15.4.2016 Kuuden suuren kaupungin elinvoimatarkastelu 2016 Tomas Lehtinen 1 Strategia ja kehittäminen
Sisällys Kuuden suuren kaupungin elinvoimatarkastelu... 3 Suppea elinvoimatarkastelu... 3 Laaja elinvoimatarkastelu... 5 1. Aluetalous... 6 a) Bruttokansantuote asukasta kohden... 6 b) Työpaikkaomavaraisuus... 7 c) Kunnallisverotulot asukasta kohden... 9 d) Yritysperustanta suhteessa yrityskantaan... 10 2. Työllisyys... 12 a) Työpaikkojen määrä... 12 b) Yksityisen sektorin työpaikkojen määrä... 13 c) Työllisyysaste... 14 d) Työttömyysaste... 15 3. Innovatiivisuus... 17 a) Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet yli 15-vuotiaasta väestöstä... 18 b) Koulutustasomittain koko väestön osalta... 19 c) Tutkimus- ja tuotekehitysmenot asukasta kohden... 19 d) Yksityisen sektorin osuus tutkimus- ja tuotekehitysmenoista... 20 4. Vetovoima... 22 a) Väestön määrä... 23 b) Taloudellisen huoltosuhde... 23 c) Väestöllinen huoltosuhde 2014 ja ennuste 2024... 26 d) Vieraskielisten määrä... 27 5. Sosiaalinen tasa-arvo... 29 a) Pitkäaikaisten toimeentuloasiakkaiden osuus... 30 b) KELA:n sairastavuusindeksi... 31 c) Asuntokuntien tuloerot Gini -kertoimella... 31 d) Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset asukasta kohden... 32 Tulokset... 34 Lähteet... 36 2
Kuuden suuren kaupungin elinvoimatarkastelu Nämä kaksi elinvoimatutkimusta, suppea ja laaja, perustuvat Timo Aron tutkimuksiin, joita hän on tehnyt niin kaupunki- kuin seutukuntatasoisina (Aro, 2015; Aro et al., 2016). Tutkimuksissaan Aron tapa esittää elinvoima alueilla on selkeä ja helppo ymmärtää. Elinvoiman määrittely on vaikeaa. Kaupunkien elinvoiman tai kilpailukyvyn yksiselitteinen määrittely ei ole mahdollista, koska kyse on moniulotteisesta käsitteestä. Elinvoimaa kuvaa muun muassa termit kasvu, kilpailukyky, tuloksellisuus ja tekemisen meininki. Kaupungin elinvoimaa voidaan analysoida useasta eri näkökulmasta tai keskittymällä vain yhteen näkökulmaan kerrallaan. Yleensä aluetaloustieteen tutkimuksissa ja kirjallisuudessa tarkastellaan vain kasvua ja kehitystä eikä elinvoimaa (Jauhiainen & Huovari 2013). Suppea elinvoimatarkastelu Timo Aro on tehnyt samanlaisen tutkimuksen seutukohtaisesti, mutta tässä vastaava tutkimus on tehty kaupunkitasolla kuusikkokunnista ja koko Suomesta (Aro et al., 2016). Tutkimuksen ja analyysin tarkoitus oli yhdistää aluetalouteen, työllisyyteen, vetovoimaan, tulo- ja veropohjaan ja osaamiseen liittyviä muuttujia kuten Arollakin. Tutkimuksen aineisto on kerätty Tilastokeskuksen tietokannoista. Suppeassa tutkimuksessa on kymmenen muuttujaa ja kaikki ovat painottomia. Kaupungit ja koko maa jaettiin muuttujittain paremmuusjärjestykseen. Jokaiselle kaupungille tai Suomelle laskettiin pisteet muuttujittain siten, että parhaasta arvosta sai yhden pisteen ja heikoimmasta 7 pistettä. Lopuksi laskettiin pisteiden keskiarvo. Muuttujat: Bruttokansantuote per asukas, euroa 2013 BTV indeksi 2013 Koulutustasomittain 2014 Työllisyysaste % 2014 Työttömyysaste % 31.12.2015 Tulonsaajien mediaanitulo 2014 Taloudellinen huoltosuhde 2013 Kunnallisverot + yhteisöverot /asukas Kokonaisnettomuutto 2010 2014 % Tutkimus- ja tuotekehitysmenot /asukas 2014 Bruttokansantuote per asukas -muuttuja kuvaa alueen yhteenlaskettujen palveluiden ja tuotannon määrää suhteessa alueen väkilukuun vuonna 2013. Muuttuja on seutukohtainen, jonka vuoksi Espoolla, Vantaalla ja Helsingillä on sama luku. Ne jakavat ykkössijan 50560 eurolla. Muut seutukunnat ovat selkeästi Helsingin seutukuntaa jäljessä. Oulu jää alle koko maan tason. BTV-indeksi on seutukunnan tuotannon, työllisyyden ja väestön määrän muutos verrattuna koko maan vastaavaan kehitykseen. Se on laskennallinen tilastoluku, jolla voidaan seurata alueen kehitys- ja muutosvauhtia suhteessa koko maan kehitykseen. Koska BTV-indeksi on seutukohtainen, on Espoolla, Vantaalla ja Helsingillä edellisen muuttujan tavoin sama luku, 1,48. Toisena on Oulu, 1,2. Tampereella indeksi on negatiivinen ja tällöin alle koko Suomen. Koulutustasomittaimessa lasketaan yhteen 20 vuotta täyttäneen väestön suorittamat tutkinnot eri koulutusasteilla. Mittain huomioi väestön koulutuksien lukumäärän ja painottaa 3
ne koulutusasteen mukaan. Espoo on selkeästi paras kuusikkokunnista. Mittain on 464, kun seuraavan, Helsingin, on 427. Vantaan mittain on jopa alle koko maan keskiarvon. Työllisyysaste kertoo alueen 18 64-vuotiaiden työllisten osuuden vastaavanikäisestä väestöstä. Työttömyysaste taas kertoo kaupungin 15 74 työttömien osuuden vastaavanikäisestä työvoimasta. Molemmissa Espoo on paras. 31.12.2014 18 64-vuotiaissa työllisyysaste oli 73,5. Vantaan työllisyysaste oli 73,3 prosenttia ja Helsingin 69,7. Tampereen, Oulun ja Turun työllisyysasteet olivat pienemmät kuin koko Suomen työllisyysaste. Espoossa työttömyysaste oli vuoden 2015 lopussa 10,9 prosenttia. Vantaan työttömyysaste oli 12,6 prosenttia ja Helsingin 12,7. Tulonsaajien mediaanitulo on kaikkien tulonsaajien keskimmäisen tulonsaajan tulot vuodessa. Mediaanituloissa tulot asetetaan suuruusjärjestykseen, joilloin mediaanitulo on keskimmäisen tulonsaajan tulo. Keskimmäisen tulosaajan kummallekin puolelle jää yhtä monta tulonsaajaa. Vuonna 2014 Espoon mediaanitulot, 30 000 euroa, olivat kuusikkokunnista ja koko maasta korkeimmat. Vantaalla tulot, 27 585 euroa, olivat hieman Helsingin tuloja, 26938, korkeammat. Taloudellinen huoltosuhde -muuttuja kertoo alueen työllisten määrän suhteessa ei-työllisten (työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat) määrään. Taloudellinen huoltosuhde on analyysin ensimmäinen muuttuja, jossa Espoo ei ole ensimmäisenä. Espoon huoltosuhde oli vuonna 2013 108,2, kun Vantaan oli paras, 106,9, ja Helsingin 107. Kunnallisverot + yhteisöverot /asukas -muuttuja on näiden kahden veron yhteenlaskettu määrä