TyösuhdematkalippuTampereenkaupungin organisaatiossa Esiselvitys

Liikenne- ja kuljetustekniikan laitos TyösuhdematkalippuTampereenkaupungin organisaatiossa Esiselvitys Hanna Kalenoja Tampere 2004

Tampereenteknillinen yliopisto. Liikenne-ja kuljetustekniikanlaitos HannaKalenoja Työsuhdematkalippu Tampereen kaupungin organisaatiossa Esiselvitys Tampere2004

ESIPUHE Työsuhdematkalippu on noussut viime vuosina esille monissa joukkoliikenteen edistämistä koskevissa selvityksissä toimenpiteenä, jolla voitaisiin lisätä joukkoliikenteen kysyntää erityisesti suurilla kaupunkiseuduilla. Työsuhdelippu on työnantajan työntekijälleen luontoisetuna tarjoama joukkoliikenteen kausilippu, jota työntekijä voi työmatkojensa lisäksi käyttää muilla matkoillaan. Tässä esiselvityksessä on kartoitettu työsuhdelipun käyttöönoton vaikutuksia Tampereen kaupungin organisaatiossa. Tampereen kaupungin palveluksessa oli vuonna 2002 noin 15 000 työntekijää. Työsuhdelipun käyttöönottoa on selvitetty neljällä erilaisella toteutusvaihtoehdolla. Selvityksen tavoitteena on ollut tuottaa tietoa työsuhdelipun käyttöönottoa koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon. Työsuhdelipun käyttöönoton vaikutusten selvittäminen on yksi Tampereen kaupungin vuoden 2004 ympäristöstrategian liikennettä koskevista tavoitteista. Hanke on toteutettu Tampereen kaupungin ja Tampereen kaupungin liikennelaitoksen toimeksiannosta Tampereen teknillisen yliopiston liikenne- ja kuljetustekniikan laitoksella. Hankkeen ohjausryhmään ovat kuuluneet henkilöstöpäällikkö Kirsi Koski Tampereen kaupungilta, markkinointipäällikkö Ilpo Mäkelä Ekokumppanit Oy:stä, suunnittelija Antonia Sucksdorff-Selkämaa Tampereen kaupungin ympäristövalvonnasta, suunnittelupäällikkö Reijo Väliharju Tampereen kaupungin teknisestä suunnittelusta sekä suunnittelupäällikkö Olli Kanerva ja liikennejohtaja Mika Periviita Tampereen kaupungin liikennelaitokselta.

SISÄLTÖ 1. JOHDANTO...7 1.1 Työsuhdelipun määritelmä...7 1.2 Tampereen kaupungin tavoitteet joukkoliikenteen lisäämiseksi työmatkoilla...8 2. TYÖSUHDELIPUN VAIKUTUKSIA...8 2.1 Kotimaisia selvityksiä työsuhdelipun käyttöönotosta...8 2.2 Ulkomaisia kokemuksia työsuhdelipusta...10 3. TAMPEREEN KAUPUNGIN TYÖNTEKIJÖIDEN TYÖMATKAT...11 3.1 Työmatkojen pituus ja liikennesuorite...11 3.2 Kulkutapajakauma työmatkoilla...12 3.3 Kaupungin työntekijöiden ympäristöasenteet...12 4. TAMPEREEN KAUPUNGIN TYÖSUHDELIPUN VAIKUTUKSIA...13 4.1 Työsuhdelipun toteutusmalleja Tampereen kaupungin organisaatiossa...13 4.2 Lipun hankinnasta aiheutuvat kustannukset...14 4.3 Joukkoliikennematkojen määrän muutos...16 4.3.1 Kulkutapaosuuden ja henkilöautosuoritteen muutos...16 4.3.2 Joukkoliikennetarjonnan ja lipputulojen muutokset...17 4.3.3 Henkilöautoliikenteen ympäristökustannusten, ajoneuvokustannusten ja onnettomuuskustannusten väheneminen...18 4.4 Pysäköintipaikkakustannusten väheneminen...18 4.5 Verotulojen muutos...19 4.6 Imagovaikutukset ja vaikutus työnantajakuvaan...20 4.7 Vaikutukset liikenteen sujuvuuteen ja ilman laatuun...20 4.8 Yhteenveto kustannusvaikutuksista...20 LÄHTEET...22

6

1. JOHDANTO 1.1 Työsuhdelipun määritelmä Työsuhdematkalippu eli työsuhdelippu on työnantajan maksama joukkoliikenteen kausilippu, josta työntekijä maksaa veroa lipun hinnan perusteella. Työsuhdejoukkoliikennelipulla työntekijä voi matkustaa työasiointimatkojen lisäksi työmatkansa ja vapaa-ajalla tehdyt matkansa. Työsuhdelipun etuja työnantajan näkökulmasta ovat esimerkiksi pysäköintipaikkatarpeen vähentäminen, työntekijöiden kulkutavan valintaan vaikuttamisen ympäristöhyödyt, työasiointimatkojen matkakorvausten pieneneminen sekä työntekijöiden työtyytyväisyyden lisääntyminen. Lipun imagovaikutusten on arvioitu olevan huomattavia. Työntekijän kannalta lippu kannustaa käyttämään joukkoliikennettä työ- ja työasiointimatkoilla sekä muilla matkoilla. (Liikenne- ja viestintäministeriö 2002, Kalenoja et al. 2002, Espoon kaupunki 2002) Työsuhdelippu on veronalainen etu, jonka verotusarvoksi tulkitaan lipun nimellisarvo. Joissakin tapauksissa verotusarvoksi on tulkittu nimellisarvoa pienempi osuus, mikäli työntekijä käyttää lippua työasiointimatkoihin. Tulkinta koskee esimerkiksi osalla Helsingin kaupungin työntekijöistä käytössä olevia virkamatkalippuja. (Liikenne- ja viestintäministeriö 2004, Helsingin kaupunki 2002) Työsuhdematkalippu on vielä melko tuntematon luontoisetu. Lipun yleistymistä voitaisiin lisätä aktiivisella sekä työantajille että työntekijöille kohdennetulla tiedottamisella. Työsuhdematkalipun laajamittaista yleistymistä nopeuttaisi lipun verotusarvon alentaminen, sillä esimerkiksi seutuliikenteen kuukausilipun verotusarvo on monen mielestä liian suuri lipun tuottamaan hyötyyn nähden. (Kalenoja et al. 2002) Työsuhdelippu voidaan tarjota työntekijöille kahdella eri tavalla (Espoon kaupunki 2002): - palkkaan lisättävänä luontoisetuna - lippu on työntekijälle verotettavaa tuloa, lipun verotusarvo on koko lipun nimellisarvo tai verottajan ennakkopäätöksen mukaisesti alempi, jos lipulla tehdään paljon työasiointimatkoja - työnantaja maksaa lipun hinnan lisäksi lipun arvon mukaan määräytyvät lakisääteiset henkilösivukulut - työntekijä maksaa itse verottajan ennakkopäätöksen mukaisen oman käytön osuuden - työntekijälle ei aiheudu veroseuraamuksia - työnantajalle ei koidu lipusta henkilösivukuluja. Liikenne- ja viestintäministeriön joukkoliikennetyöryhmä on ehdottanut työsuhdelipun yleistymistä siten, että työnantaja maksaisi 25 % lipun hinnasta ja työntekijän maksettavaksi jäisi 75 % hinnasta. Työsuhdelipun verotusarvon määrittäminen on toisaalta liikennepoliittinen ja toisaalta verotuspoliittinen päätös. (Liikenne- ja viestintäministeriö 2004) Työsuhdelipun vaikutuksista ei ole vielä käytettävissä kattavaa tietoa, sillä lippujen käyttäjämäärä on vielä pieni. Työsuhdejoukkoliikennelippu soveltuu erityisesti sellaisiin työtehtäviin, joissa työasiointimatkat on mahdollista tehdä joukkoliikenteellä. Lippu on he- 7

