Rälläkkä ja Taide- ja kulttuuritoiminnot voivat ehkäistä nuorten syrjäytymistä, vahvistaa elämänhallintaa ja saada aikaan sosiaalisia muutoksia. Tässä käsikirjoituksessa kuvataan, millaista nuorten hyvinvointia tukeva taidetoiminta on. Kirja on suunnattu nuorisotyöntekijöille, sosiaalityöntekijöille, opettajille ja taidekasvattajille käsikirjaksi ja virikkeeksi. Taidetoimintamalli on kehitetty vuosina 2008 2010 Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -hankkeessa. Hankkeeseen on osallistunut Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus, Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta, Lapin yliopiston sosiaalityön laitos sekä Inarin, Kemijärven, Kolarin ja Ranuan kunnat. Taidetoimintamalli on kehitetty kuvataidekasvatuksen opiskelijoiden toimintatutkimuksissa, joissa on ohjattu taidetoimintaa nuorille. Ivalossa nuoret ovat koostaneet nuorisotilalle kierrätysmateriaalista seinäteoksen Nuorten ympyrät sekä Tässä ja tulevaisuudessa -valokuvanäyttelyn. Kemijärvellä Itä-Lapin ammattiopistolla toteutettiin Kerhotila kuntoon -kurssi sekä Hillatien koululla ja nuorisotila Kämpälle mosaiikkiseinäteoksia. Ranualla ammattistarttiluokan julkinen yhteisöveistos Elämän onnenlehdet sijaitsee nuorisotila Monkkarin pihalla. Kolarissa toteutettiin kuvataidekurssi 9.-luokkalaisille sekä taidepajoja nuorisotiloilla. Kolarin kunnantalon aulatilassa ollut Turvassa-näyttely koostui 9.-luokkalaisten nuorten ottamista neulanreikäkamerakuvista, yhteisömaalauksesta, serigrafiatöistä ja kollaaseista. Pilottiprojektien kokemusten pohjalta on tuotettu tämä käsikirja, jossa kuvataan yhteisöllistä taidetoimintaa. Rälläkkä ja sivellin Taidetoimintaa nuorten hyvinvoinnin tueksi sivellin Taidetoimintaa nuorten hyvinvoinnin tueksi ISSN 1236-9616 ISBN 978-952-484-387-4 Sanna Ahola Mirja Hiltunen Maria Huhmarniemi Katri Kuusela Elina Koivula Henriikka Kolari Lotta Linnamaa Ulpu Riikonen Viena Rissanen
Rälläkkä ja sivellin Taidetoimintaa nuorten hyvinvoinnin tueksi Sanna Ahola Mirja Hiltunen Maria Huhmarniemi Katri Kuusela Elina Koivula Henriikka Kolari Lotta Linnamaa Ulpu Riikonen Viena Rissanen
Toimittanut: Mirja Hiltunen & Maria Huhmarniemi Valokuvat: Kirjoittajat, ellei toisin mainittu Taitto: Liisa Karintaus Lapin yliopisto Julkaisusarja: Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan julkaisuja Sarja C. Katsauksia ja puheenvuoroja 33. Paino: Sevenprint Ltd 2010, Rovaniemi ISSN 1236-9616 ISBN 978-952-484-387-4
SISÄLLYS Esipuhe...5 JOHDANTO...7 Tavoitteena nuorten hyvinvointi....................................7 Inarissa nuorten ympyröitä ja tulevaisuusvisioita...9 Kemijärvellä kerhotila kuntoon...10 Kolarissa konkreettisia kuvia ja mentaalisia turvapaikkoja...11 Ranualla yhteisöllistä kuvanveistoa ja kasvun teemoja.................. 12 Taidetoimintamallin kehittämisen osa-alueet...13 PROSESSI........................................................ 15 Prosessit käyntiin.............................................. 16 Kiinnittyminen nuorten elämänpiiriin........................... 16 Prosessi käyntiin virittyen, materiaalikokeiluilla ja suunnittelulla... 18 Verkostoituminen lähialueella...20 Prosessin kuluessa............................................. 22 Taidetoiminnan ohjaaja välittävänä aikuisena..................... 22 Ryhmässä toimiminen...22 Dokumentoinnilla laatua ja mielekkyyttä taidetoimintaan............ 25 Prosessin päättyessä...26 Loppuhuipennus, koonti ja merkityksellistäminen... 26 Taidetoiminnan kehittäminen palautteen ja arvioinnin avulla......... 28 TYÖKALUPAKKI...31 Rintamerkkityöpaja: nuoren oma merkki kauluksessa............... 32 Yhteisöllinen kuvanveisto.................................... 33 Nuorten ympyrät -seinäteos kierrätysmateriaaleista................. 34 Yhteinen tila yhteishengen vahvistajana...37 Pienistä palasista suuri kokonaisuus...39 Luonto ja omat paikat luonnossa: ympäristötaideharjoitukset......... 42 Paperilyhty- ja tuliveistotaidetapahtumat......................... 44 Nyt ja tulevaisuudessa -valokuvaustyöpaja ja -näyttely.............. 44 Neulanreikäkameratyöpaja: kuvausretkiä omien paikkojen äärelle...48 Solarigrafia: itse tehty kamera tallentamassa auringon nousuja ja laskuja...51 Kollektiivimaalaus: nuorten yhteinen turvapaikka värien loisteessa...52 Serigrafiatyöpaja: minä ja muut...52 Voimauttavaa videokuvaamista................................ 56 Animaatiotyöpaja: Herätetään hahmot eloon!... 57
TAITEEN JA SOSIAALI- JA NUORISOTYÖN LIITTO......................... 59 Kuvataidekasvatuksen ja sosiaali- ja nuorisotyön vahvuudet yhteispeliin.................................................. 60 Yhteistyötä nuorten hyvinvoinniksi...60 Hyvinvoinnin ulottuvuudet................................... 61 Taide nuoren hyvinvoinnin tukena...64 Taide minäkuvan pilarina...64 Taide hyvän olon lähteenä...66 Taide kohtaamispaikkana...68 Oma ääni esille taiteen kautta................................. 69 TOIMIVA TAIDETOIMINTAMALLI...................................... 71 Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -hankkeen julkaisut................... 75 4
Esipuhe Lapin lääninhallitus (nykyinen ELY-keskus) myönsi Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -hankkeelle ESR-rahoituksen vuosille 2008 2010. Muita hankkeen rahoittajia olivat hankekunnat Inari, Kemijärvi, Kolari ja Ranua, jotka olivat hankkeessa mukana omarahoitusosuuksin. Hankkeen hallinnoijana toimi Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus, osatoteuttajia olivat Lapin yliopiston sosiaalityön laitos sekä taiteiden tiedekunta. Hankkeessa oli kaksi päätoimista työntekijää: projektikoordinaattori Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa ja tutkija Lapin yliopiston sosiaalityön laitoksella. Projektikoordinaattorina aloitti Heli Villanen, jonka jälkeen projektikoordinaattorina toimi Katri Kuusela ja hänen sijaisenaan Marja-Sisko Tallavaara. Tutkijana toimi Riikka Sutinen. Kuvataidekasvatuksen koulutusohjelman henkilökunnasta hankkeeseen osallistuivat lehtorit Mirja Hiltunen ja Maria Huhmarniemi, päätoiminen tuntiopettaja Juha Kiviharju sekä dekaani Timo Jokela. Yksitoista Lapin yliopiston opiskelijaa osallistui osa-aikaisina tutkimusapualaisina hankkeeseen. Sosiaalityön koulutusohjelmasta tutkimusapulaisia olivat Suvi Seikkula, Anurag Lehtonen, Kaisa Pintamo-Kenttälä ja Jenni Pitkänen. Lisäksi hankkeessa ovat olleet mukana sosiaalityön opiskelijat Viivi Heikkinen ja Maarit Kumpula, jotka tekevät hankkeeseen liittyviä pro gradu tutkielmia. Kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmasta tutkimusapulaisia olivat Sanna Ahola, Elina Koivula, Henriikka Kolari, Lotta Linnamaa, Ulpu Riikonen, Viena Rissanen ja Niklas Pajusalo. Kuvataidekasvatuksen opiskelijoina taidetoimintamallien kehittämiseen osallistuivat myös Mari Korsulainen, Mirjami Tuomikoski, Siiri Räisänen, Maija Rasmus ja Mirva Valkama. Hanketta koskeva taidetoimintatutkimus ja toiminta toteutettiin Inarin, Kemijärven, Kolarin ja Ranuan kunnissa. Inarissa toimintaan ja sen suunnitteluun osallistuivat nuorisosihteeri Seppo Körkkö, nuorisotyöntekijät Pirkko Mäenpää ja Ronja Kyrö sekä Antti Kotikangas. Kolarin toimintaan osallistuivat kunnan nuoriso- ja liikuntasihteeri Eeva-Liisa Lompolojärvi, nuorisotyöntekijä Sanna Palovaara sekä peruskoulun kuvataideopettaja Maria Siekas. Ranuan toiminnassa olivat mukana kunnan vapaa-aikatoimenjohtaja Anitta Jaakola, vapaa-aikatoimenohjaaja Hanne Leppiaho, ja ammattistartin opettaja Eija Lohi. Kemijärvellä puolestaan toimintaan osallistuivat nuorisosihteeri Kaisu Kilpeläinen, asuntolanhoitaja Laila Pensonen, Hillatien koulun rehtori Marita Varrio ja kuvaamataidon opettaja Heikki Haavisto. Tämä toimintamalli perustuu kunnissa toteutettuihin pilottiprojekteihin ja toimintatutkimuksiin, niitä käsitteleviin pro gradu -tutkielmiin ja kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmassa aiemmin tuotettuun tutkimukseen yhteisöllisestä taidekasvatuksesta. Käsikirjan ovat kirjoittaneet Sanna Ahola, Mirja Hiltunen, Maria Huhmarniemi, Henriikka Kolari, Katri Kuusela, Elina Koivula, Lotta Linnamaa, Ulpu Riikonen ja Viena Rissanen. Käsikirjoitusta ovat kommentoineet Timo Jokela, Annamari Koski, Juha Kiviharju, Riikka Sutinen, Marja-Sisko Tallavaara ja hankkeeseen osallistuneet nuorisotyöntekijät. Hankkeen kohderyhmänä ovat olleet peruskoulun jälkeisessä nivelvaiheessa olevat nuo- 5
ret. He ovat toiminnan ydin ja heidän äänensä kuuluu myös tässä kirjassa. Nuorten elämänvaihetta kuvaa Ranualla taidetoiminnan loppuhuipennuksen yhteydessä luettu erään nuoren kirjoittama puhe: Aikuistuminen. Sekä kiehtovaa että pelottavaa. Muutoksia tapahtuu sekä henkisesti että fyysisesti, vaikka aika rientää useiden kohdalla niin nopeasti ettemme edes huomaa näitä muutoksia. Tulee tarve itsenäistyä ja ottaa vastuuta omista asioista sekä halu etsiä itseään ja löytää oma paikka maailmassa. Ajatuksissa pyörii kysymykset opiskelupaikasta, ensimmäisestä omasta asunnosta, tulevasta ammatista ja tulevaisuudesta muuten. Seuraako onni mukana vai tuleeko takaiskua? Sitä ei voi kukaan tietää, mutta omaa asennetta voi muovata siten, ettei anna vastoinkäymisten mitätöidä sitä kaikkea hyvää, mitä varmasti jokaisen kohdalle on sattunut. Matka aikuistumiseen on yllättävän lyhyt, mutta siihen mahtuu paljon asioita, iloja ja suruja: elämää. Rälläkkä ja sivellin -toimintamalli tarjoaa kuvataiteeseen ja yhteisöllisyyteen perustuvia menetelmiä nuorten aikuistumismatkan tukemiseen ja kertoo esimerkkejä siitä, miten taidetoimintaa on käytetty nuorten parissa tehtävässä työssä Lapissa. Hanke on yhdistänyt monia ihmisiä yhteisen tavoitteen ääreen. Kiitos kuuluu kaikille hankkeessa mukana olleille ja erityisesti kiitos kaikille nuorille, joiden kanssa olemme hankkeen aikana yhdessä toimineet! Rovaniemi 15.7.2010 Sanna Ahola, Mirja Hiltunen, Maria Huhmarniemi, Katri Kuusela, Elina Koivula, Henriikka Kolari, Lotta Linnamaa, Ulpu Riikonen, Viena Rissanen 6
Johdanto Tavoitteena nuorten hyvinvointi Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -hankkeessa kehitettiin uusia, innovatiivisia taiteita ja erilaisia mediaympäristöjä hyödyntäviä toimintamalleja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi vuonna 2009. Hankkeen tarkoituksena oli siirtymävaiheessa olevien 15 vuotta täyttäneiden nuorten hyvinvoinnin edistäminen sekä nuorten syrjäytymisen, yksinäisyyden ja mielenterveysongelmien ehkäiseminen. Tavoitteena oli löytää keinoja, jotka vahvistavat nuorten kiinnittymistä omalle kotiseudulleen, opintoihin ja työmarkkinoille. Lisäksi tavoitteena oli lisätä kuvataidekasvatuksen ja nuoriso- ja sosiaalityön yhteistyötä sekä kokeilla nuorisotilojen soveltuvuutta ohjattuun taidetoimintaan. Hankkeessa keskityttiin kahteen kuvataidekasvatuksen osa-alueeseen: ympäristöön ja mediaan yhteisöllisen taidekasvatuksen välineenä. Taidetoiminnan lisäksi hankkeen tavoitteena oli lappilaisten nuorten hyvinvointia koskevan tiedon tuottaminen. Tutkija Riikka Sutinen toteutti hankkeen osana nuorten hyvinvointiselvityksen, joka koostui Lapin 9. luokkalaisille vuonna 2009 tehdystä lomakekyselystä (N=562) sekä hankekuntien nuorille tehdyistä yksilö- ja ryhmähaastatteluista. Lisäksi syksyllä 2010 julkaistiin raportti hankekuntien nuorten näkemyksistä hyvinvoinnin edistämisen kehittämis- ja ongelmakohdista. Hankkeessa on tehty myös nuorten hyvinvointiin liittyviä pro gradu -tutkielmia kuvataidekasvatuksen ja sosiaalityön koulutusohjelmissa Lapin yliopistossa. Kuvataidekasvatuksen, sosiaalityön ja nuorisotyön yhteistyöllä etsitään uusia menetelmiä nuorten hyvinvoinnin tukemiseen. Lapin yliopiston sosiaalityön laitos on tuonut hankkeeseen arvokasta tietoa nuorten hyvinvoinnista Lapissa sekä hyvinvointia tuottavista tekijöistä. Taiteiden tiedekunnan kuvataidekasvatuksen opiskelijat ja opettajat ovat puolestaan toteuttaneet hankekunnissa taidetoimintaa. Toimintamallit on suunniteltu konkreettisessa yhteistyössä sosiaalityön ja taidekasvatuksen välillä. Yhteistyön kautta myös toiminnan vaikutusmahdollisuuksien on oletettu lisääntyvän. Tämä julkaisu toimii nuorten hyvinvointia tukevien taidemenetelmien käsikirjana ja Ankkurit-hankkeen raporttina. Käsikirjan pääluvut ovat Prosessi ja Työkalupakki. Prosessiluvussa kuvataan yleisiä ohjeita ja periaatteita, joilla taidetoiminta käynnistetään, toteutetaan, dokumentoidaan ja päätetään. Työkalupakki toimii puolestaan käytännöllisenä oppaana taiteen- ja median erilaisiin työtapoihin. Julkaisun loppuosassa taustoitetaan taiteen hyvin- 7