keskimäärin seudun asukasta kohden. Espoossa muuttuja oli suurin, 4807 euroa, kun se oli Helsingissä 4494 ja Vantaalla 4078. Kokonaisnettomuutto kertoo kuntien välisen nettomuuton ja nettomaahanmuuton määrä suhteessa väkilukuun. Vuonna 2014 Espoon luku oli 4,2 prosenttia, joka oli toiseksi paras. Paras oli Helsingin, 5,0 %. Viimeinen muuttuja on tutkimus- ja tuotekehitysmenojen määrä keskimäärin asukasta kohden ja se on saatavana vain seutukohtaisesti. Espoo, Vantaa ja Helsinki sijoittuvat kolmanneksi 1988 eurolla, kun eniten tutkimus- ja tuotekehitysmenoja oli käytettävissä Oulussa. Tutkimus- ja tuotekehitysmenot per asukas vuonna 2014 olivat Oulun seutukunnassa 3224 euroa. Espoo Vantaa Helsinki Tampere Oulu Turku Suomi Bkta per asukas 1 1 1 5 7 6 4 BTV indeksi 1 1 1 5 7 4 6 Koulutustasomittain 1 7 2 4 3 5 6 Työllisyysaste 1 2 3 5 6 7 4 Työttömyysaste 1 2 3 7 5 6 4 Tulonsaajien mediaanitulo 1 2 3 6 5 7 4 Taloudellinen huoltosuhde 3 1 2 4 7 5 6 Kunnallisverot + yhteisöverot /asukas 1 3 2 4 6 5 7 Kokonaisnettomuutto 2 6 1 4 5 3 7 Tutkimus- ja tuotekehitysmenot /asukas 3 3 3 2 1 7 6 Keskiarvo 1,5 2,8 2,1 4,6 5,2 5,5 5,4 4
Laaja elinvoimatarkastelu Kaupungin elinvoimaa voidaan analysoida useasta eri näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa keskitytään kahteen elinvoimaan: alueiden tämän hetkiseen elinvoimaan ja muutoksen elinvoimaan. Kaupunkeja ja koko maata vertaillaan samanaikaisesti viiden teeman ja 20 muuttujan avulla. Analyysissa on mukana viisi elinvoimaan liittyvää teemapohjaista osaaluetta: aluetalous, työllisyys, innovatiivisuus, vetovoima ja sosiaalinen tasa-arvo. Jokaisessa teemassa on neljä muuttujaa. Tämä tutkimus poikkeaa hieman Timo Aron reilu vuosi sitten tekemästä tutkimuksesta. Tämän hetkinen tilanne mittaa aina uusimmalla yksittäisellä indikaattorilla (Aro, 2015). Tämän hetkistä elinvoimaa analysoidaan muuttujittain korkeimman tai parhaimman arvon perusteella. Muutosta analysoidaan muuttujittain muutosprosentin perusteella. Aikajana on aina viisi vuotta ja osa muuttujista on seudullisia. Kaupungit ja koko maa jaetaan muuttujittain paremmuusjärjestykseen. Jokaiselle kaupungille tai Suomelle laskettiin pisteet muuttujittain siten, että parhaasta arvosta saa yhden pisteen ja heikoimmasta 7 pistettä. Lopuksi lasketaan pisteiden keskiarvo. Jokaisen teeman alussa on pisteet muuttujittain. Huomioitavaa on myös, että Oulun vuoden 2013 suuri kuntaliitos on otettu huomioon luvuissa ennen vuotta 2013 vertailtavuuden vuoksi. 5
1. Aluetalous Alueiden kasvuun ja kehitykseen ovat vaikuttaneet monet eri tekijät historian kuluessa. Esimerkiksi luonnonvarat ja teollistumisen alkuvaiheen sijaintipäätökset ovat vuosien kuluessa vaikuttaneet eri alueilla. Nykyään taantuminen uhkaa erityisesti alueita, joiden talous nojaa pääomaintensiiviseen teollisuuteen ja luonnonvaroihin. (Jauhiainen & Huovari, 2013) Aina eivät pelkät taloudelliset mittarit riitä yksinään antamaan riittävää kuvaa aluetalouden tilasta. Aluetalouden hyvinvointiin vaikuttaa myös muita indikaattoreita, kuten väestön määrä ja rakenne, väestön koulutustaso ja työllisyys. Nämä indikaattorit ovat käytössä tämän tutkimuksen muissa teemoissa. Tämän hetken tilanne ALUETALOUS Espoo Vantaa Helsinki Tampere Turku Oulu Bruttokansantuote asukasta kohden Työpaikkaomavaraisuus Kunnallisverotulot asukasta kohden Yritysperustanta suhteessa yrityskantaan Keskiarvo Koko Suomi 1 1 1 5 4 7 6 7 4 1 2 3 5 6 1 3 2 4 7 6 5 5 1 7 3 2 4 6 3,5 2,25 2,75 3,5 4 5,5 5,75 Muutos ALUETALOUS Espoo Vantaa Helsinki Tampere Turku Oulu Bruttokansantuote asukasta kohden Työpaikkaomavaraisuus Kunnallisverotulot asukasta kohden Yritysperustanta suhteessa yrityskantaan Keskiarvo Koko Suomi 3 3 3 6 1 7 2 2 1 7 4 3 6 5 7 6 5 2 4 3 1 7 1 5 3 4 6 2 4,75 2,75 5 3,75 3 5,5 2,5 a) Bruttokansantuote asukasta kohden Taloudellista kehitystä voidaan kuvata monin tilastoin. Talouden nopea muutos asettaa kuitenkin aina uusia vaatimuksia tilastoille. Yksi taloustilastojen keskeisin tunnusluku on bruttokansantuote. Bruttokansantuote asukasta kohden -muuttuja kuvaa alueen kokonaistuotannon kehitystä. Bruttokansantuote on markkinahintaan kotimaisten tuotantoyksiköiden tuotantotoiminnan lopputulos. Se voidaan määritellä kolmella tavalla: institutionaalisten sektoreiden tai eri toimialojen bruttoarvonlisäysten summana lisättynä tuoteveroilla ja vähennettynä tuotetukipalkkioilla; kotimaisten institutionaalisten yksiköiden tavaroiden ja palveluiden loppukäytön summana; tulojen summana. (Tilastokeskus, 2016a) 6
Huomioitavaa on, että muuttuja on seutukuntakohtainen, jonka vuoksi Espoo, Vantaa ja Helsinki jakavat saman luvun. Kolmikon bruttokansantuote oli vuonna 50 560 euroa per asukas. Oulun luku oli 35 995, joka jäi alle koko Suomen luvusta. Turussa bruttokansantuote on kasvanut 2008 2013 8,4 prosenttia, kun koko maan oli samaan aikaan kasvanut 2,2 prosenttia. Espoossa, Vantaalla ja Helsingissä kasvua on ollut 1,7 prosenttia. Tämän hetken tilanne (2013) Muutos (2008 2013) Bruttokansantuote asukasta kohden, Bruttokansantuote asukasta kohden, % 1. Espoo 50560 1. Turku 8,4 1. Vantaa 50560 2. Koko Suomi 2,2 1. Helsinki 50560 3. Espoo 1,7 4. Turku 37484 3. Vantaa 1,7 5. Tampere 37464 3. Helsinki 1,7 6. Koko Suomi 37276 6. Tampere -2,6 7. Oulu 35995 7. Oulu -7,9 55000 BKTA/Asukas seutukunnittain, euroa 50000 45000 40000 35000 30000 KOKO MAA Helsinki Turku Tampere Oulu 25000 20000 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 b) Työpaikkaomavaraisuus Työpaikkaomavaraisuus ilmaisee alueella työssäkäyvien ja alueella asuvan työllisen työvoiman määrän välisen suhteen. Jos työpaikkaomavaraisuus on yli 100 %, on alueen työpaikkojen lukumäärä suurempi kuin alueella asuvan työllisen työvoiman lukumäärä. Jos taas työpaikkaomavaraisuus on alle 100 %, on tilanne päinvastainen. (Tilastokeskus, 2016b) Kuntauudistuksen myötä valtionosuusjärjestelmään tuli uutena kriteerinä kunnan työpaikkaomavaraisuus. Kuntien työpaikkaomavaraisuutta, työssäkäyntiä ja yhdyskuntarakennetta käytetään myös kuntarakennelaissa yhtenä kuntien yhdistymisselvityksen perusteena. (Huhta, 2014) 7
