KANGASNIEMI. Mallos Sienijärvi ja pienten järvien rantayleiskaava. ympäristöarviointi. Jouko Sipari

KANGASNIEMI Mallos Sienijärvi ja pienten järvien rantayleiskaava ympäristöarviointi Jouko Sipari

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 5 2. TUTKIMUSMENETELMÄT... 5 3. SUUNNITTELUALUEEN YLEISKUVAUS... 6 4. OSA-ALUEET... 8 4.1. PIENET JÄRVET... 8 4.1.1. Paskolampi... 8 4.1.2. Ahvenlampi... 8 4.1.3. Iso Jouhtjärvi... 9 4.1.3.1. Iso Jouhtjärvi, pohjoispää... 9 4.1.3.2. Iso Jouhtjärvi, länsiranta... 10 4.1.3.3. Iso Jouhtjärvi, eteläpää... 12 4.1.3.4. Iso Jouhtjärvi, itäranta... 13 4.1.3.5. Iso Jouhtjärvi, koillisranta... 14 4.1.4. Rapatinlammit... 14 4.1.5. Teerilampi... 15 4.1.6. Pieni Jouhtjärvi... 15 4.1.7. Etelä - Lahnalampi... 16 4.1.7.1. Etelä Lahnalampi, eteläpää... 16 4.1.7.2. Etelä Lahnalampi, eteläranta... 17 4.1.7.3. Etelä Lahnalampi, länsiranta... 18 4.1.7.4. Etelä Lahnalampi, pohjoispää... 19 4.1.7.5. Etelä Lahnalampi, itäranta... 19 4.1.8. Pohis Lahnalampi... 21 4.1.8.1. Pohis Lahnalampi, itäranta... 21 4.1.8.2. Pohis Lahnalampi, pohjoispää... 22 4.1.8.3. Pohis Lahnalampi, länsiranta... 23 4.1.8.4. Pohis Lahnalampi, eteläpää... 24 4.1.9. Kurikkalampi, Kärmelampi ja Pelkäävä... 25 4.1.10. Nieminen... 27 4.1.10.1. Nieminen, pohjoisranta... 28 4.1.10.2. Nieminen, luoteisosa... 29

3 4.1.11. Pieni Valkeinen... 30 4.1.12. Tamaranjoki... 31 4.1.13. Pienempivesi ja Paskolampi... 31 4.1.13.1. Paskolampi... 32 4.1.13.2. Pienempivesi, pohjoispää... 33 4.1.13.3. Pienempivesi, itäranta... 34 4.1.13.4. Pienempivesi, länsiranta... 35 4.2. SIENIJÄRVI... 36 4.2.1. Pohislahti... 37 4.2.1.1. Pohislahti, itäranta... 37 4.2.1.2. Pohislahti, pohjoispää... 38 4.2.1.3. Pohislahti, länsiranta... 39 4.2.1.4. Riihisalmi... 40 4.2.2. Sienijärvi, luoteispää... 41 4.2.3. Pakolahden alue... 41 4.2.4. Kirkkolahti... 42 4.2.5. Riuttalahti... 43 4.2.6. Sienijärvi, eteläpää... 44 4.2.6.1. Jänisniemi... 44 4.2.6.2. Sienijärven eteläpää, länsiranta... 45 4.2.6.3. Sienijärven eteläpää, lahden perukka... 46 4.2.6.4. Sienijärven eteläpää, itäranta... 47 4.2.6.5. Antinniemi Sieniranta... 47 4.2.7. Sieniranta Pasila... 49 4.2.8. Alahovi Ylähovi... 50 4.2.9. Riihiniemi... 51 4.3. MALLOS... 52 4.3.1. Pohisselkä... 52 4.3.1.1. Hänninkangas (Rasinniemi Pohislahti)... 52 4.3.1.2. Haarajoenlahti... 53 4.3.1.3. Haarajoki... 54 4.3.1.4. Haarajoenniemi... 55 4.3.1.5. Huiskosenlahti... 56 4.3.1.6. Mutalahti... 57 4.3.1.7. Kuikkalahti... 57

4 4.3.1.8. Jokilahti... 58 4.3.2. Malloksen keskiosat... 60 4.3.2.1. Sätkynniemi ja Sätkynsalmi... 60 4.3.2.2. Etelälahti... 61 4.3.3. Malloksen pääallas... 62 4.3.3.1. Pitkälahti Katoslahti... 63 4.3.3.2. Katoslahden eteläpuoli... 64 4.3.3.3. Tuliniemi ja pohjoispuolen lahti... 65 4.3.3.4. Tuliniemen eteläpuoli... 67 4.3.3.5. Vihautlampi, eteläosa... 68 4.3.3.6. Vihautlampi, pohjoisosa... 69 4.3.3.7. Syväjärvi, länsiranta... 69 4.3.3.8. Syväjärvi, eteläpää... 70 4.3.3.9. Koskiniemi, länsiranta... 71 4.3.3.10. Reinikkalan ranta... 72 4.3.3.11. Levälahti... 74 4.3.3.12. Katossaari, Kellosaari ja Peltosaari... 76 4.3.3.13. Tervasaaren alue... 78 4.3.3.14. Vihtaniemi javihtalahti... 78 4.3.3.15. Puruniemi... 79 4.3.3.16. Honkaranta... 80 YHTEENVETO... 82 LIITTEET Kansikuva: Mallos Sätkynsalmi.

5 1. JOHDANTO Kangasniemen kunnan Malloksen, Sienijärven ja lähialueen pienten järvien suunnittelualueelle tehtiin rakennus- ja maankäyttölain mukainen rantayleiskaavan ympäristöarviointi kesäheinäkuussa 2011. Työssä inventoitiin suunnitelualueen luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojellut luontotyypit, metsälain 10 mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt, vesilain 15a ja 17a tarkoittamat pienvedet sekä muut arvokkaat kohteet. Suunnnittelualueen eläin- ja kasvilajiston inventoinnissa arvioitiin uhanalaisten lajien (Luonnonsuojelulaki 46 ) ja erityistä suojelua tarvitsevien lajien (LSL 47 ) sekä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymisalueiksi sopivia kohteita. Lajistoa koskeva selvitystyö keskittyi kasvistoon ja linnustoon. Kasvistoselvitysten yhteydessä selvitettiin myös mahdollista liito-oravan (Pteromys volans) esiintymistä suunnittelualueella. Muut mahdolliset luontoarvot, arvokkaat luontokohteet tai uhanalaisille lajeille soveltuvat elinympäristöt, joilla voisi olla merkitystä alueen maankäyttöä suunniteltaessa, käytiin läpi kasvistoselvityksen yhteydessä. Suunnittelualueen maaperä- ja vesiolosuhteita arvioitiin kunkin alueen ekologiaa ja käytettävyyttä silmällä pitäen. Inventoinnissa suunnittelualue jaettiin vallitsevan maankäytön ja ekologisten erityispiirteiden kannalta mielekkäisiin osa-alueisiin maankäytön suunnittelun helpottamiseksi (osa-alue numerointi on sisällysluettelon numeroinnin mukainen, osa-aluejako näkyy liitteen kartoissa). Inventoinnin tulosten perusteella esitetään raportissa osa-alueittain suosituksia huomioonotettavista seikoista. 2. TUTKIMUSMENETELMÄT Inventointi keskittyi kasveihin ja lintuihin, muuta lajistoa (lähinnä nisäkkäät ja nisäkkäistä erityisesti liito-orava) seurattiin kasvillisuus- ja linnustoinventoinnin yhteydessä. Erillistä nisäkäskartoitusta alueella ei tehty. Kasvilajisto tutkittiin kartoittamalla alue systemaattisesti osaalueittain rauhoitettujen ja uhanalaisten lajien toteamiseksi. Inventointi suoritettiin kesä - ja heinäkuussa sekä täydennyskäynteinä elo- ja syyskuussa 2011. Maastotyöpäiviä kertyi kesäheinäkuussa kolme työviikkoa ja tarkastuskäynneistä yhteensä neljä työpäivää. Linnustoselvitys tehtiin kartoittamalla suunnittelualue toukokuun viimeisellä viikolla, kesäkuun toisella viikolla sekä kesäkuun viimeisellä viikolla 2011. Lisäksi linnustoa seurattiin aktiivisesti mm. myöhäisten pesijöiden ja lentopoikueiden löytämiseksi koko kasvillisuuskartoituksen ajan heinäkuussa 2011. Inventoinnissa merkittiin työkartalle todetut reviirit, poikueet ja pesinnät sekä suunnittelualueella todetut reviirittömät (esim. alueella ruokailevat) yksilöt mahdollisimman tarkasti. Kartoituksen tuloksia voi pitää kattavina. Ne antavat varsin selkeän kuvan paitsi suunnittelualueen lintulajistosta myös mm. lajitiheyksistä eri biotoopeilla, vaikkakin raportissa on mainittu vain maankäytön suunnitteluan kannalta merkittävät havainnot. Liito-oravan mahdollista esiintymistä suunnittelualueella seurattiin aktiivisesti tarkastamalla kaikki kolopuut, kaikki halkaisijaltaan yli 30-senttiset lehtipuut, erityisesti kookkaat haavat, koivut ja

