on valtioneuvoston 30.11.2000 tekemä päätös valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista ja sen tarkistus vuodelta 2008. Päätöksessä tavoitteet on jaettu kuuteen ryhmään, jotka ovat: toimiva aluerakenne eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto Helsingin seudun erityiskysymykset luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet Valtioneuvosto on antanut tavoitteita rajoitetuimmilla oikeusvaikutuksilla kuin mihin maankäyttö- ja rakennuslaki antaa valtuutuksen. Tavoitteet on jaettu niiden oikeusvaikutusten kohdentamiseksi yleis- ja erityistavoitteisiin. Yleistavoitteet on otettava huomioon valtion viranomaisten toiminnassa ja yleispiirteisessä kaavoituksessa eli maakuntakaavoituksessa ja yleiskaavoituksessa. Erityistavoitteet koskevat kaikkea kaavoitusta, mikäli tavoitetta ei ole erityisesti kohdennettu koskemaan vain tiettyä kaavatasoa. Suuri osa erityistavoitteista koskee maakuntakaavoitusta. Valtioneuvoston päätöksessä edellytetään, että ympäristöministeriön on huolehdittava päätöksen tarkistamisesta ja sen saattamisesta valtioneuvoston käsiteltäväksi. Tarkistustarpeita arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota alueidenkäytöllistä varautumista edellyttävien hankkeiden ajantasaisuuteen, ajantasaisuuteen muilta osin sekä tavoitteiden soveltamiseen ja siinä ilmeneviin mahdollisiin ongelmiin. Päätöstä tarkistettiin osittain vuonna 2008 alueidenkäyttöön kohdistuneisiin uusiin haasteisiin, erityisesti ilmastonmuutokseen vastaamiseksi. Tarkistuksessa oli esillä kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenne ja liikennemäärien hillintä, alueidenkäytön energiakysymykset, ilmastonmuutokseen sopeutuminen sekä Helsingin seudun asuntotuotanto, liikenne ja maankäyttö. Valtioneuvoston päätökset on valmisteltu yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa sidosryhmien kanssa. Myös eduskunta on käsitellyt tavoite-ehdotukset. Eduskunta on painottanut valtioneuvoston päätösehdotuksista antamissaan yksimielisissä lausunnoissa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tärkeää merkitystä ja pitänyt tärkeänä, että valtioneuvosto hyväksyy ehdotetut tavoitteet. 4. Tavoitteiden toimivuuden arviointi Tehtyjen arviointien ja selvitysten perusteella valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on koettu tarpeelliseksi ja toimivaksi alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän osaksi ja niiden soveltamiseen ei ole liittynyt merkittäviä ongelmia. Maankäyttö- ja rakennuslain toimivuusarvioinnin (Arviointi maankäyttö- ja rakennuslain toimivuudesta 2013. Suomen ympäristö 1/2014) mukaan valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet koetaan tarpeellisena ja toimivana osana alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Tehtävänsä mukaisesti ne ovat ohjanneet alueidenkäyttöä kestävään suuntaan edistämällä ja

5 varmistamalla valtakunnallisesti merkittävien asioiden huomioon ottamista kaavoituksessa ja valtion viranomaisten toiminnassa. Kyselytutkimusten mukaan eri tahojen ja varsinkin maakuntakaavoittajien ja valtion viranomaistahojen edustajien vastausten mukaan tavoitteet ovat parantaneet kaavojen laatua ja suunnanneet kaavoitusta keskeisiin asioihin sekä selkeyttäneet kaavaohjausta. Tavoitteet ovat vaikuttaneet erityisesti maakuntakaavoitukseen. Kuntakaavoitukseen tavoitteet ovat vaikuttaneet sitä enemmän, mitä suuremmasta kunnasta ja laaja-alaisemmasta kaavasta on ollut kyse. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottaminen ja edistäminen valtion viranomaisten toiminnassa on edennyt koko ajan ja toiminta on pääosin hyvin linjassa tavoitteiden kanssa. Erityisen aktiivisesti ja laaja-alaisesti tavoitteita ovat pyrkineet edistämään ne hallinnonalat, joilla on merkittävää omaa alueidenkäyttöä ja alueidenkäyttötarpeita. Viranomaistahot kokevat tavoitteiden turvaavan heidän omia tarpeitaan kaavoituksessa, jolloin he pyrkivät vaikuttamaan kaavoitukseen joko yleisemmin edellytyksiä luomalla tai vaikuttamalla suoraan kaavaprosesseihin. Jotta valtion viranomaiset pystyisivät edistämään valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita mahdollisimman hyvin, niiden on tunnistettava alueidenkäyttöön vaikuttava toiminta ja sen vaikutukset. Aluerakenteeseen ja alueidenkäyttöön liittyvien vaikutusten arviointia tulisi kehittää ja käyttää nykyistä enemmän. Kyselytutkimuksen mukaan (Alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän toimivuus. Ympäristöministeriön raportteja 15/2013) kuntien ja maakuntien liittojen kaavoittajista suurin osa katsoi, että merkittäviä ongelmia tavoitteiden soveltamisessa ei ole esiintynyt. Koetut soveltamisen ongelmat ovat liittyneet lähinnä alueidenkäytön suunnittelulle tavanomaisiin eri tavoitteiden yhteen sovittamisen tilanteisiin. Jossain määrin ongelmia on koettu eräiden tavoitteiden tulkinnassa ja yleispiirteisyydessä. Tavoitteiden sisällön laajaan kirjoon ja ylipäätään tavoitteiden moninaisuuteen on kuitenkin kiinnitetty arvioinneissa ja käytännön soveltamisessa kriittistä huomiota. Ympäristöministeriö julkaisi vuonna 2003 tavoitteiden soveltamisesta oppaan, jolla on edistetty soveltamisen yhtenäisyyttä. Tavoitteet eivät ole juurikaan lisänneet kaavavalituksia, joiden määrä on pysynyt lähes vakiona koko 2000-luvun ajan. Valitusperusteina käytetään yleensä kaavojen sisältövaatimuksia, joiden rinnalla saatetaan viitata tavoitteisiin. Päätelmänä voidaan todeta, että tavoitteet ovat toimineet laissa tarkoitetulla tavalla nimenomaisesti kaavoituksen ennakko-ohjauksen välineenä siten, että tavoitteet tulevat käsiteltäväksi jo kaavoitusprosessin alkuvaiheessa asetettaessa kaavojen tavoitteita. Tavoitteet ovat myös edistäneet kaavoituksen ennakkoohjauksen johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä maan eri osissa. Tavoitteiden perustuslainmukaisuus Maankäyttö- ja rakennuslain toimivuusarvioinnin mukaan tavoitteita seuraavan kerran uudistettaessa on niiden säädösperustaa tarpeen arvioida perustuslain 80 :n vaatimusten mukaisesti. Asiassa on kuultu sekä oikeusministeriön että korkeimman hallinto-oikeuden asiantuntijoita. Asiantuntijat päätyivät yksimielisesti siihen näkemykseen, että perustuslain kannalta valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet suositellaan annettavaksi edelleen valtioneuvoston päätöksenä. Tavoitteet eivät koske yksilön oikeuksien ja velvollisuuden perusteita sillä tavoin, että ne olisi sen vuoksi perustuslain näkökulmasta säädettävä lailla tai asetuksella. Toiseksi valtuus tavoitteiden antamiselle on maankäyttö- ja rakennuslaissa määritelty sellaisella täsmällisyydellä ja tarkkarajaisuudella, jota perustuslakivaliokunta on edellyttänyt. Lisäksi maankäyttö- ja rakennuslaissa on perussäännökset, joita tavoitteet täsmentävät valtakunnallisesta näkökulmasta.

