Essi Tuomola / Satafood Kehittämisyhdistys ry 7.1.2011 Broilerin sopimustuottajien kilpailukyvyn parantaminen hanke Matkakertomus Nordic Poultry Conference 2010 2.-5.11.2010 Tromssa, Norja Matkan tarkoituksena oli osallistua Pohjoismaiseen siipikarja kongressiin, joka järjestetään vuosittain eri pohjoismaissa. Tänä vuonna kongressi järjestettiin Norjan Tromssassa. Tromssa sijaitsee Pohjois-Norjassa, lähes yhtä korkealla kuin Utsjoki. Tromssassa on asukkaita 62 000 ja se on Norjan seitsemänneksi suurin kaupunki. Kaupunki sijaitsee saarella, joka on 12 km pitkä ja 2 km leveä. Tromssa on yliopistokaupunki, jonka pääelinkeinoina ovat merenkulku ja kalastus. Vaikka kaupunki sijaitsee niin pohjoisessa, siellä on Golf-virran ansiosta leuto rannikkoilmasto. Kongressi on keskeinen siipikarja-alan tapahtuma pohjoismaissa, joiden kesken toimintaympäristömme on hyvin samanlainen. Konferenssi on suunnattu siipikarja-alan osaajille ja eläinlääkäreille. Osallistujia konferenssissa oli noin 80 henkilöä, Islannista, Tanskasta, Norjasta, Ruotsista ja Suomesta. Kongressissa käsiteltiin olosuhteita ja hyvinvointia, terveyttä ja genetiikkaa sekä kananuorikoiden kasvatusolosuhteita. Tänä vuonna kongressissa käsiteltiin aiempaa enemmän broilerin lihan laatua ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tässä matkaraportissa kerromme muutamia mielestämme mielenkiintoisia kongressin esityksiä. Siipikarjan valaistus Poultry lighting Alexandra Hermansson, Ruotsi Ruotsissa tehdään valaistusprojektia 2009 2012, joka sisältää neljä osa-aluetta. Osa-alueista ensimmäinen on kirjallisuusselvitys siipikarjalla tehdyistä valaistustutkimuksista. Toisessa osaalueessa on kartoitettu, miten ruotsalaiset munittamot ovat tällä hetkellä valaistu. Kolmannessa osa-alueessa tutkitaan voivatko HATO valaisimet olla vaihtoehto päivänvalolle (Ruotsin lainsäädäntö edellyttää, että linnuilla on päivänvaloa). Neljäs osa-alue on tutkimus LED-valojen sopivuudesta korvaamaan hehkulamput. Linnun kannalta valon tärkeimmät ominaisuudet ovat sen väri ja värähtelytaajuus. Projektin ensimmäisen kirjallisuusselvityksen mukaan kanat tunnetusti näkevät laajemman valon spektrin kuin ihminen (350 770 nanometriä, ihminen 430 670 nanometriä). Lintu huomaa valon värähtelyn huomattavasti herkemmin kuin ihminen. Valon taajuuden tulee olla yli 105 Hz, jotta lintu kokee valon jatkuvana. Tähän kuitenkin vaikuttavat lisäksi muun muassa valoteho ja valon aallonpituuksien koostumus. Valo vaikuttaa lintujen sisäiseen kellon. Se ohjaa lintujen sukukypsyyden kehittymistä ja munintaa. Valo vaikuttaa aivojen käpylisäkkeen ja silmien kautta hypotalamukseen. Sukukypsyyden
