Ympäristöministeriö MINVA YM Suomea kokouksessa edustaa maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen.

Transkriptio

1 Ympäristöministeriö MINVA YM EU Mattila Mervi(YM) Viite Asia Ympäristöneuvosto Suomea kokouksessa edustaa maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. Neuvoston on tarkoitus hyväksyä päätelmät kiertotalouden toimintasuunnitelmasta. Suomi hyväksyy puheenjohtajan ehdotuksen neuvoston päätelmiksi. Suomi pitää tärkeänä politiikkakoherenssia erityisesti kestävän biotalouden ja kiertotalouden synergioissa. EU:n biotalousstrategiaa tulisi päivittää ja sen vaikutusta kiertotalouteen arvioida. Suomi kannustaa komissiota ja jäsenmaita toimintasuunnitelman toimeenpanoon ja pitää tärkeänä suunniteltujen toimien vaikutusten arviointia niiden jatkovalmistelujen yhteydessä. Päästökauppadirektiivistä käydään periaatekeskustelu, jonka pohjaksi puheenjohtaja on laatinut tilannearvion siitä, miten keskeisten kysymysten neuvottelut ympäristötyöryhmässä ovat edenneet. Suomi katsoo, että komission ehdotus ja siihen sisältyvät ratkaisut ovat edelleen neuvottelujen pääasiallisena lähtökohtana. Jatkoneuvottelut tulevat koskemaan erityisesti hiilivuoto- ja ilmaisjakosääntöjä, monialaisen korjauskertoimen soveltamista sekä rahoitusinstrumenttien hallintoa. Lisäksi on varmistettava, että kiinnitetään riittävästi huomiota järjestelmän yksinkertaistamiseen ja hallinnollisen työn keventämiseen. Neuvoston on tarkoitus hyväksyä lausuma Pariisin sopimuksen ratifioinnista. Suomi voi tukea neuvoston lausumaluonnosta ja pitää toivottavana, että EU ja sen jäsenvaltiot pyrkivät ratifioimaan Pariisin sopimuksen mahdollisimman nopeasti. Puheenjohtaja antaa tilannekatsauksen päästökattodirektiivistä, jossa neljännen trilogin jälkeen Euroopan parlamentin ja neuvoston kannat mm. direktiivin kunnianhimon tasosta olivat vielä hyvin kaukana toisistaan. Lisäksi neuvosto hyväksyy päätelmät luonnonvaraisten lajien laittomasta kaupasta.

2 Asialista: 2(30) 1. Esityslistan hyväksyminen Muut kuin lainsäädäntöasiat 2. (mahd.) A-kohtien luettelon hyväksyminen Lainsäädäntökäsittelyt 3. (mahd.) A-kohtien luettelon hyväksyminen 4. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kustannustehokkaiden päästövähennysten ja vähähiilisyyttä edistävien investointien edistämiseksi (ensimmäinen käsittely) = Periaatekeskustelu s Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä sekä direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta (ensimmäinen käsittely) = (mahd.) Lopullisen kompromissitekstin tarkastelu yhteisymmärryksen saavuttamiseksi s. 12 Muut kuin lainsäädäntöasiat 6. Ehdotus neuvoston päätelmiksi: Kierto kuntoon Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma = Hyväksyminen s Ehdotus neuvoston päätelmiksi EU:n toimintasuunnitelmasta luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjumiseksi = Hyväksyminen s Ehdotus neuvoston lausumaksi Pariisin sopimuksen ratifioinnista = Hyväksyminen s. 27 Muut asiat 9. a) Dieselautojen typen oksidien päästöt = Puheenjohtajavaltion tiedotusasia b) Viime aikojen kansainväliset kokoukset: i) Korkean tason kokous (Montreal, toukokuuta 2016) ja ICAO:n yleiskokouksen valmistelu (Montreal, 27. syyskuuta 7. lokakuuta 2016) ii) YK:n ympäristöohjelman hallintoneuvoston toinen istunto (Nairobi, toukokuuta 2016) iii) Kahdeksas "Euroopan ympäristö" -ministerikokous

3 (Batumi, Georgia, kesäkuuta 2016) = Puheenjohtajavaltion ja komission tiedotusasia 3(30) c) REACH-asetuksen kehittämisen painopisteet tehokasta sääntelyä varten (Bryssel, 1. kesäkuuta 2016) = Puheenjohtajavaltion tiedotusasia d) Korkean tason kokous "Make it Work" (Amsterdam, 4. huhtikuuta 2016) = Puheenjohtajavaltion tiedotusasia e) Tiedonanto ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon tarkistuksesta = Komission tiedotusasia f) Sammakkoeläinten maailmanlaajuinen kato jättiläissalamantereita EU:ssa tartuttavan Batrachochytrium salamandrivorans -sienen (Bsal) torjunta = Saksan ja Belgian valtuuskuntien tiedotusasia g) Ympäristö- ja liikenneministereiden epävirallinen kokous (Amsterdam, 14. ja 15. huhtikuuta 2016) = Puheenjohtajavaltion tiedotusasia h) Hormonaaliset haitta-aineet = Komission tiedotusasia, Ranskan valtuuskunnan pyyntö i) Seuraavan puheenjohtajavaltion työohjelma = Slovakian valtuuskunnan tiedotusasia

4 Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM YSO Cederlöf Magnus (30) Asia Periaatekeskustelu päästökauppadirektiivin muuttamisesta Kokous Ympäristöneuvosto U/E/UTP-tunnus U 17/2015 vp Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Ympäristöneuvostossa on tarkoitus käydä periaatekeskustelu komission ehdotuksesta päästökauppadirektiiviksi puheenjohtajan laatimien kysymysten pohjalta. Puheenjohtajan tausta-asiakirjassa on kuvattu neuvottelujen nykytila ja jatkoprosessin kannalta keskeiset avoinna olevat asiat. Suomen kanta Suomen yleiset kannat on määritelty U-kirjelmässä (U 17/2015 vp). Puheenjohtajan esittämät kysymykset 1) Voitteko yhtyä puheenjohtajan ehdottamaan etenemistapaan ratkaistavana olevien keskeisten kysymysten osalta? Suomen käsityksen mukaan neuvottelut päästökauppadirektiivin muuttamisesta ovat edenneet myönteisessä ja rakentavassa hengessä Alankomaiden puheenjohtajuuden aikana. Suomen kannalta on olennaista, että komission ehdotus ja siihen sisältyvät ratkaisut ovat edelleen neuvottelujen pääasiallisena lähtökohtana. Suomi yhtyy puheenjohtajan käsitykseen siitä, että jatkoneuvottelut tulevat koskemaan erityisesti hiilivuoto- ja ilmaisjakosääntöjä, monialaisen korjauskertoimen soveltamista sekä rahoitusinstrumenttien hallintoa. Lisäksi on tarpeen varmistaa, että kiinnitetään riittävästi huomiota myös järjestelmän soveltamisen yksinkertaistamiseen ja hallinnollisen taakan keventämiseen. Suomen käsityksen mukaan päästöoikeuksien huutokauppaosuuden määrittely direktiivissä on tarpeen direktiivin soveltamisen selkeyden takia. Komission ehdotuksen mukaan huutokauppaosuus kokonaismäärästä olisi 57 %. Huutokauppaosuuden laskemiseksi voidaan käyttää useita laskentamenetelmiä. Suomi voi tarvittaessa harkita sovellettavaksi myös muita laskentamenetelmiä kuin komission esittämä malli. Suomi yhtyy puheenjohtajan käsitykseen siitä, että keskustelut tästä asiasta voidaan siirtää ajallisesti

