Kaupallisten palvelujen sijoittuminen Pohjanmaan maakunnassa. Selostus. Hyväksytty maakuntavaltuustossa 14.5.2012

Kaupallisten palvelujen sijoittuminen Pohjanmaan maakunnassa Selostus Hyväksytty maakuntavaltuustossa 14.5.2012

2 POHJANMAAN MAAKUNTAKAAVA VAIHEKAAVA 1 KAUPALLISTEN PALVELUJEN SIJOITTUMINEN POHJANMAAN MAAKUNNASSA SELOSTUS Hyväksytty maakuntavaltuustossa 14.5.2012

3 1. JOHDANTO... 5 1.1 Vaihekaavan lähtökohdat ja yleiset tavoitteet... 5 1.2 Suunnittelualue... 5 1.3 Keskeiset käsitteet... 6 2. MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TAVOITTEIDEN TAUSTAT... 7 2.1 Ilmastotavoitteet... 7 2.2 ESDP European Spatial Development Perspective (Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehityksen suuntaviivat)... 7 2.3 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet... 8 2.4 Maankäyttö- ja rakennuslaki... 9 2.5 Muu maakuntakaavoitukseen vaikuttava lainsäädäntö... 9 2.6 Maakuntasuunnitelman tavoitteet... 9 3. MAAKUNNAN SUUNNITTELU POHJANMAALLA... 10 3.1 Maakunnan suunnittelujärjestelmä... 10 4. VAIHEMAAKUNTAKAAVAPROSESSI... 12 4.1 Osallistuminen ja vuorovaikutus... 12 4.2 Osallistumis- ja arviointisuunnitelma... 12 4.3 Kaavaluonnos... 13 4.3.1 Luonnoksesta saatu palaute... 13 4.4 Kaavaehdotus 1... 14 4.4.1 Ensimmäisestä kaavaehdotuksesta saatu palaute... 15 4.4.2 Muut toisen kaavaehdotuksen ratkaisuihin vaikuttaneet seikat... 15 4.5 Kaavaehdotus 2... 15 4.5.1 Toisesta kaavaehdotuksesta saatu palaute... 18 4.6 Tarkistetun toisen kaavaehdotuksen käsittely... 19 4.7 Kaavan hyväksyminen... 19 4.8 Kaavan vahvistaminen... 19 5. VAIHEKAAVAN LÄHTÖKOHDAT... 20 5.1 Alue- ja yhdyskuntarakenne... 20 5.2 Luonnonympäristö... 21 5.3 Väestö... 22 5.4 Kaupalliset palvelut... 23 5.4.1 Nykyinen palveluverkosto... 23 5.4.2 Ostovoima, sen virtaukset ja kehitys... 24 5.5 Työpaikat, koulutus ja elinkeinot... 27 5.6 Liikenne ja logistiikka... 31 5.6.1 Tieliikenne... 31 5.6.2 Raideliikenne... 31 5.6.3 Lentoliikenne... 33 5.6.4 Meriliikenne... 33 5.6.5 Kevyt- ja joukkoliikenne... 33 5.7 Tekninen huolto... 33 5.8 Keskeiset ohjelmat, suunnitelmat ja hankkeet... 33 5.8.1 Kansalliset ohjelmat... 33 5.8.2 Maakunnalliset selvitykset ja suunnitelmat... 34 5.8.3 Voimassa olevat maankäyttösuunnitelmat... 35 6. VAIHEKAAVAN SISÄLTÖ... 36 6.1 Tavoitteet ja strategiat... 36 6.2 Kaupan kehitys Pohjanmaalla vuoteen 2030 saakka... 36 6.3 Kaupallisten palvelujen saavutettavuus... 38 6.4 Mitoitus... 38 6.5 Vaihemaakuntakaavan ratkaisut... 40 6.5.1 Pietarsaaren seutu... 41 6.5.2 Vaasan seutu... 45 6.5.3 Kyrönmaa... 55 6.5.4 Suupohjan rannikkoseutu... 56

4 7. MERKINNÄT JA MÄÄRÄYKSET... 60 7.1 Yleiset määräykset... 60 7.2 Kehittämisperiaatemerkinnät... 61 7.3 Aluevaraus- ja kohdemerkinnät... 61 7.3 Pohjakarttamerkinnät... 67 8. VAIHEKAAVAN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI... 68 9. MAAKUNTAKAAVAN OIKEUSVAIKUTUKSET... 69 9.1. Maakuntakaavan oikeusvaikutusten yleisperiaatteet... 69 9.2 Kaavamerkinnät ja niiden oikeusvaikutukset... 69 9.3 Vaihemaakuntakaavan ohjausvaikutus alueiden käytön suunnitteluun... 70 9.3.1 Kaavaohjauksen yleisperiaatteet... 70 9.3.2 Hyväksyttävä eroavaisuus maakuntakaavasta... 70 9.3.3 Maakuntakaavan muuttamista edellyttävä ratkaisu... 70 9.4 Vaihekaavan vaikutus vähittäiskaupan suuryksikön sijoittumiseen... 71 9.5 Maakuntakaavan ohjausvaikutus muuhun alueiden käytön suunnitteluun ja viranomaistoimintaan... 71 9.6 Maakuntakaavan suhde muun lainsäädännön mukaiseen päätöksentekoon... 72 9.7 Maakuntakaavan vaikutukset rakentamiseen ja muuhun maankäyttöön... 72 9.8 Lunastusoikeus... 73 9.9 Vaihekaavan vahvistaminen... 73 10. KAAVAN TOTEUTTAMINEN JA SEURANTA... 74

5 1. JOHDANTO Tässä luvussa selitetään, miksi Pohjanmaan maakuntakaavan tarkistaminen kaupallisten palvelujen osalta on tullut ajankohtaiseksi ja määritellään kaava-asiakirjoissa käytetyt keskeiset käsitteet. 1.1 Vaihekaavan lähtökohdat ja yleiset tavoitteet Koska sekä kulutus että ostovoima ovat kasvaneet aiemmissa kauppaselvityksissä ennustettua ripeämmin, paine kaupan yksiköiden sijoittamiseen myös keskustojen ulkopuolelle on lisääntynyt. Pohjanmaalla on myös tietoisesti kehitetty kaupan palveluja, koska yksityisissä palveluissa on todettu kehittämistarvetta. Sen myötä on syntynyt tarve päivittää kauppaselvityksiä ja laatia vaihemaakuntakaava Kaupallisten palvelujen sijoittuminen Pohjanmaalla. Vaihemaakuntakaavan tavoitevuosi on 2030. Vaihemaakuntakaavan tavoitteena on luoda edellytykset kaupan tasapainoiselle kehitykselle, mikä hyödyttää sekä elinkeinoelämää että asukkaita koko maakunnassa. Ympäristöministeriö vahvisti 21.12.2010 Pohjanmaan maakuntakaavan, joka kattaa koko maakunnan. Pohjanmaan maakuntakaava on ns. kokonaismaakuntakaava, jota päivitetään vaihemaakuntakaavoilla. Vaihemaakuntakaava 1 päivittää maakuntakaavaa kaupan, logistiikan ja keskusverkon osalta. 1.2 Suunnittelualue Vaihemaakuntakaavan selvitysalue on Pohjanmaan maakunta, joka koostuu 16 kunnasta ja muodostaa Suomen länsirannikolle kapean rannikkokaistaleen. Maakunta jakautuu neljään seutukuntaan: Pietarsaaren, Vaasan ja Kyrönmaan seutukuntiin sekä Suupohjan rannikkoseutuun. Pohjanmaa rajautuu pohjoisessa Keski-Pohjanmaan maakuntaan, idässä Etelä-Pohjanmaan maakuntaan, etelässä Satakunnan maakuntaan ja lännessä Pohjanlahteen. Kuva 1: Pohjanmaan maakunta jakautuu neljään seutukuntaan.