6 5. Tavoitteiden uudistamisen tarve ja keskeiset suuntaviitat 6. Tavoitteiden valmistelu Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on tarpeen uudistaa, jotta ne vastaisivat mahdollisimman hyvin alueidenkäytön tulevaisuuden haasteisiin. Tavoitteita uudistetaan vaikuttavimmiksi siten, että ne koskevat nykyistä rajatummin keskeisimpiä valtakunnallisia näkökohtia, ja ovat nykyistä täsmällisempiä. Valtioneuvoston vuonna 2000 päättämien ja vuonna 2008 osittain tarkistamien tavoitteiden voimassaolon aikana ovat alueidenkäyttöön ja kaavoitukseen kohdistuvat haasteet ja vaatimukset muuttuneet voimakkaasti. Tästä syystä nykyiset tavoitteet eivät kaikilta osin vastaa riittävän tehokkaasti alueidenkäytön valtakunnallisen ohjauksen tarpeisiin. Maankäyttö- ja rakennuslain toimivuusarvioinnin mukaan, tavoitteiden oltua voimassa runsaat 15 vuotta, on niiden ajantasaisuutta ja uudistamistarpeita tarpeen arvioida tavoitekohtaisesti ja kokonaisuutena kiinnittäen erityistä huomiota valtakunnallisen ohjauksen tarpeeseen ja tavoitteiden selkeyteen. Juha Sipilän hallituksen hallitusohjelman mukaan valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ohjausvaltaa selvennetään kuntien maankäyttövallan ja -vastuun lisäämiseksi. Hallitusohjelman mukaisesti maakuntakaavojen ja kuntien yhteisten yleiskaavojen vahvistamisesta on luovuttu. Tämä painottaa entisestään kaavoituksen ennakoivaa ja vuorovaikutteista viranomaisyhteistyötä, jolle valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet antavat sisältöperustaa. Nykyinen eduskunta on ottanut kantaa valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin joulukuussa 2016 antamassaan vastauksessa maakuntakaavojen vahvistamismenettelyn lopettamista koskevaan maankäyttö- ja rakennuslain muutosesitykseen. Eduskunta korosti vastauksessaan valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden aiempaa tärkeämpää asemaa alueidenkäytön ohjauksessa. Eduskunta totesi vastauksessaan seuraavaa: Jatkossa valtion yleinen alueidenkäytön ohjaus, neuvonta ja vuorovaikutus keskittyvät alueidenkäytön suunnittelussa valtakunnallisesti merkittäviin näkökohtiin. Näitä näkökohtia koskee keskeisesti valtioneuvoston päätös valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista. Eduskunta painotti vastauksessaan myös maakuntien vastuuta valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisessa ja edistämisessä. Eduskunta korosti myös, että yhteistyön rooli on keskeinen kehitettäessä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden sisältöä, huomioon ottamista ja edistämistä. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden valmistelusta säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä laissa viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (200/2005). Valtioneuvosto päättää valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista. Hallituksen esityksen mukaan valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden merkityksen kannalta on perusteltua että eduskunta voi keskustella ja ottaa kantaa niihin kysymyksiin, joita tavoitteet tulisivat koskemaan. Valmistelusta huolehtii ympäristöministeriö yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa muiden ministeriöiden, maakuntien liittojen, kuntien ja muiden viranomaisten ja tahojen kanssa, joita asia koskee. Tavoitevalmisteluun liittyy SOVA-lain edellyttämä ympäristöarviointi ja sen osana ympäristöselostuksen laatiminen. Ympäristöarvioinnin tarkoituksena on tukea tarkistuksen valmiste-

7 lua ja päätöksentekoa sekä asiasta käytävää julkista keskustelua ja mahdollisten ristiriitojen käsittelyä. Laki edellyttää myös, että valmistelun eri vaiheista tiedotetaan sekä varataan viranomaistahoille sekä kansalaisille, järjestöille ja muille tahoille mahdollisuus mielipiteiden ja kannanottojen esittämiseen. Ehdotuksesta ja ympäristöselostuksesta pyydetään maankäyttö- ja rakennusasetuksen 7 :n mukaisesti erikseen lausunto 1) niiltä ministeriöiltä, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta, maakuntien liitoilta ja muilta viranomaisilta, joita asia koskee; 2) niiltä kunnilta, joita asia erityisesti koskee sekä 3) ehdotuksen kannalta keskeisiltä valtakunnallisilta järjestöiltä. 