5 5(30) eteenpäin, jotta muista keskeisistä parametreista saadaan ensin parempi selvyys. Erityisen tärkeä seikka tässä yhteydessä on monialaisen korjauskertoimen soveltamisen todennäköisyys ja suuruus. Suomi kannattaa yleisellä tasolla komission esittämää ilmaisjaossa käytettävää vertailuarvojen päivitysmallia. Siihen kuuluu mm. vertailuarvojen päivitys kahdesti kauden aikana. Suomen käsityksen mukaan vertailuarvoja ei tarvitse määritellä uudestaan viimeaikaisemman datan perusteella kauden alussa vaan päivitykset voitaisiin laskea nykyisellä kaudella käytössä olevien arvojen perusteella. Suomi yhtyy puheenjohtajan käsitykseen siitä, että vertailuarvoissa sektorikohtaiset erityispiirteet on otettava huomioon. Suomi on avoin tarkastelemaan erityisesti toissijaisia vertailuarvoja ja kiinnittää huomiota lämmön vertailuarvoon. Suomi katsoo, että yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon kohtelun on säilyttävä tuotantomuotoa kannustavana. Vertailuarvojen yksityiskohtaiseen laskentaan liittyy vielä epävarmuutta, minkä takia Suomi varaa itselleen mahdollisuuden ottaa tarkemmin kantaa asiaan myöhemmässä vaiheessa. Hiilivuotosäännöt ovat järjestelmän taloudellisten vaikutusten kannalta keskeinen kysymys. Suomi kannattaa komission esittämää kahden hiilivuotoluokan mallia. Jos vaikuttaa siltä, että kokonaisratkaisu on muodostumassa erilaisen mallin pohjalta, Suomi on kuitenkin valmis tarkastelemaan eri mallien ominaisuuksia, kunhan voidaan varmistaa että niidenkin mukaan energiaintensiivinen vientiteollisuus kuuluu ns. 100 % ilmaisjaon piiriin. Tärkeä seikka on sekin, kuinka todennäköisesti valittavan mallin soveltaminen johtaisi monialaisen korjauskertoimen soveltamiseen kauden aikana. Lähtökohtana on, että korjauskertoimen käyttöä tulisi pyrkiä välttämään. Siinä tapauksessa, että se tulisi käyttöön, tavoitteena tulee olla, että tämä tapahtuisi vasta kauden jälkipuoliskolla ja että korjauskerroin olisi mahdollisimman pieni. Suomi ei kannata tuonnin sisällyttämistä päästökauppajärjestelmään jonkinlaisen rajamekanismin kautta. Sellainen menettely olisi monimutkainen ja siihen liittyy potentiaalisesti merkittäviä haittavaikutuksia. Suomi ei myöskään kannata maantieteellisen kriteerin käyttöä hiilivuotolaskennassa. Tämä johtaisi epätasaiseen pelikenttään eri jäsenmaissa. Suomen käsityksen mukaan komission ehdotus tuotantotasotietojen päivittämisestä kahdesti kauden aikana on kannatettava. Tämän lisäksi on keskusteltu siitä, kuinka suuresta vuotuisesta tuotantotason muutoksesta näiden päivitysten välillä seuraisi muutos päästöoikeuksien allokaatiossa. Suomi pitää tärkeänä, ettei allokaation muutoksen kynnysarvo ole liian alhainen, koska tämä johtaisi tiheisiin muutoksiin ja hallinnollisen työtaakan selvään kasvuun. Suomi pitää hyvänä ehdotuksena sitä, että pyritään ensin arvioimaan hallinnollisen työn lisäystä eri kynnysarvoilla. Suomen käsityksen mukaan kynnysarvo voidaan määritellä direktiivissä. Vähän päästävien laitosten kohdalla kynnysarvo voisi olla muita korkeampi tai muuten kevennetty. Suomi voi hyväksyä komission ehdotuksen päästökaupan epäsuorien kustannusten kompensoinnista. Suomi on valmis keskustelemaan puheenjohtajan mahdollisista harmonisointia lisäävistä ehdotuksista myös itse direktiivin kautta. Suomi ei tue joidenkin jäsenmaiden esittämää mallia, jonka mukaan kompensaation maksaminen perustuisi EUtason rahastoon, joka käyttäisi jäsenmaiden huutokauppatuloja. Suomi katsoo, että huutokauppatulojen käyttö kuuluu kansallisen budjettivallan piiriin. Suomen näkemyksen mukaan epäsuorien vaikutusten kompensaatioon liittyvää harmonisointia voisi tarvittaessa

6 6(30) edistää asiaa koskevien valtiontuen suuntaviivojen kautta. Suuntaviivoissa olisi mahdollista nykyistä pidemmälle harmonisoida eri jäsenmaissa sovellettavia kompensaatiojärjestelmiä. Suomi ei tue sitä, että direktiiviin sisällytetään sääntöjä päästöoikeuden hinnan määräytymisestä. Neuvotteluissa direktiiviehdotuksesta on esitetty päästökaupan toimintamekanismiin muutoksia, jotka käytännössä veisivät kohti päästöoikeuden hintasäännöstelyä. Suomi katsoo, että päästökaupalla tavoitellaan ensisijaisesti päästöjen määrällistä ohjausta, minkä takia hintakehitys ei ole suoraan sääntelyn kohteena. Suomen käsityksen mukaan vuonna 2019 käyttöön tuleva markkinavakausvaranto tulee vähentämään päästöoikeuksien ylijäämää, mikä on omiaan heijastumaan myös hintatasoon. Suomi tukee komission ehdotusta direktiiviin sisältyvistä rahoitusinstrumenteista. Suomen kannalta erityisesti innovaatiorahasto voi tarjota varteenotettavan rahoituslähteen uusiutuvan energiaan perustuvan uuden teknologian ja teollisuuden vähähiilisten innovaatioiden edistämiseksi. Suomen käsityksen mukaan on harkittava millä keinolla voidaan taata, että jokaisesta hanketyypistä toteutuu hankkeita. Rahoitettavien hankkeiden tasapuolista maantieteellistä jakaumaa voitaisiin turvata asettamalla katto yksittäiseen maahan sijoittuvien hankkeiden enimmäismäärälle. Suomi pitää tärkeänä, että innovaatiorahaston toiminnassa voisi soveltaa mahdollisimman yksinkertaisia hallinnollisia menettelyjä pienten hankkeiden käsittelyssä. Suomi katsoo, että päästöoikeuksien rahaksi muuttamisen vaikutukset markkinoihin tulee minimoida. Innovaatiorahaston sääntöjen tulisi varmistaa varojen mahdollisimman tehokas käyttö rahaston tavoitteiden edistämiseksi. Direktiivin mukaisten menettelyjen yksinkertaistaminen toiminnanharjoittajien kannalta on ollut esillä vahvasti Alankomaiden puheenjohtajuuskaudella. Suomikin on korostanut yksinkertaisempien menettelyjen merkitystä mm. hallinnollisen työn keventämiseksi. Suomen käsityksen mukaan olisi hyödyllistä tehdä yksinkertaistuksia pieniä päästäjiä ja pieniä päästölähteitä koskeviin sääntöihin. Yksinkertaistamisen tarve liittyy erityisesti luvitukseen, ns. MRVkokonaisuuteen (seuranta, raportointi ja todentaminen) sekä rekisteriasioihin. Suomi on tehnyt näistä asioista kirjallisia ehdotuksia ja olemme valmiit käymään keskustelua näistä muiden maiden ja komission kanssa myös teknisellä tasolla. Suomen käsityksen mukaan ns. opt-out-sääntöihin ei ole tarpeen tehdä muutoksia. Nämä säännöt, jotka koskevat laitosten jättämistä järjestelmän ulkopuolelle, ovat Suomen mielestä tarkoituksenmukaiset nykyisessä muodossaan. Suomi pitää hyvänä, että puheenjohtaja nostaa esiin myös säädösvallan delegoinnin yhtenä neuvottelukysymyksenä. Suomelle sopii se, että delegoinnista keskustellaan tapauskohtaisesti, kun saadaan parempi selvyys siitä, miten järjestelmän keskeiset elementit ovat muuttumassa. Suomi ei pidä tarkoituksenmukaisena sitä, että maankäyttösektorin tuottamia päästövähennyksiä kytketään päästökauppajärjestelmään. Suomen käsityksen mukaan olisi sen sijaan syytä tarkastella mahdollisuuksia harmonisoida jätteenpolttolaitosten kuulumista järjestelmän soveltamisalaan. Nykyiset soveltamisalasäännöt ovat ilmeisesti jossain määrin tulkinnanvaraisia näiden laitosten osalta. 2) Ovatko ehdotetut muutokset direktiiviin riittäviä Pariisin sopimuksen ilmastotavoitteiden kannalta? Suomi kannattaa komission esitystä vuotuiseksi lineaariseksi vähennyskertoimeksi. Suomen käsityksen mukaan komission ehdotus perustuu tältä osin selkeästi Eurooppaneuvoston linjauksiin lokakuulta 2014, eikä kerrointa ole tässä yhteydessä syytä muuttaa. Suomi katsoo, että lineaarisen korjauskertoimen muuttaminen edellyttäisi korkean

