VERKKOMENTOROINTI PEDAGOGISENA INNOVAATIONA Irja Leppisaari/KPAMK/AVERKO irja.leppisaari@cop.fi Riina Helenius/KPAMK/AVERKO riina.helenius@cop.fi Ammatillisen ja AMK-koulutuksen tutkimuspäivät 13.10.2005 Helsingin ammattikorkeakoulu, STADIA
ASIANTUNTIJUUDEN KEHITTYMINEN JA JAKAMINEN OPETUKSEN HAASTEENA minkälaista (ammatillista) asiantuntijuutta tarvitaan tulevaisuudessa toimittaessa rajattomissa työ- sekä opetus-, opiskelu- ja oppimisympäristöissä (borderless education)? uudenlainen asiantuntijuus; monialaisen ja jaetun osaamisen hyödyntäminen asiantuntijuus ei enää kuvattavissa niinkään yksilön taitona, vaan yhteisöllisenä osaamisena verkostoasiantuntijuus, jaettu asiantuntijuus, myös jaettu opettajuus yhteisöllinen asiantuntijuus edellyttää perinteisen koulutuksen ja tutkimuksen uudelleen arviointia, uudenlaista toimintakulttuuria teorian käytännöllistäminen ja käytännöllisen kokemuksen teoretisoiminen vuoropuhelevat asiantuntijuuden kehittymisessä (Ks. Tynjälä 2003)
KORKEAKOULUTUSTA TYÖELÄMÄLÄHTÖISEMMÄKSI Oppiminen asiantuntijuuden kehittymisenä korkeakoulutuksen ja työelämän vuorovaikutuksessa, rajojen ylittäminen (boundary crossing) Oppimiskäsityksestä nousevat haasteet (kontekstuaalisuus, ongelmakeskeisyys, reflektiivisyys, autenttisuus, mielekäs oppiminen) uusi oppiminen tarvitsee uudenlaista opettajuutta Millaiset opetus- ja ohjausmuodot edistävät työelämän ja korkeakoulutuksen välisen yhteyden kehittymistä? Miten voitaisiin järjestää opintojaksoihin työelämän todellista näkökulmaa? (Hakkarainen & Järvelä 1999; Häkkinen & Arvaja 1999; Tynjälä 1999; Kiviniemi 2000; Ihanainen 2002)
INNOVATIIVISIA PEDAGOGISIA RATKAISUJA TIETOVERKKOJEN AVULLA koulutuksen ja ympäröivän yhteiskunnan raja-aitoja ylitetään innovatiivisilla koulutusjärjestelyillä ja pedagogisilla ratkaisuilla tietoverkkojen kehittyminen avannut uudenlaisia mahdollisuuksia opetuksen järjestämiseen ja kommunikointiin asiantuntijoiden kanssa verkossa verkko asiantuntijuuden kehittämisen ja jakamisen tilana, virtuaalisten oppimisympäristöjen/-yhteisöjen muodostaminen esimerkkinä Verkkomentor-projekti (2004-2006), jossa MENTOROINTI asiantuntijuuden kehittämis- ja jakamismenetelmänä verkossa (Hakkarainen & Järvelä 1999; Häkkinen & Arvaja 1999; Miller 2002; Helenius & Leppisaari 2004; Leppisaari & Helenius 2005)
PROJEKTIN VAIHEET 1. REKRYTOINTI AVERKOn 10 opintojaksolle rekrytoidaan työelämäasiantuntija eli verkkomentor jakamaan asiantuntijuuttaan 2. KOULUTUS Verkkomentorit koulutetaan (1 ov) tehtäväänsä: koulutuksessa käsitellään verkkoympäristössä toimimista, verkkovuorovaikutusta ja ohjausta 3. TOTEUTUS Verkkomentor toimii vuoden aikana 1-4 verkko-opintojaksolla tutoropettajan työparina yhdessä neuvotellulla vastuualueella, esim. verkkokeskustelussa ja/tai palautteen antajana ja ohjaajana osassa oppimistehtäviä 4. ARVIOINTITUTKIMUS Projektista tehdään verkkopedagogista tutkimusta prosessin ajan 5. TULOSTEN LEVITTÄMINEN
