Seutu- ja yhdystiet tienpidn suunnittelussa Esiselvitys Tiehallinnn selvityksiä 30/2003
Seutu- ja yhdystiet tienpidn suunnittelussa Esiselvitys Tiehallinnn selvityksiä 30/2003 TIEHALLINTO Helsinki 2003
Kannen is kuva: Tim Perälä, pienet kuvat Olli Penttinen ISSN 1457-9871 ISBN 951-803-082-0 TIEH 3200818 Verkkversi (http://www.tiehallint.fi/julkaisut) pdf ISSN 1459-1553 ISBN 951-803-083-9 TIEH 3200818-v Edita Prima Oy Helsinki 2003 Julkaisua myy: Tiehallint, julkaisumyynti faksi 0204 22 2652 s-psti julkaisumyynti@tiehallint.fi TIEHALLINTO Opastinsilta 12 A PL 33 00521 HELSINKI Puhelinvaihde 0204 22 150
Seutu- ja yhdystiet tienpidn suunnittelussa, esiselvitys. Helsinki 2003. Tiehallint. Selvityksiä 30/2003. 86 s. ISSN 1457-9871, ISBN 951-803-082-0, TIEH 3200818. Asiasanat: seututiet, yhdystiet, pliittinen hjaus, ihminen, elinkeinelämä, alueiden kehittyminen, tutkimustarpeet Aihelukka: 10, U3 TIIVISTELMÄ Seutu- ja yhdystiet vat alempiasteista tieverkka, jka käsittää 83 prsenttia Sumen yleisistä teistä. Haja-asutusalueiden pysyvä asutus, maataluden kuljetukset ja metsätellisuuden puuraaka-ainekuljetukset timivat pitkälti alempiasteisen tieverkn varassa. Yhteiskunnan vimakkaan rakennemuutksen myötä seutu- ja yhdysteiden merkitys krstuu entisestään maaseudun ja haja-asutusalueiden asumisen ja elinkeinelämän välttämättömänä edellytyksenä. Tässä esiselvityksessä n ensin käyty läpi keskeisten lakien velvitteita. Sitten n lutu laaja katsaus ylimmän valtakunnantasn, valtineuvstn, ja eri yhteiskuntasektreiden linjauksiin, jtka tavalla tai tisella vaikuttavat alemman tiestön hitn, ylläpitn ja kehittämiseen. Omina kknaisuuksinaan n referitu liikenne- ja viestintäministeriön hjelmia, suunnitelmia ja selvityksiä sekä kuvattu seutu- ja yhdysteiden ngelmia. Luvussa 8 n esitetty lyhyt yhteenvet yhteiskunnan kehityksen suunnista ja julkisen hallinnn peruslinjauksista sekä tarkasteltu muutksia ihmisten jkapäiväisen liikkumisen, elinkeinelämän kuljetusten, alueiden kehittymisen ja muiden yhteiskunnan dtusten näkökulmasta. Luvussa 10 n tarkasteltu, miten liikenne- ja viestintäministeriö n vastannut yhteiskunnan muutksiin ja eri sektreiden tavitteisiin ja dtuksiin. Lpuksi n esitetty seutu- ja yhdysteihin khdistuvia tutkimus- ja selvitystarpeita. Raprtissa n lutu myös katsaus Rutsin käytäntöihin. Tässä esiselvityksessä läpikäydyn aineistn phjalta vaikuttaa siltä, että ministeriö- ja keskushallinttaslla n tarvetta suunnitella järjestelmä eri hallinnnaljen tavitehjelmien yhdistämiseksi. Laaja-alaista tavitehjelmien analysintia kk valtinhallinnn taslla ei näytä juurikaan levan. Tieta n saatavissa, mutta se n hyvin hajallaan. Eri yhteiskuntasektreiden vaikutuksesta alempiasteisen tiestön tienpidn tai ylipäänsä tienpidn hjaukseen n nykyisellään vaikea saada kknaiskuvaa. Tutkimus- ja selvitystarpeita n valtakunnantasn tavitteiden kytkennässä Tiehallinnn hjelmintiin niin PTS- kuin TTS-suunnittelussa. Seutu- ja yhdystieverkk lisi syytä tuda esille mana kknaisuutena hjelminnissa. Alempaa tieverkka kskevia linjauksia ja erilaisia plitiikkja tarvitaan. Valtakunnantasn tavitteita pitää vielä purkaa pienempiin siin, jiden sisältöä ja merkitystä tulee selkeyttää. Liikkumisesta ja kuljetuksista tarvitaan paljn nykyistä tarkempaa tieta, että päästään knkreettisemmin kiinni esimerkiksi tienpidn mahdllisuuksiin edistää ihmisten liikkumisen tasa-arva, elinkeinelämän kuljetuksia ja alueiden kehitystä. Peruspalvelutasn kriteereiden kehittäminen ja peruspalvelutasn määrittely alueittain n ensi arvisen tärkeää.
