CHYDENIUS. Leena Luhtanen Erkki Liikanen Matti Lehti Michael Worley Kari Jalas Timo Ritakallio Markku Salomaa

CHYDENIUS O P - r y h m ä n t a l o u s j u l k a i s u 2 / 2 0 0 5 Leena Luhtanen Erkki Liikanen Matti Lehti Michael Worley Kari Jalas Timo Ritakallio Markku Salomaa

4 Leena Luhtanen Liikenneverkosto ja uudet rahoitusmallit 8 Erkki Liikanen Pankkien tulevaisuudennäkymät 13 Matti Lehti Enemmän älyä, vähemmän pölyä 17 Michael Worley Perheyritykset toimivat pitkäjänteisesti 21 Kari Jalas Merirosvoja ja muita kaupan esteitä 26 Timo Ritakallio Suomi tarvitsee toimivia rahoitusmarkkinoita 30 Markku Salomaa Muuttoliike uudistaa harvaan asuttujen alueiden pankkitoimintaa Julkaisija OP-ryhmä Päätoimittaja Matti Huomo Toimitusneuvosto Antti Tanskanen (puheenjohtaja), Mikko Hyttinen, Tapani Kaskeala, Markku Koponen, Tuulikki Petäjäniemi, Jukka Ruuskanen, Pekka Sairanen, Markku Salomaa, Stina Suominen, Tony Vepsäläinen Toimitus Lehtistudio, Outi Rinne, puh. 010 665 2523, outi.rinne@lehtistudio.fi, www.lehdentekijat.fi Kuvat Marjo Koivumäki Piirrokset Mia Savonen Painopaikka PunaMusta Oy Repro Faktor Oy ISSN 1457-3253 (painettu) 1795-2522 (verkkojulkaisu) Tilaukset Osuuspankkikeskus, viestintä, puh. 010 252 2053, eila.rosnell@op.fi, tilaushinta 25 euroa/vuosi Osoitelähde Osuuspankkikeskus Chydenius ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Lainattaessa lähde mainittava.

C H Y D E N I U S 3 Pääkirjoitus Kasvun tarve ja anti JULKISESTA KESKUSTELUSTA päätellen Suomessa ollaan vähintäänkin tyytyväisiä kansantaloutemme kasvuun viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sen sijaan työllisyyden kehitys ei ole ollenkaan vastannut toiveita. Nämä kaksi arviota ovat tykkänään yhteensopimattomia. SAMA VÄÄRINKÄSITYS näkyy niissä toivomuksissa, joiden mukaan työllisyystavoite pitäisi saavuttaa rakennepolitiikan avulla, kun kerran nopeana pidetty kasvu ei ole tavoitetta toteuttanut. Rakennemuutokset eivät ole kasvun vaihtoehto, vaan keino riittävän kasvun aikaansaamiseksi. Talouden kasvu on työllisyyden kasvun ja tuottavuuden kasvun summa. Onnistuneet rakennemuutokset johtavat elintason nousuun sekä työllisyyden että tuottavuuden kautta. Pääjohtaja Antti Tanskanen OP-ryhmä VIRHEELLINEN TYYTYVÄISYYS toteutuneeseen kasvuun perustuu siihen, että kasvuprosenttia on arvioitu irrallaan tuotannon ja työllisyyden tasosta. Mitä matalampi on lähtötaso, sitä nopeampi kasvu on mahdollista ja tarpeellista. Vuosina 1990 2004 bruttokansantuotetta olisi tehty kolmanneksen toteutunutta enemmän, jos bkt olisi kasvanut samaa vauhtia kuin vuosina 1950 1989. Nykyrahassa tämä ero on 700 miljardin euron luokkaa. PITKÄLLÄ AIKAVÄLILLÄ tuottavuus saa ihmeitä aikaan. Esimerkiksi kansantulon kaksinkertaistumiseen 30 vuodessa ei paljon vaadita. Väestön eläkkeistä, terveydenhuollosta ja pitkäaikaishoidosta aiheutuvat menot olivat 17 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2000, ja väestön ikärakenteesta johtuen niiden arvioidaan nousevan 23 prosenttiin vuonna 2030. Tuotannon kaksinkertaistuessa nämä menot kasvavat siten 170 prosenttia 30 vuodessa. Kun samaan aikaan talouden muille menoille jää tilaa kasvaa 85 prosenttia, aktiiviväestön elintason nousu ei ole uhattuna. HYVINVOINTIYHTEISKUNTA kestää tukun talouspoliittisia virheitäkin, mutta ei niitä silti kannata tehdä.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen Liikenneverkosto ja uudet rahoitusmallit Hyvät liikenneyhteydet takaavat kansakunnan hyvinvoinnin.

C H Y D E N I U S 5 Liikenne Liikenne kytkee yhteiskunnan toiminnot yhteen, ja siksi väylätoiminnan taso vaikuttaa suoraan yhteiskunnan hyvinvointiin ja talouden kehitykseen. Talouden kasvu ja elintason nousu lisäävät liikennettä ja tarvetta liikenneinvestointeihin. Suomessa liikenneinfrastruktuurin merkitys on erityisen suuri, koska maa on laaja ja kuljetusetäisyydet pitkiä. Teollisuus ja asutus ovat sijoittuneet koko maahan, ja paljon raskasta tavaraa kuljettavien metsä- ja metalliteollisuuden yritysten osuus tuotannon määrästä on suuri. Teollisuuden päämarkkina-alueiden sijainnin vuoksi pääosa ulkomaan tavaraliikenteestä suuntautuu Keski- ja Länsi-Eurooppaan. Noin 80 prosenttia ulkomaankaupan kuljetuksista on merikuljetuksia. Liikenneinfrastruktuurilla ja liikennejärjestelmän toimivuudella on myös väestön arkielämän matkojen kannalta suuri merkitys. Lähes kaikki kansalaiset tekevät päivittäin työ-, koulu-, asiointi- tai vapaaajan matkoja keskimäärin kolme matkaa päivässä. Matkailusta on monilla alueilla muodostunut tärkeä elinkeino, minkä vuoksi matkailupalvelujen saavutettavuuden parantaminen on tärkeää. Hallituksen väyläpolitiikka toteutunut jo puoliksi Liikennehankkeet työllistävät sekä rakennusaikana että valmistuttuaan. Esimerkiksi yhden miljardin euron suuruisen investointiohjelman työllisyysvaikutus on 15 000 25 000 henkilötyövuotta, joten neljän vuoden aikana toteutetut liikennehankkeet työllistävät vuosittain keskimäärin 4 000 6 000 ihmistä. Noin puolet näistä työpaikoista sy dntyy rakennustyömaille ja toinen puoli ra - kennustyömaalle materiaaleja toimittaviin ja palveluja tarjoaviin yrityksiin. Kun hanke on valmistunut, uuden lii kenneväy län kunnossapitoon tarvitaan työntekijöitä. Eniten työllisyyteen vaikuttaa kuitenkin liikenneinvestoinnin aiheuttama kasvusysäys. Tällä tarkoitetaan tavaroiden ja palvelujen kysynnän kasvua liikenneyhteyksien paranemisen seurauksena ja tämän ansiosta syntyviä pysyviä työpaikkoja. Toimivan infrastruktuurin merkitys on oivallettu entistä paremmin myös kansainvälisesti. Venäjä, Baltian maat, Puola, Ruotsi ja myös EU korostavat tänään voimakkaasti hyvien liikenneväylien merkitystä talouden kasvulle ja hyvinvoinnille ja toimivat sen mukaisesti. Talouspoliittinen ministerivaliokunta asetti 27.5.2003 viiden ministerin muodostaman ministerityöryhmän laatimaan ehdotuksen liikenneinfrastruktuurin ylläpitämisen ja kehittämisen yleisistä linjauksista seuraavan kymmenen vuoden aikana sekä väylätoiminnan tarkemmista painotuksista tämän hallituskauden aikana. Johdollani toimineen ministerityöryhmän yksimielinen esitys valmistui 10.2.2004. Työryhmä mitoitti esityksensä niin, että aikaisempien hallitusten investointivolyymi jatkuu, ja asetti hallituskauden isot investoinnit kiireellisyysjärjestykseen. Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi prioriteettijärjestyksen tehden siihen eräitä lisäyksiä. Hyväksytyn investointiohjelman mukaan hallitus aloittaisi 17 isoa investointia arvoltaan noin 970 miljoonaa euroa ja kahdeksan pienistä investoinneista koottua teemahanketta (noin 340 miljoonaa euroa). Lisäksi E18 Muurla Lohja -moottoritiehanke (tilausvaltuus 700 miljoonaa euroa), josta Lipposen II hallitus oli tehnyt periaatepäätöksen, päätettiin toteuttaa elinkaarimallilla. Nyt hallituskauden puolivälissä näyttäisi siltä, että puolet väyläohjelmasta on toteutumassa. Tarvitsemme siis lisää rahoituspäätöksiä. Lähtökohtana on edelleen koko väyläohjelman toteuttaminen. Rakenne paikoitellen huonossa kunnossa Rataverkon korvausinvestoinnit Milj. EUR 250 200 150 100 50 132 1996 188 191 1997 1998 177 152 143 135 136 140 1999 2000 2001 Tarve (170 milj.eur) 2002 2003 Liikenneväylien rahoitus on nykyisin riittämätön turvaamaan kaikilta osin edes peruspalvelutason. Teitä ja siltoja rakennettiin paljon 1950-luvulta 1970-luvulle. Niiden taloudellisen käyttöiän kuluessa umpeen yhä suurempi osa teitä ja siltoja tulee korjausikään ja toimenpidetarpeet lisääntyvät. Viime aikoina on noussut esiin erityisesti rataverkon kunto. Ratahallintokes- Liikenneinvestointi tuottaa aina kasvusysäyksen ja luo työpaikkoja. Myös Venäjä, Baltian maat, Puola ja Ruotsi korostavat hyvien liikenneväylien merkitystä talouden kasvulle ja hyvinvoinnille. 153 2004 2005 Miljardin euron investointiohjelman työllisyysvaikutus on 15 000 25 000 henkilötyövuotta.

