VIRTU-HANKE OPPIMISYMPÄRISTÖNÄ

VIRTU-HANKE OPPIMISYMPÄRISTÖNÄ Anne Eskelinen TIIVISTELMÄ Laurea-ammattikorkeakoulun pedagogisena lähtökohtana on Kehittämispohjainen oppiminen, joka mahdollistaa opiskelijan osaamisen kehittymisen työelämän kanssa yhteistyössä toteutettavissa kehittämishankkeissa. Tässä artikkelissa tarkastellaan sosionomiopiskelijoiden osaamisen kehittymistä VIRTU-hankkeessa ja kuvataan VIRTUhanketta oppimisympäristönä Kehittämispohjaisen oppimisen ulottuvuuksien - autenttisuuden, kokemuksellisuuden, kumppanuuden, luovuuden ja tutkimuksellisuuden - kautta. Keväällä 2012 VIRTU-hankkeeseen osallistui 60 sosionomiopiskelijaa osana Metodisuus asiakastyössä -opintojaksoa. Opiskelijoilta kerättiin palaute hanketyöskentelystä opintojakson päätyttyä. Opiskelijapalautteista kävi ilmi, että hanketyöskentely kehitti opiskelijoiden asiakastyön osaamista yleisesti ohjaamistaitojen kehittymisenä, uudenlaisen tulevaisuuden osaamisen eli vuorovaikutteisen etäohjauksen muodossa sekä menetelmäosaamisen kehittymisenä. Hankkeen kautta opiskelijat tutustuivat vanhustyöhön ja vastanneista opiskelijoista 68 % kuvasi VIRTU-hankkeen työskentelyn olleen myönteinen kokemus ja muuttaneen opiskelijan suhtautumista vanhustyötä ja vanhuksia kohtaan positiiviseen suuntaan. VIRTU-hanke osoittautui opiskelijapalautteiden perusteella erittäin hyväksi oppimisympäristöksi Kehittämispohjaisen oppimisen ulottuvuuksien kautta hanketyöskentelyä tarkasteltaessa. Aito ja välitön vanhusten kohtaaminen sekä oman ammatillisuuden kehittyminen kokemuksellisuuden kautta nousivat esille palautteista. Asiasanat: Kehittämispohjainen oppiminen, vuorovaikutteinen etäohjaus, vanhustyö

1 VANHUSTYÖ JA KOULUTUKSEN HAASTEET VIRTU-hankkeessa tavoitteena on vastata tulevaisuuden hyvinvointipalvelujen suuriin haasteisiin. Hankkeella haetaan ratkaisuja väestön ikääntymiseen ja ikääntyville suunnattujen palvelujen tarpeen kasvuun kehittämällä palveluja teknologiaa hyödyntäen. Haasteet tulee tiedostaa myös koulutusorganisaatioissa. Saari ja Viinamäki (2010) tarkastelevat artikkelissaan Ennakointeja sosionomien (AMK & ylempi AMK) paikasta tulevaisuuden hyvinvointipalvelujärjestelmän ammattilaisina 14 ennakointijulkaisuun pohjaten, millaista osaamista sosionomilla tulee olla hyvinvointipalvelujärjestelmän työntekijöinä 2010 2020 luvuilla ja mihin ammattinimikkeisiin sosionomeja palkataan. Ennakointijulkaisujen pohjalta tehtyjen sisältöanalyysien perusteella Saari ja Viinamäki (2010) toteavat, että sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve ja kysyntä kasvaa väestön ikärakenteen vanhetessa. Ikääntyvien koulutustason noustessa palveluille asetetut vaatimukset lisääntyvät. Hyvinvointipalvelujen tarve, työvoiman kysyntä ja saatavuus ja kuntien tulopohjat kehittyvät maan eri osissa eri tavoin ja haasteena voidaan nähdä laadukkaiden ja monipuolisten palvelujen turvaaminen vanhusvoittoisilla muuttotappioalueilla. VIRTU-hankkeessa mukana olevat koulutusorganisaatiot ovat lähteneet vastaamaan hyvinvointipalvelujen haasteisiin kehittämällä hankkeen kautta