KARKEAREHUT LIHANAUTATILALLA Maitoa ja naudanlihaa Keski-Suomesta: Koulutuspäivä lihanautojen ruokinnasta, Äänekoski 18.2.2010 Arto Huuskonen MTT / Kotieläintuotannon tutkimus
Tässä luentosarjassa esitellyt tulokset pohjautuvat MTT:llä 2000- luvulla tehtyihin lihanautatutkimuksiin. Lisäksi esityksessä on käytetty soveltuvin osin hyväksi muita kotimaisia tutkimustuloksia sekä ulkomaisia aineistoja. MTT:n uusimmat lihanautatutkimukset on toteutettu pääosin maitorotuisella eläinaineksella. Liharotuisten eläinten osalta tässä luentosarjassa on hyödynnetty ulkomaista tutkimustietoa sekä joitakin MTT:n Tohmajärven emolehmänavetalla tehtyjä tutkimuksia.
Eläinten kasvu- ja teurastulokset (MTT:n aineisto). Koeaineisto (maitorotuiset sonnit) Kasvatusaika syntymästä, kk 17,2 Sonnien paino, kg - lopussa 664 - teuraspaino 344 Sonnien kasvu, g/pv - nettokasvu loppukasvatuksen (6-18 kk) aikana 640 - nettokasvu, 2 vk - teurastus 599 Teurastulokset - Teurasprosentti, % 51,8 - Lihakkuus (EUROP) 4,29 (O-) - Rasvaisuus (EUROP) 3,00
Syönti, kg ka/pv Syönnin kehitys koeaineistossa 14 13 12 y = 0.0116x + 3.7445 R 2 = 0.7993 11 10 9 8 7 6 5 4 200 250 300 350 400 450 500 550 600 650 700 Elopaino, kg
Päiväkasvu, g/pv Päiväkasvu koeaineistossa 1900 1700 1500 1300 1100 900 700 500 y = -0.7361x + 1544.5 R 2 = 0.2951 300 200 250 300 350 400 450 500 550 600 650 700 Elopaino, kg
Syönti kg ka / päiväkasvu-kg Rehun muuntosuhde koeaineistossa 16 14 12 10 y = 0.0155x + 0.8932 R 2 = 0.7934 8 6 4 2 0 200 250 300 350 400 450 500 550 600 650 700 Elopaino, kg
SISÄLTÖ Erilaiset karkearehut Nurmisäilörehun laadun merkitys Nurmirehun viljelystrategiat nautatilalla Kokoviljasäilörehu
Lihanautojen rehut Lihanautojen ruokinnassa käytettävät rehut jaetaan karkearehuihin ja väkirehuihin. Karkearehuihin luetaan kuuluvaksi erilaiset säilörehut, heinä ja oljet. Lihanaudan väkirehuna voidaan käyttää useita erilaisia vilja- ja valkuaisrehuja sekä elintarviketeollisuuden sivutuotteita. Lihanaudat tarvitsevat päivittäisessä ruokinnassa täyttävien karkearehujen lisäksi myös väkirehua, jotta ne kasvaisivat kasvutaipumustensa mukaisesti. Karkearehun tyyppi ja laatu sanelevat tarvittavan väkirehun määrän ja laadun.
Nurmisäilörehu Nurmisäilörehu on yleisimmin käytetty karkearehu lihanautojen ruokinnassa. Säilörehun laadulla on suuri merkitys rehun syöntiin ja eläinten kasvuun. Korkea kuiva-aine- ja sokeripitoisuus lisäävät kuiva-aineen syöntiä, kun taas voihappo ja korkea ammoniumtyppi vähentävät syöntiä.
Nurmisäilörehu Tärkein yksittäinen säilörehun ruokinnallista laatua kuvaava mittari on D-arvo eli sulavan orgaanisen aineen osuus kuivaaineesta (%). Lihanaudoille syötettävän säilörehun D-arvon tulisi olla 68 70. Varhain korjattua säilörehua syöneet naudat ovat yleensä kasvaneet tutkimuksissa nopeammin kuin myöhemmin korjatulla säilörehulla ruokitut. Mitä suurempi ero rehujen korjuuajassa ja kemiallisessa koostumuksessa on, sitä suurempi on myös ero eläinten tuotantotuloksissa. Nurmisäilörehun laatu asettaa reunaehdot väkirehun käyttömäärille seoksessa.
