Suomen luonnonsuojeluliiton 22.10.2010 Pohjanmaan piiri ry MUISTUTUS Valtionkatu 1 60100 SEINÄJOKI p. 06 312 7577 pohjanmaa@sll.fi Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto PL 200 65101 VAASA DRNO: LSSAVI/197/04.08/2010 ASIA: Vapo Oy:n Meranevan turvetuotantoa koskeva ympäristölupahakemus, Perho Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry (jäljempänä piiri) on on yksi Suomen luonnonsuojeluliittoon kuuluvasta viidestätoista alueellisesta piiristä. Pohjanmaan piirin toimialueeseen kuuluu vanhan Vaasan läänin alue. Piirin tarkoituksena on edistää luonnonsuojelua ja ympäristön tilan säilymistä mm. ottamalla kantaa ympäristöä muuttaviin hankkeisiin. Yksi voimakkaasti ympäristöä muuttavia toimia on ojittamattomien soiden käyttö turpeenottoon ja tuotannon jätevesien laskeminen vesistöön. Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry jättää Meranevan turpeenottohankkeesta seuraavanlaisen muistutuksen: Vapo omistaa Meranevan alueelta 100,5 ha suota, josta on tarkoitus aloittaa turpeenotto 72,4 ha alalta, sekä noin 5 ha alaa jäisi auma- ja varastoaluekäyttöön. Lisäksi pintavalutuskentän alue on noin 3 ha. Alue on kokonaisuudessaan lähes ojittamatonta suoaluetta, jossa ei ole juurikaan edes reunaojituksia. Suo on katsottava luonnontilaiseksi suoksi. Hankealue ei rajaudu olemassa oleviin turpeenottoalueisiin, mutta Meranevan pohjoispuolella, Patanan kanavaan rajoittuvat Vapon Laukkulammin- ja Sarvinevan ottoalueet. Keski-Pohjanmaan maakuntakaavassa (29.11.2007) Meranevasta ei ole mitään ohjaavaa mainintaa. Aluetta ei ole määritelty turpeenottoalueeksi, eikä luonnonsuojeluun tai virkistysalueeksi. Turvetuotannon yksityiskohtaisemman suunnittelun ohjaamiseksi on kaavaan otettu suunnittelumääräykset. Keskeisenä ajatuksena on tuoda esiin kaavaehdotuksessa EU:n vesipuitedirektiivin tavoite pinta- ja pohjavesien hyvän tilan saavuttamisesta vuoteen 2015 mennessä. Samoin valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista tulee mukaan tavoite keskittää turvetuotanto ensisijaisesti entisiin tuotantoalueisiin ja jo ojitetuille soille.
Suotyyppien osalta suolta on kasvillisuusselvityksessä löydetty vaarantuneita ja silmällä pidettäviksi luokiteltuja suotyyppejä. Niistä on Suomen luontotyyppien uhanalaisuusraportin mukaan alueellamme silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltuja suotyyppejä oli 4; kangasräme, tupasvillaräme, rimpineva sekä isovarpuräme. Vaarantuneeksi (VU) suotyypeiksi on alueelta kartoitettu 5 suotyyppiä; sararäme, lyhytkorsiräme, saraneva, kalvakkaneva ja minerotrofinen lyhytkorsineva. Näitä uhanalaisiksi luokiteltuja suotyyppejä tavataan hankealueella laajasti, sillä koko kartoitetun alueen osasta pääosa on pelkästään uhanalaisia suotyyppejä sisältäviä suoalueita. Varsinaiselta turpeenottoalueelta uhanalaisia suotyyppejä näyttäisi olevan valtaosa, pohjoisen alueen osalta kalvakka- ja rimpinevaa. Eteläinen tuotantoon suunniteltu osa on useiden suotyyppien kirjoa, jossa suurin osa alueista edustaa uhanalaisia suotyyppejä. Lintulajien osalta suolta on tavattu 24 lajia ja 24 lintuparista. Niistä EU:n lintudirektiivin I-liitteen mukaisia vastuulajeja ovat laulujoutsen, teeri, kurki, kapustarinta ja liro. Valtakunnallisesti