VARHAISEN PUUTTUMISEN TOIMINTAMALLI - työväline lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskenteleville työntekijöille Marjukka Rissanen Opinnäytetyö, kevät 2005 Diakonia-ammattikorkeakoulu Järvenpään yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveysja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)
TIIVISTELMÄ Rissanen, Marjukka. Varhaisen puuttumisen toimintamalli; työväline lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskenteleville työntekijöille. Järvenpää, kevät 2005, 26 s. 3 Liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Järvenpään yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusala, sosionomi (AMK). Opinnäytetyö on tuotos (Liite 1), jonka tarkoituksena on olla lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskenteleville työntekijöille työväline varhaiseen puuttumiseen. Opinnäytetyö perustuu Nurmijärven kunnan Varhaisen puuttumisen projektiin vuosina 2003-2005, jonka yhtenä osatavoitteena on ollut luoda kuntaan varhaisen puuttumisen toimintamalli. Nurmijärven kunnan projekti pohjautuu valtakunnalliseen sosiaali- ja terveysministeriön vuosille 2001-2004 koordinoimaan varhaisen puuttumisen hankkeeseen, jonka toteuttavat Stakes ja Lastensuojelun Keskusliitto. Valtakunnallisen varhaisen puuttumisen hankkeen tavoitteena on edistää lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia ja ehkäistä syrjäytymistä. Hankkeen tavoitteena on myös kouluttaa ja levittää varhaisen puuttumisen ja tukemisen käytäntöjä ja kehittää lasten ja nuorten kanssa työskentelevien yhteistoimintaa. Toimintamalli osaltaan toteuttaa näitä tavoitteita. Opinnäytetyö on toteutettu yhdessä Rajamäen erityispäivähoidon työryhmän, Nurmijärven kunnan Varhaisen havaitsemisen ja puuttumisen projektin ohjausryhmän ja projektityöntekijä Suvi Valajärven kanssa. Toimintamalli on tehty erityispäivähoidon työryhmän ja projektin ohjausryhmän palaverien ja varhaiseen puuttumiseen liittyvän kirjallisen materiaalin pohjalta. Toimintamalli pohjautuu varhaisen puuttumisen menetelmiin ja aiheeseen liittyviin koulutuksiin. Varhainen puuttuminen perustuu työntekijän kokemaan huoleen asiakkaasta. Toimintamalli on käytössä Nurmijärven kunnassa Rajamäen alueella. Myöhemmin se otetaan käyttöön koko Nurmijärven kuntaan. Varhainen puuttuminen on olennainen osa lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelevien työntekijöiden työtä. Tulevaisuudessa varhaisen puuttumisen käytännöt ja menetelmät tulevat olemaan ajankohtaisia valtakunnallisesti. Asiasanat: varhainen puuttuminen; huoli; työntekijät; toimintamallit; dialogi; sosiaaliset verkostot; produktio
ABSTRACT Rissanen, Marjukka. A procedure model of early intervention: a tool for employers working with children, teenagers and families. Järvenpää, Spring 2005, 26 pages, 3 appendices. Diaconia Polytechnic, Järvenpää Unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education The final thesis is a product (Appendix 1) which is a tool for early intervention for people working with children, teenagers and families. This thesis is based on a project of early intervention from 2003 to 2005 in the municipality of Nurmijärvi. One objective of this project was to create a model for early intervention which is to be used in Nurmijärvi. The Nurmijärvi project is based on a nation-wide project of early intervention coordinated by the Ministry of Social Affairs and Health for the years 2001-2004. The nation-wide project is implemented by Stakes and Lastensuojelun keskusliitto. One aim for this nation-wide project is to increase the well being of children, teens and families and to prevent their marginalisation. It also has an intention of educating and spreading out the practices for early intervention and supporting and to develop cooperation between people working with children and teenagers. This thesis has been made in cooperation with the working group of Rajamäki s special daycare, with the steering group of a project of early observation and intervation in municipality of Nurmijärvi and with Suvi Valajärvi, a member of the project staff. The procedure model is based on the material from the meetings of the working party of Rajamäki s special daycare and the steering group. It is also based on literature related to early intervention. The procedure is also based on the methods of early intervention and relevant education. The worker raises the question of early intervention based on the concern for a client. The procedure is in use in the region of Rajamäki in Nurmijärvi municipality. Later it is going to be in use in the whole region of Nurmijärvi. Early intervention is an essential part of work made among children, teenagers and families. Practices and methods of early intervention will be of current interest nation-wide in the future. Key words: Early intervention, concern, workers, practices, dialog, social networks; production
SISÄLLYS 1 JOHDANTO 5 2 TAVOITTEET JA TOIMINTAYMPÄRISTÖN KUVAUS 6 3 TYÖSKENTELYPROSESSI 7 4 TOIMINTAMALLIN PERIAATTEET 11 4.1 Varhainen puuttuminen 11 4.2 Huolen vyöhykkeistö 12 4.3 Huolen puheeksiottaminen 14 4.4 Verkostopalaveri 16 5 TOIMINTAMALLIN KÄYTTÖ TYÖVÄLINEENÄ 20 6 PROSESSIN KUVAUS JA POHDINTA 23 LÄHTEET 27 LIITTEET
1 JOHDANTO Opinnäytetyöni on varhaisen puuttumisen toimintamalli (Liite 1). Työ on tuote, jonka toteutin yhdessä Rajamäen erityispäivähoidon työryhmän (RETU), Nurmijärven kunnan Varhaisen havaitsemisen ja puuttumisen projektin (Varpuprojekti) ohjausryhmän ja projektityöntekijä Suvi Valajärven kanssa. Opinnäytetyöni lähtökohtana on Nurmijärven kunnan lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelevien työntekijöiden (neuvolatyöntekijät, päivähoidon ja koulujen työntekijät, sosiaalitoimen työntekijät jne.) tarve saada selkeä ohjeistus/toimintamalli varhaiseen puuttumiseen. Kunnan tavoitteena on ensin luoda toimintamalli Rajamäen alueelle, jonka jälkeen se on tarkoitus levittää koko kuntaa koskevaksi. (Nurmijärven kunta 2004, 59-64; Valajärvi 2003, 1). Harjoittelin työ, työyhteisöt ja johtajuus opintokokonaisuuden aikana keväällä 2004 Nurmijärven kunnassa Varpu-projektissa. Yksi harjoittelun tavoitteista oli luoda kuntaan toimintamalli, mutta tavoite jäi saavuttamatta työn laajuuden vuoksi. Tulimme harjoittelun ohjaajan, opinnäytetyön ohjaavan opettajan ja Rajamäen erityspäivähoidon työryhmän sekä Varpu-projektin ohjausryhmän kanssa siihen tulokseen, että minä voisin tehdä toimintamallin opinnäytetyönäni. Aihe varhainen puuttuminen oli minusta kiinnostava heti siitä kuultuani. Haluan tulevaisuudessa työskennellä lasten ja perheiden kanssa ja varhaisen puuttumisen menetelmät tukevat ammatillista kasvuani. Toimintamalli tulee olemaan myös tulevan työni työvälineenä. Yksi olennainen ja haastava osa lasten ja perheiden kanssa työskenneltäessä on tukihenkinen varhainen puuttuminen ja asia koskee myös minua tulevissa työtehtävissäni. Toimintamalli antaa konkreettiset keinot varhaiselle puuttumiselle. Varhaisen puuttumisen toimintamallin kantavana ajatuksena on voimavarakeskeisyys, dialogisuus ja verkostomainen työskentely. Lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelevien on tärkeää etsiä ja löytää
6 asiakkaan omia voimavaroja eli työn tulee olla voimavarakeskeistä. Dialogisuus on työntekijöiden ja työntekijän ja asiakkaan välistä, mutta myös jokaisen yksilön sisäistä. Dialogisuus mahdollistaa reflektoimisen, ajattelun ja pohdinnan, koska kuunteleminen ja puhuminen on erotettu toisistaan. Verkostoituminen sisältää voimavarakeskeisyyden ja dialogisuuden. Verkostoituminen mahdollistaa asioiden tarkastelun jokaisen omasta näkökulmasta. Nämä kolme käsitettä voimavarakeskeisyys, dialogisuus ja verkostomainen työskentely ovat tärkeä osa uusien työmenetelmien mahdollistumista työyhteisöissä. Näitä käsitteitä avaan enemmän Toimintamallin periaatteet -osiossa. Esittelen tässä raportissa varhaisen puuttumisen kannalta keskeisiä käsitteitä sekä työmenetelmiä. Toimintamallin tavoitteet ja periaatteet on selitetty ennen toimintamallin käyttö työvälineenä - osiota, koska tavoitteiden ja periaatteiden kautta selviää, mihin toimintamalli perustuu. Koko kirjallisen osion tarkoituksena on selventää, miten varhaisen puuttumisen toimintamalli on tehty ja kuinka sitä käytetään. 2 TAVOITTEET JA TOIMINTAYMPÄRISTÖN KUVAUS Nurmijärven kunnassa meneillään olevan Varpu-projektin yksi osatavoitteista oli saada kuntaan toimiva varhaisen puuttumisen toimintamalli. Nurmijärven projekti liittyy valtakunnalliseen sosiaali- ja terveysministeriön 2001-2004 koordinoimaan Varpu-hankkeeseen, jonka toteuttavat Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (Stakes) ja Lastensuojelun Keskusliitto. Varpuhankkeen johtoryhmässä ovat Oikeusministeriö, Opetusministeriö, Sisäasiainministeriö, Sosiaali- ja terveysministeriö, Kirkkohallitus, Opetushallitus, Suomen Kuntaliitto, A-Klinikkasäätiö, Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL), Suomen Mielenterveysseura ja Suomen Vanhempainliitto.