6 1.3 Keskeiset käsitteet Päivittäistavarakauppa Erikoiskauppa Paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppa Vähittäiskaupan suuryksikkö Myymäläkeskittymä k-m 2 Elintarvikkeiden lisäksi päivittäistavarakaupoissa myydään myös tuotteita, joita asiakkaat ovat tottuneet hankkimaan elintarvikeostosten yhteydessä. Päivittäistavaroihin lukeutuvat ruoka, juomat, kodin kemikaalit, paperit, lehdet, tupakkatuotteet sekä kosmetiikka. Ruokatavaroiden osuus myymälän kokonaismyynnistä on yleensä noin 80 prosenttia. Tietyn tuoteryhmän kauppaan ja siihen liittyviin palveluihin erikoistunut myymälä. Usein erikoiskaupoissa myydään kulutushyödykkeitä kuten vaatteita ja koruja, mutta erikoiskauppoja ovat myös päivittäistavaroiden erikoismyymälät. Erikoiskaupat sijaitsevat useimmiten maankäytön suunnittelussa keskustatoimintojen alueiksi merkityillä alueilla. Erikoiskauppaan lukeutuu myös paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppa, joka hakeutuu ja monesti myös sopii paremmin keskustojen ulkopuolelle. Maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL) ei anneta yksiselitteistä määritelmää paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupalle. Ympäristöministeriön suosituksen mukaan (Maankäyttö- ja rakennuslaki 2000 -julkaisusarja, opas 2) paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppaa ovat moottoriajoneuvojen, niiden varaosien ja tarvikkeiden kauppa, rengaskauppa, veneja veneilytarvikkeiden kauppa, matkailuvaunujen kauppa, huonekalukauppa, rakenteellisen sisustamisen kauppa, rautaja rakennustarvikekauppa, maatalous- ja puutarha-alan kauppa sekä kodintekniikkakauppa. Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) mukaan vähittäiskaupan suuryksikkö on yli 2 000 kerrosneliömetrin (jäljempänä lyhennetty k-m²) suuruinen vähittäiskaupan myymälä. Vaihemaakuntakaavassa on määritelty merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön tai myymäläkeskittymän koon alaraja keskustatoimintojen alueiden ulkopuolella. Erikoistavarakaupassa alaraja on Vaasan Mustasaaren keskustan kehitysvyöhykkeellä 8 000 k- m², Pietarsaaressa 5 000 k-m² ja muualla maakunnassa joko 2 000 tai 3 000 k-m². Paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupassa alaraja on koko maakunnassa joko 2 000 tai 3 000 k-m 2 ja päivittäistavarakaupassa maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset 2000 k-m 2. Myymäläkeskittymä koostuu useammasta vähittäiskaupan yksiköstä, jotka yhdessä tai erikseen ylittävät vaihemaakuntakaavassa määritellyt mitoitukset. Kerrosneliömetri. Vaihemaakuntakaavassa esitettyihin mitoituksiin sisältyy muutakin alaa kuin myyntipinta-ala.

7 2. MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TAVOITTEIDEN TAUSTAT Tässä luvussa kerrotaan maakuntakaavoituksen perustana toimivista kansainvälisistä ja kansallisista tavoitteista ja strategioista sekä laeista. 2.1 Ilmastotavoitteet Vuonna 1994 voimaan astuneen YK:n ilmastosopimuksen tavoite on vakiinnuttaa ilmakehän kasvihuonekaasujen määrä hyväksyttävälle tasolle. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 1994. Vuonna 1997 hyväksytty Kioton pöytäkirja velvoittaa vähentämään globaaleja kasvihuonekaasujen päästöjä vähintään 5,2 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2012 mennessä. Euroopan yhteisö ratifioi pöytäkirjan vuonna 2002. Se velvoittaa jäsenmaita vähentämään päästöjään 8 prosenttia. Suomi on sitoutunut vakiinnuttamaan päästönsä vuoden 1990 tasolle. Vuonna 2007 hyväksytyn EU:n ilmastopaketin mukaan jäsenmaat sitoutuvat vähentämään kasvihuonepäästöjään vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Samalla uusiutuvien energialähteiden osuus nostetaan 20 prosenttiin ja energiatehokkuutta lisätään 20 prosentilla. Suomen tulee nostaa uusiutuvien energialähteiden osuus 38 prosenttiin nykyisestä 28 prosentista ja vähentää päästökaupan ulkopuolella olevien toimialojen päästöjä 16 prosentilla vuoden 2005 päästömääristä. Kööpenhaminan ilmastokokouksessa vuonna 2009 useimmat teollisuusmaat sitoutuivat pysäyttämään ilmaston lämpenemisen kahteen asteeseen. Kokouksessa ei kuitenkaan päästy sopuun siitä, millä keinoin tavoitteeseen päästään. EU:n jäsenmaiden mielestä sitoumus ei ole riittävän kunnianhimoinen, ja ne ovat ilmoittaneet korottavansa päästöleikkauksensa 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, jos kansainvälinen ilmastosopimus syntyy. Cancúnissa vuonna 2010 ja Durbanissa vuonna 2011 pidettyjen YK:n seuraavan kahden ilmastokokouksen tulokset osoittavat, miten vaikeaa on päästä yhteisymmärrykseen uudesta ilmastosopimuksesta. Durbanissa päätettiin kuitenkin uuteen, vuonna 2020 voimaan astuvan ilmastosopimukseen tähtäävän toimintasuunnitelman laatimisesta vuoteen 2015 mennessä. Suomi laati vuonna 2008 pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian, jossa määritellään kansallisen ilmasto- ja energiapolitiikan keskeiset tavoitteet osana EU:n tavoitteita. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää merkittäviä toimenpiteitä mm. energiatehokkuuden parantamiseksi ja uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi. Strategia ulottuu vuoteen 2020 saakka, ja siinä esitetään myös visioita vuoteen 2050. Vuonna 2009 hyväksyttiin ilmasto- ja energiapoliittinen tulevaisuusselonteko, joka viitoitta tietä kohti vähäpäästöistä Suomea vuonna 2050. Tavoitteena on vähentää Suomen ilmastopäästöjä vähintään 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä osana kansainvälistä yhteistyötä. Tekeillä on Pohjanmaan energiastrategia. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää muiden toimenpiteiden ohella liikenteen, erityisesti yksityisautoilun, vähentämistä. Suomessa yli 20 prosenttia hiilidioksidipäästöistä on peräisin liikenteestä. Huomattava osa liikennesuoritteesta aiheutuu hajanaisesta yhdyskuntarakenteesta. Yksityisautoilun tarpeen vähentämiselle voidaan luoda edellytyksiä mm. sijoittamalla vähittäiskaupan suuryksiköt olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen tai sen läheisyyteen. 2.2 ESDP European Spatial Development Perspective (Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehityksen suuntaviivat) Merkittävin aluesuunnittelun yhteistyöohjelma Euroopan tasolla on ESDP. Asiakirja on hallitusten välinen eikä se ole oikeudellisesti sitova, vaan se muodostaa poliittisen viitekehyksen yleisesti hyväksytyille aluesuunnittelun periaatteille. Sen tavoitteena on määritellä unionin tasolla aluesuunnittelun ja kehityksen poliittiset tavoitteet ja yleiset periaatteet tasapainoisen ja kestävän kehityksen turvaamiseksi.