Espoolla oli matalin työpaikkaomavaraisuus, 96,0, vuonna 2013. Korkein työpaikkaomavaraisuus oli Helsingillä. Vantaalla luku oli taas 105,8. Helsingillä on kuitenkin työpaikkaomavaraisuus laskenut 2,5 prosenttiyksikköä vuosina 2008 2013. Espoolla se on kasvanut 0,7 prosenttiyksikköä ja Vantaalla 1,7. Tämän hetken tilanne (2013) Muutos (2008 2013) Työpaikkaomavaraisuus Työpaikkaomavaraisuus 1. Helsinki 129,0 1. Vantaa 1,7 2. Tampere 123,3 2. Espoo 0,7 3. Turku 123,3 3. Turku 0,5 4. Vantaa 105,8 4. Tampere 0,0 5. Oulu 105,4 5. Koko Suomi 0 6. Koko Suomi 100,0 6. Oulu -1,6 7. Espoo 96,0 7. Helsinki -2,5 140 Työpaikkaomavaraisuus 130 120 % 110 100 90 80 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 KOKO MAA Espoo Helsinki Oulu Tampere Turku Vantaa 8
LKM Työpaikkaomavaraisuus, % 128000 126000 124000 122000 120000 118000 116000 114000 112000 110000 Espoon työpaikkaomavaraisuuden kehitys 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Työpaikat Työlliset Työpaikkaomavaraisuus 97,0 96,5 96,0 95,5 95,0 94,5 94,0 93,5 c) Kunnallisverotulot asukasta kohden Kunnan verotulot muodostuvat kunnallisveroista, yhteisöveron osuudesta ja kiinteistöverotuloista. Kunnallisverotulot asukasta kohden olivat vuonna 2014 korkeimmat kuusikkokunnista Espoossa, 4 319 euroa. Helsingissä verotulot olivat 3 955 euroa per asukas ja Vantaalla 3 717. Oulu ja Turku jäivät alle Suomen keskiarvon. Kunnallisverotulot asukasta kohden eivät kuitenkaan ole kasvaneet samaan tahtiin kuin muissa kuusikkokunnissa. Espoossa tulot ovat nousseet 10,4 prosenttia vuosina 2009 2014. Vantaalla tulot ovat kasvaneet hieman enemmän, 11,7 % ja Helsingissä selkeästi enemmän, 15,7 %. Tämän hetken tilanne (2014) Muutos (2009 2014) Kunnallisverotulot asukasta kohden, Kunnallisverotulot asukasta kohden, % 1. Espoo 4319 1. Koko Suomi 18,7 2. Helsinki 3955 2. Tampere 18,7 3. Vantaa 3717 3. Oulu 16,8 4. Tampere 3369 4. Turku 16,2 5. Koko Suomi 3349 5. Helsinki 15,7 6. Oulu 3287 6. Vantaa 11,7 7. Turku 3205 7. Espoo 10,4 9
4500 Kunnallisverotulot asukasta kohden, euroa 4000 3500 3000 2500 Koko maa Espoo Helsinki Oulu Tampere Turku Vantaa 2000 1500 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 d) Yritysperustanta suhteessa yrityskantaan Yritysperustanta ilmaisee aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten välisen erotuksen. Suhteessa alueen yrityskantaan yritysperustanta on helpommin vertailtavissa. Yritysperustanta perustuu Tilastokeskuksen yritysrekisteriin sekä rekisterin lähdeaineistoina käytettävien Verohallinnon rekisteröintitietoihin. Tilastossa on yritykset, jotka ovat liiketoiminnasta tai kiinteistön käyttöoikeuden luovutuksesta arvonlisäverovelvollisia tai toimivat työnantajina. Tarkastelun ulkopuolelle jäävät kuitenkin säätiöt, aatteelliset yhdistykset, julkiset viranomaiset ja uskonnolliset yhteisöt. Tilastoon sisältyvät valtion liikelaitokset mutta eivät kuntien liikelaitokset. Lopettaneisiin yrityksiin kuuluu myös alueelta kokonaan poismuuttaneet yritykset. (Tilastokeskus, 2011) Kaikissa kuusikkokunnissa paitsi Vantaalla ja Turussa yritysperustanta suhteessa yrityskantaan oli negatiivinen vuonna 2014. Vantaalla luku oli peräti 4,3 prosenttia, kun Espoossa se oli -4,5. Helsingissä yritysperustanta oli -546, jolloin suhteessa yrityskantaan se oli -9,4 prosenttia. Vuosina 2009 2014 yritysperustanta suhteessa yrityskantaan on laskenut koko maassa ja kuusikkokunnissa. Espoossa se on laskenut 3,3 prosenttiyksikköä, mikä on kuusikkokunnista suurin lasku. 10
Tämän hetken tilanne (2014) Muutos (2009 2014) Yritysperustanta suhteessa yrityskantaan, Yritysperustanta suhteessa yrityskantaan, % % 1. Vantaa 4,3 1. Vantaa -1,7 2. Turku 0,7 2. Koko Suomi -2,1 3. Tampere -0,2 3. Tampere -2,3 4. Oulu -3,0 4. Turku -2,4 5. Espoo -4,5 5. Helsinki -3,0 6. Koko Suomi -5,3 6. Oulu -3,1 7. Helsinki -9,3 7. Espoo -3,3 6 Yritysperustanta suhteessa yrityskantaan % 5 4 3 2 1 0-1 -2 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Koko Suomi Espoo Helsinki Oulu Tampere Turku Vantaa 11
2. Työllisyys Suomen työpaikkarakenne on muuttunut erittäin paljon viimeisen 25 vuoden aikana. Maamme talouden rakennemuutos ja taantuma ovat vähentäneet työvoiman tarvetta etenkin teollisuudessa. Työvoimaresurssit onkin saatava tehokkaaseen käyttöön, sillä korkea työllisyysaste on keskeistä hyvinvointivaltion rahoitukselle. Tämän hetken tilanne TYÖLLISYYS Espoo Vantaa Helsinki Tampere Turku Oulu Työpaikkojen määrä Yksityisen sektorin työpaikkojen määrä Työllisyysaste Työttömyysaste Keskiarvo Koko Suomi 3 5 2 4 6 7 1 3 4 2 5 6 7 1 1 2 3 5 7 6 4 1 2 3 7 6 5 4 2 3,25 2,5 5,25 6,25 6,25 2,5 Muutos TYÖLLISYYS Espoo Vantaa Helsinki Tampere Turku Oulu Työpaikkojen määrä Yksityisen sektorin työpaikkojen määrä Työllisyysaste Työttömyysaste Keskiarvo Koko Suomi 1 2 4 5 6 3 7 2 1 3 5 7 4 6 7 5 6 2 3 4 1 6 1 5 6 4 3 2 4 2,25 4,5 4,5 5 3,5 4 a) Työpaikkojen määrä Muuttuja pitää sisällään työpaikat kaikilta työantajasektoreilta kuten valtio, valtioenemmistöinen osakeyhtiö, kunta, yksityinen sektori ja yrittäjät. Alueella työssäkäyvät muodostavat ns. työllisen päiväväestön, jonka määrää voidaan pitää mittarina alueen työpaikkojen määrälle. Alueella työssäkäyvillä tarkoitetaan kaikkia tällä alueella työssäkäyviä henkilöitä riippumatta heidän asuinpaikastaan. (Tilastokeskus, 2016c) Vuonna 2013 työpaikkoja oli luonnollisesti eniten koko maassa ja toiseksi eniten Helsingissä. Espoossa työpaikkoja oli 120 247. Vuosina 2008 2013 eniten työpaikkoja määrä on kasvanut Espoossa, 1,1 prosenttia. Vantaa oli toinen kuusikkokunnista, jossa työpaikkojen määrä on noussut. Helsingissä määrä oli laskenut 1,6 prosenttia. 12
