Mikrokirja: Yhteiskehittely hyvinvoinniksi (käsikirjoitusluonnos 7.6.2012) Toini Harra - Elisa Mäkinen - Salla Sipari Erilaiset yhdessä Tämän päivän monimutkaisten ongelmien ratkominen ja tuntemattomaan tulevaisuuteen suuntautuvat keksinnöt vaativat onnistuakseen laajaa, monen toimijan yhdessä luomaa, laajaa näkökulmaa ja kokonaisuuksien rakentamista. Asiat kiteytyvät tutkivan asenteen ja yhteisen pohdinnan kautta. Yhteiskehittelyn tarkoituksena on aktiivinen kehittäminen siten, että yhdessä luodut ratkaisut ja uudet oivallukset ovat aiempaa parempia ja niiden hyödyt näkyvät välittömästi käytännössä. (Kuvio 1) Kuvio 1. Erikseen vai yhdessä? Uudistavalle kehittämiselle on tyypillistä tiedon siirtäminen ja uusintaminen. Siinä korostuu yksittäisten toimijoiden erityisasiantuntijuus sekä kehittämistulosten tuottamis- ja juurrutusprosessien erillisyys. (Kuvio 1.) Mikrokirjan sisältö rakentuu kolmesta pääteemasta: erilaiset yhdessä, yhdessä toimiminen ja hyvinvointia yhdessä. Kirjan sisältö perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun Hyvinvointi ja toimintakyky -yksikön yhteiskehittelyprosessin tuotoksiin. Erilaiset yhdessä osuudessa tutkaillaan, millä ehdoilla erilaiset toimijat voivat toimia yhdessä. Tässä osuudessa kohteenamme ovat toimijoiden arvot, toimintaympäristöt ja muutostarve. Yhdessä toimimisen osuudessa pohditaan millaisilla menetelmillä ja keinoilla voidaan edistää yhdessä tekemistä, millaisia rooleja ja prosesseja siinä tarvitaan ja miten sitä arvioidaan. Hyvinvointia yhdessä osuudessa etsitään, mitä hyötyä ja lisäarvoa yhteiskehittelystä on hyvinvoinnin edistämisessä. (Kuvio 2.) Metropolia PL 4000 Bulevardi 31 www.metropolia.fi Ammattikorkeakoulu 00079 Metropolia 00180 Helsinki Puhelin 020 783 5000 Y-tunnus: 2094551-1
Kuvio 2. Sisältö. Talouden kiristyminen ja organisaatioiden kilpailu pakottaa työelämän etsimään uusia tapoja toimia. 2010 luvun työelämän muutoshaasteet ovat niin monimuotoisia, ettei yksi ihminen pysty vastaamaan niihin tarpeisiin. Tarvitaan yhteiseen päämäärään suuntautunutta toimintaa, joka aktivoi toimijat tarkastelemaan toiminnan nykyvaihetta ja tulevaisuutta sekä etsimään aiempaa parempia ratkaisuja. Yhteiskehittelyssä muutos tehdään yhdessä. (Kuvio 3.)
Kuvio 3. Esimerkki osallistujien näkemyksistä yhteiskehittelyn lähtötilanteesta omassa työssään. Yhteiskehittely ja yhteistoiminta ei välttämättä ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista kaikissa tilanteissa ja kaikkien kanssa. Yhteistoiminta ja yhteiskehittely ovat lähestymistapoja, joiden avulla kaikki osallistujat saavat mahdollisuuden osallistua tekemiseen tasa-arvoisena kansalaisena riippumatta esimerkiksi siitä, missä roolissa tai asemassa työskentelee tai perustuuko osallistujan ajattelu tutkittuun tietoon vai käytännön kokemukseen. Yhteiskehittelyn tarkoituksena on vastata toimintaympäristön konkreettisiin muutostarpeisiin. Muutostarve ja kehittämisen päämäärä määritellään yhdessä, mikä edellyttää onnistuakseen realistinen näkymää toimintaympäristöstä. Yhteiskehittelyssä se rakennetaan yhdessä näkyväksi. Yhdessä toimimisen mieli on siinä, että eri toimijoilla on erilaisia näkemyksiä. Erilaisia näkemyksiä tarvitaan monialaisten, laajojen ja realististen näkökulmien luomiseksi. Yhdessä toimiminen edellyttää jokaiselta osallistujalta sitoutumista, luottamusta, toisen kunnioittamista, kriittistä asioiden tarkastelua, sallivaa ja kaikkien toimijoiden osallistumisen mahdollistavaa vuorovaikutusta. Yhteistoiminta edellyttää yhteistä ennakointia, vastavuoroisuutta ja hyvän tahtomista toiselle. Yhteistoiminnan onnistuminen edellyttää käytännöllistä järkeä ja oikeudenmukaisuutta. Käytännöllinen toiminta on aina alttiina sattumanvaraisuudelle ja siksi siinä voi tapahtua ennakoimattomia muutoksia, virheitä ja epäonnistumisia. Niissä tilanteissa tarvitaan joustavuutta ja armollisuutta. Yhdessä toimiminen Mahdollisuus tuoda omat ajatukset esille Päätökset tehdään yhdessä Erilaisten vastausten salliminen Yhteiskehittely prosessina Yhteiskehittelyn menetelmät mahdollistavat monimutkaisten asioiden käsittelyn, joihin ei ole olemassa oikeaa tai väärää ratkaisua. Yhteiskehittelyllä ei haeta kompromissia tai konsensusta vaan moniäänisyyttä ja jaettua ymmärrystä. Yhteiskehittely antaa tilaa argumentoinnille, kriittisyydelle ja analyyttiselle pohdinnalle. Yhteiskehittelyn menetelmät tuovat näkyväksi asioiden samankaltaisuuksia ja eroja, keskinäisiä suhteita, hyötyjä ja haittoja sekä mahdollisuuksia ja esteitä. Yhteiskehittelyssä toteutuva vuorovaikutus on ajatuksia eteenpäin vievää ja rikastuttavaa. (Kuvio 4).