8 2.3 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Tarkistetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet astuivat voimaan 1.3.2009. Tarkistuksen pääteemana on vastaaminen ilmastonmuutoksen haasteisiin. Valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla linjataan maamme alueidenkäyttöä pitkälle tulevaisuuteen, ja ne välittyvät kunnan kaavoitukseen pääasiassa maakuntakaavoituksen kautta. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden asiakokonaisuudet ovat: 1. toimiva aluerakenne 2. eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu 3. kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat 4. toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto 5. Helsingin seudun erityiskysymykset 6. luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet (maankohoamisrannikko). Toimintojen sijoittamisessa tulee mahdollisimman hyvin hyödyntää olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta ja eheyttää taajamia. Aluerakenteen ja alueidenkäytön kehittämisen tulee ensisijaisesti perustua alueiden omiin vahvuuksiin ja sijaintitekijöihin. Yhdyskuntarakennetta kehitetään siten, että palvelut ja työpaikat ovat eri väestöryhmien saavutettavissa niin maalla kuin kaupungissakin. Alueidenkäytöllä tulee edistää elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä varaamalla riittävät alueet elinkeinotoiminnoille. Niiden sijoittamisessa kiinnitetään huomiota olemassa olevien rakenteiden hyödyntämiseen ja hyvään saavutettavuuteen. Yhdyskuntarakenteen kehittämisessä tulee pyrkiä vähentämään liikennetarvetta, parantamaan liikenneturvallisuutta ja edistämään joukkoliikenteen edellytyksiä. Keskusta-alueita kehitetään monipuolisina palvelujen, asumisen ja vapaa-ajan alueina. Vähittäiskaupan suuryksiköt sijoitetaan tukemaan nykyistä yhdyskuntarakennetta. Liikennejärjestelmä suunnitellaan ja kehitetään kokonaisuuksina, jotka käsittävät eri liikennemuodot ja palvelevat sekä asutusta että elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä. Erityistä huomiota kiinnitetään liikenne- ja kuljetustarpeen vähentämiseen sekä liikenneturvallisuuden ja ympäristöystävällisten liikennevälineiden käyttöedellytysten parantamiseen. Tarvittaviin liikenneyhteyksiin varaudutaan kehittämällä ensisijaisesti olemassa olevia pääliikenneyhteyksiä ja -verkostoja. Kuva 2: Maankohoaminen on ominaista Merenkurkun saaristolle. (Kuva: Ann Holm 2011)

9 2.4 Maankäyttö- ja rakennuslaki Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 1 :n mukaan lain yleisenä tavoitteena on luoda edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistää ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Lisäksi lailla pyritään turvaamaan jokaisen osallistumismahdollisuus asioiden valmisteluun, suunnittelun laatu ja vuorovaikutteisuus, asiantuntemuksen monipuolisuus sekä avoin tiedottaminen. Lain 5 :ssä määritellyt alueiden käytön suunnittelun tavoitteet ovat yhteisiä kaikille kaavamuodoille. Sen mukaan alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on vuorovaikutteiseen suunnitteluun ja riittävään vaikutusten arviointiin perustuen edistää: - turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomista, - yhdyskuntarakenteen ja alueiden käytön taloudellisuutta, - rakennetun ympäristön kauneutta ja kulttuuriarvojen vaalimista, - luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä, - ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä, - luonnonvarojen säästeliästä käyttöä, - yhdyskuntien toimivuutta ja hyvää rakentamista, - yhdyskuntarakentamisen taloudellisuutta, - elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä, - palvelujen saatavuutta ja - liikenteen tarkoituksenmukaista järjestämistä sekä erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen toimintaedellytyksiä. Maakuntakaavassa esitetään maankäyttö- ja rakennuslain 25 :n mukaan alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita. Maakuntakaavassa valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet konkretisoidaan maakunnallisiksi periaatteiksi ja aluevarauksiksi. Aluevarauksia osoitetaan siltä osin ja sillä tarkkuudella kuin alueiden käyttöä koskevien valtakunnallisten tai maakunnallisten tavoitteiden kannalta taikka useamman kuin yhden kunnan alueiden käytön yhteen sovittamiseksi on tarpeen. 2.5 Muu maakuntakaavoitukseen vaikuttava lainsäädäntö Maankäyttö- ja rakennuslaki on osa maankäytön ohjausjärjestelmää, johon kuuluu monia muitakin lakeja. Maakuntakaavoituksen kannalta keskeisimpiä ovat luonnonsuojelulaki, metsälaki, vesilaki, maa-aineslaki, rakennussuojelulaki, muinaismuistolaki ja ympäristönsuojelulaki. 2.6 Maakuntasuunnitelman tavoitteet Maakunnan keskeisin suunnitteluasiakirja on pitkän aikavälin maakuntasuunnitelma, joka osoittaa maakunnan tavoitetilan ja sen saavuttamiseksi tarvittavan strategian. Kaikki muut aluekehittämiseen liittyvät ohjelmat nivoutuvat maakuntasuunnitelman strategioihin ja tavoitteisiin. Maakuntasuunnitelmaa toteuttavat siten esimerkiksi maakuntaohjelma, maakuntakaava ja vuosittain laadittava maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma. Pohjanmaan maakuntasuunnitelmassa 2040, Uuden energian Pohjanmaa Energiaa huippuosaamisesta, monikulttuurisuudesta ja vahvasta yhteisöllisyydestä", on viisi strategista linjausta: kilpailukyky ja imago, työvoima ja osaaminen, saavutettavuus ja tasapainoinen aluerakenne, hyvinvointi, kulttuuri ja sosiaalinen pääoma sekä luonnon ja ympäristön hyvinvointi. Strategisessa linjauksessa 3 "Saavutettavuus ja tasapainoinen aluerakenne" todetaan, että Pohjanmaa on vuonna 2040 monikeskuksinen, tasapainoinen ja rakenteellisesti kestävällä pohjalla oleva alue, jonka fyysiset rakenteet turvaavat alueen asukkaiden ja toimijoiden hyvinvoinnin ja että väestön ikääntyminen ja ilmastonmuutos heijastuvat voimakkaasti alueiden käyttöön. Maakuntasuunnitelmassa mm. maankäytölle, rakentamiselle ja infrastruktuurille asetetut tavoitteet toteutetaan maakuntakaavan avulla.