D-arvon vaikutus herefordsonnien loppukasvatuksessa Koe Tohmajärven emolehmänavetalla hereford-sonneilla. Alkuperäisenä tavoitteena vertailla hyvän ja huonohkon D-arvon nurmisäilörehuja (D-arvot 69 ja 64 %). Kasvukauden edetessä nurmen D-arvo ei kuitenkaan laskenut odotetusti ja kokeeseen tuli vertailuun korkean ja hyvän D- arvon säilörehut (D-arvot 70 ja 75 %. Sonnit saivat säilörehua noin 35 % ruokinnan kuiva-aineesta. Väkirehuna ohran ja valkuaispuolitiivisteen seos. Väkirehun raakavalkuaispitoisuus joko 17 tai 21% kuiva-aineessa. Valkuaispitoisuudella ei ollut mitään vaikutusta tuloksiin.
D-arvon vaikutus herefordsonnien loppukasvatuksessa D-arvo 75 % D-arvo 70 % Paino, kg Kokeen alussa 288 288 Kokeen lopussa 607 604 Teuraspaino 328 323 Teurasprosentti 54,0 53,5 Lihakkuus 6,6 (R-) 6,3 (O+) Rasvaisuus 3,6 3,6 Päiväkasvu, g/pv 1796 1609 ** Nettokasvu, g/pv 1029 913 * Sonnien päiväkasvu lisääntyi siis keskimäärin 37 g ja nettokasvu 23 g, kun säilörehun D-arvo nousi yhdellä prosenttiyksiköllä.
D-arvon vaikutus herefordsonnien loppukasvatuksessa D-arvo 75 % D-arvo 70 % Syönti, kg ka/pv 9,4 9,5 Kg ka / lisäkasvu-kg 5,26 5,93 * Kg ka / nettokasvu-kg 9,2 10,5 * RY / lisäkasvu-kg 5,3 5,9 o RY / nettokasvu-kg 9,3 10,2 o
Nurmirehun viljelystrategiat lihanautatilalla Käytännön tilatasolla lihanautojen ruokinta täytyy linkittää kiinteästi peltoviljelyyn. Jos tilalla on käytössä runsaasti nurmialaa, tilan kannattaa panostaa säilörehun laadun parantamiseen ja sitä kautta tuotoksen lisäykseen ja väkirehun vähentämiseen. Kuitenkaan ei kannata tavoitella paljon yli 70 olevia D-arvoja, koska tällöin satotaso jää pieneksi ja säilörehun valkuaispitoisuus yleensä nousee tarpeettoman suureksi.
Nurmirehun viljelystrategiat lihanautatilalla Jos tilalla on riittävästi nurmialaa eikä säilörehun laatua ole mielekästä parantaa, on oman rehuviljan tuotannon lisääminen järkevä vaihtoehto. Jos puolestaan nurmiala on rajoittava tekijä, ei säilörehun sulavuutta kannata maksimoida, vaan järkevintä lienee pyrkiä hieman matalampaan sulavuuteen ja suureen satoon sekä käyttää enemmän väkirehua ruokinnassa.
Säilörehun säilönnällisen laadun merkitys Säilörehun korkea ammoniumtyppi- ja voihappopitoisuus ovat merkkejä siitä, että rehu on virhekäynyttä ja/tai rehun käymisprosessi on ollut liiallista. Tällaisissa tapauksissa rehu on yleensä tehty ilman säilöntäainetta tai säilötty biologisilla säilöntäaineilla. Esimerkiksi märissä olosuhteissa biologisen säilönnän epäonnistumisriski on suuri. Märän rehun suurempi pilaantumisriski johtuu siitä, että biologisilla säilöntäaineilla säilöttävässä rehumassassa pitäisi olla sokeria noin 2,5 % rehumassan tuorepainosta. Näin ollen rehumassan kuiva-ainepitoisuus tulisi olla 30-35 %, jotta sokerimäärä olisi riittävä.
