1/12 Arvoisat Isännät, Arvoisat Kuulijat Loppukesästä 1995, ystävämme Timo Särkelä saattoi yhteen allekirjoittaneen seka kiinalaisen Yliopiston professorin, Hu Wenzhongin. Tämä tapahtui Hyvinkään Sveitsissä pidetyn seminaarin yhteydessä, jonne professori Hu oli kutsuttu luennoimaan kiinalaisesta kulttuurista. Tästä tapaamisesta alkoi allekirjoittaneen jo melkoisen pitkään kestänyt taival Kiinassa. Professori Hu ta olen myöhemmin oppinut pitämään eräänlaisena malli-kiinalaisena, joka kysyessäni jaksoi aina vastata lisäkysymyksillä. Tässä esityksessä kerron omia havaintojani kiinalaisesta kulttuurista, hieman tavasta kommunikoida, ystävyyssuhteiden merkityksestä ja muutamalla lauseella kokemuksiani kiinalaisista kauppakumppaneina yleensä. Uskon, että kuulijakunnassa on henkilöitä, joiden henkilökohtainen Kiinan tuntemus on pidemältä ajalta kuin omani - heille sanomani varmasti on itsestäänselvyys. Haluan kuitenkin korostaa esitykseni subjektiivista luonnetta.
2/12 Kulttuurista Mielestäni kiinalaiset eivät ole juurikaan muuttuneet noista ajoista, kun ensimmäisen kerran Kiinaan matkustin. Varsinaista syvällistä kulttuurillista muutosta en ole havainnut. Kiinalaisia on noin 1,3 miljardia. On leikillisesti sanottu, että venäläiset mahtuvat Kiinan +/- väestömarginaaliin. Kiinalaiset joka tapauksessa pitävät maataan ja itseään keskuksena, jonka ympärillä muut pyörivät, One World One Dream. Toki kiinalaisista on tullut helpommin lähestyttäviä. Valtio ei ehkä enää niin tarkasti valvo ulkomaalaisia, eikä rajoita kanssakäymistä tavallisina pidettyjen kiinalaisten kanssa. Kommunikointi on helpottunut. Monet puhuvat englantia ja jopa suomenkieltä opetetaan Pekingiläisessä yliopistossa. Yhteydenpito Kiinan ja muun maailman välillä on helpottunut. Kaikki kiinalaiset saavat ulkomaanpassin, ja voivat muiden mahdollisuuksiensa, tai henkilökohtaisen varallisuutensa mukaan matkustaa ulkomaille. Ennen tyypillinen vaatimattomuuden ihannointi, filial piety, ja usko yhteiseen hyvään, näyttäisi olevan katoamassa. Yhteiskunnassa on tapahtunut, ja on havaittavissa mm. edellämainitunlaista kehitystä / muutosta.
3/12 Muutoksessa olevan yhteiskunnan ideologinen rakenne ei muistuta mitään aikaisempaa eikä nykyään olemassaolevaa valtiota. Viranomaisten rituaalinomainen kielenkäyttö, muistuttaa manipulointia, jolla pyritään pitämään yllä yhteisiä yhteisöllisiä arvoja tässä valtaisan suuressa ja väkirikkaassa maassa. Moni asia ei ole sitä - miltä näyttää. Tästä johtuu, ettei kiinalaisesta yrityksestäkään voi aina sanoa, onko se valtion yritys, yksityinen, vaiko eräänlainen sekatalousyritys. Viralliseen viestintään, moraali-propagandaan, on yhä vaikeampi uskoa. Ideologiaa, ismejä ja vanhoja arvoja korvaamaan on tullut usko rahan kaikkivoipaisuuteen. Nykyisin on muotia puhua demokratiasta. Onko Kiina sitten demokratia, tai ovatko kiinalaiset vapaita puhumaan ja kirjoittamaan? No, varmasti Kiina ei ole USA:n mallin, Ranskan suuren vallankumouksen mallin mukainen demokratia, ei myoskaan Suomen mallin mukainen. Ruotsin yhteiskuntamalli viehättää kiinalaisia tutkijoita ja päättäjiä. Mahdollisuuksien rajoissa tulevaisuudessa on, että Kiinaan kehitettäisiin kaksipuoluejärjestelmä, tapaillen USA:n mallia. Mahdollista myös on, että luterilainen kirkko saa kannatusta poliittisten päättäjien piirissä, kuten jossakin määrin jo tapahtuu Katolisen kirkon puolella. Varmasti päättäjät pohtivat keinoja vastata ympäröivään teknologiseen kumoukseen.