Reginal and cnnecting rads in the planning f the rad maintenance and develpment, preliminary study. Helsinki 2003. Finnish Rad Administratin. Finnra Reprts 30/2003. 86 p. ISSN 1457-9871, ISBN 951-803-082-0, TIEH 3200818. Keywrds: reginal rads, cnnecting rads, plitical guidance, human being, business life, reginal develpment, develpment needs SUMMARY Reginal and cnnecting rads are part f the lw-vlume rad netwrk, which cmprises 83 % f the public rads in Finland. Permanent residents in rural areas, agricultural transprt and raw wd transprt f frest industry primarily rely n lw-vlume rad netwrk. Due t the strng structural change f sciety, the significance f reginal and cnnecting rads will be emphasised mre as a necessary precnditin fr the residents and business life in rural areas. This preliminary study deals first with essential legal requirements. This is fllwed by an extensive review f the gvernment plicies as well as plicies at the natinal level and f different public sectrs which, in ne way r anther, have an impact n the maintenance and develpment f lwvlume rads. Als, the prgrammes, plans and studies f the Ministry f Transprt and Cmmunicatins as well as the prblems f reginal and cnnecting rads have been reviewed as an integrated whle. Chapter 8 presents a shrt summary f the directin f scial develpment and the basic plicies f public administratin as well as examines the changes frm the viewpint f daily mbility f peple, transprt f business life, reginal develpment and ther expectatins f sciety. Chapter 10 examines hw the Ministry f Transprt and Cmmunicatins has respnded t the changes in sciety and the bjectives and expectatins f different sectrs. Finally, the research and study needs with regard t reginal and cnnecting rads have been presented. The reprt als cntains a review f practices in Sweden. Accrding t the material examined in this preliminary study, it seems that there is a need t plan a system at the ministry and central gvernment level fr cmbining the target prgrammes f different administrative sectrs. It is evident that there is n extensive analysis f target prgrammes at the gvernmental level. Infrmatin is available, but it is very dispersed. Currently, it is difficult t get an verall view f the impacts f different sectrs f sciety n the directin f lw-vlume rad maintenance and develpment r even n the directin f the maintenance and develpment f the entire rad netwrk. There are research and study needs fr cnnecting the natinal bjectives t the prgramming f the Rad Administratin bth in lng and shrt-term planning (PTS and TTS planning). Reginal and cnnecting rad netwrk shuld be presented as a whle in prgramming. Different plicies with regard t the lw-vlume rad netwrk are needed. The bjectives at the natinal level shuld be further specified and their cntent and significance shuld be clarified. Mre detailed infrmatin n mbility and transprt is needed in rder t make mre cncrete analyses n fr example the pssibilities f rad maintenance and develpment in prmting equal mbility, transprt f business life and reginal develpment. Develping criteria fr the basic level f service and defining the basic level f service in different regins is f primary imprtance.
ESIPUHE Tienpidn suunnittelu kytkeytyy vahvasti yhteiskuntaan, sen kehittymiseen ja sitä sääteleviin tahttilihin ja tavitteisiin. Seutu- ja yhdystiet vat ryhmänä merkittävässä rlissa tieliikennejärjestelmässä. Kuitenkin niiden rli mana ryhmänään jää pääteiden kehittämisen varjn, sittain rahituksen rajallisuudesta jhtuen. Tästä tietieverkn sasta käytetään mnenlaisia termejä: vähäliikenteinen tiestö, alempiasteinen tiestö, maaseudun perusverkst tai muu tiestö. Nimi ei tunnetusti miestä pahenna. Ei tässäkään tapauksessa, vaikka käyttäisi näitä eri käsitteitä ristiin. Tämä raprtti n kuvaus tienpidn suunnittelun lähtökhdista, kuinka eri hallinnnalan viranmaiset ja timijat missa tavitteistissaan, säädöksissään ja hjelmissaan esittävät suria tai välillisiä puitteita erityisesti vähäliikenteisen tiestön tienpidn suunnittelulle. Tämä kattava eri lähteiden läpikäynti palvelee yhtälailla myös kk tienpidn suunnittelua, kska varsin suuri sa ktuista viesteistä kskee kk tiestöä, sen rlia, merkitystä ja kehittämistä. Jhtpäätökset ja kehittämistarpeet n ryhmitelty ihmisten liikkumistarpeiden, elinkeinelämän kuljetusten, alueiden kehittämisen ja yhteiskunnan reunaehtjen näkökulmista. Selvitystyö n tehty Tiehallinnn keskushallinnn ja Sav-Karjalan tiepiirin yhteisestä timeksiannsta. Tämän raprtin vat laatineet Aini Sarkkinen ja Martti Perälä Plaana Oy:stä. Työtä n hjannut hjausryhmä, jhn kuuluivat tekijöiden lisäksi Tiehallinnsta Petri Keränen, Terhi Nissinen, Olli Penttinen ja Matti Teräsvirta. Helsingissä kesäkuussa 2003 Tiehallint