7 7(30) poliittisen tason päätöstä. Vuotuinen lineaarinen 2,2 %:n vähennyskerroin johtaa EU:n päästökaupan osalta 43 %:n päästövähennykseen vuoteen 2030 mennessä. Yhdessä päästökaupan ulkopuolisen sektorin 30 %:n päästövähennyksen kanssa tämä tarkoittaa kokonaispäästöjen vähentämistä 40 %:lla vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon. Tämä on linjassa EU:n Pariisin sopimusta varten toimittaman kansallisen panoksen kanssa. Pääasiallinen sisältö Suomi suhtautuu avoimesti uudelleentarkastelua koskevien määräysten sisällyttämiseen direktiiviin. Joidenkin elementtien uudelleentarkastelu saattaa tulla ajankohtaiseksi kymmenen vuotta kestävän kauden aikana. On myös mahdollista, että aikaisempaa aktiivisempaan vaiheeseen siirtynyt kansainvälinen ilmastopolitiikka voi heijastua EU:n sisäiseen ilmastosääntelyyn. Pariisin sopimukseen sisältyvä tavoitteiden riittävyyden arviointi vuonna 2023 voi myös EU:n osalta johtaa tilanteeseen, jossa keskeisen lainsäädännön tavoiteasetantaa on syytä analysoida uudestaan silloin käytettävissä olevan tietopohjan perusteella. Suomi korostaa, että EU:n tavoitteiden uudelleen arvioiminen edellyttää korkean poliittisen tason päätöksentekoa. Suomi pitää tärkeänä, että mahdollisen uudelleentarkasteluartiklan sisältö on direktiivissä tarkkaan määritelty siihen liittyvän epävarmuuden minimoimiseksi. Päästökauppasektorin vuosittainen päästökatto tulee kiristymään vuodesta 2021 lähtien vuosittain 2,2 prosenttia nykyisen 1,74 prosentin sijaan. Lineaarisen päästövähennyskertoimen kiristäminen on tarpeellinen vuodelle 2030 asetettujen ja myös pidemmän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi. Lineaarisen päästövähennyskertoimen kiristäminen vähentää päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien kokonaismäärää niin, että sektorin päästövähennykseksi muodostuu 43 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon. Komission ehdotuksen mukaan huutokaupattavien päästöoikeuksien osuus kaikista päästöoikeuksista olisi vuodesta 2021 alkaen 57 prosenttia. Tähän osuuteen kuuluisivat sekä jäsenvaltioiden huutokaupattavat päästöoikeudet että modernisaatiorahaston perustamiseksi huutokaupattavat päästöoikeudet. Jatkossa direktiivin suositukset huutokauppatulojen käytöstä sisältäisivät myös huutokauppatulojen käytön hiilivuodon riskiä aiheuttavien epäsuorien kustannusten kompensointiin. Lisäksi komissio ehdottaa, että tuloja suositeltaisiin käytettäväksi myös haavoittuvaisten kolmansien maiden ilmastotoimien tukemiseen sekä vähähiiliseen yhteiskuntaan tähtäämisestä aiheutuvien työnkuvien muutoksen tukemiseen. Komission ehdotuksen mukaisesti ilmaisjako toteutettaisiin vastaavasti kuin nykyisellä kaudella perustuen harmonisoituihin sääntöihin. Komissio ehdottaa, että tiedot tuotantotasosta päivitettäisiin 5 vuoden välein vuodesta 2021 alkaen. Tuotantotiedot kerättäisiin vuosilta ilmaisjakokaudelle sekä uudelleen vuosilta ilmaisjaon laskemista varten ilmaisjakokaudelle Ilmaisjakopäätökset päivitettäisiin näin ollen kaksi kertaa seuraavalla päästökauppakaudella, jotta tuotantotiedot vastaisivat paremmin tuotannon todellista tasoa. Päästökauppajärjestelmässä on käytössä vertailuarvoja (benchmarks) eri tuotantoprosesseista aiheutuville kasvihuonekaasupäästömäärille. Nykyiselle päästökauppakaudelle vertailuarvot on määritelty vuosien tietoihin pohjautuen. Vertailuarvot ovat tuotantotietojen ohella ilmaisjaon perusteena. Vertailuarvot on asetettu laitoksista parhaiten suoriutuvan 10 prosentin mukaan. Komissio ehdottaa, että vertailuarvoja käytettäisiin myös jatkossa. Ehdotuksen mukaan nykyiset vertailuarvot päivitettäisiin neljännen kauden alussa ja puolessavälissä siten,

