Valkianevan pohjoisosan turvetuotantoa koskeva ympäristölupahakemus ja toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta, Seinäjoki ja Jalasjärvi

Transkriptio

1 Länsi- ja Sisä-Suomi Päätös Nro 200/2012/1 Dnro LSSAVI/157/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Valkianevan pohjoisosan turvetuotantoa koskeva ympäristölupahakemus ja toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta, Seinäjoki ja Jalasjärvi HAKIJA Vapo Oy PL Jyväskylä HAKEMUS Vapo Oy on aluehallintovirastoon saapuneella hakemuksella pyytänyt ympäristölupaa Valkianevan pohjoisosan 87,7 ha suuruisen uuden alueen turvetuotantoon Jalasjärven kunnassa ja Seinäjoen kaupungissa. Hakija on sittemmin täydentänyt ja muuttanut hakemustaan siten, että tuotantoalueen pinta-ala on noin 58,9 ha. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 ha. Aluehallintovirasto on ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 7 c) kohdan nojalla toimivaltainen viranomainen turvetuotantoa koskevassa asiassa. HAKEMUKSEN SISÄLTÖ Toimintaa koskevat luvat, sopimukset ja alueen kaavoitustilanne Tuotantoalue on uusi ja alueella ei ole aikaisempaa ympäristölupaa. Tuotantoalue on kokonaisuudessaan hakijan hallitsemaa aluetta. Valkianevan pohjoisosan hankealueella ei ole maakuntakaavaa tarkempaa kaavaa. Hankealue sijaitsee Kyrönjoen valuma-alueella, joka kuuluu maakuntakaavassa turvetuotantovyöhykkeisiin tt-2. Niillä on voimassa suunnittelumääräys III, jonka mukaan vesistövaikutukset on huomioitava turvetuotannon suunnittelussa siten, että kokonaiskuormitus pysyy nykyisellä tasolla. Maakuntakaavan mukaan hankealueen itäpuolelta kulkevat 110 kv alueverkko 320 m päästä ja junaliikenteen yhteysväli Seinäjoki-Tampere 740 m päästä. Moottorikelkkareitti kulkee 970 m päässä hankealueen eteläpuolitse. LÄNSI- JA SISÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh Vaasan päätoimipaikka kirjaamo.lansi@avi.fi Wolffintie 35 PL 200, Vaasa

2 2 Toiminta Yleiskuvaus toiminnasta Valkianevan pohjoisosan tuotantoalue muodostuu 4 lohkosta, joiden tuotantoala on 54,6 ha, kolmesta yhteensä 4,3 hehtaarin suuruisesta aumaalueesta, tukialueesta, laskeutus- ja pumppausaltaasta sekä 3,8 hehtaarin suuruisesta pintavalutuskentästä. Myös auma-alueilla oleva turve tuotetaan ja tarvittaessa turvevarastojen paikkoja vaihdellaan. Toiminta, joka käsittää kuntoonpano-, tuotanto- ja jälkihoitovaiheen, aloitetaan ympäristöluvan täytäntöönpanokelpoiseksi tulemisen jälkeen. Kuntoonpanovaihe kestää 1-3 vuotta, josta ojitustyöt (reuna-, kokooja- ja sarkaojat) puolesta kahteen vuoteen suon koosta ja olosuhteista riippuen. Tuotantovaihe kestää keskimäärin vuotta päättyen noin Tämän jälkeen alue siirtyy jälkihoitovaiheeseen ja sitä seuraavaan uuteen käyttömuotoon. Kuntoonpanovaihe on maanrakennustyötä, joka aloitetaan tiestön rakentamisella ja puuston poistolla. Työt tehdään seuraavassa järjestyksessä: eristysojat ja paloaltaat, vesiensuojelurakenteet, lasku- ja kokoojaojat ja reuna- ja sarkaojat. Sarkaojitus tehdään 20 m välein. Sarkojen pintakerros puuaineksineen jyrsitään, asennetaan päisteputket ja sarkaojapidättimet sekä kaivetaan sarkaojien lietesyvennykset. Viimeksi sarat muotoillaan kunnostusruuvilla tuotantokuntoon, kunnostetaan sarkaojat (tarvittaessa) ja rakennetaan aumapaikat. Tarpeettoman kuormituksen välttämiseksi työt pyritään tekemään mahdollisimman vähävetisinä aikoina. Routakerrosta hyödynnetään suon vetisimpien osien kuntoonpanossa. Tuotanto on jyrsinpolttoturvetta ja osin ympäristöturvetta mekaanisella kokoojavaunulla tai toisioerottimella varustetulla imuvaunulla keräiltynä. Keskimääräinen vuosituotantomäärä on alkuperäisen tuotantopinta-alaltaan 80 hehtaarin mukaisen suunnitelman perusteella arvioituna noin m 3 päätuotetta, jyrsinpolttoturvetta. Keräilyä edeltävät työvaiheet ovat jyrsintä ja kääntäminen sekä karheaminen (paitsi imuvaunukeräilyssä). Kysynnän mukaan voidaan tuottaa mahdollisesti myös palaturvetta. Tuotanto on jyrsinpolttoturvetta ja alkuvuosina myös ympäristöturvetta mekaanisella kokoojavaunulla, toisioerottimella varustetulla imuvaunulla tai hakumenetelmällä keräiltynä. Kuntoonpanon, tuotannon, kunnossapidon ja toimituksen suorittavat yrittäjät. Energiaturpeen pääkäyttöpaikka on Seinäjoen voimalaitos. Ympäristöturve menee lähiympäristöön kuivikkeeksi, kompostointiin, lietteen imeytykseen ja maanparannukseen. Turvetuotannon loputtua alue siistitään ja tarpeettomat rakenteet ja rakennelmat poistetaan alueelta. Jos tuotannosta poistuu muun maankäytön kannalta tarkoituksenmukaisia kokonaisuuksia muodostavia osa-alueita, toimenpiteet ovat samat. Mikäli osa-alueet ovat toiminnan jatkamisen kannalta tarpeettomia, alueet luovutetaan mahdollisimman pian maanomistaji-

3 en käyttöön katselmuksin ja vuokrasopimusten ehtojen mukaisesti. Yhtiö kunnostaa omistamansa alueet uuteen maankäyttöön mahdollisimman pian toiminnan päättymisestä. Mahdollisuuksien mukaan tuotannosta poistuneiden alueiden kuivatus järjestetään erillisesti eli ne rajataan tuotannossa oleviin alueisiin nähden ulkopuolisiksi. Tuotannosta poistuneiden alueiden vedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden kautta viranomaisten määräämän ajan. Jälkikäyttömuotoina tulevat kysymykseen esim. metsittäminen tai viljely. Työmaalle laaditaan vuosittain päivitettävä pelastussuunnitelma ja nimetään paloturvallisuusorganisaatio, joka vastaa mahdollisen tulipalon alkusammutuksesta ja muiden hätätilanteiden hoitamisesta. Tuotantoalueella on tarvittava sammutuskalusto ja ensiapuvälineistö sekä toiminta- ja ensiapuohjeet onnettomuustilanteiden varalle. Työmaan henkilöstön valmiuksia toimia hätätilanteissa ylläpidetään koulutusten sekä toimintaharjoitusten avulla. Työmaan pelastussuunnitelma toimitetaan pelastusviranomaisille. Pelastusviranomaiset tekevät arviointi- ja tutustumiskäyntejä työmaalla ja hyväksyvät työmaan palosuojeluvalmiuden. Ympäristöviranomaiset tarkastavat oman harkintansa mukaan työmaan ympäristönhoidon tasoa sekä vesiensuojelurakenteita ja antavat tarkastuksiin liittyen ohjeita ja velvoitteita. Mahdollisista häiriötilanteista sekä niiden korjaustoimista ilmoitetaan ympäristökeskukselle. Hätätilanteissa noudatetaan hakijan laatu- ja ympäristöjärjestelmän työohjeita ja ympäristöohjeita. Toiminnalle otetaan ympäristövahinkovastuuvakuutus. Vesien käsittely ja päästöt vesistöön Valkianevan kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentältä laskuojaa myöten reittiä Ojaluoma - Seinäjoki. Kuivatusvesien käsittelyyn kuuluvat sarkaojien lietetaskut, päisteputkipidättimet ja padottavalla rakenteella sekä pintapuomilla varustetut kaksi laskeutusallasta sekä pintavalutuskenttä. Vesien ympärivuotinen johtaminen pintavalutuskentälle tapahtuu pumppaamalla. Pintavalutuskentän pinta-ala on 3,8 ha ja se sijaitsee ojittamattomalla suoalueella. Hakija on siirtänyt kentän alkuperäisen hakemuksen mukaisesta paikasta. Valkianevan pohjoisosan (58,9 ha) kuntoonpano- ja tuotantovaiheen vuosikuormitus (brutto ja netto) laskettuna Etelä-Suomen keskimääräisten ominaiskuormitusarvojen perusteella on seuraava: 3

