OSA 2 MENETELMIÄ Tärkeimpiä menetelmiä ovat aika, huomio ja kunnioitus, ja tärkein niistä on kunnioitus. 4. VUOROVAIKUTUSTAITOJEN KEHITTÄMINEN 4.1. Vuorovaikutuksen ulottuvuuksia Vuorovaikutukseen ja kommunikaatioon sisältyy aina useampia ulottuvuuksia, jotka ovat tärkeitä: sisältö (mitä käsitellään) suhde (asemat, valta, ilmapiiri: luottamus, epäily, pelko...) konteksti (missä käsitellään ja mistä syystä). [ 75 ] Vaikka vuorovaikutus on aina kahden kauppaa, johtajalla on aina suurempi vuorovaikutusvastuu johdettavan kanssa käytävissä keskusteluissa. Joskus kunnollisen vuorovaikutuksen estyminen voi johtua ihmisen puolustautumismekanismeista. Keskustelun estyminen voi tällöin olla joko tiedostettua tai tiedostamatonta. Jos ihminen ei tiedosta defensiivisyyttä, on ensimmäinen askel sen tiedostaminen. Jos keskustelun toinen osapuoli ei oivalla, että keskustelun tökkimisen syynä saattavat olla vastapuolen defenssit, voi keskusteluun tulla defenssin vastareaktioita, jotka usein vievät keskustelua yhä enemmän solmuun. Vasta sen jälkeen, kun on tehty oletus defenssiivisyydestä päästään pohtimaan, millä tilanteeseen voitaisiin lisätä turvallisuuden tunnetta sen verran, että asianomainen voisi luopua defensseistään. Voimakkaatkin, joskus turhilta tuntuvat defenssireaktiot ovat kuitenkin läsnä aina henkilön todellisesta tarpeen tunteesta johtuen, eikä niitä voi eikä toisaalta pidäkään mennä väkisin murtamaan.
Vuorovaikutustaitojen peruskysymyksiä ovat: Tunnenko itseni? Osaanko ilmaista itseäni? Tunnenko toisia? Osaanko kuunnella? Kuulenko? Haluanko ymmärtää? Ymmärränkö? Välitänkö? Tykkäänkö? Kiinnostus, kuuntelu, kuuleminen, kunnioitus [ 76 ] Ihminen huomaa herkästi, jos häntä ei arvosteta ja kunnioiteta. Miten hyvin osaamme kunnioittaa toisia puheen, toiminnan ja ajatusten tasoilla? Vuorovaikutusta voi hahmottaa myös tilana. Se, mitä keskustelukumppanimme voi vuorovaikutukseen tuoda, riippuu siitä, millaisen tilan pystymme hänellä tätä varten järjestämään. On hyvä muistaa, että jokainen tuo vuorovaikutukseen paitsi itsensä myös oman historiansa ja aiemmat kokemuksensa vuorovaikutussuhteista. Molemminpuolisuus toteutuu välissä eli vuorovaikutustilassa. Miten Sinä osaat antaa tätä tilaa? Mitä haasteita saatat kohdata tilan antamiseen liittyen? Vuorovaikutuksen voi hahmottaa myös kuunteluna. Asetumme kuuntelevaan positioon, ja kuuntelun tilaan asettuessani laitan ennakkokäsitykset syrjään, en oleta suotta yritän ymmärtää, mitä toinen sanoo (kuulemisessa on kysymys merkityksistä: miten toinen kokee asiat, ja miten hän niitä itselleen jäsentää) ilmaisen jotenkin sen, mitä olen kuullut ja ymmärtänyt TURVALLISINTA on aloittaa SANA-tasosta (mitkä olivat ne sanat, jotka kuulin), vasta sen jälkeen lähdetään yhdessä tutkimaan, mitä nämä sanat tarkoittivat kertojalle tarkistan jotenkin, käsitinkö, mitä olen yrittänyt ymmärtää Sanat luovat todellisuutta! Ei ole ollenkaan se ja sama, minkälaisia sanoja valitsemme. Vaikka joudummekin välillä puhumaan hankalista asioista, voimme pyrkiä tekemään sen valitsemalla ihmistä ja elämää kunnioittavaa kieltä. Jos