silmälläpidettäviä tai uhanalaisia lajeja ovat liro, pikkukuovi, käki ja keltavästäräkki. Pohjanmaan alueella alueellisesti uhanalaisiksi lajeiksi katsotaan olevan liro, pikkukuovi, keltavästäräkki. Suomen erityisvastuulajeina (kansainvälisesti uhanalaisia ja taantuneita lajeja, joiden levinneisyys on keskittynyt Suomeen) ovat alueella laulujoutsen, teeri, kurki, liro, valkoviklo, kuovi ja pikkukuovi. Alueen merkitys taantuvalle taantuvalle linnustolle on tärkeä. Kartoituksen yhteydessä havaittiin myös muita suoluonnon ulkopuolisia, mutta alueita elinpiirinä käyttäviä tärkeitä lintulajeja, kuten korppi, kalalokki ja kanahaukka. Erityisen huomioitava havainto oli kartoituksen teon yhteydessä nähty maakotka, jonka saalistusalueena suota voidaan pitää. Alue on maakotkan reviiriä, sillä pesä sijaitsee noin 10 km päässä Meranevalta. Suon lintulajistoa voidaan pitää vähäisten kartoituskäyntien aikana saatujen tietojen pohjalta hyvänä ja monipuolisena. Tarkka lajien selvittäminen vaatisi useita käyntikertoja ja tehokasta seurantaa, joten minimitietona saatu selvityksen tulos on osaltaan viite siitä, että suon lintulajisto on arvokas. Vesiensuojelun osalta Pataman tekojärveen johdettavat jätevedet kulkisivat pintavalutuskenttää pitkin alueen eteläosan kaakkoiskulmasta Patamajärven eteläosaan kapeaan ja pitkään, vähäisesti virtaavaan niemekkeeseen. Laskuojan valuma-alueeseen kuuluu lähinnä Sarvinevan ja Meranevan alue., jotka ovat pääosin ojittamattomia suo- ja metsäalueita. Patamajärven tekojärven vedenlaatu on tyydyttävä ja Patamajoen tila on välttävä. Järvi on luokiteltu voimakkaasti rakennetuksi vesistöksi. Kiintoaineskuormitus tulisi laskennallisesti olemaan Meranevalta noin 900 kg vuodessa Patamajärveen. Järven kuormitustavoitteen alentaminen on EU:n vesienhoidon toimenpideohjelmien osalta 50%. Vaikka järvi on keinotekoinen, on vesienhoidon toimenpidesuunnitelmassa esitetty, että järven ravinne- ja kiintoaineskuormitusta pyritään alentamaan tavoiteohjelman mukaisesti. Vesien hyvä tila on Perhonjoen osalta tavoitteena saavuttaa vuoteen 2021 mennessä. Patamajärven alapuolisillalla alueilla Perhonjoen yläosille saakka on nykyisin mm. vaelluskaloilla nousumahdollisuus kalateiden rakentamisen myötä.
Perhonjoen alaosilta on saatu erittäin hyviä havaintoja syksyn 2010 aikana mm. meritaimenen noususta Perhonjokeen. Lajin lisääntyminen pääuomassa ei kuitenkaan ole vedenlaadullisten tekijöiden osalta menestyksekkäästi mahdollista, joten keski- ja yläosan sivuuomien merkitys on erityisen tärkeä. Siten Perhonjoen yläosalla on tärkeää vaikuttaa veden laatua nostaviin tekijöihin, että vaelluskalaston lisääntyminen onnistuisi luontaisesti mahdollisimman laajoilla alueilla tulevaisuudessa. Patamajoen kuormitus laskee Räyringissä Perhonjokeen, alueella jossa on vaelluskalakantaa vesistössä jo nykyisestäänkin olemassa. Vapo esittää jätevesien laskemista Meranevan pohjoisosasta eteläosan pintavalutuskentälle ilmeisesti suon halki kaivettavalla ojalla, joka tulisi kuivaamaan koko suon keskeisiä osia, jotka eivät ole kaikki edes hakijan hallussa tai niille ei ole suunnitteilla nyt turpeenottoa. Erityisen huomioitavaa on Meranevan alueella se, että Vapo omistaa Meranevalta 100,5 ha suota sekä