Tämän hetken tilanne (2013) Muutos (2008 2013) Työpaikkojen määrä Työpaikkojen määrä, % 1. Koko Suomi 2301751 1. Espoo 1,1 2. Helsinki 381942 2. Vantaa 0,7 3. Espoo 120247 3. Oulu -0,5 4. Tampere 116750 4. Helsinki -1,6 5. Vantaa 106420 5. Tampere -2,5 6. Turku 95201 6. Turku -3,1 7. Oulu 84078 7. Koko Suomi -3,2 450000 Työpaikkojen määrä 400000 350000 300000 250000 200000 150000 100000 50000 0 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Espoo Helsinki Oulu Tampere Turku Vantaa b) Yksityisen sektorin työpaikkojen määrä Tämä muuttuja pitää sisällään vain yksityisen sektorin työpaikat. Tämän hetken tilanne (2013) yksityisen sektorin työpaikkojen määrissä on hyvin samanlainen kuin kaikkien työpaikkojen määrissä. Espoo on kolmantena 80 891 yksityisen sektorin työpaikalla. Muutos on kuitenkin ollut negatiivinen, -0,4 prosenttia, vuosina 2008 2013, kuten kaikissa kuusikkokunnissa paitsi Vantaalla. Vantaalla yksityisen sektorin työpaikkojen määrä on kasvanut 5,5 prosenttia eli 3 881 työpaikalla. Helsingissä lasku on ollut 3,8 prosenttia. 13
Tämän hetken tilanne (2013) Muutos (2008 2013) Yksityisen sektorin työpaikkojen määrä Yksityisen sektorin työpaikkojen määrä, % 1. Koko Suomi 1332175 1. Vantaa 5,5 2. Helsinki 239567 2. Espoo -0,4 3. Espoo 80891 3. Helsinki -3,8 4. Vantaa 73929 4. Oulu -4,2 5. Tampere 73784 5. Tampere -4,3 6. Turku 56045 6. Koko Suomi -5,6 7. Oulu 48048 7. Turku -7,0 300000 Yksityisen sektorin työpaikkojen määrä 250000 200000 150000 100000 Espoo Helsinki Oulu Tampere Turku Vantaa 50000 0 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 c) Työllisyysaste Muuttuja kuvaa 18 64-vuotiaiden työllisten osuutta suhteessa vastaavanikäiseen väestöön. Espoossa työllisyysaste oli 73,5 prosenttia vuonna 2014. Se oli kuusikkokunnista paras. Vantaan työllisyysaste, 73,3 %, ja Helsingin, 69,7 %, olivat yli maan keskiarvon. Työllisyysaste on laskenut kaikissa kuusikkokunnissa vuosina 2009 2014. Espoossa lasku on ollut suurin, 1,9 prosenttiyksikköä. Vantaalla ja Helsingissä lasku on lähellä Espoon laskua. 14
Tämän hetken tilanne (2014) Muutos (2009 2014) Työllisyysaste, % Työllisyysaste, % 1. Espoo 73,5 1. Koko Suomi 0,2 2. Vantaa 73,3 2. Tampere -0,1 3. Helsinki 69,7 3. Turku -1,3 4. Koko Suomi 68,0 4. Oulu -1,3 5. Tampere 64,0 5. Vantaa -1,4 6. Oulu 63,5 6. Helsinki -1,5 7. Turku 63,3 7. Espoo -1,9 80,0 78,0 76,0 Työllisyysaste % 74,0 72,0 70,0 68,0 66,0 64,0 62,0 KOKO MAA Espoo Helsinki Oulu Tampere Turku Vantaa 60,0 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 d) Työttömyysaste Muuttuja kuvaa 18 64-vuotiaiden työttömien osuutta suhteessa vastaavanikäiseen työvoimaan. Työttömyysaste oli Espoossa 10,9 prosenttia 31.12.2015. Vantaan ja Helsingin työttömyysasteet olivat myös Espoon tavoin koko maan työttömyysastetta alemmat. Työttömyysaste on kuitenkin noussut 2010 2015 Espoossa 5,1 prosenttiyksikköä, kun koko maassa nousua on ollut 4,1 %. Vantaa on ainoa kuusikkokunnista, joissa työttömyysaste on suhteellisesti noussut vähemmän kuin koko Suomessa. 15
Tämän hetken tilanne (2010) Muutos (2010 2015) Työttömyysaste, % Työttömyysaste, % 1. Espoo 10,9 1. Vantaa 4 2. Vantaa 12,6 2. Koko Suomi 4,1 3. Helsinki 12,7 3. Oulu 4,3 4. Koko Suomi 14,4 4. Turku 4,5 5. Oulu 17,1 5. Helsinki 4,9 6. Turku 17,7 6. Tampere 5,1 7. Tampere 18,9 6. Espoo 5,1 20 18 16 Työttömyysaste % 14 12 10 8 6 4 2 Espoo Helsinki Oulu Tampere Turku Vantaa Koko Suomi 0 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 16
3. Innovatiivisuus Kun alueella on koulutettua työvoimaa ja inhimillistä pääomaa, alue kasvaa. Ihmiset oppivat toisiltaan, jolloin inhimillinen pääoma lisää alueella kaikkien tuottavuutta. Nämä alueet houkuttelevat sitten entistä enemmän asukkaita. Työpaikkojen määrä kasvaa, ja palkat ja asuntojen hinnat nousevat nopeammin kuin muualla. Tämän hetken tilanne INNOVATIIVISUUS Espoo Vantaa Helsinki Tampere Turku Oulu Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet yli 15- vuotiaasta väestöstä Koulutustasomittain (VKTM) koko väestön osalta Tutkimus- ja tuotekehitysmenot asukasta kohden Yksityisen sektorin osuus tutkimus- ja tuotekehitysmenoista Keskiarvo Koko Suomi 1 6 2 4 5 3 7 1 7 2 4 5 3 6 3 3 3 2 7 1 6 4 4 4 2 7 1 3 2,25 5 2,75 3 6 2 5,5 Muutos INNOVATIIVISUUS Espoo Vantaa Helsinki Tampere Turku Oulu Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet yli 15- vuotiaasta väestöstä Koulutustasomittain (VKTM) koko väestön osalta Tutkimus- ja tuotekehitysmenot asukasta kohden Yksityisen sektorin osuus tutkimus- ja tuotekehitysmenoista Keskiarvo Koko Suomi 6 7 1 2 4 5 3 7 6 3 1 4 5 2 2 2 2 6 1 7 5 2 2 2 6 1 7 5 4,25 4,25 2 3,75 2,5 6 3,75 17
a) Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet yli 15-vuotiaasta väestöstä Muuttuja kuvaa alimman korkea-asteen, alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon ja tutkijakoulutuksen suorittaneiden osuutta yli 15-vuotiaasta väestöstä. Espoossa oli vuonna 2014 kuusikkokunnista korkein korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus. 45,2 prosenttia yli 15-vuotiaista oli korkea-koulutettuja. Helsingissä osuus oli 40,1 prosenttia ja Vantaalla 30,3. Vain Vantaalla on osuuden kasvu ollut hitaampaa kuin Espoossa. Espoossa korkea-koulutettujen osuus on kasvanut 1,8 prosenttiyksikköä vuosina 2009 2014. Samaan aikaan Helsingissä kasvu on ollut 3,3 prosenttiyksikköä. Tämän hetken tilanne (2014) Muutos (2009 2014) Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet yli 15- Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet yli 15- vuotiaasta väestöstä, % vuotiaasta väestöstä, % 1. Espoo 45,2 1. Helsinki 3,3 2. Helsinki 40,1 2. Tampere 3,2 3. Oulu 35,2 3. Koko Suomi 2,4 4. Tampere 34,9 4. Turku 2,3 5. Turku 32,4 5. Oulu 2,0 6. Vantaa 30,3 6. Espoo 1,8 7. Koko Suomi 29,7 7. Vantaa 1,3 50 Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet yli 15-vuotiaasta väestöstä, % 45 40 35 30 25 Espoo Helsinki KOKO MAA Oulu Tampere Turku Vantaa 20 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 18
