Päivämäärä 3.11.2015 SOININ KUNTA PESOLAN TUULIVOIMA-ALUEEN OSAYLEISKAAVA
SOININ KUNTA PESOLAN TUULIVOIMA-ALUEEN OSAYLEISKAAVA Tarkastus 1.9.2014, 3.11.2015 Päivämäärä 3.11.2015 (ehdotus), 1.9.2014 (luonnos) Laatija Jutta Piispanen, Ville Vihanta, Minna Vesisenaho Tarkastaja Liisa Märijärvi-Vanhanen Hyväksyjä Soinin kunnanvaltuusto Kaavaselostus Kuvaus Ramboll Pitkänsillankatu 1 67100 KOKKOLA P +358 20 755 7600 F +358 20 755 7602 www.ramboll.fi
SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. PERUSTIEDOT 1 2.1 Suunnittelun kohde ja vaikutusalue 1 2.2 Kaavan nimi ja tarkoitus 3 2.3 Yhteyshenkilöt 3 2.4 Suunnittelun lähtökohdat ja tavoitteet 4 2.4.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet 4 3. KAAVA-ALUEEN NYKYTILA 5 3.1 Ympäristön nykytila 5 3.1.1 Aluerakenne, maankäyttö ja elinkeinot 5 3.1.2 Liikenne ja kuljetusreitistöt 6 3.1.3 Virkistyskäyttö ja matkailu 7 3.1.4 Luonnonympäristö ja kasvillisuus 8 3.1.5 Huomionarvoiset kohteet 9 3.1.6 Linnusto ja muu eläimistö 11 3.1.6.1 Linnusto 11 3.1.6.2 Lepakot 16 3.1.6.3 Liito-orava 20 3.1.6.4 Viitasammakko 21 3.1.6.5 Uhanalaiset lajit 23 3.1.6.6 Rämeristihämähäkki 23 3.1.6.7 Muu eläimistö 23 3.1.7 Natura-alueet ja muut suojelualueet 24 3.1.8 Tuulisuusolosuhteet ja muut tekniset edellytykset 26 3.1.9 Maisema ja kulttuuriympäristö 26 3.2 Lähialueen muut tuulivoima-alueet 35 3.3 Maa-alueiden omistus 37 3.4 Kaavoitustilanne 37 3.4.1 Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava 37 3.4.2 Etelä-Pohjanmaan vaihemaakuntakaavat 38 3.4.3 Keski-Suomen maakuntakaava 40 3.4.4 Keski-Suomen vaihemaakuntakaavat 41 3.4.5 Voimassa olevat yleiskaavat 41 3.4.6 Vireillä olevat yleiskaavat 43 3.4.6.1 Soinin kunta 43 3.4.6.2 Alajärven kaupunki 44 3.4.6.3 Keski-Suomen hankkeet 44 3.4.7 Asemakaava ja ranta-asemakaava 46 3.4.8 Pohjakartta 47 4. SELVITYKSET 47 5. OSAYLEISKAAVAN SUUNNITTELUN VAIHEET 48 5.1 Suunnittelun vaiheet 48 5.2 Osallistuminen ja yhteistyö 48 5.2.1 Aloitusvaihe 48 5.2.2 Valmisteluvaiheen kuuleminen 48 5.3 Osalliset 49 5.4 YVA-lausunnon huomioiminen 50 6. Kaavaratkaisu 52 6.1 Laaditut vaihtoehdot 52 6.2 Lentoestelupa 53 6.3 Kaavan yleisrakenne ja kaavamerkinnät 53 6.4 Mitoitus ja sen perusteet 56 6.5 Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutuminen 56 6.6 Suhde voimassa olevaan kaavaan 56 6.6.1 Maakuntakaava 56 6.6.2 Yleiskaava 56 6.7 Kaavaehdotuksen suhde kaavaluonnokseen 57
6.8 Liittyminen sähköverkkoon 58 7. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 59 7.1 Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön 59 7.1.1 Melun mittaaminen 59 7.1.2 Melun yhteisvaikutukset 61 7.1.3 Meluvaikutukset Pesolan osayleiskaavan osalta 63 7.1.4 Varjojälkkeen mittaaminen 65 7.1.5 Varjovälkkeen yhteisvaikutukset 66 7.1.6 Varjovälkkeen vaikutukset Pesolan osayleiskaavan osalta 68 7.1.7 Metsästys ja muu virkistyskäyttö 70 7.2 Vaikutukset maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon 71 7.3 Vaikutukset kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin 72 7.3.1 Kasvillisuus ja luontotyypit 72 7.3.2 Linnusto 73 7.3.3 Lepakot ja liito-oravat 74 7.3.4 Viitasammakko 74 7.3.5 Rämeristihämähäkki 75 7.3.6 Muu eläimistö 75 7.3.7 Luonnonvarojen hyödyntäminen 75 7.4 Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, maankäyttöön, kaavoitukseen sekä yhdyskunta- ja energiatalouteen 76 7.5 Vaikutukset liikenteeseen, tutkiin ja tietoliikenteeseen 78 7.5.1 Liikenne 78 7.5.2 Lentoliikenne ja Puolustusvoimat 80 7.5.3 Viestintäyhteydet 80 7.5.4 Säätutkat 81 7.6 Vaikutukset kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön 81 7.7 Vaikutukset Natura- ja suojelualueisiin 86 7.8 Yhteisvaikutukset 86 7.8.1 Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö 88 7.8.2 Maisema 89 7.8.3 Linnusto 91 7.8.4 Metsäpeura 92 7.8.5 Melu 94 7.8.6 Välke 94 7.8.7 Sähkönsiirto ja muut hankkeet 94 7.9 Riski- ja häiriötilanteet (vaaran arviointi) 95 7.10 Yhteenveto vaikutuksista 96 8. HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN VÄHENTÄMINEN 98 9. TOTEUTTAMINEN 99 9.1 Toteuttamisaikataulu 99 9.2 Jatkosuunnitelmat 99 9.2.1 Maankäyttöoikeudet 99 9.2.2 Turvetuotanto 99 9.2.3 Rakennuslupa 99 9.2.4 Lentoestelupa 99 9.2.5 Puolustusvoimien hyväksyntä 100 9.2.6 Ympäristölupa 100 9.2.7 Tutkimuslupa 100 9.2.8 Liikenne 101 9.2.9 Tuulivoimapuiston käytöstä poisto 101 9.2.10 Ympäristövaikutusten seurantaohjelma 101 9.2.11 Meluvaikutusten seuranta 101 9.2.12 Sosiaalisten vaikutusten seuranta 102 LÄHTEET 103
ERILLISLIITTEET Kaavaehdotuskartta 1:10 000 LIITE 1. Pesolan rakentamisalueiden kasvillisuus- ja luontotyyppikuvaukset LIITE 2. Pesolan tuulivoimahankkeen luontoselvitys LIITE 3. Pesolan, Korkeanmaan ja Möksyn tuulivoimapuistot. 110 kv liityntävoimajohdon luontoselvitys LIITE 4. Pesolan-Korkeanmaan tuulivoimahankkeen lepakkoselvitys LIITE 5. Pesolan-Korkeanmaan tuulivoimahankkeen liito-oravaselvitys LIITE 6. Pesolan-Korkeanmaan tuulivoimahankkeen viitasammakkoselvitys LIITE 7. Pesolan tuulivoimahankkeen pesimälinnustoselvitys LIITE 8. Pesolan-Korkeanmaan tuulivoimahankkeen metsäkanalintuselvitys LIITE 9. Kevätmuutonseuranta ja petolintutarkkailu, SSLTY. Vain viranomaiskäyttöön LIITE 10. Petolintutarkkailu, SSLTY. Vain viranomaiskäyttöön LIITE 11. Syysmuutonseuranta, SSLTY. LIITE 12. Pesolan-Korkeanmaan tuulivoimahankkeen kuvasovitteet LIITE 13. Soini Pesola ja Korkeamaa sekä Alajärvi Louhu ja Möksy tuulivoimapuistojen muinaisjäännösinventointi 2013. Mikroliitti Oy LIITE 14. Pesolan-Korkeanmaan tuulivoimahankkeen meluselvitys LIITE 15. Pesolan-Korkeanmaan tuulivoimahankkeen välkeselvitys LIITE 16. Lepakoiden muutonseurantaselvitys LIITE 17. Yhteysviranomaisen lausunto YVA-selostuksesta Vain viranomaiskäyttöön toimitetaan liitteet 9 ja 10 Erillisselvityksenä on laadittu salassa pidettävät raportit Alajärven, Soinin ja Vimpelin tuulivoima-alueiden Natura-arviointi, 9.5.2014 sekä siitä saadun lausunnon perusteella Soinin Pesolan tuulivoima-alueen Natura-arvioinnin täydennys maakotkan osalta 28.10.2015. Julkisena raporttina on laadittu Natura-arvioinnin täydennys 6.11.2015, jossa käsitellään muut kuin maakotkaan liittyvät asiat.