Säilörehun säilönnällisen laadun merkitys Säilöntäainehapot, joista muurahaishappo on yleisin, laskevat suoraan rehun ph:ta. Tämän lisäksi säilyvyys perustuu osittain myös luontaiseen maitohappokäymiseen. Alhainen ph lopettaa mikrobitoiminnan lisäksi kasvientsyymien toiminnan ja soluhengityksen. Tällöin sokerin kulutus ja rehun lämpeneminen loppuvat. Säilöntähapoilla on ph-vaikutuksen lisäksi muitakin ominaisuuksia, jotka estävät haittamikrobien kasvua. Propioni-, bentsoe- ja sorbiinihappo estävät erityisesti homeiden ja hiivojen toimintaa.
Säilörehun säilönnällisen laadun merkitys Biologiset säilöntävalmisteet eli maitohappobakteerit ja entsyymit tehostavat ja ohjaavat rehun käymisprosessia, jossa syntyvät hapot laskevat ph:ta. Tärkeimpänä tavoitteena on lisätä rehun maitohappopitoisuutta. Käymisprosessiin tarvitaan sokeria lähtöaineeksi. Erityisesti biologisia valmisteita käytettäessä rehun raaka-aineen sokeripitoisuus vaikuttaa merkittävästi rehun laatuun, koska ph:n lasku on pelkästään maitohapon tuotannon varassa.
Kuinka paljon tarvitaan sokeria, jotta maitohappoa muodostuisi riittävästi? Tarvittava nurmen sokeripitoisuus, jotta säilörehun käymisessä syntyvä maitohappo riittää laskemaan rehun ph:n tavoitearvoon. Taulukon sokeripitoisuudet vastaavat 2,5 3,0 prosentin pitoisuutta tuoreessa näytteessä. (Lähde: Jaakkola & Saarisalo 2008). Kuiva-aine- Säilörehun Nurmen sokeripitoisuus, pitoisuus, % tavoite ph % kuiva-aineessa 20 4,0 12,5 15,0 25 4,2 10,0 12,0 30 4,3 8,3 10,0 35 4,5 7,1 8,6 40 4,7 6,3 7,5 45 4,9 5,6 6,7
Säilörehun säilönnällisen laadun merkitys Meillä yleisesti viljeltävät nurmikasvit sisältävät tyypillisesti melko vähän sokeria verrattuna esimerkiksi muualla yleiseen raiheinään. Kotimaisissa säilöntäkokeissa timotei-nurminatakasvuston sokeripitoisuus on ennen säilöntää vaihdellut välillä 1,0 6,0 prosenttia tuoreesta. Hyvin usein pitoisuus on ollut 8 10 prosenttia kuiva-aineesta, mikä ei ole riittävä määrä rehun kuiva-ainepitoisuuden ollessa alle 30 prosentin
Säilörehun säilönnällisen laadun merkitys Raaka-aineen suhteellisen pieni sokeripitoisuus on yksi syy siihen, että Suomessa biologisten säilöntäaineiden toimintakyky ei yleisesti ottaen ole ollut riittävän luotettava märässä rehussa. Kun rehu esikuivataan niin, että kuiva-ainepitoisuus saadaan lähelle 30 prosenttia, on toimintavarmuus selvästi parempi kuin märemmässä rehussa. Tämä näkyi selvästi kenttätestien tuloksissa, jotka liittyivät säilöntäaineiden kansalliseen hyväksymismenettelyyn.
Säilörehun säilönnällisen laadun merkitys Vuodesta 2006 lähtien säilörehun lisäaineet (aktiiviset yhdisteet) on hyväksytty EU-tasolla. Kenttätestaus Suomessa on nyt vapaaehtoista, ja markkinoilla saa olla säilöntävalmisteita, joiden tehokkuutta ei ole tutkittu meille tyypillisessä rehussa. Säilörehun säilöntävalmisteiden kansallisesta vapaaehtoisesta testausmenettelystä vastaa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT Kotieläintuotannon tutkimus). Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran nettisivuilla on tietoa EUhyväksynnästä ja linkit EU:n lisäainerekisteriin.