valitsemme usein keskusteluissa epäkunnioittavia käsitteitä, tämä ei voi olla vaikuttamatta siihen todellisuuteen, jonka kohtaamme huomenna. Katso lisää aiheesta tämän kirjan luvusta Positiivinen uudelleenmäärittely, jonka löydät kirjan lopusta osasta kolme. 4.2. Monologista dialogiin Vuorovaikutus voidaan hahmottaa myös dialogisena keskusteluna, jossa välineinä käytetään erilaisia kysymyksiä ja muita keinoja dialogin edistämiseksi. Me aivan liian usein kuvittelemme olevamme dialogissa, vaikka todellisuudessa meneillään on rinnakkaisia monologeja. Näin tapahtuu valitettavan usein paitsi työpaikoilla myös kotona. 4.2.1. Vuorovaikutuksen ansat Dialogia estävät tyypilliset vuorovaikutuksen pysäyttäjät, jotka ovat ansoja, joihin ihminen herkemmin ajautuu, jos kokee olevansa keskustelukumppanin kanssa vastapuolella. Ansat ovat useimmiten johtajan tiettyjä puhetapoja, jotka lisäävät kitkaa keskustelussa. Ne pysäyttävät keskustelun kulun, ja dialogi muuttuukin monologiksi. Ne muuttavat ilmapiiriä ja tekevät haastattelusta vaikean. Kitkasta kertoo johdettavan vastarinta tai myöhemmin osoittautunut suunnitelman vastainen toiminta. Ansat toimivat laadukkaan kuuntelun esteinä. Ohessa on esimerkkinä kuusi tavanomaista vuorovaikutusta heikentävää ansaa, joita välttämällä vuorovaikutuksen laatu paranee. [ 77 ] 1. Kysymys vastaus Peräkkäisiä kysymyksiä liikaa. Kysyjä kerää paljon tietoa vastaajalta. Johdettava vastaa lyhyesti ja on passiivinen. Miten pois: Kuuntele tarinaa mielenkiinnolla. Enintään kolme kysymystä peräkkäin. Vahvista ja reflektoi, mutta älä heti arvota vastauksia, varsinkaan ilman arviointitilausta.
2. Kannanotto Johtajan kannanotto saa johdettavan puolustautumaan. Ongelma säilyy, se piiloutuu, ja alkaa peli. Miten pois: Kysy, mitä johdettava itse ajattelee asiasta. Käytä hänen omia ilmaisujaan, ei määrittelyä. Kuuntele, mikä on hänen mielestään olennaista. 3. Asiantuntija Johtaja neuvoo liian innokkaasti. Johdettavan vastuullisuus vähenee. Johdettavan kiinnostus yhteistyöhön vähenee. [ 78 ] Miten pois: Malttia tiedonjakamiseen. Tiedolle tulee aika. Anna tietoa, kun johdettava sitä pyytää. Varmistu, että saat luvan neuvoa. Neuvolla pitää olla tilaus neuvottavalta. 4. Leimaaminen Luokittelu koetaan leimaamiseksi. Joskus teemme sitä huomaamatta. Se herättää vastarintaa, loukkaantumista ja puolustushalun. Aiheuttaa epärakentavaa ristiriitaa. Miten pois: Pyritään kiinnittämään huomio huoliin, haittoihin ja seurauksiin. Voidaan varovasti tuoda keskusteluun johdettavalle tärkeiden ihmisten ajatuksia kysymällä heidän ajatuksistaan ja mahdollisista huolistaan. Yhteistä määrittelyä: mistä tässä on kyse? 5. Kiirehtiminen Johtaja kiirehtii muutokseen. Johdettava kokee, ettei tule kuulluksi eikä asiaa tutkita tarkasti. Miten pois: Yritä miettiä, mikä on johdettavan elämän kokonaisuus ja miten hän sen itse hahmottaa. Mikä on johdettavan kannalta nyt ajankohtaista? Opettele motivointistrategioita (joita esitellään jäljempänä).