rättänyt kiinnostusta Suomessa eniten pääkaupunkiseudulla, jossa joukkoliikenteen palvelutaso on hyvä ja jossa pysäköintipaikkojen määrä on rajallinen. (Kalenoja et al. 2002) 1.2 Tampereen kaupungin tavoitteet joukkoliikenteen lisäämiseksi työmatkoilla Tampereen kaupungin ympäristöstrategiassa vuodelta 2004 yhtenä tavoitteena on selvittää mahdollisuutta ottaa työsuhdematkalippu käyttöön kaupungin henkilöstön keskuudessa. Työsuhdelipun tavoitteena on ollut ohjata henkilöstöä käyttämään nykyistä useammin joukkoliikennettä työ- ja työasiointimatkoillaan. (Tampereen kaupunki 2004) 2. TYÖSUHDELIPUN VAIKUTUKSIA 2.1 Kotimaisia selvityksiä työsuhdelipun käyttöönotosta Valtakunnalliset arviot lipun vaikutuksista Ilmastonmuutosvaikutusten vähentämiseen kohdistuneessa CLIMTECH-ohjelmassa toteutetussa selvityksessä työsuhdematkalipun yleistymisen arvioitiin Tampereen seudulla vähentävän henkilöliikenteen hiilidioksidipäästöjä noin 2,6 %. Arvion oletus lipun yleistymisestä edustaa optimistista arviota lipun houkuttelevuudesta, mikä edellyttäisi verotusarvon tarkistamista ja työnantajien myönteistä suhtautumista joukkoliikennelippujen hankintaan. Erityisesti kaupunkikeskustoissa ja tiiviisti rakennetuilla alueilla työsuhdelipun edut työnantajalle voivat olla merkittäviä, sillä pysäköintipaikkatarve voi työmatkojen kulkutapamuutosten vaikutuksesta vähentyä huomattavasti. (Kalenoja et al. 2002) Liikenne- ja viestintäministeriön liikkumisen ohjausta kartoittaneessa tutkimuksessa selvitettiin mahdollisuuksia lisätä joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn osuutta pääkaupunkiseudulla sijaitsevien Peijaksen sairaalan ja Soneran työntekijöiden työmatkoilla. Sonerassa noin 29 % työntekijöistä arvioi, että työnantajan tuki joukkoliikennelipun ostamisessa lisäisi joukkoliikenteen käyttöä työmatkoilla. Peijaksen sairaalassa vastaava osuus oli noin 8 %. Peijaksessa työskentelevien mielestä parhaiten vaikuttavia keinoja olisivat liukuvan työajan osuuden lisääminen ja joukkoliikennetarjonnan kehittäminen. (Liikenne- ja viestintäministeriö 2002) Helsingin kaupunki Helsingin kaupungissa selvitettiin vuonna 2002 kaupungin työntekijöille tarjottavan työsuhdelipun kustannusvaikutuksia ja vaikutuksia liikenteen kysyntään. Helsingin kaupungin palveluksessa oli vuonna 2002 yhteensä 39 996 työntekijää, joista noin 30 000 asui Helsingissä ja noin 5 700 muualla pääkaupunkiseudulla. Työsuhdelipun tarjoaminen koko pääkaupunkiseudulle asuvalle henkilöstölle maksaisi kaupungille 13,8 milj. /v. Kaikki työntekijät eivät todennäköisesti haluaisi lippua, jolloin todelliset lippukustannukset olisivat huomattavasti pienemmät. (Helsingin kaupunki 2002) 8

Helsingin kaupungin työntekijöistä noin 3 500 henkilöllä oli vuonna 2001 käytössään ns. virkamatkalippu vuosilipun muodossa. Virkamatkalipun verotusarvo tulkitaan nimellisarvoa pienemmäksi, koska sen saaminen edellyttää huomattavaa määrää työasiointimatkoja. (Helsingin kaupunki 2000) Espoon kaupunki Espoossa selvitettiin vuonna 2002 henkilöstölle tarjottavan työsuhdelipun vaikutuksia joukkoliikenteen kysyntään ja kaupungille aiheutuviin kustannuksiin. Selvityksen lähtökohtana oli vuonna 2000 tehty valtuustoaloite työsuhdelipun käyttöönotosta. (Espoon kaupunki 2002) Espoon kaupungin noin 3 500 työntekijälle kohdennettiin selvityksessä postikysely, jolla selvitettiin työntekijöiden kiinnostusta työsuhdelippuun. Kyselyn vastausprosentti oli noin 48. Kyselytulosten mukaan noin 90 % henkilöstöstä suhtautui työsuhdelippuun myönteisesti. Kaiken kaikkiaan 35-79 % vastanneista ottaisi lipun käyttöön riippuen siitä, kuinka edulliseksi lipun käyttö tulisi normaaliin lippuun verrattuna. Koko henkilöstön määrään laajennettuna 4 000-10 000 työntekijää olisi kiinnostunut ottamaan lipun käyttöön. Osa työntekijöistä (noin 21 %) ei kuitenkaan haluaisi ottaa lippua käyttöön, vaikka saisi lipun ilmaiseksi käyttöönsä. (Espoon kaupunki 2002) Espoon työsuhdelippuselvityksen mukaan kodin ja työpaikan välisten matkojen joukkoliikenneosuus voisi kaupungin työntekijöiden keskuudessa kasvaa 46 %:sta 66 %:iin, mikäli työsuhdelippu voitaisiin tarjota kaikille työntekijöille, jotka ovat kiinnostuneet sen hankinnasta. (Espoon kaupunki 2002) Tampereen yliopistollinen sairaala (TAYS) TAYS:n keskussairaala-alueella toteutetun työmatkatutkimuksen mukaan noin 27 % henkilöstöstä kulkee talvisin töihin linja-autolla. Joukkoliikenteen osuus pienenee kesän ja syksyn aikana noin 14 %:iin. Noin 65 % työntekijöistä arvioi lisäävänsä joukkoliikenteen käyttöä työmatkoilla, jos työnantaja kustantaisi kokonaan joukkoliikennelipun. Noin 55 % työntekijöistä lisäisi joukkoliikenteen käyttöä, mikäli työnantaja kustantaisi lipun osittain. Työsuhdelippu kiinnostaisi eniten 18-29-vuotiaita, naisia ja vuorotyötä tekeviä työntekijöitä. (Säily 2004) Tampereen kaupunki Tampereen kaupungin päätöksentekijöille kohdennettiin keväällä 2004 liikennejärjestelmän ja maankäytön kehittämiseen liittyvä kyselytutkimus, joka liittyi liikennesektorin ilmastostrategiakartoitukseen Tampereella (Kalenoja 2004). Kyselyssä tiedusteltiin päätöksentekijöiden mielipidettä kaupungin työntekijöille tarjottavan joukkoliikenteen työsuhdelipun toteuttamismahdollisuuksista. Noin 39 % vastaajista oli varauksetta sitä mieltä, että työsuhdelipun käyttöä tulisi harkita. Noin 34 % vastaajista oli jokseenkin samaa mieltä lipun tarpeellisuudesta. Kuvassa 2.1 on esitetty vastausten jakauma työsuhdelippua koskevaan väittämään. 9