Seutu- ja yhdystiet tienpidn suunnittelussa 7 Sisältö 1 TYÖN LÄHTÖKOHDAT 10 2 ESISELVITYKSEN TAVOITTEET 11 3 LAKIEN VELVOITTEITA 12 3.1 Alueiden kehittämislaki 12 3.1.1 Lain tavitteet 12 3.1.2 Suunnittelujärjestelmä 13 3.1.3 Lausunt- ja neuvttelumenettely 14 3.2 Maankäyttö- ja rakennuslaki 14 3.3 Tielaki 15 3.3.1 Maantielakiehdtus 15 3.4 Laki Tiehallinnsta 16 4 YLIN VALTAKUNNANTASON OHJAUS 17 4.1 Yleistä 17 4.2 Hallitushjelma 17 4.3 Valtineuvstn tulevaisuusselntek Tasapainisen kehityksen Sumi 2015 18 4.4 Tulevaisuusvalikunnan mietintö 1/2002 19 4.4.1 Timintaympäristön muutkset 19 4.4.2 Väestökehityksen suunnat ja vaikutukset 19 4.4.3 Sumen aluekehityksen trendit ja tulevaisuudennäkymät 20 4.4.4 Sumalaisen hyvinvinti- ja tietyhteiskunnan tulevaisuuden ydinkysymykset 21 4.4.5 Valikunnan tulevaisuuslinjaukset 21 5 ERI YHTEISKUNTASEKTOREIDEN LINJAUKSIA 23 5.1 Sisäasiainministeriö 23 5.1.1 Sumen aluekehittämisstrategia 2013 23 5.1.2 Sisäasiainministeriön tulevaisuuskatsaus 26 5.1.3 Maakuntien liittjen suunnitelmat ja hjelmat 26 5.2 Maa- ja metsätalusministeriö 27 5.2.1 Maaseutuplitiikka 27 5.2.2 Valtineuvstn periaatepäätös maaseutupliittisiksi linjauksiksi 2001-2004 28 5.2.3 Maaseutuplitiikan yhteistyöryhmä 29 5.2.4 Kaupungin ja maaseudun vurvaikutus 30 5.2.5 Maaseutumatkailun strategia ja kehittämishjelma 31 5.2.6 Maa- ja metsätalusministeriön tulevaisuuskatsaus 31 5.3 Kauppa- ja tellisuusministeriö 32 5.3.1 Sumen matkailupliittiset linjaukset 32
8 Seutu- ja yhdystiet tienpidn suunnittelussa 5.3.2 Kiertmatkailustrategia 2002 33 5.3.3 Matkailun aluetaludelliset vaikutukset 33 5.3.4 Elinkeinplitiikka uudessa taludessa 34 5.3.5 Kauppa- ja tellisuusministeriön tulevaisuuskatsaus 34 5.4 Ympäristöministeriö 35 5.4.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavitteet 35 5.4.2 Sumen kestävän kehityksen indikaattrit 36 5.4.3 Liikenteen ja tienpidn ympäristöhaitat 37 5.5 Ssiaali- ja terveysministeriö 37 5.5.1 Valtineuvstn periaatepäätös terveyttä edistävän liikunnan kehittämislinjista 37 5.5.2 Hyvinvintipalvelujen tulevaisuus maaseudulla 38 5.5.3 Lähivusien ssiaali- ja terveyspliittisia avainkysymyksiä 38 6 LIIKENNESEKTORIN LINJAUKSIA 40 6.1 Khti älykästä ja kestävää liikennettä 2025 40 6.2 Valtineuvstn periaatepäätös tieliikenteen turvallisuuden parantamisesta 43 6.3 Jukkliikennestrategia 43 6.4 Pyöräilypliittinen hjelma 44 6.5 Kävelypliittinen hjelma 45 6.6 Matkailuliikenteen kehittäminen timenpidesusitukset 45 6.7 Väylät 2030; Väestön ja elinkeinelämän haasteet liikenneväylien pidlle 46 6.8 Liikkumisen ja kuljetusten peruspalvelutas 47 6.9 Liikenne- ja viestintäministeriön tulevaisuuskatsaus 49 6.9.1 Timintaympäristön muutksia 49 6.9.2 Väyläpalvelujen haasteita 50 6.9.3 Väyläpalvelujen suunnitteluun pitkäjänteisyyttä 51 7 SEUTU- JA YHDYSTEIDEN TIENPIDON ONGELMAT 52 7.1 Teiden ja siltjen kunt 52 7.1.1 Tiet 52 7.1.2 Sillat 53 7.2 Hit ylläpit ja krvausinvestinnit 53 7.3 Asiakastyytyväisyys 53 8 SEUTU- JA YHDYSTIET OSANA YHTEISKUNNAN KEHITTÄMISTÄ 55 8.1 Yhteiskunnan kehityksen suuntia 55 8.2 Julkisen hallinnn peruslinjauksia 57 8.3 Ihmisten jkapäiväinen liikkuminen 59 8.4 Elinkeinelämän kuljetukset 60
Seutu- ja yhdystiet tienpidn suunnittelussa 9 8.5 Alueiden kehittyminen 61 8.6 Muut yhteiskunnan dtukset 61 9 ALEMPI TIEVERKKO RUOTSIN TIENPIDON SUUNNITTELUSSA 63 9.1 Tieliikennesektrin rganisinnista 63 9.2 Rutsin tiestö 63 9.3 Liikennesektriin vaikuttavia linjauksia 64 9.3.1 Rutsin eduskunnan liikenneplitiikka 64 9.3.2 Elinkeinministeriön visi 64 9.3.3 Alueellinen kehittämisplitiikka 65 9.3.4 Hallituksen hjeet pitkän tähtäyksen suunnittelulle 66 9.3.5 Kansallinen ja alueelliset pitkän tähtäyksen suunnitelmat 67 9.4 Rutsin ja Sumen vertailua 68 10 TIENPIDON SUUNNITTELUN TUTKIMUS- JA SELVITYSTARPEITA 71 10.1 Liikennesektri ja yhteiskunnan muutkset 71 10.2 Peruspalvelutas 72 10.3 Ihmisten jkapäiväinen liikkuminen 72 10.4 Elinkeinelämän kuljetukset 75 10.5 Alueiden kehittyminen 76 10.6 Yhteiskunnalliset reunaehdt 76 10.7 Yhteiskunnan muutsten vaikutukset tienpidn tehtäviin 76 10.8 Seutu- ja yhdysteitä kskevia tutkimus- ja selvitystarpeita 77 10.9 Käynnissä levat tutkimusprjektit 79 11 LÄHTEET 80