8 8(30) että vertailuarvoja kiristetään pääsäännön mukaan kiinteämääräisesti 1 prosenttia kultakin vuodelta vuoden 2008 sekä kyseessä olevan ilmaisjakokauden puolenvälin välillä. Päivitysten välissä vertailuarvot pysyisivät samana. Päivityksen tarkoituksena on teknologisen kehityksen huomioon ottaminen sekä ansiottomien voittojen välttäminen vertailuarvojen käytössä. Vähennys vertailuarvosta olisi kuitenkin 0,5 prosenttia tai 1,5 prosenttia kultakin vuodelta, jos komission keräämien tietojen perusteella laskettu vertailuarvo poikkeaa kiinteämääräisestä vähennyksestä yli 0,5 prosenttia. Komission ehdotuksen mukaan päästöoikeudet uusien osallistujien varantoon tulisivat nykyisellä kaudella jakamatta jääneistä päästöoikeuksista sekä markkinavakausvarannosta otettavista 250 miljoonasta päästöoikeudesta. Lisäksi vuodesta 2021 alkaen toimintansa kokonaan tai osittain lopettaneiden laitosten sekä merkittävästi kapasiteettiaan vähentäneiden laitosten päästöoikeudet lisättäisiin uusien osallistujien varantoon. Päästöoikeuksien ilmaisjakoa jatketaan kaudella hiilivuodon riskin lieventämiseksi. Linjauksen taustalla on arvio, ettei vastaavia ilmastopoliittisia toimia oteta käyttöön muissa merkittävissä talouksissa EU:n ulkopuolella, joten tietyillä päästökauppasektoriin kuuluvilla toimialoilla on edelleen merkittävä hiilivuotoriski. Ilmaisjaon piirissä olevat toimialat jaettaisiin kahteen luokkaan: niihin joihin kohdistuu merkittävä hiilivuodon riski ja muihin toimialoihin. Merkittävälle hiilivuotoriskille alttiit toimialat saisivat ilmaisia päästöoikeuksia 100 prosenttia ilmaisjakosääntöjen perusteella laskettavasta määrästä koko päästökauppakauden ajan. Muut ilmaisjakoon oikeutetut toimialat saisivat 30 prosenttia ilmaisjakosääntöjen perusteella laskettavasta määrästä koko neljännen päästökauppakauden ajan. Hiilivuodon riski arvioidaan päästö- ja kauppaintensiteetin yhteisvaikutuksen perusteella. Nykytilanteeseen nähden periaatteellisesti tärkeä muutos olisi siinä, ettei enää pelkästään kauppa- tai päästöintensiteetin perusteella voisi tulla luokitelluksi ns. hiilivuototoimialaksi. Lisäksi hiilivuotolistaan on mahdollista sisällyttää toimialoja niin sanotun laadullisen tarkastelun perusteella, jos päästö- ja kauppaintensiteetin yhteisvaikutus jää hieman tarvittavaa alhaisemmaksi. Kriteerien uudistaminen johtaa nykyisen hiilivuotoluettelon tuntuvaan supistumiseen. Teollisuuden päästöistä valtaosa pysyisi kuitenkin edelleen hiilivuotoluettelon piirissä. Komission arvion mukaan hiilivuotoluettelon toimialat kattaisivat jatkossa noin 94 prosenttia ilmaisjakoon oikeutettujen toimialojen päästöistä. Komission ehdotuksen mukaan komission tulee vuoden 2019 loppuun mennessä antaa kolmen viimeisimmän käytettävissä olevan vuoden tuotantotietojen perusteella hiilivuotoluettelosta delegoitu säädös, joka koskee koko kautta Aikaisemmasta poiketen toimialoja ei olisi mahdollista lisätä hiilivuotolistalle päästökauppakauden kuluessa. Päästökaupan epäsuorat kustannukset aiheutuvat siitä, että päästöoikeuden hinta siirtyy ainakin osittain sähkön hintaan. Komissio suosittelee jäsenvaltioille valtiontuen maksamista päästökaupasta aiheutuvien epäsuorien kustannusten kattamiseksi, jos epäsuorista kustannuksista aiheutuu hiilivuodon riskiä. Nykyistä innovaatiorahastoa laajennetaan komission ehdotuksen mukaan siten, että se perustuu 400 miljoonaan päästöoikeuteen ja niistä saataviin tuloihin. Lisäksi ennen vuotta 2021 tähän rahastoon kanavoidaan markkinavakausvarannosta 50 miljoonaa päästöoikeutta. Innovaatiorahaston tarkoituksena on tukea uusia vähähiilisiä innovaatioita. Komission ehdotuksen mukaan rahastosta tuettaisiin näiden lisäksi myös teollisuuden vähähiilisiä innovaatioita. Jatkossa myös pienen mittakaavan hankkeet voisivat saada innovaatiorahaston kautta tukea. Komission tulee antaa delegoitu säädös hankkeiden valintakriteereistä.

9 9(30) Modernisaatiorahaston tarkoituksena on tukea energiatehokkuushankkeita ja energiasektorin modernisointia vähemmän vauraissa jäsenvaltioissa. Modernisaatiorahaston avulla voidaan tukea hankkeita niissä jäsenmaissa, joiden BKT per asukas alittaa 60 prosenttia EU:n keskiarvosta. Komissio ehdottaa, että modernisaatiorahastoa hallinnoidaan EU-tasolla, ja että rahoituksen piirissä olevat jäsenvaltiot yhdessä Euroopan investointipankin ja komission kanssa ovat vastuussa rahaston hallinnoinnista annettujen sääntöjen puitteissa. Rahaston kautta kohdennettava rahoitus perustuu päästöoikeuksien myynnistä saataviin tuloihin. Lisäksi jatketaan jäsenvaltioiden mahdollisuutta jakaa ilmaisia päästöoikeuksia sähköntuotannolle. Käytännössä tämä mahdollisuus koskisi jäsenmaita, joiden BKT per asukas on alle 60 prosenttia EU:n keskiarvosta. Sähköntuotannon ilmaisjaon sääntöjä kuitenkin tiukennetaan. Jatkossa järjestely tarkoittaa sitä, että sen piirissä oleva jäsenvaltio valitsisi yli 10 miljoonan euron suuruiset hankkeet tarjouskilpailun perusteella. Tarkoituksena on parantaa järjestelyn läpinäkyvyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta. Komission ehdotukseen sisältyy komitologiajärjestelmän mukauttaminen Lissabonin sopimuksen mukaisiin menettelyihin eli säädösvallan siirtoon (delegoidut säädökset) ja komitologiamenettelyyn (täytäntöönpanosäädökset). EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely (SEUT) 192 artiklan 1 kohta (ympäristö). Tavallinen lainsäätämisjärjestys. Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu Asian käsittely Euroopan Parlamentissa on alkanut. Ympäristövaliokunnalla ja teollisuusvaliokunnalla on asiassa ns. jaettu vastuu. Valiokunnat äänestävät muutosehdotuksista vuoden 2016 loppupuolella. Asia tulee plenaarikäsittelyyn vuoden 2017 alussa. Parlamentin raportoijana toimii Ian Duncan (ECR/UK) ympäristövaliokunnasta EU23 (ympäristöjaosto) ja U-kirjelmäluonnos ympäristöjaoston kirjallisessa menettelyssä EU-ministerivaliokunta (kirjallinen menettely), (ympäristöneuvoston asiat). Eduskuntakäsittely Suuri valiokunta , (ympäristöneuvoston asiat) U 17/2015 vp ( ) Ympäristövaliokunnan kuuleminen Talousvaliokunnan kuuleminen Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema

10 10(30) Komission ehdotus päästökauppadirektiivin uudistamisesta tarkoittaa merkittäviä muutoksia päästökauppajärjestelmään ja sen toimintaan vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Päästökauppadirektiivin uudistaminen edellyttää myös muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön. Asia kuuluu maakunnan itsehallintolain (1144/1991) 18 :n 10 ja 22 kohdan perusteella maakunnan lainsäädäntövaltaan. Taloudelliset vaikutukset Komission ehdotuksen taloudelliset vaikutukset on selostettu yksityiskohtaisesti valtioneuvoston U-kirjelmässä U17/2015 vp. Tässä perusmuistiossa taloudellisia vaikutuksia kuvataan tiivistetysti. Komissio on aikaisemmassa vaiheessa julkaissut mittavan vaikutusten arvioinnin koko 2030 ilmasto- ja energiapaketista. Ehdotuksen yhteydessä komissio on lisäksi julkaissut erillisen vaikutusarvioinnin päästökauppadirektiivin uudistamisesta. Vaikutusten arviointi on varsin monipuolinen, mutta keskittyy erityisesti päästöoikeuksien allokaatiokysymyksiin sekä hiilivuodon torjuntaan. Sen lähtökohtana on, että päästökauppa tarjoaa kustannustehokkaan vaihtoehdon asetettujen päästövähennystavoitteiden saavuttamiseen. Arvioissa on vertailtu erilaisia vaihtoehtoja ja valintoja päästökauppadirektiivin uudistamiseksi vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Vaikutusten arvioinnin oletuksena on, että kolmannet osapuolet eivät välttämättä ole ottamassa käyttöön vastaavia ilmastopoliittisia toimia. Komissio on arvioinut, että kokonaispäästövähennystavoitteen (vähintään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä) saavuttaminen aiheuttaisi energiasektorille lisäkustannuksia 0,15 0,54 prosenttia BKT:sta verrattuna perusskenaarioon koko EU:n tasolla vuonna Kyse on siis energiajärjestelmän lisäkustannuksista. Vähiten kustannuksia on arvioitu aiheutuvan, jos kokonaispäästövähennystavoitteen saavuttaminen sidotaan onnistuneesti uusiutuvan energian tuotannon lisäämiseen ja energiatehokkuuden parantamiseen. Kustannusten vaihteluväli heijastelee käytettyjen skenaarioiden välisiä eroja. Vaikutukset kansantalouteen jäävät komission mallilaskelmien mukaan alle 0,5 prosentin vuonna Energiapoliittiset tavoitteet vaikuttavat eniten BKT-muutoksiin. Komission arviot päästöoikeuden hintakehityksestä vaihtelevat nekin varsin voimakkaasti riippuen sovelletusta skenaariosta. Hinta-arviot ovat noin 50 euroa päästöoikeudelta kun otetaan huomioon vain päästövähennystavoite. Kunnianhimoiset energiatavoitteet vaikuttavat selvästi alentavasti päästöoikeuden hintaan siten, että alhaisimmillaan hinnat ovat vain hieman yli 10 euroa. Hintakehitykseen vaikuttaa lineaarisen vähennyskertoimen lisäksi markkinavakausvarannon käyttöönotto vuodesta 2019 alkaen. Päästökaupasta saatavat huutokauppatulot riippuvat päästöoikeuksien huutokaupattavasta määrästä sekä niiden hintakehityksestä. Huutokauppatulot ovat olleet kuluvalla kaudella noin miljoonaa euroa päästöoikeuden hinnan ollessa noin 5 7 euroa. Jatkossa hinnat noussevat, mutta päästöoikeuksien määrä laskee. Päästökaupan epäsuorien kustannusten kompensaatiojärjestelmä teollisuudelle on valmisteltavana ja asiasta annettaneen hallituksen esitys osana vuoden 2017 talousarvion käsittelyä. Kompensaation rahoittamiseksi on tarkoitus käyttää päästökaupasta saatavia huutokauppatuloja. Kompensaatiojärjestelmän tarkoituksena on parantaa sen piirissä olevan energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukykyä. Tässä vaiheessa oletuksena on, että komission ehdotuksen perusteella kaikki energiaintensiiviset toimialat sisältyisivät jatkossakin hiilivuotoluetteloon. Komissio on vaikutusarvioinnin osana tarkastellut myös hienojakoisempaa hiilivuotomallia, jonka mukaan ilmaisjaon taso jakaantuisi usealle tasolle (100/80/60/30 %) riippuen hiilivuodon riskin