kehittyessä hypotalamus erittää gonadotropiineja vapauttavaa hormonia (GnRH), joka vaikuttaa aivolisäkkeeseen. Aivolisäkkeen lutenisoivan hormonin (LH) ja follikkeleita stimuloivan hormoonin (FSH) eritys aloittaa keltuaisten muodostumisen munasarjoissa sekä vaikuttaa munanjohtimen kehittymiseen. Valolla on myös iso vaikutus elimistön kalsiummetaboliaan näiden hormonien kautta. LH ja FSH nostavat veren plasman kalsiumpitoisuutta, kalsiumin sitoutumista luuhun ja lisää kalsiumia sitovan proteiinin (CaBP) määrää, joka on tärkeää D-vitamiinin muodostuksessa. Muninta aikana yön pimeys lisää melatoniinin eritystä käpylisäkkeestä. Myös melatoniini vaikutta aivolisäkkeeseen hypotalamuksen kautta. Munintakauden aikana erityisesti pimeys vaikuttaa munasolun irtoamiseen, melatoniini- ja progesteronihormonien kautta. Projektin toisessa osiossa kerätään tietoja kuudesta erilaisesta munittamosta, virikehäkkikanalasta, lattia- ja kerroslattia kanaloista (normaalituotanto ja luomutuotanto). Tiloilta mitataan valon ominaisuustietoja, kirjataan pintamateriaali- ja tuotantotietoja sekä arvioidaan kanojen fyysinen kunto. Kolmannessa osiossa verrataan HATO-lamppuja kasvatus-, häkki- ja kerroslattiakanaloissa. Valon ominaisuuksien mittauksia ja lintujen kunnon ja tuotannon arviointeja tehdään kolmesti kasvatuksen ja muninnan aikana. Osiossa neljä LED-valojen osalta suunnitelma on samanlainen kuin HATO-valokokeessa muninnan aikana. Kaikki kokeet ovat vielä kesken, joten niiden tuloksista tullaan kuulemaan varmasti myöhemmin. Valon lähteet Light sources Birger Hjalmarsson, Ruotsi Valon lähteiltä edellytettäviä asioita ovat tasainen valon jakautuminen, himmennettävyys, värähtelemättömyys, alhainen energiakulutus ja värit. Vihreä simuloi lukuisia lihassoluja ja luiden kasvua. Sininen stimuloi testosteronin tuotantoa. Punainen stimuloi lisääntymiseen tarvittavien hormonien ja unihormoni melatoniinin eritystä. Melatoniinilla on rauhoittava vaikutus. Lisäksi punainen valo vähentää kannibalismia. Linnut näkevät lisäksi ultraviolettivalo eli UV valoa. UV valo auttaa lintua erottamaan lajitoverinsa yksilöinä. UV valossa linnut ovat rauhallisempia, niiden höyhenpeite on parempi ja kuolleisuus alhaisempi, vaikka ne ovat aktiivisempia. UV valo lisää D-vitamiinin muodostumista elimistössä, mikä vahvistaa luustoa. Tutkija ei suosittele hehkulamppujen, energiasäästölamppujen eikä normaalien loisteputkien käyttöä. Joten jäljelle jäävä vaihtoehto on LED-valot. LED- valojen etuja ovat alhainen energiankulutus, pitkä ikä, himmennettävyys ja värähtelemättömyys. LED-valon valoteho on pieni, jolloin sen käyttömahdollisuudet rajoittuvat lähinnä häkkituotantoon ja kerroslattia kanaloihin. Seuraavana vaihtoehtona on LED-tekniikkaa hyväksi käytävä Agrilamp. Sen energiakulutus on hyvin alhainen. Lamppu on himmennettävissä 0-100 % ja se on värähtelemätön. Lamppujen käyttöiäksi luvataan vähintään 20000 / 35000 tuntia. Lamppu on ympäristöystävällinen ja suunniteltu erityisesti siipikarjalle. HATO-putkivalaisimissa on päivänvalon spektri. Niiden energiankulutus on alhainen. Valaisimien himmennettävyys on 1 100 % sekä niiden valon jakautuminen on tasaista. Lamppuja on saatavissa useita eri malleja.