10 Seutu- ja yhdystiet tienpidn suunnittelussa TYÖN LÄHTÖKOHDAT 1 TYÖN LÄHTÖKOHDAT Tämä selvitys kskee seutu- ja yhdysteitä, jista tekstissä käytetään myös nimikettä alempiasteinen tai alempi tieverkk. Seutu- ja yhdysteitä n yhteensä nin 64 800 km eli nin 83 % yleisistä teistä. Tämä kknaisuus sisältää suhteellisen vilkkaita kuntakeskuksia yhdistäviä seututeitä ja tisaalta erittäin vähäliikenteisiä maaseudun yhdysteitä. Teitä, jiden liikennemäärä n alle 100 ajneuva vurkaudessa, n nin 20 000 km. Pääpain yleisen tieverkn tienpidssa n llut j pitkään päätieverkn pidssa ja ennen kaikkea sen kehittämisessä. Tienpidn rahituksen pienentyessä n pyritty ensisijaisesti turvaamaan päätieverkn tienpidn rahitus. Tämän seurauksena alemman tieverkn tienpidn rahitus n 1990-luvulta alkaen pienentynyt suhteellisesti enemmän kuin päätieverkn rahitus. Alemman tieverkn kunt, etenkin yhdysteillä, n heikentynyt selvästi ja seututeiden päällystäminen n lähes kknaan pysähtynyt. Alemman tieverkn ngelmana n teiden hunkuntisuus sekä ylläpidn ja hidn ajittainen hun tas. Teiden hunkuntisuus ilmenee mm. kantavuuspuutteina, kelirikkisuutena, hunkuntisina siltina ja hunina päällysteinä. Hunkuntisuudesta kärsivät etenkin raskaat ajneuvt. Varsinkin talvella mnien alempiasteisten teiden hidn tas ketaan ajittain hunksi. Teiden uraisuus, lumen heikk auraus ja liukkaus hankalittavat tiellä liikkumista ja heikentävät turvallisuutta. Myös alempiasteisten teiden gemetria n usein puutteellinen. Seutu- ja yhdystieverkn merkitys n aivan keskeinen haja-asutusalueiden elinvimaisuuden säilymiselle ja sen kehittymiselle. Haja-asutusalueiden pysyvä asutus, maataluden kuljetukset sekä metsätellisuuden puuraakaainekuljetukset timivat pitkälti alemman tieverkn varassa. Vanhusten ktihit lisääntyy. Kuntien yhteistyö palveluiden tuttamisessa laajenee. Tienpittimia määritettäessä liikenteen lunne n alempiasteisilla teillä varsin usein liikenteen määrää tärkeämpi tekijä. Siksi n perusteltua phtia alemman tieverkn asemaa, sen timintalinjja ja tienpidn suunnittelua uusista näkökulmista niin nykyisten kuin tulevienkin haasteiden phjalta. Seutu- ja yhdysteitä n tarkasteltu eri yhteiskuntasektreiden näkökulmasta. Taustaksi n lutu katsaus muutamien lakien velvitteista alemman tieverkn tienpidlle. Työn phjamateriaali n kttu eri ministeriöitten ja niiden timialaan kuuluvien virastjen ja laitsten julkaisuista. Referintiin ja analysintiin n valittu sellaisia hjelmia, suunnitelmia ja selvityksiä, jtka kskevat, sivuavat tai välillisesti vaikuttavat alemman tiestön tienpitn. Seutu- ja yhdysteiden tienpita kskeva esiselvitys liittyy läheisesti Vähäliikenteisten teiden taludellinen ylläpit -tutkimushjelmaan. Esiselvityksen tulksia vidaan hyödyntää tutkimushjelman tutkimuksissa ja selvityksissä.
Seutu- ja yhdystiet tienpidn suunnittelussa 11 ESISELVITYKSEN TAVOITTEET 2 ESISELVITYKSEN TAVOITTEET Työn tavitteena n tehdä perusteltu ehdtus seutu- ja yhdystieverkn tienpidn suunnittelun tutkimus- ja selvitystarpeista. Työn tulee antaa myös suuntalinjja Tiehallinnn alemman tieverkn tienpidn timintalinjjen suunnitteluun sekä vusittaisten timinta- ja talussuunnitelmien laatimiseen. Ehdtuksen tekemistä varten tulee selvittää eri ministeriöiden tutkimukset, selvitykset ja suunnitelmat haja-asutusalueiden kehittämiseksi sekä niiden vaikutus alempiasteisten teiden tienpitn. Työn tulee sisältää myös selvitys keskeisten lakien (perustuslaki, maankäyttö- ja rakennuslaki, alueiden kehittämislaki sekä tielaki) velvitteista ja ylimmän valtakunnantasn hjauksesta niiltä sin kuin ne sivuavat alempiasteisten teiden tienpita tai välillisesti vaikuttavat siihen. Myös alemman tieverkn tienpidn timintalinjat Rutsissa tulee selvittää.