b) Koulutustasomittain koko väestön osalta Koulutustasomittaimessa lasketaan yhteen 20 vuotta täyttäneen väestön suorittamat tutkinnot eri koulutusasteilla. Mittain huomioi väestön koulutuksien lukumäärän ja painottaa ne koulutusasteen mukaan sekä tiivistää tiedot yhdeksi indikaattoriksi. Vuonna 2014 Espoossa oli selkeästi korkein koulutustasomittain, 464, kun Helsingissä oli toiseksi korkein, 427. Vantaan koulutustasomittain, 347, oli matalampi kuin koko maan, 352. Koulutustasomittain ei ole kasvanut Espoossa yhtä paljon kuin muissa kuusikkokunnissa vuosina 2009 2014. Espoossa kasvuprosentti oli 3,3, kun Helsingissä se oli 7,6 ja Vantaalla 4,5. Tämän hetken tilanne (2014) Muutos (2009 2014) Koulutustasomittain koko väestön osalta Koulutustasomittain koko väestön osalta, % 1. Espoo 464 1. Tampere 7,8 2. Helsinki 427 2. Koko Suomi 7,6 3. Oulu 412 3. Helsinki 7,3 4. Tampere 400 4. Turku 6,7 5. Turku 380 5. Oulu 5,6 6. Koko Suomi 352 6. Vantaa 4,5 7. Vantaa 347 7. Espoo 3,3 480 Koulutustasomittain 460 440 420 400 380 360 340 320 KOKO MAA Espoo Helsinki Vantaa Turku Tampere Oulu 300 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 c) Tutkimus- ja tuotekehitysmenot asukasta kohden Tämä muuttuja ilmaisee alueen tutkimus- ja tuotekehitysmenojen määrän asukasta kohden. Tutkimus- ja tuotekehitysmenot sisältävät korkeakoulujen, valtion ja yritysten tutkimus- ja tuotekehitysmenot. Muuttuja on seutukuntakohtainen. Oulun seutukunnassa oli vuonna 2014 tutkimus- ja tuotekehitysmenot asukasta kohden 3 224 euroa, kun Helsingin seutukunnassa ne olivat 1 988. Turku on ainoa alueista, joissa menot ovat kasvaneet vuosina 2009 2014. 19
Helsingin seutukunnassa suhteellinen muutos oli -0,4 prosenttia, kun samaan aikaan koko maassa muutos oli -6,2 prosenttia. Tämän hetken tilanne (2014) Muutos (2009 2014) Tutkimus- ja tuotekehitysmenot asukasta Tutkimus- ja tuotekehitysmenot asukasta kohden, kohden, % 1. Oulu 3224 1. Turku 1,5 2. Tampere 2082 2. Espoo -0,4 3. Espoo 1988 2. Vantaa -0,4 3. Vantaa 1988 2. Helsinki -0,4 3. Helsinki 1988 5. Koko Suomi -6,2 6. Koko Suomi 1190 6. Tampere -27,6 7. Turku 1183 7. Oulu -27,9 5000 4500 4000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 Tutkimus- ja tuotekehitysmenot asukasta kohden, euroa 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 KOKO MAA Helsingin seutukunta Oulun seutukunta Tampereen seutukunta Turun seutukunta d) Yksityisen sektorin osuus tutkimus- ja tuotekehitysmenoista Muuttuja pitää sisällään vain yksityisen sektorin tutkimus- ja tuotekehitysmenot. Aivan kuten tutkimus- ja tuotekehitysmenot asukasta kohden -indikaattorissa myös yksityisen sektorin osuudessa tutkimus- ja tuotekehitysmenoista on Oulun ja Tampereen seutukunnat kärjessä vuonna 2014. Koska kyseessä on seutukuntakohtainen indikaattori jakavat Espoo, Vantaa ja Helsinki saman luvun, 66,7 prosenttia. Ainoastaan Turun seutukunnassa on osuus kasvanut vuosina 2009 2014. Helsingin seutukunnassa osuus on laskenut 0,4 prosenttia. Oulussa lasku on ollut peräti 6,7 prosenttia. 20
Tämän hetken tilanne (2014) Muutos (2009 2014) Yksityisen sektorin osuus tutkimus- ja Yksityisen sektorin osuus tutkimus- ja tuotekehitysmenoista, % tuotekehitysmenoista, % 1. Oulu 76,7 1. Turku 0,4 2. Tampere 75,7 2. Espoo -0,7 3. Koko Suomi 67,7 2. Vantaa -0,7 4. Espoo 66,7 2. Helsinki -0,7 4. Vantaa 66,7 5. Koko Suomi -3,7 4. Helsinki 66,7 6. Tampere -4,6 7. Turku 51,3 7. Oulu -6,7 90,0 85,0 80,0 75,0 70,0 65,0 60,0 55,0 50,0 45,0 40,0 Yksityisen sektorin osuus tutkimus- ja tuotekehitysmenoista, % 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 KOKO MAA Helsinki Turku Tampere Oulu 21
4. Vetovoima Kullakin kaupungilla on oma vetovoimansa muun muassa sijaintinsa, yritystensä tai vaikka koulutusmahdollisuuksiensa kautta. Vetovoimatekijät houkuttelevat asukkaita ja yrityksiä. Erityisesti kunnat kilpailevat asukkaista, sillä asuinpaikka antaa kunnalle verotusoikeuden. Väestönkehitys vaikuttaa kaupungin resursseihin ja työvoimaan. Väestönkehitys onkin yksi tärkeimmistä pitkän aikavälin kehitystekijöistä kaupungin elinvoiman kannalta. Tämän hetken tilanne VETOVOIMA Espoo Vantaa Helsinki Tampere Turku Oulu Väestön määrä Taloudellinen huoltosuhde Väestöllinen huoltosuhde 2014 ja ennuste 2024 Vieraskielisten määrä Koko Suomi 3 5 2 4 7 6 1 3 1 2 4 5 7 6 5 4 1 2 3 6 7 2 1 3 5 4 7 6 Keskiarvo 3,25 2,75 2 3,75 4,75 6,5 5 Muutos VETOVOIMA Espoo Vantaa Helsinki Tampere Turku Oulu Väestön määrä Taloudellinen huoltosuhde Väestöllinen huoltosuhde 2014 ja ennuste 2024 Vieraskielisten määrä Koko Suomi 1 2 4 5 6 3 7 6 7 3 5 4 2 1 1 4 3 6 2 5 7 2 1 3 6 4 7 5 Keskiarvo 2,5 3,5 3,25 5,5 4 4,25 5 22
a) Väestön määrä Muuttuja pitää sisällään kaikki väestönkehityksen osatekijät eli luonnollisen väestönlisäyksen, kuntien välisen nettomuuton ja siirtolaisuuden. 1.1.2016 Espoossa oli asukkaita 269 802. Espoossa väkiluku on kasvanut kuusikkokunnista eniten vuosina 2011 2016, 8,8 prosenttia. Vantaalla kasvua on ollut 7,3 prosenttia ja Helsingissä 6,7. Kaikissa kuusikkokunnissa väestönlisäys on ollut suhteellisesti suurempaa kuin koko maassa. Tämän hetken tilanne (2016) Muutos (2011 2016) Väestö Väestö, % 1. Koko Suomi 5487308 1. Espoo 8,8 2. Helsinki 628208 2. Vantaa 7,3 3. Espoo 269802 3. Oulu 7,1 4. Tampere 225118 4. Helsinki 6,7 5. Vantaa 214605 5. Tampere 5,6 6. Oulu 198525 6. Turku 4,8 7. Turku 185908 7. Koko Suomi 2,1 700000 Väestön määrä 600000 500000 400000 300000 200000 Espoo Helsinki Oulu Tampere Turku Vantaa 100000 0 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 b) Taloudellisen huoltosuhde Väestörakennetta mitataan niin sanotulla taloudellisella huoltosuhteella, jossa lasketaan kuinka monta työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä on yhtä työllistä kohti. Työikäisten määrä vähenee Suomessa melko voimakkaasti, jolloin työssäkäyvien huoltotaakka kasvaa entisestään. Yksi työssäkäyvä joutuu elättämään yhä useampia työelämän ulkopuolella olevia. 23