tulevaisuuden ammattilaisten osaamista. Saaren & Viinamäen (2010, 186 188) ennakointijulkaisujen pohjalta kootun analyysin mukaan sosionomin (AMK ja ylempi AMK) työn välineiden pitäisi tulevaisuudessa olla eettisesti, ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän työtavan mukaisia. Visio on että työtä tehdään asiakaslähtöisiin toimintatapoihin sitoutuneissa moniammatillisuuteen perustuvissa ryhmissä. Työryhmissä työnjako perustuu osaamista vastaavaan työtehtävien jakoon ja ryhmät pyrkivät vastaamaan yhä iäkkäämpien ja monikulttuuristen asiakkaiden tarpeisiin räätälöityjen palvelujen muodossa. Selvitys haastaa ammattikorkeakoulut pohtimaan vastaako nykyinen koulutus tulevaisuuden työnkuvan vaatimiin osaamisen haasteisiin. (Saari & Viinamäki 2010, 186 188.) Väestön ikääntymisen myötä tulisi ratkaista, mitä ammattiryhmiä ja miten paljon työntekijöitä tarvitaan tulevaisuudessa ikääntyvien parissa tehtävään hyvinvointityöhön. Hyvinvoinnin sosiaalisten ulottuvuuksien turvaamiseksi tarvitaan koulutettuja työntekijöitä mahdollistamaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edellyttämät sosiaali- ja terveyspalvelut. Koulutuksessa tulisi painottaa hyvinvointipalvelujen osalta hoivan merkitystä hoidon sijaan sekä sosiaalisen

toimintakyvyn tukemiseen tarvittavan osaamisen tuottamista. (Saari & Viinamäki 2010, 194, 198.) Opiskelijan kuva tämän päivän vanhustyöstä on valitettavan usein negatiivinen. Syksyllä 2010 Laureassa tehdyssä kyselyssä (Putkonen et al. 2011) kartoitettiin kahden terveys- ja sosiaalialan oppilaitoksen 217 opiskelijan kokemuksia ja käsityksiä vanhustyöstä. Tutkimuksen perusteella aiemmat positiiviset kokemukset vanhuksista ja kokemus vanhustyöstä lisäsivät halukkuutta työskennellä vanhustyössä. Huonot resurssit ja negatiiviset kokemukset vanhustyöstä koettiin suurimmiksi esteiksi hakeutua vanhustyön pariin. Vanhustyön kehittäjät ja tietotaidon syventäjät, joilla oli positiivisia käsityksiä vanhustyöstä ja halu jatkaa työssä erottuivat erityiseksi ryhmäksi tutkimuksessa. 2 HANKETYÖSKENTELY KEHITTÄMISPOHJAISEN OPPIMISEN LÄHTÖKOHTANA Laurea-ammattikorkeakoulussa alkoi 2000-luvun alussa kehittämistyö ammattikorkeakoulujen kolmen tehtävän integraation - opetuksen, tutkimus- ja kehitystyön sekä aluekehityksen - yhdistämiseksi. Tuloksena syntyi Kehittämispohjaisen oppimisen, Learning by Developing (LbD), toimintamalli, joka yhdistää opiskelijan osaamisen kehittämisen ja ammattikorkeakoulun perustehtävät toisiinsa. Toimintamalli johti avoimien oppimisympäristöjen syntymiseen, muutti johtamista ja opettajuutta sekä loi edellytykset tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan kehittämiselle. Malli yhdistää ammattikasvatuksen ja tutkimuksellisuuteen pohjautuvan korkeakouluopetuksen ja tavoitteena on osaamisen ja uuden tiedon luominen. (Laurea-ammattikorkeakoulu 2011a.) Kehittämispohjaisen oppimisen prosessin viisi ominaispiirrettä ovat autenttisuus, kumppanuus, kokemuksellisuus, tutkimuksellisuus ja luovuus. Autenttisuus toteutuu aitona työelämälähtöisyytenä ja työelämäyhteytenä, sillä