6 tervalepät tai jos havaitiin lajille sopiva elinympäristö. Tällöin alue käytiin systemaattisesti läpi lajin tai mahdollisten jälkien ja jätösten löytämiseksi. Inventoinnissa on hyödynnetty myös alueelta tehtyjä muita selvityksiä (mm. Kettunen 2009 sekä kansalliset tiedonkeruujärjestelmät Tiira ja Hatikka). Kartoituksen yhteydessä tutkittiin alueelta myös mahdolliset rauhoitettavat tai suojelua vaativat biotoopit (mm. pienvedet) sekä mahdolliset uhanalaisille lajeille soveltuvat elinympäristöt, merkittävät maisemakokonaisuudet sekä mahdolliset muut arvokkaat luontotekijät sekä arvioitiin alueen maaperä- ja vesiolosuhteita ekologiselta kannalta. Erityisesti seurattiin ihmistoiminnasta johtuvia mahdollisia ja toteutuneita muutoksia pintavesien luonnontilaisuuteen ja pintavesien laatuun erilaisin yleisin indikaattorein. Tämän perusteella on raportissa annettu joissain tapauksissa myös suosituksia riittävän vedenlaadun ylläpitoon. Kallio-, maaperä- ja valuma-aluehavainnot tehtiin kasvillisuuskartoituksen yhteydessä vertaamalla tehtyjä maastohavaintoja karttojen ja muiden lähteiden tietoihin. Maastohavaintojen yhteydessä kiinnitettiin huomio myös paitsi aiemman maankäytön vaikutuksiin myös mahdollisiin maankäytön riskitekijöihin luontoon nähden sekä niiden ehkäisyyn. Inventoinnin tulokset ja niiden perusteella tehdyt suositukset on esitetty raportissa osa-alueittain, jotka on pyritty rajaamaan siten, että ne muodostavat sekä ekologisesti että maankäytön suunnittelun kannalta mielekkäitä kokonaisuuksia (kartalle rajattujen osa-alueiden numerointi vastaa raportin osa-alueiden numerointia). Kuvauksien yhteydessä on myös annettu osa-aluekohtaiset suositukset alueen maankäyttöä ajatellen. Maastotöiden yhteydessä on kerätty suunnittelualueesta myös laaja kuva-aineisto, jota on käytetty hyväksi raportin laadinnassa. 3. SUUNNITELUALUEEN YLEISKUVAUS Suunnittelualuee käsittää Malloksen ja Sienijärven sekä eräät pienet järvet näiden lähiympäristössä. Suunnittelualueen ulkopuolelle jäivät Alahovin ja Hirsilahden ranta-asemakaava-alueet sekä Paihimaan, Lautakankaan, Pieni-Pappilan, Pässinmäen, Reinikkalan ja Toukolan ranta-asemakaavaalueet. Suunnittelualueella kaksi suurta järveä, Mallos ja Seinijärvi, hallitsevat alueen maisemaa. Mallos on pääosin matala (Kuva 1.), hietapitoisten sedimenttimaalajien muokkaama, loivaprofiilinen allas, jonka keskiosissa on lukuisia kalliosaaria ja huomattavan laajoja rantakivikoita (kansikuva). Malloksen eteläosa on pohjoisosaa hieman syvempi ja vähäluotoinen. Mallos on muodostunut kallioperän murroslinjaa, mutta murros on todettavissa selvästi vasta Malloksen kaakkoisosassa, Syvälammen puolella, joka ei ole niin sedimenttiaineksen täytämää kuin itse Mallos. Sienijärvi on profiililtaan selkeästi murroslinjaan muodostunut järvi, jonka rannat ovat äkkijyrkät ja rantaprofiili nousee nopeasti rannasta poispäin mentäessä. Lahdet ovat pitkiä ja kapeita ja kalliolaakiorannat ovat jyrkkärinteisiä. Koko järvi on pitkänomainen ja kapea. Myös Sienijärven rannat ovat pääosin hietapitoista sedimenttiainesta, mutta kallioperän profiili on jyrkempi, jonka vuoksi Sienijärven alue on yleisilmeeltään karumpi ja lajistoltaan niukempi kuin Malloksen alue.

7 Suunnittelualueen pienet järvet ovat murroslinjaan muodostuneita, karuja kalliojärviä pitkine ja kapeine lahtineen. Pienet järvet ovat hyvin ruskeavetisiä, osa pitkälle soistuneita tai selvästi valumavesien liettämiä eräiden Malloksen ja Sienijärven lahtien tavoin. Kuva 1. Mallos Tervasaaresta itään kuvattuna. Kuva 2. Mallos. Reinikkalan rantaan tuleva puro Sienijärvi laskee vetensä Mallokseen Pienempiveden ja Tamaranlammen kautta. Suunnittelualueen pienet järvet kuuluvat Sienijärven tai Malloksen valuma-alueeseen lukuunottamatta Jouhtjärviä, jotka kuuluvat Emäpajun valuma-alueeseen. Sekä Sienijärvi että Mallos saavat merkittävän osan vesistään suunnittelualueen pohjoispuolen järviltä ja ojitetuilta soilta. Suunnittelualueen järvien veden laatuun vaikuttaa voimakkaasti valuma-alueen soiden ojitus, joka on lisännyt järvien liettymistä ja muuttanut järviä entistä ruskeavetisemmiksi (kuva 2.). Rantarakentamista alueella on muutamia keskittymiä lukuunottamatta melko vähäistä. Suunnittelualueen pienialaisimmat ja soisimmat vedet eivät sovellu erityisen hyvin rantarakentamiseen (Kuva 3.). Kuva 3. Ahvenlampi pohjoisrannalta kuvattuna (kuva on kollaasi).