C H Y D E N I U S 6 Leena Luhtanen Riittämätön rahoitus vaarantaa tiestön ja rataverkon turvallisuuden. Väyläinvestointien määrä on Suomessa laskenut jo alle prosenttiin suhteessa bkt:hen. Liikenneinvestoinneilla voisi olla oma, juoksevista käyttömenoista irrallinen budjettinsa. Uusia liikenneväylien rahoitusmalleja on selvitettävä ennakkoluulottomasti. kuksen arvion mukaan nykyrahoituksella kyettäisiin pitämään vain noin kaksi kolmannesta rataverkosta sellaisessa kunnossa, että liikennerajoituksia ei tarvita. Myös monet rautateiden valtakunnalliset runkoyhteydet ovat kiireellisen perusparannuksen tarpeessa. Tämä heikentää vakavasti rautatieliikenteen kilpailukykyä pitkämatkaisissa raskaissa kuljetuksissa ja kaupunkien välisessä nopeassa junaliikenteessä. Ratahallintokeskus on arvioinut, että käynnissä olevan perusparannusurakan läpivienti kohtuullisessa aikataulussa edellyttää noin 170 miljoonan euron vuotuista rahoitusta. 1990-luvulla aloitettu perusparannustyö eteni hyvin vuosikymmenen lopulle asti, mutta sen jälkeen vuosittain on ollut käytettävissä tarvetta vähemmän, eli vain 135 150 miljoonaa euroa. Tämä tietenkin tarkoittaa, että perusparannusurakan valmistuminen lykkääntyy. Ministerityöryhmä esittikin ikääntyneiden ratarakenteiden uusimiseen 100 miljoonan euron arvoista teemahanketta. Huonokuntoinen rataverkko tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Radanparannustöiden viivästyminen maksaa ylimääräisinä kuljetuskustannuksina ja lipputulojen menetyksinä moninkertaisesti korvausinvestointeihin tarvittavan panostuksen verran. Rahoitukseen pitkäjäntei syyttä Liikenneväylien rahoitus on nykyisin pää asiassa vuosibudjettisidonnaista, mikä hankaloittaa pitkäjänteistä väylien kehittämistä. Lisärahoituksen näkymien ollessa heikot on pyrittävä tehostamaan rahojen käyttöä eli uudistamaan rahoitusja toteuttamistapoja sekä väylänpito-organisaatioita. Uusia rahoitusmalleja ovat muun muassa elinkaarimalli isoissa investointihankkeissa, rahoituskumppanuus sekä investointilainat ja -maksut. Pitemmällä aikavälillä väylänpidon rahoitusta on esitetty kehitettäväksi veroluonteisten käyttömaksujen ja paikantamiseen perustuvan hinnoittelun suuntaan. Pitkäjänteisyyden puuttuminen väylänpidosta haittaa valtakunnan eri alueiden ja elinkeinoelämän kehittämistä sekä maa- ja vesirakennusmarkkinoiden toimivuutta ja alan tuottavuuden kehittämistä. Pitkäjänteisyys estää väyläinvestointien kasaantumisen ja mahdollistaa suurten investointien ajoituksen optimaalisella tavalla sekä auttaa maa- ja vesirakennusalan markkinoiden vakauttamista. Budjettirahoitus on pääasiallinen valtion liikenneinvestointien rahoitustapa kaikissa maissa. Sen rinnalle on kehitetty menetelmiä, jotka voidaan niiden pääasiallisen tavoitteen mukaan jakaa neljään pääryhmään: rahoituksen lisäämiskeinot (esimerkiksi budjetin lisärahoitus, polttoaine- ja autoverojen korvamerkintä, tietullit jne.), väylienpitoa tehostavat keinot (esimerkiksi elinkaarimalli, jossa hankkeet toteutetaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyönä), liikenneverkon käytön tehostamiskeinot (esimerkiksi raskaan liikenteen maksut, kaupunkien ruuhkamaksut jne.) ja rahoituksen kitkatekijöitä vähentävät keinot (esimerkiksi rahastot, lainat). Rakentamisen volyymi pidettävä tasaisena Mielestäni seuraavista liikenneväylien rahoitukseen liittyvistä asioista on syytä käydä laaja keskustelu. Ensimmäiseksi nostan esiin liikenneinfrastruktuurin rahoituksen tason. Ministerityöryhmä esitti tällä hallituskaudella aloitettavaksi noin miljardin euron edestä isoja liikenneinvestointeja. Kun ministerityöryhmä kysyi maakunnilta ehdotuksia niiden kärkihankkeista, saamamme listan loppusumma oli kuusi miljardia euroa. Nykypäätöksillä tämän hallituksen aloittamien investointien määräksi jäisi vain noin puoleen miljardiin euroon. Liikennehankkeita on siten moninkertainen määrä käytettävissä olevaan rahoitukseen nähden, eikä yhtä oikeaa investointien tasoa ole tietenkään olemassa. Suhteessa bruttokansantuotteeseen väyläinvestointien määrä on Suomessa laskenut jo alle prosenttiin. Tarkastelemalla keskeisten vertailu- ja kilpailijamaiden toimia voimme pitää tuota yhden prosentin rajaa kipurajana, jonka alle Suomella ei ole varaa pysyvästi jäädä.