VERKKOMENTORIT OPINTOJAKSOILLA Yrityksen perustaminen ja liiketoiminnan suunnittelu (2 ov) Minna Paananen ja Sanna Skog, ravintolayrittäjiä / Pedrina s Tex-Mex Restaurant Ammatillinen kasvu (1 ov) Sirkka Liisa Lokasaari, työnsuunnittelija / Kokkolan kaupunki Päihdetyön perusteet (3 ov) Juha Pekola, projektipäällikkö / Ventuskartano ry -päihdekuntoutusyksikkö Monikulttuurisuus (2 ov) Pirkko Kivistö, pakolaisohjaaja / Maahanmuuttajatoimisto / Kokkolan kaupunki Monikulttuurisuus sosiaali- ja terveysalalla (2 +1 ov) Pian Ahonen, kätilö / KPKS, naistentautien ja synnytysosasto Logistiikka (3 ov) Jouni Männistö, aluepäällikkö / POSTI Palveluiden markkinointi (2 ov) Keijo Särkijärvi, yrittäjä / Mainostoimisto Heinäkuu Verkkokauppa (5 ov) Timo Ylikangas ja Vesa Pöyhönen, systeemisuunnittelija / RegWeb / Zonarius Oy Laatujohtaminen (5 ov) Jukka Pajula, laatupäällikkö / Reikälevy Oy Työsuojelu (1 ov) Eija Alatalo, tuotepäällikkö / Työplus
VERKKOMENTOROINTI PEDAGOGISENA MALLINA työelämä VERKKOYMPÄRISTÖ jaettu asiantuntijuus työelämäasiantuntija jaettu asiantuntijuus HUMANISMI korkeakouluopettaja korkeakouluopiskelijat SOSIO- KONSTRUKTIVISMI jaettu asiantuntijuus korkeakoulutus (Helenius & Leppisaari 2005)
PROJEKTITUTKIMUS Tutkimuskysymykset Miten verkkomentorit kokevat toimintansa? Miten tutoropettajat kokevat verkkomentorit työparinaan ja uutena toimijatahona verkko-opintojaksolla? Miten opiskelijat kokevat verkkomentoroinnin? Miten opiskelijat kokevat asiantuntijuuden jakamisen, yhteisöllisen ja autenttisen oppimisen toteutuvan? Tutkimusmetodologia Toimintatutkimus: (ks. esim. Lewin 1948; Heikkinen ym. 1999) Menetelmätriangulaatio kvalitatiiviset aineiston keruu- ja analyysimenetelmät Tutkimusaineisto verkkokysely, vastaukset 7 verkkomentorilta ja 7 opettajalta verkkojäljet n. 30 opintojaksosta sekä Verkkomentor-työskentelytilasta (WebCT:ssä) mentoripäiväkirjat palautteet ja keskustelut, osallistuva havainnointi prosessin aikana
VERKKOMENTOROINTI OPISKELIJAN NÄKÖKULMASTA (Helenius & Leppisaari 2004) - Mentorointi motivaation edistäjänä Mahdollisuus työskennellä ja opiskella todellisten työelämän ammattilaisten kanssa lisäsi opiskelijoiden kiinnostusta saavuttaa oppimistavoitteet mentoroinnin motivoiva vaikutus - Mentorointi rikastuttavana elementtinä verkkokurssilla Mentoroinnin kautta opiskelijoilla oli mahdollisuus saada uusia kontakteja ja verkostoja työelämän edustajien kanssa Mentorointi aktivoi ja rikastutti vuorovaikutusta verkkokurssilla - Mentorointi hämmentävänä kokemuksena Tutoropettajan ja verkkomentorin samanaikainen läsnäolo verkkokurssilla hämmensi joitakin opiskelijoita Osalla opiskelijoista oli hankaluuksia erottaa opettajan ja verkkomentorin roolit toisistaan ja hyödyntää verkkomentoroinin mahdollisuuksia kokonaisvaltaisesti
MENTOROINTI TUKEE AUTENTTISTA OPPIMISTA (1/2) (Leppisaari & Helenius 2005) - Todelliseen työelämään kytkeytyvät oppimistehtävät ja käytännön esimerkit edistävät autenttista oppimista Mitä enemmän verkkokurssin sisältö ja tehtävät liittyvät työelämään, sitä paremmin ne tukevat oppimista. TYÖELÄMÄORIENTAATIO JA KÄYTÄNNÖNLÄHEISYYS - Mielekäs oppiminen liittää tiedon tilanteisiin, joissa yhdistyvät teoria ja sen havainnollistaminen. Oppimista voidaan tukea käytännöllistämällä opiskeltavia teorioita (soveltamalla niitä alan todellisiin ongelmiin ja työtilanteisiin) ja käsitteellistämällä opiskelijoiden käytännön kokemuksia (jäsentämällä ja erittelemällä niitä). TEOREETTISUUS JA KONTEKSTUAALISUUS (ks. myös Slotte 2003; Jaakkola 2004)
MENTOROINTI TUKEE AUTENTTISTA OPPIMISTA (2/2) (Leppisaari & Helenius 2005) -Tehokkaimpia ovat tehtävät, joihin ei välttämättä liity yhtä ainoaa oikeaa vastausta ja jotka edistävät opiskelijan reflektiota. Autenttinen oppimistilanne voidaan luoda esim. sisällyttämällä opetusmateriaaliin työelämän prosesseja ja malleja, jolloin niissä korostuu ongelmakeskeisyys. ONGELMAKESKEISYYS JA REFLEKTIIVISYYS -Opintojakson toteutuksen tulee tarjota tarpeeksi mahdollisuuksia interaktiiviseen ja yhteisölliseen oppimiseen ja edistää asiantuntijuuden jakamista. INTERAKTIIVISUUS JA YHTEISÖLLISYYS (ks. myös Slotte 2003; Jaakkola 2004)
OPETTAJIEN KOKEMUKSIA VERKKOMENTOROINNISTA (1/2) (Helenius & Leppisaari 2004; Leppisaari & Helenius 2005) Mentorointi opettajuuden rikastuttajana ja osaamisen täydentäjänä Tutoropettajat kokivat verkkomentorit hyödyllisinä ja merkittävinä opetuskumppaneina verkkomentorointi yhdistää teoriaa ja käytäntöä konkreettisesti; opettaja toimii teoreettisemmalla ja verkkomentor puolestaan käytännöllisemmällä tasolla työelämänäkökulma opetuksessa vahvistui Jakaessaan asiantuntijuuttaan verkkomentorit toivat myös uusia ideoita tutoropettajien omaan toimintaan: kuinka he voivat kehittää omaa opetustyötään ja tutorointikäytäntöjään, Yhteistyöprosessissa todentuu yhteisöllinen oppiminen; myös opettaja on oppimassa (uusia näkökulmia aiheesta ja käytännön toimintaa, kotityöelämäjakso ) Vahvisti uudenlaista opettajuutta, mielenkiintoinen tapa toteuttaa tiimiopettajuutta
OPETTAJIEN KOKEMUKSIA VERKKOMENTOROINNISTA (2/2) (Helenius & Leppisaari 2004; Leppisaari & Helenius 2005) Mentorointi opintojakson sisällöntuotannon ja kehittämisen apuvälineenä Opettajat saivat relevanttia palautetta opintojakson sisällöistä työelämän näkökulmasta ja pystyivät näin ollen kehittämään niitä edelleen Mentorointi ohjausvastuun jakamisen mahdollistajana Mentoroinnin myötä tutoropettajat pystyivät keskittymään enemmän henkilökohtaisen palautteen antoon ja ohjaukseen mentoreiden ollessa enemmän vastuussa kysymysten herättelijöinä ja keskusteluiden aktivoijina tehostaa keskustelua, ohjausta ja palautteenantoa Jaettu asiantuntijuus tukee opetustyötä erilaiset opettajuudet voivat täydentää toisiaan kun vastuuta opetuksessa annetaan myös työelämäkumppaneille jaettu asiantuntijuus voi vähentää omaa työtaakkaa (opettaja 5) miten rinnakkaistyöskentelystä kohti syvempää asiantuntijuuden jakamista ja yhteistä tiedonluomista (knowledge building)
VERKKOMENTOREIDEN KOKEMUKSIA MENTOROINNISTA (Helenius & Leppisaari 2004) - Mentorointi tärkeänä oppimiskokemuksena - Mentoroinnin rooli nähtiin kunniatehtävänä. Sen nähtiin edistävän myös verkostojen luomista. Mentorointi investointina ammatillisen osaamisen kehittymisessä Vuorovaikutus ja keskustelut opettajan ja opiskelijoiden kanssa nähtiin edistävän verkkomentoreiden osaamista ja ammatillista kehittymistä ja kasvua. - Mentorointi kehittymisen kohteena - Verkkomentorit kehittivät aktiivisesti myös verkko-opetukseen liittyviä käytänteitä ja verkkomentormallia - Verkkomentoreiden sitouttamiseen tehtäväänsä kiinnitettävä tulevaisuudessa huomiota, ajanhallintataitojen korostaminen Tarve kevennetylle mallille verkkomentorit käytettävissä esim. 1-2. viikon aikana erityisellä verkkomentorfoorumilla
VERKKOMENTOROINNIN MAHDOLLISUUDET JA HAASTEET (Helenius & Leppisaari 2004; Leppisaari & Helenius 2005) - Verkkomentorointi nähdään mielenkiintoisena ja tarpeellisena toimintakäytänteenä tulevaisuuden opetuskulttuurissa; se kiinnostaa opiskelijoita, opettajia ja työelämän edustajia ohjaa kohti integroituja oppimisympäristöjä, joissa on ylitetty perinteisiä rajoja (boundary crossing) mahdollistaa opettajien ja opiskelijoiden verkottumisen työelämän edustajien ja oppilaitoksen ulkopuolella toimivien asiantuntijoiden kanssa tarjoaa mielekkään tavan jakaa asiantuntijuutta; tukee parhaimmillaan mielekästä oppimista ja tehokasta opetusta ja ohjausta mahdollistaa uudenlaisten toiminta- ja ajattelutapojen sekä työelämän ongelmatilanteiden ja kokemusten hyödyntämisen korkeakouluopetuksessa edellyttää eri osapuolten vahvaa sitoutumista toimintamalliin tulee suunnitella pedagogisesti mielekkäällä tavalla täytyy soveltua opintojakson rakenteeseen ja sisältöihin tarve interaktiivisille ja yhteisöllisille elementeille
Yhteys eri alojen asiantuntijoihin, asiantuntijuuden jakaminen keskustelussa ja ohjauksellisessa vuorovaikutuksessa edistää autenttista ja mielekästä oppimista Verkkomentoroinnin avulla voidaan osaltaan luoda korkeakouluopetuksessa uutta opetuskulttuuria ja edetä kohti avointa ja jaettua asiantuntijuutta ja opettajuutta.
LÄHTEET (1/2) Asanti, R., Lehtinen, E. & Palonen, T. 2002. Työelämän muutokset ja osaamisen haasteet. Teoksessa E. Lehtinen ja T. Hiltunen (toim.) Oppiminen ja opettajuus. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja B:71. Turun opettajankoulutuslaitos, 87-108. Eloranta, V. & Virta, A. 2002. Opettajuuden ja opettajakoulutuksen haasteet. Teoksessa E. Lehtinen & T. Hiltunen (toim.) Oppiminen ja opettajuus. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja B:71. Turun opettajankoulutuslaitos, 133-156. Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. 2004. Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. Porvoo: WSOY: Hakkarainen, K., Palonen, T., Paavola, S. & Lehtinen, E. 2004. Communities of Networked Expertise. Professional and Educational Perspectives. Earli. Oxford: Elsevier. Hakkarainen, K. & Järvelä, S. 1999. Tieto- ja viestintätekniikka asiantuntijaksi oppimisen tukena. Teoksessa A. Eteläpelto & P. Tynjälä (toim.) Oppiminen ja asiantuntijuus. Työelämän ja koulutuksen näkökulmia. Helsinki: WSOY: 241-256. Helenius, R. & Leppisaari, I. 2005. How to Train Working Life Experts to Online Mentoring? Paper presented in the ED-MEDIA, World Conference on Educational Multimedia, Hypermedia and Telecommunications. June 27-July 2, 2005. Montreal, Canada. Helenius, R. & Leppisaari, I. 2004. Online Mentoring to Enrich the Learning Process. In J. Nall & R. Robson (Eds.) Proceedings of E-Learn 2004 conference, Vol. 2. November 1-5, 2004. (pp. 1244-1249). Washington, USA. Heikkinen, H., Huttunen, R. & Moilanen, P. (toim.) 1999. Siinä tutkija missä tekijä. Toimintatutkimuksen perusteita ja näköaloja. Jyväskylä: Ateena. Häkkinen, P. & Arvaja, M. 1999. Kollaboratiivinen oppiminen teknologiaympäristössä. Teoksessa A. Eteläpelto & P. Tynjälä (toim.) Oppiminen ja asiantuntijuus. Työelämän ja koulutuksen näkökulmia. Helsinki: WSOY. 206-221. Johnson, R. B.& Onwuegbuzie, A. J. 2004. Mixed methods research: A research paradigm whose time has come. Educational Researcher, 33(7), 14-26. Kansanen, P. & Uusikylä, K. 2004. Opetuksen tutkimuksen monet menetelmät. Jyväskylä: PS-KUSTANNUS.
LÄHTEET (2/2) Leskelä. J. 2005. Mentorointi aikuisopiskelijan ammatillisen kehittymisen tukena. Diss Diss. Acta Universitatis Tamperensis. Jaakkola, T. 2004. Anna oppijan kohdata opittavan ilmiön monimutkaisuus. Teoksessa L. Ilomäki (toim.) Opi ja onnistu verkossa aihiot avuksi. Helsinki. Opetushallitus. s 73. Leppisaari, I. & Helenius, R. 2004. Searching for meaningful tutoring. Book of Abstracts. Online Educa Berlin 1-3.12.2004. (pp. 111-113). 10th International Conference on Technology Supported Learning & Training. Leppisaari, I. & Forss-Pennanen, P. 2005. Kokemusten reflektointi ammatillisen kasvun tukena verkko-opinnoissa. Teoksessa I. Luoto & I. Leppisaari (toim.) Kasvamassa verkko-opettajuuteen. Saarijärvi: Gummerus. 91-112. Leppisaari, I. & Helenius, R. 2005. Online mentoring to enhance authentic learning. Poster presented in Earli-conference Nicosia, Cyprus 23-27.8.2005. Leppisaari, I. & Lehto, S. 2004. Asiantuntijuuden kehittyminen ja jakaminen verkko-opetuksessa. Teoksessa I. Luoto & I. Leppisaari (toim.) Kasvamassa verkko-opettajuuteen. Saarijärvi: Gummerus. 126-143. Luukkainen, O. 2005. Opettajan matkakirja tulevaan. Jyväskylä: Ps-kustannus. Miller, A. 2002. Mentoring students & young people. A Handbook of effective practice. London and New York: RoutledgeFalmer. Ojanen, S. 2000. Ohjauksesta oivallukseen. Ohjausteorian kehittelyä. Helsinki: Palmenia-kustannus. Slotte, V. 2004. Verkko-oppimista yliopiston ja yrityksen yhteistyönä Haasteita ja mahdollisuuksia työyhteisölle. Teoksessa P. Tynjälä, J. Välimaa & M. Murtonen (toim.) Korkeakoulutus, oppiminen ja työelämä. Pedagogisia ja yhteiskuntatieteellisiä näkökulmia. Jyväskylä: PS-kustannus, 151-170. Okkonen, E. (toim.) 2005. Ammattikorkeakoulun jatkotutkinto tulokset ja tulevaisuus. Julkaisu 3. Hämeen ammattikorkeakoulu. Hämeenlinna. Ruohotie, P. 2000. Oppiminen ja ammatillinen kasvu. Juva: WSOY. Toivonen, T. 2004. Ammatillisen opettajan rooli verkostohankkeen kehittäjänä. Helian ammatillinen opettajakorkeakoulu. Moniste.. Tynjälä, P. & Välimaa, J. & Murtonen, M. (toim.) 2004.Korkeakoulutus, oppiminen ja työelämä. Jyväskylä: PS- Kustannus. Tynjälä, P., Kekäle, T. & Heikkilä, J. 2004. Työelämälähtöisyys koulutuksessa. Teoksessa E. Okkonen (toim.) Ammattikorkeakoulun jatkotutkinto toteutuksia ja kokemuksia. Julkaisu 2. Hämeen ammattikorkeakoulu. Hämeenlinna.