vointivaikutuksia sosiaali- ja nuorisotyön rinnalla. Toiminnan esimerkit, kuvailut ja valokuvat ovat Ankkurit-hankkeen toiminnoista. Niihin on sisällytetty nuorten ja nuorisotyöntekijöiden palautetta ja kokemuksia taidetoiminnasta. Lisälukemistoon on koottu käsikirjan tuottamisessa käytettyjä lähteitä ja virikelukemistoa. Valokuvat ovat julkaisun kirjoittajien ottamia, ellei toisin ole mainittu.. Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -hankkeesta ja sen osana toteutetuista toimintatutkimuksista käytetään tässä julkaisussa lyhennystä Ankkurit. Ankkurit-tiimillä viitataan hankkeen työntekijöihin ja hankkeessa toimineisiin opiskelijoihin. Ankkureiden toimintapaikkoja ja -ryhmiä olivat Ivalon, Kolarin, Kemijärven ja Ranuan nuorisotilat, Kolarin koulun 9.-luokan valinnainen kuvaamataidon ryhmä, Ivalon koulun lisäluokka, Inarin viestintäpaja, Kemijärven Hillatien koulu, Lapin ammattiopiston ammattistartti Ranualla sekä Itä-Lapin ammattiopiston asuntolan kerhohuone. Taidetyöpajoihin osallistuneet nuoret olivat peruskoulun 9.-luokkalaisia sekä hieman vanhempia peruskoulun jälkeisessä siirtymävaiheessa olevia nuoria. Taidetoiminnan tarkoituksena oli, että nuoret saavat taiteesta tukea omaan elämäänsä. Taiteella ja kulttuurilla on nähty erityinen yhteys ihmisen hyvinvointiin. Taide tuo elämään uusia merkityksiä ja kokemuksia ja rikastuttaa aisteja. Taide vahvistaa ihmisten välistä yhteisöllisyyttä ja synnyttää uusia verkostoja. Taiteella on merkitystä myös ympäristön viihtyvyyden kannalta. Siten taide on luonteva ja toimiva keino ihmisen elämänlaadun parantamiseen. Ympäristöjen ja kasvatustilanteiden on tarjottava tilaisuuksia, joissa nuori saa onnistumisen kokemuksia. Nuoren tulisi saada kokeilla erilaisia tapoja kohdata arkea ja elämää löytääkseen paikkansa maailmassa. Näin nuoren kokemuspiiri laajenee, uudet näkymät tulevaisuuteen avautuvat ja itsetuntemus lisääntyy. Taide ja luova ilmaisu voivat toimia välineinä, jossa nuori voi työstää maailmankuvaansa ja paikkaansa yhteisössä. Myös tulevaisuuden näkymiä voidaan peilata taiteen tekemisen avulla. Erilaisten tukimuotojen ohella taide voi toimia yhtenä nuoren hyvinvoinnin tekijänä. Taiteen asema nuoren elämässä on erityistä, koska usein juuri nuoruudessa luovuus puhkeaa kukkaan. Nuorelle tulisi tarjota runsaasti mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen, minäkuvan etsimiseen ja omien mahdollisuuksiensa tiedostamista. Taiteella on myös terveyttä ja elämänlaatua edistäviä vaikutuksia: Taide tuottaa elämyksiä ja merkityksiä virittämällä aisteja ja rikastuttamalla elämysmaailmaa. Taide estää elämän rutinoitumista. Taiteella ja kulttuurilla on yhteys hyvään terveyteen, työkykyyn ja hyvän elämän kokemuksiin. Taiteellinen ilmaisu mahdollistaa elävän kontaktin itseen ja ympäristöön, minkä ansiosta oma elämä voi tuntua mielekkäältä. Luovan toiminnan ja ajattelun vapautumisen kautta myös myönteinen suhtautuminen omaan tulevaisuuteen kasvaa. Luova toiminta toimii tehokkaana välineenä ongelmien ratkaisemisessa ja erilaisiin muutoksiin sopeutumisessa. Kuvataiteen kautta opitaan viestimään visuaalisin keinoin ja tulkitsemaan kuvia, mikä tarjoaa välineitä identiteettityöhön ja auttaa suunnistamaan yhä visuaalisemmassa kulttuurissamme. 8
Kulttuuritoiminnan ja taideharrastamisen myötä syntyy yhteisöllisyyttä ja sosiaalisia verkostoja, jotka auttavat ihmistä elämänhallinnassa. Taide tarjoaa välineitä oman ympäristön viihtyvyyden lisäämiseen. Taiteen harrastaminen voi toimia väylänä nuoren itsetunnon ja hyvinvoinnin vahvistamisessa. Taiteesta voi tulla nuorelle elintärkeä ja elinikäinen harrastus, jossa hän voi toteuttaa itseään. Taide ei tee ihmeitä, mutta se on yksi keino tuoda jotakin pahanolon tai turhautumisen tilalle. Taide voi antaa turvallisen välimatkan kipeiden asioita tarkasteluun ja toisaalta vahvistaa jo olemassa olevaa hyvää. Taide- ja kulttuuritoiminnot voivat ehkäistä syrjäytymistä, vahvistaa elämänhallintaa ja edistää sosiaalisia muutoksia. Monipuoliset vapaa-ajan palvelut, joissa on tarjolla myös kulttuurillista ja taiteellista toimintaa, voivat tarjota nuorelle mahdollisuuden niin osallistumiseen kuin vaikuttamiseenkin. Taidetoimintaa tulisi olla kaikkien ihmisten saatavilla, myös sivukylissä. Ankkurit -hankkeessa on pyritty tukemaan hyvinvointia Lapissa, jossa palveluita on usein vähän jo pitkien välimatkojen vuoksi. Taidetoiminnan kehittäminen nuorisotyön osana ja taiteen aseman vahvistaminen sosiaalityössä voi tarjota nuorten kanssa työskenteleville uusia kohtaamisen ja tavoittamisen välineitä sekä nuorille uusia mielekkäitä toiminnan mahdollisuuksia. Inarissa nuorten ympyröitä ja tulevaisuusvisioita Inarissa taidetoimintojen pilottiprojektit toteutettiin Ivalon nuorisotila Stönöllä. Toiminnan suunnittelijoita ja ohjaajia olivat Sanna Ahola ja Elina Koivula. Yhteistyötahoina olivat nuorisotoimen lisäksi Inarin viestintäpaja ja sosiaalityön opiskelijat Anurag Lehtonen ja Suvi Seikkula. Maaliskuussa 2009 Stönöllä toteutettiin neljää päivää kestänyt valokuvaustyöpaja, jonka teemana oli Tässä ja tulevaisuudessa. Työpajaan osallistui yhdeksän nuorta. Toiminta aloitettiin ryhmäytymisharjoituksilla, joista edettiin valokuvauksen teoriaan ja digitaalisten kameroiden käytön opetteluun. Työpajan aikana tehtiin lyhyitä kuvausharjoituksia sekä varsinainen kuvaustehtävä, jossa pohdittiin omaa tätä hetkeä ja tulevaisuutta viiden vuoden kuluttua. Kuvansa nuoret saivat ottaa haluamassaan paikassa. Työpaja päätettiin kuvien katseluun, keskusteluun ja palautteeseen. Valokuvista teetätettiin kuvasuurennukset, joista koottiin näyttely Stönön syntymäpäiville. Näyttely oli myöhemmin esillä Ivalon kirjastossa, Rajarockissa Murmanskissa / Polarnye Zorissa ja Lapin yliopistolla Rovaniemellä osana hankkeen kiertävää näyttelyä. Huhtikuun lopussa 2009 Ivalon nuorisotiloilla järjestettiin seinäteostyöpaja. Sille oli tarvetta, sillä nuorisotilojen aulaan kaivattiin lisää viihtyvyyttä. Nuoret ideoivat nuorisotiloilla nuorisotyöntekijöiden kanssa teokseen teemaa, jota kuvataidekasvatuksen opiskelijat kommentoivat. Teoksen materiaaleiksi valittiin kierrätysmateriaalit, jotka liittyivät nuorten harrastuksiin, vapaa-aikaan ja ystävyyteen. Teos tehtiin kolmen päivän aikana non-stop-työpaja pe- 9