7 Valtakunnallisen Varpu-hankkeen tavoitteena on muun muassa edistää lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia ja ehkäistä syrjäytymistä, kouluttaa ja levittää varhaisen puuttumisen ja tukemisen käytäntöjä ja kehittää lasten ja nuorten kanssa työskentelevien yhteistoimintaa. Varhaisen puuttumisen toimintamalli on osaltaan toteuttamassa näitä tavoitteita. Nurmijärven kunnan varpu-projektille valittiin työryhmä sekä työryhmälle ohjausryhmä. Projektilla tuli olla myös projektityöntekijä. Toimintamallia on ollut työstämässä Rajamäen erityispäivähoidon työryhmä RETU, johon kuuluvat terveydenhoitajat äitiys- ja lastenneuvolasta, työntekijöitä päivähoidosta, erityispäivähoidosta, puhe- ja toimintaterapeutti, terveyskeskuspsykologi, kasvatus- ja perheneuvolasta sosiaalityöntekijä ja psykologi sekä Rajamäen sosiaalityöntekijä. Toimintamallia varten RETU:n kokouksissa on ollut mukana myös Rajamäen ala-asteen erityisopettaja, päivähoidon ohjaaja ja VARPUprojektin projektityöntekijä. Rajamäen erityispäivähoidon työryhmällä on ollut tukenaan VARPU-projektin ohjausryhmä, johon kuuluvat Nurmijärven kunnan sosiaalipalvelualueen johto: avohoidon ylihoitaja, päivähoitopäällikkö, opetuspäällikkö, kasvatus- ja perheneuvolan esimies, sosiaalipalvelupäällikkö, sosiaalipalvelualueen päällikkö, talouspäällikkö, sosiaalialan osaamiskeskuksen työntekijä ja VARPUprojektin projektityöntekijä. Tämän lisäksi monet työryhmät ja eri toimialojen työntekijät ovat osaltaan olleet vaikuttamassa varhaisen puuttumisen toimintamallin syntyyn. 3 TYÖSKENTELYPROSESSI Nurmijärven kunnassa Varpu-projekti on ollut meneillään vuodesta 2003 ja se on tarkoitus päättää vuonna 2005. Varpu-projekti pohjautuu Nurmijärven kunnan visioihin ja strategisiin linjauksiin. Projekti liittyy kunnan kärkihankkeisiin
8 2003-2006 tukiessaan vanhemmuutta, verkottumista ja yhteisöllisyyttä syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Työskentelyprosessi on lähtenyt käyntiin Nurmijärven kunnassa tammikuussa 2003, jolloin sosiaali- ja terveysministeriö kutsui koolle Suomen kuntien edustajia kuulemaan Varpu-hankkeesta ja viemään sitä eteenpäin. Nurmijärven kunta kiinnostui projektista ja haki sille rahoitusta. Rahoituksesta valtionosuus oli 190 000 ja kunnan oma osuus noin 1/3 tarvittavasta summasta. Rahoituksen saatua, kunnassa mietittiin keitä tulisi olla mukana Varpu-projektin ohjausryhmässä. Rajamäen erityispäivähoidon työryhmälle annettiin tehtäväksi miettiä toimintamallia ja sen toteuttamista. Varsinainen projektitoiminta lähti käyntiin vuoden 2003 keväällä. Nurmijärvellä on seurattu muiden isompien kuntien samankaltaisia projekteja ja ne ovatkin osaltaan olleet vaikuttamassa toimintamalliin. Nurmijärven kunta on saanut tukea projektin onnistumiselle Stakesilta. Stakes koulutti Nurmijärven kunnan työntekijöitä kouluttajiksi huolen puheeksiottokoulutuksiin. Samoin Stakes järjesti koulutuksen, joka oli dialogisten yhteistyöpalaverien kouluttajakoulutus (verkostokonsultit). Stakesin työntekijät tutkimusprofessori Tom Arnkil ja erikoissuunnittelija Esa Eriksson ovat omalla työllään Stakesissa olleet esikuvina toimintamallin ajatusmaailmalle. Tom Arnkilin 1996 kehittelemä huolen vyöhykkeistö on ollut toimintamallissa tärkeässä osassa. Olen työstänyt varhaisen puuttumisen toimintamallia yhteistyössä Varpuprojektin projektiyöntekijän Suvi Valajärven, RETUn sekä Varpu-projektin ohjausryhmän kanssa. Työskentelymme on perustunut yhteisille palavereille. Rajamäen erityispäivähoidon työryhmän palavereja on ollut kaiken kaikkiaan yhdeksän, joista neljässä olen ollut mukana. Varpu-projektin ohjausryhmän palavereja on ollut kuusi kertaa, joista kolmessa olen ollut mukana. Kaikki Nurmijärven kunnan työntekijät ottivat minut hyvin vastaan ja olivat kiitollisia, että joku saatiin työstämään toimintamalli kirjalliseen muotoon. Rajamäen erityispäivähoidon työryhmän palaverit ovat koostuneet keskusteluista, joissa aiheina ovat olleet yhteistyötahojen kartoitus, perheiden
9 peruspalvelujen esittely, lapsen polku, olemassa oleviin varhaisen puuttumisen malleihin tutustuminen ja Rajamäen varhaisen puuttumisen toimintamallin työstäminen. Palavereissa olen saanut tärkeää palautetta toimintamallin työstämiseen. Varpu-projektin ohjausryhmä on kiinnittänyt lähinnä huomiota toimintamallin tekniseen toteutukseen. Projektityöntekijä ja ohjausryhmä sekä RETU ovat osaltaan seuranneet projektin kulkua ja antaneet jatkuvasti palautetta työn etenemisestä. Toimintamalliin olen saanut palautetta ja kommentteja sähköpostitse myös muilta Nurmijärven kunnan työntekijöiltä. Verkostokonsulttikokouksista ja huolen puheeksiottokoulutuksista kerätään palautetta aina heti tilaisuuden jälkeen. Varpu-projektin ohjausryhmän itsearviointi on jatkuvaa ja Sosiaalitaito myös arvioi kunnan projektin etenemistä. Omalta osaltaan eri työyksiköt tulevat jatkossa arvioimaan toimintamallin toimimista käytännön työssä. Toimintamallin työmenetelmät on tarkoitus saada Nurmijärven kuntaan vakiintuneiksi ehkäisevän työn toiminnoiksi. ( Nurmijärven kunta 2002, 6) Ehkäisevä työ onkin usein toistuva periaate eri kuntien ja työyhteisöjen tavoitteissa, mutta sen konkretisointi varsinaiseksi toiminnaksi, saati vakiintuneeksi toiminnaksi, ei aina ole yhtä selkeää. (Arnkil, Arnkil & Eriksson 2000, 90.) Varhaisen puuttumisen toimintamalli on ja siinä esitetyt varhaisen puuttumisen menetelmät antavat mahdollisuuden ehkäisevän työn konkretisointiin. Niin kuin edeltä selviää, on toimintamallin tekemiseen tullut käsky ylemmältä taholta, kunnan työntekijöille kunnan johdolta. Käytännössä kyse on siitä, että toimintamalli ja projektin tavoitteet eivät ole työtekijöiden itse asettamia vaan tavoitteet on toteutettava niin kuin ne on todettu. Tämä osaltaan vaikeuttaa uusien työkäytäntöjen omaksumista, koska jokaisella työntekijällä on omat tavoitteet ja menetelmät työlleen. Usein ilmeneekin vastarintaa uusille työmenetelmille. Tässä työssä on kyse siitä, että se on tarkoitettu kaikille työntekijöille, jotka ovat tekemisissä lasten, nuorten ja perheiden kanssa (neuvolat, päivähoito, koulut sosiaalitoimi), voi joidenkin mielestä tämä olla kaukana omasta käytännön työstä. Välillä tuli myös esille mielipiteitä, että taas