Vertailtaessa eri lamppuja LED-Agrilamput olivat 57 58 % edullisemmat verrattuna 40 W hehkulamppuun. HATO putkilamppu (58W) oli 32 % edullisempi kuin hehkulamppu. Vertailussa oli laskettu energiakustannus sekä lappujen kustannus sisältäen asennus- ja vaihtotyön. Terveellisempää lihaa, parempi omega-6/omega-3 rasvahappojensuhde ja korkeampi seleenipitoisuus broilerin lihassa. Even healthier meat, chicken meat with increased levels of selenium and lower omega- 6 / omega-3 ratio Anna Haug, Norway Liha on ravitsemuksellisesti tärkeä elintarvike. Liha sisältää runsaasti antioksidanttieja, vitamiineja ja kivennäisaineita. Näiden lisäksi liha sisältää runsaasti välttämättömiä rasvahappoja n-6 ja n-3 perheestä (EPA, DPA ja DHA). Liha on arakidonihapon(omega-6 rasvahappo) pääasiallinen lähde. Omega-6 ja omega-3 rasvahapot kilpailevat keskenään. Näiden rasvahappojen suhteen tulisi olla 2:1( Norjassa tällä hetkellä suhde on 7-15:1). Oikealla omega-6 ja omega-3 suhteella voisi olla ennalta ehkäiseviä vaikutuksia tai jopa parantaa muun muassa sydänsairauksien, syövän, allergian, kroonisten tulehdussairauksien ja kroonisten kipujen oireita. Arakidonihaposta (AA Ω-6) muodostuu lihassoluissa linolihappoa (LA Ω-6). Linolihappoa löytyy myös paljon suurempina pitoisuuksina viljoissa kuin alfalinoleenihappoa (ALA Ω-3). Alfalinoleenihappo on monityydyttömätön rasvahappo, joka voidaan muuntaa EPA, DPA ja DHA omega-3 rasvahapoiksi elimistössä. Alfalinoleenihappoa sisältävät ruoho, vihreät lehdet, pellavansiemen, rypsinsiemen ja jotkut muut siemenet kuten Camelina, ja Chia. Omega-3 ja omega-6 rasvahappojen suhde onkin alhaisempi ruohoa syövien eläinten lihassa. Broilerinlihan rasvahappokoostumusta voidaan manipuloida rehun avulla. Tavanomaisilla rehuilla ruokittuna broilerinlihassa on liikaa arakidonihappoa (AA) ja liian vähän EPA, DPA ja DHA happoja. Lisäämällä rehuihin pellavan 2 % ja rypsin 3 % siemeniä soijanöljyn (5 %) sijaan, saatiin lihan arakidonihappopitoisuutta laskettua ja lisättyä EPA pitoisuutta. Liha maku ja laatu (mitattuna sensorisilla paranmetreillä) eivät muuttuneet kun pellavan- ja rypsinsiemeniä lisättiin rehuun. Toisen tutkimuksen mukaan broilerinlihan seleenipitoisuus voidaan nostaa samalle tasolle kuin kalassa lisäämällä orgaanista seleeniä rehuihin. Useat tutkimukset ovat osoittaneet alhaisen seleenin saannin aiheuttavan oksidatiivisen stressin, jolla on mahdollisesti vaikutuksia syövän ja sydän- ja verisuonitautien syntymiseen. Länsi- Euroopassa keksimääräinen seleenin saanti on alle suositusten. Broilerilihan laatu Product quality of broiler meat Randi Erdal, Norja Norjassa on meneillään useita eri tutkimusprojekteja, joissa määritetään muun muassa broilereiden teuraspainon ja kasvun sekä eri rasvahappojen vaikutuksia lihan laatuun. Näiden ohessa tehdään samanaikaisesti erilaisia tutkimuksia tuotteiden laatumäärityksistä, lihan kulutuksesta ja trendeistä. Meneillään olevassa broilerin tutkimusprojektissa tutkitaan kasvun ja teuraspainon vaikutusta lihan laatuun ja luuston terveyteen. Kokeissa broilereiden teuraspainot olivat 1000 (nykyinen teuraspaino Norjassa) g ja 1500 g. Tutkittavien rehujen energiapitoisuudet olivat 16,4 MJ (korkea