riaatteella ja sen toteuttamiseen osallistui kymmenkunta nuorta. Nuoret nimesivät teoksen Nuorten ympyröiksi, ja se paljastettiin juhlavasti Stönön 25-vuotissyntymäpäivä juhlissa. Kevään 2009 jälkeen Inarin nuorisotyöhön juurrutettiin taidetoimintaa. Ankkureiden hyvinvointiteemalla toteutettiin nuorten kanssa lyhtytyöpaja, tehtiin lyhytelokuva sekä opiskeltiin valaistusta ja sen mahdollisuuksia päihteettömyyttä tukevaan projektitoimintaan liittyen. Lisäksi nuoret osallistuivat Inarin kylään valmisteilla olevan nuorisotilan sisustuksen suunnitteluun. Kemijärvellä kerhotila kuntoon Itä-Lapin ammattiopiston asuntolassa toteutettiin Kerhotila kuntoon -kurssi, jonka tarkoituksena oli tehdä asuntolan kellaritilassa oleva yhteinen huone viihtyisämmäksi ja käytännöllisemmäksi. Työskentelyssä etsittiin ja vahvistettiin asuntolayhteisön yhteishenkeä sekä nuorten omia voimavaroja taiteen tekemiseen, suunnitteluun ja luovaan ajatteluun. Työpajaan osallistui 10 opiskelijaa. Ryhmän ohjaajia olivat Niklas Pajusalo, Maija Rasmus, Mirva Valkama ja Mirjami Tuomikoski. Työpajaan osallistuneet nuoret toteuttivat ohjaajien avustuksella asuntolan kerhotilan seinille uuden värimaailman ja mosaiikkiteoksen. Ennen työskentelyprosessin alkamista työpajassa tutustuttiin värien suunnitteluun ja mosaiikkityön tekniikoihin. Mosaiikkiteoksen osaksi osallistujat työstivät polttopiirtotekniikalla puupalasia, joihin yhdistettiin myös sekatekniikkaa. Tänään Huomenna mosaiikkiteos kiinnitettiin uudistuneen tilan seinälle. Kerhotilan muutosprosessi huipentui tilanavajaisiin, jossa vastaanotettiin vieraat hyvillä mielin. Kemijärven Ankkureissa rakennettiin mosaiikkiteos myös Hillatien koulun seinälle. Teos koostui neljänkymmenen yhdeksäsluokkalaisen oppilaan suunnittelemista ja toteuttamista mosaiikkipalasista. Lisäksi Kemijärven nuorisotila Kämpässä toteutettiin polttopiirtotyöpajoja, joihin osallistui noin kaksikymmentä nuorta. Puupalojen aiheena oli ex libris, joka on usein esimerkiksi kirjan ensiölehdelle liimattava omistajan merkki. Nuoret saivat jättää palojen kautta oman merkkinsä koulun seinälle ja nuorisotilan seinälle. Itä-Lapin ammattiopistolla toiminta on jatkunut vuonna 2010 opiston aulatilan uudistamisessa. Yhteistyössä ovat Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen koulutusohjelma, ammattiopiston eri alojen oppilaat ja opettajat sekä Kemijärven nuorisotoimi. Kuvataidekasvatuksen opiskelijat vastaavat suunnittelun taidepedagogisesta ohjaamisesta ja ammattiopiston opettajat ovat puolestaan tekniikoiden ja materiaalien asiantuntijoita. Eri alojen opiskelijat pääsevät toteuttamaan projektia yhdessä tutustuen samalla toisiinsa paremmin, oppimaan toisiltaan ja jakamaan yhdessä tekemisen ja onnistumisen kokemuksia. Tilanmuutoksella edistetään myös yleistä viihtymistä opistolla. Kemijärven nuorisotyössä on kevään 2009 jälkeen toteutettu monipuolisesti taidemenetelmiä ja nuoret ovat muun muassa tehneet elokuvan (Liisa Huumemaassa), rintanappeja, 10
polttopiirtotekniikalla mosaiikkiseinäteoksen sekä suunnitelleet ja toteuttaneet tilanmuutoksia Kemijärven nuorisotiloille. Kolarissa konkreettisia kuvia ja mentaalisia turvapaikkoja Kolarissa työpajojen toiminta toteutui Kolarin yläkoulun valinnaiselle kuvataideopetuksen ryhmälle, joka koostui seitsemästätoista yhdeksäsluokkalaisesta oppilaasta. Työpajoja järjestettiin myös Kolarin nuorisotila Laguunissa. Työpajoja ohjasivat Lotta Linnamaa, Henriikka Kolari ja Siiri Räisänen. Kolarin yläkoulun työpajakokonaisuudessa nuoret syventyivät erityisesti valokuvauksen mahdollisuuksiin ja tekniikoihin ilmaisun välineenä. Neulanreikäkameratyöskentelyssä nuoret pohtivat valokuvauksen keinoin ulkotilaan sijoittuvia mielipaikkojaan. Työpajassa nuorten tuli löytää kotipaikkakunnastaan mielipaikka, josta muodostui prosessin aikana nuorelle oma sisäinen turvapaikka. Neulanreikäkamera-työpaja koostui noin kuudesta kahden tunnin kestoisesta työskentelykerrasta. Tämän lisäksi nuorille ohjattiin kankaanpainantaa eli serigrafiaa. Työpajassa, jonka tavoitteena oli vahvistaa nuorten yhteenkuuluvuudentunnetta, nuoret valottivat seulaan kuvaamansa omakuvan. Lopulta kaikkien oppilaiden kuvat vedostettiin suurelle kankaalle. Työpajaan kuuluvassa virittäytymisharjoituksessa nuoret kirjasivat toisistaan positiivisia asioita ylös. Niiden pohjalta he työstivät itselleen oman rohkaisevan repliikin, joka kirjoitettiin yhteiseen kankaaseen antamaan nuorelle itseluottamusta omaa tulevaisuuttaan varten. Koululla nuoret tekivät myös kollaaseja pohtien oman asuinpaikkansa hyviä ja huonoja puolia sekä yhteisöllistä maalausta, jossa visualisoitiin värein yhteistä turvapaikkaa neulanreikäkamera-työpajan pohjalta. Nuorisotila Laguunissa nuoret tekivät rintamerkkejä, solarigrafiaa ja yhteisöllistä maalausta. Nuoret tekivät lisäksi filmipurkkiin solarigrafian menetelmällä pienen kameran neulanreikäkameran kaltaisella tekniikalla. Kolarin koulun ja Laguunin toiminta huipentui osaksi Kolarin kunnantalolla pidettyä taidenäyttelyä, jossa oli esillä koko Kolarin Ankkurit-toiminnan tulokset. Vuonna 2010 Kolarin nuoret, nuorisotoimi ja yläkoulun opettajat tekivät jäälinnan kunnantalon pihaan. Linna rakennettiin värikkäistä jäätiilistä, joita jäädytettiin koulun ruokalasta saatuihin maitopurkkeihin. Linnan sisälle tehtiin jäästä iso selkänojallinen tuoli, joka kuvasti nuorisotilan ohjaajia, kunnan työntekijöitä ja muita vastuullisia aikuisia. Ison tuolin ympärillä oli useita pieniä tuoleja kuvastamassa kunnan lapsia ja nuoria. Jäälinnaprojektiin osallistui viisitoista nuorta, jotka suunnittelivat linnan itse ja olivat hyvin sitoutuneita toimintaan. He antoivat teokselle nimen Kolarissa kotoisa olo. He saivat onnistumiskokemuksen, ääntänsä kuuluviin sekä viestitettyä päättäjille, että Kolarissa on hyvä elää: monet nuoret kokevat Kolarin turvalliseksi lintukodoksi. 11
Ranualla yhteisöllistä kuvanveistoa ja kasvun teemoja Ranualla toimintatutkimus sijoittui Ranuan koulun ammattistartille, 9.-luokille ja nuorisotila Monkkarille. Työpajojen ohjaajina toimivat Ulpu Riikonen, Viena Rissanen ja Mari Korsulainen. He ohjasivat ammattistarttiluokalla kurssin, jossa toteutettiin ryhmätyönä nuorisotilojen pihaan pysyvästi sijoitettu Elämän onnenlehdet -veistos kierrätysmateriaaleista. Toiminta toteutui yhdellätoista työskentelykerralla. 15 17-vuotiaita oppilaita oli kaksitoista. Toimintaan osallistui myös havainnoijana sosiaalityön opiskelija Teija Pohjolainen, joka suoritti hankkeessa erikoistumisopintojaan. Ulpu Riikonen, Viena Rissanen ja Mari Korsulainen ohjasivat Ranuan nuorille useita työpajoja yläkoulun 9.