Ympäristöministeriö MINVA YM201500309 EU Mattila Mervi(YM) 21.10.2015 Viite Asia Ympäristöneuvosto 26.10.2015 Kokouksen asialistalla on kolme keskusteluasiaa, jotka käydään puheenjohtajan kysymysten pohjalta. Päästökauppadirektiivin muuttamisesta käydään periaatekeskustelu. Suomen käsityksen mukaan komission ehdotus vahvistaa yhdessä markkinavakausvarannon kanssa päästökaupan toimintaa tarkoituksenmukaisella tavalla. Päästökaupan hiilivuotosääntöjen uudistaminen on Suomen teollisuuden kilpailukyvyn kannalta keskeinen kysymys. Hiilivuotosääntöjen tulisi ensisijaisesti turvata energiaintensiivisen vientiteollisuuden kilpailukyky. Ministerit käyvät keskustelun eurooppalaisen ohjausjakson viherryttämisestä keskittyen ympäristölle haitallisiin tukiin sekä ympäristölainsäädännön parempaan täytäntöönpanoon. Suomi suhtautuu sinänsä myönteisesti ympäristölle haitallisimpien tukien vähentämiseen sekä niiden uudelleen suuntaamiseen ja pitää tärkeänä, että asiaan kiinnitetään huomiota jäsenmaiden välisessä yhteistyössä. Suomi tukee tavoitetta siirtää painopiste uuden lainsäädännön hyväksymisestä olemassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanon tehostamiseen. Ympäristöministerit keskustelevat uudesta, globaalista kestävän kehityksen toimintaohjelmasta, Agenda 2030:sta ja sen ympäristönäkökohdista. Suomen mielestä Agenda 2030 heijastelee tasapainoisesti ja integroidusti kestävän kehityksen kolmea ulottuvuutta. Suomi on tyytyväinen siihen, että ympäristökysymykset ovat vahvasti esillä sekä päätavoitetasolla että integroidusti läpi agendan. Ympäristöministerit lounastavat yhdessä kehitysministereiden kanssa. Lounaskeskustelun aiheena ovat Agenda 2030:n yhteiset haasteet.
Asialista: 1. Esityslistaehdotuksen hyväksyminen 2(19) Muut kuin lainsäädäntöasiat 2. (mahd.) Akohtien luettelon hyväksyminen Lainsäädäntökäsittelyt 3. (mahd.) Akohtien luettelon hyväksyminen 4. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kustannustehokkaiden päästövähennysten ja vähähiilisyyttä edistävien investointien edistämiseksi (ensimmäinen käsittely) Periaatekeskustelu Muut kuin lainsäädäntöasiat 5. Eurooppalaisen ohjausjakson viherryttäminen: ympäristön kannalta haitalliset tuet ja ympäristölainsäädännön täytäntöönpano Keskustelu 6. Agenda 2030 kestävä kehitys "Muuttakaamme maailmamme" ja sen ympäristönäkökohdat Keskustelu Muut asiat 7. a) Todelliset ajonaikaiset päästöt ja ajoneuvojen päästöjenrajoitusjärjestelmien manipulointi: vakava takaisku ilmanlaadun parantamiselle Euroopan unionissa Itävallan ja Tanskan valtuuskuntien tiedonanto, jota kannattavat Ranskan ja Slovenian valtuuskunnat Belgian valtuuskunnan tiedonanto b) Make It Work aloite Alankomaiden, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Saksan valtuuskuntien tiedonanto
Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM201500305 YSO Cederlöf Magnus 16.10.2015 3(19) Asia Komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (päästökauppadirektiivin muuttaminen 2003/87/EY) Kokous Ympäristöneuvosto 26.10.2015 U/E/UTPtunnus U 17/2015 vp Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Ympäristöneuvoston kokouksessa 26.10.2015 on tarkoitus käydä periaatekeskustelu komission ehdotuksesta puheenjohtajan laatimien kysymysten pohjalta. Suomen kanta Suomen yleiset kannat on määritelty Ukirjelmässä (U 17/2015 vp). Puheenjohtajan kysymykset ja Suomen vastaukset niihin: 1) Vahvistavatko esitetyt muutokset yhdessä hiljattain hyväksytyn markkinavakausvarannon kanssa päästökauppajärjestelmää jotta se pystyy toimimaan keskeisenä instrumenttina EU:n ilmastopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi ensi vuosikymmenellä, mukaan lukien haavoittuvien kolmansien maiden ilmastorahoituksen edistäminen? Suomen käsityksen mukaan komission ehdotus vahvistaa yhdessä markkinavakausvarannon kanssa päästökaupan toimintaa tarkoituksenmukaisella tavalla. Päästökaupan ohjausvaikutuksen vahvistaminen on tärkeä edellytys sille, että järjestelmä kannustaa investoimaan vähähiilisyyttä edistävään teknologiaan. Komission ehdotuksen mukaan päästökauppajärjestelmän osuus vuoteen 2030 mennessä tarvittavasta päästövähennyksestä on selvästi suurempi kuin päästökaupan ulkopuolisen sektorin vastuulle tuleva osuus. Suomi pitää esitettyä painotusta sektoreiden välillä tarkoituksenmukaisena mm. kustannustehokkuussyistä. Päästökauppajärjestelmän osalta komission ehdotus tarkoittaa nykyisen päästövähennystahdin selvää kiristymistä, mikä onkin perusteltua vuodelle 2030 asetetun päästövähennystavoitteen saavuttamisen kannalta. Komission ehdotuksessa käsitellään myös päästökaupan huutokauppatulojen hyödyntämistä. Ehdotukseen on lisätty yhtenä mahdollisena uutena käyttötarkoituksena haavoittuvien kolmansien maiden ilmastorahoituksen vahvistaminen. Suomi korostaa, että jäsenmaat päättävät itse päästökauppajärjestelmän huutokauppatulojen käytöstä. Suomi pitää sinänsä
4(19) hyvänä, että huutokauppatuloja voidaan käyttää sekä kansallisen ilmastopolitiikan tarpeisiin että kolmansien maiden tukemiseen. 2) Ovatko ehdotetut ilmaisjaon säännöt oikeassa tasapainossa energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukyvyn kannalta olennaisen hiilivuodon riskin torjunnan ja toisaalta vähähiilisen talouteen liittyvien innovaatioiden edistämisen välillä? Päästökaupan hiilivuotosääntöjen uudistaminen on Suomen teollisuuden kilpailukyvyn kannalta keskeinen kysymys. Hiilivuotosääntöjen tulisi ensisijaisesti turvata energiaintensiivisen vientiteollisuuden kilpailukyky. Tämän vuoksi on tärkeää arvioida EU:n tärkeimpien kilpailijoiden kohtaamat hiilikustannukset globaaleilla markkinoilla. Hiilivuodon riskin torjunnan kannalta myös uusi kattava kansainvälinen ilmastosopimus, joka pyritään solmimaan tämän vuoden lopulla Pariisissa, on olennainen elementti. Suomi lähtee siitä, että merkittävälle hiilivuodon riskille alttiin energiaintensiivisen vientiteollisuuden tulee olla sisällytettynä jatkossakin ryhmään, joka saa maksuttomia päästöoikeuksia 100% ilmaisjakosääntöjen mukaisesta määrästä. Suomi pitää komission esittämää hiilivuodon torjuntamallia oikeansuuntaisena. Samalla todetaan kuitenkin, että tässä vaiheessa on ennenaikaista arvioida, onko komission ehdottama uusi hiilivuodon riskin laskentamalli kaikilta osin riittävän monipuolinen ja kattava. Suomi pitää myös tärkeänä, että ilmaisjaossa sovellettavat vertailuarvot kannustavat teknologisiin innovaatioihin ja palkitsevat tehokkaimpia laitoksia. Samalla vertailuarvojen tulisi olla realistisia ja niiden saavuttaminen tulisi olla mahdollista koko EU:n alueella. Vertailuarvojen tulisi perustua nykyisiin sääntöihin jatkuvuuden ja ennustettavuuden vuoksi. Suomi haluaa vielä tarkastella lähemmin komission ehdotuksen vaikutuksia ilmaisjakoon, erityisesti monialaisen korjauskertoimen mahdolliseen käyttöönottoon. Monialaisen korjauskertoimen käyttö leikkaisi maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrää yhtäläisesti kaikilta toimialoilta, myös hiilivuotoluetteloon sisällytetyiltä toimialoilta. Suomi toteaa myös, että komission ehdotus tarkoittaa päästökaupan ohjausvaikutuksen vahvistamista. Tämä on sinänsä hyvin linjassa vähähiilisten innovaatioiden ja investointien edistämisen kanssa. 