10 yksi projekti eikä kaikilla työntekijöillä ollut edes selkeää kuvaa siitä, mistä tässä oikeasti on kyse. Mielestäni tämä toimintamalli on nimenomaan hyvä työväline työssä kuin työssä, koska tämä mahdollistaa asiaan kuin asiaan varhaisemman puuttumisen. Kävin Nurmijärven kunnassa lähes päivittäin työstämässä toimintamallia ja pääsin tapaamaan erilaisia työtekijöitä (neuvolan, päivähoidon, koulujen ja sosiaalitoimen), joilla jokaisella on omat lähtökohtansa tälle toimintamallille ja koko projektiin. Mielenkiintoista oli seurata palavereissa keskusteluja, joissa ilmeni jokaisen näkökulma asioihin oman työnsä kautta. Toimintamallin työstäminen olikin hankalaa, koska sen tulee olla yleisesti eri työntekijöille sopiva ja toimiva. Toinen oli toista mieltä ja toinen toista ja joskus mietittiin tunti toisensa jälkeen yhtä sanaa, voiko sen laittaa vai ei ja miten. Esille tuli myös lauseita, joita poistettiin ja lisättiin myöhemmin takaisin. Eli jotkut asiat olivat toisille itsestään selviä, mutta toisille ei ja sitten mietittiin mikä on nyt tärkeää mainita ja kenen kannalta. On ollut mielenkiintoista seurata erilaisten ihmisten ja työntekijöiden työskentelyä Varpu-projektissa, sitä miten kyseessä on oikeasti isosta muutoksesta monille. Toiset ovat olleet useamman vuoden tekemisissä varhaiseen puuttumiseen liittyvissä asioissa ja joillekin tämä on täysin uutta. Uusien asioiden ja uudenlaisen asenteen omaksuminen omaan työhön vie toisilta enemmän aikaa. Ehkä tässä toimintamallissa onkin kyse yhdestä vaiheesta Nurmijärven kunnassa, alku jollekin hyvälle, mikä johtaa seuraavaan vaiheeseen. Prosessi, mikä jatkuu vielä pitkään, vaikka varsinainen projekti päättyy vuonna 2005. Yksi tärkeimmistä asioista, minkä itse opin, on keskustelevuus ja sen opettelu sekä työntekijöiden että työntekijän ja asiakkaan välillä. Vanhemmille työntekijöille tämän keskustelevan työmenetelmän oppiminen voi viedä pidempään, koska työ on ennen ollut sitä, että työntekijä tietää parhaiten mikä on asiakkaalle parasta ja ratkaisut ongelmiin löytää työntekijä yksin. Tänä päivänä ajatellaan, että asiakas tietää omat asiansa parhaiten ja lähdetään asiakkaan voimavaroista käsin liikkeelle. Työntekijän rooli muuttuu enemmän
11 tukipilariksi kuin ohjaavaksi. Saattaakin olla, että toimintamalli tulee olemaan enemmänkin keskustelun välineenä kuin varsinainen toimintamallina. 4 TOIMINTAMALLIN PERIAATTEET Varhaisen puuttumisen toimintamalli perustuu tietyille periaatteille ja käytännöille. Seuraavassa esittelen periaatteet ja niihin liittyviä käsitteitä. Ensin avaan käsitteen varhainen puuttuminen, koska siihen toimintamalli perustuu. Huolen vyöhykkeistö on osaltaan auttamassa työntekijää varhaisessa puuttumisessa, koska se selventää työntekijän omia toimintamahdollisuuksia ja tuen tarvetta eri tilanteissa. Huolen vyöhykkeistöön ja varhaiseen puuttumiseen liittyvät myös tässä esittelemäni huolen puheeksiottaminen ja verkostopalaveri. 4.1 Varhainen puuttuminen Lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelevälle työntekijälle saattaa tulla eteen tilanteita, joissa hän toteaa, että lapsen asiaan olisi pitänyt puuttua jo aikaisemmin tai tilanne olisi pitänyt huomata varhaisemmassa vaiheessa. Varhainen puuttuminen tarkoittaakin toimintaa, jolla työntekijä pyrkii ehkäisemään ja helpottamaan tiettyjen riskitilanteissa olevien lasten, nuorten ja perheiden ongelmia antamalla tukea riittävän varhaisessa vaiheessa. Varhaisella puuttumisella pyritään ennaltaehkäisemään perheiden syrjäytymistä ja pahoinvointia. (Arnkil, Pyhäjoki 2003, A5; Valajärvi 2003, 1.) Kun lapsen tai nuoren tilanteeseen puututaan varhain, on vielä auttamisen mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja olemassa. Varhainen puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että työntekijä puuttuu perheiden asioihin vaan sitä, että työntekijä puuttuu omaan huoleensa asiakkaasta. Varhaisessa puuttumisessa on kyse tuen antamisesta perheelle ja
12 uhkaavien vaaratilanteiden rajoittamisesta varhaisessa vaiheessa. Varhainen puuttuminen edellyttää lasta ja nuorta koskevan huolen puheeksiottamista perheen kanssa. Avoimuuden puute ja asioista puhumattomuus estävät tilanteiden myönteistä kehitystä ja varhaista puuttumista. Huolen puheeksiottaminen tarkoittaa sitä, että työntekijä ottaa puheeksi oman huolensa asiakkaasta eli työntekijä puuttuu omaan huoleensa. Työntekijän tulisi ilmaista huoli yhteistyötarjouksen omaisesti, esimerkiksi sanoen: Minulla on huoli lapsestasi, auta minua tukemaan lastasi. (Arnkil & Pyhäjoki 2003, A5.) Tukihenkisen huolen puheeksiottamisen myötä mahdollistuu työntekijä ja perheen välinen avoimempi yhteistyö. 4.2 Huolen vyöhykkeistö Työntekijä voi käyttää huolen vyöhykkeistöä varhaisen puuttumisen apuvälineenä. Vyöhykkeistö auttaa työntekijää kartoittamaan omat voimavaransa ja toiminta- ja auttamismahdollisuutensa. Näin työntekijä pystyy saamaan selville mahdollisten lisävoimavarojen tarpeen asiakkaan tilanteen selvittämiseksi. (Arnkil, Eriksson & Rautava 2004, 19). Huolen mittarina on työntekijä oma huoli asiakkaasta. Eri työntekijöillä voi olla erilainen huoli lapsesta tai perheestä. Toinen työntekijä voi kokea olevansa hyvin huolissaan asiakkaastaan ja toinen työntekijä ei koe huolta olevan lainkaan, vaikka kyse onkin samasta asiakkaasta ja perheestä. Huoli on aina subjektiivista eli eri alojen työntekijät kokevat asiakkaan tilanteen omasta näkökulmastaan. Huoli on sidoksissa siihen, miten työntekijä kokee omat voimavaransa auttaa asiakastaan. (Arnkil ym. 2004, 20; Arnkil, Eriksson & Saikku 1998, 8).