energia), 13,3 MJ (kaupallinen rehu) ja 7,5 MJ (matala energia). Kokeessa paras kasvu oli ryhmissä, jotka saivat runsaasti energiaa sisältävillä tai kaupallista täysrehua. Päiväkasvu oli 73 85 g/pv. Rehunkulutuksessa matalaenergistä rehua syöneet broilerit söivät lähes kaksi kertaa enemmän kuin korkeaa energiapitoista rehua saaneet. Tutkimuksen aistinvaraisessa osiossa tutkittiin sukupuolen ja teuraspainon vaikutusta lihan tiiviyteen, mureuteen, rasvaisuuteen ja mehukkuuteen. Aistinvaraisissa arviointituloksissa havaittiin, että 1500 g lintu on mehukkaampi kuin 1000 g teuraspainoltaan oleva lintu. Kukkojen rintafileiden todettiin olevan mehukkaampia, mureampia ja vähemmän tiiviitä kuin kanojen rintafileiden. Merkittävää eroa lihan laatuun ei ilmennyt rehujen välillä eikä vapaalla tai rajoitetulla ruokinnalla. Kasvu ei vaikuttanut lihan ulkoiseen laatuun. Lihan kulutus ja trendi tutkimuksissa havaittiin, että broilerinlihan kulutus on lisääntynyt. Erityisesti nuorille kuluttajille on tärkeää ruuan terveellisyys ja sen helppo valmistaminen. Tuotteen laatuun voidaan vaikuttaa esimerkiksi muuttamalla rehujen rasvahappopitoisuuksia. Mehukkaampi tuote voidaan saavuttaa teurasikää lisäämällä. Rehun viipymäaika ylemmässä ruoansulatuskanavassa vaikuttaa ravintoaineiden hyväksikäyttöön ja siipikarjan tuotantoon. Effect of retention time in the anterior digestive tract on nutrient availability and performance of poultry. Birger Svihus, Norja Ylemmäksi ruoansulatuskanavaksi lasketaan kupu ja lihasmaha, joista erityisesti kuvun merkitystä on melko vähän tutkittu. Ylemmän ruoansulatuskanavan merkitystä entsyymien toimintaan tutkitaan parhaillaan. Entsyymien toimintaan vaikuttavat tyypillisesti aika, lämpötila, kosteus ja ph. Eri entsyymien reaktioaika on hyvinkin erilainen. Fytaasin reaktioaika on 20-60 min mikäli ruoansulatuskanavan olosuhteet ovat oikeat. Sen sijaan xylanaasi-entsyymin reaktioaika on 30 tuntia, jolloin aika muodostuu rajoittavaksi tekijäksi pilkottaessa polysakkarideja. Lämpötila vaikuttaa entsyymien suhteelliseen aktiivisuuteen. Tutkimusten mukaan ruoansulatuskanavan lämpötilan tulisi olla 50 C, mutta 40 C on vielä toimiva lämpötila. Entsyymien toiminta vaatii kosteutta. Eksogeenisten entsyymien toiminta vaatii vähintään 40 % kosteuden, mutta yli 50 % kosteus olisi suositeltavaa. ph alue joillakin entsyymeillä on hyvin kapea, jolla niiden aktiivisuus säilyy. Yleisimmin optimaalinen ph on 4-6, mutta entsyymien välinen vaihtelu on suuri. Tyypillisiä arvoja ruoansulatuskanavan eri osissa: kosteus ph aika, h Kupu 50 5 0,5 rauhasmaha+lihasmaha 65 3,5 1,0 ohutsuoli 85 6,5 3,0 Tutkimuksen mukaan vapaasti ruokittujen 31 ja 39 vrk ikäisten lintujen kuvuissa lähes puolella linnuista oli alle 1g rehua kuvussa. Suurin osa linnuista on jatkuvasti napostelevia. Linnut eivät käytä kupua, eikä niiden ole tarve käyttää sitä. Jotta kupu tulisi paremmin käyttöön, tulisi käyttää jaksottaista tai ateriaruokintaa. Jaksottainen ruokinta on useimmiten järjestetty erilaisilla jaksottaisilla valo-ohjelmilla, jolloin rehun saatavuus on pimeänä jaksona vähäisempää. Useiden tutkimusten yhteenvetona voidaan sanoa, että rehunkulutuksen vähentyessä 3,6 %, elopaino lisääntyi 1,1 %. Jaksottainen ruokinta
(1h rehua, 3h tauko, *5/pvä) lisäsi maitohapon eritystä ja alensi kuvun ph:ta. Maitohapolla voi olla myös muita positiivisia vaikutuksia. Rauhas- ja lihasmaha ohjaavat rehun etenemistä. Lihasmahan koko kasvaa reilusti karkeaa rehua, erityisesti kokojyviä syötettäessä. Useiden tutkimusten mukaan rehun karkeat jakeen laskevat lihasmahan ph:ta. Syötettäessä kokojyviä, lihasmaha toimii hyvin ja ohutsuoleen virtaavan ruokasulan suurien partikkeleiden määrä on jopa puolet pienempi kuin jauhetun ja pelletöidyn rehun. Jos lihasmaha ei toimi kunnolla, linnut