16WWE Vapo Oy

Transkriptio

1 16WWE Vapo Oy YVA-kohteiden täydentävät luontoselvitykset Pyhäjärven Leväsuon riekkoreviirikartoitus 2011

2

3 16WWE1309 Pyhäjärven Leväsuon riekkoreviirikartoitus Vapo Oy Pyhäjärven Leväsuon riekkoreviirikartoitus 2011 Sisältö 1 JOHDANTO RIEKKOREVIIRIEN KARTOITUSMENETELMÄ TULOKSET TULOSTEN TARKASTELU JA JOHTOPÄÄTÖKSET KIRJALLISUUS & VIITTEET... 4 Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Leväsuon sijainti Selvitysalueen maastotyökohdekartta Riekkokantojen kehitys perustuen Suomen Lintuatlashavaintoaineistoihin Pöyry Finland Oy FM Pekka Majuri PL 20, Tutkijantie 2 A Oulu sähköposti: etunimi.sukunimi@poyry.com

4

5 16WWE1309 Pyhäjärven Leväsuon riekkoreviirikartoitus JOHDANTO Vapo Oy suunnittelee turvetuotannon aloittamista 228,9 hehtaarin suuruisella Leväsuolla (Heikkinen ym. 2011). Leväsuo sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla Pyhäjärven kunnassa noin 19 kilometriä Pyhäjärven keskustasta koilliseen lähellä Kiuruveden kunnan rajaa. Leväsuon sijainti on esitetty liitteessä 1. Hankkeen ympäristövaikutukset arvioidaan ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (468/1994, muutettu 458/2006) mukaisessa menettelyssä. YVA-laki edellyttää arviointimenettelyä, mikäli suunniteltu turvetuotantopinta-ala on yli 150 hehtaaria (POPELY 2010). Tämä tutkimus toteutettiin osana YVA-menettelyä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, esiintyykö Leväsuon alueella riekkoja (Lagopus lagopus). Suurimmat riekkojen pesimätiheydet löytyvät Pohjois-Lapista, ja tiheydet laskevat etelää kohden. Linjalaskentojen perusteella riekkojen pesimäkanta on taantunut kolmanneksen luvulta vuoteen 2010, mutta lajin vuosittaiset kannanvaihtelut voivat olla suuria (Valkama ym. 2011). Riekon pesimäympäristöä ovat puoliavoimet koivua ja pajua kasvavat ympäristöt, kuten tunturikoivikot, rämeiden ja nevojen laidat sekä hakkuuaukeiden vesaikot (Valkama ym. 2011). Riekko on luokiteltu Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa silmällä pidettäväksi (NT) lajiksi (Rassi ym. 2010). Tämä selvitys toteutettiin Vapo Oy:n toimeksiannosta. 2 RIEKKOREVIIRIEN KARTOITUSMENETELMÄ Selvitys toteutettiin Metsähallituksen Luontopalvelujen käyttämän riekkoreviirien kartoitusohjeen mukaisesti (ks. Putaala 2010). Ohjeen mukaan paras kartoitusaika on maalis-huhtikuun taitteessa. Riekkojen esiintymistä Leväsuolla selvitettiin ääniatrappihavainnoinnin avulla. Ääniatrapilla tarkoitetaan laitetta, jolla soitetaan linnun ääntä jolloin lintu lähtee tarkistamaan äänen alkuperää tai vastaa siihen tullen havaituksi. Ohjeen mukaan kartoitus aloitetaan noin puoli tuntia auringon laskun jälkeen. Kartoitus toteutettiin ohjeen mukaisesti eli klo 19:15 21:15 välisenä aikana. Kartoituksessa kierrettiin riekon soidinreviiriksi soveltuvia vähäpuustoisia suoalueita pysähtyen soittamaan ääniatrappia noin puolen kilometrin välein (liite 2). Reviiriä hallussa pitävä koirasriekko voi vastata ääneen jopa yli 1 km päästä, mutta saapuu paikalle vasta, kun atrappia soitetaan sen reviirin alueella (Putaala 2010). Kartoitushetkellä olosuhteet olivat erittäin hyvät; ilma oli lähes tyyni, tyyntyen täysin iltaa kohti. Lisäksi keli oli täysin selkeä. Tässä selvityksessä hyödynnettiin myös Leväsuolla toteutettujen pesimäaikaisten lintulinjalaskentojen tuloksia (Kiiski & Parviainen 2010). Lisäksi alueen linnustosta kerättiin tietoja Kiuruveden riistanhoitopiirin toiminnanohjaajalta Risto Juntuselta. Suomen riekkokantojen kehitystä havainnollistettiin Luonnontieteellisen keskusmuseon Suomen lintuatlashavaintoaineistojen avulla (Valkama ym. 2011)(liite 3).