10 3. MAAKUNNAN SUUNNITTELU POHJANMAALLA Tässä luvussa kuvataan alueiden käytön ja maakunnan suunnittelujärjestelmä. 3.1 Maakunnan suunnittelujärjestelmä Alueiden käytön suunnittelujärjestelmässä maakunnan suunnittelu sijoittuu valtakunnallisen ja kunnallisen tason väliin. Maakunnan suunnittelussa otetaan huomioon valtakunnalliset tavoitteet sovittaen ne yhteen alueiden käyttöön liittyvien maakunnallisten ja paikallisten tavoitteiden kanssa. Kuva 3: Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen alueiden käytön suunnittelujärjestelmä. Maakuntakaavan asema alueiden käytön suunnittelujärjestelmässä tarkoittaa, että tärkeimpien valtakunnallisten, maakunnallisten ja seudullisten alueidenkäyttökysymysten perusratkaisut määritellään ensisijaisesti juuri maakuntakaavassa. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti maakunnan suunnittelujärjestelmään kuuluvat maakuntasuunnitelma ja sitä toteuttavat maakuntakaava ja alueellinen kehittämisohjelma (eli maakuntaohjelma). Maakuntasuunnitelma on pitkän aikavälin strateginen suunnitelma, joka sovittaa yhteen ja linjaa maakunnan kehittämistyötä. Alueiden kehittämisestä annetun lain (1651/2009) mukaan maakuntaohjelma laaditaan kunnanvaltuustokausittain ja sen toteuttamissuunnitelma vuosittain. Kuva 4. Maakunnan suunnittelujärjestelmä.

11 Maakunnan liiton laatimien maakunnan kehittämistä edistävien suunnitelmien lisäksi maakunnan tulevaisuudelle ovat erittäin tärkeitä myös muiden toimijoiden laatimat ja toteuttamat suunnitelmat. Näitä ovat mm. ELY-keskusten strategiset tulossopimukset, alueelliset kehitysstrategiat, osaamiskeskusohjelma, Länsi-Suomen ympäristöstrategia ja erilaiset maaseudun kehittämisohjelmat. Kuva 5: Ostoksille voi mennä talvellakin kävellen, jos kaupat ovat tarpeeksi lähellä. (Kuva: Ann Holm 2011)

12 4. VAIHEMAAKUNTAKAAVAPROSESSI Tässä luvussa kuvataan lyhyesti kaavoitusprosessi. Vaihemaakuntakaava kuvataan tarkemmin luvussa 6. 4.1 Osallistuminen ja vuorovaikutus Osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyllä luodaan hyvät edellytykset maakuntakaavan toteutumiselle suunnitellulla tavalla ja sen myötä myös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ja maakunnan kehittämistavoitteiden toteuttamiselle. Vaihemaakuntakaavan nähtäville asettamisesta on kuulutettu seuraavissa lehdissä: Vasabladet, Pohjalainen, Österbottens Tidning, Pietarsaaren Sanomat, Kyrönmaa/Pohjankyrö, Syd-Österbotten ja Suupohjan Sanomat. Ehdotusvaiheen kuulutukset julkaistiin myös Ilkka-lehdessä. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma, kaavaluonnos ja - ehdotus ovat olleet julkisesti nähtävillä Pohjanmaan liiton virastossa ja alueen kaikissa kunnissa. Liiton verkkosivuilla oli kaavaprosessin ajan tietoa maakuntakaavoituksesta ja työn etenemisestä. Lisäksi vaihemaakuntakaavatyön etenemisestä on tiedotettu liiton Uutispostissa, joka toimitetaan sen tilanneille ja on luettavissa myös liiton verkkosivuilla. Vaihemaakuntakaavasta kerrottiin kuulemiskierroksilla kunnissa ja maakuntahallituksen kokousten jälkeen järjestettävissä lehdistötilaisuuksissa. Luonnosvaiheessa järjestettiin kauppaseminaari. Valmisteluvaiheen aikana yhteistyöryhmä piti useita työkokouksia. Yhteistyöryhmä koostui Pohjanmaan liiton ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen edustajista. Ryhmä kokoontui monta kertaa ja ELY-keskuksen mielipiteet on huomioitu kaavaprosessin aikana. Vuorovaikutus ympäristöministeriön kanssa oli jatkuvaa koko kaavoitusprosessin ajan. 4.2 Osallistumis- ja arviointisuunnitelma Kun maakuntavaltuusto päätti 29.9.2008 maakuntakaavan hyväksymisestä, se antoi myös ponnen, jonka mukaan kahden vaihemaakuntakaavan laatiminen on aloitettava välittömästi. Vaihemaakuntakaava 1 koskee kaupallisia palveluja Pohjanmaalla ja vaihemaakuntakaava 2 uusiutuvaa energiaa ja energiahuoltoa. Ensimmäisen vaihemaakuntakaavan laadinta käynnistyi maakuntavaltuuston päättäessä 10.11.2008 työn aloittamisesta. Kokouksessa käsiteltiin osallistumis- ja arviointisuunnitelman ensimmäinen luonnos. Ensimmäinen kahdesta lakisääteisestä viranomaisneuvottelusta pidettiin 11.12.2008 Vaasassa, ja siihen osallistui silloisen Länsi-Suomen ympäristökeskuksen, Tiehallinnon, Pohjanmaan museon, Museoviraston, Pohjanmaan Sotilasläänin Esikunnan ja naapurimaakuntien edustajia. Kokouksessa keskusteltiin pääasiassa työohjelmasta, kaavan alustavista tavoitteista, tarkistetuista valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista ja kaupallisten palvelujen vaikutuksista yhdyskuntarakenteeseen ja ilmastoon. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma oli nähtävillä 2.2. 3.3.2009. Kunnille ja osallisille tiedotettiin ja niitä kuultiin kaavan aloittamisesta ja osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta kuntakierroksella, joka tehtiin helmikuun puolivälissä 2009. Suunnitelmasta ei pyydetty lausuntoja ja mielipiteitä. Ensimmäinen yleinen kuulemiskierros, osallistumis- ja arviointisuunnitelma 12.2.2009 Suupohjan rannikkoseutu, Kristiinankaupungin raatihuone 17.2.2009 Pietarsaaren seutu, Pännäisten kunnantalo 18.2.2009 Kyrönmaa, Isonkyrön kunnantalo 19.2.2009 Vaasan seutu, Pohjanmaan liitto