helposti ylensyövät. Niiden rehunkulutus on suurin, mutta AME (käyttökelpoinen muuntokelpoinen energia)jää pienemmäksi. Useissa tutkimuksissa rehun karkeus on parantanut rehun AME 3 8 %. Näin ollen rehunhyötysuhde paranee. Kokoviljaa saaneiden, jaksottaisesti ruokittujen broilereiden 31 vrk paino oli lähes 100g suurempi kuin vapaasti ruokittujen, jauhettua viljaa saaneiden broilereiden elopaino. Jaksottainen ruokinta tulee aloittaa 7-12 vrk iässä. Jaksottainen ruokinta hidastaa hieman kasvua, jolloin lintu tarvitsee loppukasvatukseen hieman lisää aikaa kompensoidakseen kasvua. Birger Svihus on vakuuttunut, että olemme tietoisia lihasmahan tärkeydestä ruoansulatukselle ja tulemme ymmärtämään myös kuvun tärkeyden tulevaisuudessa. Ilman laatu ja terveysongelmat Air quality and health problems Bruce David Ilman laatu normaalisti ymmärretään riittävänä happipitoisuutena sekä pölyn, ammoniakin, hiilidioksidin ja hiilimonoksidin vähentämisenä. Ammoniakkipitoisuudet ovat alhaisimmillaan munivien kanojen häkkituotannossa (3-12 ppm). Eniten ammoniakkia on lattiakanaloissa (66 120 ppm). Ammoniakki on myrkyllistä soluille. Krooninen altistuminen (10 ppm) aiheuttaa jo ongelmia silmiin, hengitystie-elimiin sekä ihoon, joka on vasten pehkua. Ammoniakki lisää myös immuunijärjestelmän reaktioita, jolloin muun muassa rokotteiden (IB, ND) reaktion ovat vakavammat. Tutkimuksessa broilereille ja kanoille tarjottiin erilaisia ammoniakkipitoisuuksia. Munivat kanat valitsivat raittiin ilman, broilerit välttelivät yli 20 (20 ja 37) ppm pitoisuuksia. Linnut välttelivät ammoniakkipitoisuuksia, jotka useimmiten esiintyvät broilerikanaloissa. Ilman korkea ammoniakkipitoisuus pakottaa linnut hengittämään pinnallisemmin, joka vähentää lintujen kasvua ja tuotantoa. Munintatuloksiin ilman suuri ammoniakkipitoisuus vaikuttaa samoin kuin kalsiumin puute, tuotantokauden edetessä linnut aloittavat muninnan myöhemmin, munivat vähemmän ja isompia munia. Pöly on useimmiten peräisin rehusta, pehkusta, betonista, linnuista sekä punkeista ja hyönteisistä. Häkeissä pöly taso oli 2-2,5 mg/m 3, lattiakasvatuksessa 6,8 18 mg/m 3, kun samalla bakteerien määrä lisääntyi samassa suhteessa. Bakteereista eristettiin klostrideja, stafylokokkeja ja E.coli sekä sieniä kuten aspergilloosi. Ylemmät hengitystiet ja keuhkoputki suodattavat pölyä. Ilman suuri pölypitoisuus paksuntaa limakalvoja ja heikentää niiden toimintaa. Limakalvon puolustusjärjestelmässä on rajansa, ja systeemi helposti ylikuormittuu, jolloin immuunivaste heikentyy. Pöly on mikro-organismeille hyvä kasvualusta ja kulkeutumistie. Se aiheuttaa hengitysteiden sairauksia, yliherkkyyttä ja allergiaa. Bakteerit leviävät nopeasti ja säilyvät pölyisessä ilmassa kauan. Hautomoissakin pöly vahingoittaa epiteelisoluja, jolloin bakteerit (S.aureus ja E.coli) kulkeutuvat helposti keuhkoihin. Ammoniakin ja bakteerien välille syntyy synergiaetuja. Bakteerit kul-
keutuvat paremmin elimistöön ja aiheuttavat enemmän harmia ammoniakin vahingoittamille epiteelisoluille. Pölyrajat on eri maiden lainsäädännössä asetettu työntekijöille. Suomessa rajaksi on asetettu 10mg epäorgaaniselle pölylle, 5mg orgaaniselle pölylle. Norjassa 5 mg ja Ruotsissa 10 mg. Työntekijät altistuvat pölylle (24 mg/m 3 ) esimerkiksi tyhjentäessään pehkua kanalasta. Siipikarjan hengityselimistö on kuitenkin hyvin erilainen verrattuna ihmisiin. Niinpä pölyn ja ammoniakin vaikutuksia pitäisi arvioida eri tavoin ja ottaa siipikarjan erityispiirteet huomioon. Essi Tuomola