6. Syyttäminen Syyllinen on löydyttävä, vaikka väkisin. Sekä johtaja että johdettava etsivät syntipukkia. Esiin tulee selityksiä mutta ei ratkaisuja. Miten pois: Totea kysymys syyllisyydestä vaikeaksi. Kysy avoimia kysymyksiä merkitysten selvittämiseksi. Mikä häntä huolestuttaa, mikä auttaisi eteenpäin? Vuorovaikutus tökkii yllättävän usein, vaikka emme olisikaan sortuneet vuorovaikutusta pysäyttäviin ansoihin. On useita muitakin syitä vuorovaikutuksen estymiseen. Toisella on yleensä aina joku syy, miksi hän ei lämpene vuorovaikutukselle. Tällainen syy voi olla esimerkiksi jokin seuraavista: Keskustelun sisältö saattaa olla arvostelulle arkaa aluetta. Keskustelukumppanilla on vaikeuksia luottaa ihmisiin. Keskustelukumppani kokee, että et pidä hänestä. Aikaisemmat huonot kokemukset vastaavanlaisista tilanteista vaikuttavat odotuksiin. Keskustelukumppani voi olla arka, tai hänen voi olla vaikea ymmärtää toisen näkökulmaa. Keskustelukumppanilla voi olla vaikeuksia kuulla. Keskustelukumppani saattaa pelätä leimautumisesta, potkuja tms. Viestintään saattavat vaikuttaa projektiot. (Projektio on yksi tavallisista defensseistä, joihin työyhteisöissä törmää. Defensseistä lisää myöhemmin.) [ 79 ] Vuorovaikutukseen vaikuttavat myös varhaiset kiintymyskokemuksemme. Emme ole tietyn luonteisia ja varustettuja tietynlaisella vuorovaikutustaidolla sattumalta tai pelkästään geneettisistä syistä. Ympäristötekijät ovat muovanneet meitä. Lähtökohdan luonteemme ja käyttäytymismalliemme kehittymiselle tarjoavat varhaiset kiintymyssuhdekokemukset. On hyvä ymmärtää, että se ei ole ihmisen oma vika tai ansio, minkälaiset lähtökohdat on saanut.
4.2.2. Vuorovaikutuksen edistäminen Vuorovaikutusta ei voi pakottaa eikä kiirehtiä pidemmälle kuin mihin toinen on sillä kertaa valmis. Ihminen usein tietää, miten paljon hän kestää. Alla on joitain toimivaa vuorovaikutusta edistäviä vinkkejä. Muista myönteinen tunnesuhde ja ilmapiiri. Mieti aina, oletko itse riittävän kunnioittava ja ystävällinen kaikkia osapuolia kohtaan. Tuki ja kontrolli voidaan ajatella samalle ulottuvuudelle: ne voivat vaihtua toisikseen. Huolen ilmaisu tulkitaan usein kontrolliksi. Sen vuoksi valmius tuen tarjoamiseen on hyvä tuoda myös esiin. Joskus on sanottava ääneen, ettei kyseessä ole kontrollointi. Huolen puheeksi ottaminen on tai ainakin sen tulisi olla luottamuksen osoitus. Tunnista omat rajasi. Voi sitä joskus johtajallakin olla huono päivä ja hapet huonona. Milloin pitäisi ymmärtää perua jokin tapaaminen?
4.2.3. Kysymystekniikoiden hiominen Kysymystekniikoita kannattaa hioa, jotta oppisi esittämään keskustelukumppanille sellaisia kysymyksiä, jotka herättävät hänessä juuri niitä prosesseja, joita haluat. Vääränlainen kysymys voi pilata koko keskustelun jopa tulehduttaa koko suhteen ja siten heikentää yhteistyön ja muunkin toiminnan tulosta. On hyvä muistaa, että kysymys on aina myös interventio eli väliintulo. Kysymyksellä on vaikutus ja yleensä myös sivuvaikutus. Esimerkkejä erilaisista kysymystekniikoista: Avoimet kysymykset (keskustelukumppani voi itse päättää, mitä ja miten vastaa) Millaiseksi tämän koit? Mitä aiot kertoa tästä päivästä vaimollesi? Suljetut kysymykset (odotetaan selviä vastauksia tai tietyn asian kommentointia) Oliko hyödyllinen kokous? Tunnustelevat kysymykset, jotka sopivat erityisesti intiimeihin aihepiireihin, sillä ne eivät mene suoraan asiaan, vaan jättävät mahdollisuuden perääntyä (voi esimerkiksi kysyä: Voinko kysyä.?, En ole varma, onko tämä hyvä/ tärkeä kysymys ) Huomaan pohtivani, onkohan tämä ollenkaan olennainen asia ja mahdatko kokea tarpeelliseksi tästä puhumista [ 81 ] Tarkentavat ja tulkitsevat kysymykset ( Ymmärsinkö oikein, kun sanoit? ) Sanoit, että te ette ole milloinkaan onnistuneet pysymään aikataulussa. Tarkoitatko siis, että te olette ihan aina myöhästyneet sovitusta deadlinesta? Reflektiiviset, kehämäiset kysymykset (perspektiiviä avaavia; vastaaminen edellyttää harkintaa ja pohtimista) Kun kuulit itsesi sanovan noin, niin minkälaisia ajatuksia se sinussa herätti?
Olet kuvannut asiaa selkeästi nyt yhdestä näkökulmasta. Mitähän tapahtuisi, jos vaihtaisit näkökulman päinvastaiseksi? Miltä tilanne silloin näyttäisi? Kun viikon päästä katsot tätäkin tilannetta taaksepäin, niin miltä arvelet sen silloin näyttävän? Relationaaliset kysymykset (asioita katsotaan suhteessa johonkin) Kun nyt olet kuvannut tuota projektia, niin millaisena se näyttäytyy, kun vertaat sitä muihin projekteihin, joita teidän tiimi on viimeisen vuoden aikana tehnyt? [ 82 ] Sirkulaariset kysymykset Mitä paras ystäväsi sanoisi, jos istuisi tuossa? Entä mitä sanoisit siihen? Entä miten ystäväsi vastaisi sinulle siihen? Jos useita henkilöitä on läsnä keskustelussa, tehdään sirkulaarisuutta eli edetään spiraalimaisesti. 4.2.4. Vastustuksen kohtaaminen Vastustus on sinänsä normaali reaktio, joka voi olla defensiivistä. Ihminen suojaa itseään tulevilta epäonnistumisilta vastustamalla muutosta. Fiksutkin ihmiset saattavat ajautua hyvin alkeellisiin ja regressiivisiin puolustautumismekanismeihin. Jos nämä voitaisiin tunnistaa ilman, että niistä suotta provosoituu, on niitä mahdollista myös hyödyntää asian etenemisen kannalta suotuisasti. Saatamme kohdata väittelyä, jossa voi olla läsnä tosiasian kieltäminen, asian tai henkilön väheksyminen, vihamielisyys, keskeyttäminen tai toisen päälle puhuminen. Kieltämisen ydin on kyvyttömyydestä johtuva haluttomuus tunnistaa ongelmaa tai hyväksyä vastuuta. Defenssi voi ilmetä myös huomiotta jättämisenä, jolloin tyypillistä on muun muassa viesteihin ja yhteydenottopyyntöihin tai toimeksiantoihin osittain tai kokonaan vastaamatta jättäminen, tarkkaamattomuus sekä asiasta sivuun syrjähtely. Ihmisellä on luontainen tarve ja kyky vastustaa sellaista muutosta, joka uhkaa hänen minuuttaan. Johdettavien muutosvastarinta on siis luonnollinen reaktio ja voi johtua tilanteen odotuksista. Johdettava saattaa tuntea,
että keskustelu tuo uusia asioita liian nopeasti ja kysymykset herättävät epäluuloa. Kun kaikki menee niin kuin elokuvissa, muutoksen tulee tapahtua johdettavan ehdoilla. Johtaja voi omalla toiminnallaan suurelta osin välttää vastustuksen lisäämistä lämmittämällä allianssia eli suhdetta ja tutustumalla paremmin johdettavaansa. Vastustuksen sulattaminen On hyvä toisaalta muistaa, että kaikki defenssit ovat olemassa tilauksesta ja tarpeesta. Niiden väkisin purkaminen on psykologista väkivaltaa ja manipulaatiota, josta voi koitua ihmiselle vakavia seurauksia. Ihmisen on voitava itse luopua omista defensseistään, ja hän useimmiten tekeekin niin siinä vaiheessa, kun hän huomaa, ettei hän enää niitä tarvitse. Nämä prosessit voivat tapahtua myös alitajuisesti. Ohessa on esimerkkejä, joiden avulla ihminen yleensä saa perusturvallisuuden tunnettaan lisättyä siinä määrin, että vastustus ja muutkin defenssit vähenevät. Kiihtynyt ihminen kuunnellaan rauhalliseksi. Tärkeää on, että johtaja pysyy rauhallisena. Älä vastaa vastustukseen (juupas eipäs). Nosta johdettavan puheesta jotain rakentavaa. Tee myönnytyksiä ja ole kiertäen samaa mieltä ( Tilannehan on vaikea ) Myötääminen kysyy voimia, mutta tuo voiton! [ 83 ] 4.2.5. Puolustusmekanismit Vaikeista asioista puhuminen voi johtaa myös puheeksi ottajan suojautumiskeinoihin, jotka vääristävät viestintää. Oletko huomannut itse käyttäväsi jotain seuraavista defenssimekanismeista: älyllistämistä minäkeskeisyyttä tunteiden liioittelua tai vähättelyä liiallista kiltteyttä tai kohteliaisuutta välttelyä huumoria?
