välineitä työja yksilövalmennukseen

välineitä työja yksilövalmennukseen

Toimittaneet: Karoliina Koskinen Marja Hautaluoma Työryhmä: Karoliina Koskinen Anssi Rautiainen Mervi Sirviö Kustantaja: Valtakunnallinen työpajayhdistys ry Raha-automaattiyhdistys ry:n tuella Painopaikka: Domus Offset, Tampere Taitto: Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry / Mediapaja ISBN: 978-952-99753-6-5 Valtakunnallinen työpajayhdistys ry 2009

Sisällysluettelo: Johdanto 2 Erilaista oppijuutta vai oppimisvaikeuksia? 4 1. Erilaisuudesta erilaiseen oppijuuteen 7 1.1 Oppimistyylit 11 1.1.1 Havaintokanavat eli aistit oppimisen tukena 13 1.1.2 Neljä tapaa oppia 17 2. Oppimisen vaikeudet 21 2.1 Hahmottamisen vaikeudet 25 2.2 Matemaattiset vaikeudet ja lukivaikeudet 27 2.3 Erilaista keskittymistä ja tarkkaavaisuutta 35 2.4 Sosiaalista sokeutta 43 3. Valmennusmetodit työpajalla 47 3.1 Yhteistyö valmennuksessa 51 3.2 MOOD-valmennustyylit 55 3.2.1 Motivoiva valmennus 57 3.2.2 Osallistuva valmennus 59 3.2.3 Ohjaava valmennus 61 3.2.4 Delegoiva valmennus 63 Valmennustarpeen havainnointi ja seuranta 4. Valmennustarpeen havainnointi 65 Havainnoinnin merkitys työpajalla 66 4.1 Havainnointi puheeksiottamisen tukena 69 4.2 Välineitä valmennustarpeen havainnointiin 73 4.3 Vinkkejä valmennukseen 85 4.4 Toimintatapoja työpajatyöskentelyn tueksi 109 4.5 Valmennustarpeen seuranta 123 Mistä tukea havainnoinnin jälkeen? 128 Hyödyllisiä linkkejä 130 Lähteet 132

Johdanto Työpajakentällä työskentelevät yksilö- ja työvalmentajat ovat havainneet, että yhä useampi työpajalle tuleva henkilö saattaa olla ns. erilainen oppija. Nämä erilaiset oppijat tarvitsevat enemmän ja intensiivisemmin valmentajien tukea sekä ohjausta, jotta heidän kanssaan päästään työpajajakson aikana positiivisiin tuloksiin. Erilaisen oppijuuden ja oppimisen vaikeuksien tunnistaminen ja huomioiminen vaativat erityistä tietoa ja taitoa. Tähän tarpeeseen vastaamaan käynnistettiin Valtakunnallisen työpajayhdistyksen Erilaiset oppijat työpajoilla hanke keväällä 2007. Hanke on kolmivuotinen ja kuuluu RAY:n Oppimisvaikeusohjelmaan. Hankkeen yhteistyötahoina toimivat Työvalmennussäätiö Tekevä ja Silta-Valmennusyhdistys ry. Erilaiset oppijat työpajoilla hankkeen yhtenä tavoitteena on helpottaa neurologisista ongelmista aiheutuvien tarkkaavaisuushäiriöiden tunnistamista työpajoilla. Hankkeessa kehitettiin havainnointimenetelmä kohderyhmää ajatellen. Menetelmässä havainnoidaan valmennustarvetta, ei niinkään valmentautujan erilaisia tapoja oppia, toimia tai muita ominaisuuksia. Työpajojen tehtävä ei ole tehdä diagnoosia valmentautujan oppimisen vaikeuksista, vaan havainnoida hänen suoriutumistaan päivittäisistä työtehtävistä ja arjenhallinnasta. Oli valmentautujalla sitten oppimisen vaikeuksia, ADHD tai aspergerin oireyhtymä, valmentajan tehtävä on havainnoida, miettiä oikeaa valmennusmenetelmää ja tukea valmentautujaa työtoiminnoissa sekä arjenhallinnan suunnittelussa. Tämä opas painottuu keskittymisen ja tarkkaavaisuuden, sosiaalisen vuorovaikutuksen ja lukivaikeuksien havainnointiin. Oppaan rakenne pohjautuu Erilaiset oppijat työpajoilla hankkeen koulutussisältöön. 2 Karoliina Koskinen & Marja Hautaluoma: Valmennuksessa erilainen oppija