13 Kauppaselvityksen (Kaupallisten palvelujen sijoittuminen Pohjanmaalla) laati Tuomas Santasalo Ky. Työtä valvoivat viranomaisten ja maakunnan seutukuntien edustajista koostuva työryhmä sekä maakunnan kaikkien kuntien ja eri toimijoiden edustajista koostuva ohjausryhmä. 4.3 Kaavaluonnos Ensimmäisessä vaihemaakuntakaavan luonnoksessa osoitettiin kolme uutta vähittäiskaupan suuryksikköä (km) ja kaksi uutta palvelujen aluetta (p), jotka eivät olleet mukana kokonaismaakuntakaavassa. Uudet vähittäiskaupan suuryksiköt osoitettiin Edsevöön Pedersöressä, Risöhön Vaasan keskustan kaakkoispuolella ja Högbackiin Närpiössä. Kruunupyyhyn ja Kristiinankaupungin Lålbyhyn osoitetut uudet palvelujen alueet oli tarkoitettu ensisijaisesti paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupalle. Silloinen lainsäädäntö ei vaatinut kaupan mitoitusta. Kaavaluonnoksessa keskusverkkoa täydennettiin merkitsemällä Vaasan Sundom keskustatoimintojen alakeskukseksi (ca). Maaliikenneterminaali-merkintä (LM) siirrettiin luonnoksessa Risöstä lentokentän itäpuolelle. Nähtävilläoloaikana kaikille kunnille tiedotettiin kaavaluonnoksesta ja niitä myös kuultiin. Suurella yleisöllä oli mahdollisuus osallistua yleisiin tiedotustilaisuuksiin, joissa luonnosta esiteltiin. Luonnos oli nähtävillä 14.10. 13.11.2009. Toinen yleinen kuulemiskierros, luonnos 29.10.2009 Kyrönmaa, Vähäkyrön kunnantalo 4.11.2009 Suupohjan rannikkoseutu, Närpiön kaupungintalo 5.11.2009 Vaasan seutu, Pohjanmaan liitto, Vaasa 10.11.2009 Pietarsaaren seutu, Pietarsaaren raatihuone 12.11.2009 Vaasan seutu (pohjoinen), Oravaisten kunnantalo 4.3.1 Luonnoksesta saatu palaute Kaikki kunnat Vöyri-Maksamaata ja Kaskista lukuun ottamatta antoivat luonnoksesta lausunnon. Lausunnoissa käsiteltiin erityisesti merkintätapojen selkeyttämistä ja vähittäiskaupan suuryksiköiden mitoitukseen liittyviä kysymyksiä. Monessa lausunnossa korostettiin myös puolueettoman vaikutusten arvioinnin tärkeyttä. Koska Pietarsaaren seudun kunnilla oli kaavoitusprosessin alkuvaiheessa eri tavoitteet seudun kaupallisten palvelujen kehittymiselle, annettiin niille mahdollisuus tuoda mielipiteensä esille vastaamalla kyselyyn, jossa tiedusteltiin seuraavaa: 1. Miten päivittäistavarakaupan palveluiden saatavuus turvataan Pietarsaaren seudulla vuoteen 2030 mennessä? 2. Miten paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupan suunnittelu tulee Pietarsaaren seudulla ratkaista? 3. Miten erikoiskaupat tulee sijoittaa? 4. Miten alue- ja yhdyskuntarakenteen eheyttämistä tulisi ohjata Pietarsaaren seudulla? Kysymyksiin vastasivat Luodon, Kruunupyyn ja Pedersören kunnat. Vastauksista kävi ilmi, että lähipalvelujen turvaamista pidetään tärkeänä varsinkin niissä kunnissa, joissa väestönkasvu on vakaa. Kuntien mielestä paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppa tulee sijoittaa ensisijaisesti risteysalueille ja rajat ylittävät kehityskäytävät suunnitella kuntien välisenä yhteistyönä. Erikoiskauppa pitäisi ensisijaisesti sijoittaa keskusta-alueille. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kunnilta aktiivisempaa suunnittelutyötä sekä kuntien välistä yhteystyötä. Vastauksissa mainittiin myös kehityskäytävien suunnittelun aloittaminen vilkasliikenteisten liikenneväylien varsille. Yhdyskuntarakenteen eheyttämisen koordinoijaksi ehdotettiin yhteistyölautakunnan asettamaa yleiskaavaryhmää. Myös suunnittelualueen yksityishenkilöillä ja yhdistyksillä oli mahdollisuus antaa vaihekaavaluonnoksesta palautetta, mutta nähtävilläolon päättyessä yhtään mielipidettä ei ollut jätetty.

14 Kaupallisista palveluista järjestettiin Vaasassa 27.10.2009 seminaari Kaupan intressit ja kestävä yhdyskunta Konflikti tai riemuvoitto, johon kutsuttiin asianomaiset viranomaiset, alueen kunnat ja kaupan toimijat. Seminaarissa käsiteltiin mm. kaupan historiaa ja kehitystä, nykytilaa sekä suunnittelukysymyksiä ja kaupan näkökulmaa niihin. Lisäksi Tuomas Santasalo ja Katja Koskela esittelivät tekemänsä selvityksen Pohjanmaan kaupallisten palvelujen sijoittumisesta. Luonnos- ja ehdotusvaiheen välillä neuvoteltiin erikseen niiden kuntien kanssa, joilla oli keskusteltavaa kaavasta. 4.4 Kaavaehdotus 1 Kaavaluonnokseen verrattuna kaavaehdotukseen tehtiin seuraavat muutokset: Kruunupyyssä palvelujen alue (p) ja maaliikenneterminaali (LM) yhdistettiin maaliikenneterminaali-merkinnäksi (LM-1), joka salli paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupan sijoittumisen alueelle. Edsevössä Pedersören kunnassa palvelujen alue (p) ja vähittäiskaupan suuryksikkö (km-1) yhdistettiin vähittäiskaupan suuryksikkö -merkinnäksi (km-1). Kokonaiskerrosalaksi merkittiin 25 000 k-m², josta enintään 12 % eli 3 000 k-m² sai olla päivittäistavarakaupan liiketilaa ja loput muuta kuin keskustahakuista erikoiskauppaa ja paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppaa. Merkintöjen yhdistäminen lisäsi kaupan kehityksen ohjausta ja helpotti niin kaavan tulkintaa kuin sen vaikutusten arviointiakin. Vaasassa maaliikenneterminaali-merkintä (LM) muutettiin logistiikkakeskukseksi (LM-2). Kaavaehdotuksessa Risöhön osoitettu merkintä muutettiin vähittäiskaupan suuryksiköksi (km-2) ja sen kokonaiskerrosalaksi merkittiin 120 000 k-m², josta enintään 20 % eli 24 000 k-m² sai olla päivittäistavarakaupan liiketilaa ja loput paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppaa. Vaasan keskustatoimintojen aluetta (C) laajennettiin luonnoksesta käsittämään Kivihaan, Sepänkylän keskustan ja osan Palosaarta. Keskusverkkoa täydennettiin Merikaarron kylällä, joka merkittiin keskustatoimintojen alakeskukseksi (ca). Högbackissa Närpiössä palvelujen alue (p) ja vähittäiskaupan suuryksikkö (km-1) yhdistettiin vähittäiskaupan suuryksikkö -merkinnäksi (km-3). Kokonaiskerrosalaksi merkittiin 25 000 k-m², josta enintään 12 % eli noin 3 000 k-m² sai olla päivittäistavarakaupan liiketilaa ja loput muuta kuin keskustahakuista erikoiskauppaa ja paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppaa. Merkintöjen yhdistämisellä pyrittiin lisäämään kaupan kehityksen ohjausta ja helpottamaan niin kaavan tulkintaa kuin sen vaikutusten arviointiakin. Kaskisten keskustatoimintojen aluetta (C) pienennettiin luonnosvaiheesta. Lålbystä Kristiinankaupungissa poistettiin palvelujen alue (p), koska silloinen lainsäädäntö salli tämäntyyppisen toiminnan kehittämisen ilman maakuntakaavan ohjausta. Nähtävilläoloaikana kaikille kunnille tiedotettiin kaavaehdotuksesta ja niitä myös kuultiin seutukunnittaisissa tilaisuuksissa. Suurella yleisöllä oli mahdollisuus osallistua yleisiin tiedotustilaisuuksiin, joissa kaavaa esiteltiin. Ensimmäinen kaavaehdotus oli nähtävillä 17.1. 25.2.2011. Kolmas yleinen kuulemiskierros, ehdotus 1 24.1.2011 Vaasan seutu, Risön ABC 25.1.2011 Pietarsaaren seutu, Polaris, Edsevö 2.2.2011 Kyrönmaa, hotelli-ravintola Kantri, Laihia 3.2.2011 Suupohjan rannikkoseutu, hotelli-ravintola Logen, Närpiö