oppimisympäristöinä toimivat työelämäläheiset tutkimus- ja kehittämishankkeet. Kumppanuus nähdään työelämän, asiakkaiden, opiskelijoiden ja opettajien yhteistoimintana hankkeen eri vaiheissa. Yhdenvertaisuus ja luottamus ovat keskeisiä kumppanuuden periaatteita. Kokemuksellisuus tarkoittaa yhteisöllistä kokemusperäisen tiedon jakamista ja hyödyntämistä hankeyhteistyössä niin osaamisen kehittymisen kuin esimerkiksi hankkeen vaikutusten arvioinnin muodossa. Tutkimuksellisuus nähdään tutkitun tiedon ja tutkimusmenetelmätiedon hyödyntämisenä

hankkeessa ja toisaalta tutkivana ja kriittisenä työotteena. Luovuus on kehittämishankkeessa voimavara ja hanke mahdollistaa luovuuden käyttöönoton. Luova ja utelias osallistuminen on lähtökohtana uusien toimintatapojen muotoutumiseen ja työelämää uudistavaan toimintaan. (Laurea-ammattikorkeakoulu 2011a, 12 13; Laurea-ammattikorkeakoulu 2011b, 8-9, 29; Raij 2006, 27 28 ) Laurea-ammattikorkeakoulun Kehittämispohjaisen oppimisen lähtökohtana on, että opetus etenee työelämän kanssa tehtävissä yhteisissä tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Oppimisen kohteena ovat autenttiset työelämän kehittämis- ja ongelmatilanteet. (Laureaammattikorkeakoulu 2011a.) Kehittämispohjainen oppiminen sisältää Rauhalan (2009, 33) mukaan näkemyksen oppimistapahtumasta deweylaisena kasvatusajatteluna, jossa oppimistapahtuma on osa työelämän ja yhteiskunnan toimintaa eikä eristetty keinotekoinen saareke. Raijn (2006, 22) mukaan kehittämispohjaisen oppimisen prosessissa voidaan nähdä yksilön ja näin myös kaikkien hankkeen toimijoiden olevan aina oppijan roolissa. Se tuottaa sekä yksilön että yhteisön oppimista ja uuden tiedon tuottamista kumppanuuteen perustuen. Parhaimmillaan kaikkien osapuolten osaaminen kehittyy hanketoiminnassa. Kuvio 1. Kehittämispohjainen oppiminen Learning by Developing (LbD)

3 VIRTU-HANKKEEN TOIMINTAA LAUREASSA Laureassa VIRTU-hankkeen toimintaan osallistui lukuvuosien 2010-2011 ja 2011-2012 aikana yhteensä 249 opiskelijaa hoitotyön, sosiaalialan, liiketalouden ja tietojenkäsittelyn koulutusohjelmista. Opiskelijoiden toimiminen hankkeessa oli kytketty osaksi eri opintojaksoja, opinnäytetyön prosessia, harjoitteluja tai vapaasti valittavia opintoja. Keskeisinä toimintamuotoina hanketyöskentelyssä olivat VIRTU-kanavan kehittämistoiminta yhteistyössä Sipoon kunnan kanssa sekä VIRTU-kanavan lähetystoiminnan suunnittelu, toteuttaminen ja arviointi. 3.1 Sosionomiopiskelijoiden osaamisen kehittyminen VIRTU-hankkeessa Keväällä 2012 VIRTU-kanavan lähetystoimintaan osallistui Metodisuus asiakastyössä - opintojaksolta 60 sosiaalialan opiskelijaa. VIRTU-hanke toimi opintojaksolla teorian ja käytännön vuoropuhelun yhdistäjänä. Hanke nähtiin samalla mahdollisuutena tutustuttaa opiskelijat vanhustyöhön. VIRTU-hankkeessa toteutetun tehtävän tavoitteena oli kehittää opiskelijan valmiuksia toimia ohjaajana sosiaalialan asiakastyössä. Opiskelijat suunnittelivat, toteuttivat ja arvioivat ohjattua toimintaa VIRTU-kanavan käyttäjille. Ohjauksen tavoitteet ja menetelmät määräytyivät asiakkaiden