Säilörehun säilönnällisen laadun merkitys Koska sokeripitoisuutta ei tiedetä ennen rehun tekoa ja koska pitoisuuteen ei juuri voi vaikuttaa, on riittävä esikuivatus ehdottomasti tärkein laaturiskin pienentäjä biologisia valmisteita käytettäessä. Myös melassia käytetään säilöntäaineena ja sokerin lähteenä. Periaate on oikea, mutta käymiseen riittävä sokerilisä edellyttää todella suurten melassimäärien käyttöä. Jotta ruohon sokeripitoisuus lisääntyisi 1 2 prosenttiyksikköä (tuoreesta), on melassin käyttömäärän oltava 20 40 kiloa tonnille ruohoa.
Säilörehun säilönnällisen laadun merkitys Eräisiin biologisiin säilöntäaineisiin on lisätty entsyymejä, joiden tehtävänä on hajottaa rehun kuidusta sokeria maitohapon tuottamiseksi ja rehun riittävän happamuuden saavuttamiseksi. Teoriassa näin voi toki tapahtua, mutta on myös huomattava, että tämä saattaa johtaa liialliseen käymiseen. Rehun liiallinen käyminen puolestaan heikentää rehun valkuaisarvoa ja syöntipotentiaalia.
Säilörehun säilönnällisen laadun merkitys Käytettävästä säilöntäaineesta riippumatta ehdoton edellytys rehun säilymiselle on hapettomat olosuhteet! Rehumassan nopea ja tehokas tiivistys säilönnän alussa sekä ilmatiiviyden ylläpito koko varastoinnin ajan ovat hyvän laadun edellytyksiä myös riippumatta siitä tehdäänkö rehu paaleihin, laakasiiloon, torniin tai aumaan.
Säilörehun säilönnällisen laadun merkitys Kotimaisten säilörehututkimusten perusteella rehun säilöntä vaikuttaa myös naudan pötsissä tapahtuvaan mikrobivalkuaisen tuotantoon. Kun tutkimuksissa on ruokittu nautoja joko rajoitetusti käyneellä, muurahaishapolla säilötyllä säilörehulla tai pitemmälle käyneellä, biologisesti säilötyllä rehulla tulokset ovat olleet selkeitä. Pötsin mikrobivalkuaisen tuotanto on tehostunut merkitsevästi happosäilöttyjä rehuja käytettäessä. Kasvavan lihanaudan ruokinnassa tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että kun käytetään rajoitetusti käynyttä säilörehua, on rehuvalkuaisen tarve pienempi kuin pitkälle käynyttä säilörehua käytettäessä.
Kokoviljasäilörehun tuotanto ja käyttö ruokinnassa
Kokoviljasäilörehun tarjoamia etuja Halpa korjuukustannus Viljan puinti/kokovilja Nurmirehun korjuukaluston hyväksikäyttö Suuri sato/korjuukerta (Viljely)teknisiä etuja Karjanlannan hyväksikäyttö Nurmen perustaminen Laaja viljelyalue/myöhäiset lajikkeet Viljelyvarmuus (yksivuotisena ei altis talvituhoille) Säilörehun jäätymättömyys (ei erity puristenestettä) Sopivuus seosrehuruokintaan Ratkaisee olkisadon korjuu- ja säilöntäongelmat
KA (kg/ha) MISTÄ KASVEISTA KOKOVILJASÄILÖREHUA? 16000 14000 OHRA KAURA K.VEHNÄ 12000 10000 8000 6000 Olki Tähkä 4000 2000 0 Arve Mette Veli Puhti Polkka Kadett
Ohrasta parasta kokoviljasäilörehua kevätvehnäkin käy Ohra Kaura Kevätvehnä Aikainen Myöhäinen Aikainen Myöhäinen Aikainen Myöhäinen Pituus, cm 97 92 118 120 97 102 Kuiva-ainesato, kg/ha 10 200 11 500 12 800 11 700 13 500 12 100 D-arvo, % Jyvät 83 85 79 77 79 76 Oljet 50 56 43 44 44 46 Koko kasvusto 67 70 61 59 59 59 Kokoviljasäilörehuksi soveltuu parhaiten ohra, jonka sulavuus on kokoviljarehuksi korjattuna muita viljakasveja parempi. Ruukissa vuonna 1994 tehdyssä tutkimuksessa kutakin viljalajia edusti aikainen ja myöhäinen lajikevaihtoehto. Ohran kuiva-ainesato jäi kokeessa hiukan muita viljoja pienemmäksi. Ohran pienempää satoa tasapainotti kuitenkin sen muita satoja parempi sulavuus. Ohralla myöhemmän lajikkeen viljely lisäsi sekä sadon määrää että sulavuutta. Vastaavaa etua ei saatu kauralla eikä kevätvehnällä, joilla aikaistenkin lajikkeiden kasvuaika on ohraan verrattuna pitkä.