13 (1) (2) (3) (4) (5) (6) (7) Ei Pieni huoli Huoli tai Huoli Huoli Huolta Huoli lainkaa tai ihmettely kasvaa; tuntuva; paljon ja erittäin n ihmettely käynyt luottamus omat jatkuvast suuri: huolta käynyt toistuvasti omiin voimavara i: lapsi/nuo mielessä; mielessä; mahdollis t lapsi/nuo ri luottamus luottamus uuksiin ehtymäss ri välittömä omiin omiin heikkenee ä. vaarassa ssä mahdollis mahdollis.. Omat vaarassa uuksiin uuksiin Selvästi keinot. Omat vahva. hyvä. Mielessä koettu loppuma keinot Ajatuksia toivomus lisävoimav ssa. lopussa. lisävoimav lisävoimav arojen ja arojen aroista ja kontrollin Lisävoim Muutos tarpeesta. kontrollin lisäämisen avaroja lapsen lisäämises tarve. ja tilantees tä. kontrollia een saatava saatava mukaan heti. heti. EI HUOLTA PIENI HUOLI HARMAA VYÖHYKE SUURI HUOLI Kun työntekijällä ei ole huolta asiakkaasta, hän kokee, että asiakkaan asiat ovat hyvin. Työntekijä uskoo omiin mahdollisuuksiinsa auttaa asiakasta ja asioiden esille ottaminen ei tuota vaikeuksia. Työntekijä kokee omat voimavaransa ja auttamismahdollisuutensa hyviksi. Työntekijä kokee, että hänellä on tukiverkostoa ympärillään, mutta siihen ei ole tarvetta reagoida. (Arnkil ym. 2004, 20; Arnkil 2004). Pienen huolen alueella työntekijä kokee pientä huolta asiakkaasta, mutta uskoo omiin mahdollisuuksiinsa auttaa. Työntekijä ei koe asioiden esille ottamisen
14 olevan vaikeaa, joten varhainen puuttuminen on suhteellisen helppoa ja näin mahdollistuu tilanteiden myönteinen kehitys. (Arnkil ym. 2004, 20.) Huolen harmaalla vyöhykkeellä työntekijän huoli on tuntuvaa ja työntekijä ei oikein tiedä, miten asioissa edetä. Työntekijän huoli on saattanut jatkua jo pitkään. Huolen puheeksiottaminen ei ole helppoa ja työntekijä kokee omat mahdollisuutensa auttaa vähäisiksi. Tämä on työntekijälle kuormittavinta, koska mikään ei ole oikein selvää ja koska työntekijä ei tiedä mitä tehdä. Hän kaipaa lisävoimavaroja, mutta saattaa kokea liioittelevansa tai ei ole varma onko kyseessä sellainen tilanne, joka on hänen asiansa hoitaa. Tällöin asiakkaan tai perheen läheis- ja työntekijäverkoston muita osapuolia tarvitaan yhteistyöhön. (Arnkil ym. 2004, 20; Arnkil 2004.) Suuren huolen alueella työntekijä kokee, että asiakas voi olla vaarassa. Hän kokee, että hänen auttamismahdollisuutensa ovat lopussa ja ellei tilanteeseen saada muutosta heti, saattaa asiakkaalle käydä huonosti. Tilanteen ratkeamiseksi tulee toimintaan aktivoida muutoksen kannalta olennaiset tahot. Tällä vyöhykkeellä on työntekijän helpompi toimia kuin harmaalla vyöhykkeellä, koska tilanne itsessään pakottaa työntekijän toimimaan ja ottamaan yhteyttä esimerkiksi sosiaalityöntekijään ja poliisiin. (Arnkil ym. 2004, 21; Arnkil 2004). Eri huolen vyöhykkeillä tarvitaan erilaisia työmuotoja. Pienen huolen ja huolen harmaan vyöhykkeen alueilla apuna ovat huolen puheeksiottaminen ja harmaan vyöhykkeen apuna myös selkeyttävät verkostopalaverit. (Arnkil, Eriksson, Rautava 2003, 2). Näistä työmuodoista kerron lisää kohdassa neljä Huolen puheeksiottaminen ja kohdassa viisi Verkostopalaveri. 4.3 Huolen puheeksiottaminen Huolen puheeksiottaminen tarkoittaa nimensä mukaan huolen ottamista puheeksi. Kyseessä on siis työntekijän kokema huoli asiakkaasta. Huolen puheeksiottaminen on erityisesti pienen huolen alueen työvälineenä, mutta
15 huolen poistuminen miltä tahansa vyöhykkeeltä yleensä edellyttää asioista puhumista. Huolen puheeksiottamisessa on kyse siitä, että työntekijä tarttuu omaan huoleensa asiakkaasta ja ottaa oman huolen puheeksi sen sijaan, että puhuisi lapsen tai perheen ongelmista. (Arnkil ym. 2004, 9.) Tällöin perhe voi kokea, että työntekijä haluaa tukea heitä asioiden parempaan suuntaan menemisessä eikä puuttua asioihin ja keskustella syyttävästi. Tarkoituksena onkin, että työntekijä ja vanhemmat yhdistävät voimavaransa lapsen tukemisessa. Huolesta puhuminen voi olla työntekijälle hyvinkin vaikeaa, esimerkiksi asian arkaluontoisuuden vuoksi. Työntekijä voi myös pelätä työmääränsä kasvamista ja omien voimavarojensa riittämättömyyttä. On kuitenkin hyvä muistaa, että vain puhumalla voi vaikuttaa lapsen tai nuoren tilanteeseen. Huolen puheeksiottaminen on yksi keskeisiä työvälineitä varhaisessa puuttumisessa. Tilanteiden myönteinen kehitys varhaisessa vaiheessa ja vanhempien ja työntekijän välinen luottavaisempi ja avoimempi suhde on mahdollistuvat huolen puheeksiottamisella. Dialogi lehdessä Tom Arnkil kertoo tuloksistaan, miten työntekijät ja asiakkaat ovat kokeneet huolen puheeksiottamisen. Tuloksista selviää, että valtaosa työntekijöistä jännitti huolen ottamista puheeksi ja pelkäsi sen vaarantavan asiakassuhteita. Suurelta osin kyselyistä kertyneet kokemukset olivat päinvastaisia. Huolen puheeksiottaminen loi työntekijän ja asiakkaan välille avoimemman suhteen, uudenlaisen kontaktin. (Arnkil ym. 1998, 9.) Toisesta lehtiartikkelista ilmenee samanlaisia tuloksia. Huoltaja on ensin hätkähtänyt, kun työntekijä on ottanut huolen puheeksi, on kokenut myös helpottuneensa. Huoli tuli näkyväksi ja voitiin aloittaa avoimemmalta pohjalta. (Arnkil, Pyhäjoki 2003, A5.) Huolen puheeksiottamiseen voi saada koulutusta, jossa perehdytään ennakoivaan työtapaan, huolen vyöhykkeistöön, huolen subjektiivisuuteen ja muihin huolen puheeksiottamisen kannalta olennaisiin asioihin. Tämän koulutuksen tarkoituksena on nimenomaan antaa työntekijälle ohjeita vaikean asian ilmaisemiseen lapsen vanhemmille tai huoltajille. Näin autetaan työntekijää ja perhettä selviytymään hankalasta tilanteesta. Koulutuksista saa