8 4. OSA-ALUEET Osa-alueet merkitty karttoihin (kts. LIITTEET) otsikoiden mukaisella numeroinnilla. 4.1. PIENET JÄRVET Suunnittelualueen pienet järvet todettiin lajistollisesti varsin tavanomaisiksi dystrofisiksi vesiksi. Vesilintulajisto ja rantametsien lintulajisto todettiin tavanomaiseksi ja varsin niukaksi. Kaakkuria pienillä järvillä ei todettu. Rantametsien kankailta ei todettu kehrääjää eikä liito-oravaa todettu pienten järvien alueelta. 4.1.1. Paskolampi (Kartta 1., osa-alue 4.1.1.) Kyseessä on alle 2ha:n dystrofinen suolampi kallioperän repeämässä. Lammen itä- ja länsipuolella on jyrkkärinteiset kalliokumpareet ja etelä- ja pohjoispää ovat alavia ja soisia (Kuva 4.). Paskolampea kiertää kapea rahkareunus, lammen pohjois- ja länsipää ovat korpimaisia ja kauempaa lammesta muuttuvat lähinnä rämeiksi maiseman avartuessa kallioiden välistä. Rahkareunuksen lajisto todettiin tavnomaiseksi: mm. vaivero, jouhisara, isokarpalo, suopursu, suokukka, siniheinä, juolukka. Kaikki alavat alueet on ojitettu eivätkä ole aivan lammen rantoja lukuunottamatta luonnontilaisia. Alueen metsät ovat ensiharvennusvaiheen MT-kankaita. Mäkialueilla valtapuuna on todettavissa mänty, notkelmissa ja alarinteilla kuusi. Kasvilajisto todettiin tyypilliseksi MT-kankaiden lajistoksi. Kalliomäkien lakialueet todettiin nuorta mäntyä kasvaviksi VT-kankaiksi. Erityisesti lammen eteläreunan kalliokumpare on edustava ClT-kallio kalliomänniköineen. Kalliorinnettä on hakattu aikanaan varovasti, jonka vuoksi ClT- kallio on lähes luonnontilainen. Paskolammen eteläpuolella olevan notkelman kuusitaimikossa todettiin tiltaltin (Phylloscopus collybita) reviiri. Paskolammella ei todettu kaakkuria eikä ympäröivillä kuivilla tai karuilla kankailla kehrääjää. Alueella ei todettu myöskään liito-oravaa. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Alueella ei todettu liitooravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueella ei todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. Paskolammen etelärannan kalliomäki (ClT-männikkö) on maisemallisesti merkittävä, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa. Itse Paskolampi on pienialainen (alle 2ha), jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa (Kartta 1., osa-alue 4.1.1.).

9 4.1.2. Ahvenlampi (Kartta 1., osa-alue 4.1.2.) Ahvenlampi on kallioperän repeämävyöhykkeessä, kolmen kalliokohouman välissä. Lammen luoteis- ja iätarannan metsässä on kalliojyrkänteet. Yleisilmeeltään maisema on kuitenkin avara, sillä lampea ympäröivät kalliomäet eivät ulotu aivan lammen rantaan. Ahvenlammen ympärillä on laajahko, ojitettu korpimetsä, joka muuttuu vähitellen lammen rantavyöhykkeessä rämeeksi ja nevaksi (Kuva 3.). Lammella on 10-20m leveä rahkareunus, jonka reunalta vesi syvenee nopeasti. Vesi on hyvin ruskeaa ja veden vaihtuvuus on vähäistä. Ahvenlampeen ei ole vedetty suoraan ojia, jonka vuoksi lampi on maisemaltaan varsin luonnontilainen. Ahvenlammen pohjoispäähän tulee kuitenkin puro, joka saa vetensä taajaan ojitetulta alueelta. Kasvilajisto rahkareunuksella ja lammessa on tavanomaista dystrofisten lampien lajistoa: ulpukka, riippasara, jouhisara, isokarpalo, pyöreälehtikihokki, raate, kurjenpolvi mm. Lammella todettiin telkkäpari. Lammen lounaisrannan kuusikossa todettiin tiltaltin reviiri. Ahvenlammella ei todettu kaakkuria eikä lammen ympäristön mäkialueilla kehrääjää. Lammen alueella ei todettu myöskään liito-oravaa. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Alueella ei todettu liitooravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueella ei todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. Maisemallisesti Ahvenlampi on luonnontilainen, eheä kokonaisuus, jonka vuoksi lampi tulisi jättää nykytilaansa (Kartta 1., osa-alue 4.1.2.). Lisäksi lampi on pienialainen, hetteinen ja erittäin ruskeavetinen, eikä sovellu rantarakentamiseen erityisen hyvin. Kuva 4. Paskolampi etelästä kuvattuna. Kuva 5. Iso Jouhtjärven pohjoispää. Taustalla itärantaa. 4.1.3. Iso Jouhtjärvi (Kartta 2.) Iso Jouhtjärvi on muodostunut loivasti kumpuilevaan maastoon, hietamaille. Järvi on matala, ja sen profiili on maltillinen. Alueen maaperä on hietapitoista soraa ja paikoin hietapitoista moreenia, rannat ovat matalia ja osin ruohottuneita. Vesi järvessä on hyvin ruskeaa. Rantarakentaminen Iso Jouhtjärvellä on melko vähäistä.

10 4.1.3.1. Iso Jouhtjärvi, pohjoispää (Kartta 2., osa-alue 4.1.3.1.) Iso Jouhtjärven pohjoispäässä länsirantaa reunustaa laajahko, n. 50m leveä, kivinen vesijättö, johon on muodostunut paikoin rantarämettä. Aivan pohjoispää on maatuvaa saraikkoa (Kuva 5.). Kauempana rannasta maasto nousee ja maaperä on karua, hyvin hietapitoista moreenia, jonka vuoksi ympäristön metsät ovat lähinnä MT-kangasta ja hietaisilla paikoilla VT- kangasta. Kumparealueet ovat kivistä hietamaata (Kuva 6.). Iso Jouhtjärven pohjoispäästä lähtee ruopattu, leveähkö puro kohti Pieni Jouhtjärveä. Puron ympäristö on avohakattua. Pohjoispään itärannan puusto on keski-ikäistä, kuusivaltaista MT-kangasta. Kaikki alueen metsät ovat ns. talousmetsiä ja alueella on suoritettu viime vuosina laajoja avohakkuita (Kuva 7.). Hakkuiden yhteydessä isot haavat on jätetty kasvamaan. Niissä ei todettu koloja. Alueen kasvi- ja lintulajisto todettiin melko niukaksi ja tavanomaiseksi. Liito-oravaa alueella ei todettu. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, merkittäviä luontokohteita tai muita luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Alueella ei todettu liito-oravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueella ei todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. Kuva 6. Kivinen, hietapitoinen sora on koko suunnittelualueelle tyypillinen maalaji. Kuva 7.Iso Jouhtjärven pohjoispään rantametsää rannasta pohjoiseen kuvatuna. 4.1.3.2. Iso Jouhtjärvi, länsiranta (Kartta 2., osa-alue 4.1.3.2.) Iso Jouhtjärven länsiranta on nuorta tai nuorta tai keski-ikäistä männikköä kasvavaa tuoretta (MT) ja kuivaa (VT) kangasta, jonka maaperä on hietaa ja hietasoraa (Kuva 8.). Länsirannan kalliomäet ovat kivisen, hietapitoisen soran peitossa (Kuva 6.) Kalliomäet ulottuvat Iso Jouhtjärven rantaan asti ja ne muodostavat länsirantaan kallioisia ja kivisiä, mäntyä kasvavia pieniä niemiä (MT, paikoin VT). Pohjoisimmalle länsirannan niemistä on rakennettu loma-asunto, jonka veneranta todettiin sammakoiden (Rana arvalis) lisääntymisalueeksi (Kuva 10.). Länsirannan kallioniemien väliset suuremmat lahdet ovat matalia ja lähinnä kivisiä maatumarantoja. Länsirannan metsät ovat intensiivisen metsätalouden piirissä. Länsirannalla on todettavissa eri ikäisiä metsälaikkuja hakkuuaukeista siemenpuuasentoon. Eteläpään metsät on hakattu parikymmentä vuotta sitten ja hakkuuaukea kasvaa lähinnä nuorta koivua. Vanhan vesijätön metsät on länsirannan pohjoisosissa harvennettua n. 40-v MT-männikköä (Kuva 11.), eteläosissa notkelmat