Oppaan alkuun on koottu teoriaa erilaisesta oppijuudesta, oppimisen vaikeuksista ja työ- ja yksilövalmennuksesta. Loppuosiossa keskitytään valmennustarpeiden havainnointiin ja toimintatapoihin työpajatyöskentelyssä. Valmennustarpeen havainnoinnin taustalla ovat valmennustyylit, joita myös oppaassa avataan. Teoriaosa on pyritty rakentamaan mahdollisimman käytännön läheiseksi. Sekä kappaleiden että kirjan loppuun on koottu käytetyt lähteet sekä hyödyllisiä linkkejä, joista lukija voi halutessaan syventää teoriatietämystään eri aiheista. Valmennustarpeen havainnointi ei yksin riitä, vaan pitää osata myös vastata havaittuun valmennustarpeeseen. Siksi tässä oppaassa kerrotaan oppimistyyleistä, oppimisen vaikeuksista ja avataan valmennuksen käsitteitä. Loppuun on kerätty erilaisia vinkkejä ja toimintatapoja, joita voi hyödyntää valmennustyössä. Oppaan molemmat osiot aloitetaan asiantuntija-artikkeleilla. Ensimmäisessä artikkelissa pohditaan erilaisen oppijan määrittelyä ja jälkimmäisessä korostetaan havainnoinnin ja arvioinnin merkitystä. Me kaikki olemme erilaisia oppijoita. Se on pyritty huomioimaan myös kirjan ulkoasussa. Paperi ei ole valkoinen, jonka kontrasti mustaan tekstiin voisi vaikeuttaa lukemista. Lisäksi aukeamien oikean puoleisella sivulla on teksti ja vasemmalla sivulla on tekstiin liittyvä kuva, ajatuskartta tai tiivistelmä tekstistä. Jo pelkästään silmäilemällä saa oppaan sisällöstä selvää. Kuvien ja tiivistelmien on myös tarkoitus palauttaa mieleen luetun tekstin pääkohdat. Oppaan loppuosioon on varattu tilaa myös omille muistiinpanoille, joten opasta voi käyttää työkirjana. Lähdeviittaukset on koottu lukujen päätteeksi, jotta ne eivät häiritse tekstin lukemista. Toivomme tämän oppaan olevan hyödyksi työ- ja yksilövalmentajille sekä muille ohjaus- ja valmennustyötä tekeville ammattilaisille.. Johdanto 3

Erilaista oppijuutta vai oppimisvaikeuksia? Seija Haapasalo, Kuntoutussäätiö Nykyään on tullut tavaksi korvata oppimisvaikeus -termi käsitteellä erilainen oppija. Käsitteen lienee markkinoinut Suomessa yleiseen tietoisuuteen Erilaisten oppijoiden liitto, joka käytti sitä synonyyminä oppimisvaikeuksille. Taustalla on ollut oppimisen monimuotoisuuteen liittyvä näkemys siitä, että kaikki opimme eri tavoilla näkemällä, kuulemalla tai tekemällä, yksityiskohdittain tai kokonaisvaltaisesti. Ajatusmalliin liittyvät läheisesti vaatimukset yhdenvertaisuuden ja suvaitsevaisuuden toteutumisesta yhteiskunnan eri sektoreilla. Tukitoimia tulisi olla saatavilla niitä tarvittaessa ilman diagnooseja, lausuntoja tai vaikeuden tarkempaa määrittelyä. Eräissä oppilaitoksissa erilaisen oppijuuden käsitteellä tarkoitetaan henkilöitä, joilla on fyysisiä, psyykkisiä tai sosiaalis-kulttuurisia esteitä oppimisessaan tai opinnoissaan. Käsite viittaa huomattavan paljon laajempaan ja epämääräisempään ryppääseen oppimisen esteitä kuin vain oppimisvaikeuksiin. Erilaisilla oppimisen esteillä voidaan viitata fyysisiin vammoihin, mielenterveyden ongelmiin, maahanmuuttajuuteen, motivaatio-ongelmiin jne. Esimerkit kertovat siitä, että erilainen oppijuus määritellään eri tavalla puhujasta riippuen. Puhuttaessa erilaisesta oppijuudesta käsite oppimisvaikeus hämärtyy ja tietyllä tavalla mitätöityy. Diagnooseja ja erityispalveluita ei tarvita, jos meidän kaikkien erilainen oppijuus on normaalia. Tämä voi johtaa helposti siihen, että monet oppimisvaikeudet jäävät tunnistamatta eivätkä henkilöt saa tarvitsemaansa tukea, koska tuen ja erityisjärjestelyjen saamiseen tarvitaan yhä edelleen useissa yhteyksissä todistus oppimisvaikeuden olemassaolosta. Oppimisvaikeus -käsite on myös laaja yläkäsite, johon sisältyvät erilaisista syistä johtuvat oppimisen vaikeudet. Vaikeuksien takana 4 Karoliina Koskinen & Marja Hautaluoma: Valmennuksessa erilainen oppija

voi olla yhtä lailla kehitysvammaisuuden, aivovaurioiden, mielenterveyden ongelmien, uupumisen, keskittymisvaikeuksien, alhaisen koulutuksen tai puutteellisen kielitaidon mukanaan tuomia ongelmia. Oppimisen erityisvaikeudet puolestaan viittaavat kehityksellisiin eli synnynnäisiin erityisvaikeuksiin. Tällaisia erityisiä oppimisen vaikeuksia ovat mm. lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeus eli ns. lukivaikeus (vierasperäiseltä nimeltään dysleksia), matematiikan vaikeus, hahmottamisen vaikeus ja motorisen koordinaation vaikeus. Oppimisvaikeuksista puhuttaessa luvut vaihtelevat suuresti sen mukaan, millaisista ja kuinka vaikea-asteista ongelmista puhutaan. Puhuttaessa 20 25 %:n esiintyvyydestä, viitataan edellä mainittuihin kaikenkirjaviin vaikeuksiin mukaan lukien lievät ongelmat. Esimerkiksi lukemis- ja kirjoittamisvaikeuden diagnoosin kriteerit ovat kuitenkin huomattavasti tiukemmat ja tällaisia selkeitä lukivaikeuksia on noin 5 prosentilla. Diagnoosin merkityksestä on paljon keskusteltu ja siitä vallitsee eriäviä mielipiteitä. Jotkut pitävät diagnoosia leimaavana. Toisaalta, jos vaikeuksia ilmenee, niiden diagnosoimatta jättäminen ei vaikeuksia poista, mutta vaikeuttaa usein tuen saamista. Sen sijaan lukivaikeuksia omaavien kokemusten mukaan tutkiminen selkeyttää ongelmien luonnetta ja rajaa niiden laajuutta. Monet lapsuudestaan saakka leimautuneet helpottuvat kuullessaan olevansa normaaleja, fiksuja ja omaavansa vahvuusalueita rajattujen lukiongelmien lisäksi. Lukidiagnoosia tai -todistusta tarvitaan mm. pyydettäessä erityispalveluita, -järjestelyitä, kuntoutusta. Esimerkiksi Näkövammaisten kirjastosta Celiasta saa oikeuden lainata äänikirjoja vain todistuksella. Erilaista oppijuutta vai oppimisvaikeuksia? 5

Taulukko: Erilainen oppijuus Yksilöllisyys Temperamentti Yksilöllinen tapa oppia (oman oppimistyylin mukaisesti) Motivaatio Aiemmat kokemukset Oppimisen vaikeudet Oppimistyylit Näkemällä Kuulemalla Tekemällä Osallistuva kokeilija Konkreettinen kokija Pohdiskeleva havainnoija Looginen ajattelija Valmennusmenetelmät Motivoiva valmennus Osallistuva valmennus Ohjaava valmennus Delegoiva valmennus Käytännöt Havainnointi Itsearviointi Toimintatavat Yhteistyö 6 Karoliina Koskinen & Marja Hautaluoma: Valmennuksessa erilainen oppija

1. Erilaisuudesta erilaiseen oppijuuteen Me olemme kaikki erilaisia. Olemme ulkonäöltämme ja ajatuksiltamme erilaisia, ja meillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet. Meillä jokaisella on takanamme erilaisia kokemuksia elämässämme. Moni haluaa olla erilainen ja monet halutaan luokitella erilaiseksi. Erilaisuus on tyypillisen vastakohta. Onko olemassa tyypillistä oppijuutta? Oppimiseen vaikuttavat aiemmat myönteiset ja kielteiset kokemukset, oppimistyylit, oma vireystila, oppimisympäristö, henkilökemiat ja moni muu asia. Kaikki ovat siis erilaisia oppijoita. Kun jokin selkeästi hankaloittaa oppimista, voidaan puhua oppimisen vaikeuksista. Liisa Keltinkangas-Järvinen puhuu ihmisten yksilöllisyydestä ja erilaisuudesta synnynnäisen temperamentin kautta. Temperamentti koostuu joukosta taipumuksia, joilla ei ole tekemistä älykkyyden tai kykyjen kanssa. Taipumukset kertovat oppimistyylistä, tavasta sisäistää asioita ja henkilön suhtautumisesta opetukseen tai toisiin ihmisiin. Temperamentti on yksilöllinen tapa toimia ja reagoida asioihin. Toiset tarttuvat uuteen asiaan nopeasti, toiset haluavat ensin pohtia ja maistella asiaa ennen tehtävään ryhtymistä. Temperamentti on taipumus tai valmius toimia tietyllä tavalla, mutta ei selitä miten ihminen osoittaa kärsimättömyytensä tai huonotuulisuutensa. Temperamentti siis määrää, miten herkästi ihminen reagoi, muttei sitä, millaisen toimintamallin hän valitsee. Barbara Prashing korostaa ihmisten erilaisia oppimis- ja työskentelytyylejä. Ihmisen tiedostaessa oman tapansa oppia ja työskennellä, saavutetaan enemmän myönteisiä tuloksia. Kielteinen asenne oppimista kohtaan on yleistä niillä, joilla on oppimisvaikeuksia. Näiden ihmisten omaa oppimistapaa ja tyyliä ei ole osattu ottaa huomioon ja siksi oppiminen ei ole ollut palkitsevaa. Erilaisuudesta erilaiseen oppijuuteen 7