11 11(30) suuruudesta. Tässä mallissa monialaisen korjauskertoimen käyttö ei komission mukaan välttämättä olisi tarpeen ainakaan kovin varhaisessa vaiheessa. Toisaalta malli johtaisi siihen, että lukumääräisesti selvästi harvempi toimiala yltäisi 100 prosentin ilmaisjaon tasolle. Mallin ongelmana ovat lukuisat tasohyppäykset, joiden seurauksena voisi syntyä käytännön soveltamisvaikeuksia. Muutamat jäsenmaat ovat esittäneet omia hiilivuotomallejaan, jotka myös tarkoittavat usean hiilivuotoluokan soveltamista. Koska maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrä selviää vasta komission laskettua päästöoikeuksien kokonaismäärän sekä huutokaupattavan osuuden, mahdollisesti sovellettavan korjauskertoimen suuruus selviää vasta ilmaisjakopäätöksiä tehdessä. Näin ollen on hankala arvioida direktiiviehdotuksen pohjalta korjauskertoimen suuruutta, joka leikkaa laitoskohtaista ilmaisjakoa. Jos korjauskerroin nousee suureksi, vaikutus ilmaisjakoon on huomattava. Useat markkina-analyytikot ovat esittäneet omia arvioitaan leikkauskertoimen käyttöönoton todennäköisyydestä. Arvioihin vaikuttavat voimakkaasti laskelmien pohjana olevat oletukset mm. talouskasvusta. Päästöoikeuden nouseva hinta heijastuu myös sähkön hintaan. VTT on yhdessä Sulamaa Consultingin kanssa kesäkuussa 2015 julkaissut selvityksen markkinavakausvarannon taloudellisista vaikutuksista. Selvityksessä tarkastellaan myös päästöoikeuden hintakehityksen vaikutuksia sähkön hintaan. Selvityksen perusteella voidaan karkeasti arvioida, mikä on nousevan päästöoikeuden hinnan kustannusvaikutus sähkön hintaan. Toimialakohtaisesti tilanne kuitenkin vaihtelee riippuen sähkönhankintatavasta. Direktiiviehdotuksen mukainen innovaatiorahasto tukee uusien teknologioiden kehittämistä ja niiden kaupallistamista. Innovaatiot voivat luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja edistää vientiä. Innovaatiorahaston laajentaminen koskemaan myös teollisuuden vähähiilisiä innovaatiohankkeita voi tarjota teollisuudelle uusia rahoitusmahdollisuuksia ja parantaa kilpailukykyä vähähiilisten ratkaisujen markkinoilla. Myös Suomen teollisuus voi hyötyä tämän rahaston tarjoamista rahoitusmahdollisuuksista. Modernisaatiorahasto ja energiasektorin päästöoikeuksien ilmaisjako koskee vain vähemmän vauraita jäsenvaltioita, joten Suomi ei voi hyötyä niistä suoraan rahallisesti. Modernisaatiorahaston tarjoamat rahoitusmahdollisuudet voivat kuitenkin olla merkittäviä niiden piirissä oleville jäsenvaltioille. Välillisesti rahaston avulla rahoitetut investoinnit voivat tarjota myös suomalaisille energiateknologian toimijoille vientimahdollisuuksia. Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät - Asiakirjat 9719/16 Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Magnus Cederlöf, ympäristöministeriö, puh Karoliina Anttonen, työ- ja elinkeinoministeriö, puh EUTORI-tunnus EU/2015/1174 Liitteet Viite

12 Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM YSO Salo-Asikainen Sirpa(YM) (30) Asia Komission ehdotus direktiiviksi tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä sekä direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta (päästökattodirektiiviehdotus) Kokous Ympäristöneuvosto U/E/UTP-tunnus U 14/2014 vp Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Puheenjohtajan antaa ympäristöneuvostossa tilannekatsauksen. Direktiiviehdotuksesta saavutettiin yleisnäkemys joulukuun 2015 neuvostossa. Tämän jälkeen neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission edustajat ovat käyneet neljä trilogineuvottelua, joista viimeinen ilman lopullista tulosta. Useista teknisluonteisista asioista on päästy yksimielisyyteen, mutta keskeisissä kysymyksissä neuvoston ja parlamentin kannat ovat vielä kaukana toisistaan. Näitä ovat erityisesti direktiiviehdotuksen kunnianhimon taso eli kansalliset päästökatot ja välivuoden 2025 päästömäärien sitovuus. Parlamentin tavoitteena on 52 % terveyshaittojen väheneminen, kun yleisnäkemys sen sijaan johtaa vain 48 % terveyshaittojen vähenemiseen. Myös metaanin mukaanotto direktiiviin on edelleen auki. Puheenjohtajan antaa katsauksen tilanteesta Coreperissa Suomi ottaa puheenjohtajan tilannekatsauksen tiedoksi. Suomi tukee puheenjohtajan pyrkimyksiä päästä ensimmäisen lukemisen sopuun direktiiviehdotuksesta. Suomi katsoo kuitenkin, että direktiiviehdotuksen kunnianhimon taso tulisi nostaa yleisnäkemyksen 48 %:sta lähemmäs 50 %:ia. Tällöin voidaan myös ottaa käyttöön muutamia joustoja kohtuuttomien toimeenpanotilanteiden välttämiseksi. Näitä ovat poikkeuksellisten kuivien kesien ja kylmien talvien vaikutukset päästöihin. Suomelle tärkeä määräaikainen jousto artiklassa 5.1b tulee säilyttää. Se ei vaaranna ehdotuksen kunnianhimon tasoa. Jouston mukaan Suomi voi, tietyin edellytyksin siinä tapauksessa, että se ei pysty alittamaan ammoniakkipäästökattovelvoitettaan kustannustehokkailla toimilla, kompensoida osan vähennysvelvoitteesta toisen päästön, esim. rikkipäästöjen vähentämisellä. Edellytyksenä tälle olisi, että esim. rikkipäästökatto alittuisi niin paljon, että siinä olisi varaa kompensaatiolle.