3) Ovatko ehdotetut vähähiilikehityksen mukaiset rahoitusmekanismit liittyen teolliseen innovaatioon ja energiasektorin modernisointiin riittävä kannustin vuoden 2030 päästötavoitteen edellyttämien julkisten ja yksityisten investointien kannalta? Suomen käsityksen mukaan komission ehdotukseen sisällytetty uudistettu innovaatiorahasto voi tarjota myös Suomen kannalta varteenotettavan kanavan uusiutuvan energian ja erityisesti kehittyneiden biopolttoaineiden ja biotalouden edellyttämien investointien rahoittamiseen. Suomi pitää tärkeänä, että rahoitettavien hankkeiden piiriin otettaisiin komission ehdotuksen mukaisesti teollisuudessa toteutettavat hankkeet sekä pienen mittakaavan hankkeet. Innovaatiorahaston yhtenä keskeisenä tavoitteena tulisi olla vähentää uuden teknologian kaupallistamiseen liittyviä riskejä. Suomi voi lähtökohtaisesti kannattaa komission ehdotuksia uudesta modernisaatiorahastosta. Rahaston hallinnoinnin tehokkuus ja ammattimaisuus tulee varmistaa ja sen vuoksi Euroopan investointipankin ja komission osallistumista pidetään tärkeänä. Rahaston rahoittamien hankkeiden tulisi olla linjassa EU:n ilmasto ja energiapaketin tavoitteiden kanssa. Suomi pitää perusteltuna, että rahaston toiminnasta raportoidaan vuosittain läpinäkyvyyden varmistamiseksi. Välillisesti Suomi ja Suomen teollisuus voivat hyötyä rahaston toiminnasta kasvavan vähähiiliteknologian kysynnän kautta. Suomi pitää hyvänä, että vähemmän vauraiden jäsenvaltioiden mahdollisuutta jatkaa sähköntuotannon ilmaisjakoa ohjataan selkeillä direktiiviin perustuvilla säännöillä. Tavoitteena
5(19) tulee olla, että ilmaisjako todella tukee kyseisten maiden sähkösektorin modernisointia. Suomi pitää myös kannatettavana, että rahoitettavat yli 10 miljoonan euron hankkeet valitaan tarjouskilpailun perusteella. Järjestelyn ennustettavuuden kannalta on myös kannatettavaa, että keskeiset säännöt sähköntuotannon ilmaisjaosta sisällytetään direktiiviin. Suomen käsityksen mukaan komission ehdotukseen sisältyvät rahoitusmekanismit voivat merkittävällä tavalla edistää tarvittavia investointeja vähähiiliseen talouteen. Päästökaupan keskeinen tavoite on kuitenkin järjestelmän kautta luodun hintavaikutuksen kautta ohjata toiminnanharjoittajia tekemään vähähiilisyyttä tukevia investointeja. Suomi korostaa, että päästökaupan toimivuuden ja kustannustehokkuuden kannalta tulee ensisijaisesti huolehtia siitä, että järjestelmän hintaohjaus toimii tarkoituksenmukaisella tavalla. Pääasiallinen sisältö Päästökauppasektorin vuosittainen päästökatto tulee kiristymään vuodesta 2021 lähtien vuosittain 2,2 prosenttia nykyisen 1,74 prosentin sijaan. Lineaarisen päästövähennyskertoimen kiristäminen on tarpeellinen vuodelle 2030 asetettujen ja myös pidemmän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi. Lineaarisen päästövähennyskertoimen kiristäminen vähentää päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien kokonaismäärää niin, että sektorin päästövähennykseksi muodostuu 43 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon. Komission ehdotuksen mukaan huutokaupattavien päästöoikeuksien osuus kaikista päästöoikeuksista olisi vuodesta 2021 alkaen 57 prosenttia. Tähän osuuteen kuuluisivat sekä jäsenvaltioiden huutokaupattavat päästöoikeudet että modernisaatiorahaston perustamiseksi huutokaupattavat päästöoikeudet. Jatkossa direktiivin suositukset huutokauppatulojen käytöstä sisältäisivät myös huutokauppatulojen käytön hiilivuodon riskiä aiheuttavien epäsuorien kustannusten kompensointiin. Lisäksi komissio ehdottaa, että tuloja suositeltaisiin käytettäväksi myös haavoittuvaisten kolmansien maiden ilmastotoimien tukemiseen sekä vähähiiliseen yhteiskuntaan tähtäämisestä aiheutuvien työnkuvien muutoksen tukemiseen. Komission ehdotuksen mukaisesti ilmaisjako toteutettaisiin vastaavasti kuin nykyisellä kaudella perustuen harmonisoituihin sääntöihin. Komissio ehdottaa, että tiedot tuotantotasosta päivitettäisiin 5 vuoden välein vuodesta 2021 alkaen. Tuotantotiedot kerättäisiin vuosilta 2013 2017 ilmaisjakokaudelle 2021 2025 sekä uudelleen vuosilta 2018 2022 ilmaisjaon laskemista varten ilmaisjakokaudelle 2026 2030. Ilmaisjakopäätökset päivitettäisiin näin ollen kaksi kertaa seuraavalla päästökauppakaudella, jotta tuotantotiedot vastaisivat paremmin tuotannon todellista tasoa. Päästökauppajärjestelmässä on käytössä vertailuarvoja (benchmarks) eri tuotantoprosesseista aiheutuville kasvihuonekaasupäästömäärille. Nykyiselle päästökauppakaudelle vertailuarvot on määritelty vuosien 2007 2008 tietoihin pohjautuen. Vertailuarvot ovat tuotantotietojen ohella ilmaisjaon perusteena. Vertailuarvot on asetettu laitoksista parhaiten suoriutuvan 10 prosentin mukaan. Komissio ehdottaa, että vertailuarvoja käytettäisiin myös jatkossa. Ehdotuksen mukaan nykyiset vertailuarvot päivitettäisiin neljännen kauden alussa ja puolessavälissä siten, että vertailuarvoja kiristetään pääsäännön mukaan kiinteämääräisesti 1 prosenttia kultakin vuodelta vuoden 2008 sekä kyseessä olevan ilmaisjakokauden puolenvälin välillä. Päivitysten välissä vertailuarvot pysyisivät samana. Päivityksen tarkoituksena on teknologisen kehityksen huomioon ottaminen sekä ansiottomien voittojen välttäminen vertailuarvojen käytössä. Vähennys vertailuarvosta olisi kuitenkin 0,5 prosenttia tai 1,5 prosenttia kultakin vuodelta, jos komission keräämien tietojen perusteella laskettu vertailuarvo poikkeaa kiinteämääräisestä vähennyksestä yli 0,5 prosenttia.