-luokkalaisten oppilaanohjaus tunneilla maaliskuussa 2009 sekä iltaisin nuorisotila Monkkarilla maaliskuun ja huhtikuun aikana. Ensimmäisessä työpajassa rakennettiin tuliveistoksia, mikä innosti nuoria osallistumaan. Aikuistumisen ja kasvun teemoja käsiteltiin Toiveidenpuu ja Kasvu -työpajoissa. Taidetoimintaan valittujen menetelmien ja työskentelytapojen haluttiin osaltaan tukevan nuorten omaa sosiaalista ja psyykkistä hyvinvointia ja kasvua sekä oman identiteetin vahvistumista. Kasvu-taidetyöpaja järjestettiin nuorisotila Monkkarilla. Kasvutyöpajoissa nuoret toteuttivat kierrätysmateriaaleista ja villasta huovuttamalla pienoisveistoksia kukkaruukkuihin, joihin kasvatettiin myös eläviä kasveja. Nuoret pohtivat taiteen keinoin aikuistumista sekä yksilöllisesti että yhteisöllisesti. Yhteensä Kasvu-työpajoihin osallistui noin kaksikymmentä ranualaista nuorta. Tuotokset koottiin lopulta yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Monkkarille suuntautuvan toiminnan tavoitteena oli suunnitella uudenlaista toimintaa nuorisotiloihin taidetyöpajan muodossa. Työpajat olivat non-stop-tyyppisiä. Jokainen nuori sai työskennellä niissä omassa tahdissaan. Toiveidenpuu-työpaja, jossa nuoret työskentelivät kierrätysmateriaaleilla ja ilmaisivat omia toiveitaan, järjestettiin yläkoulun 9.-luokalla. Oppilaita oli noin seitsemänkymmentä. Taidetyöpaja jatkui illalla nuorisotila Monkkarilla, jossa osallistujia oli noin viisitoista. Kierrätysmateriaalien työstäminen kiinnosti nuoria, koska se oli monelle aivan uusi tekniikka. Toukokuussa Monkkarilla pidettiin ammattistarttilaisten tekemän Elämän onnenlehdet -veistoksen julkistamistilaisuus ja näyttely, jossa oli esillä kaikki ranualaisten nuorten kevään 2009 aikana tekemät Ankkureihin liittyvät teokset ja prosessin dokumentointia. Tilaisuuteen kutsuttiin Ranuan yläkoulun yhdeksäsluokkalaiset, starttiluokkalaiset, kuntalaisia ja lehdistö. 12
Taidetoimintamallin kehittämisen osa-alueet Taidetoimintamallin kehittäminen käynnistyi syksyllä 2008 Rovaniemellä järjestetyssä seminaarissa sekä kuntavierailluissa, joissa kuunneltiin nuorten ja nuorisotyöntekijöiden toiveita ja tarpeita sekä tutustuttiin kuntakeskuksiin. Kartoituksen pohjalta julkaistiin raportti Nuorten hyvinvointia tukevat toimintamallit Kolarissa, Kemijärvellä, Ranualla ja Inarissa, jossa kuvailtiin nuorille suunnattuja kulttuuripalveluja ja aiemmin toteutettuja hankkeita. Vierailuilla toteutettiin sosiaalityön ja taiteen kokeilevia työpajoja. Nuorten kiinnostuksenkohteita, toiveita, taitoja ja käsityksiä omasta elinympäristöstä kartoitettiin taidetoiminnan keinoin. Sosiaalityön työpajoissa nuoret muun muassa kirjoittivat tulevaisuuskirjeitä itselleen kuvitellen itsensä kymmenen vuoden kuluttua. He saivat kirjeensä takaisin postitse hankkeen päättyessä. Kouluvierailuissa käynnistyi nuorille suunnattu logokilpailu, jossa tehtävänä oli suunnitella Ankkureiden tavoitteita kuvaava logo hankkeen tiedotteisiin ja esitteisiin. Kahdeksantoista nuorta osallistui kisaan logoillaan, joista hankkeen ohjausryhmä äänesti neljä finalistia. Nuoret valitsivat käyttöön otetun logon äänestämällä mieleistään logoa nuorisotiloilla ja hankkeen nettisivuilla. Taidetoimintamallia on kehitetty toimintatutkimuksissa, joissa kuvataidekasvatuksen opiskelijat suunnittelivat, ohjasivat ja arvioivat taidetoimintaa hankekunnissa pääsääntöisesti kevään 2009 aikana. Taidetoiminta oli joko intensiivisiä muutaman päivän kestoisia työpajoja tai säännöllisiä viikoittaisia toimintatuokioita. Kuntien nuoriso-ohjaajat ja muutamat opettajat seurasivat toimintaa ja usein myös osallistuivat siihen nuorten rinnalla. Toimintatutkimuksiin liittyy kuvataidekasvatuksen pro gradu -tutkielmia. Ulpu Riikosen ja Viena Rissasen yhteinen tutkielma Elämän onnenlehdet? valmistui vuonna 2010. Syksyllä 2009 hankkeessa toteutettiin kolme koulutusjaksoa: kehittämisseminaari Rovaniemellä, ympäristö- ja tuliveistokoulutus Inarissa ja mediakoulutus Kemijärvellä. Koulutuksissa nuorisotyöntekijät perehtyivät taidetoimintaan oman työskentelynsä kautta sekä suunnittelivat kunnissa toteutettavaa taidetoimintaa. Inarissa pidetyssä koulutuksessa rakennettiin tuli- ja lyhtyveistoksia sekä pohdittiin taiteen, ympäristön ja luonnon vaikutuksia hyvinvointiin. Kemijärvellä keskityttiin mediaympäristöihin hyvinvoinnin näkökulmasta ja harjoiteltiin animaatioiden tekemistä. Koulutuksissa, kuten myös taidetyöpajojen yhteydessä, kuntien nuorisotyöntekijät saivat tuntumaa taiteen käyttöön ja kehittämiseen omiin toimintaympäristöihinsä soveltuviksi. He myös laativat suunnitelman taidetoimintojen jatkamiseksi kunnissa. Hankkeen toimijat ja kuntien nuorisotyöntekijät kokoontuivat Rovaniemelle keskustelemaan taidetoiminnan juurruttamisen vaiheesta ja työstämään yhdessä tätä taidetoimintamallia. Toiminnan juurruttamisessa pyrittiin etenemään pienin ja konkreettisin askelin pitkäaikaista yhteistyötä rakentaen. Seuravana keväänä toiminta jatkui kunnissa monimuotoisesti. Kesäkuussa toteutettiin neljäs koulutuspäivä, jossa harjoiteltiin isokokoisten pajuveistosten rakentamista ryhmätyönä. 13
Hankekunnissa toteutetuista pilottityöpajojen dokumentoinnista ja taideteoksista koottiin näyttely, jossa nuorten ääni, kokemukset ja ajatukset ovat nousseet esiin. Näyttelyn teemoja olivat aikuistuminen, identiteetti, menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus sekä nuorten epäja mielipaikat. Näyttely koostui taidetyöskentelyprosesseja kuvaavista julisteista, kokonaisista taideteoksista (Toiveiden puu, Serigrafialakana) ja taideteosten osista (Nuorten ympyrät). Näyttely on ollut esillä Lapin yliopiston galleriassa, osana valtakunnallisia sekä kansainvälisiä seminaareja ja kongresseja. Näyttely on myös kiertänyt hankekunnissa ja siihen on kaiken kaikkiaan tutustunut satoja kävijöitä, kuten sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, kuvataidekasvatuksen asiantuntijoita, Lapin yliopiston opiskelijoita ja henkilökuntaa sekä hankekuntien nuoria ja työntekijöitä. Kesäkuussa 2010 näyttely oli esillä osana suomalaista taidekasvatusta esittelevää Polkuja-näyttelyä, jossa kävijöinä oli yli neljäsataa kuvataideopettajaa ja taidekasvatuksen tutkijaa eripuolilta maailmaa. 14
Prosessi 15