C H Y D E N I U S 7 Liikenne Onkin syytä kysyä, onko liikenneväyläinvestointiemme volyymi pudonnut jo sellaiselle tasolle, joka rajoittaa talouden kasvua? Samoin on todettava, että tiestön ja rataverkon turvallisuus on vakavasti vaarantumassa riittämättömän rahoituksen vuoksi. Toiseksi, mielestäni väyläohjelma on voitava toteuttaa niin, että vuotuinen rakentamisen volyymi ja maarakennusresurssien kysyntä pysyvät tasaisina. Toisin sanoen, hankkeita on voitava aloittaa tasaisesti koko hallituskauden ajan. En pidä hyvänä sitä, että aina hallituskauden lopulla käynnistetään pienellä aloitusrahalla suuri määrä investointeja, jotka jäävät seuraavan hallituksen maksettaviksi. Loppujen lopuksihan investointeja tulee toteutetuksi aivan sama määrä. Olen vakuuttunut siitä, että tasainen volyymi tulee valtiontalouden kannalta edullisemmaksi. Tasaisen toteuttamisen tavoite edellyttää myös väyläinvestointien toteuttamisen ja ajoituksen uudelleentarkastelua kesän budjettipäätöksissä. Voimassa olevan kehyspäätöksen mukaisestihan kaikki uudet hankkeet jäisivät alkamaan vasta vuonna 2007. Tällaista lopputulosta ei voi tietenkään pitää ministeriön eikä maanrakennusalan kannalta perusteltuna. Ei se olisi sitä myöskään valtionvarainministeriön kannalta. Investointien budjettimenettelyä uudistettava Kolmanneksi, uusia rahoitusmalleja on edelleen selvitettävä ennakkoluulottomasti. Ministerityöryhmän esityksen mukaisesti on elinkaarimallin käytössä päästy hyvin liikkeelle. Mallin täysimääräinen hyödyntäminen edellyttäisi kuitenkin useamman kuin yhden hankkeen toteuttamista tämän hallituskauden aikana. Myös ratahankkeita voitaisiin selvityksen mukaan toteuttaa elinkaarimallilla. Neljänneksi, investointien budjetointimenettelyä on mielestäni uudistettava. Investoinnit ja vuotuiset käyttömenot, esimerkiksi teiden kunnossapito, ovat erilaisia toimintoja. Menokehykset sopivat vuotuisille menoille, mutta pitkäjänteisten investointien budjetoinnille pitäisi olla omat pelisääntönsä. Voitaisiinko valtiollakin jo siirtyä käytäntöön, jossa liikenneinvestoinneille olisi oma juoksevista käyttömenoista irrallinen budjettinsa, jossa vuotuisten investointimenojen sijasta tarkasteltaisiinkin poistoja? Tämä asia on nimenomaan liikenne- ja viestintäministeriölle tärkeä, koska suurin osa talousarvion investointimenoista on väyläinvestointeja. Budjetoinnissa tulee jättää pelivaraa myös hankkeiden erilaisten toteuttamismallien valinnalle. Kulloinkin edullisin hankintatapa on voitava valita kokonaistaloudellisuuden perusteella, eikä budjettitekniikka saa olla siinä esteenä. Työryhmä pohtii uusia rahoitustapoja Olen pitänyt välttämättömänä, että tienpidon rahoituksen edellä mainittuja ja myös muita ongelmia tarkastellaan huolella erikseen. Tätä varten olen huhtikuussa 2004 perustanut korkeatasoisen työryhmän laatimaan ehdotuksen uusien rahoitustapojen käyttöönottamisesta tienpidossa. Työryhmän puheenjohtajana toimii Työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Matti Vuoria, jolla on vankka kokemus sekä yksityisen että julkisen sektorin rahoituskysymyksistä. Tiehallinnon johtokunnan puheenjohtajana hän on hyvin perehtynyt myös tienpitoon. Työryhmässä on edustus elinkeinoelämästä, valtionhallinnosta ja kuntasektorilta. Työryhmä tulee kuulemaan koti- ja ulkomaisia rahoituksen ja talouden asiantuntijoita, ja sen toimikausi kestää ensi kevääseen saakka. En ole halunnut etukäteen rajata työryhmän tarkasteluun tulevia asioita. Keskustelussa on esimerkiksi aika-ajoin nostettu esiin kysymys erillisen korvamerkittyjen verotulojen varassa toimivan tierahaston perustamisesta. Pidänkin asianmukaisena, että työryhmä itse harkitsee, missä määrin se tätä asiaa katsoo tarpeelliseksi selvittää ja tekee asiasta omat johtopäätöksensä sekä esityksensä. Uusia rahoitusmalleja ovat muun muassa elinkaarimalli isoissa hankkeissa, rahoituskumppanuus ja investointilainat.

Pääjohtaja Erkki Liikanen Suomen Pankki Pankkien tulevaisuudennäkymät Tekninen kehitys ja Suomen EU-jäsenyys ovat merkinneet pankeille suurta muutosta. Tulevaisuudessa kehityksen kannalta on tärkeää tuotantopotentiaalin kasvattaminen investoimalla ja panostamalla tuottavuuden parantamiseksi. Tämä puolestaan edistää taloudellisen toiminnan edellytyksiä myös pankkisektorissa.

C H Y D E N I U S 9 Pankkitoiminta Suomen rahoitusmarkkinoiden kehitys ja rakenteiden muutos ovat jatkuneet voimakkaina 90-luvun laman ja pankkikriisin jälkeen. Muutosvauhtia ovat lisänneet monet globaalit ja EU-tason tekijät, mutta siinä on ollut myös kansallisia erityispiirteitä. Tieto- ja viestintätekniikan ja -palvelujen hintojen voimakas lasku on mahdollistanut rahoitusinnovaatioiden nopean kehityksen ja käyttöönoton. Teknisellä kehityksellä on ollut suuri vaikutus rahoituslaitosten jakelukanaviin, riskienhallintaan ja myös koko markkinainfrastruktuuriin. Etenkin Internetin käytön laajeneminen on vaikuttanut voimakkaasti pankkipalvelujen tuotantoon ja niiden tarjontaan. Rahoituspalveluilla oma toimintasuunnitelma EU:ssa Suomen EU-jäsenyys vuonna 1995, jota edelsi vuoden ETA-kausi, merkitsi suurta muutosta. EU:n keskeisenä tavoitteena on ollut vapauttaa tavaroiden, työvoiman, palvelujen ja pääoman liikkuminen jäsenmaidensa välillä. Vuodesta 1993 lähtien yhteiset sisämarkkinat ovat olleet tosiasia kuitenkin muutamalla merkittävällä poikkeuksella, joista tärkeimpiä on ollut rahoitusmarkkinat. Rahoitus- ja pääomamarkkinoiden integraatiota on pyritty sen jälkeen vauhdittamaan omalla rahoituspalvelujen toimintasuunnitelmalla. Edistystä on tapahtunut, mutta silti koko ohjelman toimeenpano kansallisessa lainsäädännössä tulee viemään vielä useita vuosia. Talous- ja rahaliiton (EMU) kolmannen vaiheen käynnistyminen vuoden 1999 alusta poisti valuuttakurssiriskin euroalueen sisäisistä transaktioista sekä vakautti suomalaisten rahoituslaitosten ja muiden yritysten korkoympäristöä. Yhteinen raha ja yhteinen rahapolitiikka kiihdyttivät myös osaltaan rahoitusmarkkinoiden integraatiota euroalueen maiden kesken. Integraatio on edennyt pisimmälle rahoituksen tukkumarkkinoilla ja erityisesti lyhyen rahan velkamarkkinoilla. Sen sijaan vähittäismarkkinoiden integraatio on edennyt hitaammin. Käteiseuron käyttöönotto on toki parantanut tuotteiden ja palvelujen hintojen vertailtavuutta yli rajojen, mutta kotitaloudet ja pk-yritykset käyttävät edelleen varsin vähän muista maista tarjottavia rahoituspalveluja. Samanaikaisesti demografisilla tekijöillä on ollut merkittäviä vaikutuksia erilaisten säästämistuotteiden kysyntään. Piensijoittajien joukko on laajentunut väestön vaurastuessa. Monet suomalaiset ovat myös alkaneet säästää ja sijoittaa täydentääkseen eläkkeen antamaa toimeentuloa työuran päätyttyä. Pankkitalletuksille vaihtoehtoisten säästämismuotojen osuus alkoi Suomessa kasvaa merkittävästi viime vuosikymmenen lopulla. Raja-aidat kaatuvat pankkisektorissa Markkinoilla perinteisesti toimineet instituutiot ovat joutuneet tilanteeseen, jossa sääntelyn antama suoja on heikentynyt, osakkeenomistajien tuottovaatimukset ja markkinakuri ovat kasvaneet samalla, kun kilpailu on kiristynyt uusien instituutioiden joko tullessa markkinoille tai markkinoille tulon uhan noustessa merkittävästi. Kilpailutilanteen muutos on näkynyt pankkiluottojen korkomarginaalien kehityksessä erityisesti kotitalouksille myönnettyjen asuntoluottojen korkomarginaalit ovat supistuneet merkittävästi 1990-luvun lopun tasolta. Menestyäkseen nykyisessä ympäristössä rahoituspalveluyrityksen toiminnan pitää olla tehokasta. Tuottavuuskehitys Suomen rahoitussektorissa onkin ollut poikkeuksellisen hyvä. Siihen ovat vaikuttaneet jo korkosäännöstelyn oloissa aloitetut investoinnit tietotekniikkaan, kilpailun kiristyminen sekä näiden yhteisvaikutuksena luodut uudet tietotekniikkapohjaiset palvelut ja prosessit ja samalla vahva kulujen hallinta. Toinen keskeinen seurausvaikutus rahoitussektorilla on ollut voimakas rakennemuutos. Rahoituspalvelujen yhteistuotannon etuja on haettu fuusioiden ja yhteistyösopimusten avulla. Tuottoja on etsitty sekä uusilta rahoituspalvelusektoreilta että yli maiden rajojen. Raja-aidat pankki- ja vakuutussektorin välillä ovat huomattavalta osin jo kaatuneet. Kotitalouksien rahoitus varallisuus Suomessa MRD. euroa 100 90 80 70 60 50 40 30 20 0 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 LÄHTEET: SPY, SUOMEN PANKKI, TILASTOKESKUS, SVK JA RATA Pankkien uusien asunto- ja yritysluottojen korkomarginaalit % 2,5 2,0 1,5 1,0 0,5 Pankkitalletukset Joukkovelkakirjalainat Osakkeet 1996 1997 1998 LÄHDE: SUOMEN PANKKI Pankkien jakelu - verkoston kehitys Kpl 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 1994 1995 1996 LÄHDE: SPY 1999 2000 2001 2002 2003* 1997 1998 1999 2000 2001 2004 03/2005 Vakuutussäästöt Sijoitusrahastot * Arvio Vakuutussäästöihin on laskettu yksityishenkilöiden ottamat säästövakuutukset ja yksilölliset eläke vakuutukset. 2004 2005 Uusien asuntoluottojen korkomarginaali (painotettu keskiarvo eri korkosidonnaisuuksien marginaaleista) Uusien yritysluottojen korko 3 kk:n euribor 2002 2003 2004 * * 1000 Kpl 3 500 Monipalvelusopimukset; mikro- ja puhelinpalvelu (oikea asteikko) Tiedostosiirtosopimukset (oikea asteikko) Itsepalveluautomaatit (vasen asteikko) Konttorit (vasen asteikko) 2 800 2 100 1 400 700 * Uusi tiedonkeruu 1.1.2003 alkaen.