11 sekä paikoin rantavyöhykkeen vesijätöt ovat puolestaan hieman iäkkäämpää MT-kuusikkoa. Vanhoja metsiä ei alueella todettu. Länsirantaa pitkin kulkee hyväkuntoinen paikallistie 100-200m rannasta rannan suuntaisena (Kuva 8.) ja kiertää järven pohjoispään kautta, jossa tie huonokuntoisempi. Tien länsipuolella, suunnittelualueen ulkopuolella, on ojitettu isovarpuräme, jolla todettiin ruokaileva teerinaaras (Tetrao tetrix). Muutamin paikoin rämeet ulottuvat kapeina juotteina Iso Jouhtjärven rantaan, jossa ne jatkuivat rantaviivasta matalina, saraikkoa kasvavina lahtina. Rämeet todettiin kasvilajistoltaan tavanomaisiksi varpurämeiksi, jotka on ojitettu ja ojat on vedetty Iso Jouhtjärveen asti. Metsien kasvilajisto todettiin niukkalajiseksi, lajistoltaan tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi ja rantavyöhykkeen lajisto tavanomaiseksi itäsuomalaisten dysoligotrofisten vesien lajistoksi. Rantavyöhykkeen kasvilajisto indikoi aavistuksen rehevöityneisyyttä (lahdelmissa paikoin mm. osmankäämiä ja harvahkoa järviruokokasvustoa). Kuva 8. Länsirannan hietamaiden mäntykangasta Kuva 9. Kiviset ja pienialaiset kallioniemet kirjovat Iso Jouhtjärven karua länsirantaa. Kuva 10. Länsirannan pohjoispään venevalkama on sammakoiden (Rana arvalis) kutupaikka. Kuva 11. Länsirannan pohjoisosan vesijättöä. Iso Jouhtjärvi pilkottaa taustalla. Myös alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi boreaalisten, talouskäytössä olevien havumetsien lajistoksi: mm. metsäkirvinen (Anthus trivialis), peippo (Fringilla coelebs), vihervarpunen

12 (Carduelis spinus), hömötiainen (Parus montanus), käpytikka (Dendrocopos major) ja punarinta (Erithacus rubecula). Vesilintulajisto ja rantojen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi: mm. telkkä (Bucephala clangula), tavi (Anas crecca), rantasipi (Actitis hypoleuca) ja kalalokki (Larus canus). Länsirannan kallioniemien kivillä todettiin kaksi kalalokin pesimäreviiriä. Pienellä luodolla Iso Jouhtjärven länsirannalla, järven eteläpäässää todettiin kuikan (Gavia arctica) pesintä. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Alueella ei todettu liitooravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueella ei todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. Länsirannan edustalla oleva pieni luoto todettiin kuikan pesimäpaikaksi. Luoto on pienen niemen edustalla. Niemen kärki ja luoto tulisi jättää nykytilaansa. 4.1.3.3. Iso Jouhtjärvi, eteläpää (Kartta 2., osa-alue 4.1.3.3.) Iso Jouhtjärven eteläpää on profiililtaan loivasti kumpuilevaa hietapitoista soraa, paikoin mullan tai mudan sekaista hietaa. Multavammat maat ovat koivua kasvavia entisiä viljelyksiä. Aivan eteläpään perukka on matala ja ruohottunut, osin mutainen ja soinen. Maaperä perukassa on mutaturvetta, paikoin moreenia ja pohja on mutainen. Rantaan rajautuu ojitettu korpi. Korpea lukuunottamatta koko eteläpään alue on hakattu n.30 v sitten ja alue kasvaa nuorta koivikkoa, sekapuuna mänty. Eteläpään länsi- ja itärannalla todettiin kesäasunnot, joista itärannan kesäasunto on osittain entisellä rantaniityllä. Moreenimaan vuoksi kasvilajisto indikoi rehevyyttä, mutta lajisto todettiin tavanomaiseksi viljeljymaiden, lehtomaisten kankaiden ja korpien lajistoksi. Saunan eteläpuolella todettiin pieni lähde (Kartta 1., osa-alue 4.1.3.3.). Länsiranta on moreenirantaa ja sen metsät on hakattu. Rantavyöhykkeen lajisto indikoi dysoligotrofista ja perukassa dystrofista vettä. Vesi todettiin hyvin ruskeaksi. Rannat ovat hietapohjaisia ja pääosin humuksen liettämiä. Alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi dys-oligotrofisten vesien sekä boreaalisten havumetsien lajistoksi. Iso Jouhtjärvi kuuluu kalasääsken (Pandion haliaëtus) saalistusalueisiin, sillä laji todettiin saalistuslennolla järven länsirantaa pitkin kohti pohjoista. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Alueella ei todettu liitooravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueella ei todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. Eteläpään lähde on lain tarkoittama pienvesi, joka tulee jättää nykytilaansa. Eteläpää ei sovellu liettyneisyytensä vuoksi erityisen hyvin rantarakentamiseen.

13 Kuva 12. Iso Jouhtjärven eteläpään itärantaa. Järven eteläpään metsät on pääosin hakattu Kuva 13. Iso Jouhtjärven eteläpäästä pohjoiseen. Oikealla näkyy hakkuuaukean reuna. 4.1.3.4. Iso Jouhtjärvi, itäranta (Kartta 2., osa-alue 4.1.3.4.) Itäranta on hyvin hietapitoista moreenia, joka nousee 5-10m rantaterassin jälkeen loivasti kumpuilevana rannasta poispäin. Alarinteiden Kuusvaltaisten metsien kenttäkerroksen lajisto indikoi paikoin lehtomaista kangasta (OMT), mutta lajisto todettiin melko niukaksi eikä vaativia lehtomaisten kankaiden lajeja todettu (Kuva 12.). Pääosa rantametsistä todettiin tuoreiksi kankaiksi (MT, MaT). Ylempänä valtapuuksi todettiin mänty (MT). Alueen metsät ovat intensiivisen metsätalouden piirissä. Kauempana rannasta on suoritettu laajoja hakkuita. Hakkuuaukealla oli todettavissa luontaisesti uudistunutta koivu- ja mäntytaimikkoa. Vanhoja metsiä ei todettu. Alueella on myös peltoa ja laidunta. Rantavyöhykkeessä ja peltojen laiteilla todettiin paikoin suurikokoisia haapoja, mutta niistä ei todettu liito-oravaa tai merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueen linnusto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien ja dystrofisten vesien lajistoksi. Paikoin rantavesien lajisto indikoi dys-oligotrofisuutta. Peltoalueilla todettiin muutamia tavanomaisia kulttuurimaiden lintulajeja, kuten keltasirkku (Emberiza citrinella) ja västäräkki (Motacilla alba). Metsälajistossa todettiin mm. mustarastas (Turdus merula), punarinta (Erithacus rubecula), laulurastas (Turdus ericetorum), vihervarpunen (Carduelis spinus), hömötiainen (Parus montanus), hippiäinen (Regulus regulus), palokärki (Dryocopus martius) ja peippo (Fringilla coelebs). Rantaja vesilintulajistossa todettiin rantasipi (Actitis hypoleucos), västäräkki (Motacilla alba) ja satunnaisena sinisorsa sekä telkkä. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, merkittäviä luontokohteita tai muita luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Alueella ei todettu liito-oravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueella ei todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä.