Pienin huoltosuhde vuonna 2013 oli Vantaalla, 106,9. Helsingissä oli hieman parempi huoltosuhde kuin Espoossa. Espoon suhde oli 108,2. Kolmikon ero muihin kuusikkokuntiin on hyvin iso. Taloudellinen huoltosuhde on noussut vuosina 2008 2013 eniten Vantaalla, 15,7 prosenttia, ja toiseksi eniten Espoossa, 15,5 prosenttia. Koko maassa huoltosuhde on noussut 10,2 prosenttia. Tämän hetken tilanne (2013) Muutos (2008 2013) Taloudellinen huoltosuhde Taloudellisen huoltosuhde, % 1. Vantaa 106,9 1. Koko Suomi 10,2 2. Helsinki 107 2. Oulu 11,9 3. Espoo 108,2 3. Helsinki 12,0 4. Tampere 132,9 4. Turku 13,6 5. Turku 135,8 5. Tampere 14,9 6. Koko Suomi 136,8 6. Espoo 15,5 7. Oulu 142,9 7. Vantaa 15,7 150 Taloudellinen huoltosuhde 140 % 130 120 110 100 90 KOKO MAA Espoo Helsinki Oulu Tampere Turku Vantaa 80 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 24
110 Taloudellinen huoltosuhde, PKS % 108 106 104 102 100 98 96 94 92 Espoo Vantaa Helsinki 90 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Vuonna 2009 Espoon taloudellinen huoltosuhde ylitti sadan rajan. Työllisten määrä laski noin 3 300 samaan aikaan kun työttömien määrä kasvoi noin 2 500 ja opiskelijoiden 1 450. Vuonna 2013 työvoiman ulkopuolella olevia ja työttömiä oli yli 10 000 enemmän kuin työllisiä. 160000 Espoon työlliset ja ei-työlliset 140000 120000 100000 80000 60000 40000 20000 Muut Varus- ja siviilipalvelu Eläkeläiset Opiskelijat, koululaiset 0-14-vuotiaat Työttömät Työlliset 0 25
Tässä osiossa pohditaan yleisesti huoltosuhteita, niin taloudellista huoltosuhdetta kuin seuraavan kappaleen väestöllistä huoltosuhdetta, Juhana Vartiaisen Tehokkaan Tuotannon Tutkimussäätiön rahoittaman keskustelunaloitteen Työvoima tehokkaaseen käyttöön (2013) pohjalta. Suomalainen hyvinvointivaltio luotiin aikana, jolloin työvoima kasvoi vahvasti. Tällöin kustannukset saatettiin jättää uudelle ja ennen kaikkea suuremmalle työntekijä- ja veronmaksajasukupolvelle. Nyt kuitenkin, työvoima pysyy samana tai jopa pienenee, niin hyvinvointipalvelujen ja tulosiirtojen rahoitus muuttuu niukemmaksi. Hyvinvointivaltion, kuten myös Espoon kaupungin, kannalta olennaisimmat muuttujat ovat veroaste ja työllisyys. Tulopohja koostuu vain veroasteesta, henkisestä pääomasta ja työllisyydestä, ja asioista joihin valtio/kunta ei voi vaikuttaa. Henkisen pääoman vaikuttaminen on mahdollista, mutta hidasta. Veroasteen nostaminen on myös hankalaa, sillä vastaan tulee, valtiolla poliittinen rajoite ja sekä tehokkuusrajoite. Työllisyysasteen nostaminen onkin tärkein keino rahoittaa hyvinvointivaltio, erityisesti nykyisessä tilanteessa, kun työvoima ei enää kasva vanhaan tapaansa ja huoltoasema heikkenee. Kasvava työllisyys on aina hyvän huoltosuhteen taustalla. Väestön vanheneminen aiheuttaa valtion tai kunnan talouden rahoitukseen ongelmia. Potentiaalinen työttömyys koostuu työikäisestä väestöstä ja osallistumisasteesta. Osallistumisasteeseen vaikuttaa aina myös rakenteellinen työttömyys. Rakenteellinen työttömyys ei riipu työvoiman määrästä. Työpaikkojen luominen ei vaikuta siis pysyvästi työllisyyteen. Työvoimaan osallistumisen kannustimet ovat erityisasemassa tässä tilanteessa. Potentiaalinen työllisyys kasvaa, jos työikäinen väestö kasvaa. Syitä voi olla vaikka eläkeiän nostaminen tai siirtolaisuus. Osallistumisaste voi nousta esimerkiksi silloin, kun kotiäitejä siirtyy työmarkkinoille. Maahanmuuttoa ei voi pitää minään ihmelääkkeenä ongelmaan, sillä maahanmuuttajien työllisyysasteet ovat kantasuomalaisia alhaisemmat. Siitä voi kuitenkin olla apua, jos kotouttamisessa ja työllistämisessä onnistutaan hyvin. Juhana Vartiainen kirjoittaa, että maahanmuuttajien työllistämistä parantavat sosiaaliset innovaatiot saattaisivat olla Suomen talousongelmien kannalta tärkeämpiä kuin teknologinen innovaatiotoiminta. c) Väestöllinen huoltosuhde 2014 ja ennuste 2024 Väestöllinen huoltosuhde ilmoitetaan ei-työikäisten ja työikäisten määrien suhteena: kuinka monta ei-työikäistä kansalaista on kutakin työikäistä kohti jollakin. Suhdeluku lasketaan niin, että ei-työikäisiksi määritellään kaikki alle 15-vuotiaat ja yli 64-vuotiaat. Työikäisiä ovat loput eli näiden rajojen väliin sijoittuvat. Kyse on siis lähinnä väestön ikärakenteen ja sen muutosten kuvaamisesta. (Ruotsalainen, 2013) Ennusteen mukaan vuonna 2024 Helsingissä suhde on ainoana kaupunkina kuusikkokunnista alle 50 prosenttia. Espoolla väestöllinen huoltosuhde on 53,8 prosenttia ja Vantaalla 53,7. Prosenttiyksiköissä huoltosuhteen kasvu on Espoossa pienintä, 8,7 prosenttia, vuosina 2014 2024. Helsingissä muutos on 10,8 prosenttia ja Vantaalla 11. 26
Tämän hetken tilanne (2024) Muutos (2014 2024) Väestöllinen huoltosuhde 2014 ja ennuste Väestöllinen huoltosuhde 2014 ja ennuste 2024 2024, % 1. Helsinki 48,1 1. Espoo 8,7 2. Tampere 52,8 2. Turku 10,1 3. Turku 53,5 3. Helsinki 10,8 4. Vantaa 53,7 4. Vantaa 11,0 5. Espoo 53,8 5. Oulu 13,2 6. Oulu 56,6 6. Tampere 13,5 7. Koko Suomi 65,9 7. Koko Suomi 15,4 70 Väestöllinen huoltosuhde 65 60 55 50 45 KOKO MAA Espoo Helsinki Oulu Tampere Turku Vantaa 40 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 2023 2024 d) Vieraskielisten määrä Muuttuja kuvaa nimensä mukaisesti vieraskielisten eli muiden kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisten osuutta alueen väestöstä. Vieraskielisten osuus koko väestöstä 1.1.2016 oli korkein Vantaalla, 15,4 prosenttia. Helsingissä osuus oli hieman matalampi, 14,0 %, ja Espoossa, 14,2 %. Oulu oli ainoa kuusikkokunnista, joka jäi alle koko maan osuuden. Vantaalla on myös vieraskielisten osuus kasvanut eniten vuosina 2011 2016. Osuus on kasvanut 5,5 prosenttiyksikköä, samaan aikaan Espoossa kasvua on ollut 4,6 prosenttiyksikköä ja Helsingissä 3,3. 27