C H Y D E N I U S 10 Erkki Liikanen Yrityssektorin luottokannan jakauma luotonantajiin % 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 LÄHDE: TILASTOKESKUS JA SUOMEN PANKKI Kotitalouksien velkaantuneisuus ja korkomenot Suomessa % käytettävissä olevista tuloista 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 12,0 10,8 9,6 8,4 7,2 6,0 4,8 3,6 2,4 1,2 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 LÄHDE: TILASTOKESKUS JA SUOMEN PANKKI Rahalaitosten luottojen ja talletusten suhde % 140 130 120 110 100 90 80 1998 1999 2000 2001 2002 2003* 2004 2005 1990 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 Talletuspankit Muut rahoituslaitokset Vakuutuslaitokset Työelökelaitokset ja muut sos.turvarahastot Valtio ja kunnat ja kuntayhtymät valtion varoista Ulkomaat Asuntoluotot Kulutusluotot Muut luotot Korkomenot (oikea asteikko) * Ennen vuotta 2003 sisältää pelkästään talletuspankit. LÄHDE: SUOMEN PANKKI

C H Y D E N I U S 11 Pankkitoiminta Toteutuneella kehityksellä on ollut suuria vaikutuksia kotitalouksiin ja erityisesti asuntomarkkinoille. Omistusasumisen kustannusrasittavuus korkojen ja laina-aikojen muutoksen huomioiva ns. laajennettu velkarasitusindeksi on laskenut selvästi Suomessa talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen käynnistymisen jälkeen. Viiden viime vuoden aikana asuntojen hinnat ovat Suomessa reaalisesti nousseet keskimäärin noin 3,5 prosenttia vuodessa. Asuntoluottojen kasvu samana ajanjaksona on ollut voimakasta vuonna 2004 asuntolainakanta kasvoi runsaat 15 prosenttia Viime vuosien asuntohintojen nousu voidaankin pitkälti selittää kysyntätekijöillä: kotitalouksien tulojen kasvun, korkotason alenemisen ja laina-aikojen pidentymisen yhteisvaikutuksella. Yrityssektorilla näkyvin vaikutus valuutta- ja korkoympäristön huomattavan vakautumisen lisäksi on ollut rahoitusvaihtoehtojen kirjon lisääntyminen sekä ulkomaisen rahoituksen merkityksen kasvu. Ulkomaisten luotonantajien roolin kasvu on näkynyt lähinnä suurissa yrityksissä, sillä pienten ja keskisuurten yritysten rahoitus on edelleen vahvasti kansallisella tasolla. Pankkien osuus yritysten kotimaisista lähteistä ottamasta luottokannasta oli vuoden 2004 lopulla ennätyksellisen suuri, noin 64 prosenttia Kotitalouksien velkaantuminen kasvaa Pankkien asema kotitalouksien rahoittajana ja säästöinstrumenttien tarjoajana on vahva. Pankkien ensimmäinen haaste liittyy suomalaisten kotitalouksien voimakkaaseen velkaantumiseen viime vuosina. Kotitaloussektorin luottokanta on kasvanut käytettävissä olevaa tuloa nopeammin vuodesta 1998 lähtien ja velkaantumisaste on noussut kuudessa vuodessa yli 15 prosenttiyksikköä 75 prosenttiin. Vaikka suomalaisten kotitalouksien keskimääräinen velkaantuneisuus on edelleen sekä historiallisesti että kansainvälisesti tarkastellen kohtuullista, velkarasituksen epätasainen jakautuminen ja luottojen korkosidonnaisuudet ovat huolenaiheita. Vuonna 2002 voimakkaasti velkaantuneita kotitalouksia, joilla oli asuntovelkaa vähintään kolminkertaisesti vuotuisiin tuloihin nähden, oli runsas 7 prosenttia talouksista. Viimeisen kahden vuoden aikana näiden voimakkaasti velkaantuneiden kotitalouksien osuus on todennäköisesti kasvanut. Pankkien kotitalouksille myöntämästä euromääräisestä lainakannasta yli 90 prosenttia on sidottu lyhyisiin markkinakorkoihin. Velkaiset kotitaloudet altistuvat siis huomattavalle korkoriskille. Vaikka kotitalouksien riskitietoisuus näyttää lisääntyneen ja yhä useampi asuntovelkaisista kotitalouksista on jo ottanut pankin tarjoaman lainaturvavakuutuksen tai muun suojan korkojen nousua vastaan, tilanteen kehittymistä on syytä seurata hyvin huolellisesti. Kotitalousluottojen kysynnän kasvu todennäköisesti jatkuu, mutta hidastuen. Kaikkien osapuolten etujen mukaista on, että kotitalouksien luottobuumin aikanaan vääjäämätön hidastuminen normaalille tasolle tapahtuu hallitusti. Pankkikilpailu kiristyy jatkuvasti Toinen lähitulevaisuuden haaste liittyy pankkien varainhankinnan rakenteen muutokseen. Vielä ennen talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen alkua pankeilla oli enemmän talletuksia kuin lainoja, mutta tilanne on muuttunut ratkaisevasti viime vuosina. Luottokannan kasvuvauhdin ylitettyä jo pitkään talletuskannan kasvuvauhdin pankit ovat enenevässä määrin turvautuneet markkinaehtoiseen rahoitukseen luotonannon rahoittamiseksi. Tämä asettaa jatkossa haasteita pankkien likviditeetin hallinnalle. Kolmas huomionarvoinen tekijä on kilpailutilanteen kehittyminen. Pankkien hintakilpailu asuntoluottomarkkinoilla on kovaa, mikä on näkynyt korkomarginaalien selvänä kaventumisena. Sen sijaan kulutusluottojen sekä useimpien säästämistuotteiden osalta hintakilpailu on toistaiseksi vielä ollut melko vaimeaa. EU:n integraation edetessä ja syventyessä sekä vaikutusten ulottuessa yhä enenevässä määrin myös rahoituspalvelujen vähittäismarkkinoille kilpailutilanne