Kuvio 4. Yhteiskehittelyn ilmapiiri on hyvä fiilis Yhteiskehittelyprosessi edellyttää ideoiden lisäksi toimeenpanokykyä. Lähtökohtien, reunaehtojen ja strategioiden yhteinen käsittely mahdollistaa prosessin realistisen etenemisen. Yhteiskehittelyn menetelmävalintoja ohjaavat yhdessä muodostettu päämäärä sekä täsmentyneet tavoitteet. Vaiheittain rakentuvassa prosessissa edellisen vaiheen tuotokset vaikuttavat myös seuraavan vaiheen menetelmäratkaisuihin. Myös yhteiskehittelyn menetelmät voivat kehittyä sovellusten myötä. Esimerkiksi Learning cafe -menetelmä sai uudistuneen muodon Uutishuoneena. Jo pelkkä menetelmän nimi sekä uutisankkurin ja toimittajan roolit ohjasivat osallistujia etsimään kehitettävistä asioista niiden uutisarvoa. Uutistoimittajat muodostivat kolme toimituskuntaa, jotka keskustelivat kolmesta aiheesta: yhteiskehittelyyn liittyvät ennakoitavat tekijät, onnistumisen kokemukset ja menetelmien sovellutusten kuvaukset. Toimituskunnat laativat itse kiteyttämisen ja keskeisten asioiden priorisoinnin kriteerit ja laativat niiden avulla uutisen omasta aiheestaan.(kuvio 5.)
Kuvio 5. Esimerkki yhteiskehittelymenetelmän edelleen kehittämisestä; Uutishuone. Toimijoiden kokemustieto ja yhdessä tuotettu uusi tieto vievät kohti päämäärää. Kokemustieto sisältää teoreettisen ymmärryksen ja tieteellisten tutkimusten tulosten soveltamisen käytännössä. Siten rakentuu ymmärrys tiedon hyödyllisyydestä ja käyttökelpoisuudesta erilaisissa tilanteissa. Yhteiskehittelyn paikka voi olla konkreettisen yhteisen tilan lisäksi tai sijasta erilaisissa verkostoissa ja teknisesti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Yhteiskehittelyprosessissa tuloksellisuus ilmenee kaikkien osapuolien hyötymisenä win-win periaatteella. Parhaimmillaan syntyy synergiaetua, jonka avulla säästetään aikaa ja rahaa. Toisaalta tähän liittyy myös ristiriita: yhteiskehittely vaatii aikaa ja sitä kautta myös rahaa. Yhteisvastuu yhteiskehittelyssä Yhteisvastuu tarkoittaa kokonaisvaltaista vastuun ottamista asioista. Siihen kuuluu sitoutuminen ja sopiminen. Yhteiskehittelyssä toimijoille ei jaeta ns. omia ruutuja, jotka hoidetaan. Kaikki toimijat kantavat vastuuta yhteisestä prosessista. Toimijoiden roolit määrittyvät yhteiskehittelyssä käytettävien menetelmien ja keinojen kautta tilannekohtaisesti.