7. Tavoiteluonnoksen valmistelu Ympäristöministeriö asetti 17.3.2016 yhteistyöryhmän ohjaamaan valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden uudistamista. Asettamiskirjeen mukaan: Ehdotus valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskevaksi valtioneuvoston päätökseksi valmistellaan maankäyttö- ja rakennuslain toimivuusarvioinnin päätelmien ja hallitusohjelman linjausten mukaisesti siten, että tavoitteet koskevat nykyistä rajatummin keskeisimpiä valtakunnallisia näkökohtia, ja ovat nykyistä täsmällisemmin ja konkreettisemmin ilmaistuja. Tavoitteiden sisältövalmistelussa määritellään ja perustellaan ne asiat, joista tavoitteita ehdotetaan annettavaksi sekä valmistellaan tavoite-ehdotukset ja arvioidaan niiden vaikutukset. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden valmistelussa on huolehdittava riittävästä yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta asian kannalta keskeisten sidosryhmien kanssa. Tavoitteet valmistellaan siten kuin maankäyttö- ja rakennuslaissa ja laissa viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien arvioinnista tarkemmin edellytetään. Yhteistyöryhmän puheenjohtajana ovat toimineet eduskunnan I varapuhemies Mauri Pekkarinen ja 9.8.2016 lukien kansanedustaja Timo Korhonen sekä varapuheenjohtajana aluesuunnitteluneuvos Ulla Koski ympäristöministeriöstä. Yhteistyöryhmän jäseninä ovat toimineet neuvotteleva virkamies Hanna Perälä liikenne- ja viestintäministeriöstä, yliarkkitehti Raija Seppänen ja 10.1.2017 lukien neuvotteleva virkamies Christell Åström maa- ja metsätalousministeriöstä, rakennusneuvos Risto Järvelä ja 10.1.2017 lukien neuvotteleva virkamies Merja Niemi opetus- ja kulttuuriministeriöstä, suunnittelija Sami Heikkilä puolustusministeriöstä, valmiusjohtaja Janne Koivukoski sisäministeriöstä, neuvotteleva virkamies Vesa Pekkola sosiaali- ja terveysministeriöstä, kehitysjohtaja Mari Anttikoski ja 10.1.2017 lukien ylitarkastaja Petra Stenfors työ- ja elinkeinoministeriöstä, johtaja Ritva Laine ja 10.1.2017 lukien johtava lakimies Ulla Hurmeranta Suomen Kuntaliitosta, maakuntajohtaja Mika Riipi Lapin liitosta, maakuntajohtaja Pentti Mäkinen Etelä-Savon maakuntaliitosta, suunnittelujohtaja Olli Ristaniemi Keski-Suomen liitosta, suunnittelujohtaja Merja Vikman-Kanerva Uudenmaan liitosta ja johtaja Timo Jokelainen Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta. Yhteistyöryhmän pääsihteerinä on toiminut ympäristöneuvos Timo Turunen ympäristöministeriöstä ja sihteerinä erityisasiantuntija Juhana Rautiainen ympäristöministeriöstä. Yhteistyöryhmän pysyvänä asiantuntijana on toiminut 24.2.2017 lukien hallitusneuvos Jyrki Hurmeranta ympäristöministeriöstä.

8 Yhteistyöryhmä määritteli uudistamistyön lähtökohdaksi seuraavat periaatteet: 1. Tavoitteet ovat sisällöltään MRL 22 mukaisia; valtakunnallinen merkittävyys ja selkeä alueidenkäytön ulottuvuus. 2. Otetaan huomioon MRL 1 :n lain yleistavoitteet (kestävä kehitys ja hyvä elinympäristö) ja 5 :n alueidenkäytön suunnittelun tavoitteet. 3. Tavoitteet koskevat aidosti valtakunnallisia asioita, jolloin paikallisille maankäyttöratkaisuille jää tarvittavaa liikkumatilaa. 4. Tavoitteet eivät ole päällekkäisiä erityislainsäädännön kanssa. 5. Tavoitteet eivät sisällä konkreettisia infrastruktuurihankkeita. 6. Tavoitteet ovat mahdollisimman täsmällisiä, yksiselitteisiä ja keskenään johdonmukaisia. 7. Tavoitteita ei sidota tiettyihin suunnittelutasoihin tai viranomaisiin. 8. Tavoitteita ei jaeta yleis- ja erityistavoitteisiin. 9. Tavoitteissa ei nimetä erikseen tiettyjä hallinnollisia alueita tai luonnonmaantieteellisiä aluekokonaisuuksia. 10. Tavoitteiden toteutumista ja vaikuttavuutta voidaan seurata. Tavoitteiden uudistamisen taustaksi laadittiin tarkastelu alueidenkäyttöön vaikuttavista keskeisistä ilmiöistä. Sen pohjalta työstettiin alustavat tavoiteaihiot, joita arvioitiin sidosryhmäseminaarissa ja laajalla webropol -kyselyllä. Saatua palautetta ja näkemyksiä hyödynnettiin tavoiteaihioiden työstämisessä tavoiteluonnoksiksi. Tavoitteet on ryhmitelty seuraaviin asiakokonaisuuksiin: Toimivat yhdyskunnat ja kestävä liikkuminen Tehokas liikennejärjestelmä Terveellinen ja turvallinen elinympäristö Elinvoimainen luonto- ja kulttuuriympäristö sekä luonnonvarat Uusiutumiskykyinen energiahuolto Valmistelun rinnalla toteutettiin SOVA-lain mukainen arviointimenettely Suomen ympäristökeskuksen toimesta. Yhteistyöryhmän toimikausi oli 16.3.2016 28.2.2017 ja sitä pidennettiin 15.4.2017 asti. Yhteistyöryhmä on pitänyt työnsä aikana kymmenen kokousta.