Prosessit käyntiin Kiinnittyminen nuorten elämänpiiriin Pitkäjänteinen innostaminen, houkuttelu ja toiminnan suora käynnistäminen ovat keinoja, joilla nuoria saadaan osallistumaan taidetyöpajoihin. Houkutteluun tarvitaan kiinnostavia aiheita, materiaaleja ja työtapoja. Ensimmäisten kokeilujen jälkeen innostuminen voi syttyä: alun uskaltamisen jälkeen taidetoiminta vie mukanaan. Taiteen hyvinvointia tukeva vaikutus liittyy siihen, että aiheet ovat sidoksissa nuorten elämismaailmaan. Toiminnan voi aloittaa melko avoimesta suunnitelmasta, jolloin nuoret voivat itse määritellä työskentelyn aiheita ja sisältöjä. Kun teemat liittyvät nuorten omaan elämismaailmaan, tulee taidetoiminnasta heille merkityksellistä ja he sitoutuvat siihen. Vähitellen työskentelyssä voi edetä kohti henkilökohtaisia aiheita. Osa potentiaalisista osallistujista saattaa vieroksua taide-käsitettä, joten sitä ei kannata korostaa. Käsiteltäviä aiheita ei myöskään tule tarjoilla liian pureskeltuina: merkitykset ja oivallukset syntyvät nuorissa työskentelyn aikana. Menetelmiä valitessa on tärkeää huomioida nuorten kiinnostuksenkohteita, taitoja ja vahvuuksia, sillä niiden hyödyntäminen motivoi nuoria osallistumaan ja tarjoaa erilaisille nuorille mahdollisuuksia tuoda taitojaan esille. Taidemuodot, jotka sisältävät paljon erilaisia työvaiheita ja edellyttävät paljon erilaista osaamista, ovat käyttökelpoisia etenkin ryhmätyöskentelyssä. Menetelmistä keskustellaan nuorten kanssa. Kun taidetoiminta perustuu nuorten toiveisiin ja tarpeisiin ja kun nuoret ovat keskeisessä asemassa työskentelyn sisältöjen ja työtapojen suunnittelussa, he kokevat projektin omakseen. Osallistumisen ei tule olla mekaanista. Osallistumisen kautta yksilöt ja yhteisöt voivat muokata olemassa olevista järjestelmistä toimivampia ja itselleen tarkoituksenmukaisempia. Nuorten tulisi osallistua ja toimia omista lähtökohdistaan käsin: heitä ei ole syytä opettaa toimimaan vain valmiiden mallien mukaan. Taidetoiminta käynnistetään matalankynnyksen harjoitteilla, joiden kautta ryhmän henki ja luottamus vahvistuvat. Toiminnan suora käynnistäminen voi olla tehokas tapa kiinnostuk- 16
Koulut ovat hyviä paikkoja taidetoimintojen ennakkoesittelyyn, koska lähes koko ikäryhmä voidaan tavoittaa koulussa. Kolarin yläkoulun yhdeksäsluokkalaisille esiteltiin ehdotuksia tulevasta taidetoiminnasta oppitunninmittaisissa tuokioissa. Avoimen esittelyn tarkoituksena oli virittää myös nuoret suunnittelemaan tulevaa Ankkurit-toimintaa Kolarissa. Koulupäivän jälkeen nuorille järjestettiin Light my Fire -lyhtytyöpaja nuorisotila Laguunin tiloissa. Työpajassa nuoret ottivat itsestään digikameralla kuvia, jotka tulostettiin kalvolle. Tämän jälkeen he maalasivat lasiväreillä uuden visuaalisen ilmeen valokuvaansa, leikkasivat kalvon sopivan kokoiseksi ja kiinnittivät sen läpinäkyvällä teipillä lasipurkkiin, jonka sisälle sytytettiin tuikku. Illan hämärässä Laguunin pihapuuta koristivat monet värikkäät ja persoonalliset lyhdyt. Työpaja oli luonteva tapa ensimmäiseen kohtaamiseen kunnan nuorten kanssa. sen herättämiseen. Samalla ryhmätyö- ja taidemenetelmillä voidaan kartoittaa nuorten toiveita ja taitoja. Niitä voidaan koota ja visualisoida esimerkiksi kollaaseilla, ajatuskartoilla ja ryhmämaalauksilla. Lisälukemisto Myllyniemi, S.(2009) Taidekohtia. Nuorisobarometri 2009. Helsinki: Opetusministeriö; Nuorisotutkimusverkosto. Karppinen, M. & al. (toim.) (2008) Nuoret ja taide -ilolla ja innolla, uhmalla ja uhalla. Kirjoituksia murrosikäisten taito- ja taidekasvatuksesta. Helsinki: Finn Lectura. Opetushallitus (2009) Taide ja taito kiinni elämässä! TaiTai taide- ja taitokasvatus. Opetushallitus moniste 2 / 2009. 17
Prosessi käyntiin virittyen, materiaalikokeiluilla ja suunnittelulla Käynnistäminen on taidetoiminnan ohjaamisessa haastava vaihe: kun työskentely on saatu käyntiin, se etenee osin omalla painollaan. Käynnistämisessä voi soveltaa virittäytymisharjoituksia, erilaisia johdattelevia harjoitteita, ideariihiä ja yhteistoiminnallista suunnittelua. Myös taideteosesimerkit ja materiaalikokeilut antavat valmiuksia omien teosten suunnitteluun. Virittäytymisharjoituksissa heittäydytään luovaan työskentelyyn, kokeillaan uusia työskentelytapoja ja kuunnellaan omia tuntemuksia. Leikillinen asenne lisää spontaaniutta ja antaa mahdollisuuden oman sisäisen arvioitsijan kohtaamiseen. Jos nuorella on ilmaisussaan lukkoja, voi taiteidenvälisistä työskentelytavoista olla apua. Rentoutusharjoitukset, kehollisuus, aistillisuus ja turvallinen ilmapiiri virittävät luovuuteen. Taiteidenvälisyys tarkoittaa musiikin, kuvataiteen, liikkeen, tanssin ja runouden yhdistelmiä. Esimerkiksi runon tai tarinan voi kirjoittaa työpajassa tehdystä kuvasta. Kuvallista virittäytymistä voi tehdä esimerkiksi kollektiivimaalauksessa, jossa ryhmän jäsenet ensin määrittävät oman paikkansa paperilla, maalaavat sen omannäköisekseen ja sen jälkeen maalaavat myös paperin muita osia sovituilla tavoilla. Maalaus voi aloittaa työskentelypäivän ja se voi jatkua useana päivänä. Lisäksi siitä voidaan työskentelyn päätteeksi etsiä omia tuntemuksia kuvaavia värejä ja muotoja. Maalaus kertoo myös ryhmän jäsenten välisistä suhteista sekä yksilöistä ryhmän sisällä. Materiaalikokeilujen avulla nuoret pääsevät kiinni tekemiseen ja suunnitteluun paremmin kuin sanallisessa ja käsitteellisessä työskentelyssä. Työskentelyn lomassa ajatuksia johdatetaan teoksen muodon ja sisällön suunnitteluun. Luonnosteluun tarvitaan ohjaajien tukea: he voivat näyttää esimerkkejä teosten ideoinnista, luonnostelusta sekä teoksen sisällön, muodon ja materiaalien välisistä suhteista. Ohjaajat voivat myös madaltaa piirtämisen kynnyksiä: jokainen voi oppia luonnostelemaan ja kuvaamaan ideoitaan ja ajatuksiaan paperilla. Taideteosesimerkit inspiroivat osallistujia ideointiin ja suunnitteluun. Kuvien avulla voidaan pohtia taideteoksen ja sen merkitysten kietoutumista toisiinsa. Osallistujien kanssa voidaan miettiä, mitä merkityksiä teosten materiaalivalinnat, muodot ja nimet sisältävät. Teosesimerkkien valinnassa käytetään tasapuolisuuden periaatteita: esimerkkitaiteilijoiden on oltava mies- ja naistaiteilijoita sekä edustettava eri etnisiä ja kansallisia ryhmiä. Usein on kannustavaa nähdä nuorten ja omalta kotiseudulta lähtöisin olevien taiteilijoiden töitä. Esimerkkien valinnalla voidaan myös välittää asennetta matalan kynnyksen taiteesta esittelemällä itseoppineiden taiteilijoiden teoksia ja yhteisötaidetta. Kun teoksen suunnittelussa halutaan huomioida kaikkien nuorten mielipiteitä, on suunnittelun oltava yhteistoiminnallista. Pari- ja pienryhmätyöskentelyssä hiljaisimmatkin voivat saada äänensä kuuluviin. Suunnitteluprosessin lopuksi ideoista yhdistellään demokraattisesti lopullinen suunnitelma. Jos ohjaajina on kuvataiteen ammattilaisia, he käyttävät taitojaan kommentointiin. He osaavat ennakoida erilaisten materiaalivalintojen vaikutuksia teoksen toteuttamiseen ja teoksen sisällön välittymistä sen muodoista ja ilmaisutavoista. 18