6 16WWE1309 Pyhäjärven Leväsuon riekkoreviirikartoitus TULOKSET Vuoden 2011 kevättalvella Leväsuolta havaittiin ääniatrapin avulla kaksi riekkoa, joten alueella oli tuolloin ainakin kaksi riekkoreviiriä. Riekkoreviirihavainnot tehtiin Leväsuon keski- ja pohjoisosilta avonaisemman suoalueen reunamilta (ks. liite 2). Myös vuoden 2009 pesimäaikaisessa lintulinjalaskennoissa Leväsuolta havaittiin riekkoja. Tuolloin alueelta havaittiin kaksi pesivää riekkoparia (Kiiski & Parviainen 2010). Lisäksi Leväsuon eteläosalta on havaittu noin kymmenen riekon parvi kahteen kertaan vuoden 2011 syksyllä (Juntunen 2011). Tämän tutkimuksen perusteella Leväsuo kuuluu riekkojen käyttämiin elinalueisiin. 4 TULOSTEN TARKASTELU JA JOHTOPÄÄTÖKSET Leväsuolla esiintyy Suomen lajien uhanalaisuusluokittelussa silmällä pidettäväksi lajiksi (NT) luokiteltua (Rassi ym. 2010) riekkoa. Viimeisimpien uhanalaisuusluokittelujen mukaan riekko on aidosti uhanalaistumassa, sillä sen uhanalaisuusluokittelustatus on muuttunut elinvoimaisesta (LC) silmälläpidettäväksi (NT) (Rassi ym & 2010). Silmällä pidettävät lajit eivät ole vielä varsinaisesti uhanalaisia, vaan luokka on muodostettu siksi, että muuttuvissa olosuhteissa oltaisiin muutoksesta tietoisia sellaisten lajien kohdalla, jotka ovat uhanalaisuuden rajamailla (Södersved 2008). Laji arvioidaankin silmälläpidettäväksi, kun se ei täytä uhanalaisuuden kriteerejä, mutta jonkun kriteerin täyttyminen on kuitenkin lähellä tai on todennäköistä, että ehdot täyttyvät lähitulevaisuudessa. Uhanalaisuuden syinä ja mahdollisina uhkatekijöinä riekkokannoille pidetään elinympäristöjen ojituksia, turpeenottoa sekä ilmastonmuutosta. Ojitus ja turpeenotto on todettu merkittävimmiksi suolajistonuhanalaisuuden aiheuttajiksi (Rassi ym. 2011). Suomen riekkokantojen heikentyminen näkyy myös Luonnontieteellisen keskusmuseon Suomen lintuatlashavaintoaineistoissa (Valkakama ym. 2011)(liite 3). Lintuatlaksen tavoitteena on selvittää maamme pesimälintulajien nykyiset levinneisyydet sekä tutkia lajien levinneisyyksien muutoksia (Luonnontieteellinen keskusmuseo 2011). Euroopan aluetta yhtenä kokonaisuutena tarkasteltaessa, myös BirdLife Internationalin (2004) mukaan riekkokannat ovat taantuneet. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan Suomessa useita vuosia jatkunut riekkokantojen viimevuosien taantuminen on ainakin tilapäisesti katkennut. Runsastumisesta huolimatta riekkotiheydet ovat koko Suomea tarkasteltaessa heikosta lähtötilanteesta johtuen yhä pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella (Wikman 2010) (ks. myös liite 3). Leväsuota voidaan pitää yhtenä riekon esiintymäalueen eteläisellä reunalla olevana kohteena (ks. Wikman 2010). Tiaisen ym. (2011) mukaan riekkokantojen kehitys on ollut hyvin epäsuotuisaa etenkin riekkojen levinneisyyden eteläosissa, missä riekot ovat erityisen riippuvaisia luonnontilaisista soista. Eteläisestä Suomesta riekot ovat monin paikoin hävinneet kokonaan tai eristäytyneet kauaksi toisistaan. Eteläisten riekkokantojen häviämisen ja pirstoutumisen syynä on todennäköisesti suotuisten elinympäristöjen väheneminen (Metsähallitus 2011). Riekkojen esiintymistiheys on viime vuosikymmeninä laskenut nopeasti myös Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa (Miettunen 2010, Valkama ym. 2011, ks. myös liite 3).