13 Suomi katsoo, että vuosien 2020 ja 2030 välille lineaarisesti laskettu välitavoite vuodelle 2025 ei saa olla sitova. Suomi katsoo kuitenkin, että on tärkeää varmistaa päästöjen väheneminen jo ennen vuotta Tämä voidaan kuitenkin toteuttaa riittävän tehokkaasti yleisnäkemyksessä esitetyllä tavalla, jonka mukaan jäsenmaa voi toteuttaa päästöjen vähentämisen myös ei-lineaarisella tavalla, jos se on teknisesti tai taloudellisesti tehokkaampaa kuin lineaarinen vähentäminen. Nämä syyt täytyy raportoida komissiolle. Suomi voi olla joustava metaanipäästöjen sisällyttämisessä direktiiviehdotukseen, jos sillä tavoin on mahdollista päästä sopuun parlamentin kanssa. Suomi pitää erittäin tärkeänä, että lopulliset vähennysvelvoitteet määriteltäisiin vaikutusarviointien mukaan, eikä maille tulisi asettaa tiukempia vähennysvelvoitteita kuin mitä vaikutusarvioinnit edellyttävät. 13(30) Pääasiallinen sisältö Päästöjen vähentämisvelvoitteet Direktiiviehdotuksessa asetetaan ilmaan joutuville päästöille kansalliset päästöjen vähentämisvelvoitteet vuosille ja vuodesta 2030 eteenpäin. Kansalliset päästöjen vähentämisvelvoitteet perustuvat kustannustehokkuuteen siten, että niillä saavutetaan suurimmat terveyshaittojen vähenemiset. Näin ollen velvoitteet ovat erilaiset eri maille. Komission alkuperäisen ehdotuksen mukaisilla päästöjen vähentämisvelvoitteilla ilmansaasteiden aiheuttamat terveyshaitat vähenisivät 52 %. EPn kunnianhimon taso on sama. Yleisnäkemyksen mukaisilla päästövähennyksillä terveyshaitat vähenisivät vain 48 %. Joustomekanismit Nykyiseen NEC-direktiiviin verrattuna täysin uutta on se, että ehdotus sisältää joustomekanismeja päästöjen vähennysvelvoitteiden kustannustehokkaan täytäntöönpanon tukemiseksi. Komission alkuperäisessä ehdotuksessa mukana olleista joustoista on jäljellä vain ns. inventaarioiden mukautus (adjustment) jousto. Sen lisäksi päästöjä voidaan sopeuttaa kylmien talvien ja kuivien kesien vuoksi. Suomelle tärkeä jousto art 5.1.b antaa mahdollisuuden päästövelvoitteiden siirtämiseen haitta-aineelta toiselle, jos velvoitteet on asetettu tiukemmiksi kuin TSAP16 raportissa. Joustavuusmekanismien käyttö tulisi hyväksyttää komissiolla päästöjen tarkkailutietojen toimittamisen yhteydessä. Päästöjen raportointi Päästöjen määrät tulee raportoida vuosittain komissiolle. Jäsenmaiden tulee laatia kansalliset ilmansuojeluohjelmat, jotka sisältävät keinot ja toimenpiteet päästöjen vähentämiseksi vaadittavalle tasolle. Ilmansuojeluohjelmat tulee päivittää neljän vuoden välein tai useammin, jos jäsenmaa käyttää joustoja tai velvoitteet ylittyvät tai uhkaavat ylittyä.

14 Asian käsittelyyn vaikuttavat olennaiset tekijät 14(30) Päästökattodirektiivillä on tarkoitus panna täytäntöön kaukokulkeutumissopimuksen Göteborgin pöytäkirjan muutos vuoden 2020 kansallisten päästökattojen osalta. Komission ehdottama neuvoston päätös valtiosta toiseen tapahtuvan ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan vuoden 1979 yleissopimukseen liittyvään happamoitumiseen, rehevöitymiseen ja alailmakehän otsonin vähentämistä koskevaan vuoden 1999 pöytäkirjaan (Göteborgin pöytäkirja) tehdyn muutoksen hyväksymisestä (COM(2013) 917) annettiin osana ilmansuojelupakettia Komission tavoitteena on Göteborgin pöytäkirjan ratifiointi mahdollisimman pian. Suomen osalta sekä pöytäkirjamuutoksessa että direktiiviehdotuksessa vuodelle 2020 asetettu päästövelvoite ammoniakille on ongelmallinen. Suomen neuvottelutavoite Göteborgin pöytäkirjan muuttamista koskevissa neuvotteluissa Genevessä vuonna 2012 oli sitoutuminen 11 prosentin ammoniakkipäästöjen vähentämiseen vuodesta 2005 vuoteen Pöytäkirjan 20 prosentin vähennysvelvoite ei tämän vuoksi olut Suomen neuvottelutavoitteen mukainen. Muilla jäsenvaltioilla lukuun ottamatta Tanskaa ei tiettävästi ole vaikeuksia saavuttaa Göteborgin pöytäkirjan muutoksessa vuodelle 2020 asettuja ammoniakkia koskevia päästöjen vähentämisvelvoitteita. Sen sijaan päästökattodirektiiviehdotuksessa vuodelle 2030 asetetut ammoniakkipäästöjen ja myös muiden päästöjen vähentämisvelvoitteet saattavat olla ongelmallisia myös muille jäsenmaille. Nykyisessä voimassa olevassa kaukokulkeutumissopimukseen liitetyssä Göteborgin pöytäkirjassa Suomelle on asetettu vuodelle 2010 sama ammoniakkipäästöjen vähennysvelvoite eli tonnin päästökatto kuin NEC-direktiivissä, jolla pöytäkirjan velvoitteet on täytäntöönpantu EU:n osalta. Suomi ei ole saavuttanut tätä päästökattoa, vaan ammoniakkipäästöt ovat olleet velvoitetta suuremmat. Sopimuksen täytäntöönpanokomitea on pyytänyt Suomelta selvitystä siitä, miksi se ei noudata Göteborgin pöytäkirjan Suomea koskevaa ammoniakkipäästöjen vähentämisvelvoitettaan. Ensimmäinen selvitys toimitettiin sopimuksen toimeenpanevalle elimelle (EB). EB:n joulukuussa 2013 tekemän päätöksen mukaisesti toimitettu selvitys ei ollut riittävä ja Suomi on toimittanut uudet selvitykset ja Seuraavan selvityksen määräaika on Suomi on lisäksi toimittanut pöytäkirjan toimeenpanoelimelle ns. adjustment -hakemuksen, jolla haetaan sopeutusta Suomen ammoniakkipäästöinventaarioihin. Göteborgin pöytäkirjan toimeenpanoelin hyväksyi Suomen adjustment-hakemuksen vain osittain tieliikenteen ja pienpolton osalta, mutta ei maatalouden ammoniakkipäästöjen osalta. Suomi ylittää siis edelleen ammoniakkipäästövelvoitteensa. Komissio tavoittelee Göteborgin sopimuksen ratifiointia koskevan neuvoston päätöksen pikaista käsittelyä. Komissio on käynnistänyt Suomea vastaan ns. pilot-menettelyn, koska Suomi ylittää voimassa olevan päästökattodirektiivin ammoniakkipäästövelvoitteet. Suomi vastasi tähän kyselyyn ja jatkokyselyyn Kyse on samasta asiasta kuin Göteborgin pöytäkirjan rikkomisessakin, koska Göteborgin pöytäkirja on EU:n osalta täytäntöönpantu päästökattodirektiivillä. Maa- ja metsätalousministeriö on valmistelemassa toimintasuunnitelmaa ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi.