Tämän hetken tilanne (2016) Muutos (2011 2016) Vieraskielisten osuus, % Vieraskielisten määrän kehitys, % 1. Vantaa 15,4 1. Vantaa 5,5 2. Espoo 14,2 2. Espoo 4,6 3. Helsinki 14,0 3. Helsinki 3,3 4. Turku 10,1 4. Turku 2,5 5. Tampere 6,8 5. Koko Suomi 1,8 6. Koko Suomi 6,0 6. Tampere 1,6 7. Oulu 3,5 7. Oulu 1,0 18,0 16,0 14,0 Vieraskielisten osuus, % 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 KOKO MAA Espoo Helsinki Oulu Tampere Turku Vantaa 2,0 0,0 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 28
5. Sosiaalinen tasa-arvo Sosiaalisen tasa-arvon ajatus vakiintui Suomessa 1960-luvulla. Sosiaalinen tasa-arvo korostaa tasa-arvoa sosiaalisten ryhmien näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa sitä mittaa pitkäaikaisten toimeentulotukiasiakkaiden osuus, KELA:n sairastavuusindeksi, tuloerot ja sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset. SOSIAALINEN TASA-ARVO Pitkäaikaisten toimeentulotukiasiakkaiden osuus 26 64-vuotiaista KELA:n sairastavuusindeksi Asuntokuntien tuloerot Gini -kertoimella Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset asukasta kohden Keskiarvo Tämän hetken tilanne Espoo Vantaa Helsinki Tampere Turku Oulu Koko Suomi 4 7 6 5 2 1 3 1 2 3 4 5 7 6 7 1 6 4 5 2 3 1 2 5 4 7 3 6 3,25 3 5 4,25 4,75 3,25 4,5 SOSIAALINEN TASA-ARVO Pitkäaikaisten toimeentulotukiasiakkaiden osuus 26 64-vuotiaista KELA:n sairastavuusindeksi Asuntokuntien tuloerot Gini -kertoimella Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset asukasta kohden Keskiarvo Muutos Espoo Vantaa Helsinki Tampere Turku Oulu Koko Suomi 7 6 5 3 1 4 2 1 4 2 7 5 6 3 7 6 3 4 5 1 2 2 3 1 5 4 6 7 4,25 4,75 2,75 4,75 3,75 4,25 3,5 29
a) Pitkäaikaisten toimeentuloasiakkaiden osuus Muuttuja kuvaa 25 64-vuotiaiden toimeentulotukiasiakkaiden osuutta suhteessa vastaavanikäiseen väestöön. Toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkaissa ovat mukana ne asiakkaat, jotka tarvitsevat tukea vuodesta toiseen. Espoossa pitkäaikaisten toimeentuloasiakkaiden osuus väestöstä oli 2,6 prosenttia 31.12.2014, kun Vantaalla osuus oli 4,8 % ja Helsingissä 3,8 %. Vuosina 2009 2014 osuus on kuitenkin kasvanut Espoossa 44,4 prosenttia. Prosenttiyksikköinä osuus on kuitenkin kasvanut 0,8. Vantaalla osuus on samaan aikaan kasvanut 33,3 prosenttia, prosenttiyksikköinä 1,2. Helsingissä kasvua on ollut 18,8 prosenttia. Tämän hetken tilanne (2014) Muutos (2009 2014) Pitkäaikaisten toimeentulotukiasiakkaiden Pitkäaikaisten toimeentulotukiasiakkaiden osuus 26 64-vuotiaista, % osuus 26 64-vuotiaista, % 1. Oulu 1,7 1. Turku 5,0 2. Turku 2,1 2. Koko Suomi 9,5 3. Koko Suomi 2,3 3. Tampere 10,7 4. Espoo 2,6 4. Oulu 13,3 5. Tampere 3,1 5. Helsinki 18,8 6. Helsinki 3,8 6. Vantaa 33,3 7. Vantaa 4,8 7. Espoo 44,4 6 Pitkäaikaisten toimeentuloasiakkaiden osuus, % 5 4 3 2 1 Koko maa Espoo Helsinki Oulu Tampere Turku Vantaa 0 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 30
b) KELA:n sairastavuusindeksi Ikävakioitu sairastavuusindeksi kuvaa kuinka tervettä tai sairasta alueen väestö on suhteessa koko maan keskiarvoon (100). Indeksi perustuu kolmeen vakioituun muuttujaan: kuolleisuuteen, työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuuteen työikäisistä ja erityiskorvattavia lääkkeitä saavien osuuteen alueen väestöstä. Vuonna 2014 Espoon sairastavuusindeksi oli 75,5. Se on selkeästi parempi kuin muiden kuusikkokuntien. Vantaan sairastavuusindeksi oli toiseksi paras, 88,4, ja Helsingin 89,2. Espoon sairastavuusindeksi on laskenut vuosina 2009 2014 1,2 prosenttia. Kuusikkokunnista Helsinki on toinen, jossa indeksi on laskenut. Tämän hetken tilanne (2014) Muutos (2009 2014) KELA:n sairastavuusindeksi KELA:n sairastavuusindeksi, % 1. Espoo 75,5 1. Espoo -1,2 2. Vantaa 88,4 2. Helsinki -0,7 3. Helsinki 89,2 3. Koko Suomi 0,0 4. Tampere 96,8 4. Vantaa 0,3 5. Turku 98,4 5. Turku 0,5 6. Koko Suomi 100 6. Oulu 0,6 7. Oulu 108,5 7. Tampere 0,9 120 KELA:n sairastavuusindeksi 110 100 90 80 Espoo Helsinki Oulu Tampere Turku Vantaa 70 60 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 c) Asuntokuntien tuloerot Gini -kertoimella Gini-kerroin on yleisin tuloeroja kuvaava tunnusluku. Mitä suuremman arvon Gini-kerroin saa, sitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Gini-kertoimen suurin mahdollinen arvo on yksi tai sata. Tällöin suurituloisin tulonsaaja saa kaikki tulot. Pienin mahdollinen Ginikertoimen arvo on 0, jolloin kaikkien tulonsaajien tulot ovat yhtä suuret. Gini-kerroin kuvaa 31
suhteellisia tuloeroja. Gini-kerroin ei muutu, jos kaikkien tulonsaajien tulot muuttuvat prosenteissa saman verran. (Tilastokeskus, 2016d) Asuntokuntien tuloerot Gini-kertoimella mitattuna olivat pienimmät Vantaalla vuonna 2013. Kuusikkokunnista Espoolla oli korkein Gini-kerroin, 33,6. Helsingissä luku oli 33,3. Ainoastaan Espoossa asuntokuntien tuloerot ovat kasvaneet vuosina 2008 2013. Kasvuprosentti oli 3,7. Vantaalla laskua oli 0,4 prosenttia ja Helsingissä 2,6. Tämän hetken tilanne (2013) Muutos (2008 2013) Asuntokuntien tuloerot Gini -kertoimella, Asuntokuntien tuloerot Gini -kertoimella % 1. Vantaa 24,6 1. Oulu -2,9 2. Oulu 26,9 2. Koko Suomi -2,8 3. Koko Suomi 27,6 3. Helsinki -2,6 4. Tampere 29,1 4. Tampere -1,7 5. Turku 29,8 5. Turku -1,7 6. Helsinki 33,3 6. Vantaa -0,4 7. Espoo 33,6 7. Espoo 3,7 38 Asuntokuntien tuloerot Gini -kertoimella 36 34 32 30 28 26 24 Koko maa Espoo Helsinki Oulu Tampere Turku Vantaa 22 20 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 d) Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset asukasta kohden Muuttuja kuvaa sosiaali- ja terveystoimen yhteenlaskettuja nettokustannuksia per asukas. Toimintakustannuksissa ovat mukana kunnan oman toiminnan, kuntayhtymän tai kuntayhtymien ja näiden ulkopuolelta ostettujen palvelujen kustannukset. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset asukasta kohden ovat nousseet kaikissa kuusikkokunnissa viime vuosina selkeästi. Vuonna 2014 Espoossa oli alhaisimmat sosiaalija terveystoimen nettokustannukset asukasta kohden, 3 252 euroa. Toisena kaupungeista oli Vantaa, 3 345 euroa, kun samaan aikaan kustannukset Helsingissä olivat 3 655 euroa. 32