Rooleja ei jaeta ammattikunnan, organisaation tai aseman kautta. Tasa-arvo on keskinäisen kanssakäymisen perusta. Toisen kunnioittava kohtaaminen vertaisena kehittäjänä rakentaa dialogia. Yhteiskehittely vaatii vetäjän tai vetäjät (tai koordinaattori, fasilitaattori, valmentaja). Yhteiskehittelyn prosessin punaisen langan käsissä pitäminen eli prosessin loogisen etenemisen varmistamisesta on huolehdittava. Myös yhteiskehittelyn menetelmien ja keinojen käyttö vaatii konkreettisia valmisteluja. Tällaisia ovat mm. paikkojen järjestäminen ryhmätyöskentelymuotoa tukevaksi eli ryhmittäytyminen ja asettuminen tilaan. Yhteiskehittelytilanteissa vetäjän on huolehdittava selkeästä aloituksesta ja asiaan orientoitumisesta sekä aikataulutuksesta. Vetäjällä on vastuu siitä, että yhteiskehittelyn tulokset kootaan napakasti kaikkien nähtäväksi ja dokumentoitavaksi. Esimerkki tällaisesta on powerpoint dialle tehty orientaatiokuvio (kuvio 6). Kuvio 6. Esimerkki yhteiskehittelyssä syntyneestä orientaatiokuviosta. Orientaatiokuvio on jäsennetty ja jaettu ymmärrys yhdessä työstetystä ja kehitetystä aiheesta. Kuvio 4 on rakentunut siten, että yhteiskehittelyn vetäjä on kirjannut osallistujien keskustelun kulun aiheesta: mitä on yhteiskehittely. Tämä jälkeen vetäjä on tiivistänyt ja jäsentänyt ydinkohdat kuvioksi. Osallistujien kollektiivinen tehtävä on hyväksyä sekä edelleen kehitellä kuviota. Kuvio ohjaa jatkossa yhteistä ajattelua viitekehyksenä toimien. Arviointi Yhteiskehittely on vaativaa, mutta antoisaa. Arvioikaa yhteiskehittelyn onnistumisen tekijöitä alla olevan testin avulla (taulukko 1):
Taulukko 1. Yhteiskehittelyn arviointi Yhteiskehittelyn arviointi Kyllä Osittain Ei Tulokset ovat olleet heti havaittavissa. Saavutettiin aiempaa parempi ratkaisu. Ilmapiiri oli voimaannuttava. Ilmapiiri loi onnistumisen kokemuksia. Vuorovaikutus oli tasavertaista ja kunnioittavaa. Vuorovaikutus oli dialogista. Yhteiset lähtökohdat määriteltiin Yhteinen päämäärä luotiin Menetelmiä käytettiin luovasti Menetelmät valittiin päämääräsuuntautuneesti Menetelmät valittiin edellisen vaiheen mukaan Tuloksena oli uusia konsepteja, malleja, työvälineitä, tai työtapoja Yhteiskehittely on jatkuvaa Toiminta oli yhteisvastuullista Toimijoiden roolit määrittyivät menetelmän mukaan Paikat (tilat, verkko ja verkostot) tukivat yhteiskehittelyä Ennakkovalmistelut olivat onnistuneet Yhteiskehittely vedettiin tarkoituksenmukaisesti Yhteiskehittely tuotti uutta tietoa Osaaminen syveni / laajeni yhteiskehittelyprosessin aikana Yhteiskehittely vahvisti yhteisöllistä oppimista Luovuus ja innovointi vahvistuivat yhteiskehittelyprosessin aikana Jaettu ymmärrys tavoitteista ja käsitteistä vahvistui Osallistujien kokemukset hyödynnettiin Piilossa olevat asiat saatiin näkyviksi Olennaiset asiat tulivat näkyviksi Asiat priorisoituivat Kaikki osapuolet hyötyivät Yhteiskehittelyprosessi toi lisäarvoa toimijoille Testiä voidaan käyttää monella tavalla, esimerkiksi 1. Nykytilan arviointiin, 2. Ohjaamaan yhteiskehittelyn suuntaa. 3. Kehittämistoiminnan seurantaan. Hyvinvointia yhdessä Uusi käytäntö rakentuu yhteiskehittelyprosessissa uuden tiedon tuottamisen, uusien toimintatapojen kehittämisen ja oivaltavan oppimisen systeemisenä kokonaisuutena. Prosessi synnyttää sekä yksilöllistä että yhteisöllistä hyvinvointia. Hyvinvointia voidaan kuvata kokemusja kehitysikkunoiden avulla. (Kuvio 7.)
Kuvio 7. Hyvinvoinnin rakentuminen yhteiskehittelyprosessissa Yksilöllinen hyvinvointi perustuu ihmisen kokemusmaailmaan Yhteiskehittelyssä keskeisiä, osallistujien esille tuomia kokemuksia ovat oman osaamisen syveneminen ja laajeneminen, yksilön ideoiden ja ajatusten esille tuominen ja niiden käyttö. Yksin tekeminen koetaan kuormittavaksi, yhdessä tekemisessä sen sijaan saadaan tukea ja vahvistusta toisilta. Tällä on koettua hyvinvointia lisäävä vaikutus. (Kuvio 8)
Kuvio 8. Hyvinvoinnin kokemusikkuna Yhteisöllinen hyvinvointi perustuu yhdessä toimimiseen ja kehittämiseen Yhteiskehittelyprosessista osallistujat ovat tuoneet esille, että sille ominaista on yhteisöllinen oppiminen ja kollektiivisen viisauden rakentuminen. Kumppanuus ja toisten auttaminen ovat olennaista. Keskeisintä on yhteisesti jaettu ymmärrys kehittymistoiminnan visioista, tavoitteista, menetelmistä sekä yhdessä rakentuvat käsitteet. Näiden avulla rakentuu jaettua ymmärrystä käytännön kehittämisestä ja kehittämiseen. Samalla syntyy toimivia kokonaisuuksia. Kaikki edellä kuvatut asiat liittyvät myös työhyvinvointia tukevan työn kehittämiseen. Näin toteutuva työhyvinvoinnin kehittäminen on osoittautunut myös kestäväksi hyvinvoinnin aikaansaamiseksi.