tarpeiden mukaan VIRTU-kanavan yleisten tavoitteiden suunnassa. Ohjaustehtävä toteutettiin viiden hengen pienryhmissä VIRTU-hankkeessa vuorovaikutteisena etäohjauksena ja vertaisarviointina. Ohjaustehtävän suunnittelussa ja toteutuksessa tehtiin yhteistyötä opettajien ja opiskelija-assistentin kanssa ja keskusteltiin valittujen menetelmien ja toteutuksen soveltuvuudesta VIRTU-kanavan käyttäjille. Raijn (2006, 22,31) mukaan kehittämishankkeessa opitaan vuorovaikutussuhteessa osaamisen tiedonlajeihin. Tutkittu tieto, kyvyissä ja taidoissa oleva tieto, eettinen tieto ja kokemuksellinen tieto yhdistyvät yhdessä jakamalla ja yhdessä toimien. Läsnä ovat työelämäosaamisessa oleva tieto, sitä selittävä tieto ja hankkeen kautta tuotettava uusi tieto. (Raij 2006, 22, 31)

3.2 Opiskelijapalautteet Opintojakson päätyttyä opiskelijoilta kerättiin palaute osallistumisesta VIRTU-hankkeen työskentelyyn. Palautekysely sisälsi viisi kysymystä. Se koostui kahdesta täydennettävästä väittämästä, joilla haettiin vastausta opiskelijoiden näkemykseen opintojakson ja hanketoiminnan yhdistämisestä. Opiskelijan oppimiskokemuksen hyödyllisyyttä kartoitettiin kysymyksellä, johon oli liitetty arviointiasteikko 1-5. Kyselyssä tiedusteltiin avoimella kysymyksellä opiskelijan näkemystä VIRTU-hankkeen vaikutuksesta opiskelijan suhtautumiseen vanhustyötä ja vanhuksia kohtaan. Lisäksi opiskelijalla oli mahdollisuus kirjata kyselyyn kehittämisajatuksia liittyen VIRTU-hankkeeseen. Palautekyselyyn vastasi 51 opiskelijaa, kun opintojaksolle osallistuneiden määrä oli 60 opiskelijaa. Palautekyselyn vastausprosentti oli 85 %. 3.2.1 Kokemus uudenlaisesta asiakastyöstä Opiskelijoiden palaute osallistumisesta VIRTU-hankkeeseen oli pääosin positiivista ja asiakastyö VIRTU-hankkeessa nähtiin kiinnostavana ja tärkeänä toimintamuotona. Toiminnassa korostui opiskelijoiden ja vanhusten välinen vuorovaikutus ja vanhusten kuuleminen ja kunnioittaminen. Rantasen & Toikon (2008,88) mukaan sosionomin osaamisen vahvuus on asiakastyössä ja vuorovaikutuksessa. Tämä ei tarkoita pelkästään asiakastyön välineiden hallintaa tai rajautumista tietynlaisiin konteksteihin, vaan valmiudet toimia muuttuvissa tilanteissa ja työtään kehittäen ovat oleellinen osa työtä. Vuorovaikutuksessa tärkeänä nähdään sen kytkeytyminen konkreettiseen arjen toimintaan. Yksilö-, ryhmä- ja yhteisötyö ovat sosionomin keskeisiä osaamisalueita. Yhteiskunnallinen analyysitaito, hyvinvointivaltiollinen osaaminen ja muutostyön orientaatio nähdään myös keskeisenä sosionomin ammatillisuudessa. (Rantanen & Toikko 2008, 88.) Opiskelijoiden palautteen mukaan osallistuminen VIRTU-hankkeeseen antoi arvokkaan käytännön kokemuksen vuorovaikutteisesta etäohjauksesta. Etäohjausta opiskelijat kuvasivat osana tulevaisuuden asiakastyötä. Hanke nähtiin tapana tehdä vanhustyötä uudenlaisella tavalla. Vuorovaikutteinen etäohjaus koettiin hyvin erilaisena kuin perinteinen ohjaus, se näytti uuden tavan luoda vuorovaikutusta ja kommunikoida. Suurimmalle osalle opiskelijoista etäohjaus oli tuntematon käsite ja tapa tehdä asiakastyötä.