7 16WWE1309 Pyhäjärven Leväsuon riekkoreviirikartoitus 2011 Riistakolmiolaskentojen mukaan Leväsuon lähialueella elää myös runsas pyykanta (Tetrastes bonasia). Lisäksi alueelta havaitaan säännöllisesti teeriä (Lyrurus tetrix). Alue kuuluu myös metson (Tetrao urogallus) elinpiiriin, joskin metsoa on havaittu alueelta harvemmin (Juntunen 2011). Myös vuosien 2009 ja 2010 pesimäaikaisissa lintulinjalaskennoissa Leväsuolta havaittiin teeriä ja metso (Kiiski & Parviainen 2010). Myös teeri ja metso ovat luokiteltu Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa silmällä pidettäviksi (NT) lajeiksi (Rassi ym. 2010). Leväsuo on keski- ja eteläosaltaan ojittamatonta, mutta reunoilta ojitettua luonnontilaltaan muuttunutta nevaa ja länsireunaltaan ojitettua rämettä. Suunnitellusta turvetuotantoalueesta 72 % on ojittamatonta ja luonnontilansa säilyttänyttä suota (POPELY 2010). Yleisesti ottaen soilla pesii muihin elinympäristöihin nähden monipuolinen linnusto. Soilla tavataan mm. vesilintuja, kahlaajia, lokkeja, petolintuja ja varpuslintuja. Linnut käyttävät soita mm. pesimäalueinaan, muuttoaikaisina levähdysalueina, kesäisinä ruokailualueina sekä sulkasatoalueina (Jokimäki & Kaisanlahti-Jokimäki 2004). Turvetuotannon aloittaminen Leväsuolla johtaisi käytännössä alueella elävien riekkojen pesimäympäristöjen katoamiseen. Riekon levinneisyys on supistunut jo pitkään. Lintuatlashavaintoaineistot osoittavat taantuman jatkuvan edelleen. Laji on käytännössä katoamassa kokonaan eteläisestä Suomesta. Riekon esiintyminen on muuttunut selkeästi harvemmaksi mm. myös Väli-Suomessa (ks. Valkama ym 2011).

8 16WWE1309 Pyhäjärven Leväsuon riekkoreviirikartoitus KIRJALLISUUS & VIITTEET BirdLife International Birds in the European Union: a status assessment. Wageningen. The Netherland.: BirdLife International. 50 s. Heikkinen, M-L. (toim.) Vapo Oy. Leväsuon turvetuotantohanke Ympäristövaikutusten arviointiselostus. Pöyry Finland Oy. Oulu. [käsikirjoitus]. Juntunen, R Kiuruveden riistanhoitoyhdistys. Henkilökohtainen sähköpostiviesti [ ]. Jokimäki, J. & M-L. Kaisanlahti-Jokimäki Joutsenaavan, Kokonaavan, Silmävuoman, Viiankiaavan ja Teuravuoman suolinnustoselvitys Arktinen keskus. Lapin yliopisto. 25 s. Luonnontieteellinen keskusmuseo Suomen lintuatlas Helsingin yliopisto. [luettu ]. Metsähallitus tyypit/documents/marraskuu_suomi.pdf Miettunen, J Riekon (Lagopus lagopus) talviravinnon käyttö ja valinta Suomen eteläisissä populaatioissa. Suoseura Finnish Peatlan Society. Research Articles. Suo 61(2): POPELY Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Yhteisviranomaisen lausunto Vapo Oy:n Leväsuon turvetuotantoalueen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta, Pyhäjärvi. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 28 s. Putaala, A Riekkoreviirinen kartoitus ennallistamiskohteilta ja niiden läheisyydestä. Metsähallitus. Luontopalvelut. Moniste. Rassi, P., Alanen A., Kanerva T. & Mannerkoski I. (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 432 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Södersved, J. (toim.) Luonnossa Linnut. Osa 3. Weiling & Göös Oy. 280 s. Tiainen, J., Rajasärkkä, A., Mikkola-Roos, M., Lehikoinen, A., Lehikoinen, E., Lehtiniemi, T., Valkama, J. & Väisänen, R.A Suolinnuston uhanalaisuus Suomessa Suomen ympäristökeskus. Posteri. Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. < [luettu ]. ISBN

9 16WWE1309 Pyhäjärven Leväsuon riekkoreviirikartoitus 2011 Wikman, M. (toim.). Riistakannat 2010 Riistaseurantojen tulokset. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen selvitys 21/2010. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Helsinki. 45 s.

10

11 Pohjakartta-aineisto Maanmittauslaitos lupanro 48/MML/11 Liite 1. Leväsuon sijainti 1: Leväsuo, Pyhäjärvi

12

13 Havaittu riekkoreviiri 8 7 Havaittu riekkoreviiri Ääniatrappihavainnointikohta m 1: Liite 2. Leväsuon riekkoreviirikartoitusreitti

14

15 Liite 3. Riekkojen levinneisyys, levinneisyyden muutokset sekä riekkokantojen kehitys Suomessa perustuen Luonnontieteellisen keskusmuseon Suomen Lintuatlashavaintoaineistoihin * Lintuatlas / Lintuatlas * Lähde: Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. < [luettu ]. ISBN

16