4 4 BRUTTO NETTO Vuosikuormitus Ala Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N ha kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a Kuntoonpanovaihe, 1.vuosi 58, , ,4 785 Kuntoonpanovaihe, seuraavat vuodet 58, , ,9 529 Tuotantovaihe 58, , ,0 396 Pöly, melu ja liikenne Pöly Turvetuotannon päästöt ilmaan ovat lähinnä tuotannon ja lastauksen aikaista turpeen pölyämistä sekä tuotannon ja kuljetuksen aiheuttamia pakokaasu-päästöjä. Pölynmuodostus ajoittuu pääasiallisesti kesän tuotantokaudelle. Siihen ja pölyn leviämiseen vaikuttavat turpeen maatuneisuusaste ja kosteus, tuotantomenetelmä ja sääoloista erityisesti tuulen nopeus. Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s tuotanto keskeytetään aina lisääntyvän tulipaloriskin vuoksi. Tuotannon eri työvaiheissa pölymuodostus ja leviäminen ympäristöön ovat erilaista. Kuormaus karheelta (keräily), aumaus ja lastaus ovat pölyäviä työvaiheita, koska kuivaa turvetta liikutellaan korkeussuunnassa. Sen sijaan muut tuotannon vaiheet, kuten jyrsiminen, kääntäminen ja karheaminen ovat selvästi vähemmän pölyä muodostavia työvaiheita, koska ne tapahtuvat kentän pinnassa ja turvetta ei liikutella korkeussuunnassa ja koska käsiteltävä turve on kosteata. Nykyaikaisella toisioerottimella varustetulla imuvaunulla ja mekaanisella kokoojavaunulla pölyäminen on melko vähäistä myös kuormausvaiheessa. Mittausten perusteella kokoojavaunun kokonaispölypäästön on arvioitu olevan 37 % Haku-menetelmän päästöstä. Turvepöly on lähes kokonaan orgaanista hajonnutta kasviainesta. Pölyhiukkasten kokojakauman on havaittu painottuvan yli 10 µm:n kokoisiin suuriin hiukkasiin, mutta pöly sisältää myös hengitettäviä hiukkasia (PM 10, hiukkaskoko alle 10 µm) ja pienhiukkasia (PM 2,5, hiukkaskoko alle 2,5 µm). Pölyhaitan syntymiseen vaikuttavat tuotantoalueen sijainti suhteessa asutukseen tai vesistöihin sekä maaston muodot ja suojaavan puuston määrä. Pienillä tuotantoalueilla tai erillisillä lohkoilla pölynmuodostus jää vähäiseksi lyhyistä työskentelyajoista johtuen. Nostosta aiheutuva pölyn muodostus ja leviäminen ympäristöön ajoittuvat kesän poutajaksoihin. Lastauksen aiheuttama pölyäminen sen sijaan keskittyy lyhytjaksoisesti talvikauteen. Turvekuljetukset suojataan pölyämisen teillä estämiseksi. Tutkimustulosten sekä laskeumamittausten perusteella tuotannon pölyämisen aiheuttama viihtyvyyshaitta ulottuu avoimessa maastossa noin 500 m etäisyydelle. Yli m päässä tuotantoalueesta turvepöly ei enää sanottavasti lisää laskeumaa. Pienhiukkasten pitoisuuden on todettu putoavan

5 voimakkaasti viimeistään noin 500 m etäisyydellä pölylähteestä. Turveperäinen pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista, mutta tummana se on pieninäkin pitoisuuksina helposti erottuvaa ja voi siten aiheuttaa viihtyvyyshaittaa. Pölyisimpien työvaiheiden (kuormaus, aumaus ja lastaus) aikana ja erityisesti sääolosuhteiden ollessa epäsuotuisat (inversio tai kova tuuli) pölyn leviämisalue saattaa olla suurempi. Tuulensuunnan vaihteluista johtuen pöly ei leviä jatkuvasti samaan suuntaan. Kasvillisuuden, erityisesti puuston, on todettu tehokkaasti vähentävän pölyn kulkeutumista tuotantoalueen ympäristöön. Lähipuuston vaikutusta turvepölyjen leviämiseen on selvitetty mittauksin Kihniön Aitonevalla kesällä Tulosten perusteella tuotantoalueen reunalla, alle 50 metrin etäisyydellä tuulen suunnassa toiminnasta oleva puusto sitoo syntyvän pölyn lähes kokonaan. Koivansuolla (Tammela) ja Julkunevalla (Veteli) on tutkittu PM 10 - pitoisuuksia lähialueella. Valtioneuvoston asetuksessa (711/2001) on annettu 24 tunnin raja-arvoksi hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) pitoisuudelle ulkoilmassa 50 µg/m ha:n suuruisella Koivansuon tuotantoalueella tehtyjen leviämismallinnuslaskelmien perusteella keskimääräiset PM 10 - pitoisuudet olivat noin 300 metrin päässä tuotantoalueesta taustapitoisuuden luokkaa (n. 10 µg/m 3 ), tilanteissa jolloin tuulen suunta oli havaintopaikkaa kohti. Jyrsinnän, käännön ja karheamisen aiheuttamat vuorokauden keskimääräiset pölypitoisuudet tuulen suunnassa ovat lähiasutuksen kohdalla vähäisiä (alle 5 µg/m 3 ). 338 ha tuotantoalaisella Julkunevalla ovat käytössä imuvaunu- ja hakumenetelmät. Hakemusta varten tehtyjen leviämismallinnuslaskelmien perusteella turvetuotannon aiheuttamat vuorokauden keskimääräiset PM 10 -pitoisuudet ovat lähiasutuksen (450 m) kohdalla suurimmallaan (noin 27 µg/m 3 ) vuorokausina jolloin, toiminta on aktiivista ja tuulen suunta on asutusta kohti. Melu Melua syntyy työkoneista turvekentillä ja turpeen kuormauksesta. Melu ei ole jatkuvaa, koska tuotantopäiviä on vuodessa noin Tuotantopäivinä turvekoneiden aiheuttamaa melua voi syntyä ympäri vuorokauden työvaiheista, tuotantotilanteesta ja säästä riippuen. Lähellä vesistöjä sijaitsevilta tuotantokentiltä melu voi kantautua veden päällä kauemmas kuin maalla. Melu muistuttaa maatalouden harjoittamisesta syntyvää melua (lähinnä traktorit). Tuotantokoneiden lisäksi melua aiheuttaa raskas kuljetuskalusto. Turpeen toimitusaikana melu koostuu raskaan liikenteen ja kuormauskoneiden aiheuttamista äänistä ja vastaa siten liikennemelua. Myös toimitusaikana työmaalla voidaan työskennellä ympäri vuorokauden. Melun kokeminen riippuu mm. etäisyydestä, melun lähteen ja kohteen välisestä korkeuserosta, säätilasta, maanpinnan laadusta, kasvillisuudesta ja siitä onko välissä melun leviämistä estäviä maastomuotoja tai rakenteita. Turvetuotannosta aiheutuva meluhaitta on yleensä paikallista ja kuljetusten aiheuttama meluhaitta keskittyy pienien teiden ympäristöön. Valtateillä tur- 5