8 Karoliina Koskinen & Marja Hautaluoma: Valmennuksessa erilainen oppija

Työpajoilla on totuttu erilaisuuteen. Työpajalla valmentajat ovat työskennelleet monenlaisten nuorten ja aikuisten parissa, ja valmentajilla on paljon kokemusta erilaisista oppijoista sekä erilaista tavoista opettaa ja valmentaa. Valmennuksessa käytetyt menetelmät ja opetustyylit ovat hioutuneet omaksi valmennustavakseen, joita jokainen valmentaja käyttää omaan persoonaansa sopivalla tavalla. Valmentajat ovat myös hyvin erilaisia temperamentiltaan ja persoonaltaan. Työtä tehdään omien kokemusten ja persoonan avulla, eikä valmennustyön tekemiseen ole yhtä oikeaa tapaa. Toisten valmentajien työote on rauhallinen ja yhteen asiaan kerrallaan keskittyvä. Toiset valmentajat taas haluavat olla monessa asiassa mukana; he ovat työtavoiltaan ja valmennustyyleiltään aktiivisempia ja ulospäin suuntautuneempia. Valmentajan on syytä tietää, miten erilaiset ominaisuudet ja oppimisen vaikeudet vaikuttavat käyttäytymiseen. Tietoisuuden lisääminen erilaisten ominaisuuksien, piirteiden, oppimistyylien ja lahjakkuuksien vaikutuksesta oppimis- ja toimintakykyyn tukee valmentamista ja valmentautujan kanssa tehtävää jatkopolun suunnittelua. Valmentautuja on aina oma persoonansa vahvuuksineen ja puutteineen.. Lähteet: Keltinkangas-Järvinen Liisa (2006). Temperamentti ja koulumenestys. WSOY Prashing Barbara (1996). Eläköön erilaisuus oppimisen vallankumous käytännössä. ATENA KUSTANNUS Erilaisuudesta erilaiseen oppijuuteen 9

Oppimistyylit Persoonallinen tapamme käsitellä ja omaksua tietoa Tyylit eivät ole toisensa poissulkevia, vaan voi olla useita vahvoja alueita Uuden oppimisessa on tärkeää löytää oma vahvin tapa / tavat omaksua asioita Oppimistyylejä Näkemällä Kuulemalla Tekemällä Osallistuva kokeilija Konkreettinen kokija Pohdiskeleva havainnoija Looginen ajattelija 10 Karoliina Koskinen & Marja Hautaluoma: Valmennuksessa erilainen oppija

1.1 Oppimistyylit Me ihmiset eroamme toisistamme oppijoina. Saatamme myös oppia eri tavalla eri työ- ja oppimistilanteissa. Jokaisella on oma tapansa vastaanottaa ja käsitellä tietoa erilaisissa tilanteissa. Tätä kutsutaan oppimistyyliksi. Oppimistyylit eivät ole toisensa poissulkevia, vaan henkilöllä voi olla useita vahvoja alueita. Hänellä voi myös olla yksi vahvasti hallitseva oppimistyyli. Ihmiset oppivat parhaiten silloin, kun he voivat hankkia tietoa vahvimmalla oppimistyylillään, ja hyödyntää sen jälkeen toiseksi vahvinta oppimistyyliään. Oppimiseen vaikuttavat myös ympäristö ja tila missä opitaan, ihmisen sosiaalisuus, yleinen asenne ja asenne opittavaa asiaa kohtaan sekä fyysiset tarpeet. Kun yksilö tuntee oman oppimistyylinsä, oppiminen helpottuu. Omien vahvuuksien ja heikkouksien tunteminen helpottaa hyväksymään itsensä ja oman tapansa oppia. Tutussa oppimistyylissä pitäytymisellä on kuitenkin vaaransa; aina ei ole mahdollista käyttää omaa vahvuusaluettaan. Siksi onkin tärkeää harjoitella erilaisia oppimisstrategioita ja tapoja. Lisäksi voi etukäteen harjoitella myös omaa suhtautumistaan ja miettiä ratkaisuja tilanteisiin, joissa oppimisympäristö ei tue omaa oppimistyyliä. Oppimistyyliteorioita on monia ja internetistä löytää monia erilaisia testejä, joilla voi kartoittaa omaa oppimistyyliä. Oppaan lopussa on listattuna eri mahdollisuuksia testata oppimistyyliä. Työpajallakin valmentautujan tehokasta oppimista edesauttaa hänelle luontaisten oppimistyylien tunnistaminen. Kun valmentautuja tuntee luonnollisen oppimistapansa ja -taipumuksensa käsitellä tietoa, voidaan hänen vahvuuksia käyttää hyväksi työn oppimisessa. Työpajajakson alussa valmentautujan ja valmentajan on hyvä yhdessä pohtia valmentautujan omaa oppimista ja oppimistyyliä sekä oppimiseen vaikuttavia tekijöitä. Työpajalla uutta työtehtävää opeteltaessa ja oppimista vaativissa asioissa on eduksi käyttää valmentautujalle vahvinta oppimistyyliä.. Erilaisuudesta erilaiseen oppijuuteen 11