16 lisätietoa internetistä sivuilta: www.stakes.fi/hyvinvointi/verk tai www.stakes.fi/hyvinvointi/verk/menetelmät (Huolissasi?-esite, 2004.) Nurmijärven kunnassa on tällä hetkellä kuusi Stakesin kouluttamaa huolen puheeksiottokouluttajaa, jotka toimivat pareittain. He kouluttavat Nurmijärven kunnan lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskenteleviä työntekijöitä huolen puheeksiottamiseen. Koulutuksia on tarkoitus jatkaa kunnassa ja ne ovat osa Nurmijärven kunnan Varpu-projektin tavoitteiden toteutumista. Osallistuin huolen puheeksiottokoulutukseen marraskuussa 2004. Koulutuksen sisältö oli tullut opinnäytetyöni kautta jo tutuksi. Esille tullut uusi ja tärkeä asia huolen huolen puheeksiottotilanteen ennakointi. Koulutuksessa harjoittelimme työntekijöiden kanssa huolen ottamista puheeksi esimerkkitapauksien ja huolen puheeksioton ennakointilomakkeen avulla (Liite 2). Ennakointilomake auttaa työntekijää käymään läpi vaikean tilanteen etukäteen. Koulutuksen vetäjät totesivat, että usein ennakointilomaketta täyttäessä ajattelee tilanteesta pahinta ja kun sen on käynyt mielessään läpi saattaakin yllättyä oikean puheeksiottotilanteen tullessa eteen. Tilanne ei mennytkään niin kuin oli kuvitellut vaan puheeksiotto oli onnistunut. 4.4 Verkostopalaveri Verkostopalaveri on yksi verkostotyön menetelmä. Verkostotyön menetelmät tekevät osaltaan varhaista puuttumista. Verkostomaisen työskentelyn tarvetta ja menetelmiä voidaan jäsentää huolen vyöhykkeistön avulla. Kun työntekijä on kartoittanut huolensa ja auttamismahdollisuutensa, selviää mikä verkostotyön menetelmä on kuhunkin tilanteeseen sopiva. Huolen eri vyöhykkeillä tarvitaan erilaisia työmuotoja (Liite 3). (Arnkil ym. 2003, 2.) Verkostotyön menetelmät ovat verkostokonsulttien organisoimia tilaisuuksia, joissa kartoitetaan huolta ja sitä poistavia menetelmiä. Verkostokonsultit ovat Stakesin verkostokonsulttikoulutuksen käyneitä. Nurmijärven kunnassa on niin sanottu verkostokonsulttipankki, josta kuka tahansa voi tarvittaessa tilata
17 verkostokonsultteja organisoimaan palavereja. Nurmijärven kunnan verkostokonsultit ovat kunnan omia työntekijöitä. Verkostokonsultit sopivat keskenään, ketkä konsulteista osallistuvat mihinkin palavereihin. Tarkoituksena on, että konsultit ovat tilanteen ulkopuolisia henkilöitä. Näin mahdollistetaan palaveritilanteen avoimuus ja konsulttien objektiivisuus. (Arnkil ym. 2003, 9.) Verkostokonsultit työskentelevät pareittain. Palavereissa konsultit haastattelevat paikalla olevia henkilöitä ja kirjaavat puheenvuorot taululle kaikkien läsnäolijoiden nähtäväksi. (Karlsson 2003, 33.) Kerron lyhyesti alueellisista verkostotyön menetelmistä, mutta käsittelen tarkemmin verkostopalaveria, koska se on keskeinen harmaan vyöhykkeen työväline ja esiintyy varhaisen puuttumisen toimintamallissa. Huolen vyöhykkeistön huolettoman ja pienen huolen alueen työmenetelminä ovat tukihenkinen huolen puheeksiottaminen ja alue- ja teemaneuvonpidot. Huolen vähentämiseksi huolen harmaalla vyöhykkeellä ovat selkeyttävät verkostopalaverit. (Arnkil ym. 2003, 3; Arnkil 2004.) Alue- ja teemaneuvonpitoja kutsutaan myös nimellä alue- ja teemaseulat. Alueneuvonpito on tietyn alueen tai kaupunginosan vuoropuhelutilaisuus. Tilaisuuden voi kutsua koolle henkilö, joka haluaa tarkastella alueen yhteisiä kehittämiskohteita. Tällainen tilanne on esimerkiksi sellainen, että halutaan tietää, kuinka alueen lapset ja nuoret voivat. Alueneuvonpitoon voi tulla paikalle kaikki asiasta kiinnostuneet, esimerkiksi lapset ja nuoret itse, vanhemmat, lasten ja nuorten kanssa työskentelevät tahot -kuten päiväkotien ja koulujen työntekijöitä, nuorisotyöntekijöitä- ja alueen poliisi. (Arnkil ym. 2000, 93; Arnkil ym. 2003, 3.) Teemaneuvonpidot koostuvat huolta herättävän asian kartoittamisesta ja toiminnan suunnittelusta jollain alueella. Teemana voi olla esimerkiksi alueen nuorten päihteidenkäyttö, josta nuorten kanssa työskentelevät ovat huolissaan. Teemaneuvonpidoissa pyritään saamaan kuva huolta aiheuttavan pulman ratkaisemisesta ja yhteisiä toimintasuunnitelman aineksia. Teemaneuvonpitoon osallistuvat samalla tavalla kuin alueneuvonpidossa ne tahot, jotka asiaa edustavat, kuten lapset, vanhemmat ja eri alojen ammattilaiset. (Arnkil ym. 2000, 93; Arnkil ym. 2003, 5; Karlsson 2003, 33-34).
18 Verkostopalaveri on työväline huolen vähentämiseksi huolen vyöhykkeistön harmaalla vyöhykkeellä. Sen tarkoituksena on vähentää työntekijän huolta, selkeyttää kaikkia palaveriin osallistujia ja antaa uusia toimintamahdollisuuksia. Verkostopalaverin tarkoituksena on saada aikaan jatkosuunnitelma, josta selviää, mitkä ovat kunkin tehtävät jatkossa. (Arnkil ym. 2003, 3.) Verkostopalaveri koostuu nimensä mukaan osallistujista, jotka oleellisesti vaikuttavat kyseisen perheen tilanteeseen. Paikalla ovat perhe, heidän läheisensä (esimerkiksi isovanhemmat, läheinen ystävä tms.), tilanteen kannalta merkittävät viranomaiset ja verkostokonsultit. Verkostopalaverin kutsuu koolle työntekijä, joka on huolissaan perheen tilanteesta. Verkostopalalaveri on hyvä työmenetelmä silloin, kun työntekijä toivoo asioille selkeyttä ja mahdollisesti muiden tahojen tukea eikä huolen puheeksiottaminen ole tuottanut toivottua tulosta. (Arnkil ym. 2003, 7.) Verkostopalaveri perustuu dialogisuuteen, joka mahdollistaa kaikkien kuulluksi tulemisen ilman keskeytyksiä ja kommentointeja. Keskeistä onkin puhumisen ja kuuntelun erottaminen toisistaan. Kukin osallistuja puhuu vuorollaan omasta näkökulmastaan ja muut kuuntelevat. Verkostokonsultit organisoivat palaveria niin, että jokaisella osallistujilla on mahdollisuus tulla kuulluksi ilman keskeytyksiä. Kyseessä ei siis ole keskustelu sen tavanomaisessa merkityksessä, vaan vuoropuhelu ja vuorokuuntelu. Dialogi eli vuoropuhelu onkin verkostopalaverin kantava voima. Verkostopalaveri mahdollistaa myös jokaisen paikallaolijan omat sisäiset dialogit. Puheenvuorojen kommentoinnit saattaisivat estää sisäisten dialogien kulun, myös kommentoijan sisäisen dialogin. Puheenvuoron keskeytys tai kommentointi on usein kommentoijan pyrkimys hallita sisäisten dialogien kulkua, joten tästä syystä verkostopalaveri on haastattelunomainen palaveri. (Arnkil & Eriksson 2001, 15; Arnkil ym. 2003, 9; Arnkil ym. 2000, 138; Karlsson 2003, 33.) Kullakin palaveriin osallistujalla on oma subjektiivinen näkökulmansa asioihin ja kontaktinsa lapseen tai perheeseen tai yleensä perheen tilanteeseen. Jokaisella on siis oma kantansa asioihin ja jokainen katsoo tilannetta omasta
19 näkökulmastaan, eikä kenelläkään täten voi olla objektiivista kokonaiskuvaa tilanteesta. Kirjassa Mukaan meneminen ja toisin toimiminen kerrotaan mielenkiintoisella tavalla subjektiivisuuden vaikutuksesta vuorovaikutustilanteisiin. Tärkeintä onkin ymmärtää, että subjektiuus on aina olemassa. Tämän vuoksi verkostopalaveri perustuu kuuntelun ja puhumisen erottelulle. Verkostopalaverissa keskeistä on, ettei siinä pyritä määrittelemään yhteistä ongelmaa. Palaverissa keskitytäänkin jokaisen kokemaan huoleen ja näin pyritään niin sanotusti huolipuheeseen ja ongelmapuheesta pois. (Arnkil & Eriksson 1995, 124-153; Arnkil ym. 2000, 152; Arnkil ym. 2003, 9; Arnkil & Eriksson 2001, 15: Karlsson 2003, 33.) Yhteistä ongelmaa ei siis pyritä määrittelemään vaan luomaan uudenlainen ymmärrys siitä, mitä muut osapuolet ajattelevat. Ratkaisuja haetaan myönteisestä tulevaisuudesta ja etsitään voimavaroja ongelmien sijaan. Verkostokonsultit käyttävät usein verkostopalavereissa niin sanottua tulevaisuuden muistelu menetelmää, joka mahdollistaa keskustelun ilman, että sen hetkiset huolet hallitsevat tilannetta. Menetelmän tarkoituksena on luoda kuva hyvästä tulevaisuudesta. Näin keskusteluun osallistujien ajatukset ovat hyvässä tulevaisuudessa, jolloin aikaisemmin tilannetta hallinneet ongelmat on ratkaistu. Tällöin jokainen keskusteluun osallistuja voi ajatuksissaan ja keskustelussa turvallisesti palata menneisyyteen (joka oikeasti on juuri se hetki). Näin selviää jokaisen keskustelijan käsitys tilanteesta ja mitä on tehty, jotta on myönteinen kehitys on tapahtunut. (Arnkil ym. 2003, 7-9; Arnkil ym. 2000, 139, 152; Karlsson, 2003, 33). Verkostokonsultit haastattelevat jokaisen paikallaolijan erikseen. Mahdollisuuksien mukaan pyritään järjestämään niin, että perheenjäsenet ja lähiverkosto istuvat omassa pöydässään ja viranomaiset omassaan. Tulevaisuuden muistelu menetelmän avulla selvitetään perheenjäsenten ja paikalla olevan lähiverkoston näkemys hyvästä tulevaisuudesta eli tulevaisuudesta ilman huolta. Huoletonta tilannetta ei kuitenkaan kysytä työntekijöiltä, koska palaverin tarkoitus on luoda perheelle toiveikkuutta. (Arnkil ym. 2000, 161-164; Arnkil & Eriksson 2001, 15.)
20 Tulevaisuus, jota ajatellaan, on esimerkiksi vuosi kyseisestä hetkestä. Ajatukset pidetään hyvässä, huolettomassa tulevaisuudessa. Jokaiselta haastateltavalta kysytään (myös työntekijöiltä): Mitä teit myönteisen kehityksen aikaansaamiseksi? Keneltä sinä sait siihen tukea ja minkälaista tukea? Mistä olit huolissasi silloin vuosi sitten ja mikä sai huolesi vähenemään? Jokaisen vastaukset kerätään taululle ja näin ne ovat kaikkien nähtävillä. Lopuksi vastauksien avulla kootaan jatkosuunnitelmaan seuraavanlaisia asioita: kuka tekee mitä seuraavaksi ja kenen kanssa, kuka koordinoi ja mietitään kokoonnutaanko vielä tällä samalla porukalla katsomaan, miten suunnitelmien toteutuksessa onnistuttiin. Tärkeää on muistaa, että lapsen/perheen kannalta on olennaista, että tuen jatkuvuus on turvattu. (Arnkil ym. 2003, 7; Arnkil ym. 2000 161-162; Karlsson 2003, 33.) Jokaisesta verkostopalaverista kerätään palautetta palautelomakkeen avulla. Tähän mennessä saadut kokemukset ovat olleet hyviä sekä työntekijöiden, että perheiden mielestä. Palaverit ovat antaneet selkeyttä tilanteeseen ja uusia näkökulmia siihen, mitä muut ajattelevat tilanteesta, ja paikallaolijat ovat myös kokeneet tulleensa kuulluksi. ( Arnkil ym. 2000, 164; Arnkil & Eriksson 2001, 17; Karlsson 2003, 33-34). 5 TOIMINTAMALLIN KÄYTTÖ TYÖVÄLINEENÄ Varhaisen puuttumisen toimintamallin tavoitteena on lisätä työntekijöiden ja perheiden välistä keskustelua ja avoimuutta ja syventää moniammatillista yhteistyötä. Toivon, että toimintamallista välittyy työntekijöille juuri näiden asioiden tärkeys ja se, että kenenkään työntekijän ei tarvitse olla yksin huoliensa kanssa. Usein uudet toimintamallit löytyvätkin yhdessä pohtien ja keskustellen. Varhaisen puuttumisen toimintamallin tarkoitus on olla selkeä ohjeistus lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskenteleville työntekijöille, kuinka toimia