4/12 Mitään vaihtoehtoa ei voida gategorisesti sulkea pois. Kiinalainen yhteiskunta muuttuu asteittain, tosin kiinalaisen aikakäsityksen tahdittamana. Mielestäni Kiinassa on suuri määrä vapauksia, joita Suomesta katsoen ei helposti havaitse. Nämä vapaudet liittyvät talouden eri muotoihin, joita Suomessa pidettäisiin harmaana taloutena, rahanpesuna tai muuna epäilyttävänä keinotteluna. Tämä äärimmäisen vapaan yrittämisen ideologia, se tarjoaa itsetyöllistymisen mahdollisuuksia kolmellesadallamiljoonalle työnhakijalle, ja luo verkostoja ja antaa kyvykkäille mahdollisuuksia nousta self-made miljonääreiksi. Kaikki ei kuitenkaan ole niin vapaata. Tiedämme poliittisen kontrollin olevan tiukkaa. Tiedämme viranomaisten valvovan lakkoja ja mielenilmaisuja niitä ei siis sallita. Yksilön vapautta rajoitetaan, jotta yhteisö säilyisi harmonisena. Aärisuuntaukset kitketään pois jo syntyvaiheessa. Meille tämä on kovin vierasta, heille se on vuosituhantinen tapa, joka ei lyhyellä aikavälillä muutu. Kiinan historia on väkivaltainen, nimenomaan sisäisten konfliktien vuoksi. Kiinassa mielestäni yhdistyy kauppavaltio ideologia kommunistiseen suunnitelmatalouteen. Tämä on ennen näkemätöntä.
5/12 Haluaisin kiinnittää huomiota vanhan perherakenteen olemassaoloon. Kiinalaiset perheet ja suvut muodostavat edelleen yhteiskunnan selkärangan. Konfutselainen malli on säilynyt kiinalaisessa arkipäivässä, vaikkakaan se ei tunnu mahtuvan kirjoitettuun ideologiaan. No, kaikki muuttuu hiljalleen ja myös Konfutselaisuus on vahvasti nousemassa osaksi ideologiaa. Perheen sisäinen arvojärjestys on loukkaamaton, eikä tässä suhteessa tunneta individualistisia vapauksia. Perhe auttaa esimerkiksi opiskelupaikan saamisessa ja opiskellessa syntyy uusia sidonnaisuuksia. Kiinalaiset ovat siis huomattavan paljon sidotumpia yhteisöön, kuin mitä me äärimmäisen yksilökeskeiset suomalaiset olemme. Heitä sitoo kunnioitus valtion hierarkista valtaa kohtaan, mutta etenkin sitoo juuri sukulais- ja ystävyyssuhteet. Sidonnaisuuksiin, eli ihmisten välisiin suhteisiin, liittyy erilaisten palvelusten vaihtaminen, sukulaisten suosiminen, lahjojen antaminen ja moninainen yhteisön jäsenten muistaminen. En käsittele tässä korruptiota, joka sekin on ilmiö suhdekeskeisessä yhteiskunnassa. Lisäksi olisi vielä muistettava, että valkoisen" valheen käyttäminen on kelpo keino, kun halutaan ystävien ja liikekumppaneiden kesken välttää konflikteja, välttää epäluottamusta taikka ns kasvojen menettämistä. Näihin asioihin törmää edelleenkin - tälläkin vuosisadalla.