6(19) Komission ehdotuksen mukaan päästöoikeudet uusien osallistujien varantoon tulisivat nykyisellä kaudella jakamatta jääneistä päästöoikeuksista sekä markkinavakausvarannosta otettavista 250 miljoonasta päästöoikeudesta. Lisäksi vuodesta 2021 alkaen toimintansa kokonaan tai osittain lopettaneiden laitosten sekä merkittävästi kapasiteettiaan vähentäneiden laitosten päästöoikeudet lisättäisiin uusien osallistujien varantoon. Päästöoikeuksien ilmaisjakoa jatketaan kaudella 2021 2030 hiilivuodon riskin lieventämiseksi. Linjauksen taustalla on arvio, ettei vastaavia ilmastopoliittisia toimia oteta käyttöön muissa merkittävissä talouksissa EU:n ulkopuolella, joten tietyillä päästökauppasektoriin kuuluvilla toimialoilla on edelleen merkittävä hiilivuotoriski. Ilmaisjaon piirissä olevat toimialat jaettaisiin kahteen luokkaan: niihin joihin kohdistuu merkittävä hiilivuodon riski ja muihin toimialoihin. Merkittävälle hiilivuotoriskille alttiit toimialat saisivat ilmaisia päästöoikeuksia 100 prosenttia ilmaisjakosääntöjen perusteella laskettavasta määrästä koko päästökauppakauden ajan. Muut ilmaisjakoon oikeutetut toimialat saisivat 30 prosenttia ilmaisjakosääntöjen perusteella laskettavasta määrästä koko neljännen päästökauppakauden ajan. Hiilivuodon riski arvioidaan päästö ja kauppaintensiteetin yhteisvaikutuksen perusteella. Nykytilanteeseen nähden periaatteellisesti tärkeä muutos olisi siinä, ettei enää pelkästään kauppa tai päästöintensiteetin perusteella voisi tulla luokitelluksi ns. hiilivuototoimialaksi. Lisäksi hiilivuotolistaan on mahdollista sisällyttää toimialoja niin sanotun laadullisen tarkastelun perusteella, jos päästö ja kauppaintensiteetin yhteisvaikutus jää hieman tarvittavaa alhaisemmaksi. Kriteerien uudistaminen johtaa nykyisen hiilivuotoluettelon tuntuvaan supistumiseen. Teollisuuden päästöistä valtaosa pysyisi kuitenkin edelleen hiilivuotoluettelon piirissä. Komission arvion mukaan hiilivuotoluettelon toimialat kattaisivat jatkossa noin 94 prosenttia ilmaisjakoon oikeutettujen toimialojen päästöistä. Komission ehdotuksen mukaan komission tulee vuoden 2019 loppuun mennessä antaa kolmen viimeisimmän käytettävissä olevan vuoden tuotantotietojen perusteella hiilivuotoluettelosta delegoitu säädös, joka koskee koko kautta 2021 2030. Aikaisemmasta poiketen toimialoja ei olisi mahdollista lisätä hiilivuotolistalle päästökauppakauden kuluessa. Päästökaupan epäsuorat kustannukset aiheutuvat siitä, että päästöoikeuden hinta siirtyy ainakin osittain sähkön hintaan. Komissio suosittelee jäsenvaltioille valtiontuen maksamista päästökaupasta aiheutuvien epäsuorien kustannusten kattamiseksi, jos epäsuorista kustannuksista aiheutuu hiilivuodon riskiä. Nykyistä innovaatiorahastoa laajennetaan komission ehdotuksen mukaan siten, että se perustuu 400 miljoonaan päästöoikeuteen ja niistä saataviin tuloihin. Lisäksi ennen vuotta 2021 tähän rahastoon kanavoidaan markkinavakausvarannosta 50 miljoonaa päästöoikeutta. Innovaatiorahaston tarkoituksena on tukea uusia vähähiilisiä innovaatioita. Komission ehdotuksen mukaan rahastosta tuettaisiin näiden lisäksi myös teollisuuden vähähiilisiä innovaatioita. Jatkossa myös pienen mittakaavan hankkeet voisivat saada innovaatiorahaston kautta tukea. Komission tulee antaa delegoitu säädös hankkeiden valintakriteereistä. Modernisaatiorahaston tarkoituksena on tukea energiatehokkuushankkeita ja energiasektorin modernisointia vähemmän vauraissa jäsenvaltioissa. Modernisaatiorahaston avulla voidaan tukea hankkeita niissä jäsenmaissa, joiden BKT per asukas alittaa 60 prosenttia EU:n keskiarvosta. Komissio ehdottaa, että modernisaatiorahastoa hallinnoidaan EUtasolla, ja että rahoituksen piirissä olevat jäsenvaltiot yhdessä Euroopan investointipankin ja komission kanssa ovat vastuussa rahaston hallinnoinnista annettujen sääntöjen puitteissa. Rahaston kautta kohdennettava rahoitus perustuu päästöoikeuksien myynnistä saataviin tuloihin.