C H Y D E N I U S 12 Erkki Liikanen Lähiajan talous - näkymät antavat odottaa suotuisaa kehitystä Suomen pankeille. Vuonna 2002 voimakkaasti velkaantuneita kotitalouksia oli runsas 7 prosenttia. Maailmantalous antaa mahdollisuuksia suomalaisille viejille. Mutta pystyykö Suomi käyttämään näitä mahdollisuuksia hyväkseen? kiristynee myös pankkien muilla liiketoiminta-alueilla. Tarjontarajoitukset talouden kasvun esteenä Pankkien keskipitkän ja pitkän aikavälin haasteet kytkeytyvät Suomen talouden tulevaisuuden näkymiin. Taloudellinen kasvu on Suomessa jo useiden vuosien ajan ollut noin kaksinkertainen euroalueen keskimääräiseen kasvuun verrattuna. Viime vuonna kasvu piristyi yli odotusten. Kasvun odotetaan jatkuvan eurooppalaisittain melko vahvana myös seuraavina vuosina. Vuoden 2006 jälkeen kasvu tulee kuitenkin hidastumaan selvästi, ellei tuottavuus parane merkittävästi ja työllisyysaste nouse. Monet merkit viittaavat siihen, että tarjontarajoitukset alkavat vähitellen muodostua talouden kasvun esteeksi. Selvimmin tämä näkyy tuonnin kasvussa. Sen seurauksena vaihtotaseen ylijäämä on melkein puolittunut vuodesta 2000. Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma on pahentunut, sillä avoimien työpaikkojen määrä on kasvanut nopeasti suhteessa työttömien määrään. Asuinrakentaminen on hidastumassa tonttipulan takia. Maailmantalouden kasvun ennustetaan jatkuvan melko nopeana. Maailmantalous antaa siten mahdollisuuksia suomalaisille viejille. Kysymys on, pystyykö Suomi käyttämään näitä mahdollisuuksia hyväksi. Suomen vientimäärien kasvun ennakoidaan jäävän selvästi jälkeen vientimarkkinoiden kasvusta. Pienen, avoimen talouden näkökulmasta markkinaosuuksien supistuminen antaa aiheen olla huolissaan pitemmän ajan kehityksestä. On pelättävissä, että Suomen tuotantorakenteen ja reaalisen vientikilpailukyvyn ongelmat jatkuvat. Elektroniikkateollisuuden ulkopuolella panostus kiinteisiin investointeihin ja kilpailukykyisten tuotteiden kehittelyyn on jäänyt vähäiseksi. Jos talouden tuotantorakenne jähmettyisi eikä kykenisi vastaamaan kansainvälisen kysynnän muutoksiin, edellytykset tuottavalle toiminnalle ja työllistämiselle Suomessa heikkenisivät. Rahoitussektorille tämä merkitsisi paitsi luottoriskien kasvua, myös uusien liiketoimintamahdollisuuksien supistumista kotimaassa ja luotonannon hidasta kasvua. Lähiajan talousnäkymien valossa voimme siis odottaa suotuisaa kehitystä Suomen pankeille. Kansantalouden pitemmän aikavälin kehityksen kannalta olisi kuitenkin tärkeää tuotantopotentiaalin kasvattaminen. Se edellyttää investointeja ja panostuksia tuottavuuden parantamiseksi. Tämä taas parantaisi taloudellisen toiminnan edellytyksiä pitkällä aikavälillä kaikkialla, myös pankkisektorissa. Raja-aidat pankki- ja vakuutussektorin välillä ovat huomattavalta osin jo kaatuneet.

Toimitusjohtaja Matti Lehti TietoEnator Oyj Enemmän älyä, vähemmän pölyä Kolmas teollinen vallankumous kohdistuu palveluihin.

C H Y D E N I U S 14 Matti Lehti Kolmas teollinen vallankumous on alkanut Höyry ja rautatiet 1780 teollinen tavaratuotanto Sähkö ja maantieliikenne 1890 teollisuusautomaatio Mikroprosessorit ja tietoliikenne 1995 palveluiden teollistuminen Digitalisointi ja kehittyvien talouksien nousu muuttavat tietointensiivisen palvelutyön perusteita Digitalisointi ja tietoverkkojen kehitys Tietointensiivinen palvelutyö jaetaan uudelleen koneiden, asiakkaiden ja eri maissa toimivien palvelutuottajien kesken Tietointensiivinen palvelutyö Tietointensiivisen työn automatisointi ja uusjako Kehittyvien talouksien osaamistason nousu Lähellä asiakasta tuotettava kohtaamispalvelu Mahdolisimman edullisissa olosuhteissa suoritettava taustatyö Asiakkaiden päätelaitteiden avulla suorittama itsepalvelutyö Täysautomaattinen päätelaitteiden suorittama työ Ihminen on aina pyrkinyt keventämään työtään ja helpottamaan elämäänsä kehittämällä työtapojaan ja käyttämällä hyväksi ulkoisia apuvälineitä. Vuosituhansien ajan tuuli- ja vesivoima kevensivät ihmisen lihastyötä. Vasta 1700- luvulla ihminen pystyi aikaansaamaan luonnonvoimista irrallista itsenäistä voimantuotantoa, ja ensimmäisen teollisen vallankumouksen katsotaan silloin alkaneen. Höyryvoima loi edellytykset teolliselle massatuotannolle ja myös maatalouden koneellistumiselle. Toisen teollisen vallankumouksen edellytykset syntyivät 1800-luvun jälkipuoliskolla sähkö- ja polttomoottoritekniikan suurten läpimurtojen seurauksena. Teollinen massatuotanto yhdistyi tehokkaaseen maantieverkostossa tapahtuvaan jakeluun. Kehittyneiden talouksien sähköistäminen tapahtui noin 50 vuodessa 1900-luvun alkupuoliskolla, ja koko vuosisadasta tuli sähkön ja maantieliikenteen aikakausi. Molemmat teolliset vallankumoukset näkyivät suurina muutoksina elinkeinorakenteissa ja työvoiman käytössä. Suomen työvoimasta oli sata vuotta sitten maatalouden palveluksessa 70 prosenttia. Tänään vastaava luku on 4 prosenttia. Teollisuus oli toisen maailmansodan jälkeen lyhyen ajan maamme suurin työllistäjä ja sen työvoimaosuus kohosi yli 30 prosenttiin. Tänään teollisuus työllistää noin 20 prosenttia Suomen työvoimasta ja palvelusektori 69 prosenttia. Maatalouden koneellistuminen vapautti työvoiman teollisuuteen ja teollisuuden automatisointi siirsi työn palveluihin. Kaikkien maiden tietokoneet, liittykää yhteen Automaation kärki on kohdistunut aina sinne, missä on eniten automatisoitavissa olevaa raskasta ja pölyistä lihastyötä, ja uudet työpaikat syntyneet sinne, missä tarvitaan eniten ihmisälyä ja henkilökohtaista työpanosta. Näin tapahtuu myös kolmannessa teollisessa vallankumouksessa. Ei siis ole lainkaan ihme, että laaja tutkimus- ja kehitystyö kaikkialla maailmassa on jo pitkään suunnattu siihen, kuinka palvelutehtäviä voidaan automatisoida. Vuonna 1947 syntynyt transistori avasi väylän tietotekniikan ja mikroprosessorien voimakkaalle kehitykselle. Mikroprosessorit käsittelevät hyvin nopeasti ja luotettavasti digitalisoitua eli ykkösiksi ja nolliksi koodattua informaatiota. Halpojen mikroprosessorien lisäksi digitaaliseen tuotantoon ja jakeluun tarvitaan yksinkertaiset käyttöliittymät, laajakaistaiset tietoverkot sekä edulliset tiedonsiirtokustannukset. Viime vuosisadan lopun tietotekniikan ja tietoliikenteen suuret läpimurrot ovat luoneet nämä edellytykset. Palvelimista, päätelaitteista ja niitä yhdistävästä verkosta on tulossa digitaalisen tietoyhteiskunnan tärkein tuotantokoneisto ja jakelutie. Digitalisointi siirtää ykkösiksi ja nolliksi koodattavissa olevien tuotteiden ja palveluiden tuotannon ja jakelun tietoverkkoihin siksi, että asiakkaat saavat näin tuotteensa ja palvelunsa edullisemmin, nopeammin, turvallisemmin ja ympäristöystävällisemmin kuin perinteisillä tuotanto- ja jakelutavoilla esimerkiksi maantieverkon kautta. Suurimmat hyödyt syntyvät siitä, että verkossa valon nopeudella liikkuvat vain tuotteet ja palvelut ihmisten pysyessä paikoillaan. Pankkipalvelujen tavoin verkkoon siirtyy suuri osa muun muassa terveydenhuollon palveluista säästäen näin aikaa, potilasta ja rahaa. Ja vaalipäivinä verkossa liikkuvat kansalaisten äänet, eivät enää kansalaiset. Tietotyöt jaetaan uudelleen Viime vuosisadan alun sähköistyksen tavoin digitalisointi etenee kaikille toimialoille ja saavuttaa vähitellen koko väestön. Noin vuonna 2020 palvelimet, päätelaitteet ja niitä yhdistävät laajakaistaverkot kattavat koko Suomen, kaikki palvelusisällöt ovat verkossa ja kansalaiset osaavat käyttää verkkopalveluja. Koko maailmassa keskenään kommunikoivien päätelaitteiden määrä ylittää maapallon väestömäärän noin kymmenessä vuodessa. Tärkeimmät päätelaitteet ovat silloin henkilökohtaiset taskupäätteet, olohuoneiden viihdepäätteet, toimistojen