Sosionomin asiakastyön osaaminen edellyttää asiakkaan tavoitteellista tukemista ja ohjaamista sekä kykyä asiakasprosessin analysointiin. Suunnitelmallisuus ja erilaisten työmenetelmien hallinta ovat osa osaamista. Sosionomilta edellytetään jatkuvaa muuntautuvuutta ja kykyä oppia tilanteista. (Rouhiainen-Valo et al. 2010, 18.) Hankkeessa opiskelijat pystyivät hyödyntämään erilaisia asiakastyön menetelmiä, joita oli käsitelty opintojakson kontaktitunneilla. Opiskelijat näkivät että hanketyöskentelyssä oli kyse ohjaamisesta ja asiakkaan havainnoimisesta. Hanketyöskentelyssä pääsi pohtimaan toiminnan tavoitteellisuutta, erilaisia ohjaustapoja ja - menetelmiä asiakasnäkökulmasta. Myös tulevaisuuden teknologinen lähestymistapa tuli tutuksi hankkeen kautta. Opiskelijat kokivat että hanketyöskentely tuki hyvin opintojakson tavoitteiden saavuttamista, sillä siinä pääsi itse ohjaamaan ja lisäksi oli mahdollisuus soveltaa opittua käytäntöön. Virtu-kanavan käyttäjien näkökulmasta opiskelijat kokivat että menetelmä antoi vanhuksille mainion mahdollisuuden vuorovaikutukselle, mutta toisaalta pohdittiin, ovatko jatkuvasti vaihtuvat ohjaajat asiakkaiden etu. Seniori- ja vanhustyössä sosionomin osaaminen muodostuu sosiaaligerontologiasta sekä yhteiskunnallisesta tietoisuudesta ja vaikuttamisesta. Ydinosaamisena voidaan pitää myös sosiokulttuurista osaamista, jossa tärkeää on sosiokulttuurinen lukutaito, kulttuurien tuntemus ja voimavaralähtöinen työskentely. Sosiaalisen toimintakyvyn tukeminen, jossa vanhus nähdään omissa sosiaalisissa yhteyksissään, on osa sosionomin ydinosaamista vanhustyössä. (Salonen 2008, 165.) Suunnittelutyön osalta opiskelijat pitivät erityisen hyvänä sitä että saivat sisällyttää lähetyksiin erilaisia menetelmiä ja metodeja, lisäksi sisällön sai suunnitella vapaasti omissa ryhmissä. Suunnittelutyössä korostettiin luovuutta ja luovia toimintoja osana asiakkaan arkea. Opintojaksolla käsiteltiin erilaisia luovia tapoja lähestyä asiakasryhmää ja opiskelijoiden mielestä nämä kokemukset auttoivat omia aiheita suunniteltaessa. Suunnitelmat esiteltiin muille opiskelijoille ja opiskelijaryhmissä pohdittiin yhteisesti sitä, miten aiheet soveltuvat asiakasryhmän tarpeisiin sekä vuorovaikutteiseen etäohjaukseen. Osa opiskelijoista olisi toivonut lisää ohjausta ja vinkkejä ohjelmien suunnitteluun ja mahdollisuutta syventyä vielä laajemmin erilaisiin menetelmiin, jonka jälkeen olisi voinut paremmin soveltaa opittua Virtussa. Opiskelijat toivoivat tarkempaa aikataulutusta ja organisointia hanketoiminnassa, mutta toisaalta osa opiskelijoista näki etuna sen että saivat ottaa itse vastuuta aikatauluista toimiessaan pienryhmissä.

Asiantuntijan osaaminen rakentuu tietämisestä, ymmärtämisestä, tekemisen osaamisesta ja tilanteiden hallintakyvystä. Kehittämispohjaisen oppimisen kautta voidaan kehittää tiedon hankinnan ja sen käsittelyn taitoja. Kokemusten reflektointi ja jakaminen kehittävät ymmärtämisen taitoa. Eri toimintoihin osallistuminen ja seuraaminen sekä itsenäinen työskentely kartuttavat tekemisen osaamista. Kun ongelmaratkaisutaidot, itseohjautuvuus sekä tutkiva ja kehittävä työote kehittyvät, kehittyy tilanteiden hallintakyky. (Laureaammattikorkeakoulu 2011a, 10.) Palautteissaan kolme opiskelijaa toi esille että olisivat mieluummin ohjanneet ryhmää kasvokkain. Sosionomin laaja-alaisen tutkinnon osalta tuotiin esille että