6 peen kuljetuksen aiheuttama melun lisäys jää kokonaisuuteen nähden vähäiseksi. Turvetuotannon työvaiheista jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla aiheuttavat hetkellistä 55 db:n melua metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Palaturpeen nosto ja turvekenttien kunnostustoimet aiheuttavat laskennallisen arvioinnin perusteella 55 db:n melutasoja metrin etäisyydelle työskentelykohdasta (yöaikaan 50 db 500 m etäisyydellä). Mittaukset on tehty todellisissa työskentelytilanteissa avoimessa maastossa. Kasvillisuuden (puuston) on todettu tehokkaasti vaimentavan äänen voimakkuutta. Hattulan ja Rengon kunnissa sijaitsevan Väärälammensuon turvetuotantoalueen ympäristölupa-asiassa mittauksiin perustuen tekemästä selvityksestä ilmenee, että jyrsin- tai palaturvetuotannon eri tuotantovaiheissa 40 db(a) meluvaikutus jää noin m etäisyydelle tuotantoalueen reunasta silloin, kun tuotantoalueen reunasta alkaa metsävaltainen alue. 40 db(a) vyöhyke ulottuu vain poikkeuksellisesti 300 m tai sitä etäämmälle tuotantoalueen reunasta ympäristön ollessa avointa aluetta (entistä tai nykyistä tuotantokenttää taikka avosuota). Pöly- ja meluhaitan rajoittamistoimenpiteet Hakija on rajannut alkuperäisen suunnitelman mukaista tuotantoaluetta siten, että hakijan omistamaa rämepuustoista suoaluetta sijoittuu noin m leveydeltä tuotantoalueen ja noin 400 metrin päässä lounaispuolella oleva asuinkiinteistön väliin. Hakijan käsityksen mukaan rajaus on riittävä pöly- ja meluhaittojen ennaltaehkäisemiseksi. Itä-/ kaakkoispuolella olevan kiinteistön rakennukset ovat maanomistajan kanssa käydyn keskustelun perusteella purkukuntoisia, mm. katot romahtaneet, eivätkä siten millään lailla käytössä olevia, mistä syystä kiinteistöjä ei tarvitse huomioida tuotantoalueen suunnittelussa. Tästä johtuen hakija on laajentanut tuotantoaluetta lohkon 3 itälaidalla. Hakija on muuttanut alkuperäistä suunnitelmaa hankealueen eteläpuolella Valkiajärven itärannalla oleville kiinteistöille mahdollisesti aiheutuvan pölyja meluhaitan estämiseksi siten, että tuotantoalueen etäisyys Valkiajärven rantaan on noin 250 metriä ja itärannalla oleviin kiinteistöihin on vähimmillään noin 500 metriä. Liikenne Energiaturve toimitetaan asiakkaille pääasiassa lämmityskaudella (lokahuhtikuu) keskitetysti yhdessä tai kahdessa jaksossa. Alkuperäisen 87,7 hehtaarin suuruisen tuotantoalueen mukaisesti arvioituna vuosittainen toimitus ( m 3 ) vastaa noin 400 rekan ajosuoritetta. Ympäristöturpeita toimitetaan ympäri vuoden tilausten mukaan. Toimitus tapahtuu tuotantoalueen tiestöä ja olemassa olevia yksityisteitä Seinäjoen suuntaan. 6

7 Varastointi ja jätteet Toiminnassa käytettävät traktorit tuodaan työmaalle keväällä ja viedään syksyllä pois. Tuotantokoneet ovat työmaalla pääosin ympäri vuoden. Kunnostuksessa käytettäviä koneita tuodaan työmaalle keskimäärin 2-3 kertaa tuotantokauden aikana. Lisäksi tuotantokaudella on kevyttä liikennettä ja jossakin määrin muuta raskasta liikennettä. Urakoitsija säilyttää polttoaineitaan siirrettävissä säiliöissä pelastussuunnitelmassa osoitetuissa paikoissa, jotka ovat alustaltaan tiiviitä ja kantavia ja valittu siten, että aineet eivät vahinkotapauksissa pääse leviämään vesistöön tai pohjaveteen. Säiliöiden keskimääräinen koko on l. Alkuperäisen tuotantosuunnitelman mukaan arvioitu polttoöljyn kulutus tuotantokauden aikana on n l. Samanaikaisesti säilytettävän polttoaineen määrä on alle l. Säiliöitä täydennetään tuotantokauden aikana kulutuksen mukaan. Lisäksi käytetään voiteluöljyjä noin 320 l sekä muita voiteluaineita noin 705 kg. Voiteluaineet varastoidaan tukikohtaalueella niille varatuissa paikoissa. Varastoaumat suojataan tuotantokauden päättyessä muovilla. Suojamuovin vuotuinen tarve on noin 2,7 t. Tuotannossa syntyy alkuperäisen tuotantosuunnitelman mukaan arvioituna jäteöljyjä 320 l, kiinteää öljyjätettä 50 kg, akkuja 16 kg, sekajätettä 2 m 3, aumamuovia 2,7 t ja rautaromua 200 kg. Urakoitsijat toimittavat jäteöljyn, muut ongelmajätteet ja sekajätteen erityisille jätteiden keruupaikoille asianmukaisiin säiliöihin, joista paikallinen jäteyrittäjä toimittaa ne kaatopaikalle. Jäteöljyn ja ongelmajätteiden keruun ja toimituksen asianmukaiseen laitokseen hoitaa siihen hyväksytty yrittäjä. Metalliromu myydään romuraudan välittäjälle kierrätykseen. Aumamuovit kerätään ja varastoidaan tuotantoalueelle niille osoitetuilla varastoalueilla. Varastoitu muovi paalataan ja hyödynnetään myöhemmin energiana tai kierrättämällä. Hakemussuunnitelman liitteenä olevassa kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmassa on selvitetty kantojen ja muun puuaineksen, kivien, mineraalimaiden ja laskeutusaltaan lietteen määriä, käyttöä ja ympäristövaikutuksia. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Alueelle suunnitellut vesienkäsittelyrakenteet ovat hakijan näkemyksen mukaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaiset. Tuotantoalue, sen ympäristö ja toiminnan vaikutukset ympäristöön Tuotantoalueen nykytila Valkianevan pohjoisosa on ojittamatonta suoaluetta lukuun ottamatta itäreunansa metsäojitettua aluetta. 7

8 8 Asutus ja maankäyttö Luontoselvitys Valkianevaa ympäröi viljelymaat länsi-, pohjois- ja itäpuolella. Valkianevan eteläpuolella noin 250 m etäisyydellä sijaitsee Valkiajärvi. Lähin käytössä oleva asuinrakennus sijaitsee tuotantoalueen länsipuolella noin 400 metrin päässä suunnitellun tuotantoalueen reunasta. Eteläpuolella lähin asuinrakennus sijaitsee noin 500 metrin etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. Itäpuolella oleva lähin kartalle merkitty talo on hakijan selvityksen mukaan romahtanut, eikä ole enää käyttökuntoinen. Tuotantoalueen lähiympäristö on maa- ja metsätalouskäytössä. Lähimmät viljelymaat sijaitsevat noin 100 m päässä tuotantoalueen reunasta. Suojelualueet ja kohteet Alle 5 km etäisyydellä hankealueesta ei sijaitse luonnonsuojelualueita. Hannunkallion muinaismuistokohde sijaitsee noin 600 m suunnitellun Valkianevan turvetuotantoalueen itäpuolella. Kohde on historiallinen asuinpaikka arviolta luvuilta, jossa on talonpohjarakennelmia. Paikalla on hyvin säilynyt kivirakenne - mahdollisesti kuoppa-asumuksen pohja tai kivetty kellarikuoppa Valkianevalta länteen noin 4 km etäisyydellä sijaitsee Luopajärven maisemakokonaisuus. Luopajärven kulttuurimaisema edustaa Etelä-Pohjanmaan viljelylakeuksien seudulla viljelykäyttöön raivatun järvikuivion ympäristön vanhaa ja huolella hoidettua maatalousmaisemaa. Luontotyypit Kasvisto Kasvillisuusselvityksessä hankealueella ei tavattu äärimmäisen uhanalaisia tai erittäin uhanalaisia luontotyyppejä. Etelä-Suomessa vaarantuneiksi luokitelluista suotyypeistä alueella tavattiin oligotrofista lyhytkorsinevaa. Silmälläpidettävistä suotyypeistä alueella tavattiin kangasrämettä, isovarpurämettä, tupasvillarämettä sekä pienialaisesti kuljunevaa. Kasvillisuus on lajistoltaan pääosin karuille suotyypeille tyypillistä. Kasvillisuusselvityksessä hankealueella ei tavattu uhanalaisia tai harvinaisia kasvilajeja. Valkianevan keskiosan keidasrämealueella kasvaa kituliasta rämemäntyä, kanervaa, juolukkaa, variksenmarjaa, suokukkaa ja paikoin vaivaiskoivua. Suon keskiosan rimmissä/ruoppakuljuissa esiintyy mutasaraa, valkopiirtoheinää, pitkälehtikihokkia, pyöreälehtikihokkia, siellä täällä riippasaraa sekä yksittäisiä tupasvillamättäitä. Lisäksi alueella kasvaa vajo-, kulju- ja silmäkerahkasammalta.

9 Eläimistö Pohjavesialueet Itäosan vajaan 2 hehtaarin metsäsaarekkeessa esiintyy kuusta, koivua, mäntyä ja haapaa ja alikasvustona katajaa, pihlajaa, harmaaleppää sekä virpapajua. Kenttäkerroksessa esiintyy puolukkaa, mustikkaa, pallosaraa ja riidenliekoa, Valkianevan itä- ja koillisosassa esiintyy kasvatusikäistä mäntyä, tiheää hieskoivuvitikkoa ja ojissa mm. harmaa- ja pullosaraa. Länsiosan vanhalla ojitusalueella esiintyy mm. runsaasti hillaa ja variksenmarjaa. Valkianevan pohjoisosa on monien edustavaa suoluontoa indikoivien lintulajien pesimäympäristö. Pikkukuovi, liro, valkoviklo, kurki, niittykirvinen ja keltavästäräkki olivat alueella havaitut pesivät suolajit. Lisäksi soilla viihtyvistä lajeista havaittiin kapustarinta ja pohjansirkku. Euroopan unionin lintudirektiivin liitteen I lajeista alueella havaittiin laulujoutsen, teeri, kurki, kapustarinta, liro ja pikkulepinkäinen. Valkianevalla havaitut teeri, käki ja pikkulepinkäinen ovat valtakunnallisen uhanalaisuusluokituksen mukaan silmälläpidettäviä lajeja ja keltavästäräkki, pikkukuovi ja liro on luokiteltu alueellisesti uhanalaisiksi. Vuonna 2011 tehdyissä inventoinneissa (viitasammakko, sukeltajakuoriaiset, korennot ja perhoset) Valkianevalta ei tavattu luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 5 (luontodirektiivin liite IVa) mainittuja sammakkoeläimiä, perhosia, korentoja eikä sukeltajakuoriaisia. Erityistä suojelua vaativaksi lajiksi luokiteltua rämeristihämähäkkiä ei havaittu. Valkianevalla havaittiin suovenhokas, joka on erittäin uhanalaiseksi luokiteltu perhoslaji. Lisäksi hankealueella esiintyy silmälläpidettävä muurainhopeatäplä, joitakin muita harvinaisia perhoslajeja ja huomionarvoisena lajina pohjanukonkorento. Alle 5 km etäisyydellä ei sijaitse pohjavesialueita. 9 Vesistö Vesistö ja sen tila Hankealue sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueen (42) Seinäjoen valumaalueen (42.07) Seinäjoen keskiosan, Kihniänjoen alueella (42.072) ja Haasojan valuma-alueella (42.079). Hankealue sijaitsee pääosin Seinäjoen keskiosan, Kihniänjoen alueella, jonne myös kaikki kuivatusvedet johdetaan. Seinäjoen keskiosan, Kihniänjoen alueen pinta-ala on 837,4 km 2 ja järvisyys 4,3 %. Seinäjoen valuma-alueen pinta-ala on 1011,1 km 2 ja järvisyys 4,1 %. Purkuojan arvioitu valuma-alue on 3,5 km 2, josta alkuperäisen suunnitelman mukainen hankealue muodostaa noin 25 %. Ojaluoman arvioitu valuma-alue on 48,6 km 2, josta alkuperäisen suunnitelman mukaisen hankealueen osuus on noin 1,8 %.

10 Valkianevan purkuojan, Ojaluoman ja Seinäjoen virtaamat ovat hakijan arvion mukaan seuraavat: 10 Purkuoja laskussa Ojaluoma laskussa Seinäjoki laskussa Ojaluomaan Seinäjokeen Kyrönjokeen F = 3,5 km2 F = 48,6 km2 F = 1011 km2 m 3 /s m 3 /s m 3 /s koko vuosi MNQ 0,005 0,066 0,20 MQ 0,024 0,34 7,6 MHQ 0,14 2,0 51 talvi MQ 0,024 0,33 6,8 kesä MNQ 0,006 0,09 0,56 MQ 0,015 0,20 4,7 MHQ 0,054 0,75 24 Veden laatu Ojaluoman vesi on heikkolaatuista, sillä vedessä on erittäin runsaasti ravinteita, rautaa ja humusaineita. Vuosina otettujen vesinäytteiden fosforipitoisuus vaihteli välillä µg/l, typpipitoisuus välillä µg/l ja rautapitoisuus välillä µg/l. Korkeista humusainepitoisuuksista (COD Mn mg/l) johtuen vesi on hyvin tummaa (väriluku mg Pt/l) ja hieman hapanta (ph:n vaihteluväli 5,3 7,2). Korkeat mineraaliravinnepitoisuudet kuvastavat Ojaluoman valuma-alueella esiintyvän turvetuotannon lisäksi myös voimakasta maatalouden hajakuormitusta. Seinäjoen vesi on ruskeaa, runsasravinteista, hapanta ja humuspitoista. Ojaluoman yhtymäkohdan alapuolella Seinäjoen veden laatu hieman heikkenee, sillä veden ravinnepitoisuudet kasvavat ja veden väri hieman tummenee. Seinäjoki on keskimääräisten ravinnepitoisuuksien ja levätuotannon perustella rehevä. Ympäristöhallinnon vuosien aineistoon perustuvan vedenlaatuluokituksen mukaan Seinäjoen vedenlaatu on välttävä Kalajärven alapuolella noin 7 km osuudella. Veden laatu paranee hieman Ojaluoman yhtymäkohdan yläpuolella tyydyttäväksi, mutta muuttuu noin 6 km Ojaluoman yhtymäkohdan alapuolella, Rengossa jälleen välttäväksi. Kalastus ja kalasto Ojaluomasta ei ole tehty kalastoselvityksiä. Ojaluoman maanomistajat ovat todenneet Ojaluoman veden olevan kaikenlaiseen virkistyskäyttöön kelpaamatonta ja myös kalastus Ojaluomassa on olematonta. Vuosina tehtyjen verkko- ja sähkökoekalastusten sekä koeravustusten tuloksien perusteella Kalajärven alapuolisen Seinäjoen kalasto koostuu pääosin ahvenista, särjistä ja kiiskistä. Myös haukea, salakkaa, madetta ja lahnaa esiintyy alueella. Rapukanta oli kohtalainen tai harva.

11 Ympäristöriskit Vuonna 2007 tehdyn kalastustiedustelun perusteella Kalajärven alapuolisen Seinäjoen alueella kalasti 181 taloutta. Kalastaneiden saalis koostui hauesta, ahvenesta, särjestä, lahnasta ja mateesta sekä kuhasta. Hauki oli alueen runsain saaliskala noin 44 % osuudella. Myös ahventa ja kuhaa saatiin hyvin, mutta muita kalalajeja varsin vähän. Turvetuotanto valuma-alueella Hakijan toiminnassa tai valmistelussa olevia turvetuotantoalueita Seinäjoen keskiosan Kihniänjoen alaosalla vuonna 2008 olivat Laines-Linnusneva (noin 240 ha), Valkiajärven eteläpuolinen Valkianeva laskuojien 3 ja 4 osalta (142 ha tuotantokunnossa ja 79 ha valmistelussa) ja noin 331 ha:n suuruinen ala Haukinevasta. Tuotantoalueiden osuus valuma-alueen pintaalasta oli 0,9 %. Vuonna 2008 tuotantoalueiden osuus Ojaluoman valumaalueen pinta-alasta oli 9,5 %. Alkuperäisen tuotantosuunnitelman mukaisesti arvioituna hakijan tuotantoalueiden kokonaiskuormitus Ojaluoman valuma-alueelle tulee olemaan nettotasolla Valkianevan pohjoisosan ollessa tuotantovaiheessa arviolta 10,4 tonnia kiintoainetta, 3,6 tonnia kokonaistyppeä ja 112 kg kokonaisfosforia vuodessa. Vapon muiden tuotantoalueiden olemassa olevaan kuormitukseen verrattuna Valkianevan pohjoisosan tuotantoalue tulee arviolta lisäämään kuormitusta nettotasolla 11 % kiintoaineen, 19 % kokonaistypen ja 13 % kokonaisfosforin osalta. Vesienhoitosuunnitelma Seinäjoen alaosa on luokiteltu vesienhoitosuunnitelmassa ekologisesti välttävään ja kemiallisesti hyvään tilaan. Seinäjoen hyvän ekologisen tilan saavuttaminen on asetettu tavoitteeksi vuoteen 2021 mennessä. Kokonaisfosforipitoisuuden vähentämistavoite on nykyisestä 60 µg/l arvoon 40 µg/l ja kokonaistypen nykyisestä 1100 µg/l arvoon 900 µg/l. Turvetuotannon osalta on Seinäjoessa asetettu fosforikuormituksen vähentämistavoitteeksi vähintään 50 % ja typpikuormituksen vähintään 25 %. Sisäasiainministeriö on antanut ohjeen turvetuotantoalueiden paloturvallisuudesta. Työmaalle laaditaan vuosittain päivitettävä pelastussuunnitelma ja nimetään paloturvallisuusorganisaatio, joka vastaa mahdollisen tulipalon alkusammutuksesta ja muiden hätätilanteiden hoitamisesta. Tuotantoalueella on tarvittava sammutuskalusto ja ensiapuvälineistö sekä toiminta- ja ensiapuohjeet onnettomuustilanteiden varalle. Työmaan henkilöstön valmiuksia toimia hätätilanteissa ylläpidetään koulutusten sekä toimintaharjoitusten avulla. Työmaan pelastussuunnitelma toimitetaan pelastusviranomaisille. Pelastusviranomaiset tekevät arviointi- ja tutustumiskäyntejä työmaalla ja hyväksyvät työmaan palosuojeluvalmiuden. 11