viereiseltä, samaan suoalueeseen laskettavaksi kuuluvalta Sarvinevalta ainakin 93 ha maata. Siten Vapolla on omistuksessaan yhdeksi kokonaisuudeksi katsotulta alueelta lähes 200 ha alueita. Hakemuksen tässä vaiheessa on syytä arvioida Meranevan ja Sarvinevan yhteisvaikutuksia, koska on erityisen todennäköistä, että Vapo käynnistää omana erillisenä lupaprosessina eteläisen Sarvinevan hankkeen turpeenotolle välttäen YVA-prosessin. Nämä kaksi hanketta yhdessä erittäin todennäköisesti ylittävät 150 ha YVA-hankkeen rajan. Muussakin tapauksessa hankkeen tässä vaiheessa tulee pohdittavaksi harkinnanvaraisen YVA-selvityksen tekeminen, koska Meraneva on luonnontilaiseksi tulkittava suo. EU:n luontodirektiiviä noudatettaessa olisi Meranevan alueen muistakin luontoarvoista kuin kasvillisuudesta ja linnustosta olla luotettava selvitys. Hyönteisselvitys (erityisesti perhoset) ovat jääneet huomioimatta. Muuta uhanalaislajistoa ei ole selvitetty lainkaan (matelijat, lepakot, nisäkkäät ym.). EU:n luonto- ja lintudirektiivi koskettaa kaikkia lajiryhmiä ja selvitykset olisi tullut tehdä koko vaikutusalueen ja lajiryhmät kattavasti. Siten hakemusta tulee pitää puutteellisena eikä voida vakuuttua siitä, että hanke ei vaarantaisi EU:n suojelemia lajiryhmiä ja lajien suotuisan suojelutason saavuttamista. Hakijan pyyntö aloittaa toiminta muutoksenhausta huolimatta tulee evätä perusteettomana. Ympäristönsuojelulain mukaan lupapäätöksen mukaisen toiminnan tai valmistelun voi aloittaa vain, mikäli täytäntöönpano ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi. Suon kaivaminen turpeenoton valmistelua varten on toimenpide, jota ei voida palauttaa alkuperäiseen tilaansa, mikäli muutoksenhaku astuu voimaan. Hakija ei pysty täyttämään lain vaatimusta millään keinoin riittävällä tavalla vakuuden tai suurempien rahojen avulla. Kuivatustöiden vaikutus Meranevan luonnonarvoihin on palauttamaton haitta, mikäli lupa turpeenotolle evätään muutoksenhakuprosessissa.
Tiivistelmä: -Meranevan turpeenottohanke vaarantaa EU:n lintudirektiivin mukaan useita eri tavoin uhanalaisia ja suojeltuja lintulajeja. -Meraneva on selkeästi luonnontilaiseksi suoksi luokiteltava alue. -Lähes koko hankealue on lähes yksinomaan eri tavoin uhanalaisiksi luokiteltuja suotyyppejä. -Luontokartoitusten laatiminen eri lajiryhmien osalta on puutteellinen tai tekemättä. Huomioimatta on jäänyt EU:n luontodirektiivin muut lajiryhmät kuin linnut ja kasvit. -Lupapäätöksessä tulee myös huomioida samaan suokokonaisuuteen katsottavaksi kuuluva Sarvinevan alue, johon todennäköisesti tullaan hakemaan erillistä turpeenottolupaa lähivuosien aikana. Vapo hallinnoi Meraja Sarvinevan alueella noin 200 ha maa-alueita. Esitämme, että Meranevalle edellisten perusteluiden pohjalta ei myönnetä turpeenottolupaa. Seinäjoella 22.10.2010 Seppo J Ojala Puheenjohtaja Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry Teemu Tuovinen Aluesihteeri
KARTTALIITE Kartta 1. Meranevan violetilla värillä erotetut turpeenottoalueet suon etelä- ja pohjoisosassa. Vapon omistama Sarvinevan alue merkitty vihreällä. Kartta 2. Meranevan violetilla värillä erotetut turpeenottoalueet ilmakuvassa suon etelä- ja pohjoisosassa. Vapon omistama Sarvinevan alue merkitty vihreällä.