C H Y D E N I U S 15 Tietoyhteiskunta Palvelut liikkuvat verkossa, ihmiset pysyvät paikallaan. Teollisuus työllistää 20 prosenttia ja palvelusektori 69 prosenttia Suomen työvoimasta. Palvelimet, päätelaitteet ja niitä yhdistä vä verkko ovat tietoyhteiskunnan tärkein tuotantokoneisto ja jakelutie. Keskenään kommunikoivien päätelaitteiden määrä ylittää maapallon väestömäärän noin kymmenessä vuodessa.

C H Y D E N I U S 16 Matti Lehti Suomen lähtökohdat kolmanteen teolliseen vallankumoukseen eivät ole huonot, mutta muutosvalmiutta ja uusiutumiskykyä tarvitaan. ja kotien työasemat sekä liikennevälineet. Digitalisointi kohdistuu yhteiskuntamme tietointensiivisiin toimialoihin. Tällaisia kokonaan digitalisoitavissa olevia aloja ovat muun muassa finanssipalvelut, viihde ja media, opetus ja tutkimus, mutta suurelta osin myös terveydenhuolto ja julkiset asiointipalvelut. Vaikka fyysisten tuotteiden valmistus ja jakelu säilyykin atomeina tietoverkkojen ulkopuolella, siirtyy huomattava osa myös näiden toimialojen tukiprosesseista digitaaliseen muotoon. Digitalisoinnin lisäksi palvelusektorin kehitykseen vaikuttaa lähivuosina myös toinen suuri muutosvoima: kehittyvien talouksien osaamistason nopea nousu. Nämä kaksi muutosvirtaa yhdistyvät maailmanlaajuisessa tietoverkossa. Kehitys johtaa palveluiden laajaan automatisointiin sekä tietointensiivisen palvelutyön uusjakoon kehittyneiden maiden ja kehittyvien talouksien kesken. Palveluautomaatio jakaa tietointensiivisen palvelutyön asiakkaiden suorittamaan itsepalveluun, palvelimien ja päätelaitteiden hoitamiin tehtäviin sekä näiden ylläpitoon ja tukeen liittyvään taustatyöhön. Hyvinvointiyhteiskunnasta mielihyväyhteiskuntaan Asiakkaiden itsepalvelu tapahtuu verkossa asiakkaiden käyttämien päätelaitteiden, esimerkiksi henkilökohtaisen taskupäätteen, avulla. Ihmistyö korvautuu kokonaan silloin, kun päätelaitteet ja palvelimet valvovat täysin itsenäisesti esimerkiksi sähkömittaria, kiinteistön liikennettä, potilaan tilaa tai asiakkaan arvopaperisalkkua. Maailmanlaajuisten tietoverkkojen ansiosta taustatyö voidaan suorittaa samoilla edellytyksillä missä päin maapalloa tahansa. Tietointensiiviset palvelut tuotetaan vastedes osittain lähellä asiakasta, osittain hyvinkin kaukana siellä missä tuotanto on edullisinta. Tämä merkitsee sitä, että kehittyvien talouksien väestö voi toisin kuin aikaisemmin osallistua kehittynei- den maiden palvelutuotantoon muuttamatta kotimaastaan. Palveluautomaatio tuo aiemman teollisuusautomaation tavoin mukanaan suuria tuottavuushyppyjä, vaurauden kasvua ja uutta kysyntää, mutta myös työpaikkakatoa ja työtulojen poistumista. Kollektiivisen työajan lyhenemisen sijasta työajat lyhenevät yksilöllisesti. Varovaisen arvion mukaan tietointensiivisten palvelutehtävien automatisointi vapauttaa Suomessa ensi vuosikymmenen loppuun mennessä noin 10 prosenttia palvelusektorin työpaikoista, eli 160 000 työpaikkaa. Määrä on suunnilleen sama kuin 2010-luvulla tapahtuva eläkkeelle siirtymisestä johtuva työvoimapoistuma. Uusi kansainvälinen työnjako siirtää suomalaista työtä alemman kustannustason maihin, mutta avaa myös uusia ansaintamahdollisuuksia verkkopohjaisten tuotteiden ja palveluiden markkinoilla. Se, kuinka menestyksellisesti Suomi selviytyy käynnissä olevasta kolmannesta teollisesta vallankumouksesta, riippuu lähinnä kahdesta tekijästä: kuinka nopeasti ja tehokkaasti käytämme hyväksemme uuden digitaalisen tuotannon tuottavuushyödyt yhteiskunnan kaikilla toimialoilla ja kuinka laajasti pystymme tuottamaan ja viemään kansainvälisille markkinoille uusia innovatiivisia verkkopohjaisia palvelutuotteita. Kysymys on muutosmahdollisuuksien hyväksikäytöstä, nopeudesta ja uusiutumiskyvystä. Jos onnistumme hyvin, Suomi jatkaa nousevan elintason, uusien korkean jalostusarvon työpaikkojen kasvun ja lisääntyvän yksilön valinnanvapauden uralla kohti mielihyväyhteiskuntaa. Jos onnistumme huonosti, edessämme on taantuva palveluyhteiskunta, jossa kasvu on hidasta ja työttömyys korkealla. Suomen lähtökohdat kolmanteen teolliseen vallankumoukseen eivät ole ainakaan huonommat kuin kahteen edelliseen, mutta hyvin suurta muutosvalmiutta ja uusiutumiskykyä yhteiskunnan kaikilla alueilla tarvitaan jälleen kerran.