12 Seutu- ja yhdystiet tienpidn suunnittelussa LAKIEN VELVOITTEITA 3 LAKIEN VELVOITTEITA Perustuslaki n kaiken lainsäädännön ja julkisen vallan käytön kulmakivi. Se sisältää säännökset valtin järjestysmudsta, ylimpien valtielinten suhteista ja yksilön perusikeuksista. Lähinnä perusikeuksista löytyy välillisesti yhteys alemman tieverkn tienpitn. Perusikeuksiin kuuluu muun muassa ikeus henkilökhtaiseen turvallisuuteen, jhn vidaan lukea myös liikkumisen turvallisuus. Meillä n myös vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikka. Liikenneverkn ja yleisten teiden suunnittelu ja kehittäminen n sa yhdyskuntasuunnittelua ja ne kytkeytyvät läheisesti muuhun alueiden käytön suunnitteluun. Alueiden käyttöä hjataan useiden eri lakien avulla. Myös aluepliittiset ja muut yhteiskunnan tukitimet, rahitus, energiaratkaisut ja esimerkiksi liikenneplitiikka vaikuttavat alueiden käyttöön. Alemman tieverkn kannalta leellisia lakeja vat alueiden kehittämislaki maankäyttö- ja rakennuslaki tielaki. Alueiden kehittämislaki antaa velvitteet, miten valtin viranmaisten tulee timinnassaan humiida alueiden kehittäminen. Maankäyttö- ja rakennuslaki määrittelee alueiden käytön hjausjärjestelmän erilaisine kaavamutineen ja viranmaisten velvllisuudet niiden humiimiseksi massa timinnassaan. Tielaki antaa tienpitviranmaiselle ikeuden timia. Kaikkia edellä mainittuja lakeja n viimeksi kuluneiden vusien aikana uudistettu. Turein niistä ja alemman tieverkn kehittämisen kannalta merkittävin n alueiden kehittämislaki, jka tuli vimaan 1.1.2003. Se krvaa aiemman, yhdeksän vutta vimassa lleen lain alueiden kehittämisestä. 3.1 Alueiden kehittämislaki Alueiden kehittämislaissa säädetään alueiden kehittämisen suunnittelujärjestelmästä ja tteuttavista viranmaisista. Lisäksi laissa säädetään tuen myöntämisestä sisäasianministeriön hallinnnalalla. Laissa n myös säännöksiä Eurpan yhteisön alueellisten rakennerahast-hjelmien valmistelusta, hyväksymisestä ja muuttamisesta. 3.1.1 Lain tavitteet Edellisen aluekehityslain tavitteina li edistää maan alueiden maehtista kehittämistä ja tasapainista alueellista kehitystä. Näiden tavitteiden saavuttamiseksi li laissa määritelty neljä painpistealuetta. Tavitteen mukainen alueellinen kehitys ei le tteutunut vaan kehitys n llut pikemminkin päinvastaista. Lain vimaan tullessa Sumi li tipumassa 1990-luvun alun taludellisesta lamasta. Olennaisimpia piirteitä lamanjälkeisessä kehityksessä n llut maan sisäinen muuttliike. Pienemmiltä kaupunkiseuduilta ja maaseudulta n muutettu suurimpiin keskuksiin. Muuttajat vat lleet enimmäkseen nuria, mikä n muuttanut erityisesti maaseudun väestörakennetta entistä vanhemmaksi.
Seutu- ja yhdystiet tienpidn suunnittelussa 13 LAKIEN VELVOITTEITA Uudessa laissa n kaksi keskeistä tavitetta. Tinen tavite liittyy edellytysten lumiseen alueiden taludelliselle kasvulle ja tinen kehittyneisyyserjen vähentämiseen eri alueiden välillä. Tavitteeksi n myös kirjattu edellytysten luminen elinkeintiminnan kehitykselle ja työllisyyden parantamiselle. Taludellisen kasvun tekijänä krstetaan saamista. Taludellinen kasvu edistää työllisyyttä. Kasvun perustana tulee lla myös kestävä kehitys. Se pitää sisällään ajatuksen, että pyritään saamaan aikaan alueiden kannalta pysyvää kehitystä tukemalla alueiden luntaisia kehittymismahdllisuuksia. Kestävän kehityksen periaate sisältää myös lunnnvarjen kestävän käytön ja ympäristön sujelun periaatteen. Ssiaalisesti kestävä kehitys liittyy muun hella yhteiskunnallisesti ikeudenmukaisen kehityksen ja terveydellisten ljen edistämiseen. Tisena tavitteena laissa n vähentää alueiden kehittyneisyyserja. Kehittyneisyyserja pitäisi vähentää timenpiteillä, jiden lähtökhtana n alueen kilpailukyvyn parantaminen. Tavitteeseen sisältyy myös se, että alueen perusinfrastruktuuri, erilaisten palvelujen saatavuus ja nykyaikaiset tiet- ja liikenneyhteydet turvataan. Alueiden infrastruktuurin ei kuitenkaan tulisi lla samanlaista kaikilla alueilla, vaan sen avulla tulisi luda sutuisa ympäristö yritystiminnalle ja siinä tulisi ttaa humin alueen yhdyskuntarakenne ja sen vaatimukset. Alueiden kehittyneisyyserja tulisi vähentää myös siten, että parannetaan väestön elinlsuhteita. Alueiden kehittämistimien tulee perustua alueiden erilaisiin väestö-, elinkein- ja aluerakenteen mahdllisuuksiin ja kehittämistarpeisiin. Lisäksi tulee ttaa humin Eurpan yhteisön alue- ja rakenneplitiikan tavitteet. 