1 1. JOHDANTO Soinin kunta on päättänyt käynnistää osayleiskaavan laatimisen Pesolan alueelle. Osayleiskaava laaditaan oikeusvaikutteisena ohjaamaan tuulivoimaloiden rakentamista. Yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon maakuntakaavan ohjausvaikutus (MRL 48 ) ja siinä tehdyt alueidenkäyttöratkaisut on otettava yleiskaavoituksen perustaksi. Yleiskaavaa laadittaessa on yleiskaavan sisältövaatimuksissa tarkoitetut seikat selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus edellyttävät. Huhtikuussa 2011 voimaan tulleen lainmuutoksen myötä tuulivoimarakentaminen voi perustua suoraan yleiskaavaan (MRL 77 a ). Pesolan alueen hanketoimijana on Suomen Hyötytuuli, joka on myös vastannut alueen YVAmenettelystä. YVA:n projektipäällikkönä oli Kirsi Lehtinen Ramboll Finland Oy:tä ja kaavasuunnittelusta ovat vastanneet projektipäällikkö Liisa Märijärvi-Vanhanen sekä suunnittelijoina Jutta Piispanen ja Ville Vihanta. Suomen Hyötytuuli Oy:n yhteyshenkilönä toimi Johanna Virtanen. Kaavaselostus koskee 3.11.2015 päivättyä kaavakarttaa. Ramboll Finland Oy Liisa Märijärvi-Vanhanen Projektipäällikkö Ville Vihanta Kaavasuunnittelija 2. PERUSTIEDOT 2.1 Suunnittelun kohde ja vaikutusalue Osayleiskaava-alue (n. 15 km 2 ) sijaitsee Soinin kunnan pohjoisosassa n. 9 km etäisyydellä keskustasta. Alue rajautuu itäosastaan Kyyjärven ja Karstulan kuntiin ja pohjoisosastaan Alajärven kaupunkiin. Suunnittelualueen länsipuolella sijaitsevaan Alajärven keskustaan on matkaa noin 24 km, koillispuolella sijaitsevaan Kyyjärven keskustaan noin 15 km ja kaakkoispuolella sijaitsevaan Karstulan keskustaan on matkaa noin 27 km. Alueelle on tavoitteena toteuttaa enintään 12 yksikköteholtaan noin 3-5 MW tuulivoimalaa. Neljä eteläisintä voimalaa toteutetaan suunnittelutarveratkaisulla, mikäli maakotkaseurannassa voidaan osoittaa, ettei uhanalaisen lajin suojelu vaarannu. Tuulivoimalan napakorkeus on noin 140 150 m, lavan pituus noin 60 m ja siten kokonaiskorkeus on noin 200 210 m (enintään 210 m). Tuulivoimalat liitetään toisiinsa maakaapelein ja yhdistetään alueen länsipuolelle rakennettavaan sähköasemaan, joka sijaitsee vaihtoehtoisesti joko Pesolantien pohjoispuoleisella tai eteläpuolella. Mikäli sähköasema rakennetaan Pesolantien eteläpuolelle, myös Korkeamaan tuulivoimalat yhdistetään kyseiseen sähköasemaan. Sähköasema liitetään Alajärven sähköasemaan uudella noin 9 10 kilometrin pituisella 110 kv voimajohdolla. Voimajohto sijoitetaan nykyisen Fingrid Oyj:n Vihtavuori-Alajärvi 400 kv voimajohdon rinnalle, mikä laajentaa nykyistä johtoaukeaa noin 20 metrillä. Alueelle on laadittu kaavoituksen kanssa samanaikaisesti ympäristövaikutusten arviointi. Pesolan alueen (YVA:ssa 23 voimalaa) kanssa samassa YVA:ssa käsitellään em. Korkeamaan tuulivoimaalue (YVA:ssa 25 voimalaa, kaavaehdotuksessa 19 voimalaa), joka hyväksyttiin kunnanvaltuustossa 26.10.2015.
2 Kuva 1. Suunnittelualueen likimääräinen sijainti. Pohjakartta Maanmittauslaitos. Kuva 2. Suunnittelualueen rajaus. Pohjakartta Maanmittauslaitos.
3 Kaavan vaikutusalue voidaan jakaa lähivaikutusalueeseen, joka sisältää välittömästi tuulivoimaalueisiin liittyvät maa-alueet. Laajempi vaikutusalue muodostuu alueista, joiden kaukomaisemassa alue on havaittavissa. Lähimpänä vaikutusalueena voidaan pitää noin 200 300 metrin etäisyyttä voimalasta. Vaikka voimalan kaatuminen onkin erittäin epätodennäköistä, puhutaan tässä yhteydessä ns. kaatumaalueesta. Näihin vaikutuksiin kuuluvat esim. jään mahdollisesta lentämisestä koituvat riskit ja viereiselle maanomistusyksikölle mahdollisesti tuleva häiriö. Myös tieliikenteen osalta vaikutusalueena pidetään ohjeistuksen mukaisesti likimain kyseistä etäisyyttä. Melun vaikutusalueena ymmärretään 500 1500 metrin etäisyyttä voimalasta. Vaikutusalueen laajuus riippuu mm. häiriintyvän toiminnan luonteesta (esim. vapaa-ajanasutus / pysyvä asutus) ja voimalan tyypistä. Lähimaisema-alue ulottuu useimmin noin 2000 3000 metrin päähän. Tällöin voimalat, näkyessään, hallitsevat maisemaa ja muodostavat selvän uuden elementin maisemakuvassa. Kaukomaisema-alue ajatellaan olevan yli 6 km päähän ulottuva alue jolloin voimalat ovat (hyvällä säällä) näkyvissä mutta ne eivät enää hallitse maisemaan. Kaukomaisemavaikutusalue voi ulottua kauaskin, voimalat saattavat näkyä vielä 15 20 kilometrin päästä mikäli maisema on avointa (peltoalueet ja vesistöt). 2.2 Kaavan nimi ja tarkoitus Kaavan nimi on Soinin Pesolan tuulivoima-alueen osayleiskaava. Tarkoituksena on laatia alueelle oikeusvaikutteinen osayleiskaava, jonka perusteella voidaan myöntää rakennusluvat tuulivoimalayksiköiden rakentamiselle. 2.3 Yhteyshenkilöt Kaavoittajana on Soinin kunta: Soinin kunta Multiantie 27 A 63800 SOINI Kunnanjohtaja Stefan Sundberg 050 084 0630 stefan.sundberg@soini.fi Tekninen johtaja Jouni Hänninen 044 550 1864 jouni.hanninen@soini.fi Kaavakonsultti: Ramboll Finland Oy Kampusranta 9 C 60320 SEINÄJOKI Projektipäällikkö Liisa Märijärvi-Vanhanen 040 5560 473 liisa.marijarvi-vanhanen@ramboll.fi Tuulivoimatoimija: Suomen Hyötytuuli Oy PL 305 28601 PORI Hankekehityspäällikkö Miia Wallén 050 329 7127 miia.wallen@hyotytuuli.fi Hankekehitysinsinööri Johanna Virtanen 040 843 9520 johanna.virtanen@hyotytuuli.fi
4 2.4 Suunnittelun lähtökohdat ja tavoitteet Suunnittelun lähtökohtana on Soinin kunnan aloite Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavan luonnoksessa tuulivoimatuotannolle varattavien alueiden osayleiskaavojen käynnistämisestä. Suunnittelualueen rajauksessa on huomioitu tuulivoimatoimija Suomen Hyötytuuli Oy:n alustavat suunnitelmat alueen hyödyntämisestä tuulivoimatuotannolle. Suomen Hyötytuuli Oy on sopinut alueen kaavoittamisen käynnistämisestä Soinin kunnan kanssa. Lisäksi Hyötytuulen tarkoituksena on solmia maanvuokrasopimukset kaikkien kaava-alueen maanomistajien kanssa. Suunnittelun tavoitteena on laatia oikeusvaikutteinen osayleiskaava, joka mahdollistaa tuulivoimaloiden sekä niihin liittyvän tiestön, sähkönsiirtoverkoston ja sähköasemien rakentamisen kaava-alueelle sekä alueen muiden toimintojen ja tuulivoimatuotannon yhteensovittamisen. Osayleiskaava laaditaan siten, että sen perusteella voidaan myöntää suorat rakennusluvat tuulivoimaloille. Neljä eteläisintä voimalaa on tarkoitus toteuttaa suunnittelutarveratkaisulla, mikäli maakotkaseurannassa voidaan osoittaa, ettei uhanalaisen lajin suojelu vaarannu. Muut kuin tuulivoimaloille, tuulipuiston sisäisille kaapeleille ja tiestölle tarkoitetut alueet säilyvät pääosin nykyisessä käytössään. Voimaloiden rakennuspaikat, uusi tiestö ja muu tarvittava infrastruktuuri osoitetaan kaavassa lähinnä maa- ja metsätalousalueiden sisään jäävinä erillisinä alueen osina. Suunnittelun kautta varmistetaan, että kaavassa osoitetuista toiminnoista ei aiheudu esimerkiksi kaava-alueen luonnonympäristön, eläimistöön ja linnustoon, ympäröivän alueen asukkaisiin, alueella harjoitettavaan maa- ja metsätalouteen tai muihin elinkeinoihin kohdistuvia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Tärkeänä kaavan tavoitteena pidetään myös sitä, ettei uusi maankäyttö aseta merkittäviä rajoitteita osayleiskaava-alueen lähiympäristön kehittämiselle tulevaisuudessa. Osayleiskaavan laadinta sovitetaan soveltuvin osin yhteen samanaikaisesti alueella meneillään olevan YVA lain mukaisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kanssa. 2.4.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (Valtioneuvoston päätös 30.11.2000) ovat saaneet lainvoiman 26.11.2001 ja niiden muutokset ovat tulleet voi-maan 1.3.2009. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on ryhmitelty asiasisällön perusteella seuraaviin kokonaisuuksiin, jotka viidettä lukuun ottamatta koskevat suunnittelualuetta: 1. Toimiva aluerakenne 2. Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu 3. Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat 4. Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto 5. Helsingin seudun erityiskysymykset 6. Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kohdan 4 Toimivat yhteysverkot ja energiahuolto yleistavoitteissa todetaan: "Alueidenkäytössä turvataan energiahuollon valtakunnalliset tarpeet ja edistetään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia". Erityistavoitteiden mukaan: "Maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin." Tuulivoimahanke osaltaan tukee alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista (kohta 5.5).
5 3. KAAVA-ALUEEN NYKYTILA 3.1 Ympäristön nykytila 3.1.1 Aluerakenne, maankäyttö ja elinkeinot Pesolan suunnittelualue sijoittuu Etelä-Pohjanmaalle Soinin, Alajärven, Kyyjärven ja Karstulan kuntakeskusten väliselle alueelle. Aluerakenteellinen keskusverkosto muodostuu kuntakeskusten taajama-alueista, joista Järvi-Pohjanmaan (Alajärvi, Soini ja Vimpeli) keskuspaikka Alajärvi on selvästi suurin, sekä maaseudun kyläalueista. Maakuntakeskukseen Seinäjoelle on Soinista matkaa noin 78 km. Palvelut ja työpaikat ovat keskittyneet suurimpiin taajamiin ja taajamien välillä myös pendelöidään. Aluerakenteessa suunnittelualue sijoittuu pääasiassa asumattomalle seudulle, mutta lähin asutus on aivan länsirajan tuntumassa Pesolantien varrella, pohjoisrajan tuntumassa Halmesaarentien päässä sekä luoteisrajalla Heinäahossa. Muuta asutusta on noin 1 km päässä Vehkaperän kylässä sekä suunnittelualueen länsipuolella Möksyntien ja Pesolantien varrella. Suunnittelualue on valtatie 16 etelänpuolella ja koko aluetta ympäröi alempiasteinen tieverkko. Suunnittelualue on pääosin metsätalous- sekä turvetuotantoaluetta. Taulukossa 1 on esitetty lähialueen rakennusten lukumääriä. Pesolan alue rajautuu lännessä Fingrid Oyj:n Vihtavuori- Alajärvi 400 kv voimajohtoon. Taulukko 1. Asuin- ja lomarakennukset suunnittelualueen läheisyydessä. Etäisyys lähimmästä voimalasta 1 km 2 km 3 km Vakituiset 0 12 35 asuinrakennukset kpl Vapaa-ajan rakennukset kpl 0 2 4 Kuvassa 3 on esitetty yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) tietoja suunnittelualueen läheisyydestä. Yhdyskuntarakenteen kuvaamista ja muutoksen seurantaa varten on tehty YKR-aluejaot yhdistelemällä ja lajittelemalla 250x250 metrin ruutuja rakennustehokkuuden, rakennusten käyttötarkoituksen ja väestömäärän mukaan. YKR-aluejaot: Taajama on vähintään 200 asukkaan taajaan rakennettu alue. Kylät ovat yli 39 asukkaan taajamien ulkopuolisen haja-asutusalueen rakennus- ja asutustihentymät. Pienkylät ovat 20 39 asukkaan taajamien ulkopuolisen haja-asutusalueen rakennus- ja asutustihentymät. Maaseutuasutusta on taajamiin, kyliin ja pienkyliin kuulumattomat alueet, joissa on vähintään yksi asuttu rakennus kilometrin säteellä. Pesolan alue on lähes täysin YKR-aluejaon ulkopuolelle jäävää aluetta.
6 Kuva 3. YKR-rekisterin tiedot suunnittelualueen läheisyydessä. Pesolan alue on punaisella rajauksella. Punaisella värillä on esitetty taajamat, vihreällä kylät, oranssilla pienkylät ja sinisellä maaseutuasutus. 3.1.2 Liikenne ja kuljetusreitistöt Suunnittelualueen pohjoispuolella (n. 2 km) on Pohjanmaan rannikolta Ylistarosta Lapuan ja Alajärven kautta Keski-Suomen Kyyjärvelle johtava valtatie 16. Alueen itäpuolella on Vehkaperäntie ja länsipuolella Möksyntie, jotka yhdistyvät pohjoisessa valtatie 16 ja etelässä Karstulantiehen. Suunnittelualuetta lähinnä oleva lentokenttä on Menkijärven (EFME) lentokenttä Alajärven Menkinjärven kylässä suunnittelualueelta n. 35 km länteen. Suunnittelualue sijoittuu lentoesterajoitusten ulkopuolelle. Kuva 4. Alueen tiestö. Pohjakartta Metsähallitus, Maanmittauslaitos, Logica 2013. Tuulivoimaloiden erikoiskuljetuksia varten todennäköisimmin käytettävä reitti on esitetty osiossa 6.5.