LAJIKKEEN MERKITYS? 12000 10000 Lehti Korsi Tähkä 8000 6000 4000 2000 0 Ar r a P okko Kinnan Loviisa Kust aa Ar t t ur i Inar i Viivi M et t e S aana Filippa Thule Ar ve Bot nia Tyr a P oht o Kymppi Hja 87061 MTT/PPO
Viljojen ja palkokasvien seosviljely Erityisesti ruisvirnan käyttöä kokoviljaseoksissa rajoittaa sen vielä rehuviljojakin heikompi sulavuus. Siksi rehuviljelyssä kannattaa käyttää vain rehuvirnaa. Ruukissa tehdyissä lajikekokeissa rehuvirnalajikkeiden keskimääräinen D-arvo oli 68 %, kun ruisvirnalajikkeilla oli keskimäärin 58 %. Rehuvirnan samoin kuin herneenkin käyttöä kokovilja-seoksissa rajoittaa kuitenkin niiden suhteellisen korkea siemenkustannus. Seosviljelyllä mahdollisuus nostaa ennen kaikkea kasvuston raakavalkuaispitoisuutta, joka puhtaassa viljakasvustossa on suhteellisen alhainen.
D-arvo, % 68 66 64 62 60 58 1. 2. 3. 4. Elokuun viikko Ohra Vehnä Ohraseos Vehnäseos KUVA 5. Ohran ja kevätvehnän puhdaskasvustojen sekä niiden ja ruisvirnan seoskasvustojen keskimääräinen sulavuus (D-arvo), kun rehut korjattiin kokoviljana viikoittain elokuussa 1998 ja 1999. Ohran kylvömäärä puhdaskasvustoissa oli 180 kg/ha ja seoksessa 90 kg/ha. Kevätvehnän kylvömäärät olivat vastaavasti 223 kg/ha ja 120 kg/ha. Ruisvirnan kylvömäärä oli molemmissa seoksissa 55 kg/ha.
raakavalkuainen, %:a KA:ssa 9,5 8,5 7,5 Ohra Vehnä Ohraseos Vehnäseos 6,5 1. 2. 3. 4. Elokuun viikko KUVA 6. Ohran ja kevätvehnän puhdaskasvustojen sekä niiden ja ruisvirnan seoskasvustojen keskimääräinen raakavalkuaispitoisuus, kun rehut korjattiin kokoviljana viikoittain elokuussa 1998 ja 1999. Ohran kylvömäärä puhdaskasvustoissa oli 180 kg/ha ja seoksessa 90 kg/ha. Kevätvehnän kylvömäärät olivat vastaavasti 223 kg/ha ja 120 kg/ha. Ruisvirnan kylvömäärä oli molemmissa seoksissa 55 kg/ha.
Kokoviljasäilörehu suojaviljana Suojaviljan lakoontuminen ei johda vastaaviin ongelmiin kuin leikkuupuitavassa kasvustossa Sadon määrä ja laatu Korjuukustannukset Nurmen onnistuminen
(kg/ha) Kokoviljan korjuutavan vaikutus satoon 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 Puinti Niitto 0 kg/ha 40 kg/ha 80 kg/ha 120 kg/ha KUVA Ruukissa vuosina 1999 ja 2000 suojaviljaksi kylvetyn ohran typpilannoitusmäärän ja sadon korjuutavan vaikutus suojaviljan kuiva-ainesadon määrään. Suojavilja korjattiin joko niittämällä taikinatuleentumisasteella säilörehuksi tai puimalla täystuleentuneena. Puimalla korjatusta sadosta esitetään vain jyväsadon määrä.