Inarissa valokuvaustyöpajassa nuoret tekivät liikeharjoituksia ennen varsinaiseen toimintaan siirtymistä. Harjoitusten tarkoitus oli virittää nuoret tulevaan taidetoimintaan; herätellä kehoa ja mieltä. Kuva on kamerankäyttöharjoituksesta. Tässä ja tulevaisuudessa -valokuvaustyöpajaan liittyi taideterapiasta sovellettuja harjoituksia rullapaperitehtävässä, jossa nuoret ryhmäytyivät ja pohtivat omaa tulevaisuuttaan ja menneisyyttään. Aluksi osallistujat istuutuivat lattialle rinkiin. He kierrättivät kuittipaperirullaa ryhmän jäseneltä toiselle siten, että paperista syntyi verkosto ringin keskelle. Seuraavaksi ryhmän piti yhdessä miettiä, kuinka se saisi pitkästä kuittipaperista jokaiselle ryhmän jäsenelle yhtä pitkät palan. Samalla jokaisen osallistujan piti pitää paperista kiinni. Nämä kaksi ensimmäistä tehtävää auttoivat ryhmäytymisessä; nuoret tutustuivat toisiinsa sekä toimivat ja ratkaisivat haasteita yhdessä. Toiminta jatkui yksilötehtävällä, jossa nuoret miettivät tulevaisuuttaan tai menneisyyttään viiden vuoden päähän ja ilmaisivat sen rullapaperin palassaan. Paperia sai värittää ja muokata saksilla ja repimällä haluttuun muotoon. Paperiin sai myös piirtää ja kirjoittaa. Lopuksi jokaisen työt laitettiin esille pieneen taidenäyttelyyn. Nuoret kertoivat toisilleen omasta työstään ja keskustelivat siitä pareittain ja pienissä ryhmissä. 19
Taiteellinen prosessi etenee kokeiluista innostumiseen ja materiaalin kanssa käytyyn vuoropuheluun. Esteettiset kokemukset ovat olennainen osa prosessia: työskentely ei ole mekaanista päämäärien toteuttamista, vaan elävä ja muuttuva prosessi, jossa taiteentekijät etenevät omien aistiensa ja aikaisempien kokemustensa varassa etsien ratkaisuja vuoropuhelussa materiaalin kanssa. Suunnitelma ei toteudu sellaisenaan vaan prosessissa on tilaa muutoksille ja uusille suunnille. Työskentely etenee osallistujien, materiaalin ja yhdessä tehtyjen suunnitelmien vuorovaikutuksessa. Vaihe vaiheelta etenevässä työssä voidaan huomioida hyvin myös yksilöiden tarpeita, koska työ valmistuu pitkällä aikavälillä. Lisälukemisto Karlsson, L. (2003) Sadutus: avain osallistavaan toimintakulttuuriin. Jyväskylä : PSkustannus. Kinnunen, P. (2003) Innostuskirja Nyt! Sosiokulttuurisen toiminnan polunpäitä. [Vantaa]: Opintokeskus Kansalaisfoorumi. Rankanen, M. (2006) Luonnoksia kuvataideterapian, terapeuttisen kuvan tekemisen ja kuvataideopetuksen suhteissa. Teoksessa Kettunen, K. & al. (toim.) Kuvien keskellä. Helsinki: Like, 189 199. Sederholm, H. (2006) Lopputuloksesta prosessiin. Teoksessa Kettunen, K. & al. (toim.) Kuvien keskellä. Helsinki: Like, 50 60. Verkostoituminen lähialueella Nuorten tavoittaminen, yhteisöllisen taideteoksen toteuttaminen ja nuoren hyvinvoinnin tukeminen onnistuu parhaiten hyvässä verkostossa. Yhteistyössä voivat olla kunnassa nuorisotyö, sosiaalityö, koulutoimi ja kulttuuripalvelut. Lisäksi yhteistyötahoja voivat olla esimerkiksi taiteilijat, yhdistykset ja tapahtumanjärjestäjät. Aluksi on pohdittava, suunnitellaanko nuorten kanssa jotakin kokonaan uutta toimintaa vai kiinnitetäänkö taide jo olemassa oleviin tapahtumiin, verkostoihin ja toimintatapoihin. Kokemus siitä, että taidetoiminta on jotakin irrallista ja ylimääräistä työtä vaativaa, voidaan välttää suunnittelemalla toiminnat osaksi vuotuisia tapahtumia. Taidetyöpajoissa voidaan tuottaa sisältöä ja visuaalisia elementtiä juhlapäivien tapahtumiin tai työpajassa valmistetut teoksen avajaiset voidaan ajoittaa toisen tapahtuman osaksi. Yhteistyö nuoriso-ohjaajien, nuorisosihteerien ja opettajien kanssa on yksi keino nuorten tavoittamiseen. He tuntevat nuoret ja heidän sosiaalisen ja kulttuurisen ympäristön. Sosiaalityöntekijöiden ja muiden nuorten parissa työskentelevien ammattitaito auttaa työpajojen suunnittelua ja toteuttamista. Yhteistyö kuvataitelijoiden ja kuvataideopettajien kanssa tuo taidetoimintaan monialaista osaamista ja kykyä syventää asioiden käsittelyä taiteen suunnassa. Yhteistyön onnistumisen kannalta on tärkeää, että eri toimijat arvostavat tois- 20
tensa osaamista ja pyrkivät ymmärtämään eri näkökulmia: esimerkiksi sosiaalityö taiteen ja taide sosiaalityön näkökulmaa; nuorisotyö koulua ja koulu nuorisotyötä. Tiedon jakaminen tuo yhteisymmärrystä ja edistää nuoren hyvinvointia tukevan taidetoiminnan onnistumista. Yhteistyötahojen säännöllisillä tapaamisilla ylläpidetään keskinäistä luottamusta ja yhteistä tietoa siitä, missä mennään. Hyvinvointia tukevien taidetyöpajojen toteuttaminen yhteistyössä koulujen kanssa on yksi verkostoitumisen keino. Ankkureissa pajoja toteutettiin peruskoulujen 9.-luokilla ja peruskoulun jälkeisillä lisäluokilla kouluajalla. Lisäluokkalaiset olivat erityisen innokkaasti mukana toiminnassa, koska he saivat tehdä asioita käytännössä ja oppia siten uusia asioita. Käytännön työskentely kouluajalla oli heille myös tuttua, koska heidän opintoihinsa kuului paljon työharjoittelua. Nuoret saivat koulusta vapaaksi ne tunnit, jotka viettivät taidetyöpajoissa. Yksi koulun opettajista arvioi hankkeen jälkeen, että lisäluokan nuorille oli erityisen tärkeää työskennellä koulun ulkopuolella sellaisten ihmisten kanssa, joita he eivät entuudestaan tunteneet: vuorovaikutuksen vahvistaminen erilaisten ihmisten ja ryhmien kanssa on olennaista tulevaisuutta silmällä pitäen. --- Tärkeänä pidän myös taidepajatyöskentelyn pitkäjänteisyyttä, jolloin tuotos ei synnykään muutamassa tunnissa, vaan edellyttää suunnittelua, kokeilua ja pohdintaa. Luonteeltaan epävarma ja avoin taidetoiminta voi aiheuttaa kanssatoimijoissa ennakkoluuloja. Ehdot ja edellytykset tulevat vastaan, kun lopputulokseltaan avoimelle suunnitelmalle raivataan institutionaalista tilaa. Siksi on tärkeää, että taidetoiminnassa huomioidaan eettiset periaatteet, kuten taiteilijoiden vastuullisuus ja ammatillisuus nuorten kanssa toimiessa. Yhteistyön onnistumiseksi yhteisten pelisääntöjen on oltava selvillä. Yhteistyötahojen työnjaosta kannattaa laatia kirjalliset suunnitelmat, joilla varmistetaan että kaikki osapuolet hoitavat sovitun osansa ja sitoutuvat toimintaan. Säännöllisillä tapaamisilla pidetään kaikki ajan tasalla toiminnan etenemisestä ja ylläpidetään luottamusta. Toiminnassa edetään pienin ja konkreettisin askelin, mikä synnyttää pitkäaikaista yhteistyötä kumppanien kanssa ja mahdollistaa muutoksen pitkän ajan kuluessa. Lisälukemisto Hiltunen, M. & Jokela, T. (2001) Täälläkö taidetta? Rovaniemi: Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan julkaisuja D 4. Jokela, T. (2008) Pohjoinen koulunpiha yhteisöllisen taidekasvatuksen ja psykososiaalisen hyvinvoinnin näyttämönä. Teoksessa Ahonen, A. & al. (toim.) Psykososiaalisen hyvinvoinnin edistäminen opetustyössä. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 161 175. Launonen, L. & Pulkkinen, L. (toim.) (2004) Koulu kasvuyhteisönä. Jyväskylä: PSkustannus. Rantala, P. & al. (2010) Ihmisen kokoinen kehitys: TaikaLappi-hankkeen raportti. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Saatavilla: http://www.taikahanke.fi/binary/file/-/id/12/fid/476/. 21