15 4.4.1 Ensimmäisestä kaavaehdotuksesta saatu palaute Kaikki kunnat Luotoa ja Korsnäsiä lukuun ottamatta antoivat kaavaehdotuksesta lausunnon. Useat kunnat ja viranomaiset korostivat lausunnoissaan puolueettoman vaikutusten arvioinnin tärkeyttä varsinkin Risön alueen vaikutuksista lähistön kuntakeskuksiin ja Vaasan keskustaan. Vaikutusten arviointia pidettiin yleisesti tältä osin riittämättömänä. Vahvistaessaan Pohjanmaan maakuntakaavan 21.12.2010 ympäristöministeriö jätti Liisanlehtoon esitetyn vähittäiskaupan suuryksikön vahvistamatta, ja sen seurauksena monet kunnat huomauttivat myös, että alue pitäisi ottaa mukaan kaavaan. Monet kunnat vastustivat keskustatoimintojen alueiden ulkopuolelle sijoittuvan, merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön koon alarajan laskemista 1 000 kerrosneliömetriin tai asettivat tämän kyseenalaiseksi. Museovirasto ja Pohjanmaan museo tähdensivät Liisanlehdon ja Risön lähellä sijaitsevien Vanhan Vaasan kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden alueiden merkitystä. Yksityishenkilöt eivät jättäneet kaavaehdotuksesta yhtään muistutusta, sen sijaan yhdistyksiltä ja yrityksiltä, erityisesti kaupan toimijoilta, tuli useita mustutuksia. 4.4.2 Muut toisen kaavaehdotuksen ratkaisuihin vaikuttaneet seikat Ympäristöministeriö vahvisti Pohjanmaan maakuntakaavan juuri ennen kaavaehdotus 1:n asettamista julkisesti nähtäville. Ministeriö ei vahvistanut Liisanlehdon vähittäiskaupan suuryksikköä (km) eikä Närpiön Högbackin palvelujen aluetta (p). Laki maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta 319/2011 astui voimaan 15.4.2011. Se sisältää mm. muutoksia vähittäiskauppaa koskeviin säännöksiin. Määräyksiä sovelletaan paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppaan vasta neljän vuoden siirtymäajan kuluttua. Lain mukaan maakuntakaavassa tulee esittää keskusta-alueiden ulkopuolella sijaitsevan merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön koon alaraja. Myös keskustaalueella sijaitsevien vähittäiskaupan suuryksiköiden enimmäismitoitus on osoitettava maakuntakaavassa riittävällä tarkkuudella. Osoitettaessa maakuntakaavassa vähittäiskaupan suuryksiköitä on katsottava, että suunnitellulla maankäytöllä ei ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia keskusta-alueiden kaupallisiin palveluihin. Keskusta-alueen ulkopuolelle sijoittuvien palveluiden täytyy olla mahdollisuuksien mukaan saavutettavissa joukkoliikenteellä ja kevyellä liikenteellä. Lisäksi suunnitellun maankäytön pitää edistää sellaisen palveluverkon kehitystä, jossa asiointimatkojen pituudet ovat kohtuulliset ja liikenteestä aiheutuvat haitalliset vaikutukset mahdollisimman vähäiset. Ympäristöministeriön mukaan maakuntakaavassa on esitettävä kaupan kokonaismitoitus keskustatoimintojen alueilla (ei koske Vaasan ja Pietarsaaren keskustaa). 4.5 Kaavaehdotus 2 Tuomas Santasalo Ky:n tekemän kauppaa koskevan lisäselvityksen tavoitteena oli varmistaa, että maakuntakaavan sisältövaatimukset täyttyvät ja että keskusten kehitys ja asema kauppapaikkana eivät vaarannu Vaasan keskustan kaakkoispuolelle esitettävien vähittäiskaupan suuryksikköjen tai myymäläkeskittymien myötä. Lainmuutoksen mukaisesti 2. kaavaehdotuksessa määriteltiin keskustatoimintojen alueiden ulkopuolelle sijoittuvan, merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön tai myymäläkeskittymän koon alaraja. Erikoiskaupassa se oli Vaasan Mustasaaren keskustan kehittämisvyöhykkeellä 8 000 k-m², muualla Vaasassa ja Pietarsaaressa 5 000 k- m² ja muualla maakunnassa 3 000 k-m². Paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupassa alaraja oli koko maakunnassa 3 000 k-m 2 ja päivittäistavarakaupassa maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset 2000 k-m 2. Vaihemaakuntakaavan mitoituksilla ei rajoitettu vähittäiskauppayksikön kokoa Vaasan keskustassa, vaan siellä rajoituksia rakentamisen laajuuteen toi rakennettu ympäristö. Pietarsaaren ja Sepänkylän keskustassa Mustasaaressa vähittäiskaupan suuryksikön tai myymäläkeskittymän enimmäiskoko oli 10 000 k-m². Muissa kuntakeskuksissa ja Oravaisissa enimmäismitoitus oli 5 000 k-m² ja muualla 3 000 k-m 2, josta 2 000 k-m 2 sai

16 olla päivittäistavarakaupan liiketilaa. Uusi lainsäädäntö vaatii, että maakuntakaavassa mitoitetaan myös paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppa. Kuva 6: Vaihemaakuntakaava 1:n toinen kaavaehdotus. Vähittäiskaupan suuryksiköt osoitetaan ruskealla pallukalla ja paljon tilaa vaativan erikoistavarakaupan suuryksiköt vihreällä pallukalla.