3.1.2 Suunnittelujärjestelmä Vastuu alueiden kehittämisestä n valtilla ja kunnilla. Kussakin maakunnassa n aluekehitysviranmaisena maakunnan liitt. Alueiden kehittäminen perustuu määräaikaisiin hjelmiin. Aluetaslla laaditaan suunnittelun kannalta keskeinen maakuntahjelma. Sitä tarkentavat valtineuvstn päättämät erityishjelmat, jita vat aluekeskushjelma, maaseutupliittinen kknaishjelma, saamiskeskushjelma ja saarist-hjelma. Valtineuvst vi tehdä päätöksiä myös muista erityishjelmista. Maakuntahjelmien ja erityishjelmien tteuttamiseksi vidaan lisäksi laatia hjelmaspimuksia. Keskushallinttaslla järjestelmään kuuluvat valtineuvstn hyväksymät valtakunnalliset alueiden kehittämistä kskevat tavitteet, jita kskevia säännöksiä ei edellisessä aluekehityslaissa llut lainkaan. Sisäasiainministeriö vastaa alueiden kehittämistä kskevien tavitteiden valmistelusta yhteistyössä muiden ministeriöiden ja maakuntien kanssa. Valtineuvstn päätöksellä määrätyt ministeriöt määrittelevät määräajaksi alueiden kehittämisen tavitteet ja timenpiteet sekä periaatteet timenpiteiden alueellisesta khdentamisesta ja rahituksesta ttaen humin maakuntien kehittämisen tavitteet. Rahitus määritellään vusittain siltä sin kuin se n mahdllista. Sisäasiainministeriö vastaa maakunta- ja muiden hjelmien valmistelun ja timeenpann yhteensvittamisesta, seurannasta ja arviinnista. Tarkituksena n, että valtineuvst tarkentaa lain tavitteita valtakunnallisilla alueiden kehittämisen tavitteilla ja sittaa alueiden kehittämistimin
14 Seutu- ja yhdystiet tienpidn suunnittelussa LAKIEN VELVOITTEITA nan painpistealueet valtakunnan taslla. Valtineuvst päättää tavitteista hallituskauden alussa määräajaksi, jka n pääsääntöisesti eduskuntavaalien vaalikausi eli neljä vutta. Tavitteita vidaan hallituskauden aikana tarkentaa tai muuttaa lennaisesti muuttuneen alueellisen kehityksen vaatimalla tavalla. Valtin viranmaisten tulee ttaa timinnassaan humin valtakunnalliset alueiden kehittämisen tavitteet, edistää niiden tteuttamista ja arviida timenpiteidensä vaikutuksia alueiden kehittämisen kannalta. Maakuntahjelma sisältää maakunnan mahdllisuuksiin ja tarpeisiin perustuvat kehittämisen tavitteet, maakunnan kehittämisen kannalta lennaiset timenpiteet tavitteiden saavuttamiseksi ja suunnitelman hjelman rahittamiseksi. Maakuntahjelmassa svitetaan yhteen valtineuvstn hyväksymät valtakunnalliset alueiden kehittämisen tavitteet ja muut maakuntaa kskevat, alueiden kehittämiseen liittyvät hjelmat. Maakuntahjelma laaditaan valtuustkausittain. Maakuntahjelman perusteella laaditaan vusittain maakuntahjelman tteuttamissuunnitelma. Valtin viranmaisten n timinnassaan tettava humin maakuntahjelmat ja edistettävä niiden tteuttamista. 3.1.3 Lausunt- ja neuvttelumenettely Valtin viranmaisten n pyydettävä maakunnan liitilta lausunt sellaisista alueen kehittämisen kannalta merkittävistä suunnitelmista ja timenpiteistä, jtka eivät sisälly maakuntahjelmaan, sekä arviitava niiden vaikutuksia alueen kehitykseen. Lausunt ja maakunnan kehittämistä kskevat hjelmat n tettava humin päätöksentessa ja muussa timinnassa. Js valtin viranmainen aik piketa maakunnan liitn lausunnsta, sen n perusteltava pikkeaminen neuvteltuaan sitä ennen asiasta maakunnan liitn kanssa. 3.2 Maankäyttö- ja rakennuslaki Alueiden käytön hjausjärjestelmästä määrätään 1.1.2000 vimaan tulleessa maankäyttö- ja rakennuslaissa, jssa n säännökset kaavajärjestelmästä ja rakentamisesta. Laissa säädetään myös valtakunnallisista alueiden käyttötavitteista, jista valtineuvst n päättänyt ja jtka tulivat vimaan 1.6.2001. Alueiden käytön ja rakentamisen yhteydessä svellettavat muut lait vat alisteisia maankäyttö- ja rakennuslaille. Kun muiden lakien njalla suunnitellaan ja päätetään alueiden käytöstä, n tettava humin maankäyttö- ja rakennuslain käyttöä kskevat tavitteet ja suunnitelmat. Valtakunnalliset alueiden käyttötavitteet liittyvät erityisesti päätieverkkn (valta- ja kantatiet) eikä niillä juurikaan le vaikutusta alempilukkaisiin teihin. Kun viranmaiset suunnittelevat alueiden käyttöä kskevia timenpiteitä ja päättävät niiden tteuttamisesta, n pyrittävä edistämään maakuntakaavan tteuttamista ja katsttava, ettei timenpiteillä vaikeuteta kaavan tteuttamista. Myöskään yleiskaavan tteuttamista ei saa vaikeuttaa.