toiminta oli liiaksi sidottu yhteen asiakasryhmään eli vanhustyöhön. Kaikkia opintojaksolla käsiteltyjä menetelmiä ei voinut suoraan siirtää etäohjauksena toteutettavaksi tai vanhustyöhön. Teknologian rajat tulivat menetelmien soveltamisessa vastaan, sillä teknologia rajoitti suuresti sitä mitä kaikkea luovaa oli mahdollista tehdä, joku muu ympäristö olisi voinut antaa enemmän mahdollisuuksia luovuudelle. Palautekyselyssä tiedusteltiin VIRTU-hankkeesta saadun oppimiskokemuksen arvoa opiskelijalle väittämällä VIRTU-hankkeesta saamani oppimiskokemus on hyödyllinen. Opiskelijat arvioivat oppimiskokemustaan asteikolla 1-5, siten että numero yksi merkitsi mielipidettä täysin eri mieltä ja numero viisi täysin samaa mieltä. 26 vastaajaa oli täysin samaa mieltä, 21 melkein samaa mieltä, yksi ei osannut sanoa ja 3 opiskelijaa oli melkein eri mieltä väittämän suhteen. Väittämän vastausten keskiarvo oli 4,37, jota voidaan pitää erittäin hyvänä. 3.2.2 Sosionomiopiskelijoiden suhtautuminen vanhuksia ja vanhustyötä kohtaan Sosionomiopiskelijoiden suhtautumista vanhuksiin ja vanhustyötä kohtaan kartoitettiin kysymyksellä Miten kokemuksesi osallistumisesta VIRTU-hankkeeseen on vaikuttanut suhtautumiseesi vanhustyötä ja vanhuksia kohtaan? Opiskelijoiden vastaukset luokiteltiin neljään ryhmään. 34 opiskelijan (68 %) vastauksesta kävi ilmi, että osallistuminen VIRTUhankkeeseen oli myönteinen kokemus ja se muutti omaa suhtautumista positiivisemmaksi vanhuksia ja vanhustyötä kohtaan. Opiskelijoiden mielestä VIRTUhankkeen kautta saatu kokemus vanhustyöstä oli mielenkiintoinen, opetti arvioimaan omaa

toimintaa vanhusten kanssa ja vanhusten arvostus sai suuren roolin. Opiskelijat kokivat että vanhusten kanssa keskustellessa oppi itsekin uusia asioita sekä oppi ajattelemaan asioita eri näkökulmasta. Opiskelijoiden mielestä vanhukset suhtautuivat myönteisesti ohjaukseen ja opiskelijoiden valitsemiin aiheisiin. Vanhukset tulivat hankkeen myötä asiakasryhmänä tutummaksi ja heihin oppi suhtautumaan luontevammin. Hanketyöskentelyn kautta itsevarmuus vanhusten kohtaamisessa kasvoi ja se antoi rohkeutta kohdata vanhuksia. Hankkeessa työskentely muutti suhtautumista vanhustyötä kohtaan, sillä kokemuksen kautta tuli olo että vanhustyön kenttä on laajempi kuin ummehtuneen hajuiset palvelutalot yms. Vanhusten hyvinvoinnin tukeminen ja vanhusten mahdollisuus osallistumiseen nähtiin tärkeänä VIRTU-hankkeen kaltaisen toiminnan kautta. Vanhukset nähtiin positiivisina ja innokkaina oppimaan uusia asioita: myös se että vanhustenkin kanssa voi luoda jotakin uutta, nähtiin tärkeänä. Kolmen opiskelijan (6 %) näkemys oli että hanke ei ollut tuonut uutta heidän suhtautumiseensa vanhuksia ja vanhustyötä kohtaan, mutta kokemus oli positiivinen. Kokemus ei juuri muuttanut käsityksiäni vanhuksia koskien, mutta kokemus oli mukava ja itse lähetyksiin osallistuneet vanhukset vaikuttivat tyytyväisiltä kyseiseen palveluun. Yhdeksän opiskelijaa (18 %) koki, että hanketyöskentely ei mitenkään muuttanut heidän suhtautumistaan vanhuksia ja vanhustyötä kohtaan. Osalla opiskelijoista oli takanaan kokemusta vanhuksista asiakkaina tai opiskelijat kokivat kohtaamisen virtuaaliyhteyden kautta etäiseksi. Neljän opiskelijan (8 %) kohdalla hanketyöskentely muutti suhtautumista siten, että hankkeen kautta konkretisoitui, että vanhustyö ei ole se mihin haluaa suuntautua opinnoissaan.