7 3.1.3 Virkistyskäyttö ja matkailu Alueella ei ole virkistyskohteita tai reittejä, vaan sitä käytetään lähinnä marjastukseen ja yleiseen ulkoiluun. Lähin Metsähallituksen metsästyskohde on suunnittelualueen itärajalla. Seuraavat lähimmät metsästyskohteet sijaitsevat n. 4-8 km etäisyydellä alueen pohjois-, itä- ja eteläpuolella. Metsästystä harjoitetaan kuitenkin koko alueella perustuen metsästysseurojen ja yksityisten tekemiin vuokrasopimuksiin. Alueella toimiva metsästysseura on Keisarin Erä. Pesolan suunnittelualueen länsipuolella noin kuuden kilometrin etäisyydellä sijaitsee maakuntakaavassa virkistysalueena (v-1) huomioitu Vuorenmaan virkistysalue. Alueella on laskettelurinteitä, hiihtolatuja, retkeily- ja moottorikelkkareittejä ja kalastuspaikkoja. Rinteet ovat olleet suljettuna pari talvea, koska laskettelukeskukselta on puuttunut yrittäjä. Karstulantien eteläpuolella n. 5 km etäisyydellä on kesäretkeilyreitti Kuninkaanpuisto. Lähimmät voimalat on suunniteltu rakennettavan yli seitsemän kilomerin etäisyydelle reitistä. Lähtöpaikka reitille on n. yhdeksän kilometrin päässä Soinista Karstulan suuntaan Hankajärven pohjoisrannan tuntumassa. Reitin varressa on yksi taukopaikka: Kotalaavu. Pesolan alueen länsipuolella lähimmillään n. 6 kilometrin etäisyydellä suunnittelualueesta ja noin 6,6 km lähimmästä suunnitellusta voimalanpaikasta (15) on maakunnallisesti merkittävä kesäretkeilyreitti Kuninkaanpolku. Reitin lähtöpaikka on Karstulantiellä n. 1 km Soinin keskustasta. Reitti myötäilee Kuninkaanjokea päätyen Vuorenmaan hiihtokeskuksen laelle. Reitin varrella on kolme taukopaikkaa: Jokiranta, Notko ja Kuninkaanlaakso. Lisäksi alueella on lukuisia järviä, joilla voi harrastaa viehekalastusta. Järvistä suurin on Karstulantien varrella oleva Hankajärvi. Tiedot on saatu Metsähallituksen, Maanmittauslaitoksen ja Logica 2013 ylläpitämästä retkikartasta (http://www.retkikartta.fi/). Kuva 5. Lähimmät virkistysmahdollisuudet. Metsähallituksen hallinnoimat hirvenmetsästysalueet kattavat myös pienriista-alueet. Pohjakartta Metsähallitus, Maanmittauslaitos, Logica 2013.
8 3.1.4 Luonnonympäristö ja kasvillisuus Suunnittelualueen luonnonympäristö koostuu korkeista kangasmetsäalueista joiden välillä on kosteikoita ja soistuneita alueita. Suunnittelualueen kallioperä on tonaliittia ja porfyyristä graniittia. Alueen maaperä on pääosin moreenia ja maaston painanteet ovat paksujen turvekerrosten peitossa. Pesolan alueella useat suoalueet ovat turvetuotannossa. Topografialtaan maasto on osin loivasti kumpuilevaa, suuria korkeuseroja ei ole. Maanpinnankorkeus on korkeimmillaan keskimäärin noin 200 m merenpinnan yläpuolella. Alueella on kaksi pientä lampea: Luosalampi alueen keskivaiheilla ja Härkälampi alueen eteläosassa. Suunnittelualueella ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Lähimmät luokitellut pohjavesialueet sijaitsevat noin viiden kilometrin etäisyydellä: Mustapuro (0922607, vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue) alueen itäpuolella ja Lautakangas (1075903, vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue) alueen länsipuolella. Kuva 6. Karttaan on korostettu suunnittelualueen korkeimmat alueet mustalla katkoviivarajauksella, vesistöt sinisellä ympyröinnillä. Pohjakartta Metsähallitus, Maanmittauslaitos, Logica 2013.
9 Kuva 7. Pohjavesialueet suunnittelualueen ympäristössä. Suunnittelualueen rajaus on punaisella, pohjavesialueen rajaus harmaalla ja pohjaveden muodostumisalueen rajaus mustalla. Pohjakartta Maanmittauslaitos Kasvillisuus- ja luontotyyppi-inventoinneissa selvitettiin alueen kasvillisuuden yleispiirteitä sekä havainnoitiin erityisesti arvokkaiden luontotyyppien ja elinympäristöjen (LSL 29, MetsäL 10, VesiL 15a ja 17 a ) esiintymistä kesä- elokuun välisenä aikana 2013 yhteensä kymmenen maastopäivän ajan. Luontoselvitys on esitetty liitteenä 2 ja liityntävoimajohdon luontoselvitys liitteenä 3. Rakentamisalueiden kasvillisuus- ja luontotyyppikuvaukset ovat liitteenä 1. Pesolan alue on maastonmuodoiltaan tasaista ja koostuu turvetuotantoalueista, ojitetuista rämeistä ja turvekankaista ja soiden väliin jäävistä kangasmaa-alueista. Kankaat ovat tyypiltään pääosin kuivia ja kuivahkoja ja mäntyvaltaisia. Kuusta kasvaa jonkin verran rinteillä ja notkelmissa ja lehtipuita, lähinnä hieskoivua, hieman sekapuuna ja taimikoissa. Metsät ovat voimakkaasti käsiteltyjä ja avohakkuita ja nuoria taimikoita on runsaasti. Rämealueilla puuston kasvu on jonkin verran kiihtynyt ojitusten seurauksena ja suurimmaksi osaksi niillä kasvaa harvahkoa, nuorta ja keski-ikäistä männikköä. 3.1.5 Huomionarvoiset kohteet Pälvilampi on umpeenkasvanut entinen lampi, joka nykyisellään muodostuu luhtanevasta ja varsinaisesta suursaranevasta. Kenttäkerroksen kasvillisuutta hallitsevat suursarat, joiden joukossa kasvaa runsaana järvikortetta, raatetta, kurjenjalkaa, isokarpaloa, mutasaraa, juurtosaraa, suokukkaa ja etenkin reunaosissa myös korpikastikkaa. Pohjakerroksessa esiintyy hapra-, sara- ja rämerahkasammalta sekä reunaosissa myös korpirahkasammalta. Osana umpeenkasvukehitystä suo on alkanut paikoin taimettua koivulle. Lisäksi lammen reunamilla kasvaa vanhoja käkkärämäntyjä ja koillispuolisella pienellä metsäalueella on runsaasti tikkojen koloamia koivupökkelöitä ja keloja sekä lahomaapuita. Luhtanevat ja suursaranevat on luokiteltu valtakunnallisella tasolla säilyväksi (LC) luontotyypiksi. Alue on luokiteltu metsälain tarkoittamaksi muuksi arvokkaaksi elinympäristöksi. Pesolan alueella tai sen välittömässä läheisyydessä on Metsäkeskuksen tietojen perusteella Pälvilammen lisäksi kaksi muuta metsälain tarkoittamaa muuta arvokasta elinympäristöä, joista toinen sijaitsee alueen eteläosassa Pälviharjun länsipuolella tien läheisyydessä ja toinen alueen ulkopuolella luoteisnurkassa Heinäahon pohjoispuolella. Nämä kohteet käsittävät ojittamattomia ja pienialaisia räme- ja nevalaikkuja.
10 Kuva 8. Arvokkaat luontokohteet Pesolan alueella. Suunnittelualueella ei sijaitse huomattavia METSO-ohjelman periaatteiden mukaisia kohteita. METSO-ohjelman luokittelutekijänä mainitaan muun muassa uudistuskypsää varttuneempi ikä, sekä eroavaisuus talousmetsäelinympäristöön. Luokittelutekijään verrattuna suunnittelualueen metsät ovat talousmetsän tavoin hoidettuja, eivätkä vielä uudistuskypsiä. Suunnittelualueen puustoiset suot ja niiden reunametsät sekä metsäiset kalliot ja louhikot ovat rakennepiirteiltään tasaikäisiä, iältään verrattain nuoria, lajistoltaan tavanomaisia, sekä suojelualueista eristyneitä. Myös lahopuun määrä on alueella vähäinen. Mäntykankaan Natura-alueen läheisyyteen kuitenkin sijoittuu yksi METSO-ohjelman rakennepiirteisiin soveltuva metsikkö, joka ei kuitenkaan ole vielä ylittänyt hakkuukypsyyttä. Kyseisessä varttuneessa kuusivaltaisessa metsikössä tavataan mm. liito-oravaa. Lisäksi metsikkö voisi soveltua kuukkelin reviirin ydinalueeksi. Paskolamminkankaalla sijaitseva metsikkö on kuitenkin varsin tasarakenteinen ja lahopuuta alueella esiintyy niukasti. Pesolan alueen tuulivoimaloiden ja huoltoteiden rakentamisalueet sijoittuvat kivennäismaakankaille, joilla kasvaa pääasiassa kuivan, kuivahkon ja tuoreen kankaan nuoria ja eri taimikkovaiheiden mäntyvaltaisia metsiä. Sekapuuna kasvaa paikoin mm. koivua. Ojitetuilla suoalueilla esiintyy mm. puolukkaturvekankaita ja isovarpurämemuuttumia. Osa rakentamisalueista sijoittuu metsänuudistusalueille. Tarkemmat voimalapaikkakohtaiset kuvaukset on esitetty liitteenä 1 ja ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa.