Seutu- ja yhdystiet tienpidn suunnittelussa 15 LAKIEN VELVOITTEITA 3.3 Tielaki Vimassa levassa tielaissa määrätään muun muassa, että tieverkka kehitettäessä n kiinnitettävä humita asutuksen sekä tellisuuden, kaupan, maa- ja metsätaluden sekä muiden elinkeinaljen leviin ja dtettavissa leviin liikennetarpeisiin. Humin n tettava myös muu alueiden käyttö ja muut liikennemudt sekä niitä kskevat suunnitelmat. Tien suunnittelun tulee perustua maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen kaavaan, jssa tien sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön n selvitetty. Tietä ei saa tehdä vastin asemakaavaa. Alempilukkaiset tiet sijaitsevat suurimmaksi saksi haja-asutusalueilla ja siis asemakaava-alueiden ulkpulella. Maakuntakaavassa ei yleensä eikä laaja-alaisessa yleiskaavassakaan aina esitetä alempilukkaisia teitä. Tällaisten teiden suunnittelua ei tällöin vida perustaa näihin kaavihin. Yleis- ja tiesuunnitelmasta n hankittava maakunnan liitn lausunt. Js maakunnan liitt ja Tiehallint vat lennaisesti eri mieltä suunnitelmasta, n asia siirrettävä liikenne- ja viestintäministeriön ratkaistavaksi. Tien liikenneturvallisuuden ja välityskyvyn edistämiseksi tiesuunnitelmassa vidaan asemakaava-alueen ulkpulella antaa määräyksiä tai kieltja yksityisten teiden liittämisestä yleiseen tiehen ja sille jhtavien liittymien käyttämisestä. Js tiesuunnitelmassa n kielletty liittyminen muissa kuin suunnitelman sittamissa liittymiskhdissa, vi tienpitviranmainen harkintansa mukaan sallia uuden yksityisen tien liittämisen tällaiseen tiehen. Käytännössä yksityisteiden liittymäkiellt ja rajitukset khdistetaan pääteille. Sellaisilla teillä, jille ei le annettu liittymäkielta, tarvitaan yksityistien liittämiseksi yleiseen tiehen tiepiirin lupa. Lupa, jhn vidaan liittää tarpeellisia ehtja, n myönnettävä, js liittymä n tarpeen kiinteistön käyttämiseksi ja liittymä sekä sen sijainti n sellainen, ettei liikenneturvallisuus sen takia vaarannu. Valta- ja kantateillä, jtka timivat valtakunnallisen ja yleensä pitkämatkaisen liikenteen välittäjinä, liikenteellisten tekijöiden painarv lupamenettelyssä n suuri. Alemman tiestön liikennemäärät vat usein niin pienet ja teiden npeusrajitus niin alhainen, että yleensä vain erittäin hun tien gemetria ja hunt näkemät vivat lla syynä sille, ettei liittymälupaa myönnetä. Yleinen tie n pidettävä liikennettä tyydyttävässä kunnssa. Kunnssapitn kuuluvat timenpiteet n laissa erikseen määritelty. Lain mukaan yleinen tie n talvella pidettävä mttriajneuvliikenteen tarvetta vastaavasti lumi- ja jääesteistä vapaana. Laki mahdllistaa kuitenkin sen, että tie vidaan jättää jpa kknaan auraamatta liikenteen vähäisyyden tai jnkin muun erityisen syyn vuksi. Tällaiset harvinaiset tapaukset vat kskeneet alempilukkaisia, yleensä valtakunnan itärajalle meneviä teitä. 3.3.1 Maantielakiehdtus Tielakityöryhmä n 31.1.2003 jättänyt liikenne- ja viestintäministeriölle ehdtuksensa uudeksi yleisiä teitä kskevaksi laiksi, jnka nimi lisi maantielaki. Ehdtuksen mukaan nykyinen jak hallinnllisiin lukkiin, maanteihin ja paikallisteihin, jäisi pis ja kaikki yleiset tiet lisivat maanteitä. Maanteiden
16 Seutu- ja yhdystiet tienpidn suunnittelussa LAKIEN VELVOITTEITA lukittelun perustaksi tettaisiin j käytössä leva timinnallinen lukitus; valta-, kanta-, seutu ja yhdystiet. Valtin ylläpitämä tieverkk säilyisi jkseenkin entisen laajuisena. Lakiehdtuksella yhtenäistetään nykyistä yleisiä teitä kskevaa lainsäädäntöä ja saatetaan se vastaamaan nykyisiä lsuhteita. Ehdtuksessa paintetaan aikaisempaa enemmän alueiden kehittämistä ja tieliikennejärjestelmää sen keskeisenä sana. Päivittäinen liikennöitävyys n turvattava yleisillä teillä kk maassa niin, että kaikilla n mahdllisuus liikkua ja saavuttaa peruspalvelut. Lakiehdtuksen mukaan tieverkn tulee tarjta mahdllisuus turvalliseen ja timivaan liikkumiseen ja kuljettamiseen kk maassa khtuullisin kustannuksin ttamalla humin eri väestöryhmien liikkumistarpeet ja eri elinkeinaljen kuljetustarpeet. Tässä tarkituksessa maantieverkn