4 VIRTU-HANKE OPPIMISYMPÄRISTÖNÄ Seuraavassa tarkastellaan sosionomiopiskelijoiden osallistumista VIRTU-hankeen toimintaan Kehittämispohjaisen oppimisen viiden ominaispiirteen kautta. Voidaan todeta että opiskelijat näkivät hanketyöskentelyn positiivisena oppimiskokemuksena ja VIRTU-hanke toimi kiinnostavana mahdollisuutena tutustua uudenlaiseen vanhustyön muotoon. VIRTU-hanke oppimisympäristönä Kehittämispohjaisen oppimisen ominaispiirteiden mukaan kuvattuna Autenttisuus toiminta oli aitoa vanhusten ohjaamista sai soveltaa opittua käytäntöön sai olla vuorovaikutuksessa vanhusten kanssa Kumppanuus vanhusten arvostus vanhuksiin oppi suhtautumaan luontevammin vanhuksilta oppi valtavasti Kokemuksellisuus antoi kokemuksen vuorovaikutteisesta etäohjauksesta sai kokemusta ja varmuutta omaan tekemiseen oppi hyvin eri käytäntöjen toimivuudesta Tutkimuksellisuus piti miettiä, mitkä menetelmät sopivat vanhuksille pystyi hyödyntämään opintojaksolla käytettyjä menetelmiä opetti arvioimaan omaa toimintaa vanhusten kanssa Luovuus sai kokeilla itse valitsemiaan menetelmiä sai käyttää luovasti ja monipuolisesti eri metodeja asiakkaan aktivoimiseksi ymmärsi, että vanhustenkin kanssa voi luoda jotakin uutta Kuvio 2. VIRTU-hanke sosionomiopiskelijoiden oppimisympäristönä VIRTU-hanke antoi opiskelijoilta kerätyn palautteen perusteella opiskelijoille autenttisen kokemuksen vanhusten ohjaamisesta sekä mahdollisuuden soveltaa opittua tietoa käytäntöön. Keskeisenä opiskelijat nostivat esiin vuorovaikutuksen merkityksen vanhusten kohtaamisessa.

Kumppanuus nähdään kehittämispohjaisessa oppimisessa yhteistoimintana kaikkien hankkeen toimijoiden kesken. Kumppanuus tarkoittaa yhdessä tekemistä, yhdessä oppimista ja osaamisen jakamista. (Raij 2006, 27.) VIRTU-hankkeessa opiskelijat kokivat olevansa oppijan roolissa kohdatessaan vanhuksia. Opiskelijapalautteiden perusteella opiskelijat toivat esille että he oppivat suhtautumaan vanhuksiin luontevammin sekä vanhusten arvostus korostui toiminnassa. VIRTU-hanke oppimisympäristönä antoi sosionomiopiskelijoille käytännön kokemuksen vanhusten ohjaamisesta ja vuorovaikutteisesta etäohjauksesta. Opiskelijoiden oli mahdollista soveltaa VIRTU-kanavalla kontaktitunneilla käsiteltyjä menetelmiä ja teoriatietoa. Hankkeen kautta oli mahdollisuus opiskella ja harjoitella vanhustyön menetelmiä käytännössä kokemuksellisesti. Opiskelijoiden tehtävänä oli soveltaa opittuja menetelmiä ja pohtia menetelmien toimivuutta VIRTU-kanavan lähetystoiminnassa. Opiskelijapalautteissa tuli esille arvioinnin merkitys ja menetelmien soveltuvuuden kriittinen pohdinta osana VIRTU-hankkeen toimintaa. Tutkimuksellisuus Kehittämispohjaisen oppimisen mallissa nähdään tutkitun tiedon ja tutkimusmenetelmätiedon hyödyntämisenä hanketoiminnassa ja oman osaamisen kehittämisessä (Laurea-ammattikorkeakoulu 2011a, 12). VIRTU-hankkeen työskentely kehitti opiskelijoiden menetelmäosaamista vanhustyössä ja laajemmin sosiaalialan työssä. Hanketyöskentelyssä tavoitteena on uuden tiedon ja osaamisen luominen. Hankkeissa pyritään ratkaisemaan ongelmia ja kehittämään toimintaa yhteistyössä. Hanketoiminnassa tarvitaan luovuutta uusien ideoiden ja toimintamallien tuottamiseen. (Laureaammattikorkeakoulu 2011a, 12; Laurea-ammattikorkeakoulu 2011b, 9.) VIRTU-hankkeessa toimineet sosionomiopiskelijat saivat kokeilla VIRTU-kanavalla itse valitsemiaan menetelmiä ja käyttää luovasti ja monipuolisesti valitsemiaan menetelmiä asiakkaiden aktivoimiseksi. Tärkeänä näkökulmana opiskelijat nostivat esille ymmärtäneensä hanketoiminnan kautta, että vanhustenkin kanssa toimiessa voi luoda jotakin uutta. VIRTU-hankkeen kaltaisen oppimisympäristön kautta voidaan opiskelijoiden kuvaa vanhustyöstä muuttaa monipuolisemmaksi ja mahdollisesti myönteisemmäksi vanhustyötä ja vanhustyössä työskentelyä kohtaan. Putkonen et al. (2011) kyselyn mukaan positiiviset

kokemukset vanhuksista ja kokemus vanhustyöstä lisäsivät halukkuutta työskennellä vanhustyössä. VIRTU-hanke osoittautui sosionomiopiskelijoille mielekkääksi oppimisympäristöksi ja asenteiden ja ennakkoluulojen muokkaajaksi. Opiskelijapalautteissa vanhusten arvostus ja oppiminen vanhuksilta olivat keskeisesti esillä. Hanke tutustutti opiskelijat tulevaisuuden työmuotoon, vuorovaikutteiseen etäohjaukseen, ja kehitti opiskelijoiden osaamista ohjaajuuden ja vanhustyön näkökulmasta.