11 3.1.6 Linnusto ja muu eläimistö 3.1.6.1 Linnusto Suunnittelualuetta ja sen lähiseutua koskevat linnustollisesti merkittävien alueiden tiedot on koottu ympäristöhallinnon paikkatietoaineistosta. Näitä ovat kansainvälisesti merkittävät IBAalueet (Important Bird Area), niitä vastaavat kansalliset FINIBA-alueet sekä maakunnallisesti arvokkaat MAALI-alueet (maakunnallisesti arvokkaat lintualueet). Kotkien, sääksen ja muuttohaukan pesäpaikkatiedot selvitettiin kyselyillä Rengastustoimistosta, alueelliselta ELYkeskukselta, sekä Metsähallitukselta. Suunnittelualueen pesimälinnustoa kartoitettiin keväällä ja kesällä 2013 useita eri laskentamenetelmiä käyttäen. Pesimälinnustoselvitys on esitetty liitteenä 7. Linnustoselvitysten tavoitteena oli kartoittaa huomionarvoisten lajien esiintymistä suunnittelualueella. Näitä ovat luonnonsuojelulain 46 ja 47 nojalla uhanalaisiksi tai erityisesti suojeltaviksi määritellyt lait, Suomen lajien uhanalaisuustarkastelussa valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisiksi määritellyt lajit (Rassi ym. 2010, BirdLife Suomi 2011) sekä EU:n lintudirektiivin (79/409/ETY) liitteen I mukaiset lajit, joiden elinympäristöjä jäsenvaltioiden tulisi suojella erityistoimin, Pesimälintulaskennat suoritettiin aamuisin kello 3:30-10 välisenä aikana, jolloin useiden lintulajienlauluaktiivisuus on korkeimmillaan ja valtaosa lajeista parhaiten havaittavissa. Sääolojen suhteen laskennat ajoitettiin selkeille, vähätuulisille aamuille ja sadesään sattuessa laskennoista luovuttiin. Pesimälinnustolaskentojen lisäksi selvitystä täydennettiin erillisellä huomionarvoisia metsäkanalintuja koskevalla selvityksellä huhti-toukokuussa kehrääjäselvityksellä kesäkuussa, pöllöselvityksellä huhtikuussa sekä tuulivoimahankkeiden yhteisellä päiväpetolintuseurannalla, jota tehtiin klo 8-17 välisenä aikana. Tehdyistä linnustoselvityksistä on laadittu erillisraportit, joissa on kuvattu yksityiskohtaisemmin suunnittelualueen linnustoa. Elinympäristömuutosten kannalta suunnittelualueen herkimpiä ovat alueen vähäpuustoiset suot ja lammet lähiympäristöineen. Linnuston kevät- ja syysmuuttoa selvitettiin vuonna 2013 yhteistyössä Järvi-Pohjanmaan kuntien Alajärven, Soinin ja Vimpelin toteutetun tuulivoimayleissuunnitelman yhteydessä (Tuulivoimaalueiden yleissuunnitelma 2014). Pesolan ja Korkeamaan tuulivoima-alueiden lisäksi selvityksissä olivat mukana Alajärven Louhun ja Möksyn, sekä Soinin Konttisuon tuulivoima-alueet, sekä Vimpelin kunnan alueelle sijoittuva Hietapuron tuulivoimahanke. Muuttolintuselvitykset (liitteet 9 ja 11) toteutti Suomenselän lintutieteellinen yhdistys (SSLTY), jonka toimialueelle tuulivoimaalueet sijoittuvat. Kevätmuuttoraportti (liite 9) on vain viranomaiskäyttöön, koska se sisältää julkisuuslain nojalla salassa pidettävää tietoa petolinnuista. Muuttolintuselvitykset perustuivat sekä vuoden 2013 maastokartoituksiin että SSLTY:lle vuosien saatossa kertyneeseen havaintoarkistoon. Maastotyö toteutettiin vakiintunein menetelmin, jossa lintuja havainnoitiin kokoaikaisesti kiikareiden ja kaukoputken avulla suunnittelualueiden läheisyydessä sijaitsevilta hyviltä näkymäpaikoilta. Keväällä 2013 muuton seuranta toteutettiin neljältä tarkkailupisteeltä, joilla kaikilla oli havainnointia vilkkaimpina muuttopäivinä. Pisteillä havainnoitiin välillä 27.3.-7.5. yhteensä 45 61 tuntia havaintopaikasta riippuen. Nämä neljä havaintopaikkaa olivat Perhon Tunturikallio, Soinin Vuorelankorpi, Karstulan Kokkokangas ja Alajärven Moukariharju. Lisäksi linnustoa havainnoitiin vaihtelevasti muilta paikoilta. Kaikkiaan lentävien lintujen tarkkailua oli yhteensä 337 tuntia välillä 27.3-7.5. Syksyllä 2013 maastotöitä suunniteltujen tuulivoimaalueiden vaikutuspiirissä tehtiin neljänä eri ajankohtana. Pääpaino oli selvittää alueiden merkitys lintujen syysmuutonaikaisen lepäilyn kannalta. Työ toteutettiin samaan tapaan kuin keväällä. Alueita seurattiin välillä 21.9.- 27.10. Korkeamaan ja Pesolan suunnittelualueiden vaikutuspiirissä olivat mm. Alajärven Savonjärvi (4 krt), Alajärven Nälkämäen pellot (3 krt), Soinin Ryöstöjärvi (4 krt) ja Soinin Hanka-järvi (4 krt). Lisäksi muuttoliikettä seurattiin maastossa yhteensä noin 7 tuntia syksyn kahtena vilkkaimpana kurkien ja hanhien muuttopäivinä Soinin Matosuolla. Vaikutukset muuttolinnustoon arvioitiin tukeutuen olemassa olevaan havaintotietoon sekä Suomessa ja maailmalla tehtyihin havaintoihin ja tutkimuksiin tuulivoimaloiden linnustovaikutuksista. Suunnittelualueen läheisyydessä ei sijaitse valtakunnallisesti tai kansainvälisesti tärkeitä lintualueita (IBA-/FINIBA-alueet). Lähimmät alueet ovat: Salamajärvi (710107), joka sijoittuu Kivijärven, Kinnulan ja Perhon alueelle. Se kuuluu kokonaan Natura 2000-verkostoon, soiden ja vanhojen metsien suojeluohjelmaan sekä on rauhoitettu luonnon- ja kansallispuistona. Alue muodostuu havupuuvaltaisista vanhoista metsistä, rämeistä ja nevoista. Alueella esiintyy useita
12 kriteerilajeja, muun muassa jänkäkurppa. Pyhä-Häkki (610139) sijaitsee Saarijärvellä. Se kuuluu Natura 2000-verkostoon ja on rauhoitettu kansallispuistoksi. Alue on laaja, iäkkäiden kangasmetsien, korpien, rämeiden ja avosoiden yhdistelmä. Siellä esiintyviä kriteerilajeja ovat sinipyrstö, kuukkeli, pohjantikka, pikkusieppo sekä runsas metsokanta. Vanhaneva (710100) sijaitsee Lappajärvellä ja on suojeltu Natura-alueena ja soidensuojeluohjelmalla. Alue on keidassuo, jolla esiintyy kaakkuri. Evijärven kosteikot (710109) sijaitsee Evijärvellä ja kuuluu osittain Natura 2000-verkostoon ja soidensuojeluohjelmaan. Alueella esiintyy mustatiira, kaakkuri ja naurulokki. Haapajärvi (740098) sijaitsee Vetelissä. Aluetta ei ole suojeltu. Alue muodostuu umpeen kasvavasta Perhonjoen laajentumasta. Alueella esiintyy suokukkoja sekä muuttoaikaan joutsenia. Pilvineva (740089) sijaitsee Vetelissä ja Kaustisella. Se kuuluu lähes kokonaan Natura-alueisiin, soidensuojeluohjelmaan tai luonnonsuojelualueisiin. Se koostuu keidassuoalueesta, jolla on havupuuvaltaisia metsäsaarekkeita. Alueella pesii pikkukuoveja. Alajärven Möksyn alueella sijaitseva Savonjärvi on määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi lintukohteeksi (MAALI). Savonjärvi on pieni, rehevä ja usein keväisin tulviva järvi turvetuotantoalueiden keskellä. Erityisen runsaasti siellä pesii naurulokkeja ja mustakurkkuuikkuja, joiden lisäksi alueella on havaittu vaarantuneista lajeista jouhisorsa ja tukkasotka. Kaikki muut seudun MAALI-alueet on esitetty alla olevassa kuvassa. Näistä alueista tässä käsitellään vain 20 kilometrin etäisyydellä sijaitsevat kohteet. Pohjoisneva-Juurikkalamminneva- Haarukkalamminnevan alue on laaja avosoiden ketju, jolla on merkitystä suolinnuston säilymiselle Suomenselän alueella. Lajistoon kuuluu muun muassa metsähanhi, jouhisorsa, riekko, suokukko, mustapyrstökuiri, keltavästäräkki ja pohjansirkku. Kyyjärvellä sijaitseva Peuralamminneva on suoalue, josta osa kuuluu Natura-alueeseen. Lajistossa esiintyy muun muassa metsähanhi, jouhisorsa, riekko, kaakkuri, suokukko, mustapyrstökuiri, keltavästäräkki ja pohjansirkku. Kyyjärven Valleussuo kuuluu Natura-alueeseen. Siellä tavattuja lajeja ovat muun muassa vaarantuneet keltavästäräkki ja pohjansirkku. Soinin kunnassa sijaitseva Matosuo on Natura-aluetta, lajeinaan muun muassa vaarantuneet keltavästäräkki, mustakurkku-uikku ja riekko. Alajärven Lohilamminneva-Valkeisneva on kahden vierekkäisen suon muodostama kokonaisuus, jonka lajistossa on havaittu muun muassa keltavästäräkki ja riekko. Alajärven ja Vimpelin rajalla sijaitseva Kiiskinen on peltoalue, jolta havaittiin muun muassa vaarantunut peltosirkku. Vimpelissä sijaitseva Katajalahti on Lappajärven suojaisa lahti, jossa pesii muun muassa naurulokkikolonia sekä lukuisia silkkiuikkuja. Alue on myös tärkeä muutonaikainen levähdysalue.