14 Kuva 14. Itärannan kuusivaltaista tuoretta kangasta. Kuva 15. Itärannan matalaa hietapohjaista rantaa. 4.1.3.5. Iso Jouhtjärvi, koillisranta (Kartta 2., osa-alue 4.1.3.5.) Itärannan kallioniemen pohjoispuolinen osa on alavaa, osin soistunutta hietamaata (ojitettuja korpia), ja paikoin hietapitoista moreenia. Rannat todettiin mataliksi, osin maatuneiksi saraturverannoiksi. Rantavyöhykkeessä oli todettavissa runsaasti myös siirtolohkareita, joilla todettiin kolme pesivää kalalokkiparia. Saraikkorantojen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi dysoligotrofisten rantojen lajistoksi ja metsien lajisto tavanomaiseksi kangasmetsien (MT) lajistoksi. Metsäalueet ovat intensiivisen metsätalouden piirssä, pääpuulajina mänty. Alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Alueella ei todettu liito-oravaa tai merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, merkittäviä luontokohteita tai muita luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Alueella ei todettu liito-oravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueella ei todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. Lohkareisimmat alueet eivät sovellu rantarakentamiseen erityisen hyvin rannan kivikkoisuuden ja rantojen mataluuden vuoksi. 4.1.4. Rapatinlammit (Kartta 3., osa-alue 4.1.4.) Kalliomäkien väliin, Iso Jouhtjärven eteläpäähän jää kaksi pienialaista, dystrofista, hetereunaista lampea, Rapatinlammet. Rapatinlampien ympäristön rämeet todettiin ojitetuiksi ja alueen metsät pääosin 40-50-vuotiaksi mäntykankaiksi (MT). Kalliomäkien välissä ja erityisesti lampien välisellä hietamaalla todettiin kuusikkoa, jonka kenttäkerros indikoi korpimaisuutta. Lampien välinen harvennettu kuusikko todettiin keski-ikäiseksi. Lampien kaakkoispuolella on suoritettu laajoja avohakkuita. Alueen kasvi- ja lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Rapatinlammilla ei todettu kaakkuria. Alueella ei todettu liito-oravaa. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, merkittäviä luontokohteita tai muita luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Alueella ei todettu liito-oravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueella ei todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. Rapatinlammit eivät soisuutensa ja pienialaisuutensa vuoksi sovellu erityisen hyvin rantarakentamiseen.

15 Kuva 16. Rapatinlammista itäinen, etelärantaa. Kuva 17. Rapatinlammista läntinen, pohjoisrantaa. 4.1.5. Teerilampi (Kartta 4., osa-alue 4.1.5.) Kapea ja pienialainen Teerilampi on matala, erittäin ruskeavetinen ja mutapohjainen lampi, joka rajautuu suurimmaksi osaksi rämeeseen. Vain suoreunainen länsiranta rajautuu kallioiseen mäkialueeseen. Teerilampea ympäröivä Teerisuo on kokonaan ojitettu ja ojat on johdettu suoraan Teerilampeen. Lampi ja sen ympäristön suot ja metsät eivät ole luonnontilaisia. Metsät ovat pääosin mäntyvaltaisia kangasmetsiä (MT) ja intensiivisen metsätalouden piirissä, Teerisuo on kasvilajistoltaan tavanomainen, ojitettu isovarpuräme ja Teerilampi on kasvilajistoltaan tavanomainen dystrofinen vesi. Teerilammen lounaispuolen mäellä, koivua kasvavalla hakkuaukealla todettiin 2-3 koirasteeren (Tetrao terix) parvi ruokailemassa. Laji on NT-laji. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, merkittäviä luontokohteita tai muita luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Alueella ei todettu liito-oravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueella ei todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. Teerilampi ei sovellu kapeutensa, soisuutensa ja pienialaisuutensa (alle 2ha) vuoksi rantarakentamiseen, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa. 4.1.6. Pieni Jouhtjärvi (Kartta 2., osa-alue 4.1.6.) Iso Jouhtjärven pohjoispuoli on kalliolaakioiden ja niiden välisten soistumien kirjomaa aluetta. Kallioalueiden ohuehko maaperä on hietapitoista soraa ja alavammat alueet lähinnä hietapitoisia, glasifluviaalisia sedimenttejä, joille on muodostunut soistumia (turvemaita). Pieni Jouhtjärvi on osa tällaista soistumajaksoa, joka alkaa Iso Jouhtjärven pohjoispäästä ja jatkuu Isosuona (ojitettu räme) kohti pohjoista (Kuva 18.). Hetteisen Pieni Jouhtjärven itä- ja länsipuolella on paljaaksi hakatut kalliomäet ja järven ympäristön kaikki suot on ojitettu ja johdettu Pieni Jouhtjärveen. Iso Jouhtjärvestä on ruopattu oja Pieni Jouhtjärveen ja järvien välinen kannas on hakattu aukoksi (Kuva 19.). Perattua Jouhtpuroa pitkin vesi kulkee Pieni Jouhtjärvestä edelleen Emäpajuun. Vesi Pieni Jouhtjärvessä on erittäin ruskeaa.

16 Kuva 18. Pieni Jouhtjärven pohjoisrantaa. Kuva 19. Pieni Jouhtjärven ja Iso Jouhtjärven välinen kannas yhdysojineen. Alue on avohakattu. Alueen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi dystrofisten vesien ja kangasmetsien (MT) lajistoksi. Lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Pieni Jouhtjärvellä todettiin lepäilevä joutsen (Cygnus cygnus) sekä muutamia sinisorsia (Anas platyrhynchos). Rantavyöhykkeessä oli todettavissa majavan (Castor fiber) jälkiä ja jätöksiä. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, merkittäviä luontokohteita tai muita luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Alueella ei todettu liito-oravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueella ei todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. Ruskeavetisyytensä ja hetteisyytensä vuoksi Pieni Jouhtjärvi ei sovellu erityisen hyvin rantarakentamiseen. 4.1.7. Etelä-Lahnalampi (Kartta 5.) Pohis- ja Etelä-Lahnalampi ovat molemmat muodostuneet glasifluviaalisen hietapitoisen sedimentin muodostamaan altaaseen. Etelä-Lahnalampi on maisemaprofiililtaan loivempi ja sen hietapohjaiset rantaterassitt ulottuvat matalina pidemmälle kuin Pohis-Lahnalammella. Lampia yhdistää kapea Välijoki, joka lähtee Pohis-Lahnalammen eteläpään pienestä lahdesta ja laskee Etelä-Lahnalammen kapeaan pohjoispäähän. Etelä-Lahnalampi on dys-oligotrofinen vesi, joka on varsin ruskeavetinen ja jonkin verran rannoiltaan liettynyt (humuslietettä) ilmeisesti valuma-alueen soiden ojitusten vuoksi. Rantojen vesikasvilajisto indikoi paikoin eutrofisuutta. Etelä-Lahnalammen ranta- ja vesikasvilajisto indikoi dys-oligotroifsta vettä. Lajisto todettiin tavanomaiseksi. Lammen itärannalla Kolisevan viljelykset ulottuvat rantaan asti, ja tältä osin rannoilla oli todettavissa rehevöitymistä. Lammen länsirannalla on puustoltaan kookkaampaa kangasmetsää (MT). Muutoin alueen metsät todettiin nuoriksi tai korkeintaan keski-ikäisiksi. Luonteeltaan Etelä-Lahnalampi on dysoligotrofinen vesi, mutta se näyttäisi olevan muuttumassa eu-dystrofiseksi ruskeavetisyytensä, liettyneisyytensä ja paikoin runsaan järviruokokasvuston perusteella.

17 4.1.7.1. Etelä-Lahnalampi, eteläpää (Kartta 5., osa-alue 4.1.7.1.) Etelä-Lahnalammen eteläosa on kivikkorantainen ja kapenee aivan eteläpäässä lahden perukaksi, josta Malloksen Haarajoenlahteen laskeva Haarajoki saa alkunsa (Kuva 20.). Yleisilmeeltään Etelä- Lahnalammen eteläosan rantavyöhyke on erämainen ja puusto melko iäkästä (Kuva 21.). Kauempaa rannasta metsät ovat nuorta männikköä (MT) ja notkelmista nuorta tai keski-ikäistä kuusikkoa (MaT). Maaperä alueella on hietapitoista, kivistä soraa, paikoin hietapitoista moreenia. Lähellä lammen etelärantaa kiertää paikallistie ja sähkölinja. Etelärannasta on osa rakennettu. Alueen kasvi- ja lintulajisto todettiin tavanomaiseksi eikä liito-oravaa tai merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella todettu. Alueella ei todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. Eteläpään kapea lahden perukka ja siitä lähteevä Haarajoki ovat maisemallisesti merkittäviä. Haarajoen niska on myös lain tarkoittama pienvesi. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Alueella ei todettu liitooravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueella ei todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. Eteläpään kapea lahden perukka ja siitä lähteevä Haarajoki ovat maisemallisesti merkittäviä. Haarajoen niska on myös lain tarkoittama pienvesi, jonka vuoksi Haarajoen niska ja sitä ympäröivät rannat tulisi jättää nykytilaansa. Kuva 20. Etelä-Lahnalammen eteläpää ja Haarajoen niska. Kuva 21. Etelä-Lahnlammen eteläpää, itärantaa. 4.1.7.2. Etelä-Lahnalampi, eteläranta (Kartta 5., osa-alue 4.1.7.2.) Etelärannat ovat kalliolaakioaluetta, jota peittää kivinen, hietapitoinen sora. Alueen metsät ovat tuoreita kankaita (MT). Puusto todettiin hieman keski-ikäisiä metsiä vanhemmiksi (n. 80-100v.), alavilta alueilta kuusivaltaisia ja korkeammalta mäntyvaltaisia (Kuva 22.). Etelä-Lahnalammen alueella on tehty hakkuita, mutta rannan ja paikallistien välinen alue on hakattu melko varovasti: Tästä johtuen eteläranta on yleisilmeeltään metsäinen ja erämainen. Paikoin kalliokumpareiden välistä on vedetty ojia eteläpuolen soilta Etelä-Lahnajärveen.

18 Kuva 22. Etelärannan MT-metsää Kuva 23. Eteläranta on melko matalaa ja mutapohjaista. Ulpukka viihtyy alueella. Rannat ovat kivisiä ja hietapohajisia. Vesi on ruskeaa ja erityisesti pienet lahdet ovat humuksen liettämiä ja mutapohjaisia (Kuva 23.). Hietapohjaisilla rannoilla vesikasvilajisto indikoi dysoligotrofista vettä, lahdelmien mutapohjaisilla rannoilla taas selvemmin dystrofista vettä. Lajisto todettiin kaiken kaikkiaan tavanomaiseksi. Alueen metsien ja rantojen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Liito-oravaa alueella ei todettu. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, merkittäviä luontokohteita tai muita luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Alueella ei todettu liito-oravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueella ei todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. 4.1.7.3. Etelä-Lahnalampi, länsiranta (Kartta 5., osa-alue 4.1.7.3.) Etelä-Lahnalammen länsiranta on kivistä, hietapitoista maata ja rantavedet ovat hietapohjaisia, joskin paikoin kivisiä. Ranta- ja vesikasvillisuus indikoi lähinnä eu-dystrofista vettä. Erityisesti länsirannan pienet lahdelmat ja ojien suut todettiin liettyneiksi ja niissä todettiin myös järviruokoa. Pohjoispään lahti todettiin rannoiltaan varsin matalaksi ja perukastaan liettyneeksi. Ranta- ja vesikasvilajisto todettiin tavanomaiseksi eu-dystrofisten vesien lajistoksi (mm. järviruokoa ja jouhisaraa). Länsirannalla todettiin käytöstä poistuneita, nuorta koivua kasvavia peltoja. Muutoin länsiranta on lähinnä keski-ikäistä, mäntyvaltaista kangasmetsää (MT, paikoin VT) ja lähempänä rantaa mäntykuusi sekametsää (MT). Puusto alueelta on monin pakoin hakattu tai kasvaa nuorta männikköä ja koivikkoa. Joillain paikoin puusto oli siemenpuuasennossa. Alueen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien (MT) lajistoksi. Alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi (mm. punarinta, peippo, metsäkirvinen ja mustarastas) ja erityisesti rantavyöhykkeesstä nuorten lehtimetsien lajistoksi (mm. lehtokerttu ja pajulintu). Länsirannan pohjoisosassa on pienialainen luoto, jonka rantavedessä todettiin kuikkapari (Gavia arctica) ilmeisellä pesimäpaikalla. Uhanalaisia lintulajeja alueella ei todettu. Myöskään liito-oravaa tai merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella ei todettu.

19 Kuva 24. Etelä-Lahnalammen länsirantaa toukokuussa kuvattuna. Kuvan etualan pieni luoto kuvassa 25. Kuva 25. Länsirantaa heinäkuussa. Länsirannan lajisto indikoi dys-oligotrofista vettä. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisia lintulajeja, merkittäviä luontokohteita tai muita luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Alueella ei todettu liito-oravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueella ei todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. 4.1.7.4. Etelä-Lahnalampi, pohjoispää (Kartta 5., osa-alue 4.1.7.4.) Etelä-Lahnalammen pohjoispää kapenee hietakankaiden väliseksi lahdeksi, johon Pohis- Lahnalammen vedet laskevat Välijokea pitkin. Lahden perukkaan laskeva Välijoki on lain tarkoittama pienvesi. Alue on hietapitoista soraa ja paikoin moreenia. Lahden länsiranta on moreenipitoisempi ja profiililtaan hieman jyrkempi ja korkeampi kuin itäranta. Rantametsät todettiin nuoriksi, lehtipuuvaltaisiksi ja lajistoltaan tavanomaiseksi (Kuva 26.). Kauemmas rannasta mentäessä maasto nousee ja metsät muuttuvat lajistoltaan tavanomaiseksi mäntykankaaaksi (MT) (Kuva 27.). Alavimmilla paikoilla todettiin myös MT-kuusikoita. Puusto alueella on nuorta tai keski-ikäistä. Alue on intensiivisen metsätalouden aluetta. Vesikasvilajisto indikoi eu-dystrofista vettä ja todettiin tavanomaiseksi. Pohjoispään lahden rannoilla oli todettavissa yhtenäisiä järviruokokasvustoja. Kuva 26. Pohjoirannassa lehtipuuvyöhykkeen takana kasvaa kookasta, keski-ikäistä ja tasaikäistä MTmännikköä. Rantavyöhykkeessä on paikoin todettavissa järviruokokasvustoja.