12 Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu Vahinkoja estävät toimenpiteet Kalatalousmaksu HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydennykset Hakemuksesta tiedottaminen Ympäristöviranomaiset tarkastavat oman harkintansa mukaan työmaan ympäristönhoidon tasoa sekä vesiensuojelurakenteita ja antavat tarkastuksiin liittyen ohjeita ja velvoitteita. Mahdollisista häiriötilanteista sekä niiden korjaustoimista ilmoitetaan ympäristökeskukselle. Hätätilanteissa noudatetaan hakijan laatu- ja ympäristöjärjestelmän työohjeita ja ympäristöohjeita. Toiminnalle otetaan ympäristövahinkovastuuvakuutus. Hakija on tehnyt esityksen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaksi. Hakija esittää, että Valkianevan pohjoisosan vesistövaikutusten tarkkailu toteutetaan ottamalla vesinäytteitä Ojaluomasta jo olemassa olevasta Laines-Linnusnevan vesistötarkkailupisteestä. Hakija esittää, että erillistä kalataloustarkkailua ei toteuteta, vaan että Valkianevan pohjoisosan kalataloustarkkailu toteutetaan yhteistarkkailuna Kyrönjoen vesistöalueella toimivien tarkkailuvelvollisten kanssa. Hakija on esittänyt pinta-alaltaan alkuperäisen hakemussuunnitelman 87,7 hehtaarin suuruiseen tuotantoalaan perustuvan kalatalousmaksun suuruudeksi 450 euroa. Hakija on täydentänyt hakemustaan , , , , muun muassa esityksellä pöly- ja meluhaitan vähentämiseksi tuotantoaluetta rajaamalla, rajaamalla tuotantoaluetta kalasääsken pesinnän turvaamiseksi, tuotanto- ja vesienkäsittelyrakenteiden suunnitelmien muutoksilla sekä viitasammakko-, rämeristihämähäkki-, sukeltajakuoriais-, korento- perhosselvityksillä ja selvityksellä vesilain mukaan suojeltujen pienvesien esiintymisestä hankealueella. Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla aluehallintovirastossa, Jalasjärven kunnassa ja Seinäjoen kaupungissa sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu JP-kunnallissanomissa ja sanomalehdessä Ilkka. Aluehallintovirasto on pyytänyt hakemuksen johdosta lausunnon Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat - vastuualueelta, Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselta, Jalasjärven kunnalta, Jalasjärven kunnan ympäristön- ja terveydensuojelusuojeluviranomaisilta, Seinäjoen kaupungilta se- 12

13 kä Seinäjoen kaupungin ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaisilta. 13 Lausunnot 1) Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus toteaa, että hakijan laatimassa kasvillisuusselvityksessä Valkianevalla todetaan esiintyvän hyvin muodostunutta keidasrämettä. Selvityksen mukaan Valkianeva on laiteiden ojituksista huolimatta keskiosiltaan hyvin luonnontilainen, maisemallisesti merkittävä suo, jonka suotyypeistä minerotrofinen lyhytkorsineva on luokiteltu Etelä-Suomessa vaarantuneeksi ja isovarpu-, tupasvilla- ja kangasräme silmälläpidettäväksi. Selvityksessä ei ole arvioitu Valkianevaa suoyhdistymätasolla. Ilmakuvien ja kasvillisuuskuvauksen perusteella suo kokonaisuudessaan sisältyy yhdistymätyyppiin kilpikeitaat. Kyseinen yhdistymätyyppi on arvioitu koko maassa silmälläpidettäväksi. Valkianeva koostuu pääosiltaan luontodirektiivin liitteessä I mainitusta priorisoidusta luontotyypistä "keidassuot". Häviämisvaarassa olevat luontotyypit, joiden levinneisyys Euroopan yhteisön alueella on merkittävä suhteessa koko levinneisyysalueeseensa, on priorisoitu. Luontodirektiivin mukaan yhteisön tavoitteena on säilyttää liitteen I luontotyyppien suojelutaso suotuisana. Luonto-tyypin "keidassuot" suojelun taso on kuitenkin Suomen EU:n komissiolle toimittamassa raportissa arvioitu boreaalisella vyöhykkeellä epäsuotuisaksi ja huonoksi. Näin ollen Natura 2000-luontotyyppien säilyttämistä tulee tarkastella myös suojelualueiden ulkopuolella. Valkianevan kaltaisen keidassoita sisältävän merkittävän kohteen ottaminen turvetuotantoon tulisi edelleen heikentämään kyseisen priorisoidun luonto-tyypin ja siihen sidoksissa olevan lajiston suotuisan suojelun tason saavuttamista sekä alueellisesti, kansallisesti että kansainvälisesti. Valkianeva on linnustoselvityksen perusteella paikallisesti merkittävä Euroopan unionin lintudirektiivin liitteessä I mainittujen sekä valtakunnallisesti uhanalaisten ja silmälläpidettävien lintulajien esiintymiskohde. Jäsenvaltioiden on myös suojelualueiden ulkopuolella pyrittävä estämään elinympäristöjen pilaantuminen ja huonontuminen. Näin ollen Valkianevalle, joka on merkittävä suojelualueiden ulkopuolinen lintudirektiivin liitteessä I mainittujen lintulajien esiintymisalue, ei tule kohdistaa sen ominaispiirteitä muuttavia toimenpiteitä. Ympäristölupahakemuksessa kuvailtujen Valkianevalle suunniteltujen turpeenoton toimenpiteiden voidaan katsoa johtavan Valkianevalla esiintyvien lintudirektiivin liitteessä I mainittujen lintulajien elinympäristön pilaantumiseen ja huonontumiseen. Valkianevan ottaminen turvetuotantoon olisi siten Euroopan unionin lainsäädännön vastaista. Valkianevalta on selvitetty vain linnustoa ja kasvillisuutta. Hakijan ja viranomaisten tulee kuitenkin olla tietoisia hankeen mahdollisista vaikutuksista luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajeihin. Suolla ja siihen liittyvillä pienvesillä voivat mahdollisesti elää lummelampikorento, sirolampikorento, isolampisukeltaja, jättisukeltaja ja viitasammakko. Suo saattaa olla mainittujen lajien levähdys- ja lisääntymispaikka, joiden heikentäminen on LSL 49 :n nojalla kielletty. Mainittujen lajien esiintyminen Valkianevalla tulee selvittää. Suolta tulee myös selvittää luonnonsuojeluasetuksessa mainitun erityisesti suojeltavan rämeristihämähäkin esiintyminen. Selvitykset tulee tehdä oi-