13 Kuva 9. Arvokkaat linnustoalueet Pesolan ympäristössä (ylempi punainen rajaus). Aluerajaus on muuttunut pieniltä osin eteläosasta. Pesolan alueen pesimälajisto ja linnustotiheydet ovat tyypillisiä Pohjanmaan havupuuvaltaisille talousmetsille. Alueella yleistä metsälajistoa ovat peippo, pajulintu, metsäkirvinen, hippiäinen ja punarinta sekä käpylinnut, tiaiset, siepot ja rastaat. Suojelullisesti huomionarvoista varttuneiden ja vanhojen havumetsien lajistoa alueella ovat metso, palokärki, leppälintu, kuukkeli ja isokäpylintu. Metson lisäksi kanalinnuista teeri, pyy ja mahdollisesti riekko pesivät alueella, teeri runsaslukuisimpana. Turvetuotantoalueiden liepeillä ja lampien suorannoilla pesii joitakin soiden ja avomaiden huomionarvoisia lajeja: kurki, liro, valkoviklo, niittykirvinen sekä kivitasku. Alueella sijaitsevalla pienellä sorakuopalla havaittiin pieni törmäpääsky-yhdyskunta. Alueen lammissa pesivää huomionarvoista vesilinnustoa ovat laulujoutsen, telkkä ja kalatiira sekä runsaslukuisimpana tavi, joka viihtyy myös turveojissa. Härkälampi sekä alueen eteläpuolella sijaitseva Ryöstöjärvi on selvityksen perusteella rajattu linnustollisesti arvokkaiksi alueiksi. Suojelullisesti huomionarvoisia lajeja havaittiin kaikkiaan 19, joista vaarantuneiksi (VU) luokiteltuja on kaksi, silmälläpidettäviä (NT) kuusi, alueellisesti uhanalaisia (RT) neljä, lintudirektiivin I-liitteen lajeja kahdeksan ja Suomen kansainvälisen linnustonsuojelun erityisvastuulajeja 11. Huomionarvoisten lajien parimäärät ovat teertä lukuun ottamatta pieniä tai pienehköjä.
14 Kuva 10. Pesolan huomionarvoiset linnustoalueet. Metsäkanalintujen soidinpaikkaselvityksen, joka on liitteenä 8, perusteella teeri käyttää laajalti suunnittelualueen avosoita, turvetuotantoalueita ja peltoja soidinpaikkoinaan. Suurin soidin, noin kymmenen kukkoa, havaittiin Pesolan ja Korkeamaan väliin jäävällä Järvisalonnevalla. Metson soidinpaikkoja havaittiin Pesolan ja Korkeamaan alueilla molemmilla kaksi, joista suurin, noin viisi kukkoa, sijaitsi Pesolan alueen eteläosassa. Pesolan alueella tehtiin riekosta yksittäisiä havaintoja, mutta sille potentiaalista elinympäristöä on alueella hyvin vähän jäljellä. Suunnittelualueen läheisyydessä tunnetaan sekä maakotkan että sääksen pesimäpaikat (Tuohimaa & Tikkanen 2014). Maakotkien havaittiin vuoden 2013 tarkkailuissa liikkuvan säännöllisesti Pesolan ja Korkeamaan alueilla. Petolintutarkkailu on liitteenä 10, mutta se toimitetaan vain viranomaiskäyttöön. Sääksi havaittiin harvoin suunnittelualueen rajojen sisällä (Sissonen 2013), mikä todennäköisesti johtui potentiaalisten saalistusvesistöjen vähäisyydestä suunnittelualueen suunnassa. Näiden petolintujen tunnetut pesimäpaikat sijaitsevat läheisillä Natura-alueilla. Natura-alueiden lisäksi vaikutuspiirissä ei ole tiedossa muita maakotkan tai sääksen pesimäpaikkoja. Lähimmät muut tunnetut lajien pesäpaikat sijoittuvat yli 10 km:n etäisyydelle. Reviirillä olevien maakotkien lisäksi havaittiin vuoden 2013 tarkkailuissa muitakin kierteleviä maakotkia. Keväällä noin 200 havainnointitunnin aikana maakotkia arvioitiin Soinin- Alajärven rajaseudulla pukutuntomerkkien havaitun noin kymmenen yksilöä (Aalto 2013a). Kesällä 40 tunnin tarkkailun aikana havaittiin kolme maakotka (Sissonen 2013). Kaikkiaan näistä maakotkista puolet lensi jossain vaiheessa Pesolan tai Korkeamaan suunnittelualueilla. Vaikka maakotkia havaittiin lukumäärällisesti runsaasti, valtaosa suunnittelualueen havainnoista kuitenkin koski samaa reviirillä olevaa pariskuntaa. Reviirin maakotkia koskevien havaintojen
15 osuus arvioitiin olevan 75-95 % siitä kokonaisajasta, mitä kaikkien maakotkien havaittiin suunnittelualueella lentävän (Tuohimaa & Tikkanen 2014). Tarkasti suhdetta ei tiedetä, koska maakotkia ei useinkaan voida yksilöidä. Pesimättömien maakotkien liikkumista on voinut lisätä haaskaruokinnat. Eräs vuosikymmeniä toiminut merkittävä kotkien haaskaruokintapaikka (noin 10 km etäisyydellä suunnittelualueesta) lopetettiin joulukuussa 2012 (Seppo Koivisto, suull.). Korkeamaan ja Pesolan alueet eivät sijoitu suurten vesistöjen tai muiden suurmaastomuotojen muodostamille muuttolintureiteille. Tästä syystä muutto tapahtuu alueella hajanaisesti laajana rintamana. Merkittävimpänä muuttoesiintymänä on pidettävä kurjen syksyistä Muhoksen kerääntymäalueelta etelälounaaseen suuntautuvaa (20 000 25 000 yksilön) päämuuttoreittiä, joka voi ajautua suunnitellulle tuulivoima-alueelle idänpuoleisten tuulten vallitessa. Näin kävi esimerkiksi syksyllä 2013. Yleensä syksyn päämuuttoreitti kulkee tuulivoima-alueiden itäpuolelta. Suurten lintulajien (hanhien, joutsenten ja kurkien) keskeisiä muutonaikaisia ruokailu- ja levähdysalueita ei havaintojen mukaan alueella ole. Tuulivoimasuunnittelun kannalta merkittävien lajien kevätmuuttovuo (=muuttavaa yksilöä / kilometrin levyinen kaistale / kevät) arvioitiin suunnitelluilla tuulivoima-alueilla (ao. taulukko), joka soveltuu myös Korkeamaan ja Pesolan alueille. Määrät ovat vuoden 2013 havaintoihin ja SSLTY:n pitkäaikaiseen muutonseuranta-aineistoon perustuvia arvioita havaittavissa olevasta määrästä eli luvuissa ei ole mukana hyvin korkealla/matalalla lentäviä tai yömuuttavia lintuja. Suomenselän lintutieteellisen yhdistyksen raportin (Aalto 2013a, Aalto 2013b) näkemyksen mukaan varovaisuusperiaatteita noudattaen havaittavissa olevaa määrää voidaan pitää tuulivoimaloiden roottorikorkeudella