kg/ha Suojaviljan korjuutavan vaikutus nurmisatoon 11000 10500 10000 9500 9000 0 kg/ha 40 kg/ha 80 kg/ha 120 kg/ha 8500 Puinti Niitto KUVA Ruukissa vuosina 1999 ja 2000 suojaviljaksi kylvetyn ohran typpilannoitusmäärän ja sadon korjuutavan vaikutus koealalta seuraavana vuonna korjatun nurmen kuiva-ainesadon määrään.
Korjuu taikinatuleentumisasteella Viljakasvuston tuleentumisvaiheet ovat maito-, taikina-, kelta- ja täystuleentuminen. Oikean korjuuajankohdan tunnistamiseksi on arvioitava seuraavia tekijöitä: tähkälle tulosta kulunut aika kasvuston väri jyvän ominaisuudet kasvuston tai jyvän kuiva-ainepitoisuus. Ohra taikinatuleentuu yleensä 4-5 viikkoa ja kevätvehnä 6-7 viikkoa tähkälle tulon jälkeen. Vuosittaiset erot kehitysnopeudessa voivat olla suuria, joten korjuuajankohta on päätettävä kasvuston ominaisuuksien perusteella. Taikinatuleentumisvaiheessa viljakasvuston väri on jo selvästi muuttumassa keltaiseksi ja jyvä on kehittynyt täyteen kokoonsa. Jyvä on sisältä taikinamainen, ei siis enää maitomaisen vetinen. Taikinavaiheessa koko kasvuston kuiva-aine vaihtelee yleensä välillä 30 40 %. Sateisissa olosuhteissa kuiva-ainepitoisuus jää helposti alle 30 %:n ja toisaalta kuivissa olosuhteissa menee yli 40 %:n. Tähkän kuiva-ainepitoisuus on taikinatuleentumisvaiheessa 45 55 %.
Korjuu taikinatuleentumisasteella Tähkän ja korren osuudet muuttuvat viljankasvin kehittyessä kasvukauden aikana. Kasvuston pituus ei juurikaan muutu maitotuleentumisvaiheen jälkeen. Korren osuus pienenee ja tähkän osuus suurenee niin, että taikinatuleentuneessa viljassa tähkän osuus on yleensä 50-60 % kuiva-aineesta. Hyvin lyhytkortisessa kasvustossa tähkän osuus voi kuitenkin lähestyä 70 %:a. Tarkasteltaessa pelkästään taikinatuleentumisvaihetta, ohran kehitykseen liittyvä korsi/tähkä suhteen muutos ei vaikuta suuresti rehun sulavuuteen ja rehuarvoon. Korren sulavuus huononee kasvin kehittyessä, mutta koska sen osuus pienenee voivat koko kasvuston sulavuusmuutokset olla pieniä. Kuiva-ainesato on hyvin lähellä maksimiaan taikinatuleentumisen loppupuolella. Koska rehuarvo ei muutu taikinavaiheen aikana oleellisesti, on taikinatuleentumisen loppupuoli sekä sadon määrän että laadun kannalta suositeltavin tekovaihe.
Jyvien karisemishävikki, kpl/neliö Rehuvilja poikkeaa korjuuteknisiltä ominaisuuksiltaan nurmisäilörehusta, koska vilja sisältää korsisadon lisäksi korjuutappioille alttiin jyväsadon. Jyväsadon karisemishävikkien riski kasvaa sadon tuleentumisen edistyessä. Ruukissa tehdyissä kokoviljasäilörehun korjuukokeissa todettiin, että jyvähävikkien määrä lisääntyi merkitsevästi kuitenkin vasta kasvuston ehdittyä keltatuleentumisasteelle. 400 200 0 Maito Taikina Kelta
Jyvien karisemishävikki, kpl/neliö Korjuutavan vaikutus jyvähävikkiin 600 400 200 0 Kela Kaksois Niitto+Ts Niittom.+Ts Kuva 8. Ruukissa kesällä 1999 ohrakasvustosta korjattujen kokoviljasäilörehujen korjuuvaiheen keskimääräinen jyvähävikki (kpl/neliömetri). Tarkkuussilppurilla korjattu rehu niitettiin joko niittokoneella tai niittomurskaimella ennen korjuuta.