6/12 Sidonnaisuuksista (guang xi) ja niiden luonteesta johtuen kaupan harjoittaminen Kiinan sisällä, kiinalaisten kanssa, edellyttäisi joko kulttuurin perinpohjaista sisäistämistä, taikka toiminnan ulkoistamista kiinalaisille itselleen. Olisi siis oivallettava kulttuurin asettamat vaatimukset, ja sitten sopeutettava oma käyttäytyminen ja toiminta kulttuurin vaatimuksia vastaavaksi. Onko tämä lainkaan mahdollista menettämättä omaa kulttuurista identiteettiä? Vastaisin, että kyllä on no, enhän minä kovin kiinalaiselta näytä - eli tiettyyn rajaan saakka. Rajojen vetäminen on kuitenkin Kiinassa verrattain vaikeata. Kulttuurin omaksumiseen käytetty aika ei ole hukkaan heitettyä, vaikka se voikin olla turhauttavan pitkäpiimäistä hommaa. Omaksumisessa auttaa kielen hallinta, mutta kielitaito on ainoastaan yksi osa kommunikointia. Kiinalaisista yrittäjinä ja liikemiehinä Kiinalaisille on luonteenomaista hakea vaihtoehtoja ja nopeasti myös hyödyntää syntyneitä uusia kanavia. Meistä suomalaisista tämä näyttää
7/12 kovin epämääräiseltä; miksi kiinalaiset aina muuttavat mieltään, miksi vaikuttaa siltä, että kiinalaiset valehtelevat, miksi kiinalaisilla on hidden agenda? Miten siis sulkea muut vaihtoehdot? Kiinalaiset etsivät vaihtoehtoja viimeiseen saakka, kunnes havaitsevat ettei vaihtoehtoja enää ole jäljellä. Jos avoimia vaihtoehtoja mahdollisesti löytyisi, niitä pyrittäisiin aktiivisesti hyödyntämään siitä huolimatta, että olisi jo allekirjoitetut sopimukset joidenkin tahojen kanssa. Kiinalaisten käytös lienee evoluution tulosta. Historian kulussa on ollut paljon sotia, katovuosia, tauteja eli monenlaista luonnon ja ihmisen aiheuttamaa hätää. Kiinalaisille erilaiset muutokset ovat arkipäivää, toki muutokset harmittavat kiinalaisiakin, mutta kiinalaiset ovat jo syntyessään sopeutuneet ilmiöön. Meille suomalaisille on kovin rasittavaa, kun jo sovittuja asioita ja aikatauluja muutetaan moneenkin kertaan. Kiinan pinta-ala vastaa Eurooppaa. Tiedämme, etta Eurooppalaiset ovat erilaisia eri alueilla. Samoin ovat kiinalaisetkin Kiinassa. Ruokatottumukset ovat erilaisia, ja puhuttu kieli poikkeaa hyvinkin paljon alueittain. Tapa viestiä ja ymmärtää on erilainen. Mielestäni
8/12 Kiinan eteläisissä osissa ihmiset ovat lyhyempiä, auringonpaahtamia, tummempia. Pohjoisessa on rotujen sekoittumisesta johtuen hyvinkin vaaleaihoisia pitkiä ihmisiä. Erot ovat merkittaviä. Ningbon ihmiset sopivat työhön saksalaisten kanssa, koska Ningbon ihmisille on helppoa oppia sanomaan R, Shanghailaiset sopivat finanssialalle ja Pekingiläiset hallintoon. Eroja kuvastaa esimerkiksi se, että Kiinan eteläisessä maakunnassa perhe voi yhdessä koota varoja ja sijoittaa varat ulkomaille työhön lähetettävään sukulaiseen - puhutaan kiipeämisestä kultaiselle vuorelle. Etelän ihmiset, esimerkiksi Zhejiangin maakunnasta, saavat nopeasti kootuksi pääomia pankkijärjestelmän ulkopuolelta ja ovatkin aina ensimmäisten joukossa avaamassa ulkomaille liiketetoimia, kuten ravintoloita ja kauppoja. Rahan pyörittäminen virallisten järjestelmien ulkopuolella ei heidän mielestä ole rahanpesua, vaan ikiaikainen tapa. Pohjoisen ihmiset eivät ole kovin seikkailunhaluisia. Yrittäjäksi aikovan on koottava pääoma itse, tai saatava se lähimmiltä sukulaisilta. Tämä rajoittaa innostusta suuria riskejä sisältäviin hankkeisiin. Pohjoisen kiinalaiset ovat mielestäni hitaampia ja enemmän byrokraattisia, kuin etelän ihmiset. Myös erilaisissa sopimustilanteissa eroja havaitsee. Etelän ihmiset tutkivat ja neuvottelevat sopimusta hyvin pikkutarkasti etukäteen ja pitävät sopimuksen.