tulisi tarjta tietty peruspalvelutas. Siihen sisältyy mahdllisuus päästä yleiselle tielle khtuulliselta etäisyydeltä ja että vähäliikenteisimmätkin tiet pidetään yleistä liikennettä tyydyttävässä kunnssa, jtta liikkumis- ja kuljetuskustannukset laajassa ja harvaanasutussa maassa pysyisivät khtuullisina. Maankäyttö- ja rakennuslain sekä alueiden kehittämislain vaatimukset tienpidlle n kirjattu myös maantielakiehdtukseen. Maatalusliittymät rinnastettaisiin uudessa laissa yksityisten teiden liittymiin. Muuten yksityisteiden liittymiä kskevat määräykset pysyvät ennallaan. Lakiin ehdtetaan tettavaksi tarkempia määräyksiä siitä, mitä seikkja kunnssapidn tasn määräytymisessä tulisi ttaa humin, kun arviidaan, nk maantie liikennettä tyydyttävässä kunnssa. Tällaisia seikkja vat liikenteen määrä ja laatu, tien liikenteellinen merkitys sekä säätila, ajankhta ja muut lsuhteet. Tienpitviranmaisella lisi edelleen valta päättää, ettei jtain maantietä tai sen saa pidettäisi liikennettä tyydyttävässä kunnssa. Esimerkiksi tiehen liittyvä pysäköimisalue vidaan talvella jättää auraamatta. Uudistus ei tu lennaisia muutksia alemman tieverkn tienpitn. 3.4 Laki Tiehallinnsta Vunna 2000 vimaan tulleen lain mukaan Tiehallinnn eräs tehtävä n sana tienpidn kknaisuutta edistää tienpidn timenpitein tasapainista aluekehitystä. Päätieverkn hella n pidettävä hulta alemmanasteisen tieverkn riittävästä laajuudesta ja kunnsta.
Seutu- ja yhdystiet tienpidn suunnittelussa 17 YLIN VALTAKUNNANTASON OHJAUS 4 YLIN VALTAKUNNANTASON OHJAUS 4.1 Yleistä Valtakunnan taslla pliittisten päättäjien tehtävä n muuttunut yksittäisten timenpiteiden päättämisestä entistä enemmän strategiseksi hjaukseksi. Alemman tieverkn tienpitn khdistuva pliittinen hjaus tulee erityisesti aluekehitystä kskevien päätösten ja kannanttjen kautta. Istuva hallitus määrittelee valtakunnan aluekehityksen suuntaviivat hallitushjelmassaan. Kansallisen alueplitiikan tavitteet ja niiden tteuttamiseksi valitut timenpiteet n päätetty aluepliittisessa tavitehjelmassa, jnka valtineuvst n hyväksynyt. Uudessa tänä vunna vimaan tulleessa aluekehityslaissa puhutaan tavitehjelmien sijasta erityishjelmista, jita vidaan laatia valtakunnallisten alueiden kehittämisen tavitteiden tteuttamiseksi. Paav Lippsen II hallitus hyväksyi 9.11.2000 aluepliittisen tavitehjelman. Sen tarkituksena li suunnata ja svittaa yhteen alueellista kehittämistyötä vusina 2000-2003. Ohjelma n llut phjana aluekehityslain uudistamiselle ja kansallisen alueplitiikan tehstamiselle. Tavitehjelmassa n linjattu myös Sumen kantja EU:n rakennerahastuudistukseen. Lippsen hallituskaudella n laadittu lisäksi muun muassa saamiskeskushjelma, aluekeskushjelma, kaupunkiplitiikka, maaseutuplitiikka sekä saarist-hjelma. Ne ulttuvat hallituskautta pidemmälle ajalle. Valtineuvst anti 8.11.2001 eduskunnalle tulevaisuusselnten Tasapainisen kehityksen Sumi 2015, jsta tulevaisuusvalikunta n laatinut mietinnön. Mietintö valmistui 11.12.2002. Nämä kannantt vat merkittävimpiä lähtöaineistja, kun ministeriöt ja muut taht vat valmistelleet ja valmistelevat hjelmia ja suunnitelmia. 4.2 Hallitushjelma Anneli Jäätteemäen jhtama hallitus alitti työnsä 17.4.2003. Uuden hallituksen hjelmassa ei le esitetty aikaisempiin linjauksiin sellaisia muutksia, jtka tisivat leellisesti uutta näkökulmaa alemman tieverkn tienpitn. Nyt alkavalla hallituskaudella tullaan tarkistamaan ja kehittämään aikaisemmin laadittuja erityishjelmia ja laatimaan uusia plitiikkahjelmia. Hallitus aik panstaa alueiden kilpailukyvyn parantamiseen vimistamalla niiden saamista, mia vahvuuksia ja lisäämällä alueiden kehittämisen maehtisuutta. Alueiden menestyksen nähdään tukevan kk kansantaluden kasvua ja heijastuvan kk maahan. Aluekeskusten vahvistamiseksi aluekeskushjelmaa kehitetään ja sen tteuttamista tehstetaan suritettavien arviintien phjalta. Myös maaseutupliittinen hjelma päivitetään. Aluekehityksen turvaamiseksi hulehditaan liikenneväylien ja liikenneyhteyksien ylläpidsta sekä npeiden ja khtuuhintaisten tietliikenneyhteyksien