Vältä kokoviljasäilörehun pyöröpaalausta! Kokoviljasäilörehun korjuuhävikkien määrä on suurimmillaan, jos jyvähävikkejä syntyy rehun niittovaiheen lisäksi myös sen korjuun yhteydessä. todennäköistä, jos kokoviljasäilörehu korjataan pyöröpaaleihin. Ruukissa kesällä 2000 tehdyissä kokoviljasäilörehun korjuukokeissa ohra niitettiin ennen korjuuta joko ilman niittomurskausta tai niittomurskaimella. Niittomurskauksen jälkeen pyöröpaalatun kokoviljasäilörehun jyvien karisemishävikkien määrä oli keskimäärin 16 % pellolta korjatun koko kuivaainesadon määrästä. Jyvähävikkien määrä putosi puoleen, kun pyöröpaalirehu korjattiin niittomurskauksen sijasta niitetyltä koealalta.
25,00 20,00 15,00 10,00 5,00 niittomurskaus ja silppuava paalaus niitto ja silppuava paalaus niittomurskaus ja paalaus ilman silppuria 0,00 niitto ja paalaus ilman silppuria %- jyväsadosta 23,99 15,09 22,71 8,86 KUVA 9. Kokoviljasäilörehun pyöröpaalaus. Karisemishävikit.
Kokoviljasäilörehun säilöntä Kokoviljasäilörehun säilöntämenetelmän ja säilöttävyyden ratkaisee kasvuston kehitysaste Vihanta Maitotuleentuminen Keltatuleentuminen
Kokoviljasäilörehun säilöntä 1. Kun kokoviljasäilörehu tehdään taikinatuleentumisvaiheessa käymiseen perustuvalla menetelmällä, vastaa säilöntä nurmisäilörehun tekoa. Jos rehu tehdään ennen taikinatuleentumisvaihetta tai sen jälkeen, liittyy rehuntekoon eräitä huonoja puolia ja riskejä. Heti tähkälle tulon jälkeen, maitotuleentumisvaiheessa, rehusato jää pieneksi ja sulavuus voi olla hieman huonompi kuin taikinatuleentumisvaiheessa. Korren sulavuus on jo maitotuleentumisvaiheessa heikentynyt, mutta hyvin sulava tähkä ei vielä ole kehittynyt. Tiivistäminen ja ilman saanti pois rehusta voi olla ongelmallista, koska rehu koostuu pääasiassa vain korresta. Rehu on myös märkää ja siitä erittyy puristenestettä.
Kokoviljasäilörehun säilöntä 2. Jos rehu tehdään myöhään, keltatuleentumisvaiheessa, määrällisiä ja laadullisia tappioita aiheutuu jyvien varisemisesta ja korsiintumisesta, joka vaikeuttaa tiivistämistä. Mitä enemmän rehuun jää tai pääsee ilmaa, sitä suuremmaksi tulee homehtumisriski ja siilon avaamisen jälkeinen pilaantuminen lisääntyy. Keltatuleentuneen kasvuston säilönnässä on joskus käytetty myös ureaa. Ureasäilönnässä rehun kuiva-ainetavoite on 45-55 %. Sen saavuttaminen keltatuleentumisvaiheessa on kuitenkin usein vaikeaa meidän olosuhteissamme. Jos rehu jää tavoitteeseen nähden liian märäksi, ureasta muodostuvan ammoniakin säilöntäteho heikkenee. Tällöin rehun ph voi asettua tasolle, joka edistää haitallista voihappokäymistä.