20 Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Alueella ei todettu liitooravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueella ei todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. Etelä-Lahnalammen pohjoispäähän laskee Välijoki, joka täyttää lain tarkoittaman pienveden tuntomerkit. Välijoen suistoalue eli lahden perukka tulisi tästä syystä jättää nykytilaansa. 4.1.7.5. Etelä-Lahnalampi, itäranta (Kartta 5., osa-alue 4.1.7.5.) Etelä-Lahnalammen itäranta, Kolisevan ympäristö, on kumpuilevaa, kivistä hietaa ja hietasoraa. Soistumia ei pohjoisosan lahden perukkaa lukuunottamatta ole. Paikallistie kiertää Kolisevan pohjoispuolella olevan lahden aivan sen rantaa pitkin. Lahti on voimakkaasti liettynyt, matala ja mutapohjainen. Kolisevan tilan ympärillä olevat pellot ovat hietamaita ja ulottuvat Etelä- Lahnalammen rantaan asti. Suunnittelualueen itäpuolella Saarikko, Pieni-Koliseva ja Kylmäojanpuru ovat ojitettuja varpurämeitä. Niistä Saarikon ja Pieni-Kolisevan vedet on johdettu Etelä-Lahnalampeen. Pieni Kolisevan laskuoja on luonnontilainen Kolisevantien ja Etelä- Lahnalammen välisessä rinteessä. Kangasmetsien kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi tuoreiden (MT) ja kuivien (VT) kankaiden lajistoksi. Metsät on pääosin nuorta mäntymetsää. Kolisevan pohjoispuolella olevan lahden perukka on kuusivaltainen ojitettu korpi, jonka lajisto todettiin myös tavanomaiseksi. Alueella on tehty paljon avohakkuita eikä iäkkäitä metsiä todettu. Alueen lintulajisto todettiin niukaksi ja lajistoltaan tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Liito-oravaa tai merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella ei todettu. Alueen tyypillinen ranta- ja vesikasvilajisto indikoi lähinnä dys-oligotrofista vettä (esim. niemekkeiden kärjissä). Lahtien ja Kolisevan tilan edustan ranta- ja vesikasvilajisto indikoi lähinnä eu-dystrofista vettä. Ko. rannat todettiin myös hyvin liettyneiksi. Tämä johtunee Etelä- Lahnalampeen tulevasta humuskuormituksesta ja peltojen valumavesistä. Pieni Kolisevalta tuleva puro todettiin luonnontilaiseksi Kolisevantieltä Etelä-Lahnalampeen. Tältä osin puroa voi pitää lain tarkoittamana pienvetenä. Saarikolta Etelä-Lahnalammen eteläpäähän virtaava puro on perattu kokonaan. Lammen itärannalla on kaksi hietapohjaista, kasvillisuuden peittämää kapeaa niemekettä, jotka ovat alueen maisemallisia kiintopisteitä.

21 Kuva 27. Etelä-Lahnalammen itärantaa. Kuvan yläkulmassa näkyy Kolisevan tila. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Alueella ei todettu liitooravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueella ei todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. Etelä-Lahnalammen itärannan pienet niemekkeet tulisi maisemallisesti merkittävinä jättää nykytilaansa. Kolisevan tilan eteläpuolelta Etelä-Lahnalampeen laskeva puro on lain tarkoittama pienvesi, joka tulisi jättää nykytilaansa. Kolisevan tilan pohjoispouolen olevan lahden perukka soveltuu huonosti rantarakentamiseen, koska lahti on matala ja mutapohjainen ja lahden rantaa kiertää paikallistie. 4.1.8. Pohis-Lahnalampi (Kartta 5.) Pohis-Lahnalampi on Etelä-Lahnalammen tavoin melko loivasti kumpuilevaa hietapitoisen soran ja paikoin hietapitoisen moreenin peittämää aluetta, jossa alavat alueet ovat soistuneet ja korkeammat alueet ovat tuoretta tai kuivaa kangasmetsää (MT, VT). Pohis-Lahnalammen luoteispuolella nousee Lahnamäen kalliolaakio (drumlin) selvästi muuta maisemaa korkeampana. Laakio on hietapitoisen ja osittain melko kivisen moreenin peitämä. Alaville alueille muodostuneet suot ovat pienialaisia ja pääosin varpurämeitä. Itse Pohis-Lahnalampi on suorantainen, dystrofinen vesi, mutta varsinaisia rantasoita ja suoreunuksia oli todettavissa vain lammen pohjoisosassa. Kaikki suot on ojitettu ja kaikki pienvedet (purot) ruopattu niin, että luonontilaisia pienvesiä alueelta ei todettu. Rantavyöhykkeen paikoin yhtenäinen järviruokokasvusto indikoi lammen rehevöitymistä.

22 Pohis-Lahnalammen veden laatuun vaikuttavat itärannan viljelysten ja Tuomikonniitun ravinnevalumat sekä erityisesti suunnittelualueen pohjoisosien ojitettujen soiden vedet, jotka virtaavat Tuomikonpurua pitkin Pohis-Lahnalammen pohjoispäähän. Hietapohjjaiset rannat ovat paksun humuslietteen peitossa. Paikallisten asukkaiden kuvaukset ojitusten ja uudelleen ruoppausten seurauksista ovat huomiota herättäviä. Eräs paikallinen kesämökkiläinen totesi mm., että edellisenä talvena pilkki- ja verkkoavannoista nousi ruskeaa vaahtoa (humusvaahtoa) kymmenien senttien korkuisina patsaina. Tuuli levitti sitten vaahtoa lumelle avannon ympärillä. Vanhimmat ranta-asukkaat muistelivat entisiä hiekkarantoja, jotka ovat muuttuneet mutapohjaisiksi. Pohis-Lammen kohdalla on ilmeinen riski, että se liettyy niin pitkälle, että happikadon uhka on todellinen. Tällöin lampi menettäisi kokonaan kalataloudellisen ja virkistysarvonsa. 4.1.8.1. Pohis-Lahnalampi, itäranta (Kartta 5., osa-alue 4.1.8.1.) Pohis-Lahnalammen itäranta on hietapitoista moreenia, lähempänä rantaa hietapitoista glasifluviaalista soraa. Rantavyöhykkeen pienet niemekkeet todettiin hieman kivisemmiksi kuin muu osa rannasta. Itäranannan lahdelmat todettiin hietapohjaisiksi, mutta liettyneiksi. Rantametsät ovat hietapitoista, kivistä soraa, alavammat alueet kivikkoisia hietamaita. Alueen metsät ovat mäntyvaltaista kangasmaetsää (MT, kumpareiden laet VT-kankaita), pohjoisosan alavilla alueilla valtapuuna todettiin kuusi (MT, MaT). Itärannan puusto todettiin hieman iäkkäämmäksi (60-80 vuotiaista, paikoin yli 100-vuotiasta) kuin suunnittelualueella yleensä. Alueen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien ja dystrofisten vesien lajistoksi. Alueen lintulajisto todettiin niin ikään tavanomaiseksi. Alueella todettiin tuoreita jälkiä majavan oleskelusta alueella. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Alueella ei todettu liitooravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueella ei todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. Itärannan eteläosan pienet niemekkeet tulisi jättää nykytilaansa maisemallisesti merkittävinä.

23 Kuva 28. Pohis-Lahnalammen itärantaa lammen pohjoisosasta. Hietapohjiasten rantojen lajisto indikoi dysoligotrofiuutta. Ruskeavetisyys ja rantojen liettyneisyys oli ilmeistä vähentäen oligotrofisten lajien osuutta. 4.1.8.2. Pohis-Lahnalampi, pohjoispää (Kartta 5., osa-alue 4.1.8.2.) Pohis-Lahnlammen pohjoispää on rämerantainen, humuksen liettämä ja rehevöitynyt (kasvaen koko alallaan ulpukkaa, ja rantavyöhykkeessä oli todettavissa järviruokovyöhyke). Pohis-Lahnalammen pohjoispuolella on runsasti ojitettuja soita, joista lampeen virtaava Tuomikonpuru kerää vetensä. Tuomikonpurun vesi on hyvin ruskeaa ja näkösyvyys on alle metrin. Se purkaa vetensä pohjoispään itärantaa kohti, jonka vuoksi veden mukana tuleva humus on sedimentoitnut lammen pohjoispäähän paksuna lietteenä ja mataloittanut lahtea merkittävästi. Pohjoispää kasvaa koko vesialalla ulpukkaa ja sarahetteiköt ovat laajentuneet avovettä kohti. Pohjoispään perukassa oli todettavissa myös vahva järviruokovyöhyke. Tuomikonpuru on muodostanut pohjoisrantaan suiston, jolla kasvaa pajukkoa ja nuoria lehtipuita (Kuva 29.). Ranta- ja vesikasvilajisto indikoi eu-dystrofista vettä. Alavat rannat ovat kivikkoisisa hietamaita, kauempana rannasta maaperä on kivistä, hietapitoista soraa. Kumparealueet todettiin mäntykankaiksi (MT, osin VT), muutamat pienialaiset painanteet olivat kuusivaltaisia (MT). Puusto alueella todettiin keski-ikäiseksi, ja alueella on suoritettu avohakkuita (Kuva 29.). Metsät todettiin kauttaaltaan talousmetsiksi ja lajistoltaan tavanomaisiksi. Alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi, vesi- ja rantalintulajisto todettin niukaksi (yksi rantasipi-pari reviirillään). Liito-oravaa alueella ei todettu.

24 Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisia lintulajeja, merkittäviä luontokohteita tai muita luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Alueella ei todettu liito-oravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueella ei todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. Alue ei sovellu liettyneisyytensä vuoksi erityisen hyvin rantarakentamiseen. Kuva 29. Pohis-Lahnalammen pohjoispää. Tuomikonpurun suisto kuvassa lahden vasemmalla rannalla. 4.1.8.3. Pohis-Lahnalampi, länsiranta (Kartta 5., osa-alue 4.1.8.3.) Pohis-Lahnalammen länsiranta on kivistä hietarpohjaista rantaa, jota reunustaa yhtenäinen saraikkovyöhyke. Rantaterassi länsirannalla on itärannan rantaterassia kapeampi ja laskee jyrkemmin. Rantavedessä on todettavissa muutamia siirtolohkareita. Vesi länsirannalla on koko Pohis-Lahnalammen tapaan ruskeaa ja länsirannalla on todettavissa myös humuksen aiheuttamaa liettymistä. Paikoin rantavyöhykkeessä kulkee yhtenäinen järviruokovyöhyke. Vesi- ja rantakasvilajisto alueella todettiin tavanomaiseksi. Ranta- ja vesikasvilajisto indikoi eu-dystrofista vettä erityisesti lahdelmissa. Ilmeisesti Lahnamäestä purkautuva pohjavesi pitää paikoin rantavyöhykkeen puhtaampana, sillä osissa rantavyöhykettä vesikasvilajisto indikoi dysoligotrofista vettä. Rantavyöhykkeen kasvi- ja lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Länsirannalta maasto nousee melko jyrkästi kohti Lahnamäkeä. Maaperä on kivistä, hietapitoista soraa, paikoin moreenia. Koko Lahnamäen pohjoisosa on hakattu ja hakkuuaukealla kasvaa nuorta koivikkoa (Kuva 30.). Alarinteet ja muu osa Lahnamäkeä kasvaa keski-ikäistä, harvennettua männikköä (MT). Lähellä rantaa kuusen osuus puustossa kasvaa. Lahnamäen rinteessä todettiin pienehkö lähde, joka on ojitettu. Länsirannan eteläosa on osin rakennettua aluetta. Lahnamäen ja

25 sen rantametsien kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi. Myös lintulajisto alueella todettiin tavanomaiseksi. Liito-oravaa alueelta ei todettu. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Alueella ei todettu liitooravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueella ei todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. Lahnamäen rinteen lähde on lain tarkoittamanan pienvesi ja tulisi jättää nykytilaansa. Kuva 30. Pohis-Lahnalammen tyypillistä länsirantaa (kuva on kollaasi). Kuvassa Lahnamäen pohjoisrinteen hakuuaukean koivikko. Rannan lehtipuut ovat varsin nuoria eikä niissä todettu pesäkoloja. 4.1.8.4. Pohis-Lahnalampi, eteläpää (Kartta 5., osa-alue 4.1.8.4.) Itärannan eteläosien viljelysten maaperä on kivistä, hieta- ja hiesumaata. Erityisesti kaakkoisrannalla, jonne on raivattu peltoja, oli todettavissa myös savisuutta. Rantavyöhykkeen niemet ovat kivistä hietamaata. Alueen pienet lahdelmat ovat kivikkorantaisia ja hietapohjaisia, mutta monin paikoin liettyneitä. Suojaisimmissa paikoissa rannat ovat suorantaisia, mutta näillä rannoilla oli todettavissa myös järviruokovyöhykkeitä, joka indikoi ravinteisuuden nousua lammella. Alueen eteläpään lahdesta lähtee Välijoki kohti Etelä-Lahnalampea. Lahden länsisivulla on kaksi pientä saarta. Eteläosien ravinteikkaampi maaperä näkyi myös kasvilajiston monipuolisuutena. Pienissä, maapohjaltaan kivisissä niemekkeissä todettiin mm. tuomea (Prunus vulgaris), puna-ailakkia (Silene dioica) ja lehdokkia (Platanthera bifolia). Peltojen ympärillä ja rannan niemekkeissä kasvoi muutamia kookkaita haapoja, mutta kolopuita ei todettu. Hietamaiden männiköt todettin pääosin tuoreiksi kankaiksi (MT) ja kumpareiden laet kuiviksi kankaiksi (VT), peltojen ympäristön lajisto viittasi lehtomaiseen kankaaseen (OMaT) tai kuivaan lehtoon (PyT). Eteläosissa on suoritettu avohakkuita aivan rantavyöhykettä lukuunottamatta. Osa-alueen kasvi- ja lintulajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi. Alueella ei todettu liito-oravaa tai merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Eteläpään kapea lahti pienine luotoineen ja lahdesta lähtevä Välijoki ovat maisemallisesti merkittäviä (kuva 31.). Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Alueella ei todettu liitooravaa eikä merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueella ei todettu uhanalaisille lajeille