Perheyritykset toimivat pitkäjänteisesti Toiminnan pitkäjänteisyys on tärkein yksittäinen tekijä, joka on seurausta siitä, että yritys on perheen omistama. Puheenjohtaja Michael Worley GEEF Perheyritykset ovat yleensä yhden perheen hallinnassa tai vaikutuspiirissä olevia yrityksiä, joiden toiminta on tavallisesti jatkunut pitempään kuin yhden sukupolven ajan. Niitä pidetään luotettavina ja toimintaansa arvostavina työnantajina. Ne pitävät yllä hyviä suhteita sidosryhmiinsä eli työntekijöihin, liikekumppaneihin ja rahoittajiin. Perheyritykset ovat ymmärtäneet yhteiskuntavastuun tärkeyden jo kauan ennen kuin muut tahot ovat alkaneet asettaa vaatimuksia yritysten toiminnalle. Yrittäjäperheet ja suvut haluavat ylläpitää nimensä mainetta. Sukupolvelta toiselle siirtyy kokemusta siitä, kuinka yhteiskunnallisiin ja paikallisiin asioihin tulee osallistua. Tämä asenne tarttuu myös yritysten henkilökuntaan. Oman perheeni yritys on William King Ltd. Se sijaitsee Britanniassa, mutta meillä on liiketoimintaa eri puolilla maailmaa. Yhtiöllä on terästuotekeskukset Britanni-

C H Y D E N I U S 18 Michael Worley Britannian sataprosenttisen yritysvarallisuuden verohuojennuksen ansiosta yritys voidaan siirtää seuraavalle sukupolvelle ilman omaisuudenluovutus- tai perintöveroa. assa ja Tšekin tasavallassa. Käsittelemme noin 500 000 tonnia terästä vuosittain. Perheeni on työskennellyt yrityksessämme noin 120 vuotta. Isoisäni osti liiketoiminnan 1920-luvulla, oltuaan tätä ennen yrityksen työntekijä. Olen kolmannessa polvessa tässä yrityksessä ja poikani edustaa neljättä sukupolvea. Pitkäjänteisyyttä... Lyhyen ajan tuotot ja voitot ovat toissijaisia toiminnan pitkän ajan jatkuvuuteen verrattuna. Pitkäjänteisyys tarkoittaa yritysten sukupolvenvaihdosten ennakkosuunnittelua, samoin kuin toiminnan kehittämisen ja rahoituksen suunnittelua. Omistajaperheiltä tämä edellyttää pitkäjänteistä sitoutumista korkeatasoiseen liiketoimintaan ja samalla sidosryhmäsuhteiden ylläpitämistä. Perheyritysten toiminnan jatkuvuuteen liittyy monia asioita. Esimerkiksi omistajaperheen joskus erisuuntaistenkin intressien yhteen sovittelu, perheen ulkopuolisen johdon rekrytointi ja siihen liittyvät kannusteet. Liiketoimintaan vaikuttavat jatkuvasti lisääntyvät säädökset, erityisesti verokysymykset. Varsinkin ne verosäädökset, jotka kohdistuvat listautumattomiin perheyrityksiin. Perheyritystoiminnalla on toinenkin hyve. Kun varsinaiset pääomamarkkinat eivät yleensä ole perheyritysten ulottuvilla, on meidän rahoitettava toimintamme ja kasvumme pääosin jakamattomista voittovaroista. Tämä edellyttää pitkäntähtäimen kurinalaista rahoitussuunnittelua, joka on sinänsä aina terveellistä. Tätä hyvettä arvostavat erityisesti pankit. Minut on henkilökohtaisesti kutsuttu pankkien ja muiden rahoituslaitosten luottamustehtäviin ja katson, että nämä nimitykset heijastavat yritykseni rahoituksellista ennustettavuutta....ja edunvalvontaa... Edellä mainitut kysymykset ovat johtaneet edunvalvontaelinten perustamiseen useissa EU -maissa. Britanniassa Listautumattomien yritysten ryhmä perustettiin 1968. Hankkeen takana oli Sir Emmanuel Kaye. Häntä huolestutti pääomaverotus, joka uhkasi suurten perheyritysten olemassaoloa. Vaikka perheyritysten taseet saattoivat pullistella, eivät niiden omistajat olleet erityisen rikkaita. Usein ainoa keino verovelvoitteiden rahoittamiseen oli yritysten taseiden sopeuttaminen. Tuohon aikaan hallituksia vaivasi väärinkäsitys, jonka mukaan menestyvien yritysten tulisi listautua ja hankkia varat veroihin pääomamarkkinoilta. Britanniassa ryhdyimme antamaan tietoa ministereille ja johtaville virkamiehille. Sponsoroimme tutkimuksia ja julkaisimme perheyritysten toiminnasta kertovan kirjan. Sen laatijat olivat johtavia akateemisia tiedemiehiä, joilla oli suhteita hallituksen jäseniin. Esipuheen kirjoitti entinen Labour-puolueen ministeri. Lopputuloksena meillä oli vaikuttavaa aineistoa, joka oli ministereille avuksi heidän pyrkiessään saamaan läpi

C H Y D E N I U S 19 Perheyritykset politiikan muutosta virkamieskunnassa ja parlamentissa. Informoimme ministereitä ja opposition johtoa. Työskentelemme aina luottamuksellisesti ja esityksemme ovat vero- ja talousasiantuntijoiden valmistelemia. Olemme pystyneet vaikuttamaan sekä hallituksen että suuren yleisön mielipiteeseen. Merkittävä edistys oli sataprosenttinen yritysvarallisuuden verohuojennus, jonka ansiosta yritys voidaan siirtää seuraavalle sukupolvelle ilman omaisuudenluovutustai perintöveroa. Olemme myös saavuttaneet tuntuvaa edistystä pääomatulojen verotuksen uudistamisessa....myös tulevaisuudessa Euroopan maissa verolait, verorakenteet, verohuojennukset sekä perintösäädökset jne. vaihtelevat paljon, eikä muutosta ole näköpiirissä. Tästä syystä kansalliset perheyritysten etujärjestöt verotushan tulee pysymään kansallisen tason asiana tulevat jatkamaan työtään muutosten aikaansaamiseksi, erityisesti perheyritysten verotuksen saroilla. Tämä työ vaatii kuitenkin koordinaatiota ja asioiden jatkuvaa esilletuomista EU:n instituutioissa. GEEF (Groupement Européen des Entrepises Familiales) perustettiin vuonna 1997. Usean maan järjestöt kokoontuivat Mariano Puigin johdolla luomaan Euroopan laajuista ymmärrystä sille, että noin 70 prosenttia yksityisen sektorin työllisyydestä muodostuu perheyrityksissä ja että nämä edustavat merkittävää investointien ja työllisyyden kasvumahdollisuutta myös tulevina vuosina. GEEF koostuu kymmenestä jäsenorganisaatiosta ja toimii EU:ssa katto-organisaationa, joka edistää kaikkien perheyritysten toimintaa alkaen ensimmäisen sukupolven yrityksistä ja kattaen myös vakiintuneet yritykset, jotka ovat toimineet usean sukupolven ajan joskus jopa vuosisatoja. Perheyritystoiminta kattaa kaikki toimialat. Arvioimme, että jäsenjärjestömme edustavat kaikkiaan yli 10 000 yritystä. Perheyritykset ovat kansantalouksien perusta vanhoissa EU-maissa. Valitettavasti entisen Itä-Euroopan maissa perheyrittäjyys laajalti tyrehtyi ja se pitää nyt uudelleen elvyttää. Tämäkin on GEEF:n haaste. Perheyritysten pääomarakenteet ovat vakaat. Niitä ohjataan usein vastasyklisesti ja pitkän ajan tavoitteisiin pyrkien. Perheyrittäjät rakentavat liiketoimintaa ja he pyrkivät siirtämään yrityksensä seuraavalle sukupolvelle entistä vahvempana. Tämän yrityskulttuurin mukaista on investoida saavutetulla tuloksella pikemminkin kuin jakaa se osinkoina omistajille. Asennemuutos EU on julkaissut Lissabonin agendan, Yrittäjyyden vihreän kirjan ja siihen liittyvän toimenpidesuunnitelman. Äskettäin ilmestyi Wim Kokin mietintö. Eri laajuudessa nämä kaikki tukevat yksityisen sektorin pk-yritysten kehittämisen tärkeyttä työllisyyden perustana Euroopan vaurauden edistämiseksi. Näissä kannanotoissa on kuitenkin vain vähän viittauksia perheyritysten tukemisen tärkeyteen. Tässä on mahdollisuus ja haaste GEEF:n kannalta. Meidän on muutettava sosiaalisen agendan ja liiketoiminta agendan tasapainoa Euroopassa. Liian kauan sosiaalisten tavoitteiden suunnittelijoilla on ollut etusija varallisuuden luojiin nähden. Säännöstellyllä toimintaympäristöllä on pyritty sosiaalisen kapitalismin luomiseen, mutta tosiasiassa toimintaympäristömme on tullut yhä kilpailukyvyttömämmäksi. Eurooppalaisten lainsäätäjien tulee ymmärtää paremmin direktiivien ja asetusten vaikutus eri toimialoille ja yrityksille ennen niiden voimaantuloa. Juuri perheyritysten tehtävä on edistää tarpeellisia muutoksia käsityksissä ja asenteessa, sillä niillä on uskottavuutta ja arvovaltaa. Euroopassa elinkeinotoimintaa on yleensä ohjannut se, että vanhin poika peri tilukset, toinen poika lähti sotilaaksi tai merelle, kolmas poika ryhtyi kirkon palvelijaksi jne. Kaupunkeihin perustettiin ammattikuntien kiltoja ja monet suvut ottivat nimensäkin sen mukaan, mitä ammattia harjoittivat. Poika seurasi isäänsä ja perheen taidot säilyivät sukupolvelta toiselle. Nämä periaatteet eivät ole enää sovellettavissa, mutta siellä missä perheyritystoiminta on saanut jalansijan, missä GEEF on EU:ssa kattoorganisaatio, joka edistää kaikkien perheyritysten toimintaa. Pitkäjänteisyys tarkoittaa sukupolvenvaihdosten ennakointia sekä toiminnan kehittämisen ja rahoituksen suunnittelua. Perheyrityskulttuurin mukaista on investoida tuloksella eikä jakaa sitä osinkona omistajille. Sosiaalisten tavoitteiden suunnittelijoilla on ollut liian kauan etusija varallisuuden luojiin nähden.