7(19) Lisäksi jatketaan jäsenvaltioiden mahdollisuutta jakaa ilmaisia päästöoikeuksia sähköntuotannolle. Käytännössä tämä mahdollisuus koskisi jäsenmaita, joiden BKT per asukas on alle 60 prosenttia EU:n keskiarvosta. Sähköntuotannon ilmaisjaon sääntöjä kuitenkin tiukennetaan. Jatkossa järjestely tarkoittaa sitä, että sen piirissä oleva jäsenvaltio valitsisi yli 10 miljoonan euron suuruiset hankkeet tarjouskilpailun perusteella. Tarkoituksena on parantaa järjestelyn läpinäkyvyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta. Komission ehdotukseen sisältyy komitologiajärjestelmän mukauttaminen Lissabonin sopimuksen mukaisiin menettelyihin eli säädösvallan siirtoon (delegoidut säädökset) ja komitologiamenettelyyn (täytäntöönpanosäädökset). EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely (SEUT) 192 artiklan 1 kohta (ympäristö). Tavallinen lainsäätämisjärjestys. Käsittely Euroopan parlamentissa Euroopan parlamentin käsittelyaikataulusta ei vielä ole tietoa. Parlamentin raportoijana toimii Ian Duncan (ECR/UK) ympäristövaliokunnasta. Kansallinen valmistelu EU23 (ympäristöjaosto) 15.10.2015. Ukirjelmäluonnos ympäristöjaoston kirjallisessa menettelyssä 21.23.9.2015. EUministerivaliokunta (kirjallinen menettely) 19.21.10.2015. Eduskuntakäsittely Suuri valiokunta 21.10.2015 (ympäristöneuvoston asiat) U 17/2015 vp (1.10.2015) Ympäristövaliokunnan kuuleminen 7.10.2015 Talousvaliokunnan kuuleminen 15.10.2015 Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Komission ehdotus päästökauppadirektiivin uudistamisesta tarkoittaa merkittäviä muutoksia päästökauppajärjestelmään ja sen toimintaan vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Päästökauppadirektiivin uudistaminen edellyttää myös muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön. Asia kuuluu maakunnan itsehallintolain (1144/1991) 18 :n 10 ja 22 kohdan perusteella maakunnan lainsäädäntövaltaan. Taloudelliset vaikutukset Komission ehdotuksen taloudelliset vaikutukset on selostettu yksityiskohtaisesti valtioneuvoston Ukirjelmässä U17/2015 vp. Tässä perusmuistiossa taloudellisia vaikutuksia kuvataan tiivistetysti.
Komissio on aikaisemmassa vaiheessa julkaissut mittavan vaikutusten arvioinnin koko 2030 ilmasto ja energiapaketista. Ehdotuksen yhteydessä komissio on lisäksi julkaissut erillisen vaikutusarvioinnin päästökauppadirektiivin uudistamisesta. Vaikutusten arviointi on varsin monipuolinen, mutta keskittyy erityisesti päästöoikeuksien allokaatiokysymyksiin sekä hiilivuodon torjuntaan. Sen lähtökohtana on, että päästökauppa tarjoaa kustannustehokkaan vaihtoehdon asetettujen päästövähennystavoitteiden saavuttamiseen. Arvioissa on vertailtu erilaisia vaihtoehtoja ja valintoja päästökauppadirektiivin uudistamiseksi vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Vaikutusten arvioinnin oletuksena on, että kolmannet osapuolet eivät välttämättä ole ottamassa käyttöön vastaavia ilmastopoliittisia toimia. Komissio on arvioinut, että kokonaispäästövähennystavoitteen (vähintään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä) saavuttaminen aiheuttaisi energiasektorille lisäkustannuksia 0,15 0,54 prosenttia BKT:sta verrattuna perusskenaarioon koko EU:n tasolla vuonna 2030. Kyse on siis energiajärjestelmän lisäkustannuksista. Vähiten kustannuksia on arvioitu aiheutuvan, jos kokonaispäästövähennystavoitteen saavuttaminen sidotaan onnistuneesti uusiutuvan energian tuotannon lisäämiseen ja energiatehokkuuden parantamiseen. Kustannusten vaihteluväli heijastelee käytettyjen skenaarioiden välisiä eroja. Vaikutukset kansantalouteen jäävät komission mallilaskelmien mukaan alle 0,5 prosentin vuonna 2030. Energiapoliittiset tavoitteet vaikuttavat eniten BKTmuutoksiin. Komission arviot päästöoikeuden hintakehityksestä vaihtelevat nekin varsin voimakkaasti riippuen sovelletusta skenaariosta. Hintaarviot ovat noin 50 euroa päästöoikeudelta kun otetaan huomioon vain päästövähennystavoite. Kunnianhimoiset energiatavoitteet vaikuttavat selvästi alentavasti päästöoikeuden hintaan siten, että alhaisimmillaan hinnat ovat vain hieman yli 10 euroa. Hintakehitykseen vaikuttaa lineaarisen vähennyskertoimen lisäksi markkinavakausvarannon käyttöönotto vuodesta 2019 alkaen. Päästökaupasta saatavat huutokauppatulot riippuvat päästöoikeuksien huutokaupattavasta määrästä sekä niiden hintakehityksestä. Huutokauppatulot ovat olleet kuluvalla kaudella noin 60 70 miljoonaa euroa päästöoikeuden hinnan ollessa noin 5 7 euroa. Jatkossa hinnat noussevat, mutta päästöoikeuksien määrä laskee. Tässä vaiheessa oletuksena on, että komission ehdotuksen perusteella kaikki energiaintensiiviset toimialat sisältyisivät jatkossakin hiilivuotoluetteloon. Komissio on vaikutusarvioinnin osana tarkastellut myös hienojakoisempaa hiilivuotomallia, jonka mukaan ilmaisjaon taso jakaantuisi usealle tasolle (100/80/60/30 %) riippuen hiilivuodon riskin suuruudesta. Tässä mallissa monialaisen korjauskertoimen käyttö ei komission mukaan välttämättä olisi tarpeen ainakaan kovin varhaisessa vaiheessa. Toisaalta malli johtaisi siihen, että lukumääräisesti selvästi harvempi toimiala yltäisi 100 prosentin ilmaisjaon tasolle. Mallin ongelmana ovat lukuisat tasohyppäykset, joiden seurauksena voisi syntyä käytännön soveltamisvaikeuksia. 8(19) Koska maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrä selviää vasta komission laskettua päästöoikeuksien kokonaismäärän sekä huutokaupattavan osuuden, mahdollisesti sovellettavan korjauskertoimen suuruus selviää vasta ilmaisjakopäätöksiä tehdessä. Näin ollen on hankala arvioida direktiiviehdotuksen pohjalta korjauskertoimen suuruutta, joka leikkaa laitoskohtaista ilmaisjakoa. Jos korjauskerroin nousee suureksi, vaikutus ilmaisjakoon on huomattava. Päästöoikeuden nouseva hinta heijastuu myös sähkön hintaan. VTT on yhdessä Sulamaa Consultingin kanssa kesäkuussa 2015 julkaissut selvityksen markkinavakausvarannon taloudellisista vaikutuksista. Selvityksessä tarkastellaan myös päästöoikeuden hintakehityksen vaikutuksia sähkön hintaan. Selvityksen perusteella voidaan karkeasti arvioida, mikä on