15 Asiakirjat 15(30) 9713/16 EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely Ehdotuksen oikeusperustana on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 192 artikla 1 kohta (ympäristö). Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät ehdotuksesta tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen sekä talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa kuultuaan. Komissiolle ehdotetaan siirrettävän säädösvaltaa antaa delegoituja säädöksiä määräämättömäksi ajaksi seuraavista seikoista: 1) liitteen III osan 1 mukauttaminen tekniikan kehitykseen (ilmansuojeluohjelman toimet maataloudessa) 2) liitteen I mukauttamiseksi määräaikojen osalta (tarkkailun ja raportoinnin sisältö) 3) liitteen IV mukauttaminen tieteen ja tekniikan kehitykseen (päästöinventaarioiden muuttaminen) 4) liitteen V mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen (ympäristövaikutusten seuranta). Komissiolle ehdotetaan siirrettävän täytäntöönpanovaltaa, jolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/ artiklaa. Komissiota avustava komitea olisi direktiivin 2008/50/EY 29 artiklalla perustettu ilmanlaatukomitea. Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Sirpa Salo-Asikainen, ympäristöministeriö, sirpa.salo-asikainen@ymparisto.fi, EUTORI-tunnus EU/2013/1862 Liitteet Viite

16 Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM (30) YSO Nikula Taina, Saarnilehto Merja(YM) Asia Kierto kuntoon kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma, neuvoston päätelmät Kokous Ympäristöneuvosto U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Ympäristöneuvoston on tarkoitus hyväksyä päätelmät EU:n kiertotalouden toimintasuunnitelmasta Kiertotalouden toimintasuunnitelma (KOM(2015) 914) on osa komission antamaa kiertotalouspakettia, johon sisältyy myös ehdotukset kuuden jätealan direktiivin muuttamisesta. Kiertotalouspaketista on keskusteltu kilpailukykyneuvostossa ja ympäristöneuvostossa Suomen kanta Suomi voi hyväksyä puheenjohtajan ehdotuksen neuvoston päätelmiksi. Suomi pitää kiertotaloutta varteenotettavana mahdollisuutena Euroopan kestävän kasvun ja kilpailukyvyn vauhdittamisessa, työllisyyden vahvistamisessa sekä ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamisessa. Suomi kannustaa komissiota ja jäsenmaita EU:n kiertotalouden toimintasuunnitelman toimeenpanoon ja pitää tärkeänä suunniteltujen toimien vaikutusten arviointia niiden jatkovalmistelun yhteydessä. Kiertotalous ei ole pelkästään pyrkimystä jätteettömyyteen ja materiaalien kiertoon, vaan ennen kaikkea kokonaisvaltaista arvoketjusuunnittelua. Tuotteet on mahdollisuuksien mukaan suunniteltava kierrätettäviksi tai uudelleenkäytettäviksi. Siirtyminen kohti toimivaa kiertotaloutta edellyttää toimia koko arvoketjussa lähtien tuotteen suunnittelusta ja huollettavuudesta aina uusiin liiketoiminta- ja markkinointimalleihin. Tärkeässä roolissa on myös kuluttajien kulutustottumusten muuttaminen nykyistä kestävämmiksi.

17 17(30) Suomi katsoo, että toimintasuunnitelman toimeenpanossa ja siihen liittyvissä jatkotoimissa tulee huomioida aiempaa vahvemmin politiikkakoherenssi, erityisesti kestävän biotalouden ja kiertotalouden synergiat sekä mahdollisuudet EU:n energia- ja ilmastopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseen. Digitalisaation mahdollisuudet näiden politiikka-alueiden edistämisessä tulee myös tunnistaa ja hyödyntää. Suomi pitää tarpeellisena arvioida EU:n biotalousstrategian vaikutusta kiertotalouteen sekä ajankohtaisena päivittää EU:n biotalousstrategiaa. Kiertotalouden toimintasuunnitelmaan sisältyvän biomassan kaskadikäyttöä koskevan ohjeiston tarvetta olisi luontevaa arvioida biotalousstrategian päivityksen yhteydessä. Suomi kannustaa toimijoita yhteistyöhön kiertotalouteen siirtymisessä ja korostaa sekä yritysten että julkisen sektorin roolia kiertotalouden ratkaisujen käyttöönotossa. Julkisten hankintojen osalta Suomi korostaa tarvetta vauhdittaa kiertotaloutta paitsi kriteerein, myös hankintamenettelyjä ja osaamista kehittämällä sekä asettamalla tavoitteita hankintaorganisaatioissa. Suomi näkee EU:n innovaatiosopimukset niin ikään potentiaalisena keinona vauhdittaa kiertotaloutta, ja niiden vaikuttavuutta tulee myös huolellisesti arvioida. Jätehierarkian soveltamisessa Suomi pitää tärkeänä huomioida EU:n jätepuitedirektiivin mukainen viittaus elinkaaritarkasteluun, mikä lisää joustoa hierarkian tulkintaan. Suomi kannattaa jätestatuksen päättymiseen liittyvien EoW-kriteereiden kehittämistä EUtasolla, ja korostaa pyrkimystä parantaa myös kansallisen tason kriteerien hyödyntämistä ja määriteltyjen kriteereiden yhteensopivuutta EU-tasolla. Suomi pitää tervetulleena kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännän rajapintojen ja yhteensopivuuden arviointia vuoden 2017 kuluessa. Myös EU:n muovistrategian valmistelua Suomi pitää tärkeänä aloitteena ja tässä yhteydessä sitoutumista merten mikroroskaantumisen merkittävään vähentämiseen. Veden käytön tehostamisessa Suomi korostaa vesivarojen kestävää hallintaa, vesienhoidon kokonaisuutta sekä vesiteknologian hyödyntämistä riskien hallinnassa. Veden säästävä ja tehokas käyttö tulee huomioida veden uudelleenkäytön ja kierrätyksen ohella. Suomi katsoo, että kiertotalouden edistämisessä on tarpeellista arvioida taloudellisten kannustimien ja markkinapohjaisten ohjauskeinojen mahdollisuuksia. Suomi tukee niihin liittyvää tiedon vaihtoa sekä parhaiden käytäntöjen jakamista. Suomi pitää tärkeänä, että komissio kehittää yhteistyössä jäsenmaiden kanssa käytäntöjä edistämään ympäristölle haitallisten tukien tunnistamista ja niistä luopumista ottaen samalla huomioon tähän liittyvät sosiaaliset ja taloudelliset näkökulmat. Suomi voi hyväksyä, että komissiota pyydetään, yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, kehittämään ohjeistusta edistämään ympäristölle haitallisten tukien tunnistamista. Ohjeistuksen ei kuitenkaan tule olla jäsenmaita sitovaa. Suomi katsoo, että komission tulee seurata kiertotalouden toimintasuunnitelma toteuttamista ja toimien vaikutusta sekä raportoida siitä säännöllisesti neuvostolle. Suomi katsoo, että tilastojen vertailukelpoisuus ja kansalliset olosuhteet vaikuttavat Eurooppa 2020 kasvustrategian indikaattoreiden tulkintaan ja tavoitteiden asettamiseen. Pääasiallinen sisältö Kiertotalouden toimintasuunnitelma toimeenpanee EU:n älykkään, kestävän ja osallistuvan kasvun (EU 2020) strategiaa sekä siihen liittyvää resurssitehokas Eurooppa -