17 Vaihemaakuntakaavan 2. ehdotuksessa määriteltiin kaupan kokonaismitoitus keskustatoimintojen alueilla. Vaasaan ja Pietarsaareen ei esitetty kokonaismitoitusta. Mustasaaren keskustassa Sepänkylässä ja Närpiössä kokonaismitoitus oli 50 000 k-m 2. Uudenkaarlepyyn, Kristiinankaupungin ja Laihian keskustassa kokonaismitoitus oli 30 000 k- m 2. Kaskisten, Pedersören, Vöyrin, Isonkyrön, Vähänkyrön, Kruunupyyn ja Maalahden keskustassa kokonaismitoitus oli 20 000 k-m 2. Luodon ja Korsnäsin keskustassa kokonaismitoitus oli 10 000 k-m². Keskustatoimintojen alakeskuksissa (ca) kokonaismitoitus oli 8 000 k-m². Kruunupyyhyn osoitettiin paljon tilaa vaativan erikoistavarakaupan suuryksikkö (kmt3). Sen kokonaiskerrosala sai olla enintään 6 000 k-m². Kokonaismaakuntakaavaan merkitty maaliikenneterminaali (LM) säilyi. Pedersören Edsevössä vähittäiskaupan suuryksikön (km1) kokonaiskerrosala nostettiin 25 000:sta 40 000 kerrosneliömetriin, josta enimmillään 3 000 k-m² sai olla päivittäistavarakauppaa ja 3 000 k-m² erikoistavaran kauppaa, kuten kaavaehdotuksessa 1. Lisäala oli tarkoitettu paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupalle, jota sai olla enintään 34 000 k-m². Vaihemaakuntakaavassa ei ollut aiemmin käsitelty Vaasan Kivihakaa. Jotta kaavaratkaisun kestävyyttä voitaisiin arvioida realistisesti, Kivihaan alueelle osoitettiin mitoitus ja merkintä vähittäiskaupan suuryksikkö (km2). Kivihakaan sai rakentaa yhteensä 115 000 k-m², josta 10 000 k-m² oli päivittäistavarakaupalle, 75 000 k-m² paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupalle ja 30 000 k-m² muulle erikoistavarakaupalle. Vaasan keskustan eteläpuolella Rantamaantien varressa on jo kauppakeskittymä, jossa on lähinnä autokauppaa. Alueen kehittämisen mahdollistamiseksi se osoitettiin paljon tilaa vaativan erikoistavarakaupan suuryksikkö -merkinnällä (kmt1). Alueen enimmäismitoitus oli 30 000 k-m². Liisanlehtoon, jonka ympäristöministeriö jätti vahvistamatta, oli kaavaehdotuksessa 2 osoitettu vähittäiskaupan suuryksikkö (km3). Kaupan kokonaiskerrosala alueella sai olla enintään 55 000 k-m², josta korkeintaan 6 000 k-m² päivittäistavarakauppaa, 35 000 k-m² paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppaa ja 14 000 k-m² muuta erikoiskauppaa. Risön ja Liisanlehdon alueista tehtyjen lisäselvitysten ja kaupan toimijoiden tarpeiden perusteella Risön vähittäiskaupan suuryksikön (km4) kokonaiskerrosala nostettiin 124 000 kerrosneliömetriin, josta enintään 6 000 k-m² sai olla päivittäistavarakauppaa, 70 000 k-m² paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppaa ja 48 000 k-m² muuta erikoiskauppaa. Logistiikkakeskus Vaasan keskustan kaakkoispuolella oli edelleen osoitettu maaliikenneterminaali-merkinnällä (LM-1), mutta suunnittelumääräyksiä tarkistettiin, jotta alueelle voi sijoittaa myös pienteollisuutta. Kokonaismaakuntakaavassa palvelujen alueeksi (p) osoitettu Vikby Mustasaaressa oli kaavaehdotuksessa 2 osoitettu paljon tilaa vaativan erikoistavarakaupan suuryksikkö - merkinnällä (kmt3). Merkintä salli pelkästään paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppaa 6 000 kerrosneliömetrin alalla. Kaavaehdotuksessa 2 Vaasan keskustatoimintojen aluetta (C) supistettiin vastaamaan kokonaismaakuntakaavassa osoitettua keskustatoimintojen aluetta, jota oli laajennettu Hietalahteen ja Palosaarelle. Sepänkylä oli merkitty keskustatoimintojen alueeksi (c) ja toivottu kaupan kehityssuunta näissä keskustoissa osoitettu kehittämisvyöhykkeenä Vaasa Sepänkylä ja nuolena Sepänkylän keskustasta. Maakunnan keskusverkko tiivistyi entisestään toisessa vaihemaakuntakaavaehdotuksessa, kun Vaasan Sundom, Vähänkyrön Merikaarto ja Mustasaaren Karperö osoitettiin keskustatoimintojen alakeskuksiksi (ca). Vähänkyrön ja Isonkyrön rajalla sijaitsevalle Tervajoelle oli toisessa kaavaehdotuksessa osoitettu paljon tilaa vaativan erikoistavarakaupan suuryksikkö (kmt2). Sen kokonaiskerrosala sai olla enintään 50 000 k-m².

18 Närpiön Högback-Nixbackin vähittäiskaupan suuryksikön (km5) kokonaismitoitus nostettiin 37 700 kerrosneliömetriin. Alueeseen otettiin mukaan myös Nixback, jossa Högbackin tavoin on jo runsaasti paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppaa. Mitoituksesta 3 700 k-m² oli varattu päivittäistavarakaupalle, 27 000 k-m² paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupalle ja 7 000 k-m² muulle erikoiskaupalle. Kaskisten keskustatoimintojen alue (C) pysyi samana kuin kokonaismaakuntakaavassa. Kristiinankaupungin Lålbyhyn osoitettiin paljon tilaa vaativan erikoistavarakaupan suuryksikkö (kmt3). Sen kokonaiskerrosala sai olla enintään 6 000 k-m². Kristiinankaupungin Åsändanissa valtatie 8:n varressa on jo yli 2 000 kerrosneliömetrin suuruinen paljon tilaa vaativan erikoistavarakaupan myymäläkeskittymä. Jotta sitä voitaisiin kehittää edelleen, alue osoitettiin kaavaehdotuksessa paljon tilaa vaativan erikoistavarakaupan suuryksikkö -merkinnällä (kmt3). Sen kokonaiskerrosala sai olla enintään 6 000 k-m². Toinen kaavaehdotus oli nähtävillä 7.11. 7.12.2011. Neljäs yleinen kuulemiskierros, ehdotus 2 14.11.2011 Kyrönmaa, hotelli-ravintola Kantri, Laihia 16.11.2011 Suupohjan rannikkoseutu, ABC, Lålby 28.11.2011 Vaasan seutu, ABC, Risö 30.11.2011 Pietarsaaren seutu, Polaris, Edsevö 4.5.1 Toisesta kaavaehdotuksesta saatu palaute Kaikki Pohjanmaan kunnat antoivat lausunnon toisesta kaavaehdotuksesta. Suurimmalla osalla ei ollut kaavaehdotuksesta huomautettavaa. Kaksi kuntaa suhtautui kuitenkin kriittisesti Risön alueen mitoitukseen, joka ylittää kauppaselvityksessä esitetyn. Mustasaari toivoi Vikbyn kauppapaikan mitoituksen nostamista ja Uusikaarlepyy kaupan kokonaismitoituksen kasvattamista keskustan alueella. Kristiinankaupunki ja Vaasa toivoivat keskustatoimintojen alueen laajentamista. Useimmilla viranomaisilla ei ollut kaavaehdotuksesta huomautettavaa. Muutamat viranomaiset suhtautuivat pääosin kriittisesti Risöhön esitetyn vähittäiskaupan suuryksikön sekä Vikbyhyn osoitetun paljon tilaa vaativan erikoistavarakaupan suuryksikön mitoitukseen. Kaupan toimijat sekä yksi yhdistys jättivät yhteensä neljä muistutusta. Toinen lakisääteinen viranomaisneuvottelu pidettiin 18.1.2012 Vaasassa, ja siihen osallistui ympäristöministeriön, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen (liikenne ja ympäristö), Pohjanmaan ELY-keskuksen, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston, Länsi-Suomen Sotilasläänin Esikunnan, Finavian, Satakuntaliiton ja Etelä-Pohjanmaan liiton edustajia. Kokouksessa keskusteltiin kaavaratkaisusta. Lausuntojen, muistutusten ja viranomaisneuvotteluissa käytyjen keskustelujen perusteella kaavaehdotukseen tehtiin muutoksia. Merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön tai kauooakeskittymän koon alarajaa keskustatoimintojen alueiden ulkopuolella tarkistettiin seuraavasti: Päivittäistavarakauppa: Mitoitus (k-m 2 ) Koko maakunta 2 000 Paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppa: Mitoitus (k-m 2 ) Pietarsaari, Pedersöre, Uusikaarlepyy, Vöyri, Mustasaari, Vaasa, Laihia, Närpiö ja 3 000 Kristiinankaupunki Kruunupyy, Luoto, Vähäkyrö, Isokyrö, Maalahti, 2 000 Korsnäs ja Kaskinen Muu erikoiskauppa: Mitoitus (k-m 2 ) Vaasan Mustasaaren keskustan kehittämisvyöhyke 8 000