9/12 Pohjoisen ihmiset kirjoittavat sopimukseen nimen ja vasta myöhemmin ihmettelevät sopimuksen täytäntöönpanoa. Lisänä ovat luonnollisesti Hong Kongin kiinalaiset ja miljoonat ulkokiinalaiset, joiden rooli yrittäjinä ja liikemiehinä on merkittävä. Miksi sitten harva yritys aloittaa tunkeutumisen Kiinan sisämarkkinoille? Tuotannonpuolelle on suurta tungosta, mutta ei kauppa-toimintaan Kiinan sisällä. Markkina on periaatteessa avoinna, annetaan tuhansien kukkien kukkia. Yksi selitys löytyy kiinalaisten tavasta kilpailla. Keskinäinen raadollinen kilvoittelu johtaa hintaeroosioon, ja johtaa laadun heikkenemiseen tai pahimmillaan erilaisiin ikäviin temppuihin kuten kopiointiin tai virheellisten materiaalien/raaka-aineiden käyttöön. Kiinalainen yritysjohtaja ymmärtää myyntimäärien ja markkinaosuuden olevan tärkeydellä ykkössijalla. Noin kymmenen prosentin tulostaso on yritykselle aivan riittävä. Hintojen pitää olla pohjassa, että ollaan kilpailukykyisiä. Kun me suomalaiset käymme illalla nukkumaan, niin kiinalainen yrittäjä vielä laskeskelee miten ja mistä säästäisi ja seuraavana päivänä alentaa hintoja. Tämä on loputonta. Kun yksi luopuu, niin tilalle tulee satoja. Kyseessä on kiinalainen tapa, mutta ei kovin suositeltava.
10/12 Pitkäjänteisen, useita vuosia kestävän tuotekehitystyön totaalinen puuttuminen on seurausta juuri lyhytjänteisestä tinkimisestä ja kopioinnista. Tämä pitää länsimaalaista teollisuutta hengissä vielä pitkään ja tarjoaa mahdollisuuksia tuottoihin. Ehkä kuitenkin loistavimpia esimerkkejä menestyksestä tarjoavat yritykset, jotka ovat hyväksyneet agressiivisen jakosuhteen kiinalaisten kanssa, ovat ulkoistaneet, ja jopa myyneet koko alihankinnan kiinalaisomisteisille yrityksille, ja kuitenkin ovat samalla säilyttäneet itse tuotteeseen liittyvät oikeudet. Nämä yritykset voivat yhdistää osaamiskapasiteettia kiinalaisten halukkuuteen suorittaa tuotantoa eli on saavutettu win-win tilanne. Bisneksessä on kuitenkin muistettava: Never friends forever never enemies forever. Rohkenen uskoa, että Kiinan talouden kehittyminen jatkuu voimallisena vielä vuosien ajan. Kiinalla on käytössa uskomattoman suuret kassavarat. Uskon myös, etta kiinalaisten innokkuus osallistua koulutusohjelmiin, kuten Mba-ohjelmaan, lisää heidän osaamistaan ja kykyään kommunikoida yhdenvertaisesti länsimaalaisten yritysjohtajien kanssa.
11/12 On myös ennustettavissa, että kiinalaisten matkailijoiden määrä kasvaa suorastaan räjähdysmäisesti. Suomi matkailumaana kiinnostaa. Kiinalaiset arvostavat Suomen luontoa, elämän kiireettömyyttä, turvallisuutta ja puhtautta. Tyypillisesti virkamies delegaatiot haluavat tutustua suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta samalla matkan yhteydessä levätä, kerätä voimia ja nauttia uudesta kokemuksesta. Usein matkakustannukset katetaan Kiinan valtion kassasta, taikka sitten matkan kustantaa jokin suuri länsiyritys. Tämä on heidän tapansa toimia. Kaikki tämä lisää vuorovaikutusta Kiinan ja muiden maiden välillä. Samalla lisääntyvät mahdollisuukset kulttuurien törmäyksiin. Kiinalaisen kulttuurin koodijärjestelmä kun ei aukene länsimaalaiselle helposti, eikä sen avaaminen kiinnosta kiinalaisia. Ystävyyteen ja molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuva yhteistyö on tuottoisaa osapuolille. Ystävyyteen perustuvan yhteistyön luominen kestää kauemmin ystävyys kun ei ole ostettavissa. Haluan päättää esityksen toteamalla kaupasta: Se mikä on muualla mahdotonta - on Kiinassa mahdollista Kiitän mielenkiinnostanne. Peking