lentävänä määränä. Yli puolet lintuyksilöistä muuttaa yöllä (Hario ym. 2006). Tämä johtuu siitä, että useimmat maamme runsaslukuisimmista lintulajeista, kuten pajulintu, punarinta ja harmaasieppo, ovat yömuuttajia. Myös esimerkiksi uikut, sorsalinnut, kahlaajat, rantakanat ja lokkilinnut muuttavat suurelta osin yöllä. Monet tyypillisesti päivälläkin muuttolennossa tavattavat lajit voivat muuttaa toisinaan öiseen aikaan, kuten joutsen, kurki ja metsähanhi. Lintujen yömuutto tunnetaan heikosti verrattaessa päivän valossa tapahtuvaan muuttoon. Maaston topografia, kuten vesistöt, vaikuttavat yömuuttajiin osin eri tavoin kuin päivämuuttajiin. Oletettavasti yömuutto tapahtuu keskimäärin korkeammalla kuin päivämuutto, eivätkä linnut yöllä yhtä selvästi seuraa maastokuvioita (esim. Koistinen 2004). Ruotsalaisen tutkaselvityksen mukaan 22 % yöllä muuttavista pikkulinnuista lensi niin alhaalla, että niillä olisi ollut mahdollista törmätä tuulivoimaloihin (Pettersson 2010). Huonot sääolot, esimerkiksi sumu tai sade, pudottavat kuitenkin muuttolentokorkeutta, jolloin lintujen tapa seurata maastokuvioita voimistuu. Ei ole syytä olettaa, että hankealueelle muodostuisi erityisempiä muuton tiivistymiä yöllä, koska niitä ei muodostu päivälläkään. Esimerkiksi usein öiseen aikaan tapahtuva arktisten hanhien ja vesilintujen muutto on täällä satunnaista ja lukumääriltään vähäistä verrattuna Itä-Suomeen. Näin ollen voidaan arvioida, että yömuutto on kokonaisuudessaan voimakkuudeltaan maakunnallisesti keskimääräistä luokkaa. Taulukko 2. Suomenselän lintutieteellisen yhdistyksen arviot muuttajavuosta (yks/km) Korkeamaan ja Pesolan alueilla kevät- ja syysmuuton yhteydessä. Laji Kevät Syksy min max min maks Laulujoutsen 20 50 30 200 Metsähanhi 67 113 30 140 Kurki 30 220 100 1500 Mehiläishaukka 0,5 3 1 6 Merikotka 0,5 1,5 1 4 Ruskosuohaukka 0,5 2 0,5 2 Sinisuohaukka 1 3 1 4 Varpushaukka 7 30 10 50 Hiirihaukka 3 8 3 10 Piekana 3 10 4 12 Sääksi 0,5 2 0,5 5 Maakotka - - 0,2 2
16 3.1.6.2 Lepakot Lepakoiden esiintymistä suunnittelualueella selvitettiin kahdella maastokäyntikerralla yhteensä kahdeksana yönä 3.-6.6.2013, 2.-4.8.2013 ja 26.8.2013. Lepakkoselvitys on liitteenä 4. Maastossa lepakkoselvitys suoritettiin aktiivisella kartoituksella lepakkodetektorin (Batbox Griffin) kanssa kulkien sekä passiivisella kartoituksella, jossa maastoon jätetään detektoreita (Anabat SD2) äänittämään lepakoiden ääniä. Aktiivisessa kartoituksessa kuljettu reitti ja passiivisten seurantapaikkojen sijoittelu suunniteltiin aikaisempien maastokäyntien (linnusto-, liito-orava- ja kasvillisuusselvitykset) sekä kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella siten, että ne kattoivat mahdolliset selvitysalueella esiintyvät lepakoiden käyttämät alueet. Suunnittelualueen lisäksi kartoitettiin lähiympäristössä sijaitsevia asutusalueita ja vesistöjä, jotka arvioitiin lepakoiden esiintymisen kannalta erityisen potentiaalisiksi ympäristöiksi. Kartoitusta suoritettiin kohtuullisen poutaisina ja tyyninä öinä, sillä voimakas sade tai tuuli voi vähentää lepakoiden saalistusaktiivisuutta. Passiivista seurantaa suoritettiin osittain aktiivisen kartoituksen kanssa samanaikaisesti (3.-6.6., 2.-4.8. ja 31.8.2013). Passiivisessa kartoituksessa maastoon jätettiin lepakoiden kannalta potentiaalisiin paikkoihin lepakkodetektoreita äänittämään lepakoiden tuottamia ultraääniä. Jokaisena selvitysyönä oli käytössä kolme detektoria, jotka sijaitsivat kunakin yönä eri paikoissa. Yhteensä passiivista havaintoaineistoa saatiin 25 eri seurantapaikalta, kultakin yhden yön ajalta. Seurantapaikoista kahdeksan sijoittuu Korkeamaan alueelle, yhdeksän Pesolan alueelle ja kahdeksan suunnittelualueen ulkopuolelle. Detektorit jätettiin lepakoiden kannalta potentiaalisiksi arvioituihin paikkoihin. Aktiivisissa kartoituksissa tehtiin Pesolan kartoitusreitillä yhteensä 50 lepakkohavaintoa, joista 14 havaintoa kertyi kesäkuulle ja 36 elokuulle. Aktiivisessa kartoituksessa havaituista lepakosta 41 oli pohjanlepakoita ja 5 Isoviiksi-/Viiksisiippoja sekä 4 tunnistamatonta lepakkoa. Passiivisissa kartoituksissa tehtiin Pesolan ja Korkeamaan suunnittelualueilta yhteensä 165 pohjanlepakkohavaintoa, 85 havaintoa siippalajeista ja 19 tunnistamattomasta lepakosta. Valtaosa havainnoista tehtiin elokuun maastokäynnillä. Kaikkiaan havaintoja kertyi yhteensä 273 viiden minuutin havaintojaksoina mittatuttuna. Lepakoiden äänihavainnoista noin kolmannes kuului siipoille ja kaksi kolmannesta pohjanlepakoille. Pesolan seurantapaikoilta viiden minuutin havaintojaksoja kertyi yhteensä 64. Pesolan alueella lepakkohavainnot painottuivat alueen eteläosaan, Lypsinkankaalle ja alueen länsipuolisen asutuksen ympäristöön. Aktiivisessa ja passiivisessa kartoituksessa tehtyjen havaintojen perusteella alueelta rajattiin neljä lepakoiden käyttämää aluetta (III-luokan lepakkoalueet), joista yksi Lypsinkankaalla ja kolme alueen kaakkoisosassa. Lisäksi alueen länsipuolella sijaitseva Syvärin lampien ympäristö luokiteltiin tärkeäksi ruokailualueeksi (luokka II) ja toinen alue peltojen ja pihapiirien ympäristössä muuksi lepakoiden käyttämäksi alueeksi (luokka III). Pesolan alueella havaittujen lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikat sijaitsevat todennäköisesti lähiympäristön asutusalueilla. Ainoastaan alueen länsiosassa sijaitsee rakennuksia (Isohalmeen autiotalo), jotka voivat soveltua lepakoiden päiväpiiloiksi.