Defenssejä kohtaamme erityisesti silloin, kun käsillä oleva asia ylittää vaikeusasteeltaan henkilön sietokyvyn. Mikäli työryhmässä on pinnan alla pulmia, on todennäköistä, että näihin törmää. Ihminen pyrkii säätelemään omaa ahdistustaan, voimattomuuttaan, riittämättömyyden tunteitaan ja pelkojaan erilaisten toimintojen avulla. Näitä ovat esimerkiksi nauru, vitsailu, suuttuminen, epäolennaisuuksiin keskittyminen, muiden syyttäminen ja jopa somaattiseen sairauteen pakeneminen. Mitä heikompi ihmisen itsetunto on, sitä herkemmin ihminen joutuu itseään suojaamaan ja sitä alkeellisempia puolustusmekanismeja hän käyttää. Alkukantaisia ja kypsymättömiä defenssejä ovat mm. seuraavat: [ 84 ] Kieltäminen ja kiistäminen à Vaikea ja ahdistava asia katoaa, kun sitä ei nähdä. Taantuma eli regressio à Palataan ikäänsä varhaisemmalle kehitysasteelle, koska ei haluta kantaa odotettua vastuuta omasta ja toisten hyvinvoinnista. Projektio eli heijastaminen à Omat hankalat ajatukset, toimintaimpulssit ja käyttäytymispiirteet siirretään itsen ulkopuolelle. Tämä voi koskea esimerkiksi vihantunteita itsekkyyttä kateutta kaunaa osaamattomuutta mustasukkaisuutta epäluotettavuutta. Projektiossa omat hankalat ominaisuudet siirretään toisen ihmisen ominaisuuksiksi. Tällöin näistä asioista voi myös syyttää toista. Omat alemmuuden- ja syyllisyydentunteet helpottuvat, kun vaikeita ovatkin muut kuin itse. Syytökset usein yllättävät ja hämmentävät niiden kohteen ja asioiden selvittely on hankalaa. Projektiota käyttävä löytää helposti uusia syytöksiä, jotta ei joutuisi kohtaamaan ja tunnustamaan omaa puutteellisuuttaan.
Introjektio Sisäistäminen à Jonkun muun haluamaa asiaa tai ominaisuutta imetään osaksi itseä, vaikkei se luonnostaan olisi osa omaa luonnetta. Lapsuudessa normaali reaktio. Samastuminen, matkiminen nuoruudessa. Aikuisuudessa introjektio kertoo mahdollisesta persoonallisuuden kehityksen häiriöstä.» Kameleonttimaisuus ja samastuminen» Jees-ihmiset, jotka usein joutuvat hyväksikäytetyiksi» Liukas kuin saippua ei ole mitään, mihin tarttua tai luottaa Astetta korkeatasoisempia defenssejä ovat niin sanotut neuroottiset defenssit: Selittäminen, rationalisaatio ja älyllistäminen Käyttäytymisen syyt haetaan itsen ulkopuolelta erilaisista tilanteista. Toimintaa selitetään järkevällä tavalla, esim. tehtävässä epäonnistuminen johtui valvomisesta, kiireestä, unohtamisesta tai sairastelusta. Jatkuva lääketieteellisen tiedon hakeminen esim. läheisen kuolemaan johtaneista syistä à Omaa ahdistusta ei hallita. [ 85 ] Arvon kielto Kun haluttua tavoitetta (esim. työpaikkaa) ei saavuteta, sitä vähätellään. Happamia, sanoi kettu Merkityksellisen ihmissuhteen tai työsuhteen katketessa toinen ihminen tai työpaikka leimataan hankalaksi ja täten sen arvo mitätöidään. Kyllähän tuosta joutikin eroon Tyypillistä kateus ja katkeruus, joilla estetään toisen ihmisen tarpeet, oikeudet ja arvon tunnustaminen. Mitä se tuokin luulee olevansa Kohteen siirto tai vaihto eli transitionaaliobjekti Tunteiden todellinen kohde korvataan toisella. Lapsilla normaalia esim. pehmolelut, kun irtaudutaan äidistä. Aikuisilla esim. pettymys esimieheen puretaan suuttumuksena puolisolle. à Puoliso purkaa kiukkunsa lapsiin, lapset leikkitovereihinsa tai leluihinsa.