Visuaalinen oppija valmennuksessa Näytä työtehtävä ja siihen liittyvät vaiheet yksityiskohdistakokonaisuuden hahmottamiseen Käytä valmennuksen apuvälineinä kuvia, työohjetta, kaavoja ja valmentautujan muistiinpanoja Ohjaa valmentautuja luomaan mielikuvia työhön liittyvistä vaiheista Auditiivinen oppija valmennuksessa Käytä elävää ääntä ja kerro asiat mahdollisimman perusteellisesti Etene loogisesti vaiheesta toiseen Anna aikaa ohjaamiseen Anna mahdollisuus kysyä, toistaa ja pohtia asioita kahdestaan tai muiden valmentautujien kanssa Kiinnitä huomiota mm. ääniin (joskus tukevat), tuolin mukavuuteen, mahdollisuuteen liikkua Kinesteettinen oppija valmennuksessa Anna työohjeet ja perehdytys työnteon aikana toiminnallisuus Kirjaa työohjeet Käytä ilmeitä ja eleitä Kiinnitä huomiota tuolin mukavuuteen ja mahdollisuuteen liikkua 12 Karoliina Koskinen & Marja Hautaluoma: Valmennuksessa erilainen oppija

1.1.1 Havaintokanavat eli aistit oppimisen tukena Aistit eli havaintokanavat ovat tärkeitä oppimisen kannalta, ja useimmilla onkin hallitsevana jokin eri aisteihin perustuvista oppimistyyleistä. Visuaalisesti suuntautunut henkilö oppii näkemällä ja katselemalla, auditiivisesti suuntautuneella oppijalla korostuu kuuloaistin ja kuulemisen merkitys kun taas kinesteettinen oppija oppii parhaiten kokemusten kautta, jolloin hän voi itse liikkua mukana tai kokeilla opittavaa asiaa. Visuaalisesti suuntautunut henkilö oppii lukemalla, näkemällä ja katselemalla. Hänelle tärkeitä ovat tekstit, kuvat, värit ja asioiden ulkonäkö samoin kuin kokonaisuuksien hahmottaminen. Visuaalinen oppija tekee mielellään muistiinpanoja ja käsittelee asioita mielikuvina. Näköaistin ja näkemisen merkitys korostuu. Visuaalinen oppija oppii paremmin, kun hän hahmottaa asiasta kokonaiskuvan. Pelkästään yksityiskohtien kertominen tai näyttäminen vaikeuttaa kokonaiskuvan hahmottamista. Työohjetta saadessa visuaalisesti suuntautunut toivoo, että hänelle näytettäisiin konkreettinen esimerkki, kuinka työ tulee tehdä. Lisäksi työohjeen hahmottamista helpottavat todelliset tai havainnollistavat kuvat sekä kirjallinen työohje. Tarkkaavaisuus suuntautuu usein esiteltävän työohjeen seuraamiseen, kuviin ja hyvin tehtyihin työohjeisiin tai muuhun havaintomateriaaliin. Visuaalisen oppijan kannattaa käyttää apuna erilaisia muistiinpanoja ja merkintöjä, käsitekarttoja (mindmap) ja kuvia sekä luoda mielikuvia työohjeesta muistin tueksi. Visuaalinen oppija hyötyy jaettavista kirjallisista ja kuvallisista työohjeista, koska hänellä on hyvä kuvamuisti. Auditiivisesti suuntautuneella henkilöllä korostuu kuuloaistin ja kuulemisen merkitys. Hän kiinnittää huomiota ympärillä kuuluviin ääniin ja keskusteluihin. Hän nauttii vuoro-puhelusta ja selittämisestä. Erilaisuudesta erilaiseen oppijuuteen 13

14 Karoliina Koskinen & Marja Hautaluoma: Valmennuksessa erilainen oppija

Auditiivisesti suuntautuneelle on tärkeää, että puhutaan elävästi ja selitetään ohjeistettavat asiat perusteellisesti. Valmennustilanteessa auditiivisen oppijan kannattaa välttää työohjeiden suoraa kopioimista. Sen sijaan hänen kannattaa keskittyä kuuntelemaan ja tekemään omat muistiinpanonsa. Myös kyseleminen, käsiteltävän asian ääneen toistaminen, kertominen ja pohtiminen sekä muiden kanssa keskusteleminen auttavat oppimisessa. Auditiivinen oppija tarvitsee aikaa puhuakseen ja kuulostellakseen asioita ja työohjeita mielessään. Siksi valmennuksen looginen eteneminen helpottaa oppimista. Joillakin rytmi tai äänet saattavat helpottaa keskittymistä ja oppimista, toisilla taas ylimääräiset äänet häiritsevät. Kinesteettinen oppija oppii parhaiten tunnustellen ja kokemusten kautta, kun hän voi itse tehdä, liikkua mukana tai testata ja kokea. Hänelle on tärkeää, miltä jokin asia, esine tai työväline tuntuu. Työtehtävää suoritettaessa työympäristön pitäisi tuntua miellyttävältä. Työtehtävän oppiminen luontuu parhaiten kehonliikkeiden avulla, käsillä tekemällä ja muutoin oppimistilanteeseen osallistumalla. Kinesteettinen oppija hahmottaa ihmisten tarkoitukset ilmeiden, eleiden ja liikkeiden kautta. Hän kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, miten valmentaja kertoo asian ja tukeutuu työn oppimistilanteessa syntyneisiin kokemuksiin opitun muistiin palauttamisessa; hän muistaa miltä jokin asia tuntui ja millainen tunnelma siihen liittyi. Kinesteettinen oppija hyötyy siitä, että teoreettinen työohje nivotaan käytäntöön. Kinesteettisen oppijan kannattaa hyödyntää havaintoesityksiä ja välttää istumasta paikoillaan uutta asiaa opiskellessaan. Liikkuminen edistää keskeisten asioiden mieleen painamista. Esimerkiksi käveleminen uusia asioita opeteltaessa auttaa kinesteettisen oppijan oppimista.. Erilaisuudesta erilaiseen oppijuuteen 15