14 kea-aikaisesti siten, että mainittujen lajien esiintyminen pystytään suurimmalla todennäköisyydellä selvittämään. Ympäristölupahakemuksen mukaan Valkianevan turvetuotannosta aiheutuva pöly voi aiheuttaa viihtyvyyshaittaa 500 metrin säteellä tuotantoalueesta. Yli 1000 m päässä pölystä ei pitäisi hakemuksen mukaan aiheutua ongelmia. Tämän perusteella pölyä todennäköisesti kulkeutuu ainakin ajoittain myös läheiseen Valkiajärveen, joka sijaitsee alle 500 metrin etäisyydellä suunnitellusta turpeenottoalueesta. Tämän vuoksi lummelampikorennon, sirolampikorennon, isolampisukeltajan, jättisukeltajan ja viitasammakon esiintyminen tulee selvittää myös Valkiajärvellä. Valkianevalta ei ole selvitetty perhoslajistoa. Suolla saattaa elää uhanalaisia ja harvinaistuneita perhoslajeja, joiden esiintymisestä hakijan ja viranomaisten tulee olla selvillä. Perhosselvitys tulee tehdä välisenä aikana. Päivällä lentävien perhosten havaitsemiseksi selvityksen tekijän tulee käydä suolla aurinkoisina päivinä vähintään 2 viikon välein toukokuun 15. ja heinäkuun 15. päivän välisenä aikana. Lisäksi käyntejä tulee tehdä asiantuntijoiden harkinnan mukaan ilta-aikaan, jotta tiettyjen merkittävien lajien (esim. Nola karelica) esiintyminen suolla voidaan selvittää. Yöllä lentävien perhoslajien esiintymistä suolla tulee tarkastella välisenä aikana rysien tai muiden passiivisesti pyytävien pyydysten avulla. Eri vuosina otettujen ilmakuvien, kasvillisuusselvityksen, linnustoselvityksen kannessa olevan kuvan sekä paikan päällä tehdyn havainnon perusteella Valkianevan kilpikeidasrakenteen keskiosissa on useita pieniä lampia ja allikoita. Näiden allikoiden ominaispiirteistä tärkeimpänä voidaan pitää pitkällä aikavälillä pysyvää, mutta vuodenaikojen mukaan jonkin verran muuttuvaa vesitilavuutta. Valkianevalle suunniteltua turpeenottoa ei voida toteuttaa kyseisten vesimuodostumien luonnontilaa muuttamatta. Näitä pysyväluonteisia vesimuodostumia voidaan todennäköisesti pitää vesilain 1 luvun 15 a :n mukaisina alle hehtaarin laajuisina lampina, joiden säilymistä luonnontilaisena ei saa vaarantaa. Valkianevan turpeenottoalueen kuivatusvedet johdettaisiin purkuojan kautta Ojaluomaan ja edelleen Seinäjokeen 7,4 km etäisyydellä kohdealueesta. Vesistöreitti jatkuu edelleen Kyrönjokeen. Ojaluoman ekologista ja kemiallista tilaa ei ole toistaiseksi luokiteltu. Ympäristölupahakemuksen mukaan Ojaluoman vesi on heikkolaatuista vedessä erittäin runsaina esiintyvien ravinne-, rauta- ja humusainepitoisuuksien vuoksi. Korkeista humusainepitoisuuksista johtuen vesi on hyvin tummaa ja hieman hapanta. Ojaluoman valuma-alueen pinta-ala on 48,6 km 2 ja turpeenottoalueita sijaitsee valuma-alueella 464 ha. Yhteensä turpeenottoalueiden osuus kyseisen hakemuksen (n. 88 ha) pinta-ala mukaan lukien olisi Ojaluoman valuma-alueella 552 ha eli 11 %. Vuosittainen turvetuotannosta aiheutuva bruttokuormitus Ojaluoman valuma-alueella on 165 kg fosforia, kg typpeä ja kg kiintoainetta. On harhaanjohtavaa tarkastella vain pientä osaa turvetuotannon pinta-alasta, kun kokonaisuus ratkaisee. Valkianevan pohjoisosa muodostaa noin 20 % turvetuotantoalueista. 14

15 Seinäjoen alaosa on vesienhoitosuunnitelmassa luokiteltu ekologisesti välttävään ja kemiallisesti hyvään tilaan. Seinäjoen valuma-alueen pintaalasta (1010 km 2 ) on turvetuotantoalueita noin 3,5 %. Seinäjoen hyvän ekologisen tilan saavuttaminen on asetettu tavoitteeksi vuoteen 2021 mennessä. Kokonaisfosforin pitoisuuden pitäisi vähentyä Seinäjoessa nykyisestä 60 µg/l arvoon 40 µg/l ja kokonaistypen vastaavasti arvosta 1100 µg/l arvoon 900 µg/l. Valkianevan turvetuotantoon ottamisen seurauksena vesistön fosfori- ja typpikuormitus tulisi todennäköisesti kasvamaan. Myös kiintoainepitoisuudet kasvaisivat. Hankealueelle suunnitellun kaltaisen pintavalutuskentän avulla ei pystyttäisi poistamaan läheskään kaikkia turpeenotosta aiheutuvia vesistöjä kuormittavia tekijöitä. Kiintoaineen poistuma pintavalutuskenttää käytettäessä on keskimäärin 50 %, kokonaisfosforin ja kokonaistypen poistuma on 40 %. Tämän perusteella merkittävää osaa Valkianevan turpeenoton aiheuttamista päästöistä ei pystyttäisi estämään hakijan esittämillä vesiensuojelutoimenpiteillä vaan ne päätyisivät kuormittamaan jo ennestään merkittävästi kuormitettuja vesistöjä. Valkianevalle suunnitellun turpeenottoalueen alasta yli 90 % on ojittamatonta suoalaa. Ojittamattoman suon ottamisesta turpeenottoon aiheutuvat vesistöpäästöt tulisivat olemaan huomattavasti suuremmat kuin vastaavankokoisen ojitetun suon. Valkianevan turpeenottoa ei voida toteuttaa alapuolisten vesistöjen vedenlaatua edelleen huonontamatta. Ojaluoma ja Seinäjoki eivät kestä tämän hetkistä suurempaa ravinne- ja kiintoainekuormitusta vesistöjen virkistyksellistä ja ekologista arvoa vaarantamatta sekä tilaa edelleen huonontamatta. Seinäjoen ekologista tilaa pitäisi pystyä parantamaan edellä mainitun kaltaisesti. Siten turvetuotannon laajentamiselle hakijan esittämässä mittakaavassa Ojaluoman ja Seinäjoen valuma-alueilla ei ole vesiensuojelun ja vesienhoidon kannalta edellytyksiä. Valkiajärven valuma-alue on pieni suhteessa järven kokoon, minkä vuoksi järven tulovirtaamat ovat varsin pienet. Valuma-aluetta on pienennetty erityisesti turvetuotannon yhteydessä järven eteläpuolelta. Pieni valuma-alue aiheuttaa ongelmia veden riittävyydessä erityisesti kuivina aikoina. Sade vaikuttaa nopeasti Valkiajärven vedenkorkeuksiin. Vaikutus on nopea, koska valuma-alue ja valunnan viipymä on pieni. Ainut järven tulovirtaamaa tasaava tekijä on järven pohjoispuolen ojittamaton suoalue, joka varastoi vettä. Vesi purkautuu Valkiajärveen pääosin maanalaisena virtauksena. Tulovirtaaman tasauksella on merkitystä erityisesti kuivina aikoina, jolloin muu virtaus järveen loppuu nopeasti. Valkiajärven vedenkorkeus laskee kesäisin niin alas, että siitä on haittaa virkistyskäytölle. Lisäksi matala syvyys aiheuttaa järven umpeenkasvua, jota on tapahtunut erityisesti etelä- ja länsirannoilla. Valkeajärven kalastusseura ry:llä on vireillä Valkiajärven kunnostushanke yhteistyössä Seinäjoen kaupungin, Etelä-Pohjanmaan Ely-keskuksen ja paikallisten rannanomistajien kanssa. Kunnostussuunnitelma valmistuu tammikuulla 2011, jonka jälkeen hankkeelle haetaan vesilain mukaista lu- 15

