Hyvin toimivan lähikoulun salaisuus Hannu Simola (vast. joht., koulutussosiologia ja politiikka) Venla Bernelius (kaupunkitutkimus ja maantiede) Heidi Vartiainen (koulutussosiologia ja politiikka) Antti Paakkari (koulutussosiologia ja politiikka) Meri Norola (kaupunkitutkimus ja maantiede) Sara Juvonen (koulutussosiologia ja politiikka) Laura Soisalo (koulutussosiologia ja politiikka) Esitys Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka ohjelman vuoden 2014 hankkeiden loppuseminaarissa 31.3.2015 klo 13 16 Helsingin yliopisto
Vuoden 2014 aikana kerättiin dokumenttimateriaalit, toteutettiin tutkijoiden etnografiset osuudet ja haastattelut sekä yhden koulun osalta myös Simolan observaatiojakso ja yhteinen validointisessio ( henkilökunnan keskustelutilaisuus tutkimuksen alustavista tuloksista ). Kahden koulun osalta nämä toteutuvat huhtikuun 2015 loppuun mennessä. Näistä syistä se mitä tässä sanotaan tutkimuksen tuloksista on alustavaa. FM Heidi Vartiaisen väitöskirja, joka on TOLU -tutkimuksen tieteellinen päätös, valmistuu vuoden 2018 aikana.
Koulujen oppimistulosten ennustemalli (alueen väestön koulutus, tulot, vieraskielisyys) Koulujen oppilaiden keskimääräistä osaamista (oppimistuloksia, eli ratkaisuprosenttia kaikille yhteisessä arviointikokeessa) on mahdollista ennustaa alueellisten piirteiden avulla. Oppilasalueen aikuisväestön koulutustaso, tulotaso ja vieraskielisten osuus selittävät tilastollisesti jopa yli 60 % koulujen keskimääräisten tulosten vaihtelusta Yksilötasolla yhteys on huomattavasti heikompi!
Hypoteesit: H1: Ratkaisevaa on koulun eetos, joka on yhdistelmä yhteisön eettinen mielenlaatua ja konkreettisia uskomuksia sosiaalisesta käyttäytymisestä ja ihmisten välisistä arkipäiväisistä suhteista.
H2: Eetoksessa on kyse yhteisön kirjoittamattomista laeista, sanattomista sopimuksista ja julkilausumattomista periaatteista, jotka säätelevät koulun jokapäiväistä elämää (tacit principles of discourse). Ne ovat konsensusyhteisön jakamia itsestäänselvyyksiä, joka kyllä tunnetaan, mutta harvoin tunnistetaan, tiedetään mutta harvoin tiedostetaan. Koulut eroavat paitsi eetokseltaan, myös siinä, miten sanallistettu ja miten jaettu tuo eetos on.
H3: Koulun eetos rakentuu koulunpidon yhteiskunnallisten reunaehtojen ja virallisen opetussuunnitelman törmäyskohdissa ja rajapinnassa. Koulunpidon yhteiskunnalliset reunaehdot perustuvat koulun fundamentaalisiin, mutta vaiettuihin tehtäviin pakollisena, joukkomuotoisen ja valikointivelvollisena instituutiona. Tästä näkökulmasta keskeistä koulu eetoksen kannalta on se, miten suhtaudutaan (i) järjestykseen, valvontaan ja työrauhaan, (ii) oppilaiden määrään ja erilaisuuteen, (iii) oppivelvollisiin ja heidän vanhempiinsa, (iv) koulun johtoon ja valtasuhteisiin koulussa, (v) palkitsemiseen, rankaisemineen, oppilasarvosteluun, sekä (vi) aikaan ja kiireeseen
Havainnot, jotka yhdistävät kohdekouluja 1. Vahva ammatillinen välittäminen niin oppilaista kuin opettajistakin ja muusta henkilökunnasta. 2. Vahva järjestys, hyvän käytöksen ja työnteon vaatimus, mutta samalla rento, turvallinen ja rauhallinen tunnelma. 3. Opettajien keskinäinen sosiaalinen kontrolli, mutta ei kyttäävä tai ahdistava. 4. Moniammatillinen yhteisöllisyys, muttei ammatillisia rajalinjoja ja muodollisia pätevyyksiä korostava. 5. Vahva aikuisuus, ystävällinen, lämmin ja välittävä ilmapiiri.