nousevan päästöoikeuden hinnan kustannusvaikutus sähkön hintaan. Toimialakohtaisesti tilanne kuitenkin vaihtelee riippuen sähkönhankintatavasta. Direktiiviehdotuksen mukainen innovaatiorahasto tukee uusien teknologioiden kehittämistä ja niiden kaupallistamista. Innovaatiot voivat luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja edistää vientiä. Innovaatiorahaston laajentaminen koskemaan myös teollisuuden vähähiilisiä innovaatiohankkeita voi tarjota teollisuudelle uusia rahoitusmahdollisuuksia ja parantaa kilpailukykyä vähähiilisten ratkaisujen markkinoilla. Myös Suomen teollisuus voi hyötyä tämän rahaston tarjoamista rahoitusmahdollisuuksista. Modernisaatiorahasto ja energiasektorin päästöoikeuksien ilmaisjako koskee vain vähemmän vauraita jäsenvaltioita, joten Suomi ei voi hyötyä niistä suoraan rahallisesti. Modernisaatiorahaston tarjoamat rahoitusmahdollisuudet voivat kuitenkin olla merkittäviä niiden piirissä oleville jäsenvaltioille. Välillisesti rahaston avulla rahoitetut investoinnit voivat tarjota myös suomalaisille energiateknologian toimijoille vientimahdollisuuksia. 9(19) Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat 12768/15 Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Magnus Cederlöf, ympäristöministeriö, puh. 0295250060 Karoliina Anttonen, työ ja elinkeinoministeriö, puh. 0295064114 EUTORItunnus EU/2015/1174 Liitteet Viite
Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM201500295 EU Mattila Mervi(YM) 16.10.2015 10(19) Asia Eurooppalaisen ohjausjakson viherryttäminen: ympäristölle haitalliset tuet ja ympäristölainsäädännön täytäntöönpano Kokous Ympäristöneuvosto 26.10.2015 U/E/UTPtunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Ympäristöneuvostossa 26.10. käydään näkemysten vaihto. Komissio antaa marraskuussa 2015 vuotuisen kasvuselvityksensä, joka käynnistää uuden vuosittaisen ohjausjakson. Ympäristöneuvostossa puheenjohtaja haluaa keskustella ympäristöulottuvuudesta ohjausjaksossa keskittyen erityisesti ympäristölle haitallisten tukien vaiheittaiseen lopettamiseen sekä ympäristöpolitiikan ja säädösten täytäntöönpanoon. Keskustelu käydään puheenjohtajan laatimien kysymysten pohjalta. Neuvostokokoonpanoissa käytävistä keskusteluista laaditaan synteesiraportti maaliskuun 2016 Eurooppaneuvostolle. Suomen kanta Suomi suhtautuu sinänsä myönteisesti ympäristölle haitallisimpien tukien vähentämiseen sekä niiden uudelleen suuntaamiseen ja pitää tärkeänä, että asiaan kiinnitetään huomiota jäsenmaiden välisessä yhteistyössä. Kuitenkin globaalissa kilpailussa olevien teollisuudenalojen osalta on myös otettava huomioon se, että eurooppalainen teollisuus on jo nyt edelläkävijä ympäristökysymyksissä moniin kilpailijoihinsa verrattuna. Lisäksi erityisesti tulee pyrkiä hiilivuodon välttämiseen. Suomi korostaa, että tuet sisältyvät pääasiallisesti kansalliseen päätösvaltaan, ja niitä tulee tarkastella osana julkisen talouden kokonaisuutta ja sen ohjausvaikutusta. On tärkeää vähentää tukien haitallisuutta ympäristölle ja pyrkiä suuntaamaan haitallisia tukia uudelleen sekä kompensoida tästä mahdollisesti aiheutuvia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Toisaalta myös tukiehtoja voidaan pyrkiä muuttamaan siten, että kielteiset vaikutukset ympäristölle ovat pienemmät. Tuet ovat osa laajempaa verojen ja tukien kokonaisuutta, jossa vain yhden osan muuttaminen ei yleensä tuo parasta lopputulosta. Tuista luopuminen edellyttäisi selkeää tahtotilaa sekä vero ja tukijärjestelmien laajaalaista tarkastelua. OECD:n työ tällä alueella on ollut merkityksellistä,
ja myös EU:ssa tulisi kiinnittää enemmän yhteistä huomiota asiaan 11(19) Tukirakenteen uudistaminen, kuten fossiilisten polttoaineiden tukien vähentäminen ja mahdollinen kompensointi, voisi palvella EU:n kierto ja biotalouteen liittyviä tavoitteita sekä Suomen hallitusohjelman biotalous ja puhtaat ratkaisut kärkihankkeiden toteutumista. EU on sitoutunut universaalien kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanoon ja kiertotalouden edistämiseen. Suomi katsoo, että komission tulisi harkita, voitaisiinko niiden etenemistä tarkastella vuotuisessa kasvuselvityksessä. Suomi tukee tavoitetta siirtää painopiste uuden lainsäädännön hyväksymisestä olemassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanon tehostamiseen. Neuvoston strukturoidut keskustelut voivat olla hyödyllisiä erityisesti tilanteissa, joissa täytäntöönpanon puutteet ovat laajamittaisia tai niillä on rajat ylittäviä vaikutuksia. Suomi korostaa kuitenkin, että jäsenmaat ovat itse vastuussa EUlainsäädännön tehokkaasta täytäntöönpanosta, ja että eri toimielinten tehtäviä ja niille annettua toimivaltaa on kunnioitettava. Täytäntöönpanoa koskevaa analyysiä valmisteltaessa tulisi välttää tarpeetonta hallinnollista taakkaa ja hyödyntää mahdollisimman pitkälti olemassa olevaa tietopohjaa. Puheenjohtajan esittämät kysymykset: 1. Mitä esteitä jäsenmaissa on haitallisten tukien lopettamiselle ja miten niitä voitaisiin poistaa tai miten niitä on saatu vähennettyä? Mitkä tekijät (esim. siirtymätoimenpiteet, lisääntynyt läpinäkyvyys/julkisuus edunsaajista, innovatiiviset keinot, yhtymäkohtien hallinta) ja mitkä eturyhmät ovat merkityksellisiä (drivers) onnistuneelle ympäristölle haitallisten tukien uudistukselle? 2. Miten ympäristölle haitallisten tukien vähentämisen uudistus voitaisiin yhdistää laajempiin EU:n kilpailukyky, kasvu ja työllisyystavoitteisiin? Voiko parempi sääntely ja politiikkojen parempi johdonmukaisuus edistää tukiuudistusta? Minkälaisia kokemuksia jäsenmailla on tästä? 3. Tulisiko uuden kiertotalouteen perustuvan ja universaalien kestävän kehityksen tavoitteiden (SDGS) inspiroiman taloudellisen mallin heijastua myös vuotuisessa kasvuselvityksessä 2016 ja tulevina vuosina? 