21 varhaisesti puuttuen ja perhettä tukien. Toimintamallin tärkein osa on sen kansilehti, joka sisältää varhaisen puuttumisen kannalta olennaiset asiat tiivistettynä. Kansilehteä seuraa tekstiosa, jossa on avattu varhaisen puuttumisen kannalta keskeisiä käsitteitä sekä kerrottu, kuinka toimintamalli on työstetty valmiiksi. Tekstiosassa on selitetty tarkemmin kansilehden osia ja huolen eri vaiheille tarkoitettuja toimintamalleja. Tekstiosan lopussa on kerrottu varhaisen puuttumisen menetelmistä, joita Nurmijärven kunnassa käytetään sekä perheiden peruspalveluiden esittely on osaltaan mahdollistamassa varhaisen puuttumisen kannalta tärkeitä matalan kynnyksen yhteydenottoja. Kansilehti antaa työntekijälle selkeitä ohjeita tilanteisiin, joissa työntekijä ei oikein tiedä miten toimia. Kansilehti selkeyttää, kuinka työntekijän tulisi toimia huolen eri vaiheissa. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että huoli ilman muuta kasvaisi. Myönteisen prosessin alkaminen ja/tai jatkuminen pyritään mahdollistamaan kaaviossa esitettyjen työskentelymenetelmien avulla kaikissa huolen vaiheissa. Kaavion ensimmäisen laatikon tarkoituksena on todeta niin sanotun perustyön merkitys Lastensuojelulain 7 mukaisesti ja todeta, että on olemassa huoleton, hyvä tilanne. (Suomen Laki Ι 2003, Taskinen 2000). Tällöin lapsen kasvuolot ovat hyvät ja työntekijä on tukemassa lapsen kasvua. Kyse ei ole siis siitä, että työntekijällä olisi aina ilman muuta huolia, jotka tulisi ottaa puheeksi vaan jo perustyöllä mahdollistuu huolten poistuminen. Kaavion toinen laatikko on pienen huolen aluetta ja sisältää menetelmiä huolen vähentämiseksi ja myönteisen prosessin mahdollistumiseksi jo varhain. Tällä pienen huolen alueella työskentelymenetelminä ovat huolen puheeksiottaminen, sekä matala kynnys yhteydenottoon. Ihanteellista olisi, että tulevaisuudessa huolen puheeksiottaminen tulisi osaksi jokaisen lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelevän työntekijän perustyötä. Matalan kynnyksen yhteydenotto on tärkeä osa varhaisen puuttumisen mahdollistumista. Jokaisella työntekijällä on oikeus kysyä neuvoa yhteisyökumppaneilta (vaitiolovelvollisuus muistaen) ja
22 näin saada tilanteeseen uusia näkökulmia ja toimintamalleja. Mahdollisia ja toivottuja yhteydenottoja varten olen yhteistyössä Suvi Valajärven kanssa kartoittanut perheiden peruspalveluja ja heidän yhteystietojaan eri palvelujen työntekijöille lähettämämme kyselylomakkeen avulla. Joskus huoli ei poistu huolen puheeksiottamisen ja/tai asiakonsultointien avulla. Tällöin on mietittävä muita toimintatapoja. Huolen kasvaessa tai ollessa jo tuntuvaa voi työntekijä saada tukea muiden tahojen mukaan ottamisella tilanteen selvittämiseksi. Työntekijä voi yhdessä lapsen/perheen kanssa miettiä mahdollisia tilannetta helpottavia palveluita ja hakeutua niihin yhdessä, tyyliin saattaen vaihdettava. (Nakari 2004, 11.) Työntekijä voi miettiä perheen kanssa myös verkostopalaverin järjestämistä. Näin saadaan tilanteelle selkeyttä ja uusia toimintamahdollisuuksia ja muiden tahojen tuki. Työntekijän on hyvä myös arvioida sosiaalityöntekijän osuutta tilanteen selvittämiseksi. Tällöin voisi kyseeseen tulla niin sanottu avoin lastensuojeluilmoitus, jolloin lastensuojelun apu saadaan aikaisemmin ja tukihenkisemmin mukaan. Työntekijän tulisi muistaa, että yhteydenotto sosiaalityöntekijään ei ole sama asia kuin huostaanottotilaus. Kaavion neljäs laatikko kertoo työntekijälle, kuinka tulee toimia, kun huoli on suuri. Tilanne saattaa olla lapselle vaarallinen ja vaatia nopeita toimenpiteitä. Muutos sen hetkiseen tilanteeseen tarvitaan heti ja muutoksen kannalta välttämättömät tahot on otettava mukaan työskentelyyn. Huolen ollessa jatkuvaa ja tuntuvaa tulee työntekijän muistaa ilmoitusvelvollisuus, kuten Lastensuojelulaissa 40 sanotaan. (Suomen Laki Ι 2003, Taskinen 2000). Sosiaalityöntekijöiden mukana olosta huolimatta on työntekijän hyvä pohtia omaa osuuttaan jatkotyöskentelyssä sekä lapsen/perheen lähiverkoston tuen merkitystä. Varhaisen puuttumisen toimintamalli tulee esille Nurmijärven kunnan intranettiin. Kaikki kaavion osiot linkitetty niin, että sähköisessä versiossa kaavion otsikkoa klikkaamalla on helppo ja nopea siirtyä kaavion otsikosta sitä vastaavaan tekstin osaan.
23 6 PROSESSIN KUVAUS JA POHDINTA On ollut mielenkiintoista päästä mukaan seuraamaan Varpu-projektin kulkua ja sen merkitystä Nurmijärven kunnan työntekijöille. Mainitsin johdanto-osiossa, että toimintamallin tavoitteena on lisätä työntekijöiden ja perheiden välistä keskustelua ja avoimuutta ja syventää moniammatillista yhteistyötä. Koko työskentelyprosessini aikana olen huomannut, että tämä prosessi on ollut yhtä tärkeä Nurmijärven kunnan työntekijöille kuin minulle. Osallistuminen näinkin isoon prosessiin, jossa työntekijä pyrkii omaksumaan uudenlaisia toimintamuotoja on osaltaan auttanut uusien asioiden sisäistämisessä. Työskentelyyni on kuulunut projektiin tutustuminen kirjallisen materiaalin avulla (varhaiseen puuttumiseen liittyvä kirjallisuus ja varpu-projektin materiaali sekä Rajamäen erityispäivähoidon työryhmän ja ohjausryhmän aikaisemmat kokouspöytäkirjat) ja osallistumalla eri palavereihin. Työskentelyprosessini on saattanut olla tärkeämpää kuin itse toimintamallin valmistuminen. Työskentelyni Varpu-projektissa on ollut mielenkiintoista ja hyvin monipuolista. Toimintani ei ole keskittynyt pelkästään toimintamallin tekemiseen palaverien ja kirjallisuuteen tutustumisen perusteella. Olen päässyt seuraamaan muun muassa Nurmijärven kunnan verkostokonsulttien ja lastensuojelun perhetyöntekijöiden työtä käytännössä ja näin näkemään toimintamallin sisältämien työmuotojen toimivuutta. Toimintamallin tekeminen on ollut pitkä prosessi, vaikkakin ajallisesti kestänyt vain reilu puoli vuotta. Tuntuu, että suurin ja aikaa vievin osa tätä työtä on ollut ajatteluprosessi. Kirjoittaminen ei ole vienyt kovinkaan kauan aikaa, mutta tietokoneen ääressä on tullut istuttua lähes päivittäin. Kaiken sen ajattelutyön siirtäminen paperille ja toimivaksi toimintamalliksi ei ollutkaan niin helppoa kuin sitä aluksi luuli. Vaikeinta koko prosessissa oli saada kaikkien toimintamallia työstämässä olleiden ajatukset selkeäksi kokonaisuudeksi itse toimintamalliin. Toinen asia oli toisesta työntekijästä hyvä ja toisesta taas ei. Välillä mietittiin pelkästään yhtä sanaa esimerkiksi puhutaanko toimintamallissa asiakkaasta,