täysin eri mieltä 11 % jokseenkin eri mieltä 16 % täysin samaa mieltä 39 % jokseenkin samaa mieltä 34 % Kuva 2.1 Päättäjien vastausten jakauma väittämään Kaupungin tulisi harkita joukkoliikenteen työsuhdelipun tarjoamista työntekijöilleen. Päättäjät suhtautuivat erittäin myönteisesti työnantajien aktivointiin kannustamaan työntekijöitä kävelyyn, pyöräilyyn ja joukkoliikenteen käyttöön työmatkoillaan. Erityisesti keskustassa työssäkäyviä tulisi päätöksentekijöiden mielestä ohjata joukkoliikenteen käyttöön. (Kalenoja 2004) 2.2 Ulkomaisia kokemuksia työsuhdelipusta Työsuhdelippuja on käytössä mm. Yhdysvalloissa, Saksassa ja Ranskassa. Monissa maissa lippu on työntekijälle veroton luontoisetu, joka tarjoaa työnantajille ja työntekijöille edullisen vaihtoehdon palkankorotukselle. Yhdysvalloissa työsuhdelipun käyttöön ottaneissa yrityksissä joukkoliikenteen käyttäjämäärä on työmatkoilla kasvanut keskimäärin 30 %. (Root 2001) Työsuhdelippu on ulkomaisissa tutkimuksissa useimmiten osana ns. työmatkasuunnitelmia, joissa on toteutettu useita jalankulkua, pyöräilyä ja joukkoliikennettä edistäviä toimia. Useimmissa tutkimuksissa työsuhdelipun on henkilöstölle suunnattujen haastattelujen perusteella arvioitu olevan yksi eniten joukkoliikenteen käyttöuseuteen vaikuttavista toimenpiteistä. Myös vuoroväliin, pysäkkien sijaintiin ja vaihdottomien yhteyksien tarjoamiseen liittyvät toimenpiteet ovat tärkeitä tekijöitä joukkoliikenteen osuuden lisäämisessä työmatkoilla. (Kingham et al. 2001, Kiiskilä et al. 2002) Iso-Britanniassa on arvioitu, että 10 20 % työntekijöistä olisi kiinnostunut työsuhdejoukkoliikennelipun käyttöönotosta. Työsuhdelipusta kiinnostuneista melko suuri osa käyttää joukkoliikennettä jo nyt pääasiallisena kulkutapanaan. Iso-Britanniassa arvioitiin, että noin 8 % henkilöautolla kuljettajana, 17 % henkilöauton matkustajana, 21 % kävellen ja 18 % pyörällä töihin kulkevista siirtyisi työsuhdelipun seurauksena joukkoliikenteen käyttäjiksi. (Shinkwin et al. 2001, Root 2001) 10

Alankomaissa suositeltavana käytäntönä on ollut, että työnantaja maksaa osan joukkoliikennelipun kustannuksista. Itävallassa ja Iso-Britanniassa on selvitetty mahdollisuuksia alentaa työantajan maksaman osuuden verotusarvoa, jotta lippu olisi matkustajalle houkuttelevampi vaihtoehto. (YTV 2002, Coleman 2000) 3. TAMPEREEN KAUPUNGIN TYÖNTEKIJÖIDEN TYÖMATKAT 3.1 Työmatkojen pituus ja liikennesuorite Tampereen kaupungin palveluksessa oli vuonna 2002 noin 15 300 työntekijää. Suurin osa työntekijöistä on sosiaali- ja terveystoimen ja koulutuspalvelujen työntekijöitä. Sosiaali-, terveys- ja koulutoimen osuus työntekijöistä on noin 66 %. Kuvassa 3.1 on esitetty työntekijöiden jakautuminen eri toimialoihin. (Säily 2004) sisäiset palvelut 7 % konsernihallinto 2 % kulttuuri- ja vapaaaikapalvelut 7 % liikelaitokset 8 % yhdyskuntapalvel ut 8 % sosiaali- ja terveyspalvelut 46 % koulutuspalvelut 22 % Kuva 3.1 Tampereen kaupungin henkilöstö toimialoittain vuonna 2001. (Säily 2004) Kaupungin työntekijöistä noin 81 % (12 600) asuu Tampereella, noin 13 % Tampereen ympäristökunnissa ja noin 5 % muualla Pirkanmaalla. Työmatkan keskipituus kaupungin työntekijöillä on noin 8,7 km. Tampereella asuvien työntekijöiden työmatkan keskipituus on noin 6,4 km. Kaupungin työntekijöiden päivittäinen laskennallinen työmatkasuorite on edestakaisena työmatkana laskettuna noin 270 000 km. (Säily 2004) 11

3.2 Kulkutapajakauma työmatkoilla Tampereen kaupungin työntekijöiden kulkutapajakaumaa on selvitetty vuonna 2003 toteutetussa kyselytutkimuksessa (Koskela 2004). Tutkimuksen mukaan joukkoliikenteen osuus kaikista kaupungin työntekijöiden tekemistä työmatkoista on talvella noin 32 % ja keväällä, kesällä ja syksyllä noin 17 %. Noin 40 % työntekijöistä käyttää työmatkoillaan talvisin autoa. Kuvassa 3.2 on esitetty kaupungin työntekijöiden kulkutapajakauma työmatkoilla talvisin. Tärkein syy auton valintaan työmatkan kulkutavaksi oli ajansäästö, auton tarve tavaroiden kuljettamiseen ja auton mukavuus. Tampereen kaupungin työntekijöiden joukkoliikenteen kulkutapaosuus on hieman suurempi kuin Tampereella keskimäärin. Vuosina 1996-97 toteutetun matkapäiväkirjatutkimuksen mukaan tamperelaisten tekemistä kotiperäisistä työmatkoista tehdään talvisin noin 26 % linja-autolla (TALLI 2000). henkilöauto 43 % jalankulku ja pyöräily 25 % Kuva 3.2 joukkoliikenne 32 % Eri kulkutapojen osuus Tampereen kaupungin työntekijöiden tekemistä työmatkoista talvisin. (Koskela 2004) Kaupungin työntekijöistä naiset käyttävät joukkoliikennettä huomattavasti miehiä useammin. Talvisin joukkoliikennettä käytti työmatkoillaan noin 14 % miehistä ja noin 40 % naisista. (Koskela 2004) 3.3 Kaupungin työntekijöiden ympäristöasenteet Noin 80 % kaupungin työntekijöistä oli ympäristöasenteita selvittäneen tutkimuksen mukaan huolestuneita liikenteen kasvusta ja sen aiheuttamista ympäristövaikutuksista. Noin 60 % kaupungin työntekijöistä puoltaisi yksityisautoilun vähentämistä keskustassa liikenteen ympäristöhaittojen vähentämiseksi. Työntekijät tunnistavat hyvin yksilön vaikutusmahdollisuudet liikenteen päästöihin, sillä noin 80 % arvioi, että jokainen kuntalainen voi kulkutapavalinnoillaan vaikuttaa liikenteen päästöjen määrään. (Koskela 2004) 12

Liikennemuodon ympäristöystävällisyys vaikuttaa jonkin verran kaupungin työntekijöiden kulkutavan valintaan työmatkoilla. Noin 40 % työntekijöistä arvioi ottavansa joskus huomioon kulkutavan ympäristöystävällisyyden työmatkan kulkutapaa valitessaan. Noin 28 % arvioi ympäristöystävällisyyden vaikuttavan usein ja noin 7 % aina kulkutavan valintaansa. (Koskela 2004) 4. TAMPEREEN KAUPUNGIN TYÖSUHDELIPUN VAIKUTUKSIA 4.1 Työsuhdelipun toteutusmalleja Tampereen kaupungin organisaatiossa Tampereen kaupungin työntekijöillä ei tällä hetkellä ole käytössä joukkoliikenteen työsuhdelippuja. Joillakin yksiköillä on käytössä ns. työasiointilippuja, jotka eivät ole henkilökohtaisia, vaan ne voi lainata käyttöön työasiointimatkoilla yksikön toimistosta. Työasiointilippujen käyttö on nykyisin melko vähäistä. Tässä selvityksessä on tutkittu neljää erilaista työsuhdelipun toteutusmallia Tampereen kaupungin organisaatiossa. Lähtökohtana laskelmissa on ollut, että työsuhdelippua tarjottaisiin työntekijöille Tampereen kaupungin sisäisen liikenteen puolivuosilippuna, jonka hinta on tällä hetkellä 37 /kk. Lipun arvo vuositasolla olisi tällöin 440. Lippu on oletettu toteutettavan palkankorotuksena, jolloin sen saisi luontoisetuna siten, että summaa ei vähennetä nykyisestä palkasta. Lippua tarjottaisiin tässä yhteydessä kaikille niille työntekijöille, joiden työsopimuksen kesto on vähintään 6 kk. Työsuhdelippua tarjottaisiin käytännössä kaikille työntekijöille asuinpaikasta riippumatta, mutta kaikille tarjottavan lipun arvo olisi Tampereen kaupungin sisäisen liikenteen puolivuosilippu. Näin ollen esimerkiksi ympäristökunnissa asuvat voisivat hankkia seutulipun maksamalla itse sisäisen liikenteen ja seutulipun erotuksen. Tässä selvityksessä ei ole arvioitu Tampereen ulkopuolella asuvien työntekijöiden lipuista aiheutuvia vaikutuksia, vaan selvityksessä on rajauduttu tarkastelemaan vaikutuksia Tampereella asuvien työntekijöiden osalta. Lipun toteuttaminen puolivuosilippuna vähentää lipun hallinnointiin liittyvää työtä, sillä tässä toteutusmallissa työntekijä ja työnantaja sitoutuvat lippuun puolen vuoden jakson ajan, jolloin työnantajan ei ole tarvetta kuukausittain tarkistaa lipputilannetta. Vaikutuksia on arvioitu selvityksessä seuraavista näkökohdista: - matkalipuista aiheutuvat kustannukset - lisääntynyt joukkoliikennematkustaminen - pysäköintipaikkatarpeen vähenemisestä aiheutuvat säästöt - henkilöautoliikenteen ajoneuvokustannus- ja onnettomuuskustannussäästöt - henkilöautoliikenteen päästöjen vähenemisestä aiheutuvat ympäristökustannussäästöt - verotulojen määrän kasvu. 13

Koska työsuhdelipun käyttöönotosta on vielä melko vähän kokemuksia, selvityksessä on pohdittu useita erilaisia toteutusvaihtoehtoja, joissa työnantajan maksama osuus lipun hinnasta ja samalla lipun verotusarvotulkinnat vaihtelevat. Taulukossa 4.1 on esitetty tarkastellut toteutusvaihtoehdot, joissa työnantajan osuus lipun kustannuksista on 25-100 %. Taulukko 4.1 Selvityksessä tarkastellut työsuhdelipun toteutusvaihtoehdot Tampereen kaupungin organisaatiossa. vaihtoehto työnantajan maksama verotusarvoperuste tulkinta verotusarvosta osuus lipusta vaihtoehto 1A 100 % nykyinen käytäntö 440 /v vaihtoehto 1B 100 % verotusarvon oletetaan 330 /v laskevan 75 %:iin eduskunnan päätöksellä vaihtoehto 2 50 % nykyinen käytäntö 220 /v vaihtoehto 3 25 % nykyinen käytäntö 110 /v Nykyisen verotusarvokäytännön mukaan verottajan henkilöstö- tai työtehtäväryhmäkohtaisella ennakkopäätöksellä verotusarvo voi olla nimellisarvoa pienempi, jos lippua käytetään työasiointiliikkumiseen. Nykyisin verotusarvon lähtökohtana on, että lippua käytetään kokonaisuudessaan kodin ja työpaikan välisiin matkoihin ja vapaa-ajalla tehtäviin matkoihin. Verotusarvon alentamista kuvaava vaihtoehto 1B perustuu tällä hetkellä liikennepolitiikassa meneillään olevaan keskusteluun verotusarvon muuttamisesta. Esimerkiksi työsuhdeauton verotusarvoksi tulkitaan 90 % nimellisarvosta. (Liikenne- ja viestintäministeriö 2004) Laskenta on tehty talviajan joukkoliikenteen käytön perusteella. Kesäaikana on todennäköistä, että lippua käytettäisiin vähemmän, mutta lipun puolivuotisjaksotus sitouttaa käyttäjän lippuun eri vuodenaikoina ja tasoittaa vuodenaikavaihteluja. 4.2 Lipun hankinnasta aiheutuvat kustannukset Työnantajalle aiheutuvien kulujen määrä riippuu lippujen määrästä, johon vaikuttavat lipun edullisuus työntekijöille ja työntekijöiden kulkutapatottumukset. Verotusarvotulkinta vaikuttaa melko paljon lipun houkuttelevuuteen työntekijän näkökulmasta. Taulukossa 4.2 on esitetty lipun edullisuus työntekijälle eri vaihtoehdoissa ja arvio lipun hankkivien työntekijöiden määrästä kussakin vaihtoehdossa. Arvio lipun vastaanottavien määrästä perustuu TAYS:n työntekijöille tehtyyn kyselyyn (Säily 2004) ja Espoon kaupungin työsuhdelippuselvitykseen (Espoon kaupunki 2002). Kaupungin Tampereella asuvista noin 12 600 työntekijästä noin 90 %:n on oletettu olevan yli 6 kk kestävässä työsuhteessa. Tällöin lipun mahdollisia vastaanottajia olisi enimmillään 11 400. Työsuhdelipun vastaanottavien määrän arvio perustuu seuraaviin oletuksiin: 14

- Kaikissa vaihtoehdoissa jo nykyisin joukkoliikennettä käyttävien on arvioitu ottavan työsuhdelipun vastaan. Joukkoliikenteen osuus kaupungin työntekijöiden tekemistä matkoista on noin 32 % (Koskela 2004). - Nykyisin henkilöautolla, jalan tai pyörällä kulkevista on oletettu ottavan lipun vastaan seuraavasti palkassa saatavan hyödyn määrään suhteuttaen: - vaihtoehto 1A: 50 % ottaa lipun vastaan - vaihtoehto 1B: 60 % ottaa lipun vastaan - vaihtoehto 2: 25 % ottaa lipun vastaan - vaihtoehto 3: 10 % ottaa lipun vastaan Taulukko 4.2 Lipusta aiheutuvat välittömät kustannushyödyt työntekijälle ja arvio lipun vastaan ottavien työntekijöiden määrästä. vaihtoehto luontoisedun arvo työntekijälle maksettavaksi jäävä oma osuus lipusta arvio lisääntyneestä tuloverosta *) koettu hyöty osuus työntekijöistä, joka ottaisi lipun vastaan % lkm vaihtoehto 1A 440 /v 0 /v 170 /v 270 /v 65 7 500 vaihtoehto 1B 440 /v 0 /v 130 /v 310 /v 73 8 300 vaihtoehto 2 220 /v 220 /v 90 /v 130 /v 49 5 600 vaihtoehto 3 110 /v 330 /v 40 /v 70 /v 39 4 400 *) perustuu keskituloisen työntekijän palkkatasoon (25 000 /v) Vaihtoehdoissa 1 ja 2 työnantaja tarjoaa lipun työntekijöilleen palkkaan lisättävänä luontoisetuna, jolloin työantajalle aiheutuu lipun hankinnan lisäksi kuluja lipun arvon mukaan määräytyvistä lakisääteisistä henkilösivukustannuksista, jotka koostuvat sosiaaliturva-, eläke- ja tapaturmavakuutusmaksusta. Henkilösivukulut ovat eri aloilla hieman erilaisia johtuen mm. eroista tapaturmavakuutusmaksuissa. Laskennassa on käytetty seuraavia arvoja, jotka edustavat valtiotyönantajalla käytössä olevia keskimääräisiä arvoja: - sosiaaliturvamaksu 6,814 % - eläkemaksu 14,12 % - tapaturmavakuutusmaksu 0,274 % - yhteensä 21,208 % Vaihtoehdossa 3 on oletettu, että työntekijä maksaa itse oman käytön osuuden lipusta, jolloin työnantajalle ei aiheudu lipusta henkilösivukuluja. Työsuhdelipun on ennakoitu olevan kaupungille arvonlisäveroton, sillä kaupunki voi ilman arvonlisäveroa ostaa omia palvelujaan omaan käyttöönsä. Työsuhdelippu kuitenkin oikeuttaa matkustamisen kaikissa yhteistariffiliikenteen linja-autoissa, jolloin osa matkoista muodostuu arvonlisäverollisiksi matkoiksi. Tampereen kaupungin sisäisistä matkoista noin 10 % tehdään nykyisin muiden liikennöitsijöiden kuin Tampereen kaupungin liikennelaitoksen vuoroissa. Taulukossa 4.3 on esitetty arvio lipuista aiheutuvista välittömistä kustannuksista kaupungille, jos lippu on arvolisäveroton. Mikäli työsuhdelippu tulkitaan kokonaisuudessaan arvonlisäverolliseksi palveluksi, olisivat hankintakustannukset vaihtoehdossa 1A noin 4,00 milj. /v, vaihtoehdossa 1B noin 4,43 milj. /v, vaihtoehdossa 2 noin 1,49 milj. /v ja vaihtoehdossa 3 noin 0,48 milj. /v. 15

Taulukko 4.3 Arvio työsuhdelipusta aiheutuvista välittömistä kustannuksista kaupungille. vaihtoehto lippujen vuosittainen määrä lippujen hinta milj. /v kokonaiskustannus sisältäen henkilösivukulut *) milj. /v vaihtoehto 1A 7 500 3,06 3,70 vaihtoehto 1B 8 300 3,38 4,10 vaihtoehto 2 5 600 1,14 1,38 vaihtoehto 3 4 400 0,45 0,45 *) Henkilösivukulujen määrä luontoiseduissa on 21,208 % ja se sisältää sosiaaliturva-, eläke- ja tapaturmavakuutusmaksun. 4.3 Joukkoliikennematkojen määrän muutos 4.3.1 Kulkutapaosuuden ja henkilöautosuoritteen muutos Joukkoliikenteen käyttöosuuden kannalta mielenkiintoisin käyttäjäryhmä on nykyisin henkilöautoa käyttävien työntekijöiden ryhmä, jonka osuus kaikista työntekijöistä on noin 43 % (Koskela 2004). Vaikka työntekijä ottaisi työsuhdelipun käyttöön, osa aiemminkin henkilöautolla, jalan tai pyörällä kulkeneista tekisi työmatkansa satunnaisesti muilla kulkutavoilla kuin joukkoliikenteellä. Vastaavasti lipun hankkineet käyttäisivät joukkoliikennettä aiempaa useammin vapaa-ajanmatkoillaan. Taulukossa 4.4 on esitetty arvio kaupungin työntekijöiden joukkoliikennematkojen määrän muutoksesta eri vaihtoehdoissa. Laskennassa tehdyn oletuksen mukaan työsuhdelipun vastaanottaneet käyttävät eri kulkutapoja seuraavasti: - Kaikissa vaihtoehdoissa jo nykyisin joukkoliikennettä käyttävien (32 %) on arvioitu jatkavan joukkoliikenteen käyttöä työmatkoillaan. - Nykyisin henkilöautolla, jalan tai pyörällä kulkevista työsuhdelipun vastaanottaneiden on arvioitu tekevän 75 % työmatkoistaan joukkoliikenteellä. Taulukko 4.4 Työsuhdelipun vaikutukset kulkutapajakaumaan eri vaihtoehdoissa. vaihtoehto joukkoliikenteen osuus henkilöauton osuus jalankulun ja pyöräilyn osuus uusien joukkoliikenteellä tehtyjen työmatkojen määrä (milj. matkaa/v) työmatkojen henkilöautosuoritteen muutos (milj.km/v) nykytilanne 32 % 43 % 25 % - - vaihtoehto 1A 58 % 27 % 16 % 1,4-5,7 vaihtoehto 1B 63 % 24 % 14 % 1,7-6,8 vaihtoehto 2 45 % 35 % 20 % 0,7-2,8 vaihtoehto 3 37 % 40 % 23 % 0,3-1,1 Kaupungin työntekijöiden työmatkojen henkilöautosuorite on nykyisin noin 63 000 km/vrk ja vuositasolla noin 14 milj. km. Henkilöautosuorite vähenee eniten vaihtoehdossa 1B, jossa henkilöautosuorite on noin 45 % pienempi kuin nykyisin. Muutos on vastaavasti pienin vaihtoehdossa 3, jossa henkilöautosuorite on noin 8 % pienempi kuin nykytilanteessa. 16

Kaikista Tampereen seudun sisäisistä matkoista työhön ja työasiointiin liittyviä matkoihin liittyvien matkojen osuus on noin 28 %. Muut matkat liittyvät vapaa-ajan viettoon, ostoksiin tai asiointiin. Laskennassa on oletettu, että uudet työsuhdelipun haltijat tekisivät muista kuin työmatkoistaan 30 % joukkoliikenteellä seudun sisäisillä matkoilla. Muista matkoista seudulla noin 47 % tehdään henkilöautolla, 33 % kävellen, 14 % joukkoliikenteellä ja 7 % polkupyörällä (TALLI 2000). Työsuhdelippu lisäisi tällöin joukkoliikennematkojen määrää muilla kuin työmatkoilla 5-20 % eri vaihtoehdoissa. Taulukossa 4.5 on esitetty arvio joukkoliikennematkojen ja henkilöautoliikenteen suoritteen muutos vaihtoehdoittain. Taulukko 4.5 Työsuhdelipun vaikutukset joukkoliikennematkojen määrään ja koko henkilöautosuoritteeseen. vaihtoehto uusien joukkoliikenteellä tehtyjen matkojen kokonaismäärä (milj. matkaa/v) henkilöautosuoritteen kokonaismuutos (milj.henkilökm/v) vaihtoehto 1A 2,2-8,1 vaihtoehto 1B 2,7-9,8 vaihtoehto 2 1,1-4,0 vaihtoehto 3 0,5-1,7 4.3.2 Joukkoliikennetarjonnan ja lipputulojen muutokset Joukkoliikennematkojen määrä kasvaisi työsuhdelipun seurauksena melko paljon. Tampereen kaupungin liikennelaitoksen linja-autoissa tehtiin vuonna 2003 noin 17 miljoonaa matkaa, jos vaihtomatkoja ei lasketa omiksi matkoikseen. Matkojen määrä on vaihtoehdossa 1A noin 13 %, vaihtoehdossa 1B noin 16 %, vaihtoehdossa 2 noin 6 % ja vaihtoehdossa 3 noin 3 % suurempi kuin vuonna 2003. Osa kasvaneesta matkustajakysynnästä mahtuu olemassa olevalle linja- ja vuorotarjonnalle, mutta erityisesti työmatkaliikenteen ruuhkahuippujen aikaa tarjontaa on vaihtoehdoissa 1 todennäköisesti lisättävä. Joukkoliikenteellä tehtävien työmatkojen määrän kasvun seurauksena matkojen määrä kasvaisi vaihtoehdossa 1A aamu- ja iltaruuhkassa noin 8 % ja vaihtoehdossa 1B noin 10 %. Vaihtoehdossa 2 kasvu on aamu- ja iltaruuhkassa noin 4 % ja vaihtoehdossa 3 noin 2 %. Linjatarjonnan lisäämistä ei ole mahdollista yksityiskohtaisesti tässä selvityksessä arvioida. Vuorotarjonnan lisäämisen on Tampereen kaupungin liikennelaitoksella arvioitu lisäävän liikennöintikustannuksia enimmillään 1,0 miljoonaa /v. Lipputulot kasvavat joukkoliikenteen työsuhdelipun käyttäjien määrän suhteessa. Tässä yhteydessä lipputulojen määrää on arvioitu olettamalla, että nykyisin joukkoliikennettä käyttävillä on hallussaan puolivuosilippu. Taulukossa 4.6 on esitetty arvio liikennöintikustannusten muutoksista eri vaihtoehdoissa. 17

Taulukko 4.6 Liikennöintikustannusten ja lipputulojen muutos eri vaihtoehdoissa. vaihtoehto liikennöintikustannusten muutos (milj. /v) lipputulojen muutos (milj. /v) vaihtoehto 1A + 0,4 1,0 + 1,7 vaihtoehto 1B + 0,5-1,0 + 2,0 vaihtoehto 2 + 0,1-0,5 + 0,9 vaihtoehto 3 - + 0,3 4.3.3 Henkilöautoliikenteen ympäristökustannusten, ajoneuvokustannusten ja onnettomuuskustannusten väheneminen Henkilöautoliikenteen suoritteen vähenemisen seurauksena liikenteen ympäristökustannukset vähenevät. Päästöjen laskennassa on sovellettu LIPASTO-tietokannan yksikköpäästöarvoja olettaen, että henkilöauton keskimääräinen kuormitusaste työmatkoilla on 1,2 henkilöä. Henkilöautoliikenteen päästöjen, onnettomuuskustannusten ja ajoneuvokustannusten yksikköarvot ovat Tiehallinnon tieliikenteen ajokustannukset -julkaisun mukaisia kustannusarvoja vuoden 2000 hintatasossa (Tiehallinto 2001). Päästökustannukset ovat 0,02-0,13 milj. /v, onnettomuuskustannukset 0,16 0,94 milj. /v ja ajoneuvokustannukset 0,22-1,28 milj. /v pienemmät kuin nykytilanteessa. Taulukko 4.7 Työsuhdelipun vaikutukset henkilöautoliikenteen päästö-, onnettomuus- ja ajoneuvokustannuksiin. vaihtoehto henkilöautosuoritteen kokonaismuutos (milj.henkilökm/v) päästökustannusten muutos (milj. /v) onnettomuuskustannusten muutos (milj. /v) ajoneuvokustannusten muutos (milj. /v) vaihtoehto 1A - 8,1-0,11-0,77-1,06 vaihtoehto 1B - 9,8-0,13-0,94-1,28 vaihtoehto 2-4,0-0,05-0,38-0,52 vaihtoehto 3-1,7-0,02-0,16-0,22 4.4 Pysäköintipaikkakustannusten väheneminen Työsuhdelipun on arvioitu vähentävän jonkin verran pysäköintipaikkatarvetta Keskusvirastotalon viereisten pihapaikkojen ja Frenckellin pysäköintitalossa olevien pysäköintipaikkojen osalta. Muissa toimipaikoissa pysäköintitarpeen ei ole arvioitu merkittävästi pienenevän. Frenckellin pysäköintitalossa on tällä hetkellä noin 110 pysäköintipaikkaa varattuna kaupungin käyttöön. Pysäköintipaikoista aiheutuva kustannus on noin 0,09 milj. /v. Keskusvirastotaloa ympäröivillä pihoilla on noin 120 paikkaa varattuna työntekijöiden ja vierailijoiden käyttöön siten, että paikat eivät ole julkisen pysäköinnin piirissä. Pysäköintipaikoista ei kokonaan voitaisi luopua työsuhdelipun käyttöönoton seurauksena, sillä osalla henkilöstöstä on tarvetta autolle työpäivän aikana. Pysäköintipaikkojen määrän vähentämisen kustannusvaikutusten arvioinnissa lähtöoletuksena on ollut, että puolet paikoista voitaisiin luovuttaa pois vaihtoehdossa 1, jossa 18

työnantaja maksaisi lipun työntekijöille kokonaisuudessaan. Vaihtoehdoissa 2 ja 3 pysäköintipaikkojen määrää on arvioitu voitavan vähentää kolmanneksella. Pysäköintipaikkatarpeen vähenemisestä aiheutuvia kustannussäästöjä on arvioitu seuraavasti: - pysäköintitalon sopimuspaikkojen määrä voidaan vähentää 33-50 %:lla, jolloin vuosikustannukset pienenevät - 33-50 % Keskusvirastotalon lähialueiden paikoista voidaan ottaa julkisen maksullisen pysäköintitoiminnan piiriin, jolloin niistä syntyy pysäköintimaksutuloja kaupungille. Taulukossa 4.8 on esitetty arvio työntekijöiden pysäköintikustannusten vähenemisestä Keskusvirastotalon ympäristössä eri vaihtoehdoissa. Taulukko 4.8 Pysäköintikustannusten väheneminen Keskusvirastotalon ympäristössä. vaihtoehto pysäköintitalossa olevien paikkojen vuokramuutos (milj. /v) kenttäpaikkojen vuokratulojen kasvu (milj. /v) pysäköintikustannusten muutos (milj. /v) vaihtoehto 1A - 0,045 0,07-0,115 vaihtoehto 1B - 0,045 0,07-0,115 vaihtoehto 2-0,030 0,05-0,08 vaihtoehto 3-0,030 0,05-0,08 4.5 Verotulojen muutos Työsuhdelipun verotusarvon myötä osa lipusta aiheutuvista kustannuksista palautuu Tampereen kaupungin käyttöön. Palautuvien verotulojen määrää on tässä yhteydessä arvioitu Tampereen kaupungin tuloveroprosentin mukaisesti. Tuloveroprosentti Tampereella on tällä hetkellä 18 %. Kunnallisverotuksessa vähennyksiin oikeuttavia eriä ei ole tässä yhteydessä ollut mahdollista yksityiskohtaisesti ottaa huomioon, jolloin laskennassa on käytetty hieman alempaa tuloveroprosenttia (16,5 %) kuvaamaan erityyppisten vähennysten vaikutusta verokertymään. Taulukossa 4.9 on esitetty arvio verotulojen palautumasta kunnallisverotuksessa. Taulukko 4.9 Tuloveroprosenttiin perustuva arvio verotulojen muutoksesta. vaihtoehto lipunhaltijoiden määrä tulkinta verotusarvosta verotulojen palautuma (milj. /v) vaihtoehto 1A 7 500 440 /v 0,55 vaihtoehto 1B 8 300 330 /v 0,45 vaihtoehto 2 5 600 220 /v 0,20 vaihtoehto 3 4 400 110 /v 0,08 19

4.6 Imagovaikutukset ja vaikutus työnantajakuvaan Työsuhdelipulla on myönteisiä vaikutuksia työnantajakuvaan ja kaupunkiin työnantajaorganisaationa. Työsuhdelippu on noussut toivotuimmaksi toimenpiteeksi joukkoliikenteen houkuttelevuuden lisäämiseksi lähes kaikissa liikkumisen ohjausta selvittäneissä tutkimuksissa. Työsuhdelipun käyttöönotto on omiaan kannustamaan myös muita työnantajaorganisaatioita kokeilemaan ja soveltamaan työsuhdelippukäytäntöä. Joukkoliikenteen kulkutapaosuuteen vaikuttaminen parantaa osaltaan myös kaupungin ympäristöimagoa ja vahvistaa ympäristöstrategiassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamista. 4.7 Vaikutukset liikenteen sujuvuuteen ja ilman laatuun Joukkoliikenteen kulkutapaosuuden kasvu työmatkoilla vähentää kuormitusta liikenneverkolla erityisesti aamu- ja iltaruuhkan aikaan, jolloin liikenne ruuhkautuu sisääntuloteillä aiheuttaen matka-ajan pidentymistä ja ruuhkakustannuksia. Iltahuipputunnin aikana klo 16-17 alkavien henkilöautolla tehtyjen matkojen määrä on noin 53 000 ajoneuvoa. Mikäli työmatkojen paluusuunnan oletetaan sijoittuvan juuri klo 16-17 väliseen ajanjaksoon, vähenee henkilöautomatkojen määrä 300-2 000 ajoneuvolla taulukon 4.10 mukaisesti. Taulukon lukuarvot edustavat ruuhkavaikutuksen kannalta optimistista arviota, sillä osa töistä kotiinpaluumatkoista sijoittuu huipputunnin ulkopuolella. Taulukko 4.10 Arvio henkilöautomatkojen määrän vähenemästä talviarkivuorokauden iltahuipputunnin (klo 16-17) aikana. vaihtoehto ajoneuvojen määrän muutos suhteellinen muutos koko iltahuipputunnin aikana vaihtoehto 1A - 1 850-3,5 % vaihtoehto 1B - 2 200-4,2 % vaihtoehto 2-900 -1,7 % vaihtoehto 3-370 -0,7 % 4.8 Yhteenveto kustannusvaikutuksista Taulukkoon 4.11 on koottu keskeiset kustannustulokset eri laskentavaihtoehdoissa. Suurimmat kulkutapasiirtymät ja yhteiskuntataloudelliset edut saavutettaisiin vaihtoehdossa 1. Kaupungin kannalta edullisemmaksi tulisi vaihtoehto, jossa verotusarvona on edelleen lipun nimellisarvo. Hankintakustannuksiltaan edullisin vaihtoehto on vaihtoehto 3, jossa kaupunki maksaa 25 % lipun hinnasta. Kokonaiskustannusten kannalta keskeinen tekijä on lipun aiheuttama palkankorotusmuutos. Vaihtoehdossa 1 lipun vastaanottavien työntekijöiden palkka kasvaisi 440 /v, joten kokonaiskustannukset jäävät vaihtoehdoissa 1 kaupungin kannalta negatiivisiksi. Toisaalta palkankorotusmuodossa toteutettu työsuhdelippu lisäisi huomattavasti työtyytyväisyyttä ja korottaisi työnantajaimagoa. 20

Taulukko 4.11 Kooste eri vaihtoehtojen kustannusvaikutuksista. vaihtoehto kustannus tai säästö (milj. /v) vaihtoehto 1A kustannukset lipun hankintakustannukset (ei sis. alv *) 3,70 linja-autoliikenteen vuorotarjonnan lisääminen 0,4-1,0 säästöt henkilöautoliikenteen onnettomuuskustannusten väheneminen 0,77 henkilöautoliikenteen ajoneuvokustannusten väheneminen 1,06 henkilöautoliikenteen ympäristökustannusten väheneminen 0,11 pysäköintipaikkatarpeen väheneminen 0,12 verotulojen kasvu 0,55 lipputulojen kasvu 1,7 vaihtoehto 1B kustannukset lipun hankintakustannukset (ei sis. alv *) 4,10 linja-autoliikenteen vuorotarjonnan lisääminen 0,5-1,0 säästöt henkilöautoliikenteen onnettomuuskustannusten väheneminen 0,94 henkilöautoliikenteen ajoneuvokustannusten väheneminen 1,28 henkilöautoliikenteen ympäristökustannusten väheneminen 0,13 pysäköintipaikkatarpeen väheneminen 0,12 verotulojen kasvu 0,45 lipputulojen kasvu 2,00 vaihtoehto 2 kustannukset lipun hankintakustannukset (ei sis. alv *) 1,38 linja-autoliikenteen vuorotarjonnan lisääminen 0,1-0,5 säästöt henkilöautoliikenteen onnettomuuskustannusten väheneminen 0,38 henkilöautoliikenteen ajoneuvokustannusten väheneminen 0,52 henkilöautoliikenteen ympäristökustannusten väheneminen 0,05 pysäköintipaikkatarpeen väheneminen 0,08 verotulojen kasvu 0,20 lipputulojen kasvu 0,90 vaihtoehto 3 kustannukset lipun hankintakustannukset (ei sis. alv *) 0,45 linja-autoliikenteen vuorotarjonnan lisääminen - säästöt henkilöautoliikenteen onnettomuuskustannusten väheneminen 0,16 henkilöautoliikenteen ajoneuvokustannusten väheneminen 0,22 henkilöautoliikenteen ympäristökustannusten väheneminen 0,02 pysäköintipaikkatarpeen väheneminen 0,08 verotulojen kasvu 0,08 lipputulojen kasvu 0,30 *) Mikäli lippu tulkitaan arvonlisäverolliseksi, ovat hankintakustannukset vaihtoehdossa 1A noin 4,00 milj. /v, vaihtoehdossa 1B noin 4,43 milj. /v, vaihtoehdossa 2 noin 1,49 milj. /v ja vaihtoehdossa 3 noin 0,48 milj. /v. 21

LÄHTEET Espoon kaupunki. 2002. Työsuhdelippuselvitys 2002. Espoon kaupunki, joukkoliikennekeskus, tieto- ja suunnittelupalvelut. Suunnittelukeskus Oy. Raportteja Espoosta 5 / 2002. Espoo. Helsingin kaupunki. 2002. Työsuhdelippu. Helsingin kaupunginkanslia, henkilöstöosasto. Muistio 6.9.2002. Coleman, C. 2000. Green commuter plans and the small employer: an investigation into the attitudes and policy of the small employer towards staff travel and green commuter plans. Transport Policy 7 (2000). p. 139 148. Kalenoja, Hanna. 2004. Liikenteen ilmastostrategian mahdollisuudet Tampereella. Tampereen teknillinen yliopisto. Liikenne- ja kuljetustekniikan tutkimusraportti 56. Tampere. Kalenoja, Hanna, Mäntynen, Jorma, Kallberg, Harri, Jokipii, Tuomas, Korpela, Kari & Kulmala, Mika. 2002. Liikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämismahdollisuudet Suomessa. Tampereen teknillinen korkeakoulu, liikenne- ja kuljetustekniikka, tutkimuksia 48. Tampere. Kiiskilä, Kati, Koskinen, Laura & Vähä-Rahka, Maija. 2002. Liikkumisen ohjaus ja sen soveltamismahdollisuudet Tampereen seudulla. Tampereen teknillinen korkeakoulu, liikenne- ja kuljetustekniikan tutkimuksia 46. Tampere. Kingham, S., Dickinson, J. & Copsey, S. 2001. Travelling to work: will people move out of their cars. Transport Policy 8 (2001). p. 151 160. Koskela, Lotta. 2004. Yhteinen ympäristömme? Tampereen kaupungin työntekijöiden ympäristöasenteet. Tampereen kaupungin ympäristövalvontayksikkö. Tampere. Liikenne- ja viestintäministeriö. 2002. Uutta liikkumiskulttuuria suomalaisille työpaikoille -työmatkaliikenteen ohjausta Suomeen. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 22/2002. Helsinki. Liikenne- ja viestintäministeriö. 2004. Joukkoliikenne nousuun! Työryhmän mietintö. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 51/2004. Helsinki. Root, A. 2001. Can travel vouchers encourage more sustainable travel? Transport Policy 8 (2001). Pergamon. s. 107 114. Shinkwin, Owen, Robinson, Simon, Begley, Sinéad & Motherway, Brian. 2001. The route to sustainable commuting. An employer s guide to Mobility Management plans. SAVE II Programme. Säily, Stiina. 2004. Kunnan toimialojen mahdollisuudet liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen hallintaan. Tampereen teknillinen yliopisto, liikenne- ja kuljetustekniikan tutkimusraportti 55. Tampere. 22

TALLI 2000. Tampereen seudun liikennemallin tausta-aineisto. TTY. Tampereen kaupunki. 2004. Yhteistyöllä ympäristön ykköseksi. Tampereen kaupungin ympäristöstrategia vuosiksi 2004-2012. Kaupunginhallitus 1.3.2004. Tampere. Tiehallinto. 2001. Tieliikenteen ajokustannukset 2000. Tiehallinto. Helsinki. YTV. 2002. Liikkumisen ohjaus -konsepti. Kansainvälisiä kokemuksia ja soveltaminen Suomeen. YTV, Tiehallinto. Pääkaupunkiseudun julkaisusarja C 2002:9. Helsinki. 23