16 paa. Hankkeen tavoitteena on Valkiajärven alimpien vedenkorkeuksien nosto tulvakorkeuksien kuitenkaan liikaa nousematta. Lisäksi tavoitteena on hillitä umpeenkasvua ja palauttaa vesialuetta ruoppaamalla umpeenkasvaneita alueita. Valkianevan pohjoisosa sijaitsee lähellä Valkiajärveä ja turpeennosto aiheuttaa riskin Valkiajärvelle pölyn ja melun muodossa. Lisäksi turvetuotanto pienentäisi järven valuma-aluetta entisestään. Turpeenoton aloittaminen Valkianevalla olisi ristiriidassa Valkiajärvelle suunniteltujen kunnostustoimenpiteiden tavoitteiden kanssa. Itse hankealueella ei ole maakuntakaavaa tarkempaa kaavaa. Välittömästi tuotantoalueen eteläpuolella, Valkiajärven läntisellä osalla (Jalasjärvi) on kuitenkin vahvistettu rantaosayleiskaava. Kaavaan on merkitty viisi lomaasuntoaluetta. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan turpeenottoon tulee varata jo ojitettuja ja luonnontilaltaan muuttuneita soita, jollainen Valkeaneva ei selvitysten perusteella ole. Tehdyn kasvillisuusselvityksen ja ilmakuvatulkintojen perusteella Valkianevaa on pidettävä sellaisena ojittamattomana suona, jonka ottaminen turvetuotantoon olisi valtakunnallisten ja alueidenkäyttötavoitteiden vastaista. Kyseinen turpeenottohanke olisi myös Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavan suunnittelumääräysten vastainen. Valtioneuvoston hyväksymässä Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiassa ja toimintaohjelmassa ( ) Suomen kansallisena tavoitteena on turvata soiden elinympäristöjen ja eliölajiston monimuotoisuus ja edistää uhanalaisten lajien kantojen vakiintumista ja vahvistumista. Pääosiltaan ojittamattoman Valkianevan ottaminen turpeenottoon olisi näin ollen ristiriidassa kansallisten tavoitteiden kanssa. Hankkeelle ei tule myöntää ympäristönsuojelulain 101 :ssä tarkoitettua toiminnan aloittamislupaa koska turvetuotannon kuormitus on suurinta kunnostusvaiheessa. Lisäksi kunnostustöiden aloittaminen muuttaa suon olosuhteet lopullisesti, jolloin sen palauttaminen entiselleen ei onnistu ja tällöin muutoksenhaku tulisi hyödyttömäksi. 2) Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomainen katsoo, etteivät kyseisen hankkeen luvanmyöntämisen edellytykset täyty, eikä hankkeelle tule myöntää ympäristölupaa. 16 Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavan mukaan koko maakuntaa koskevassa turvetuotantoa koskevassa suunnittelumääräys 1:ssä todetaan muun muassa, että turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole valtakunnallisesti tai seudullisesti merkittäviä. Nyt käsiteltävänä oleva hankealue kuuluu turvetuotantovyöhykkeelle tt-2, jolle on annettu suunnittelumääräys III, jonka mukaan turvetuotannon suunnittelussa on huomioitava vesistövaikutukset siten, että kokonaiskuormitus pysyy nykyisellä tasolla.

17 17 Vesienhoitosuunnitelmassa on määritetty Kyrönjoen alueen ihmistoiminnan aiheuttaman sekä fosforikuormituksen että typpikuormituksen vähentämistarpeeksi 50 % nykyisestä tilasta. Seinäjoen alueen ihmistoiminnasta aiheutuvan ravinnekuormituksen leikkaustarpeeksi on Kyrönjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelman vuoteen 2015 mukaan esitetty %. Turvetuotannon osalta on erikseen asetettu koko suunnittelualueella fosforikuormituksen vähentämistavoitteeksi vähintään 50 % ja typpikuormituksen vähintään 25 %. Turvetuotannon osalta on erityisen tarkoin mietittävä uusien tuotantoalueiden sijaintia ja niiden kuivatusvesien mahdollisimman tehokasta puhdistamista. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä vesiensuojelun suuntaviivoiksi vuoteen 2015 on turvetuotannon osalta todettu muun muassa, että vesiensuojelun tehostamisen ja uusien turvealueiden käyttöönoton tarpeet tulee arvioida erityisen tarkoin kohteissa, joissa vesien tilatavoitteet edellyttävät tilan parantamista. Päätöksessä todetaan myös, että turvetuotannon sijoittumista tulee suunnata tuotannossa olevien alueiden yhteyteen tai jo ojitetuille alueille. Hankealue on lähes kokonaan ojittamatonta aluetta, mikä sotii edellä mainittuja maakuntakaavassa ja vesienhoitosuunnitelmassa sekä Valtionneuvoston periaatepäätöksessä mainittuja periaatteita vastaan. Vaikka hankkeen vaikutukset alapuoliseen vesistöön on hakemuksessa arvioitu vähäisiksi, on hankkeen vaikutus vesistön tilaan kielteinen ja osaltaan se vaikeuttaa vesistön hyvän ekologisen tilan saavuttamista. Ojaluoman ja Seinäjoen alaosan vedenlaatuun ja ekologiseen tilaan vaikuttavat negatiivisesti lukuisat turvetuotantoalueet. Hakemuksen mukaan Ojaluoman valuma-alueelle tultaisiin turvetuotannon osalta johtamaan vuosittain 10,4 tonnia kiintoainetta, 3,6 tonnia kokonaistyppeä ja 112 kg kokonaisfosforia, mikäli nyt käsittelyssä oleva lupa myönnetään olemassa olevien rinnalle. Tuotantoalueiden osuus olisi tällöin 11 % Ojaluoman valuma-alueesta. Kalatalousryhmä katsoo, että hakemuksen mukainen turvetuotanto aiheuttaisi, yhdessä olemassa olevan turvetuotannon kanssa, kuormituksen, jota ei vastaanottava vesistö tule kestämään. Hakemuksen kalataloutta koskevat tiedot ja hankkeen kalataloudellisten vaikutusten arviointi ovat hakemuksessa puutteellisesti esitetty. Tämä on saattanut osaltaan johtaa hankkeen kielteisten kalastovaikutusten aliarvioimiseen. 3) Jalasjärven kunnan ympäristönsuojeluviranomainen toteaa, ettei se puolla hakemusta. Hakemus ei ole valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukainen, sillä Valkianeva on lähes ojittamaton suo ja se sijaitsee lähellä vesistöä vain noin 240 metrin päässä Valkiajärvestä. Alueen eteläpuolella on voimassa Jalasjärven kunnan hyväksymä rantaosayleiskaava. Lähimmillään tuotantoalueelta on matkaa mahdolliseen ra-

18 kentamispaikkaan noin 210 m. Kaava mahdollistaa myös loma-asunnon rakentamisen noin 340 metrin päähän tuotantoalueesta. Kiinteistö tuotantoalueen ja järven välissä eivät ole hakijan hallinnassa, joten puuston säilyminen turvetuotannon keston ajan on mahdotonta varmistaa. Puusto on lisäksi matalaa ja ohutrunkoista, eikä sen voida katsoa sitovan pölyä. Valkeajärven pohjoisosa sijoittuu alle 500 metrin päähän tuotantoalueesta, jolla voidaan havaita pölyhaittoja. Sarkojen suuntaisesti puhaltava tuuli lisää pölypitoisuutta. Pölyä voi kulkeutua tuulen mukana järven pinnalle ja myös melu kantautuu kauas vettä pitkin. Valkiajärvelle on valmistumassa maanomistajien teettämä kunnostussuunnitelma, jossa käsitellään erilaisia menetelmiä järventilan kohentamiseksi. Turvetuotannon aloittaminen tekisi kunnostushankkeen hyödyttömäksi. Valkiajärven valuma-aluetta ei saisi muuttaa enää nykyisestä. Järven lounaispäädyssä on toiminnassa olevaa turvetuotantoaluetta ja mikäli uudelle toiminnalle myönnetään lupa, järveen ei pääse valumaan enää riittävää määrää sulamis- tai sadevesiä. Turvetuotannon myötä järveen valuvan vesimäärän voidaan katsoa oleellisesti nykyisestä ja vedenvaihtuvuuden vähentyvän. Hanke voi vaikuttaa huomattavasti järven hydrologiaan. Luonnontilaisten soiden väheneminen on erittäin huolestuttavaa. Luonnontilainen suo ja järvi antavat yhdessä erinomaisen elinympäristön monipuoliselle lajistolle. Töidenaloittamislupaa ei tule myöntää, sillä toiminnan aloittaminen aiheuttaisi peruuttamattomat vaikutukset neitseellisellä suoalueella. Turvevarojen puute ja jatkuva kysyntä eivät ole riittäviä perusteita luvan myöntämiselle. 4) Seinäjoen kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen toteaa, että merkittävänä ongelmana on läheisen Valkiajärven veden riittävyys. Järvi tarvitsee luonnontilaisesta ympäristöstä valuvia pintavesiä. Valkianevan eteläpuolisen suoalueen ympäristölupakäsittelyyn liittyvässä Ympäristölupaviraston tarkastuksessa on mm. nykyisen Seinäjoen kaupungin ympäristönsuojelun edustaja kerrannut huolestuneisuuden Valkiajärven valuma-alueen riittävyydestä. Hakijan edustajat ovat tarkastusmuistioon kirjatun lauselman mukaan todenneet, että muutoksen kohteena on vain 14 ha, eikä hakijalla ole suunnitelmia ottaa turvetuotantoon Valkiajärven pohjoispuolisia alueita. Lupahakemuksessa ei oteta mitään kantaa järven entisestään pienentyvään valuma-alueeseen. Toiminnalla ei saa heikentää järven veden riittävyyttä ja laatua. VL 15 1 mom. mukaan sellaisiin toimenpiteisiin ei saa ryhtyä, joista voi aiheutua vesistön aseman, syvyyden, vedenkorkeuden, vedenjuoksun tai muuta vesiympäristön muutosta mm. yleistä vedenvähyyttä. Esitetyn tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan asianmukaisesti pois Valkiajärvestä, johon ne itse asiassa on Haukinevan tuotantoalueelta johdettu vielä 1990-luvun puoliväliin saakka, mutta Valkiajärven tulevaisuuden kannalta on erittäin huolestuttavaa, jos aloitettavan tuotannon myötä valuma-alue pienenee entisestään lähes 20 hehtaarilla. Lausunnon 18