17 Kuva 11. Lepakkohavainnot suunnittelualueella (Pesolan alue punaisella rajauksella) ja sen lähiympäristössä.
18 Kuva 12. Lepakoiden käyttämät ruokailualueet (II-luokka) ja muut alueet (III-luokka) suunnittelualueella (Pesolan punaisella rajauksella) ja sen lähiympäristössä. Suunnittelualueen kautta muuttavia lepakoita selvitettiin vuonna 2014. Selvitys oli osa suurempaa lepakoiden muutonseurantaselvitystä, jossa kartoitettiin Pesolan lisäksi Korkeamaan, Louhun sekä Möksyn tuulivoimapuistojen kautta muuttavia lepakoita. Seurantaa tehtiin yhteensä kymmenellä noin kolmen metrin korkeuteen kiinnitettävällä lepakoita automaattisesti rekisteröivällä AnaBat SD2 lepakkodetektorilla (Titley Electronics), joista kolme detektoria oli sijoitettu Pesolan alueelle. Selvitys aloitettiin 20.5.2014 ja se päätettiin 30.10.2014. Selvityskauden aikana detektorit huollettiin kerran kuussa yhteensä neljä kertaa, jolloin
19 detektorien akut ja muistikortit vaihdettiin. Lepakoiden muutonseurantaselvitys on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 16. Detektorien tallentamasta aineistosta havainnoksi laskettiin viiden minuutin aikajakso, jolloin detektori oli rekisteröinyt ainakin yhden lepakon. Jos lepakoita liikkuu alueella jatkuvasti, voi aikajaksoja olla tunnissa korkeintaan 12. Aikajaksojen lukumäärä ei siis anna tietoa montako lepakkoyksilöä alueella on liikkunut, vaan siitä miten tärkeä alue on lepakoille ja mihin kellon- ja vuodenaikaan lepakot aluetta käyttävät. Detektorit pystyvät rekisteröimään pohjanlepakon ja pikkulepakon noin 40 50 metrin etäisyydeltä ja siippalajeja noin 20 30 metrin etäisyydeltä. Pesolan alueelle sijoitetuista detektoreista C1 oli sijoitettu alueen pohjoisosaan harvaan mäntymetsään. Detektori rekisteröi selvityskauden aikana satunnaisia pohjanlepakoita sekä yksittäisiä viiksisiippalajin edustajia. Pikkulepakoista oli yksi havainto 22.5 eli kevätmuuton aikana. Detektori C2 sijoittui suunnittelualueen keskivaiheille harvaan mäntymetsään. Havaintoja oli kertynyt satunnaisesti saalistaneista pohjanlepakoista heinä- ja elokuussa sekä yksittäisistä viiksisiippalajin edustajista. Pikkulepakoista ei ollut yhtään havaintoa. Suunnittelualueen eteläosaan kuusivaltaisen metsäalueen reunaan sijoittunut detektori C3 keräsi havaintoja pohjanlepakoista seurantakauden ensimmäisenä yönä keväällä, mutta aktiviteetti oli sen jälkeen hyvin vähäistä heinäkuun loppupuolelle asti. Elokuussa pohjanlepakoita saalisti melko säännöllisesti detektorin tuntumassa, mutta syys- ja lokakuussa vain satunnaisesti. Viiksisiippalajia esiintyi melkein jokaisena yönä elokuun alusta syyskuun puoliväliin, mutta havaintojen määrät olivat vähäisiä. Syyskuun alussa oli kaksi havaintoa pikkulepakosta. Kaikkiaan lepakoiden muutto Pesolan alueen kautta on todennäköisesti hyvin vähäistä. Kuva 13. Lepakoiden passiiviseurantadetektoreiden sijainnit.
20 3.1.6.3 Liito-orava Hankkeen liito-oraviin kohdistuvat vaikutukset arvioitiin olemassa olevan tiedon ja maastokäyntien perusteella, joissa käytössä olivat sekä ilmakuvat että peruskarttapohjat. Liitooravaselvitys on liitteenä 5. Aikaisempia havaintoja liito-oravista selvitettiin Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit -tietojärjestelmästä. Liito-oravien esiintymistä suunnittelualueella selvitettiin 7. - 15.5.2013 välisenä aikana. Kartoituksissa liito-oravien ulostepapanoita etsittiin lajille soveltuvista varttuneista kuusivaltaisista sekametsiköistä suurten kuusten ja lehtipuiden tyviltä. Havainnot papanoista sekä pesäpuista merkittiin kartalle ja liito-oravien kulkureitit ja elinalueet rajattiin havaintojen perusteella. Suunnittelualueella esiintyvät metsät ovat pääasiassa mäntyvaltaisia talousmetsiä, jotka eivät sovellu liito-oravan elinympäristöiksi. Kuusivaltaiset metsäalueet ovat usein pieniä ja sijoittuvat hajanaisesti eri puolille suunnittelualuetta. Suunnittelualueella esiintyvien kuusivaltaisten metsien soveltuvuutta liito-oravalle heikentää niiden usein tasainen puustorakenne sekä lehtipuiden, erityisesti haavan vähäisyys. Maastokäyntien yhteydessä liito-oravasta tehtiin yksi havainto Pesolan alueella (suunnittelualueen lounaisraja). Liito-oravan elinympäristö muodostuu peltoaluetta ympäröivistä lehti- ja havupuuvaltaisista metsiköistä sekä pihapiirien puustosta. Yhteensä liito-oravan papanoita havaittiin alueella kymmenien puiden tyviltä, joskus runsaastikin. Liito-oravan käytössä olevaa pesäpuuta ei onnistuttu varmuudella paikallistamaan. Peltoalueen koillisreunassa havaittiin kolohaapa, mutta sen tyveltä ei löydetty liito-oravan jätöksiä. On mahdollista, että pesä sijaitsee jossain pihapiirissä, missä näytti kasvaa kookkaita järeäoksaisia kuusia ja haapoja. Liityntävoimajohdon maastokäynneillä tehtiin havaintoja liito-oravan esiintymisestä Lehdonperän kylän ympäristössä, joka sijaitsee nykyisen 400 kv voimajohdon lounaispuolella. Maastohavaintojen ja ilmakuvatulkinnan perusteella liito-oravalle soveltuva metsäalue on noin 50 hehtaarin kokoinen ja alueella sijaitsee useita liito-oravan ydinalueita. Liito-oravan jätöksistä tehdyt havainnot keskittyivät Lehdonperän asutuksen peltojen ja pihojen ympäristöön, mutta papanahavaintojen perusteella liito-orava liikkuu myös nykyisen 400 kv voimajohdon pohjoispuolisessa kuusikossa, jossa voimajohtoaukeaan rajautuvat haavat tarjoavat lajille ruokailumahdollisuuksia. Nykyisen voimajohdon pohjoispuolisella alueella ei kuitenkaan tehty havaintoja liito-oravan pesäpuista tai potentiaalisista kolopuista. Runsaimmin papanahavaintoja tehtiin voimajohdon eteläpuolelta Saunamäen luoteispuolelta. Kartoitetulta alueelta havaittiin yhteensä kaksi kolohaapaa ja seitsemän risupesää, jotka mahdollisesti soveltuvat liito-oravan pesäpaikoiksi. Lehdonperän alue on luonnonsuojelulain 49 :n mukainen liito-oravan lisääntymisja levähdysalue.
21 Kuva 14. Liito-oravareviirit suunnittelualueella (Pesolan alue punaisella rajauksella) ja sen läheisyydessä. 3.1.6.4 Viitasammakko Viitasammakoita esiintyy Suomessa lähes koko maassa Pohjois-Suomen ollessa harvemman kannan aluetta. Paikoin viitasammakko voi jopa olla tavallista sammakkoa runsaslukuisempi. Viitasammakko viihtyy monenlaisissa elinympäristöissä soidinajan ulkopuolella, mutta tyypillisiä soitimen aikaisia elinympäristöjä keväällä ovat tulvarannat, pienet lammet ja ojat, jotka eivät kuivu helposti. Viitasammakko on luokiteltu uhanalaisuustarkastelussa säilyväksi (LC) lajiksi. Viitasammakoiden soidin alkaa keväällä jäiden lähdettyä. Koiraat aloittavat ääntelyn pääasiassa auringonlaskun jälkeen, mutta voivat äännellä kiivaimpaan soidinaikaan myös päivällä.