Aktiivinen osallistuja osallistuva kokeilija Ennakkoluuloton, kykenee ottamaan riskejä, seurallinen, pitää ryhmätyöskentelystä, kykenee tekemään monta asiaa samaan aikaan, lyhytjänteinen Anna haastavia tehtäviä, käytä visuaalisia apukeinoja, toiminnan pitää olla nopeatempoista ja aktiivista Käytännöllinen toteuttaja konkreettinen kokija Halu kokeilla asioita käytännössä, oppii tekemällä, nopea ja kärsimätön, nauttii päätöksenteosta ja ongelmanratkaisuista, pyrkii edistämään toimivuutta Anna mahdollisuus soveltaa käytäntöön ja työssäoppimiseen, opettaa toisia ja seurata toisten työtä Looginen ajattelija abstrakti käsitteellistäjä Yhdistää tiedon teoriaksi, analysoi ja tekee johtopäätöksiä, arvostaa järkiperäisyyttä, on joustamaton ja jyrkkä Kerro malleja, käsitteitä ja teorioita, anna haasteellisia tehtäviä ja mahdollisuus kysellä tehtävää tehdessä, anna tarkoin rajattuja tehtäviä sekä päämääriä ja suunnitelmia Harkitseva tarkkailija pohdiskeleva havainnoija Syrjäänvetäytyvä, tarkastelee asioita eri näkökulmista, perusteellinen, osaa kuunnella, suvaitseva ja omaa hyvän havainnointikyvyn Anna seurata asioita sivusta, runsaasti pohdinta-aikaa, mahdollisuus keskittyä yhteen tehtävään 16 Karoliina Koskinen & Marja Hautaluoma: Valmennuksessa erilainen oppija

1.1.2 Neljä tapaa oppia Aistien lisäksi kaikilla on oma tapansa oppia tekemisen ja kokemusten kautta. Professori David A. Kolb on kehittänyt kokemuksellisen oppimisen teorian, joka jakaa oppimistyylit neljään eri tapaan oppia: osallistuva kokeilija, konkreettinen kokija, looginen ajattelija ja pohdiskeleva havainnoija. Osallistuva kokeilija innostuu helposti ja haluaa kokeilla käytännössä kuinka uudet ideat ja ajatukset toimivat. Hän on ennakkoluuloton ja kykenee ottamaan riskejä. Ryhmätyöskentely on hänelle mieluisaa ja hän kykenee tekemään monta asiaa samanaikaisesti. Osallistuva kokeilija tulee kuitenkin kärsimättömäksi, jos asiat eivät etene tai niiden käsittelyssä menee pitkään. Osallistuva kokeilija pitää haastavista tehtävistä ja visuaalisista apukeinoista. Toiminnan pitää olla nopeatempoista ja aktiivista. Konkreettinen kokija oppii parhaiten menemällä mukaan uusiin tilanteisiin. Hän on aktiivinen, avoin ja helposti lähestyttävä. Konkreettinen kokija nauttii päätöksenteosta ja ongelmanratkaisuista. Ratkaisut voivat kuitenkin jäädä pintapuolisiksi, koska hänellä ei välttämättä ole pitkäjänteisyyttä pohdiskeluun. Konkreettiselle kokijalle annetaan mahdollisuus soveltaa tietoa käytäntöön, työssäoppimiseen, opettaa toisia ja seurata toisten työtä. Looginen ajattelija yhdistää tiedon teoriaksi ja tarkastelee asioita huolellisesti kohta kohdalta. Hän pyrkii muodostamaan yksityiskohdista kokonaisuuksia ja arvostaa järkiperäisyyttä. Looginen ajattelija ei perusta ajatteluaan olettamuksiin eikä henkilökohtaisiin kokemuksiin. Hän tarvitsee paljon aikaa kokemukselliseen oppimiseen. Erilaisuudesta erilaiseen oppijuuteen 17