4. Olisiko hyödyllistä aloittaa strukturoidut, strategiset politiikkakeskustelut neuvostossa ympäristölainsäädännön ja politiikan täytäntöönpanon puutteiden perimmäisistä syistä? Keskustelut käytäisiin täytäntöönpanon puutteiden analyysin pohjalta. Pääasiallinen sisältö Eurooppalainen ohjausjakso Eurooppalaisella ohjausjaksolla toteutetaan EU:n talouspolitiikan koordinaatiota ja Euroopan kasvustrategian (EU2020) toimeenpanoa. Komissio antaa marraskuussa 2016 vuotuisen kasvuselvityksensä, joka käynnistää uuden vuotuisen ohjausjakson. Kasvustrategian yhtenä päämääränä on kestävä eli vihreä, vähähiilinen ja resurssitehokas kasvu. Vuoden 2016 kasvuselvityksen osalta tulee pohdittavaksi, miten huomioidaan Agenda 2030 :n kestävän kehityksen tavoitteet ja tuleva komission kierotalouspaketti Ympäristölle haitalliset tuet
12(19) Suomessa on viime vuosina kiinnitetty melko paljon huomiota ympäristölle haitallisiin tukiin. Niitä on pyritty vähentämään ja suuntaamaan uudelleen mm. osana laajempaa yritystukien uudistamista. Suomessa nämä tuet ovat olleet pääosin epäsuoria verotukia liikenne, energia ja maataloussektoreilla, ja niiden kokonaismäärä on merkittävä. Osa näistä tuista lisää fossiilisten polttoaineiden käyttöä sekä siitä ilmastolle aiheutuvia vaikutuksia. Niillä on merkittäviä vaikutuksia myös vesistöjen tilaan, ilmanlaatuun sekä luonnon monimuotoisuuteen. Suomi kuuluu fossiilitukien karsimista ajavaan maaryhmään, johon kuuluu UusiSeelanti, Ruotsi, Norja, Tanska, Costa Rica, Etiopia ja Sveitsi ( Friends of Fossil Fuel Subsidy Reform (FFFSR). Ryhmä on lanseerannut kommunikean, jonka tavoitteena on saada hallitusten, yritysten sekä muiden toimijoiden näkyvä sitoumus fossiilitukien karsimiseen. Kommunikealle toivotaan mahdollisimman paljon kannattajia UNFCCC COP21 mennessä. Suomi kannustaa muita EU maita tukemaan kommunikeaa. Puheenjohtajan asiakirjan mukaan: Ohjausjakso tuo esiin taloudellisten ja ympäristöllisten haasteiden yhtymäkohtia ja uusia mahdollisuuksia talouskasvuun. Ympäristölle haitallisten tukien vähentäminen on yksi tällainen mahdollisuus. Ympäristölle haitalliset tuet, ja tuet yleisesti, vääristävät markkinoita, ellei se ole asetettu korjaamaan ulkoisvaikutusta tai jotain muuta markkinahäiriötä. Ympäristölle haitalliset tuet hidastavat siirtymistä vähähiiliseen ja resurssitehokkaaseen talouteen sekä heikentävät EU:n ympäristötavoitteiden saavuttamista. EU on moneen otteeseen sitoutunut ympäristölle haitallisten tukien vähittäiseen lopettamiseen. Kehitys on kuitenkin ollut erittäin hidasta, ei vain EUtasolla, vaan myös EU:n jäsenmaissa sekä OECDmaissa. Haitallisten tukien lopettamisen tärkeys on tunnustettu kaikissa EUmaissa, mutta edistystä ei tapahdu johtuen yleensä niiden tahojen voimakkaasta vastustuksesta, jotka uudistuksessa menettäisivät eniten. Silloin kun tukia on menestyksekkäästi vähennetty, on se toteutettu osana laajempaa pakettia, jossa on myös voitu vähentää tukien vähentämisen mahdollisia kielteisiä vaikutuksia. Maatalouden tuet ovat erityisen haasteellisia, sillä voi olla vaikea erottaa toisistaan maatalouden toimintoja ympäristövaikutuksista. Myös kalastustuet voivat uhata kalastuksen kestävyyttä kannustaessaan liikakalastukseen. Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (EAFRD) on merkittävä tulonlähde EUjäsenmaiden ympäristötoimenpiteille liittyen biodiversiteettiin, maaperään ja veteen. Uusilla maaseudun kehittämisohjelmilla (vuosille 20152020) on siksi merkittävä rooli ympäristörahoituksen kasvattamisessa ja myös ympäristölle haitallisia toimien pois jättämiselle. Yhteisen maatalouspolitiikan lisäksi tukia maataloudelle ovat mm. kasteluveden hinnoittelu, traktoreiden polttoaineen verohelpotukset ja alemmat rekisteröintiverot maatalousajoneuvoille. Tuista eniten tutkittuja ovat tuet fossiilisten polttoaineiden tuotannolle ja käytölle. IMF on arvioinut, että verojen jälkeen tuet globaalisti olivat vuonna 2011 1,9 biljoonaa USD eli 2,5 % globaalista BKT:sta. EU:ssa fossiilisten tuet vuonna 2011olivat 25,2 mrd. Eräs merkittävä tukimuoto on työsuhdeautojen verohelpotukset. Parempi täytäntöönpano
13(19) Puheenjohtajan asiakirjassa pidetään kannatettavana komission pyrkimystä siirtää painopiste uuden lainsäädännön hyväksymisestä täytäntöönpanon tehostamiseen ja myös muiden kuin lainsäädännöllisten keinojen (esim. valmiuksien parantaminen, vapaaehtoiset sopimukset, koulutus ja tiedotus, taloudelliset ohjauskeinot) tarkasteluun. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä laaditut, esimerkiksi jätteiden ja vesien hallintaa taikka ympäristöverotusta koskevat suositukset hyödyttävät kasvun ja työllisyyden lisäksi ympäristöä sellaisenaan. Ympäristöneuvosto voisi kuitenkin mennä pidemmälle kuin valvoa suositusten täytäntöönpanoa keskustelemalla säännöllisesti myös ympäristölainsäädännön ja politiikan, kuten seitsemännen ympäristöalan toimintaohjelman, laajamittaisista täytäntöönpanon puutteista ja niihin johtaneista perimmäisistä syistä. Asiakirjassa mainitaan täytäntöönpanovajeen horisontaalisina syinä muun muassa puutteet hallinnollisessa kapasiteetissa, valvonnassa, investoinneissa, politiikan johdonmukaisuudessa, täytäntöönpanojärjestelmissä ja eri toimijoiden osallistumisessa. Neuvostossa voitaisiin keskustella myös ratkaisumalleista ja parhaista käytännöistä. Vaikka ympäristölainsäädännön täytäntöönpano on kunkin jäsenmaan vastuulla, sen puutteilla voi olla haitallisia rajat ylittäviä vaikutuksia tai se voi vääristää taloudellisten toimijoiden kilpailuolosuhteita. Sen vuoksi keskusteluja tulisi käydä horisontaalisesti poliittisella tasolla teknisempien keskustelujen lisäksi. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely Ympäristöjaoston (laaja kokoonpano) 15.10.2015 EUministerivaliokunta (kirj. menettely) 19. 21.10.2015 (26.10. ympäristöneuvoston asiat) Suuri valiokunta 21.10.2015 (26.10. ympäristöneuvoston asiat) Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Taloudelliset vaikutukset Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät
Asiakirjat 14(19) 12790/15 REV 1 Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot EUTORItunnus Merja Saarnilehto, YM, p. +358 2952 50259 Eero Tuovinen, YM, p. +358 50 301 4602 (lainsäädännön täytäntöönpano) Liitteet Viite
Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM201500300 KVY Lindblom Annika(YM) 15.10.2015 15(19) Asia Kestävän kehityksen Agenda 2030 ja sen ympäristöulottuvuudet Kokous Ympäristöneuvosto 26.10.2015 U/E/UTPtunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Ympäristöneuvostossa 26.10.2015 käydään näkemysten vaihto syyskuussa YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa hyväksytystä globaalista kestävän kehityksen toimintaohjelmasta (Agenda 2030) ja erityisesti sen ympäristönäkökohdista. Keskustelu käydään puheenjohtajan laatimien kysymysten pohjalta Neuvoston yhteydessä puheenjohtajamaa järjestää ympäristö ja kehitysministereiden yhteisen lounaskeskustelun, jonka teemana on Agenda 2030. Puheenjohtajan kysymykset koskevat EU:n Agenda 2030 toimeenpanon prioriteetteja, politiikkakoherenssin turvaamista kansallisen ja EUtason välillä sekä toimeenpanon ja edistymisen raportointia. Suomen kanta Suomi pitää uutta globaalia kestävän kehityksen toimintaohjelmaa, Agenda 2030, ja sen hyväksymiseen johtanutta hallitustenvälistä Post 2015 neuvotteluprosessia erittäin onnistuneena. Myös sisällöllisesti Agenda 2030 heijastelee tasapainoisesti ja integroidusti kestävän kehityksen kolmea ulottuvuutta. Suomi on tyytyväinen siihen, että ympäristökysymykset ovat vahvasti esillä sekä päätavoitetasolla että integroidusti läpi agendan. Onnistuneeseen lopputulokseen päättyneet kehitysrahoituskonferenssi ja Post2015neuvottelut luovat hyvät edellytykset myös vuoden lopussa pidettävälle Pariisin ilmastokokoukselle. Suomi pitää tärkeänä, että poliittinen huomio siirtyy nyt toimeenpanoon ja sen suunnitteluun kansallisesti, alueellisesti ja kansainvälisesti. Agenda 2030 on universaali, mikä tarkoittaa, että kaikki maat ovat poliittisesti sitoutuneita toteuttamaan toimintaohjelman visiota, periaatteita ja tavoitteita.
16(19) EU:n tulee erityisesti pitää huolta politiikkakoherenssista ja kantaa Agendan integroitua luonnetta eteenpäin huomioiden eri tavoitteiden ja alatavoitteiden väliset yhteydet ja keskinäisriippuvuudet. Nämä tulee huomioida myös EU:n omien politiikkojen päivityksissä vastaamaan Agenda 2030:n haastetta universaalisella tasolla. EU:n tulee välttää Agendan priorisoimista valitsemalla tavoitteita. EU:n tulee tehostaa toimintaa sellaisissa tavoitteissa, joissa Agendan toimeenpano vaatii EU:n ja jäsenmaiden erityishuomiota. Seuranta ja arviointi on tärkeää saada toimimaan moitteettomasti kaikilla tasoilla. Olemassa olevien raportointimekanismien käyttö on tärkeää. Päällekkäistä työtä tulee välttää ja jäsenmaiden ja EU:n raportoinnin tulee olla toisiaan täydentävää, jotta viestintä EU:n toimista Agenda 2030:ssa on samansuuntaista ja antaa vahvan viestin EU:n toimeenpanosta. EU:n tulee osoittaa johtajuutta toimeenpanon, mutta myös seurannan, monitoroinnin, arvioinnin ja raportoinnin osalta. Pääasiallinen sisältö YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma (Transforming our World: The 2030 Agenda for Sustainable Development) eli Agenda 2030 hyväksyttiin valtioiden päämiestasolla YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa New Yorkissa 25.9.2015. Agenda 2030 sisältää tiiviin johdannon, poliittisen julistuksen, 17 kestävän kehityksen tavoitetta ja 169 alatavoitetta, toimeenpanon keinot ja globaalin kumppanuuden sekä toimeenpanon seurannan ja arvioinnin. Tavoitteiden toimeenpanon seurantaan kehitetään globaaleja indikaattoreita YK:n tilastotoimikunnan vetämässä prosessissa, ja ehdotus mittareista on määrä saada valmiiksi maaliskuussa 2016. Agendan pääsisältönä oleva tavoitekehikko on laaja ja kunnianhimoinen ja sen toimeenpano vaatii kaikilta mailta ponnisteluja. Agenda 2030 muodostaa toimivan kokonaisuuden yhdessä heinäkuussa 2015 hyväksytyn kehitysrahoitukseen ja toimeenpanon tukeen keskittyvän Addis Abeba Action Agendan kanssa. Molemmat asiakirjat heijastavat ajattelutavan muutosta kapeammasta kehitysyhteistyöpolitiikasta ja Pohjoinen Etelä vastakkaisasettelusta laajaalaisempaan kestävän kehityksen politiikkaan, jossa haetaan uusia yhteistyön muotoja ja kumppanuuksia valtioiden, kansalaisyhteiskunnan, yritysten ja kansalaisten välille. Agenda 2030 rakentuu vuoteen 2015 päättyville Vuosituhattavoitteille sekä ns. Rioprosessista kumpuavalle kestävän kehityksen politiikalle, jossa kehitystä tarkastellaan laajaalaisesti taloudellisesta, sosiaalisesta ja ympäristönäkökulmasta. Toimintaohjelman aikajänne on 2016 2030. Se on valtioita poliittisesti sitova asiakirja. Ympäristönäkökulmasta keskeisiä tavoitteita toimintaohjelmassa on useita, erityisesti ruokaturvaa ja kestävää maataloutta koskeva tavoite (2), vesien kestävää käyttöä koskeva tavoite (6), kestävää ja modernia energiaa koskeva tavoite (7), kestävää talouskasvua koskeva tavoite (8), kestävää teollistumista ja innovaatioita koskeva tavoite (9), kestävää kaupunkikehitystä ja asuinyhdyskuntia koskeva tavoite (11), kestävää kulutusta ja tuotantoa koskeva tavoite (12), ilmastonmuutoksen torjuntaa koskeva tavoite (13), meriekosysteemien suojelua ja merien kestävää käyttöä koskeva tavoite (14), sekä maaekosysteemien suojelua ja kestävää käyttöä sekä luonnon monimuotoisuuden turvaamista koskeva tavoite (15). Muutosvoimaisin tekijä tavoitteissa on kuitenkin niiden integroitu luonne; kaikki 17 tavoitetta pyrkivät edistämään kehitystä, joka on taloudellista vaurautta tukevaa, ihmisten hyvinvointia edistävää ja ympäristön kannalta kestävää.