18 18(30) lippulaiva-aloitetta. Sillä on kytkentöjä myös EU:n biotaloutta, ekoinnovaatioita, rakentamisen resurssitehokkuutta, vesivarojen suojelua, Euroopan teollisuuden digitalisaatiota sekä vihreitä työpaikkoja ja PK-yritysten vihreää toimintaa koskeviin aloitteisiin sekä neuvoston aiempiin päätelmiin kestävästä tuotannosta ja kulutuksesta, EU2020 strategian ja siihen liittyvän eurooppalaisen ohjausjakson viherryttämisestä, resurssitehokas Eurooppa tiekartasta, EU:n biodiversiteettistrategian välitarkastelusta sekä teollisuuden kilpailukyvyn valtavirtaistamisesta. Kiertotalouden suurimpien potentiaalien nähdään sisältyvän kestävän kasvun, kilpailukyvyn ja työpaikkojen luomiseen, uusiutumattomiin raaka-aineisiin liittyvän riippuvuuden vähentämiseen, materiaali- ja energiatehokkuuden parantamiseen ja pienempään ympäristöjalanjälkeen, jätteen synnyn ehkäisyyn ja jätemäärien minimointiin, luonnon suojeluun, ekologisen kestävyyden ja sietokyvyn parantamiseen, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen sekä hyvinvoinnin, terveyden ja ympäristön turvaamiseen globaalirajoitteiden puitteissa. Integroitu politiikkalähestymistapa Päätelmissä jäsenmaat sitoutuvat laajan toimintasuunnitelman toimeenpanoon korostaen, että siirtyminen kiertotalouteen edellyttää pitkän aikavälin toimintaa lukuisilla eri politiikka-alueilla ja hallinnon eri tasoilla. Jäsenmaita kannustetaan laatimaan omat strategiansa ja määrittelemään toimenpiteet kiertotalouteen siirtymiseksi, samoin komissiota kytkemään kiertotalous muihin politiikkasektoreihin ja tuleviin aloitteisiin, ottaen samalla huomioon jäsenmaiden erilaiset olosuhteet ja vaiheet kiertotalouteen siirtymisessä. Yksityisen sektorin ja muiden sidosryhmien aktiivinen mukaantulo nähdään avaintekijäksi menestyksekkäälle siirtymälle kiertotalouteen. EU:n ja jäsenmaiden tulee hallinnon kaikilla tasoilla aktiivisesti kytkeä sidosryhmät mukaan yhteistyöhankkeisiin kuten teollisiin symbiooseihin. Komission tulee varmistaa, että toimintasuunnitelman mukaisista jatko-ehdotuksista tehdään asianmukaiset vaikutusarvioinnit ja että ne ovat sopusoinnussa kiertotalouteen liittyvien keskeisten politiikkakokonaisuuksien, kuten kestävän kehityksen ja paremman säätelyn kanssa. Primaaristen raaka-aineiden hankinnan kestävyys tulee varmistaa. Komissiota pyydetään tekemään konkreettisia aloitteita raaka-aineiden kestävän hankinnan ja tarjonnan edistämiseksi sekä EU:n sisällä että yhteistyössä kolmansien maiden kanssa. Tuotepolitiikka ja resurssitehokkuus Päätelmissä tuetaan komission lähestymistapaa tarkastella tuotteiden koko elinkaarta ja korostetaan integroidun, monialaisen lähestymistavan olevan keskeinen kiertotalouden saavuttamisessa ja materiaalikiertojen sulkemisessa. Jäsenmaita ja komissiota rohkaistaan luomaan mahdollistava ja yhtenäinen politiikkaympäristö ja lainsäädäntökehys, joka tukee kiertotaloutta vauhdittavia systeemisiä innovaatioita koko arvoketjussa ja mahdollistaa kokeilut. Tuotepolitiikan tulee olla johdonmukaista EU-tasolla ja yhdenmukainen EU:n 7. ympäristöohjelman kanssa. Komissiota rohkaistaan varmistamaan EU:n nykyisten tuotepolitiikkaan liittyvien välineiden johdonmukaisuus, parantaminen ja tehokkuus sekä niiden kyky vauhdittaa systeemisiä innovaatioita.

19 Tuotteiden suunnittelun ja valmistuksen kestävyys tulee varmistaa aiempaa paremmin. Komissiota kehotetaan sisällyttämään tuotteiden käyttöikää pidentävät soveltuvat toimet EU:n ekosuunniteltudirektiiviin ennen vuotta 2020 sekä ekosuunnitteludirektiivistä saatujen kokemusten perusteella arvioimaan, missä tuoteryhmissä resurssitehokkuus ja vaikutukset ympäristöön ja terveyteen voidaan ottaa paremmin huomioon. Komissiota pyydetään kehittämään myös tuotteiden käyttöiän ja suunnitellun vanhenemisen todentamiseen soveltuvaa metodologiaa sekä mahdollisia tuotteiden takuuajan pidentämiseen liittyviä seuraavaan vaiheen toimia. Kuluttajilla on ratkaiseva rooli kiertotalouteen siirtymisessä. Kasvava tietoisuus, soveltuvien markkinaperusteisten ohjauskeinojen suosiminen ja kannustava infrastruktuuri ovat tärkeässä asemassa kestävän kulutuksen vauhdittamisessa sekä kuluttajamarkkinoilla että yritysten välillä. Komissiota kehotettaan kehittämään ympäristöväittämien varmistamiseen metodologiaa, joka perustuu todennettuun ja läpinäkyvään tietoon sekä EU:n ympäristöjalanjälkeä koskevista piloteista ja ympäristöteknologian todentamisesta saatuihin kokemuksiin. Toimiva kemikaalilainsäädäntö on tärkeässä asemassa sekä kiertotalouden tukemisessa että 7. ympäristöohjelman päämäärien toteuttamisessa. Komissiota kehotetaan yhteistyössä jäsenmaiden kanssa kehittämään menettelyjä, joilla määritellään tarjoaako kierrätys, talteenotto tai hävittäminen parhaan kokonaistuloksen sekä materiaalikiertojen myrkyttömyyden että kierrätysasteiden kasvun kannalta. Huolta aiheuttavista aineista tarvitaan riittävästi tietoa koko materiaalikierrossa. Päätelmissä korostetaan toisioraaka-ainemarkkinoiden toimivuutta sekä erityisesti toisioraaka-aineiden kysynnän vahvistamista, korkealaatuista kierrätystä sekä toimia, jotka lisäävät luottamusta toisioraaka-aineiden laatuun. Komissiota kehotetaan kehittämään yhtenäisiä EU-kriteereitä sille, milloin jäte lakkaa olemasta jäte sekä kansainvälisiä laatustandardeja rajojen yli tapahtuville siirroille. Komissiota kehotetaan myös selvittämään mahdollisuuksia rohkaista EU:sta vietyjen käytettyjen tuotteiden ympäristön kannalta järkevää ja turvallista kierrätystä. Tunnistetaan, että jätteiden vienti voi vaikeuttaa korkean kierrätysasteen saavuttamista. Lisäksi pyydetään vahvistamaan valvontaa sekä EU:ssa että sen rajoilla laittoman jätteiden viennin estämiseksi uudistetun jätesiirtoasetuksen mukaisesti. Merten roskaantumista tulee vähentää merkittävästi vuoteen 2020 mennessä. Muovien ja muovituotteiden suunnitellulla ja niiden käytöllä on keskeinen merkitys roskaantumisen vähentämisessä. Komissiota kehotetaan lupaamansa muovistrategian yhteydessä ehdottamaan jykeviä toimia makro- ja mikromuovien aiheuttaman merten roskaantumisen vähentämiseksi. Veden käytön tehokkuus, yhdennetty vesipolitiikka sekä erityisesti veden aiempaa parempi ja kustannustehokkaampi kierrätys ja uudelleenkäyttö nähdään niin ikään keskeisenä. Komissiota kehotetaan varmistamaan, että lainsäädäntö tukee sekä terveyden ja ympäristönsuojelun korkeaa tasoa että vesivarojen (ko.) käyttöä. Ruokahävikin osalta tuetaan eri toimijoiden pyrkimyksiä jotka edesauttavat kestävän kehityksen globaalitavoitteen saavuttamista. Yritysten ja innovaatioiden tukeminen 19(30)