18 Karoliina Koskinen & Marja Hautaluoma: Valmennuksessa erilainen oppija

Loogiselle ajattelijalle annetaan mahdollisuus kysellä tekemisen ohessa, kerrotaan malleja, käsitteitä ja teorioita. Hän pitää myös tarkoin rajatuista tehtävistä Pohdiskeleva havainnoija keskustelee mielellään muiden kanssa ja kuuntelee toisten ajatuksia. Hän tarkkailee asioita eri näkökulmista ja haluaa perehtyä asiaan ennen kuin tekee johtopäätöksiä. Pohdiskelevalla havainnoitsijalla tieto jää usein teoriaksi eikä hän ole kovin taitava oppimaan kokeilemalla. Pohdiskelevalle havainnoijalle annetaan mahdollisuus keskittyä yhteen tehtävään, seurata asioita sivusta ja runsaasti pohdinta-aikaa.. Lähteet: Laine A., Ruishalme O., Salervo-Siven T., Välimäki P. (2005). Opi ja ohjaa. WSOY Lehtoranta P, Leivo H & Haapasalo S (2006). Miten ohjaat työssäoppijoita. Kuntoutussäätiö (www.kuntoutussaatio.fi/terttu-projekti) Prashing Barbara (1996). Eläköön erilaisuus oppimisen vallankumous käytännössä. ATENA KUSTANNUS www.tyossaoppii.fi/oppimistyylit.htm www.uwasa.fi/opi_oppimaan Erilaisuudesta erilaiseen oppijuuteen 19

Oppimisen vaikeudet Oppimisvaikeudet»»»»»»»»»»»»»» Lukeminen Kirjoittaminen Laskeminen Kielellinen kehitys Tarkkaavaisuus Motorinen koordinaatio Hahmottamisen vaikeudet ADD, ADHD Asperger Muut neurologiset sairaudet 20 Karoliina Koskinen & Marja Hautaluoma: Valmennuksessa erilainen oppija

2. Oppimisen vaikeudet Arvioidaan, että noin 20 25 % väestöstä eli noin miljoona suomalaista omaa eritasoisia oppimisen vaikeuksia. Voimme siis päätellä, että vähintään joka neljännellä työpajan valmentautujalla on jonkin asteinen oppimisen vaikeus. Todellisuudessa tämä määrä voi olla paljon suurempi, koska työpajoille suuntautuu runsaasti kouluttamattomia nuoria ja aikuisia sekä koulu- ja opiskeluaikoinaan oppimisen vaikeuksia kokeneita henkilöitä. Erityisistä oppimisen vaikeuksista puhutaan silloin, kun suoritustaso on heikko jollakin rajallisella alueella henkilön lahjakkuuteen ja koulutustasoon nähden eikä suoritustason taustalla ole muita sairauksia. Vaikeudet eivät myöskään selity peruskoulutuksen puutteella. Erityisiin oppimisen vaikeuksiin luokitellaan mm. lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet, hahmottamisen vaikeudet, erilaiset tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen vaikeudet, matemaattinen oppimisvaikeus sekä lyhytaikaisen eli työmuistin kapeus. Oppimisvaikeuden syynä, aiheuttajana tai tekijänä voivat olla myös keskittymiskyvyn- ja tarkkaavaisuuden vaikeudet. Pulmat esiintyvät tavallisesti useamman vaikeuden päällekkäisyytenä. On kuitenkin muistettava, että jokaisen erilaisen oppijan pulmat ovat yksilöllisiä. Voi olla, että esimerkiksi lukivaikeus ilmenee vain kirjoittamisen puolella. Joillakin lukivaikeuteen liittyvät matematiikan vaikeudet toisilla taas ei. Oppimisen vaikeudet eivät tarkoita älyllistä vajavuutta tai tyhmyyttä, vaan poikkeavaa tapaa oppia. Kyse ei ole siitä, ettei henkilö voisi oppia tai että hän oppisi huonommin, oppiminen vain tapahtuu eri tavalla ja eri tahtiin kuin muilla. Oppimisvaikeuksia omaava oppii samat asiat kuin muutkin, jos asiat opetetaan hänelle sopivalla tavalla. Oppimisen vaikeudet 21

OmIA MUISTIINPANOJA: 22 Karoliina Koskinen & Marja Hautaluoma: Valmennuksessa erilainen oppija

Tietoisuus oppimisen vaikeuksista on tärkeää henkilölle itselleen, mutta myös häntä ohjaaville ja muille hänen kanssaan työskenteleville. Oppimisvaikeuksia omaava voi kouluttautua ja ennen kaikkea työskennellä aivan kuten muutkin. Työpajalla kannattaakin etsiä erilaisen oppijan vahvuuksia, jotka voivat olla apuna mahdollisten vaikeuksien voittamisessa.. Oppimisen vaikeudet 23