Huonot ihmissuhdekokemukset voivat aiheuttaa rakkauden kaipuun tunteen siirtämisen esim. eläimiin tai esineisiin. Vastakohdaksi kääntäminen eli reaktionmuodostus Todellisia tunteita ei uskalleta kohdata eikä näyttää. à Piilotetaan tunteet ja käyttäydytään täysin vastakkaisesti. Esim.» Tiimiään vihaava työntekijä muuttuu ylihuolehtivaksi tiimiään kohtaan.» Epävarma ihminen muuttuu jääräpäisen itsevarmaksi ja tietäväksi.» Aggressiivinen henkilö muuttuu korostuneen kohteliaaksi ja rauhantahtoiseksi.» Kielletty pelko muuttuu uhkarohkeudeksi. [ 86 ] Tyhjäksi tekeminen Taikauskoinen ajattelu ja toiminta. Moraalia koettelevan teon jälkeen teko ja syyllisyydentunne yritetään mitätöidä esim. peseytymällä huolellisesti, lähtemällä lenkille, lukemalla Raamattua, tekemällä hyvän työn jne. Defenssin runsas käyttö kuvaa häiriintynyttä mielenrauhaa ja runsaita syyllisyydentunteita. Tyypillinen suojautumiskeino pakkoneurootikolle. Torjunta Mieltä ahdistava kokemus tai ajatus painetaan pois tietoisuudesta ja unohdetaan. Voi käynnistyä tietoisesti (supressio) tai tiedostamattomasti (repressio). Omia vikoja tai rajoituksia ei huomata tai niitä ei suostuta näkemään ystävässä tai rakastetussa. Toisaalta vihamiehessä nähdään ainoastaan vikoja. Otetaan vastaan vain omien asenteiden mukaista tietoa. Muiden tarpeita ei nähdä. Kun ihminen pelkää ja ahdistuu tietämättä syytä siihen, hän käyttää torjuntaa.
Tunteen eristäminen eli isolaatio Traumaattinen tilanne muistetaan, mutta siihen liittyvät vaikeat tunteet torjutaan. Esim. kollega voi kertoa hyvinkin yksityiskohtaisesti työkaverin kuolemasta työtapaturmassa, mutta ei osoita minkäänlaisia tunteita. Havainnoitsija voi virheellisesti pitää tällaista henkilöä tunteettomana tai toisaalta hyvin tunteensa hallitsevana henkilönä. Tosiasiassa kokemus on kuitenkin yleensä niin kipeä tai muutoin ahdistava, ettei henkilö kestä tilannetta muutoin kuin eristämällä tunteet kokonaan pois. Tunteen käsittelyssä asianomainen saattaa myöhemmin tarvita tukea muilta, sillä muutoin on vaarana tunteen patoutuminen, josta yleensä seuraa sitten muita vaikeuksia, jopa psykosomaattisia oireita. Ammattilaisilla, jotka joutuvat työssään kohtaamaan paljon hankalia asioita, on isolaatio aivan yleisesti käytössä oleva defenssi. Pitkään jatkuessaan siitä voi seurata kyynistymistä, työn mielekkyyden katoamista ja myötätuntouupumusta. Korkeamman tason defenssejä ovat kompensaatio ja sublimaatio: Kompensaatio eli korvaaminen Koettu pettymys ja ahdistus pyritään korvaamaan jollakin toisella kokemuksella ja siitä saatavalla tyydytyksellä. [ 87 ] Sublimaatio eli tarpeen jalostaminen Lapsenomainen tarve muuntuu kehityksen myötä ja purkautuu tavalla, jonka sekä henkilö itse että ympäristö hyväksyvät. Esim. hoivatuksi tulemisen tarve muuttuu kehityksen myötä toisen hoivaamiseksi ja hoitoammatiksi.