17(19) Agenda 2030 on monella tapaa historiallinen. Toimintaohjelmassa ensimmäistä kertaa kaikki maailman maat sitoutuvat toimeenpanemaan konkreettisia ja kunnianhimoisia kestävän kehityksen tavoitteita. Agenda 2030:n myötä globaali kehityspolitiikka kytketään uudella tavalla laajempaan kestävän kehityksen kehikkoon samalla kun rauha ja turvallisuus nostetaan kiinteäksi osaksi kestävää kehitystä. Universaalin agendan myötä kaikki maat ovat vastuussa kaikkien 17 tavoitteen edistämisestä. Suomen kohdalla tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että osa tavoitteista on sellaisia, joissa meillä on tehtävää kotimaassa (esim. biodiversiteetin suojeleminen, kansalaisten hyvinvoinnista ja perustarpeista huolehtiminen, kestävien kulutus ja tuotantotapojen edistäminen, energiankäytön tehostaminen, uusiutuvan energian lisääminen ja ilmastonmuutoksen hillitseminen). Osa tavoitteista on puolestaan sellaisia, joita Suomi edistää kehityspolitiikan keinoin tukemalla kehittyviä maita (esim. köyhyyden poistaminen ja globaali ruokaturvan parantaminen). Varsin suurelta osin nämä toimeenpanon ulottuvuudet sisäinen ja ulkoinen kuitenkin yhtenevät, esimerkiksi kestävillä kulutus ja tuotantotavoilla Suomessa on materiaali ja hankintaketjujen vuoksi vaikutuksia myös Suomen rajojen ulkopuolella. Kaiken seurannan perustana tulee olemaan kansallinen toimeenpano ja siitä raportointi. YK:n korkean tason poliittisella foorumilla (HighLevel Political Forum, HLPF) on keskeinen asema seurannassa kansainvälisellä tasolla. Myös muut YK:n keskeiset järjestöt on tärkeä integroida mukaan toimeenpanoon. Ympäristöasioissa UNEPilla on keskeinen rooli Agenda 2030:n ympäristöulottuvuuden toimeenpanossa, seurannassa ja arvioinnissa. Agenda 2030 loppuasiakirjassa kannustetaan kaikkia jäsenmaita laatimaan kunnianhimoinen kansallinen suunnitelma agendan toimeenpanemiseksi sekä arvioimaan säännöllisesti toimeenpanon edistymistä. Myös Suomessa tulee siten valmistautua toimeenpanoon huolellisesti ja laajaalaisesti. Suomen pitkä historia kestävän kehityksen edistäjänä helpottaa ja nopeuttaa toimeenpanon käynnistämistä. Olemassa olevat institutionaaliset järjestelyt, kuten kansallinen kestävän kehityksen toimikunta ja kehityspoliittinen toimikunta, sekä työkalut, kuten kansallinen kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus, tulee kytkeä kiinteäksi osaksi Suomen toimeenpanosuunnitelmaa. Näiden lisäksi tarvitaan lainsäädännön kehittämistä sekä muita kestävää kehitystä edistävään toimintaan ohjaavia ja kannustavia välineitä ja politiikkatoimia. Suomen näkemys on, että kaikki ministeriöt, hallinto, kansalaisyhteiskunta ja yritykset tulee sitouttaa mukaan toimeenpanoon. Uusia yhteistyönmuotoja ja keinoja tulee kehittää. Eduskunnan roolia osana kansallista työtä tulee vahvistaa. Suomessa keskustelu kansallisen toimeenpanon organisoinnista on vasta käynnistymässä. Hallitusohjelmaan on kirjattu kivijalkahanke 2 jonka mukaisesti vuoden 2016 aikana laaditaan Kansainvälisen kestävän kehityksen toimintaohjelman kansallinen suunnitelma. Vastuutahoa ei ole määritelty. Lisäksi hallitusohjelmassa on kivijalkahanke 3, jonka mukaan vuoden 2015 loppuun mennessä laaditaan Suomen kehityspoliittinen linjaus, ml. tavoitteiden yhtymäkohdat maailmanlaajuiseen kestävän kehityksen ohjelmaan. Tästä työstä vastaa ulkoasiainministeriö. Suomen ei tarvitse lähteä toimeenpanoon puhtaalta pöydältä. Suomessa on monia jo olemassa olevia mekanismeja ja välineitä, joilla kestävän kehityksen linjauksia on edistetty ja pantu toimeen, mm. laajaalainen, nykyisin pääministeri Sipilän johtama Kansallinen kestävän kehityksen toimikunta sekä kestävän kehityksen kansallinen strategia, joka päivitettiin vuoden 2013 lopulla toiminnallisemmaksi kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumukseksi. Suomi voisi näyttää esimerkkiä kansallisessa toimeenpanossa paitsi innovatiivisten toimintatapojen ja osallistavan keskustelukulttuurin edistäjänä, mahdollisesti myös joidenkin
tiettyjen tavoitteiden osalta. Ympäristönäkökulma tulee olemaan tärkeä osa keskustelua Suomen mahdollisista kärkiteemoista ja haasteista. 18(19) EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely Ympäristöjaosto 15.10.2015 EUministerivaliokunta, kirjallinen menettely, 19.21.10.2015 (ympäristöneuvoston asiat) Suuri valiokunta 21.10.2015 (ympäristöneuvoston asiat) Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Taloudelliset vaikutukset Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat 12809/15 Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Annika Lindblom, YM/KVE, 0295 250 163 Riitta Resch, UM/KEO01, p. 02953 51712 EUTORItunnus Liitteet Viite
19(19) LIITTEET Asiasanat Hoitaa Tiedoksi EUministerivaliokunta, ympäristöneuvosto YM ALR, EUE, LVM, MMM, OKM, OM, PLM, SM, STM, TEM, TPK, TULLI, UM, VM, VNK, VTV