24 Karoliina Koskinen & Marja Hautaluoma: Valmennuksessa erilainen oppija

2.1 Hahmottamisen vaikeudet Nämä vaikeudet näkyvät asioiden, tekstien, paikkojen tai esineiden hahmottamisessa. Hahmottamisen vaikeudet hankaloittavat lukemista ja matemaattisten taitojen hallintaa työssä ja opinnoissa. Vaikeudet aiheuttavat erilaisia pulmia, jotka työpajavalmennuksessa tulee ottaa huomioon. Hahmottamisen vaikeudet ilmenevät mm. työmuistin heikkoutena sekä suullisten ohjeiden ymmärtämisen ja ajanhallinnan vaikeuksina. Myös työtehtävien suunnittelu sekä koneiden ja laitteiden toimintojen hallitseminen ohjeistuksesta huolimatta voi olla hankalaa. Hahmottamisen vaikeudet aiheuttavat erilaisia ongelmia mm. seuraavilla osa-alueilla: Visuaalinen eli nähdyn hahmottamisvaikeus hankaloittaa etäisyyksien ja esineiden sijainnin arviointia. Esimerkiksi suuntien hahmottaminen saattaa olla vaikeaa, oikea ja vasen sekoittua. Ajan hahmottaminen on hankalaa, mikä näkyy aikataulujen suunnittelussa ja noudattamisessa. Silmän ja käden yhteistyössä voi olla vaikeuksia, jotka vaikuttavat kirjoittamiseen ja sorminäppäryyteen. Nähdyn hahmottamisvaikeus ilmenee usein myös laitteiden ja työkalujen käytössä. Auditiivisella eli kuuloaistiin perustuvan hahmottamisvaikeuden seurauksena kuullun ymmärtäminen on vaikeaa. Hankaluutta tuottaa ymmärtää esim. nopeaa ja vaikeita sanoja sisältävää puhetta eikä suullisten ohjeiden mieleen painaminen ei ole helppoa. Kinesteettisellä alueella eli tunto- ja kosketusaistin hahmottamisen alueella yli- tai alireagoidaan tunto- ja kosketusaistimuk-siin. Esimerkiksi kosketus ja liika läheisyys saatetaan kokea epämiellyttäväksi. Myös tilan tai etäisyyden hahmottaminen voi olla vaikeaa.. Oppimisen vaikeudet 25

Matemaattiset oppimisvaikeudet Numerot saattavat vaihtaa paikkaa Mittayksiköiden käyttö hankalaa Suunnan ja ajan hahmottamisen vaikeuksia Aikataulujen tekeminen hankalaa Rahankäytön- ja taloudenpidon vaikeuksia Pelkkä matemaattinen vaikeus on harvinaista esiintyy usein lukivaikeuden yhteydessä. Matemaattiset oppimisvaikeudet ja valmennus Havainnollista laskemista piirtämällä ja näyttämällä asioita käytännön esimerkein Ryhmittele numerosarjat osiin Kannusta opettelemaan erilaisia muistisääntöjä Ota laskemiseen esimerkkejä valmentautujaa kiinnostavista aihealueista Kertaa ja toista Muista kannustava palaute 26 Karoliina Koskinen & Marja Hautaluoma: Valmennuksessa erilainen oppija

2.2 Matemaattiset vaikeudet ja lukivaikeudet Matemaattisia oppimisvaikeuksia ilmenee noin viidellä prosentilla väestöstä. Tarkkaa määrää on vaikea arvioida, koska matemaattiset oppimisvaikeudet ilmenevät aina yksilöllisesti eikä niitä useinkaan diagnosoida. Puhdas matemaattinen oppimisvaikeus on harvinaista; se esiintyy usein muiden hahmottamisen tai lukemisen vaikeuksien yhteydessä. Lukivaikeuksista kärsivistä miltei puolet kokee vaikeuksia myös matematiikan alueella. Tämä johtuu lähinnä siitä, että heillä on vaikeuksia annettujen tehtävien lukemisessa ja ymmärtämisessä sekä pitkien tehtävänantojen ja ohjeiden muistamisessa. Matemaattinen oppimisvaikeus ilmenee esim. käytettäessä mittayksiköitä, lukujen oikeinkirjoituksessa sekä avaruudellisessa hahmottamisessa. Numeroita saattaa puuttua tai ne voivat vaihtaa paikkaa. Matemaattisten tehtävien ulkopuolella vaikeus näkyy lähinnä hankaluutena käsittää suuntaa ja aikaa sekä muistaa ja ymmärtää pitkiä sanallisia ohjeita. Aikataulujen laatimisessa ja arjenhallinnassa saattaa ilmetä pulmia. Matemaattinen oppimisvaikeus voi ilmetä myös ongelmina rahankäytössä ja taloudenpidossa. On tärkeää, että valmentautuja tunnistaa omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Ne kannattaa käydä läpi yhdessä niin työ- kuin yksilövalmentajankin kanssa. Tiedon käsittely helpottuu kun laskemiseen liittyviä työtehtäviä pilkotaan. Valmentaja voi osaltaan auttaa valmentautujaa antamalla mahdollisimman paljon käytännön esimerkkejä. Havainnollistaminen esimerkiksi paperille piirrettyjen kuvioiden muodossa auttaa useimpia valmentautujia. Työkoneiden ääressä olevat kuvat auttavat ymmärtämään ja hahmottamaan mittasuhteita tai käytettäviä mittayksiköitä. Yksilövalmennuksessa voidaan tukea rahankäytön suunnittelua laatimalla yhdessä valmentautujan kanssa taloudenpitosuunnitelmia. Oppimisen vaikeudet 27