Kokoviljasäilörehun säilöntä 3. Kokoviljarehua tehtäessä mullan joutuminen rehuun ja siitä johtuva voihappokäyminen voi olla suurempi riski kuin nurmirehua tehdessä. Niitto riittävän korkeaan sänkeen (yli 10 cm) vähentää kuitenkin tätä riskiä. (Suojaviljalla ei voi jättää pitkää sänkeä). Koska kokoviljasäilörehun kuiva-ainepitoisuus on melko korkea, rehu saattaa olla herkkä jälkipilaantumaan. Tällöin rehu lämpenee, koska hiivat sekä homeet alkavat kasvaa siilon avaamisen jälkeen. Tämän estämiseksi on tärkeää, että siiloa täytettäessä rehu tiivistetään hyvin ja että rehuun ei pääse ilmaa varastoinnin aikana (huolellinen muovittaminen ja peittäminen). Kokoviljarehun tiivistäminen on jonkin verran vaativampaa kuin nurmisäilörehun. Rehun syöttömäärän tulee olla oikeassa suhteessa siilon kokoon, jotta rehurintamuksen etenemisnopeus on riittävä. Kokoviljasäilörehun valmistukseen soveltuvat samat säilöntäaineet ja samat annostelusuositukset kuin nurmisäilörehun tekoon. Mikäli säilöntä onnistuu ei käymislaatua kuvaavassa koostumuksessa ole suurta eroa nurmisäilörehun ja kokoviljasäilörehun välillä.
Olennaista on että: Kokoviljasäilörehu korjataan taikinatuleentumisasteella Liian aikainen korjuu: - vähentää rehusadon määrää - vähentää rehusadon energiapitoisuutta Liian myöhäinen korjuu johtaa helposti siihen että: => rehusta tulee kuivaa ja kuitupitoista => vaikea tiivistää => herkkä pilaantumiselle
Rehuarvo Parhaimmillaan ohrasta tehdyn kokoviljasäilörehun rehuarvo on sama kuin keskilaatuisella nurmisäilörehulla: D-arvo 67-69, ry-arvo 0,89-0,92 OIV 80-85 g/kg ka, raakavalkuainen noin 11 % Vuosien välillä voi olla suuria vaihteluita rehuarvoissa. (Esim. D-arvo: 59-62, ry-arvo: 0.79-0,82, OIV: 73-75) Rehujen analysointi ennen ruokintaa on yhtä suositeltavaa kuin nurmisäilörehujen osalta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
g/pv g/pv g/pv g/d Tuotantovaikutus sonnien ruokinnassa 1. koe Väkirehun määrä Valkuaisväkirehun koostumus 820 800 780 760 740 720 700 680 660 Nettokasvu, g/pv 1 2 Väki rehu 20 % tai 40 % 780 770 760 750 740 730 720 O Rypsi Urea 2. koe Valkuaisrehun käyttö Kokoviljan korjuuaste 1550 1500 1450 1400 1350 1300 1550 1500 1450 1400 1350 1300 1250 ohra rypsi 1250 Nurmi Maito Taikina
g/pv g/pv g/pv g/pv Tuotantovaikutus sonnien ruokinnassa 3. Koe Valkuaislisä Säilörehu raaka-aine 760 750 740 730 720 710 700 Ohra Rypsi 850 800 750 700 650 600 550 kaura+virna ohra+virna ohra nurmi 4. Koe 1380 1360 1340 1320 1300 1280 1260 1240 1220 1200 1180 ohra rypsi 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 ohra kevätvehnä nurmi
Sonnien kasvu, rehun kulutus ja ruokintojen sulavuus (Ruukki, koe 67 Joki-Tokola, hf-sonnit) Säilörehu Nurmisäilörehu Ohrakokoviljasäilörehu Vehnäkokoviljasäilörehu Väkirehu Ohra Ohra+Rypsi Ohra Ohra+Rypsi Ohra Ohra+Rypsi Sonnien kasvu päiväkasvu, g/päivä 1450 1430 1340 1430 1160 1330 Kuiva-aineen kulutus, kg ka/päivä väkirehu 3,97 4,10 3,86 3,91 3,80 3,91 säilörehu 5,89 5,54 4,87 5,92 4,85 5,50 yhteensä 9,86 9,64 8,73 9,83 8,65 9,41 Ruokintojen sulavuus, % kuiva-aineen sulavuus 75 74 69 66 60 62 raakakuidun sulavuus 72 72 36 34 40 45 raakavalkuaisen sulavuus 71 75 62 66 53 65
KIITOS!