19 liitteenä on valuma-aluekartta, jossa on nähtävillä myös järven länsirannan vedenvirtaussuuntia. Turvetuotannon laajeneminen alueella lopettaa suunnitelmat järven kunnostamisesta. Järvelle aiheutuvat pölyhaitat sekä valumaveden vähentyminen heikentävät järven veden tilaa entisestään, eikä kunnostus tämän jälkeen ole enää mielekästä. Järvi ja sen virkistyskäyttö ovat käytännössä tuhoon tuomittuja välittömässä läheisyydessä olevien laajenevien turvetuotantoalueiden myötä. Tuotannon pölyämisen aiheuttama viihtyvyyshaitta katsotaan tutkimustulosten ja laskeumamittausten pohjalta avoimessa maastossa ulottuvan noin 500 metrin etäisyydelle. Tuotantoalueesta 500 metriä kattaa kokonaan järven pohjoispään. Pölyn pidättämisessä kasvillisuus on tärkeässä asemassa. Valkiajärven ja tuotantoalueen välissä olevaa harvakasvuista matalahko puusto on riittämätön suoja-alueeksi. Lisäksi se ei ole hakijan hallinnassa. Vaikka vallitsevien tuulensuuntien on esitetty olevan pääosin etelästä, myös muut tuulet ovat alueella Ähtärin säähavaintoaseman tulosten mukaan mahdollisia ja tavallisia. Kun tuulee pohjoisesta tai koillisesta pöly kulkeutuu järvelle ja pysyvät muutokset aiheutuvat välittömästi, kun otetaan vielä huomioon valuma-aluemuutoksen aiheuttama vedenvaihtuvuuden heikentyminen ja veden määrän vähentyminen. Pöly ei ole tässä tapauksessa ainoastaan viihtyvyyshaitta, vaan erityisesti järven veden tilaa heikentävä tekijä. Myös viihtyvyyshaittaa voidaan katsoa aiheutuvan, sillä lähimmät asutut kiinteistöt Seinäjoen puolella ovat vajaan 500 metrin päässä ja välissä on avointa järvenselkää sekä vain noin 200 m harvaa, kitukasvuista mäntypuustoa. Toiminnassa olevan Valkianevan turvetuotantoalueen 1,3 ja 4 laskuojien tarkkailuvelvoitteita on laiminlyöty, mikä ei tuo luottamusta hakijan ympäristöluvissa asetettujen tarkkailuvelvoitteiden toteutumiseen ja asianmukaiseen hoitamiseen. Tarkkailuvelvoitteiden laiminlyöntiä resurssipulaan viitaten ei voida hyväksyä. Todettakoon, että Valkianevan turvetuotannon ympäristöluvasta annetussa lausunnossa Seinäjoen kaupungin ympäristöviranomainen korosti nimenomaan vesistötarkkailun tärkeyttä. Valkianevalla Valkiajärven eteläpuolella on toiminta hiljattain aloitettu ja suurimmat päästöt tapahtuvat usein juuri käynnistämisvaiheessa. Jos tarkkailuvelvoitteita ei ole noudatettu, hyötyä on taloudellisten seikkojen lisäksi saatu myös siitä, että päästöt ovat voineet olla mitä vain ilman, että siitä nyt valvontaviranomainen on selvillä. Ojittamattoman suon käyttöönotto tuotantoon ei ole soiden kestävän käytön periaatteiden mukaista. Laadinnassa olevassa suo- ja turvemaiden kansallisessa strategiassa määritetään Suomen soihin ja turvemaihin liittyvät tavoitteet ja keinot niiden yhteensovittamiseksi lähivuosikymmenille. Yksi yhteensovittamisen työkalu on yleisen luontoarvon huomioiva kohdentamismenettely soiden käytön yleispiirteisessä suunnittelussa ja ohjaamisessa. Tällöin otetaan huomioon soiden luonnontilaisuusasteikko: luonnontilainen suo, luonnontilaltaan heikentynyt ja luonnontilansa menettänyt suo. Myös Valtioneuvoston valtakunnallisessa alueidenkäyttötavoitteiden tarkistuksessa turpeesta sanotaan siten, että turpeenottoalueiksi varataan ni- 19

20 Muistutukset ja mielipiteet menomaan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Toiminta-aikoja, muuta toiminnan rajoittamista tai vesiensuojelullisia seikkoja ei ole lausunnossa tarkemmin käsitelty, sillä lähtökohtana on, että tuotannon käynnistämistä kyseessä olevalla alueella ei Seinäjoen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen osalta puolleta. Näin ollen myöskään toiminnan aloittamista muutoksenhausta huolimatta ei hyväksytä, sillä täytäntöönpanon ei tule tehdä muutoksenhakua hyödyttömäksi. Jos ojittamatonta suota lähdetään valmistelemaan vakuusmaksun turvin toimintakuntoon, tehdään peruuttamattomia muutoksia alueen ekosysteemeille. Valumavesien suunnan muuttamisella on omat merkittävät vaikutuksensa. Hakijan esittämät taloudelliset seikat eivät käy perusteeksi YSL:n 101 :n mukaiselle toiminnan aloittamiselle muutoksenhausta huolimatta. 5) Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri vaatii, että, Valkianevan lupahakemus tulee hylätä kokonaan, koska hanke ei täytä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden eikä maakuntakaavan päämäärää, heikentää Valkiajärven tilaa ja on selvityksiltään puutteellinen päätöksenteon pohjaksi. Kyrönjoen valuma-alueella on voimassa maakuntakaavan suunnittelumääräys III, jonka mukaan turvetuotannon vesistökuormitusta pyritään säilyttämään nykytasolla. Vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EU) tavoitteisiin pääsemiseksi asetetut tavoitteet tulee myös saavuttaa yhteistoimin ja ajallaan. Kyrönjoen osalta turvetuotannon vesistökuormitusta tulee vähentää 30 % vesienhoito-ohjelman mukaan. Nykyisellä turpeenoton lisäämisvauhdilla tavoite ei tule toteutumaan. Kyrönjoen alueella on noin 9000 ha turpeenottoa, joka on noin 2 % valuma-alueen pinta-alasta. Se on keskimääräistä, valtakunnallisesti esitettyä 0,6 % osuutta huomattavasti suurempi. Paikallisesti turpeenotto on vieläkin voimakkaampaa. Valkianeva kuuluu Ojaluoman valuma-alueeseen, jossa turpeenoton osuus saattaa olla noin 10 % valuma-alueesta. Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavan turvetuotannon suunnittelumääräys I on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kanssa samansuuntaisia. Kummassakin määräyksessä korostetaan, että turvetuotantokäyttöön tulee ottaa ensisijaisesti entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja tai sellaisia soita joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole valtakunnallisesti tai seudullisesti merkittäviä. Valkianeva on maakuntakaavan I -määräyksen mukaisesti ojittamaton eikä se liity olemassa olevaan tuotantoalueeseen. Valkianevan läheisyydessä ei ole yhtäkään luonnontilansa säilyttänyttä suota, vaan jokainen suo vähintään 5 km säteellä on tuhottu. Lisäksi neva rajautuu yhtäjaksoisesti ai- 20