Alustavat havainnot jotka yhdistävät kohdekouluja (jatk.) 6. Pedagoginen perinteisyys, mutta kokeiluja pidetään silti hyvänä ja oppilaita pyritään osallistamaan monin tavoin. 7. Rohkeus olla (erit. pedagogisesti mutta muutenkin) hiukan vanhanaikainen, mutta myös uusia juttuja hyväksyvä. 8. Opettajien välinen kilpailu hyvin vähäistä. Erinomaisuuden sijaan korostetaan hyvää perusopetusta ja tavallisen hyvää. 9. Matala hierarkia ja luottamus opettajien ammattitaitoon, mutta selkeä vastuullinen johtajuus. 10. Perheiden luottamus siihen, että koulu tarkoittaa lapsen hyvää, tekee parhaansa ja osaa asians
Kaikkien kolmen koulun jakamaa eetosta voisi alustavasti luonnehtia välittämisen, perinteisyyden ja kunnioittamisen eetokseksi: vaadin oppilailta/työtovereilta/perheiltä tiettyjä asioita, koska välitän heistä, ja kunnioitan heitä koska vaadin heiltä tiettyjä asioita. Pedagogisesti toimimme varsin perinteisesti.
Alustavia politiikkasuosituksia ja toimenpide-ehdotuksia 1. Kaikkien kolmen koulun rehtorit ja opettajat kiittivät kaupunkia lisäresursseista ja korostivat olemassa olevien resurssien tarpeellisuutta, mutta pelkäsivät leikkauksia. Mitä enemmän kasvattavia ja opettavia aikuisia koulussa on, sen parempi. Hyviä kokemuksia on esimerkiksi yhdessä koulussa kokeillusta sosionomi-harjoittelijasta, joka oli välituntisin lasten saatavilla. Työtätekevissä käsissä ei kannata säästää. Henkilöresurssien säilyttäminen kertoo myös kaupungin kunnioituksesta koulutyötä kohtaan, mitä ainakin näissä kouluissa ja tällä hetkellä näytetään arvostettavan varsin paljon.
Alustavia politiikkasuosituksia ja toimenpide-ehdotuksia (jatk.) 2. Kaikissa tutkimissamme kouluissa toimivat jaetun johtajuuden peruselementit merkittävän hyvin: apulaisrehtoreilla on tärkeä asema, tiimit toimivat, luottamus aikuisten ammatilliseen osaamiseen on vahva ja hierarkiat matalat. Myös oppilaiden osallistaminen oli vahvasti esillä: mm. KIVA ja VERSO olivat käytössä; oppilaat toimivat mm. välituntileikittäjinä, sisäpäivystäjinä, ruokailuavustajina, kestävän kehityksen agentteina, oppilasopettajina ja vertaissovittelijoina. Oppilaskunnat vaativat toimiakseen opettajien vahvaa läsnäoloa ja näin tapahtuu kaikissa kolmessa koulussa. Näitä rakenteita kannattaa tukea.
Alustavia politiikkasuosituksia ja toimenpide-ehdotuksia (jatk.) 3. Ylhäältä tulee kouluille vuosittain kymmeniä ja taas kymmeniä kyselyjä, selvityksiä ja muita tehtäviä, jotka työllistävä koulua luokkahuonetasolle saakka. Pahinta kuitenkin on se, että harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta koulut eivät saa mitään palautetta tuottamistaan dokumenteista. Tämä tulkitaan kouluissa paitsi kontrollina ja epäluottamuksen osoituksena myös koulutason ymmärryksen aliarviointina. Jokaista uutta kouluille suunnattua tehtäväksiantoa tulisi harkita myös koulun näkökulmasta.
Alustavia politiikkasuosituksia ja toimenpide-ehdotuksia (jatk.) 4. Luokkahuoneessa työskentelevälle opettajalle koulunpidon yhteiskunnalliset reunaehdot (so. koulun joukkomuotoisuus, valikointivelvollisuus ja pakollisuus) ovat tuttuja, sillä ne ovat läsnä joka ainoa tunti ja päivä. Näyttää siltä, että luokkahuonetyöstä vapautuminen tuottaa nopeasti noiden reunaehtojen unohdusta. Jopa rehtorit, joilla ei ollut opetustunteja kokivat vaikeaksi hahmottaa näitä reunaehtoja tai uskoivat että heidän koulunsa oli aika tavalla päässyt irti niistä. Kuitenkin on kyse koulun arkea säätelevistä luonnonlain kaltaisista tekijöistä, joihin kaikki yritykset kehittää koulutyötä joutuvat sopeutumaan. Kun opettajat puhuvat siitä, miten opetusviranomaiset ovat vieraantuneet koulun arjesta, kyse on juuri koulunpidon yhteiskunnallisten reunaehtojen unohtamisesta. Varsinkin koulun kehittämisestä vastuussa olevien tulisi perehtyä näihin ja käydä keskustelua niiden merkityksestä koulun kehittämisessä, jottei kouluun tuotaisi uudistuksia, jotka eivät ennustettavasti toimi koulun arjessa.