euroa Vuosina 2009 2014 kustannukset ovat nousseet kaikista vähiten Helsingissä, 6,5 prosenttia. Espoossa kustannukset ovat nousseet 12,4 prosenttia ja Vantaalla 15,0. Tämän hetken tilanne (2014) Muutos (2009 2014) Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset asukasta kohden, asukasta kohden, % 1. Espoo 3252 1. Helsinki 6,5 2. Vantaa 3345 2. Espoo 12,4 3. Oulu 3378 3. Vantaa 15,0 4. Tampere 3604 4. Turku 17,6 5. Helsinki 3655 5. Tampere 18,0 6. Koko Suomi 3655 6. Oulu 18,5 7. Turku 3709 7. Koko Suomi 19,4 3800 Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset asukasta kohden 3600 3400 3200 3000 2800 2600 2400 2200 Koko maa Espoo Helsinki Oulu Tampere Turku Vantaa 2000 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 33
Tulokset Tämän hetken tilanne Loppukeskiarvo Muutos Loppukeskiarvo 1. Espoo 2,85 1. Vantaa 3,50 2. Vantaa 3,25 2. Helsinki 3,50 3. Helsinki 3,00 3. Turku 3,65 4. Tampere 3,95 4. Koko Suomi 3,75 5. Turku 5,15 5. Espoo 3,95 6. Oulu 4,70 6. Tampere 4,45 7. Koko Suomi 4,65 7. Oulu 4,70 30 Tämän hetken tilanne, pisteet 25 20 15 10 5 0 ALUETALOUS TYÖLLISYYS INNOVATIIVISUUS VETOVOIMA SOSIAALINEN TASA- ARVO Muutos, pisteet 25 20 15 10 5 0 ALUETALOUS TYÖLLISYYS INNOVATIIVISUUS VETOVOIMA SOSIAALINEN TASA- ARVO 34
Tämän hetkisessä tilanteessa Espoo on elinvoimaisin kaupunki, mutta muutos on ollut huonompaa kuin monella muulla. Ainoastaan Tampere ja Oulu pärjäsivät muutoksen elinvoimassa huonommin. Monessa teemassa korostuu tietty trendi Espoon kohdalla. Espoo on tämän hetkisessä elinvoimassa hyvällä sijalla, mutta muutoksessa huonolla. Tämä toistuu myös muutamassa kohdassa toiste päin. Espoo on pärjännyt monella indikaattorilla todella hyvin, mutta tavallaan pudotus on ollut suurempaa kuin muilla. Se ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti, että Espoo on pärjännyt erittäin huonosti kaikilla näillä indikaattoreilla, vaan monet kuusikkokunnista ovat ottaneet Espoon etumatkaa kiinni. Aluetaloudessa työpaikkaomavaraisuus ja yritysperustanta suhteessa yrityskantaan - indikaattorissa Espoo pärjää huonosti, mutta muutos on ollut selkeästi parempaa. Työpaikkaomavaraisuus on perinteisesti ollut alhaisempi Espoossa kuin muissa kuusikkokunnissa. Yritysperustanta suhteessa yrityskantaan on ollut laskussa vuodesta 2010 ja vuonna 2014 luku oli negatiivinen ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen. Kunnallisverot asukasta kohden olivat korkeimmat Espoossa, mutta nousu ei ole ollut suhteellisesti niin suurta kuin muissa kuusikkokunnissa. Työpaikkojen määrä ja yksityisen sektorin työpaikkojen määrä on kasvanut Espoossa hyvin suhteessa muihin kuusikkokuntiin. Työllisyys- ja työttömyysasteet olivat Espoossa parhaimmat, mutta ovat selkeästi huonontuneet viiden vuoden takaisista luvuista. Espoossa on aina ollut vahva koulutustaso. Vaikka korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus ja koulutustasomittain eivät ole suhteellisesti nousseet yhtä paljon kuin muissa kuusikkokunnissa, on Espoo silti omalla tasollaan. Vetovoimassa Espoon väestöllisen huoltosuhteen ennuste viidenneksi huonoin, mutta silti suhteellinen muutos on toiseksi parasta. Muilla kuusikkokunnilla väestöllinen huoltosuhde huononee suhteellisesti vielä enemmän. Vaikka taloudellinen huoltosuhde on suhteellisesti huonontunut Espoossa kuudenneksi eniten, on Espoo, Vantaa ja Helsinki omassa luokassaan tällä hetkellä. Väestön määrä on kasvanut suhteellisesti eniten Espoossa. KELA:n ikävakioitu sairastavuusindeksi oli 2014 Espoossa selkeästi alhaisempi kuin muissa kuusikkokunnissa ja se on laskenut vuosina 2009 2014 Helsingin tavoin. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset asukasta kohden olivat matalimmat. 35
Lähteet Aro, Timo. 2015. Kaupunkien elinvoiman vertailuanalyysi. TA oy. Aro, T. & Aro, R. 2016. Seutukuntien elinvoimaindeksi. Saatavilla: http://www.timoaro.fi/seutukuntien-elinvoimaindeksi/ Huhta, J. 2014. Työpaikkaomavaraisuus kuntien tunnuslukuna. Hyvinvointikatsaus 2/2014. Saatavilla http://www.stat.fi/artikkelit/2014/art_2014-05-26_003.html Jauhiainen, S. & Huovari, J. 2013. Kuntarakenne ja alueiden elinvoima. Tutkimusjulkaisusarjan julkaisu nro 72. Kunnallisalan kehittämissäätiö: Helsinki. Tilastokeskus. 2011. Aloittaneet ja lopettaneet yritykset. Lainattu 1.4.2016. Saatavilla: http://www.stat.fi/meta/til/aly.html Tilastokeskus. 2016a. Bruttokansantuote. Lainattu 1.4.2016. Saatavilla: http://www.stat.fi/meta/kas/bktmarkkina.html Tilastokeskus. 2016b. Työpaikkaomavaraisuus. Lainattu 1.4.2016. Saatavilla: http://www.stat.fi/meta/kas/tyopaik_omavara.html Tilastokeskus. 2016c. Käsitteet ja määritelmät. Lainattu 1.4.2016. Saatavilla: http://www.stat.fi/til/tyokay/kas.html Tilastokeskus. 2016d. Gini-kerroin. Lainattu 4.4.2016. Saatavilla: http://www.stat.fi/meta/kas/gini_kerroin.html Ruotsalainen, Kaija. 2013. Väestö vanhenee heikkeneekö huoltosuhde? Lainattu 4.4.2016. Saatavilla: http://www.stat.fi/tup/vl2010/art_2013-02-21_001.html Vartiainen, Juhana. 2013. Työvoima tehokkaaseen käyttöön. Julkaisusarja 3. Tehokkaan Tuotannon Tutkimussäätiö. Helsinki. 36