LÄHTEET Laurea-ammattikorkeakoulu. 2011a. Kehittämispohjaisen oppimisen strategia Learning by Developing (LbD). Laurea-ammattikorkeakoulu. 2011b. Kehittämispohjaista oppimista. LbD-opas. Niiniö, H. & Putkonen, P. (toim.) 2011. Kehittämishanke muutosvoimana vanhustyössä. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja B 42. Helsinki: Edita Prima Oy. Ora-Hyytiäinen, E.(toim.). 2009. Learning by Developing -toimintamalli ja arvioinnin haasteet. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja B 32. Helsinki: Edita Prima Oy. Putkonen, P., Toikko, A. & Ruohoniemi, M. 2011. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden käsitykset vanhustyöstä. Julkaisussa Niiniö, H. & Putkonen, P. (toim.) 2011. Kehittämishanke muutosvoimana vanhustyössä. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja B 42. Helsinki: Edita Prima Oy. 223-240. Raij, K. 2006. Kehittämispohjainen oppiminen ammattikorkeakouluosaamisen mahdollistajana Learning by Developing ammattikorkeakoulukontekstissa. Julkaisussa Erkamo, M. &Haapa, S:& Kukkonen, M-L. & Lepistö, L. & Pulli, M. & Rinne, T. (toim.). 2006. Uudistuvaa opettajuutta etsimässä. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja. B11. Helsinki: Edita Prima Oy. 17-34. Rantanen, T & Toikko, T. 2008. Sosionomin (AMK) osaaminen ja sosiaalityön tutkimus. Julkaisussa Viinamäki, L. (toim.) 2008. 14 puheenvuoroa sosionomien (AMK) asemasta Suomen hyvinvointiasiantuntijajärjestelmässä. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 2/2008. Anjalankoski: SOLVER palvelut Oy. Rauhala, P. 2009. LbD ja arvioinnin haasteet aluekehityksen näkökulmasta. Teoksessa Ora- Hyytiäinen, E.(toim.). 2009. Learning by Developing -toimintamalli ja arvioinnin haasteet. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja B 32, 32 42 Saari, E. & Viinamäki, L. 2010. Ennakointeja sosionomien (AMK & ylempi AMK) paikasta tulevaisuuden hyvinvointipalvelujärjestelmän ammattilaisina. Julkaisussa Viinamäki, L. (toim.) 2010. Sosionomin ammatti ja työ 2010-2025. Havaintoja ja päätelmiä sosionomien (AMK & ylempi AMK) profiilista Suomien hyvinvointiasiantuntijajärjestelmässä. Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 3/2010. Anjalankoski: SOLVER palvelut Oy.

Salonen, K. Sosionomin (AMK) osaaminen 2000-luvun senoiri- ja vanhustyössä. Julkaisussa Viinamäki, L. (toim.) 2008. 14 puheenvuoroa sosionomien (AMK) asemasta Suomen hyvinvointiasiantuntijajärjestelmässä. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 2/2008. Anjalankoski: SOLVER palvelut Oy. Viinamäki, L.(toim.) 2010. Sosionomin ammatti ja työ 2010-2025. Havaintoja ja päätelmiä sosionomien (AMK & ylempi AMK) profiilista Suomen hyvinvointiasiantuntijajärjestelmässä. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 3/2010. Anjalankoski: SOLVER palvelut Oy. Viinamäki, L. (toim.) 2008. 14 puheenvuoroa sosionomien (AMK) asemasta Suomen hyvinvointiasiantuntijajärjestelmässä. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 2/2008. Anjalankoski: SOLVER palvelut Oy.