19 Pietarsaari, Vaasa 5 000 Pedersöre, Uusikaarlepyy, Vöyri, Mustasaari, Laihia Närpiö ja Kristiinankaupunki 3 000 Kruunupyy, Luoto, Vähäkyrö, Isokyrö, Maalahti, Korsnäs ja Kaskinen 2 000 Nimitys Vaasan Sepänkylän keskustan kehittämisvyöhyke muutettiin Vaasan Mustasaaren keskustan kehittämisvyöhykkeeksi. Siinä merkitykseltään seudullisen vähittäiskaupan suuryksikön tai myymäläkeskittymän koon alaraja keskustatoimintojen alueen ulkopuolella on edelleen 8 000 k-m², mutta vyöhykkeeseen saa sijoittaa ainoastaan kaksi tällaista yksikköä tai myymäläkeskittymää (Kivihaka ja Vaasan Rantamaantie). Vyöhykkeessä kaupan kokonaismitoitus Vaasan keskustatoimintojen alueen ulkopuolella on 220 000 k-m². Myös Risön vähittäiskaupan suuryksikön mitoitusta muutettiin. Risön vähittäiskaupan suuryksikön kokonaismitoitus on 124 000 k-m², josta 5 000 k-m² saa olla päivittäistavarakauppaa, 89 000 k-m² paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppaa ja 30 000 k-m² muuta erikoiskauppaa. Vähittäiskaupan suuryksikön tai myymäläkeskittymän enimmäismitoitus Vaasan alakeskuksissa muutettiin 5 000 k-m²:ksi. Lopullinen kaavaratkaisu kuvataan luvussa 6.5. 4.6 Tarkistetun toisen kaavaehdotuksen käsittely Maakuntahallitus käsitteli tarkistetun kaavaehdotuksen 26.3. ja 23.4.2012. 4.7 Kaavan hyväksyminen Maakuntavaltuusto käsitteli vaihemaakuntakaavan 14.5.2012. Maakuntahallitus pani maakuntavaltuuston päätökset täytöntöön 18.6.2012, minkä jälkeen vaihemaakuntakaava saatettiin ympäristöministeriön vahvistettavaksi. 4.8 Kaavan vahvistaminen Ympäristöministeriö vahvisti vaihemaakuntakaavan _._. kuultuaan muita ministeriöitä sekä käsiteltyään mahdollset kaavaa koskevat valitukset.

20 5. VAIHEKAAVAN LÄHTÖKOHDAT Tässä luvussa kuvataan Pohjanmaan maakuntaa sekä lähinnä kaavoitukseen ja kaavaratkaisuun vaikuttavia erityispiirteitä, kuten alue- ja yhdyskuntarakennetta, ympäristöä, väestöä, kaupallisia palveluja, elinkeinoelämää, liikennettä ja teknistä huoltoa. Luvun lopussa luetellaan kaavaratkaisun perustana olevat keskeiset ohjelmat, suunnitelmat ja selvitykset. 5.1 Alue- ja yhdyskuntarakenne Pohjanmaan asemaa maan aluerakenteessa leimaa Vaasan seudun merkitys yhtenä Länsi- Suomen ja Merenkurkun keskuksena. Pohjanmaa on osa Keskipohjolan-Merenkurkun käytävää, ja sillä on meriraja Västerbottenin ja Västernorrlandin lääneihin Ruotsissa. Sijainti Pohjanlahden rannikolla luo välittäjäaseman sekä kansallisesti pohjois-eteläsuunnassa että kansainvälisesti länsi-itäsuunnassa. Pohjanmaan maakunta koostuu 16 kunnasta, jotka muodostavat kapean noin 230 km pitkän ja noin 20 50 km leveän rannikkokaistaleen. Runsaan 7 740 km²:n maapinta-alalla asuu yli 179 000 asukasta (ennakkotieto vuodelta 2011). Maakunta jakautuu neljään seutukuntaan (kuva 7). Pietarsaaren seutukuntaan kuuluvat Kruunupyyn, Luodon, Pedersören, Pietarsaaren ja Uudenkaarlepyyn kunnat. Vaasan seutukuntaan kuuluvat Vaasan kaupungin lisäksi Korsnäsin, Maalahden, Mustasaaren ja Vöyrin kunnat. Kyrönmaan seutukunta muodostuu Laihian, Isonkyrön ja Vähänkyrön kunnista. Vaasan ja Kyrönmaan seutukunnat muodostavat yhdessä toiminnallisen seudun, Vaasanseudun. Suupohjan rannikkoseutu on maakunnan eteläisin seutukunta ja muodostuu Kristiinankaupungin, Kaskisten ja Närpiön kaupungeista. Maakunta rajautuu pohjoisessa Keski-Pohjanmaan maakuntaan, idässä Etelä- Pohjanmaan maakuntaan, etelässä Satakuntaan ja lännessä Pohjanlahteen. Kuva 7. Pohjanmaan sijainti, kunta- ja seutukuntajako. Pohjanmaalla asutus on perinteisesti asettunut viljaviin jokilaaksoihin ja -suistoihin. Kylät noudattavat maiseman muotoa, ryhminä tai leveinä nauhoina. Rannikolle on rakentunut tiiviitä kyläryppäitä kalastuselinkeinon myötä. Elinkeinorakenteen muutosten myötä asutus