24 lapsesta vai lapsesta/nuoresta. Lopulta totesimme, että lastensuojelulaissa puhutaan lapsesta, kun henkilö on alle 18-vuotias. Tämä näkyy myös toimintamallissa. Välillä tuntui, että olisi halunnut lisätä toimintamalliin enemmän pohdintaa, mutta kun tarkoitus oli tehdä sellainen työ, joka on selkeä eikä siinä ole turhia löpinöitä, niin näin oli tehtävä. Toimintamalli on tehty siltä pohjalta mitä työntekijöiden näkemykset ja Varpu-projektin tavoitteet olivat. Toimintamallin työstämisen kautta olen saanut paljon uusia opeteltavia asioita, joista tulee olemaan minulle myöhemmin hyötyä. Välillä on ollut päiviä, jolloin on tuntunut, ettei toimintamalli millään etene. Seuraavan kerran tietokoneen ääreen istuessa työskentely on tuntunut jälleen selkeältä. Ehkä yksi tärkeä asia, minkä olen oppinut, on ollut se, että aina ei kaiken tarvitsekaan olla selkeänä mielessä vaan välillä saa ja on hyväkin olla ymmällään. Ymmällään olivat myös jotkut Nurmijärven kunnan työntekijätkin. Jonkinlaista vastarintaa toimintamallia kohtaan oli havaittavissa joidenkin työntekijöiden kohdalta, jotka jättäytyivät ilman syystä tärkeistä palavereista pois. Saman huomasin huolen puheeksiottokoulutuksessa. Siellä osa työntekijöistä vähätteli koulutusta ja koki sen pakolliseksi eikä omalle työlleen tueksi. Useaan otteeseen eri työntekijät kyseenalaistivat toimintamallin, koska eivät sillä hetkellä nähneet siitä olevan hyötyä omalle työlleen. Tärkeimpänä oppina tässä asiassa minulle olikin se, että varhainen puuttuminen koskee kaikkia ihmisiä, jotka ovat tekemisissä lasten ja nuorten kanssa. Työskentelyyni olen saanut valtavasti tukea Varpu-projektin projektiyöntekijältä Suvi Valajärveltä. Hän ei ole pelkästään ollut suurena apuna toimintamallin työstämisessä vaan häneltä olen oppinut tietynlaista kärsivällisyyttä työskentelyyni. Suvin mukana olen päässyt seuraamaan verkostomaista työskentelyä ja hän on opettanut minulle paljon työskentelystä lasten ja perheiden kanssa. Kiitos hänelle kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Nyt kirjoittaessani tuntuu, ettei paljon enää sanottavaa koko prosessista ole. Osaltaan tämä johtuu varmaan siitä, että työskentelyprosessin aikana olen
25 Suvin kanssa keskustellut toimintamallin tekemiseen liittyvistä ongelmista ja kasvatukseen ja lasten kanssa työskentelyyn liittyvistä asioista. Mahdollisuus asioiden läpikäymiseen heti johtuu siitä, että kuljin Nurmijärvelle päivittäin Suvin kyydissä ja näin matkat kuluivat keskustellessa. Nyt tarvetta varsinaisille asioiden ihmettelylle ei ole, koska ihmettelyn ja kyselyn sain tehdä heti. Vähän minua harmittaa, etten prosessin aikana tehnyt muistiinpanoja muusta kuin toimintamalliin liittyvistä asioista. Näin näkisin myös konkreettisesti ajattelutyöskentelyni ja voisin siitä tässä tarkemmin kertoa. Toisaalta on hyvä, että toimintamalli tuli tehtyä niin hyvin kuin mahdollista eikä mitään ole jäänyt hampaankoloon. Sain työskennellä sellaisten ihmisten kanssa, joilta sain tukea ja tämä osaltaan auttoi prosessissa eteenpäin.. Mitenköhän olisin jaksanut koko prosessin, jos en olisi päässyt asioita samalla tavalla käsittelemään? Nykyään on paljon projekteja ja tuleekin mieleen, että onko niissä kyse vain, siitä, että järjestetään projekteja siinä missä muutkin kunnat, ettei vaan niin sanotusti olla toisia kuntia huonompia. Tärkeää olisikin, että projekteilla olisi selkeät tavoitteet ja projektia pystyttäisiin hyödyntämään myös sen päättymisen jälkeen. Nurmijärven kunta on mielestäni kiinnittänyt tähän asiaan huomiota ottaessaan projektin aikana tulevat uudet työskentelymenetelmät vakiintuneiksi toiminnoiksi kuntaan. Varhainen puuttuminen on olennainen osa lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelevien työntekijöiden työtä, mutta aina se ei ole helppoa tai sitä varten ei ole selkeitä työvälineitä. Tällä hetkellä varhaisen puuttumisen projekteja on meneillään muutamissa muissakin kunnissa kuin Nurmijärvellä, mutta kestää vielä jonkin aikaa ennen kuin menetelmää käytetään laajemmin työvälineinä. Tarvetta tällaiselle toiminnalle kuitenkin on. Toivonkin, että tämä toimintamalli on Nurmijärven kunnan työntekijöille sekä tulevaisuudessa muille lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskenteleville työntekijöille työväline, joka konkreettisesti mahdollistaa varhaisen puuttumisen.
26 Toimintamallissa näkyy selkeästi sosiaalityön tämän hetkiset muutokset, joista yksi on asiantuntijuuden muuttuminen. Työntekijät alkavat ymmärtää asiakkaan olevan oman elämänsä asiantuntija ja uudenlainen keskustelevuus ja avoimuus työntekijän ja asiakkaan välillä on alkanut syntyä. Se, että työntekijä pystyy neuvomaan ja tukemaan asiakasta on hyvä ja tärkeä asia. Kuitenkin kaiken tiedon ja taidon paljouden keskellä meidän tulisi muistaa, ettemme aina tarvitse diagnooseja ja hienoja sanoja vaan uudet näkökulmat ja toimintamahdollisuudet voivat syntyä yhdessä asiakkaan kanssa pohtien. Meidän jokaisen työntekijänä tulisi pyrkiä uudenlaiseen avoimuuteen ja uskallukseen kohdata myös asioita, joista ei itsekään oikein ole täysin varma. Tämä saattaa olla avain keskustelevuuteen asiakkaan kanssa uudella tavalla.
27 LÄHTEET Arnkil, R., Arnkil, T. & Eriksson, E. 2000. Palveluiden dialoginen kehittäminen kunnissa. Stakes. Raportteja 253. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Arnkil, T., Eriksson, E. & Saikku, P. 1998. Huolen harmaa vyöhyke. Dialogi 7/1998, 8-11. Arnkil. T. & Eriksson, E. 2001. Moniäänisyys verkostoituvassa yhteistyössä. RATKES 2/2001, 12-17. Arnkil, T.& Eriksson, E. 1995. Mukaan meneminen ja toisin toimiminen. Stakes. Tutkimuksia 51. Saarijärvi: Gummerus Kirjapaino Oy. Arnkil, T. & Pyhäjoki, J. 2003. Lapseen liittyvät huolet puheeksi. Helsingin Sanomat 1.7., A5. Karlsson, M. 2003. Verkostokonsultit ohjaavat keskustelua, mutta eivät tuputa neuvoja. Dialogi 4/2003, 33-34. Nakari, H. 2004. Saattaen vaihdettava. Kelan Sanomat 2/2004, 11. Nurmijärven kunta 2002. Hyvän elämän kunta. Nurmijärven kuntastrategia. Esite. Huolissasi?. 2004. Verkostotyö ja kehittämismenetelmät. Stakes. Esite. Suomen Laki Ι 2003. Lastensuojelulaki 5.8.1983/683. Jyväskylä: Talentum Media Oy. Taskinen, S. 2000. Miten lastensuojelu voi auttaa lastasi ja perhettäsi. Stakes. Esite.
28 Painamaton lähteistö Antikainen, S. & Määttä, H. 2002. Koulutus 11.9. Nurmijärvi. Arnkil, T. 2004. Informaatiotilaisuus Varhaisen puuttumisen projektista 8.10. Nurmijärvi. Arnkil, T., Eriksson, E. & Rautava, M. 2004. Huolen puheeksiotto-opas. Stakes. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Luonnos 19.01. Arnkil, T., Eriksson, E. & Rautava, M. Verkostokonsultin käsikirja. 2003. Stakes. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Luonnos 13.05. Nurmijärven kunta 2004. Talousarvio 2004 ja taloussuunnitelma 2005-2006. Nurmijärvi. Rajamäen erityispäivähoidon työryhmä 2003. Kokouspöytäkirjat 9.5., 15.8., 10.10., 14.11. Nurmijärvi. Rajamäen erityispäivähoidon työryhmä 2004. Kokouspöytäkirjat 16.1., 5.3., 14.5., 9.6., 17.9. Nurmijärvi. Rajamäen erityispäivähoidon työryhmä 2004. Kysely. Varhaisen puuttumisen projekti 2004. Huolen puheeksiotto koulutus 2.11. ja 16.11. Nurmijärvi. Varhaisen puuttumisen projektin ohjausryhmä 2003. Kokouspöytäkirjat 7.11., 3.12. Nurmijärvi. Varhaisen puuttumisen projektin ohjausryhmä 2004. Kokouspöytäkirjat 6.2., 26.3., 22.4., 1.6. Nurmijärvi.