Prosessin kuluessa Taidetoiminnan ohjaaja välittävänä aikuisena Työskentelyprosessin mielekkyys on yhtä tärkeää kuin onnistunut lopputulos. Ohjaajan roolissa tärkeintä on olla turvallinen aikuinen, joka luo toiminnalle raamit ja osallistuu omana itsenään. Aidosti innostunut ohjaaja innostaa myös nuoria! Ohjaajan ei tule suunnitella toimintaa liian autoritäärisesti, jotta raameissa on liikkumavaraa ryhmälle. Nuoren on helppo osallistua, jos toiminnassa on joustava suunnitelma ja vastuun kantava ohjaaja, joka kuuntelee ja arvostaa osallistujien mielipiteitä. Siirtymävaihe on haastavaa aikaa nuoren elämässä. Silloin sosiaalisen tuen ja turvallisten aikuisten tarve korostuu. Rajojen ja arkirutiinien lisäksi nuori tarvitsee läheisiltään kiinnostusta ja huomiota asioilleen sekä tukea ja kannustusta tulevaisuuden suunnitteluun. Nämä asiat tukevat nuoren itsetunnon kehitystä. Vuorovaikutus ja kuulluksi tuleminen saavat nuoren kokemaan, että hän on tärkeä. Vuorovaikutuksellinen suhde syntyy taidetoiminnassa luontevasti. Taiteen tekeminen ja teoksista puhuminen on vuorovaikutusta sekä omien ajatusten että ympäröivän yhteisön kanssa. Ohjaajalla on vastuu luottamuksellisen ja turvallisen ilmapiirin rakentamisesta. Taidetoiminta on parhaimmillaan yhteinen löytöretki, jossa ohjaaja ei kaada tietoa nuorten päähän, vaan vastauksia ja ratkaisuja etsitään yhdessä. Ohjaajan ei tarvitse osata kaikkea itse, koska nuorilla on monenlaisia taitoja ja tietoja, joita voidaan hyödyntää prosessissa. Kun oppiminen on molemminpuolista, voi nuori iloita omista kyvyistään. Ryhmässä toimiminen Yhteisöllinen taidekasvatus toimii luontevana areenana sosiaalisten taitoja ja ryhmässätoimimisen harjoitteluun. Yhteisöllinen taidekasvatus perustuu sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Yhteisöllisyys rakentuu toiminnassa sekä sanattomasti että tietoisen jakamisen kautta. Vuorovaikutteisessa prosessissa osallistuja kokee muut aina suhteessa itseensä. Dialogi rakentuu vuoropuhelun kautta, jolloin osapuolet kuuntelevat toinen toistaan kunnioittaen. Toiminnassa on syytä korostaa inhimillisyyttä ja tasa-arvoisuutta sekä myönteistä ja kunnioittavaa suhtautumista kanssatoimijoihin. Yhteisöllisessä taidetoiminnassa korostetaan yhteistyötaitojen kehittämistä itse toiminnan aikana. Lähestymistavat ovat yleensä yhteistoiminnallisia. Osallistujat voivat esimerkiksi ohjata toisiaan: se, joka osaa hitsata tai editoida opettaa ryhmän muita osallistujia tässä taidossa. Yhdessä tekeminen edellyttää myönteisen ympäristön ja olosuhteet. Hyvinvointia korostava kasvatuksellinen tilanne tarjoaa avoimen, turvallisen ja rehellisen ilmapiiriin nuorten keski- 22
Ranualla Ankkurit-tiimi ohjasi taiteen tekemistä, jonka teemana oli aikuistuminen. Toimintaan osallistui sosiaalityön opiskelija, joka syvensi osaamisellaan aiheen käsittelyä. Elämän onnenlehdet -veistotaideprojekti toimi luontevana tilana sosiaalisten taitojen ja suhteiden kehittämiseen vuorovaikutuksessa. Yhteisöllinen taidetoiminta korosti yhdessä tekemistä opettajakeskeisyyden sijaan. Se tarjosi nuorille mahdollisuuden ohjaajien ja toistensa kohtaamiseen tasa-arvoisesti ja luottamuksellisesti. Oppilaat kuuntelivat ja ymmärsivät toisiaan veistotaideprojektin eri vaiheissa ja yhteisöllisyys muodostui yhdessä tekemisen ja aidon dialogisen kohtaamisen perustalle. Ankkureiden taidetoiminnoissa osallistujat tiedostivat yhteiset pelisäännöt. Eräs oppilas tiivisti vastauksessaan ryhmätyöskentelylle tärkeitä periaatteita näin: Ottaa kaikki huomioon ja kuuntelee kaikkien mielipiteitä jostakin asioista ja antaa puheenvuoro toisillekin. Pitää olla kiltti ja ystävällinen, eikä haukkua tai moittia sen mielipiteitä. 23
näiselle kohtaamiselle. Jokaisen osallistujan arvostaminen edistää ryhmään muodostuvaa positiivista keskinäisriippuvuussuhdetta, jolla on myönteistä vaikutusta ryhmään. Kun tyttöjen ja poikien osallistumista taiteen tekemiseen verrataan, huomataan että heidän työskentelytavat eroavat joiltain osin toisistaan, mutta heillä esiintyy myös samankaltaisia toimintatapoja. Esimerkiksi innostuneisuus ja motivaatio heijastuvat taiteelliseen tekemiseen kummankin sukupuolen kohdalla. Ajattelutavat ja työskentelyn lähtökohdat saattavat olla poikkeavia. Pojat tarttuvat usein suoraan toimintaan konkreettisen tekemisen kautta. He tuntevat usein tarvetta harjoittaa fyysistä ja käytännönläheistä toimintaa. Tyttöjen työskentelyssä taas saattaa korostua suunnitelmallisuus ja tarkkaavainen työskentely. Molempien sukupuolien olemassa olevaa tietotaitoa tulee korostaa ja pitää rikkautena koko ryhmän kannalta, mikä voi vahvistaa ryhmähenkeä ja osallistujien asemaa ryhmässä. Yhteisöllisen taidetoiminnan kautta saavutettu yhteisöllisyys lisää osallistujien hyvinvointia vahvistamalla heidän arkipäivän elämänhallintaansa ja sosiaalisia taitojaan. Yhdessä suunnittelun ja aiheen käsittelyn kautta vuorovaikutustaidot harjaantuvat omien mielipiteiden ilmaisun ja toisten huomioon ottamisen myötä. Se antaa eväitä parempien ihmissuhteiden luomiseen. Ryhmätyössä lisääntyneet sosiaaliset taidot voivat vaikuttaa myönteisesti ihmissuhteisiin myös tulevaisuudessa. Ankkureissa taidetoiminta paransi tyttöjen ja poikien välisiä suhteita, mikä näkyi ideointi-, suunnittelu- ja tekemisvaiheessa esiintyvien sukupuolisesti painottuneiden työvaiheiden sekoittumisena. Nuoret neuvoivat toisiaan erilaisissa työmenetelmissä, kuten hitsaamisessa, poraamisessa, virkkauksessa ja putken vääntämisessä. Antamalla positiivista palautetta ja tunnustusta toistensa erityisosaamisesta nuorten itsetunto ja arvostus toisiaan kohtaan kohosi myönteisesti. Osallistujat sanoivat, että yhdessä tekemisen kautta tyttöjen ja poikien välit ovat parantuneet, mikä tuli esille myös erään oppilaan kirjoituksessa: Tytöt ja pojat ovat tulleet paremmin toimeen ku ennen. Lisälukemisto Sahlberg, P. & Leppilampi, A. (1994) Yksinään vai yhteisvoimin? Yhdessäoppimisen mahdollisuuksia etsimässä. Helsinki: Helsingin yliopiston julkaisuja. Saloviita, T. (2006) Yhteistoiminnallinen oppiminen ja osallistava kasvatus. Jyväskylä: PS-kustannus. Vanhatapio, T. (2008) Poikavoima kuvataideopetukseen. Teoksessa Levanto, Y. (toim.) Avauksia taidekasvatuksen tutkimukseen. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu, 15 19. 24