C H Y D E N I U S 20 Michael Worley Perheyritysten on vaadittava asennemuutoksia, sillä niillä on uskottavuutta ja arvovaltaa. Menestymme osaamisella, markkinoiden tuntemuksella, johtamistaidoilla, joustavuudella ja pitkäjänteisyydellä. Verotuksen säädökset korjautuvat liian hitaasti vastaamaan liiketoiminnan ja globalisaation vaatimuksia. GEEF:n tavoitteena on saada perhe yri - tysten omistuksen siirrot verovapaiksi ja verotus järkevämmäksi. liiketoimintaosaamista voidaan siirtää sukupolvelta toiselle, missä markkinointitaidot antavat perheyrityksille kasvun eväät ja missä rahoitukselliset taidot ja vahvuudet ovat ilmeiset, siellä tulisi hyväksyä myös verojärjestelmän kautta tulevat kannusteet. Talouden haittatekijöitä tulisi karsia kaikkialla. Monimutkaiset verojärjestelmät ja yksityiskohtaisesti säädelty taloudellinen toimintaympäristö ovat 1900-luvun aikaansaannoksia. Meidän tulee nyt uudella vuosisadalla korjata nämä ja ymmärtää selvemmin ne tekijät, jotka vaikuttavat taloudellisen kasvun ja vaurauden lisääntymiseen. Vanha Eurooppa on korkeiden työvoimakustannusten ja korkeiden työn oheiskustannusten toimintaympäristö. Voimme menestyä ainoastaan osaamisella, markkinoiden tuntemuksella, johtamistaidoilla, joustavuudella ja pitkäjänteisyydellä. Verotusta uudistettava Verotuksen vaikutusta perheyritysten toimintaan on joskus vähätelty. Kuitenkin perheet ja perheyritykset joutuvat tekemään järjestelyjä verotuksen takia. Yritykset voivat vähitellen hakeutua listatuksi yhtiöksi tai liiketoiminta saatetaan myydä yhtiölle tai sijoittajille, joilla ei ole juuria paikallisessa liiketoiminnassa. Yrityksen kasvua ja investointeja saatetaan rajoittaa, jotta verovelvoitteet voitaisiin rahoittaa. Joskus verotussyistä yritys siirretään nuoremmalle sukupolvelle tai ulkopuolisille liian varhaisessa vaiheessa tai yritys siirretään sen toiminnan kannalta vähemmän sopivalle taholle. Perheyritysten omistajat ovat yhtiöiden pitkän ajan osakkeenomistajia. Tästä syystä niissä EU:n jäsenvaltioissa, joissa sovelletaan pääomatuloverotusta, on usein omistuksen pitkäaikaisuuteen liittyvä veron alentumisjärjestelmä, joka rohkaisee pitkäaikaista omistamista. Tällaisiin verohelpotuksiin on selkeä tarve, jotta voitaisiin varmistaa, ettei perheyritystä tukahduteta esimerkiksi keskeisen omistajan äkillisen kuoleman aiheuttamilla veroseuraumuksilla. Tämä huomioon ottaen meillä ei ole mitään pääomatuloverotusta vastaan, jos pitkäaikaiseen omistukseen liittyy verohuojennus. Muutamien EU:n jäsenvaltioiden hallitukset ovat tehneet joitakin tämänsuuntaisia ratkaisuja. Esimerkiksi Espanjassa on perheyritysten osakkeiden siirtoon liittyvä perintöverotuksen helpotus voimassa lähes kokonaisuudessaan. Britanniassa yritysten varallisuudesta saa tehdä sadan prosentin vähennyksen. Italiassa ei nykyisin ole perintöveroa suoraan seuraavalle sukupolvelle tapahtuville varallisuudensiirroille. Saksassa yritysten määrättyyn taseen osaan sovelletaan lievennettyä arvostusta verotuksessa, mutta silti potentiaaliset ja todelliset verovelvoitteet ovat edelleen monien yritysten uhkana, erityisesti keskisuurten yritysten osalta. Lisäksi Saksassa on edelleen suuri merkitys jakamattomien voittojen epäsuotuisan verotuksen kielteisillä vaikutuksilla. Nämä tulot ovat yritystemme henkireikä. Yleinen ongelma on, että verotuksen rakenteet ja säädökset ovat usein jäykkiä ja korjautuvat vain hitaasti vastaamaan käytännön liiketoiminnan ja lisääntyvän globalisaation vaatimuksia. Britanniassa meidän ongelmamme on erityisesti se, kuinka yrityksen vaihto-omaisuus määritellään verohuojennusten yhteydessä. Sijoitukset yhteisyrityksiin, joissa omistusosuus on alle 50 prosenttia, eivät välttämättä tule täyden omaisuusvähennyksen piiriin, vaikka omistus olisi selvästi strateginen. Edunvalvonnan tulevaisuus Myös tulevaisuudessa perheyritykset tarvitsevat vahvat kansalliset edunvalvontaorganisaatiot. GEEF:n tavoitteena on saada perheyritysten omistuksen siirrot verovapaiksi ja yrityksen jakamattomien voittojen verotus järkevämmäksi. Lainsäätäjän tulisi ymmärtää paremmin perheyritystoimintaa sekä EU:ssa että sen jäsen valtioissa. Euroopassa yritystoiminnan tavoitteet tulisi asettaa sosiaalisten tavoitteiden edelle.