Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 4009 Martinjärven iätpuoliset metsät ja suot, Keuruu, Keski-Suomi

Transkriptio

1 Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 4009 Martinjärven iätpuoliset metsät ja suot, Keuruu, Keski-Suomi

2 Sijainti Laaja kokonaisuus sijaitsee luoteisella Keuruulla, noin viisi kilometriä Pihlajaveden taajamasta koilliseen. Pinta-ala Karttarajauksen pinta-ala on noin 943 hehtaaria. Maanomistus UPM Yleiskuvaus Kansallispuistotasoinen alue, jossa vuorottelevat avosuot sekä niitä ympäröivät korvet ja vanhat kuusi- ja mäntymetsät. METSO-arvot ja muut erityiset luontoarvot Vanhojen ja varttuneiden metsien peittävyys on alueella poikkeuksellisen suuri. Edustavimmat vanhat kangasmetsät ovat säilyneet Siipikankaan vanhojen metsien suojelualueen pohjoispuolella sekä Koukkumäen rinteillä. Siipikankaan pohjoispuolella on korpien ja vaihtelevasti kuusi- tai mäntyvaltaisten vuotiaiden kangasmetsien mosaiikkia, jossa eri-ikäistä ja järeää lahopuuta on noin 5-20 m3/ha. Lahopuun laatu vaihtelee alueittain järeästä kuusimaapuusta pystykeloihin. Kekkelinsuon ja Siipikankaan välinen alue täyttää METSO-kriteerit laajasti luokissa I ja II. Koukkumäen rinteessä ja Kaikusuon itälaidalla kasvaa sekapuustoista, havupuuvaltaista METSO-I ja II-luokkien vuotiasta metsää. Eri lahoasteiden lahopuuta on runsaasti. Metsän läpi virtaa runsaslahopuustoisen korpien ympäröimä Kapuskapuro luonnonuomassaan. Vanhoja, mutta niukempilahopuustoisia tai hoidetumpia kuusi- ja mäntymetsiä on laajalti esimerkiksi Kivisuon länsilaidalla ja Jouhtinevan itäpuolisilla kankailla. Nämä metsät täyttävät METSO-kriteerit luokissa II ja III. Nuoria metsiä rajauksella on lähinnä vain Kivisuon koillispuolen saarekkeissa. Oravanmäen pohjoispuolisessa, noin vuotiaassa runsaslahopuustoisessa kuusimetsässä sinnittelee kuukkeli. Lajista on havaintoja viime vuosilta myös Isonevan kaakkoislaidalta sekä Kaikusuo-Jouhtinevan alueelta. Alueen laajalti luonnontilaisilla soilla esiintyvät ainakin seuraavat 20 uhanalaista suoluontotyyppiä: lettoräme ja lettonevaräme (CR), tupasvilla-, ruoho-, saniais-, metsäkorte- ja nigranevakorpi (EN), oligtrofinen sararäme, -sarakorpi ja saraneva (VU), oligotrofinen lyhytkorsineva ja räme (VU), oligotrofinen kalvakkaneva (VU), mesotrofinen sararäme ja neva (VU), muurain-, puolukka-, mustikka- ja kangaskorpi (VU) sekä korpiräme (VU). Silmälläpidettäviä luontotyyppejä on lukuisia. Hienoimmat ja laajimmat korvet löytyvät Kaikusuon länsilaidalta, Siipikankaan korpi-kangasmosaiikista sekä Kapuskapuron varrelta. Kaikusuon länsipuolinen rinnealue valuttaa yläpuolisten soiden vesiä norojen ja valumapintojen kautta rinteen alla olevaan kosteaan ruoho- ja heinäkorpeen. Kapuskapuron varrella luonnontilaisena ja sen kaltaisena ovat parhaiten säilyneet Jouhtinevan itäpuoliset korpijuotit, jotka täyttävät METSO-kriteerit luokissa I ja II. Isonevan itäpuolella puronvarsi on melko taajaan ojitettua, mutta silti alkuperäinen vesitalous on paikoin säilynyt ja puronvarren korvissa, muuttumissa ja turvekankailla on hyvin runsas lahopuusto. Myös Kaakkolammen itäpuolella on ojituksista huolimatta säilynyt hieno, runsaslahopuustoinen korpialue, samoin kuin Kuolemaistensuon ja Isonevan välisen saarekkeen laitametsissä.

3 Lajisto Linnustoon kuuluvat mm. hömötiainen (VU), töyhtötiainen (VU), pohjansirkku (NT), keltavästäräkki (NT), hiirihaukka (VU), kuukkeli (NT, RT), riekko (VU), liro (NT, RT), niittykirvinen (NT), kapustarinta, pohjantikka, kanahaukka (NT) ja varpuspöllö (NT). Kasvillisuutta edustavat mm. suopunakämmekkä (VU), kaitakämmekkä (VU), harajuuri ja kultasirppisammal. Suoperhosista on tavattu mm. seudulla hyvin harvinaiset suonokiperhonen, muurainhopeatäplä ja suokirjosiipi. Havainnot suonokiperhosesta ja suokirjosiivestä ovat tiettävästi ensimmäiset dokumentoidut Keuruulta. Harvalukuisemmista kääväkkäistä on havaittu ainakin ruostekääpä (RT, ind.), pohjanrypykkä (NT, ind.), tippakääpä (NT, ind.), punahäivekääpä (ind.), kultarypykkä (ind.), rusokääpä (ind.), kuusen/siperiankääpä (ind.), männynkääpä (ind.), oravuotikka (ind.), riukukääpä (ind.), ruskohaprakääpä (ind.) ja kermakarakääpä (ind.) Yhteenveto suojeluarvoista Martinjärven itäpuolisen suo- ja metsäalueen poikkeuksellinen yhtenäisyys, lajiston runsaus sekä luontotyyppien monipuolisuus tekevät alueesta lähiseudun arvokkaimman suojelemattoman kokonaisuuden. Muuta Soita on ennallistettu viitenä vuotena talkoilla, joissa on tehty yhteensä 63 patoa. Osa avosoista on maakuntakaavan SL-varauksena ja osa korvista UPM:n FSC-kohteina (tilanne kartalla). Alue on myös marjastajien suosiossa. Tietolähteet Suomen Luonnonsuojeluliiton useat maastokäynnit eri vuosina.

4

5 Yhteystiedot Suomen Luonnonsuojeluliitto ry sähköposti: verkkosivut: