SUOMENMAAN V I R A L L I N E N TILASTO. XXI. VAIVAISHOITO TILASTO. VWVVVVVVWv'VNVVVVVVvVVN VAIVAISHOIDON TARKASTELIJAN VUOSIKERTOMUKSIA. Vunna 1894. < e HELSINGISSÄ 1895. N
SUOMENMAAN V I R A L L I N E N TILASTO. XXI. VAIVAISHOITOT1LASTO iwwwww«wwvwww» ^ VAIVAISHOIDON TARKASTELIJAN VUOSIKERTOMUKSIA. 2. V u n n a 1 8 9 4. HELSINGISSÄ, KEISARILLISEN SENAATIN KIRJAPAINOSSA, 1895.
Kertmus Sumen Vaivaishidn Tarkastelijan timinnasta V U O XL XL A 1 8 9 4i. «J h d a n t. Vaivaishidn, tarkastelijalle Elkuun 16 päivänä 1893 annetun arml-, lisen jhtsäännön 6 :ssä levan määräyksen mukaan n minun täten nöyrimmästi tekeminen selka timinnastani vunna 1894. Käsittelemäni asiat len minä, niiden eri laatuun nähden, diaariiden pidssa jakanut seuraavaan kymmeneen ryhmään: A. Kuntain vaivaishidn-hjesäännöt; B. Virkamatkustuksia; C. Kirjallisia neuvja ja hjauksia; D. Epäkhtia ja hairahduksia vaivaisten hidannssa, jista jk humautuksia tai valituksia n tehty; E. Keisarillisen Senaatin tai Kuvernöörien antamia tehtäviä; F. Kuletuslainja kuntain vaivais-, sairas- ja huruinhitlaitksien perustamista varten; G\ Vaivaishitlaitsten jhtajat; H. Valtiavut työhön kykenemättömien henkilöiden hita varten; I. Vaivaishittilasta; ja K. Vaivaishidn tarkastelijan kansliia. Tätä ryhmitystä len myöskin nudattanut laatiessani käsillä levaa vusikertmusta. /VWVWVW'/V'/Wi/'WWA N: 156 ls/ 1895, Vaivaishidntarkastelija.
A. Kuntain vaivaishidn-bjesäännöt. Määräyksiä, jtka kskevat kuntain vaivaishidn-hjesääntöjen tarkastusta. Vaikka 9 Maaliskuun 17 päivänä 1879 annetussa armllisessa asetuksessa yleisestä vaivaishidsta maassa, säätää että kunkin vaivaishit- yhdyskunnan pitää itselleen tehdä ja hyväksyä ehdtus vaivaishidn-hje- säännöksi sekä lähettää se asianmaisen Kuvernöörin vahvistettavaksi, kesti kuitenkin sen jälkeen kuin mainittu asetus astui vimaan vusia, ennenkuin kunnat yleisemmin rupesivat puheenalaista säännöstä nudattamaan. Kun minä vunna 1889 ryhdyin vaivaishidn tarkastelijan timeeni, puuttui sangen usealta kunnalta sellainen vaivaishidn-hjesääntö, jta paitsi jukk Kuvernöörien vahvistamista hjesäännöistä, niitä tarkastettaessa, havaittiin kvin vaillinaisiksi, jpa lainvastaisiksikin. Tehtyäni tästä ilmituksen, K eisarillinen Senaatti kirjeessä Maaliskuun 11 päivältä 1891 käski kaikkia Kuvernöörejä pitämään hulta ei ainastaan siitä että kaikki ne heidän lää- niensä alaiset kunnat, jilla ei vielä llut vaivaishidn-hjesääntöä,. viipymättä laatisivat ja asianmaisessa järjestyksessä vahvistettavaksi lähettäisivät ehdtukset sellaisiksi hjesäännöiksi, vaan myöskin siitä että niin nämät ehdtukset kuin j vahvistetut hjesäännöt saatettaisiin siihen kuntn, että ne sekä lisivat vimassa levan lain ja asetusten kanssa yhtä pitävät että vastaisivat niitä suurempia vaatimuksia täydelliseen ja hyvin järjestettyyn vaivaishitn nähden, jita armllisessa vaivaishidn asetuksessa tarkitetaan, ja velvitettiin myöskin vaivaishidn tarkastelija, mitä erittäin tuli kuntain laatimiin, Kuvernöörien tutkittavaksi lähettämiin vaivaishidn-hje- sääntöjen ehdtuksiin, antaa Kuvernööreille tarpeellisia neuvja ja tietja sekä ilmittaa asianmaiselle Kuvernöörille, minkä kuntain vaivaishidn- hjesäännöissä li puutteellisuuksia ja virheitä, jnka hessa Keisarillinen Senaatti kirjeessä Helmikuun 9 päivältä 1892 käski Kuvernöörejä, etteivät he, ennenkuin vahvistivat heille lähetettyjä vaivaishidn-hjesääntöjä, laiminlöisi hankkia vaivaishidn tarkastelijan lausunta niistä. Lpuksi n Keisarillinen Senaatti kirjeessä Marraskuun 3 päivältä 1891 kieltänyt Kuvernöörejä vahvistamasta sellaisia vaivaishidn-hjesääntöjä, jtka sallivat n. k. vaivaishuutkaupat, sekä ylempänä mainitussa kirjeessään Helmikuun 9 p ä i-. vältä 1892 myöskin kehttanut Kuvernöörejä, heidän tarkastaessaan puheen-
3 alaisia.hjesääntöjä, tutkimaan eikö näihin hjesääntöihin visi saada, muun muassa, sellaisia määräyksiä, ettei vaivaista saa antaa elätteelle henkilölle, jka ei le hyvämaineinen tahi siihen sveliaaksi tunnettu, eikä sille, jka ei kykene hitlaista asianmaisella tavalla yllä pitämään ja vaalimaan, tahi jka hitlais-lapselle ei saata antaa kristillistä kasvatusta ja hita, sekä että kun vaivainen annetaan tisen hitn, aina n tehtävä kirjallinen, tarpeellisia määräyksiä ja ehtja sisältävä spimus. Vunna 1891 näin tavin aljettua kuntain vaivaishidn-hjesääntöjen tarkastusta n sitten yhä jatkunut, ja len minä vunna 1894 antanut lausuntja 112 vaivaishidn-hjesäännön ehdtuksesta ja sitä tehdessäni havainnut että 64 niistä n llut laadittuna vimassa levan lain ja asetusten sekä ylempänä mainittujen, Keisarillisen Senaatin antamien määräysten mukaisiksi, jta vastin len llut paktettu ehdttamaan että muut 48 hjesääntöä jk ikaistaisiin tahi täydennettäisiin muistutetuissa khdin. Alempana leva taulu sttaa viime vunna tarkastettujen sekä hyväksyttyjen ja hyljättyjen hjesääntöjen luvun. Tarkastuksen edistyminen. Taulu 1. Tarkastettuja. Hyväksyttyjä. Hyljättyjä. Uudenmaan lä ä n i s t ä... 4 2 2 Turun ja Prin n,... 37 23 14 Viipurin»....... 7 5 2 Hämeen 4 4 Waasan )).... *. 31 18 13 Mikkelin y>... 5 1 4 Kupin )>... 9 5 4 Oulun n... 15 10 5 Yhteensä 112 64 48 Seuraava taulu taas sttaa Julukuun 81 päivänä 1894 vimassa levien hjesääntöjen luvun, jaettuina niiden ajanjaksjen mukaan, jllin ne vat saaneet vahvistuksen, kuin myöskin niiden kuntain luvun, jissa sillin ei vielä llut asianmaisesti vahvistettuja hjesääntöjä.
4 Taulu. 2. Uudenmaan läänissä. Turun ja Prin läänissä. \Viipurin läänissä. Hämeen läänissä. Waasan läänissä. Mikkelin läänissä. P: Pi B r S 1 Oulun 1 läänissä. Kk maassa. Ennen vutta 1879.. 1 3 2 1 7 Vunna 1879...... 4 1 1.6» 1880... 1 4 2 2 4 13» 1881 : 3 2 1 1 1 10 18 «1882... 3 3-3 3 12» 1883.. ;.. 1 1 1 3 1884... 2 1 3» 1885...... 1 2 1 1 5 )> 1886... 3 1 1 1 1 1 8 )) 1887... 2 1 1 1 1 1 2 9» 1888.... 1 1 1 1 1 5» 1889..... 3 2 1 3 1 1 11» 1890... 1 2 2 3 3 1 3 1 16» 1 8 9 1... 1 42 9 8 7 4 2 73» 1892..... 11 15 16 24 15 3 1 18 103» 1893... 9 15 3 6 18 6 21 19 97» 1894... 2 19 3 4 19 2 5 54 Ohjesääntöjä puuttuu.. 2 6 10 14 3 1 36 Tietja puuttuu.... 2 8 5-4 3 1 5 2S Yhteensä 43 128 57 50 90 29 37 73 507 Tästä taulusta näkyy siis että 354 maan 507 vaivaishityhdyskunnasta jälkeen vuden 1889 n itselleen laatinut sekä saanut vahvistetuksi uudet vaivaishidn-hjesäännöt: 28 kunnasta puuttuu vielä tietja tässä khdin, mutta tdennäköistä n että näistäkin kunnista mni n hankkinut asianmaisen vahvistuksen vaivaishidn-hjesäännöilleen. Samin useat niistä 36 kunnasta, jilla 1894 vuden lpulla ei vielä llut hjesääntöä, lienevät j saaneet tällaiset itselleen vahvistetuksi. Aikaisemmista vusikertmuksistani käy selville, että minä vunna 1892 len pultanut 68:n ja senjälkeisenä vunna 51:n vaivaishidn-hjesäännön vahvistamista; että ylempänä leva taulu kumminkin sttaa Kuvernöörien mainittuina vusina vahvistaneen suuremman määrän hjesääntöjä, riippuu siitä, että Kuvernöörit vat vahvistaneet sellaisiakin hjesääntöjä, jtka, minun ensin ne hyljättyäni, sitten n muistutusteni jhdsta ikaistu,
5 tällöin en ään pyytämättä niistä lausuntani. Eräissä tapauksissa n hjesäännöt ikaisemattminakin vahvistettu. Uusien vaivaishidn-hjesääntöjen kautta n epäilemättä tuntuvia parannuksia vaivaishidssa aikaansaatu samin kuin vanhentuneita vaivaisten elättämistapja ja epäkhtia n pistettu. pyydän tässä lähemmin esittää. Tärkeimmät näistä muutksista Kunnallisen vaivaishidn enimmin vastuunalaisia ja painavimpia tehtäviä n kaiketi niiden yli klmenkymmenen tuhannen lapsen hit ja kasvatus, jiden ylläpit lain mukaan n kuntain asiana. Niinkauvan kuin näiden sijittaminen tapahtuu ilman tarpeellista valikimista, kun siinä pääasiana pidetään ainastaan kustannusten hukeus ja niinkauvan kuin se hit, jka tulee tällaisten lasten saksi, ei le melkein minkään valvnnan alainen, i tällaisesta esitystavasta le hyviä tulksia dtettavana. On myöskin jtenkin yleisesti kuulunut valituksia siitä, että vaivaishidn kasvattamista lapsista yleensä ei le tullut kelvllisia ja rehellisiä ihmisiä, vaan että useimmat heistä vat menneet hukkaan, tiset uudelleen jutuneet vaivaishidn elätettäväksi, tiset taas antauneet timettmaan ja riklliseen elämään, jsta useinkin n llut seurauksena vankila. virheellisen kasvatuksen jäljet. Kaikkialla n humattavissa Mni nkin sen vaksi llut taipuvainen kknaan hylkäämään tavan sijittaa vaivaisia yksityisten hidettaviksi ttamatta humin sitä spimatnta tapaa,, jta tässä yleensä n nudatettu. Vaivaisten elätteelle antamisessa n kuitenkin nyt j laajissa sissamaata saatu melkisia muutksia aikaan, jtta siitä vitaneen vastaisuudessa tiva parempia tulksia. Uusiin hjesääntöihin n useinkin tettu määräyksiä sellaisia, että kun vaivaishitlainen, jk vanhempi henkilö tahi lapsi, n elätteelle auettava, vaivaishithallituksen ja hitajan välillä n tehtävä kirjallinen kntrahti, jka sisältää ei ainastaan situmuksen kristillisesti kasvattaa ja vaalia hitlaista, jsta armllinen vaivaishitasetus säätää, vaan myöskin muita määräyksiä, jtka vaivaishithallitus hitlaisen ikään, terveydentilaan, ruumiin virheisiin, tietihin ynnä muuhun nähden, vi katsa hyväksi säätää, jta paitsi n säädetty että vaivaishidlla n valta henkilöiltä, jihin se ei saata täysin luttaa, vaatia hyväksyttävä takaus siitä että kntrahdissa mainitut situmukset täytetään. J näiden määräysten ilmitetaan vaikuttaneen sen, että vähemmin lutettavat henkilöt harvin tarjutuvat ttamaan hit- aisia lukseen sekä että sellaiset varsin varattmat henkilöt, jtka ennen lasein kyllä pitivät vaivaisten hita tärkeänä sivutulna, eivät enään saa vaivaisia hidettavakseen, kska heidän n vaikea pulestaan panna vaadittu Vaivaishldnhjes lantjen kautta aikaansaatuja parannuksia. Vaivaisten elätteelle antaminen.
6 takaus. Julukuun 31 päivänä 1894 vimassa levista vaivaishidn-hjesäännöistä 265 sisältää määräyksiä siitä että kirjallisia, kntrahteja n vaivaisia elätteelle annettaessa tehtävä.. Jälempänä leva taulu sttaa näiden hjesääntöjen luvun sekä ajan, jllin ne n vahvistettu. Taulu 3. Kk maassa. Oulun läänissä. Kupin läänissä. Mikkelin läänissä. Waasan läänissä.. Hämeen läänissä. ^Viipurin läänissä. Turun- japrin läänissä. Uudenmaan läänissä. Ennen vutta 1879.. Vusina 1879 86... 1 1 1 3 Vunna 1887 1 1 2» 1888...» 1889... 1 1 2» 1890... 1 1 1 3 - n 1 8 9 1... 28 8 3 5 3 2 49» 1892..... 7 13 13 15 13 3 1 15 80» 1893... 7 10 3 6 13 4 18 18 79 )) 1894... 1 18 2 3 17 1 5 47 Yhteensä 15 69 28 30 52 10 20 41 265 Lastentarkastelijat. Puheeksi tulleilla kntrahdeilla n kuitenkin vähäinen merkitys ellei niissä tehtyjen situmusten täyttämistä valvta. Tämän vuksi vat myöskin useat kunnat vaivaishidn-hjesääntöihinsä ttaneet sen määräyksen, että kuntakkuksen tulee valita kaksi taikka useampia n. k. lastentarkastelijita, jiden tulee valva, että henkilöt,'jtka ttavat hitaakseen ja kasvattaakseen lapsia, täyttävät velvllisuutensa, ja tulee lastentarkastelijain sitä varten vähintäinkin kerran kunkin pulen vuden aikana käydä piirissään asuvien, vaivaishita nauttivien lasten luna ttamassa selka heidän hidstaan sekä, kun lapset eivät käy kansakulua, kuulustelemassa heitä nähdäkseen vatk he tiedssa edistyneet. Näistä käynneistään tulee lastentarkastelijain tehdä lyhyitä muistiinpanja sitä varten vahvistettujen kaavain mukaan, jtka muistiinpant sitten jätetään vaivaishithallitukselle. Lastentarkastelijiksi, jita ei le sektettava armllisessa vaivaishitasetuksessa säädettyihin piiri tarkasti! smiehiin, valitaan tavallisesti kansakulunpettajia tai pettajattaria, paikkakunnan lukkari tai rkttaja taikka myös jku säätyläisnainen. Timestaan he eivät nauti palkkaa taikka myös aivan vähäisen krvauksen: pari hehtlitraa jyviä tai pari kymmentä markkaa rahaa. Lunnlli-
7 sesti sellaiset tarkastukset vat miansa lisäämään kasvatusvanhempaan hulenpita lapsista, jta paitsi len havainnut että kasvatusvanhemmat eivät ainastaan pidä tällaista valvntaa sutavana, vaan lisäksi mieltyvät tehtäväänsä nähdessään että heidän työnsä tulee humatuksi ja saavuttaa hyväksymistä. V iime vuden lpulla vimassa levista vaivaishidn-hjesäännöistä I4S sisälsi määräyksiä lastentarkastelijista. Puheenalaiset hjesäännöt ja kaantuivat eri läänejä khti seuraavaisesti: Taulu 4. Uudenmaan läänissä... 9 hjesääntöä Turun ja Prin «... 32 V iip u rin. )>... 19» Hämeen.».. * 14' Waasan 26 Mikkelin»... 5 Kupin )>... 12 Oulun 26 Yhteensä 143 hjesääntöä. Kaikki nämät hjesäännöt n vahvistettu viimeisinä vusina; vanhimmat vat vudelta 1887. Lpuksi vat useat kunnat hjesäännöissään säätäneet, että vaivais- Lasten kuiuttahita nauttiville lapsille n valmistettava tilaisuutta petukseen väki- minen naisissa kansakuluissa, millin tila näissä sen sallii. Sellaisia hjesääntöjä n: Taulu 5. Uudenmaan läänissä... 19 hjesääntöä Turun ja Prin 41 )> "Wiipurin»... 32 )> Hämeen )>.. 22» Waasan»... 40» Mikkelin»... 14» Kupin»... 12» Oulun»... 20 -» Yhteensä 200 hjesääntöä. Pintapulisesti tarkasteltaessa näitä suurennettuja vaatimuksia las- Kustannukset ten kasvatukseen nähden, luulisi niiden melkisesti krttavan kustannukset,asten el8tteeile antamisesta. lasten ylläpitämisestä. Tällöin n kuitenkin tettava humin, että sellaiset
8 lapset, jtka aikaisemmasta nuruudestaan eivät le saaneet tarpeeksi kasvatusta, tavallisimmin usein vaihtavat hitpaikkaa ja että sellaisista maksettava hitpaikka ei vähene samassa suhteessa kuin lapselle karttuu ikää ja työvimia; sekä että näiden lasten ylläpidsta n suritettava täysi krvaus vielä heidän 13, 14 jpa 15:ntenäkin ikävutenaan. Tinen sitä vastin n laita sellaisten lasten, jtka alusta saavat hyvää hjausta sekä ttutetaan työhön ja tttelevaisuuteen; ne jäävät tavallisesti vusiksi samjen hitajien eli kasvatusvanhempain luksi, ' jtka sitä myöten kuin lapsi edistyy työkyvyssä, vivat vähentää vaatimuksensa hitpaikkaan nähden, jten näistä lapsista, heidän llessa viimeiset vudet vaivaishidn valvnnan alaiset, ei tarvitse maksaa mitään krvausta taikka vaan vähäpätöisen vusimaksun. Edellä kerrttujen muutksien kautta turvattmien lasten sijittamisessa ja valvmisessa, jtka j n pantu timeen laajissa sissa maata, lienee sijittamisjärjestelmän pahimmat epäkhdat saatu pistetuksi. Lunnllisesti n vielä aikaista arvstella näiden uudistusten vaikutuksia, mutta uskallamme kuitenkin tiva, että se suurempi hulenpit, jka näin tavin n tuleva lasten saksi, ei le jäävä tulksia paitsi, ja etteivät kuntain turvattmista kasvateista vastedes, kuten tähän asti sen pahemmin usein n tapahtunut, vartu yhteiskunnan kvan nnen lapsia, sekä lpuksi että tu usein tavaksi käynyt avuttmuus ja halu elää kunnan kustannuksella ei vastaisuudessa ainakaan samassa määrässä kuin tähän asti le menevä perinnöksi plvesta palven. Vaivaismajja. E i ainastaan lasten ja elätteelle annettujen vaivaisten hidssa le muutksia saatu aikaan uusien vaivaishidn-hjesääntöjen kautta; muitakin epäkhtia n näiden avulla ketettu pistaa. Pyydän tässä jälempänä saada ksketella muutamia niistä. Vaivaishidn esimiehen n useinkin sangen vaikea äkkipäätä hankkia sujaa ja elatusta dttamatta kdittmiksi jääneille ja siten vaivaishidn hustaan jutuneille henkilöille; hän n usein llut paktettu kallista maksua vastaan sijittamaan nämät hädänalaiset sen lu, jka ensiksi tarjutuu ne vastaan ttamaan. Yhtä tukala n esimiehen asema, kun työkykyinen mies saapuu hänen lukseen ilmittamaan että hänen leipävaransa vat lppuneet, ettei työtä le mistään saatavissa ja että nälkä uhkaa häntä ja hänen perhettään, ellei vaivaisapua saada. Seurauksena tällaisista ilmituksista n tavallisesti se että pyytäjälle n myönnetty jku satunnainen apu rahassa tai viljassa, mutta tavallisimmin n laiminlyöty tutkia hädänalaisen tdellista tarvetta; ja niinpä sitten n saatu kkea että suuri sa näitä satunnaisia
9 vaivaisapuja n annettu henkilöille, jtka eivät le lleet sellaisten tarpeessa, vaan että tu apu lähimmän maakauppiaan luna n vaihdettu kahviin ja muihin nautintaineisiin., Sellaisesta liiallisesta anteliaisuudesta vaivaishidn pulelta n taas llut seurauksena että tuhlaileminen ja ylellisyys n päässyt valtaan köyhimmissä kansan kerrksissa sekä että yhä useammat vat vusi vudelta ruvenneet vaatimaan satunnaista vaivaisapua. Näitä epäkhtia n ketettu pistaa perustamalla n. k. vaivaismajja eli hitasemia, jihin hädänalaiset lyhyemmäksi ajaksi vidaan vastaanttaa. Sitä tarkitusta varten kunta tekee spimuksen jnkun jäsenensä, tavallisesti jnkun talnisännän kanssa, että tämä määrättyä palkkita vastaan aina pitää varalla tilaa muutamille vaivaisille, antaa niille, jtka vaivaishithallitus taikka sen puheenjhtaja passittaa sinne, asunnn, ylläpidn ja hidn, kuin myöskin työtä, js niin vaaditaan. Tämän kautta saavutetaan seuraavat edut: vaivaishithallituksella n tällä välin paremmin aikaa tiedustella spivia ja halpja hitpaikkja, mnet satunnaisen vaivaisavun hakijat eivät huli kk avusta, kun heidät neuvtaan vaivaismajaan, sillä sttaen etteivät kärsi mitään tdellista puutetta; lpuksi työhön kykenevät, vaivaishithallituksen isäntävallan alaiset henkilöt vidaan passittaa vaivaismajaan siellä työllään surittamaan velkansa kunnalle. Vaivaismajain tarkituksena siis n samin kuin vaivaistaljenkin, vähentää vaivaisapua nauttivien lukua sekä pakttaa köyhempää väestöä mintakeisesti itseään elättämään. Niistä tsin n se etu, ettei niiden perustamiseen kysytä mitään päämaa, mutta tiselta pulen ne eivät pitemmäksi ajaksi saata tarjta ylläpita ja hita ismmalle juklle vaivaisia. Vaivaismajat, jihin minä vunna 1890 sain aatteen Turun ja Prin läänin silliselta Kuvernööriltä, nykyiseltä Senaattrilta, Vapaaherra Gustaf v. Trikilta, vat vasta viime vusina tulleet käytäntöön; tietääkseni ne mainitaan ensi kerran vunna 1891 vahvistetuissa vaivaishidn-hjesäännöissä; mutta sen jälkeen ne verrattain lyhyessä ajassa, vat tulleet yleisemmiksi. Niinpä 108 vunna 1894 vimassa levaa hjesääntöä säätää puheenalaisten laitsten ylläpitämisestä. Ne jakaantuvat eri läänejä khden seraavalla tavalla: Taulu. 6. Uudenmaan läänissä... 6 hjesääntöä. Turun ja Prin».... 20 Wiipurin».. 15» Hämeen»... 16 V aasan».. 23» ' VaivaishidnlarkasteHjan kertmus JS94. 2
10 Mikkelin läänissä... hjesääntöä. Kupi»....... 6» Oulun»... 22» Yhteensä kk maassa 108 hjesääntöä. Vaivaistalt. Viimeisen edellisenä vutena n vahvistettu 11 vaivaishidn-hjesääntöä, jssa säädetään vaivaistalista ja aikaisemmin n 81 sellaista hjesääntöä astunut vimaan, jten maan vaivaistaljen luvun nyt pitäisi lla 92. Nämät ilmitukset pikkeavat kuitenkin jnkun verran tsilista, sillä saksi muutamat kunnat eivät vielä le ennättäneet saada vaivaistaljaan kuntn, vaikka niille vahvistetut hjesäännöt sisältävät määräyksen semmisen laitksen vimassa pitämisestä, tiselta pulen muutamat kunnat eivät vielä le saaneet uutta, vaivaishidn-kjesääntöä, vaikka vaivaistal n kuntaan perustettu. Seuraava taulu sttaa minulle saapuneiden sellaisten vaivaishidn-hjesääntöjen luvun, sekä ajan, jllin ne n vahvistettu. Tab. 7. Uudenmaan läänissä. Turun ja Prin läänissä. i Wiipurin läänissä. g S = S' s 1 f- a 1 i ai a. C» p i P p a Mikkelin läänissä. Kupin läänissä. S 2 * $?. 5 Kk maassa. Ennen vutta 1879... 1 1 Vusina 1879-- 8 6... 2 2 1 1 6 Vunna 1887 1 1 2» ' 18S8 1 i 2» 1889.. 1 1 2 i 5» 1890 1 2. 3» 1891 1. 2 2 1 1 7» 1892 5 2 1 8 1 1 1 i 20» 1898 5 4 1 1 3 4 14 3 35» 1894 2 2 2 2 1 2 11 Yhteensä 17 13. 7 14 8 8 17 8 92 Useimmissa näistä hjesäännöistä n m. m. se määräys että vaivaistaln tetun, työhön kykenevän henkilön ei le sallittu lähteä laitksesta ennen kuin hän jk työllään tahi muulla tavalla n täysin krvannut hänelle annetun vaivaishidn, eikä myöskään enneni kuin hän nähdään levan tilai-
11 suudessa pitemmän ajan rehellisellä tavalla elättämään itseään ja perhettään. Näiden määräysten njalla n muutamissa kunnissa tettu säännöksi, että työkykyiset henkilöt, jtka talvisaikaan tulevat vaivaistaln, pidätetään laitksessa yli seuraavan kesän, jllin he arvkkaammalla ulktyöllä saavat surittaa velkansa kunnalle. Missä näitä määräyksiä n nudatettu, n vaivaistal llut miaan rajittamaan vaivaisten lisääntymistä, sillä köyhä kansa tietäen tämän n nudattanut suurempaa säästäväisyyttä. Mutta tisissa paikkakunnissa ei le näitä periaatteita tettu varteen ja seurauksena siitä n valitettavasti llut se että irtlaisväestö n tttunut pitämään vaivaistala jnkinmisena elättilaitksena, jhn he millin hyvänsä vivat päästä ja jsta heillä ensi spivassa tilassa muka n ikeus pistua. Köyhä päiväläinen sen vuksi elää kesänsä surutnna vastaisesta timeentulstaan ja antaa usein kylläkin runsaan päiväpalkkansa mennä niin sanaksemme kädestä suuhun hyvin tietäen että kunta, kun niiksi tulee, ttaa hänet hustaansa. Sellaisissa lissa vaivaistal lunnllisesti ei le kyennyt estämään työkykyisiä henkilöitä uudelleen turvautumasta kunnan vaivaishitn. Saatuani virkamatkillani tiedn näistä seikista, laadin minä viime Lkakuussa kiertkirjeen (N: 6), jssa kerrin humini tässä khdin sekä annin kunnille neuvja ja stuksia, miten tällaiset epäkhdat pitäisi vitaman ehkäistä. Mainittu kiertkirje»vaivaishitlaisten lukumäärän rajittamisesta vaivaistallla varustetuissa kunnissa» lähetin kaikkiin kuntiin, jissa n vaivaistal. Katsn asiakseni tässä kuitenkin humauttaa, että muutamien vaivaistaljen vähemmän edullisiin tulksiin tässä khdin epäilemättä suuresti n vaikuttanut viime vusien ahtaat rahalt kuin myöskin se seikka että kuntain viranmaisilla lunnllisesti vielä n llut aivan vähän kkemusta vaivaistaln spivimmasta jhdsta. Meidän maassa käytetyistä.vaivaishitjärjestelmistä n tuskin mikään Piirikuntajak. tuttanut enemmän haittja ja epäkhtia, kuin n. k. piirikuntajak, jnka nnettmat seuraukset vat sekä kskeneet vernmaksajiin ja vaivaisavun nauttijihin, että vahingllisesti vaikuttaneet kk irtlaisväestön timintaja itsensä elättämiskykyyn. Armllisen vaivaishitasetuksen mukaan kukin kunta mudstaa eri vaivaishityhdyskunnan, mutta varteenttaen muutamia ehtja saa vaivaishityhdyskunta jakaantua piirikuntiin, mitkä kukin erikseen timittavat vaivaishitansa, jk kaiken pulesta mitä siihen kuuluu, taikka rajituksella vissien sain suhteen. Tämä määräys lienee alkujaan tarkittanut laajja kuntia ja sellaisia, jtka vesistön tai muun kautta lunnllisesti jakaantuvat kahteen
12 tai klmeen saan, jiden välillä yhdysliike n vaikea. Puheena leva sääntö n kuitenkin antanut aihetta pienemmillekin ja hyvillä kulkuneuvilla varustetuille kunnille jakaantumaan useaan piirikuntaan; niiden luku nusee usein 20 ja 30:een, jten kuhunkin piirikuntaan kuuluu ainastaan kyläkunta tahi pari taikka muutamia harvja talja. Sellainen piirikuntajak n llut sangen yleinen Mikkelin, Kupin ja Oulun lääneissä, mutta myös muutamin paikin muissa lääneissä. Vaivaishidn llessa näin järjestettynä, n kunkin piirikunnan, eli ikeammin piirikunnassa asuvien harvjen talnisäntien asiana sekä päättää keille ja millä tavalla vaivaishit n timitettava että myöskin kustantaa se. Sellaisissa lissa n selvää että piirikunnissa ketetaan, mikäli mahdllista, estää sellaisten henkilöiden sisään muuttamista, jtka vastaisuudessa mahdllisesti vivat jutua vaivaishidn hustaan. Varvaisuuden tässä khdin kerrtaan paikittain menneen niinkin pitkälle, ettei le tettu edes päiväläistäkään vieraasta piirikunnasta, lletikin js hänen taludellinen tilansa lukuisan perheen tähden n vähemmin edullinen. Irtnaisen työmiehen itsensä elättämisen ikeus tulee tämän kautta arveluttavassa määrässä rajitetuksi. Lämpöisenä vudenaikana saavat nämä päiväläisinä työtä maanmistajien luna, mutta työpalkat vidaan semmisissa lissa pysyttää kvin alhaisina. Talvisaikaan, kun tjmtä tavallisesti puuttuu, jutuvatnämätisäntiensä armille. Heille annettu apu tsin käy vaivaisavun nimellä, mutta tavallisemmin se n pidettävä lisäpalkkina kesällä suritetusta työstä. Tällaiset avunsaajat vat sen vuksi mitä läheisimmästi riippuvaiset muutamista harvista talnisännistä ja vat vaivaishitlaisen ja munamiehen väliltä. E i le ihmeteltävä että sen laatuinen taludellinen ja yhteiskunnallinen tila n vaikuttanut turmillisesti, sekä synnyttänyt haluttmuutta, laiskuutta ja siveellistä alentumista irtlaisväestössä, jka n verrattain lukuisa niissä paikkakunnissa, jissa piirikuntajak n yleisin. Myöskin lienee kansan taludellinen tila yleensä alhaisimmalla kannalla niissä kunnissa, jissa piirikuntajak puheenalaisessa mudssa n llut vimassa. Ja kysymyksessä leva järjestelmä n myös tuttanut lukuisia riitja ei ainastaan piirikuntien välillä, vaan myöskin näiden ja vaivaishityhdyskunnan yhteisen hallituksen välillä, jtka riitaisuudet vat kskeneet saksi yksityisten vaivaisavun saajien ktipaikkaikeuksia saksi vaivaishitkustannusten jakamista ja tasttamista eri piirikuntia khti. Humin ttaen nämä epäkhdat len minä mikäli mahdllista kettanut saada kuntia lupumaan tästä elättämistavasta, ja useat kunnat vatkin sen tehneet; tiset taas, jtka vat halunneet sitä edelleen pitää, vat asianmaiset Kuvernöörit velvittaneet laatimaan uudet tässä khdin lain vaatimusten mukaiset vaivaishidn-hjesäännöt.
13 Alempana leva taulu näyttää niiden 1894 vuden lpulla vimassa levien vaivaishidn-hjesääntöjen luvun, jissa n säädetty piirikuntajasta, kuin myöskin ajan, jllin nämät hjesäännöt n vahvistettu: Tab. '8. * Uudenmaan läänissä. Turun ja Prin läänissä. Wiipurin läänissä. Hämeen läänissä. i 5. p en P p S Mikkelin läänissä. Kupin läänissä. Oulun läänissä. Kk maassa. Ennen vutta 1879... 1 1 Vusina 1879 86... 3 2 ' 1 2 4 14 26 Vunna 1887... 1 _ 1 2» 1888...» 1889... 2 1 1 1 5» 1890... 1 1» 1891... 2 1 1. 4» 1892... 2. 1 8» 1893... 1 1 2» 1894... 1 1 1 3 Yhteensä 6 4 2. 6 2 5 6 16 47 Tästä taulusta näkyy että niistä 327 vaivaishidn-hjesäännöstä, mitkä vusina 1891 1894 n vahvistettu, ainastaan kahteentista n tettu määräyksiä piirikuntajasta. Näyttää siis siltä kuin tästä järjestelmästä yhä enemmän luvuttaisiin. Kska kuitenkin muutamat kunnat edelleen vat tahtneet pitää piirikuntajaka, valmistin minä viime Marraskuussa kiertkirjeen, jka sisälsi muutamia sfcuksia ja neuvja, jtka livat varteentettavat sellaisten vaivaishidn-hjesääntöjen laadinnassa, sekä timitin näitä kiertkirjeitä kaikille, jiden vaivaishidn-hjesääntöjä ei ltu vahvistettu sen vuksi että niissä li- säädöksiä piirikuntajasta; arvatenkin tulee sen jhdsta useammat sellaiset säännöt tänä vunna vahvistettavaksi. Valitettavasti ei kumminkaan tarkiinmatkaan säätämiset tässä khdin vine estää riitaisuuksia eri piirikuntain välillä eikä niitä muita epäkhtia, jtka tähän asti vat järjestelmää seuranneet.
14 Rutujärj estelmä. Meidän maassa käytetyistä vaivaisten elätystavista n n. k. pitäjällä kiertäminen vankin syntyjään ja n saanut alkunsa ammisista ajista. Pitäjänkiert järjestettiin myöhemmin rutujärjestelmäksi siten että määrätyt köyhät ikeutettiin pitäjän tilallisten luna saamaan sujaa ja rukaa vissit päivät manttaalia khden, ja 1852 vuden armllisessa vaivaishitasetuks.essa löytyy nimenmaisia säännöksiä rudulla pidsta ja tilanmistajien velvllisuudesta ttaa kukin vurssaan luksensa hidettavakseen ja ylläpidettäväkseen köyhiä vaivaishithallituksen määräysten mukaan. Entisaikina lieneekin rutulaisia heidän matkillaan hidettu varsin hyvin jpa vieraanvaraisestikin, kska hyvä tapa vaati että heidän piti syödä vieläpä samassa pöydässäkin kuin talnväki. Ja vielä tänäkin päivänä n rutulaisilla muutamin paikin hyvä ltava, jskin tämä käy harvinaisemmaksi. Yhä yleisemmin n näet kuultu valitettavan että rutulaisten tila suuresti n hunntunut samassa määrässä kuin patriarkkaalinen suhde perheessä n miltei lakannut ja jupa isäntäväen ja palkllisten sekä palkllisten ja armleivän syöjien välillä n laajennut. Nu miernkiertäjä ruturit tetaan sentähden vastaan ja khdellaan vähemmin tervetulleina vieraina, välttämättömänä pahana, jsta ketetaan päästä niin vähällä vaivalla kuin suinkin. Js rutivaivainen sen lisäksi n sairas tai raihnas ja semmisena hidn tarpeessa, n hänen tilansa sitä surkuteltavampi; ja varmaa n että sellainen saa kkea sekä hulimatnta khtelua että puutsta suuressa määrässä. Kska nykyään vimassa leva armllinen vaivaishitasetus vudelta 1879 ei enään velvita Min timistn mistajia taikka muita kdeissaan elättämään ja hitamaan vaivaisia, kska siis maanmistajat n vapautettu tästä manttaalin mukaan lasketusta vaivaisversta, ja kun mainittu vaivaishitasetus päinvastin säätää, että kaikkinainen vaivaisver n suritettava veräyrin mukaan ja henkimaksuna, näyttivät siis ennen vutta 1879 vahvistetut vaivaishidn-hjesäännöt tässä khdin kaipaavan muutsta. Vaivaishidn tarkastelijalle Elkuun 16 päivänä 1893 annetussa armllisessa jhtsäännössä leva määräys että vaivaishidn tarkastelijan tulee erittäin pitää vaaria että heikkmielisille, sairaille, saamattmille ja muille semmisille vaivaishitlaisille, jitten hitamiseksi pysyväistä linpaikkaa tarvitaan, hankitaan tarkituksenmukaista ja spivaa hita vakinaisissa asunnissa näkyy sen lisäksi tarkittavan rutivaivaisten luvun vähentämistä. Eutujärjestelmä n viimeisiin aikihin asti llut sangen yleinen; seuraava taulu sttaa kuntien luvun, jissa vunna 1887 vaivaisia elätettiin rudulla sekä rutulaisten, niin vanhempien kuin alaikäistenkin luvun:
Taulu. 9. L il il n i. p i d e t t i i n r u t u la is ia. K u n t a i n l u k u j i s s a R u t iv a iv a is t e n lu k u. Y h t c e n s f l. L a p s i a a l l e 1 5 v u d e n., V a n h e m p ia h e n k i lö i t ä. Uudenmaan l ä ä n i s s ä... 31 582 13 595 Turun ja Prin»... 77 717 149 866 Viipurin»... 37 1,012 21 1,033 Hämeen»... 38 1,342 159 1,501 V aasan»... 71 1,187 127 1,314 Mikkelin»... 19 780 18 798 Kupin»... 16 8S6 57 943 Oulun»... 47 1,049 2,692 3,741 Kk m aassa... 336 7,555 3,236 10,791 Näiden numeriden suhteen, jtka n saatu Tilastllisen keskustimistn julkaisuista, n kuitenkin humattava, että suuri sa Oulun läänin rutuvaivaisista vusi umpeensa elätetään samassa paikassa. Ne tdistavat kuitenkin että myöskin lapsia alle 15 vuden ijässä, jille armllisen vaivaishitasetuksen 14 :n mukaan n hankittava vakinainen asunt, aikaisemmin n kuljetettu rudulla. Minun vunna 1886 kkmistani tilastllisista tiedista rutulaisista sekä sellaisista, jilla li ikeus kulkea pitäjällä, kävi selville että näistä kknaista 5,525 li»rampja, skeita, kuurmykkiä taikka muilla ruumiinvammilla vaivattuja«. Ja vunna 1891 kkmiani, heikkmielisiä vaivaishitlaisia kskevien tietjen mnkaan li mainittuna vunna 225 heikkmielistä jaettuna rutuihin. Edellämainitut numert näyttävät siis tdistavan että muuts rutujärjestelmässä n llut tarpeen vaatima. Uusia hjesääntöjä laatiessaan vatkin useimmat kunnat kknaan lupuneet puheenalaisesta järjestelmästä. Alempana leva taulu näyttää niiden 1S94 vuden lpulla vimassa levien vaivaishidn-hjesääntöjen luvun, jtka säätävät rudulla pidsta, sekä ajan, jllin nämät hjesäännöt n vahvistettu.
16 Taulu 10. Uudenmaan läänissä. Turun ja Prin läänissä. g 3 E3 >5' r * 5' Hämeen läänissä. Waasan läänissä. Mikkelin läänissä. Kupin läänissä. Oulun läänissä. Kk maassa. Ennen vutta 1879... 2 2 Vusina 1879 86 -.. 2 5 1 2 2 1 1. 8 22 Vunna 1887..... 2 2.. 1888... 1 1 2» 1889... 1 1 2» 1890..... 1 3 1 2 7» 1891...... 3 1 1 5» 1892... 2 4 6.. 1893..... 1 1 2» 1894... 1 1 Yhteensä 4 5 5 9 6 4 3 15 51 Rudulla elättäminen näkyy siis yhä enemmän jutuneen käytännöstä; humattava n että niistä yli klmestasadasta väivaishidn-hjesäännöstä, jtka vusina 1891 1894 n vahvistettu, ainastaan 14 sisältää säännöksiä tästä elätystavasta, ja ettei ainatakaan tällaista le vahvistettu Uudenmaan, Turun ja Prin taikka Kupin lääneissä. Vaivaishuut* kaupat. Tässä yhteydessä katsn asiakseni mainita, ettei niin kutsuttuja vaivaiskuutkauppja minun tietääkseni viime vunna le missään pidetty ja len minä, Keisarillisen Senaatin antamaa määräystä nudattaen, Kuvernöö- ** reille evännyt sellaisten vaivaisliidn-hjesääntöjen hyväksymistä, jiden mukaan vaivaishuutkaupat n sallittu. Näyttääkseni että muuts tässä khdin n llut tarpeen vaatima, tahdn mainita että minun vunna 1886 tekemäni vaivaishittilastn mukaan vaivaishuutkauppja pidettiin kaikkein useimmissa, kunnissa Mikkelin, Kupin ja Oulun lääniä, sekä nin 15 kunnassa Uudenmaan, 80 Turun ja Prin, 85 'Wiipurin, 40 Hämeen ja 65 kunnassa "Waasan lääniä. Kaikkiaan mainitsee puheenalainen tilast 10,200 vaivaishitlaista, jtka tarjttiin hidlle julkisella huutkaupalla, kun sitä vastin ainastaan nin 4,500 annettiin elätteelle huutkaupatta.
17 Lpuksi n mainittava että n. k. Elberfeld-järjestelmä viime vunna ensi kerran n,fcettu käytäntöön meidän maassa; Oulun kunta n näet vaivaishithallituksensa esimiehen, Maisteri K. F. Kivekkään ehdtuksesta pyytänyt sellaista lisäystä vaivaishidn-hjesääntöönsä että kaupunki avunsaajien ja apua etsivien tarpeiden ja ljen tarkkaa tutkimista varten jaetaan aivan vähäisiin tarkastusalueisiin, jten kunkin tarkastusmiehen salle tulee krkeintain neljä köyhää, jk yksinäisiä taikka perheellisiä. Kaupungin vaivaistal n, riippumatta tästä, edelleen pidettävä vimassa. Elberfeld-järjestelmä. Olen tässä edellä esittänyt pääasialliset parannukset vaivaishidn alalla, jtka kuntain uusien vaivaishidn-hjesääntöjen kautta n saatu aikaan ei ainastaan sinä vutena, minkä tämä kertmus käsittää, vaan myös lähinnä edellisinä. Olisin tsin saattanut j aikaisemmissa vusikertm.uk- sissani jssain määrin tehdä selka siitä, miten puheenalaiset parannukset vat edistyneet, mutta kun kunnat yleensä lähettävät minulle vaivaishidn- hjesääntnsä pitemmän aikaa sen jälkeen kuin ne n vahvistettu ja vasta sitten kuin ne n painettu, ja minä sen jhdsta en le ennättänyt saada kaikkia edellisen vuden kuluessa vahvistettuja hjesääntöjä siksi kuin vusikertmukset kullinkin livat tehtävät, lisivat ne muutamin khdin tulleet vaillinaiset, jka vika, vaikka vähemmässä määrässä, vielä vaivaa tätäkin esitystä, syystä että eräät kunnat eivät vielä le minulle timittaneet vahvistettuja vaivaishidn-hjesääntöjään, tiset taas eivät ilmittaneet nk niillä tällaisia sääntöjä. Tämän jhdsta tiedt 8, 4, 5, 6, 7, 8, 'ja 10:nessä taulussa eivät le täysin lutettavat, kska niitä tehtäessä n puuttunut ilmituksia 28 kunnasta, kuten 2:sesta taulusta käy selville. Edellisinä vusina lisikin llut miltei mahdtnta kansliani sillisilla työvimilla ja hidastuttamatta muita töitä, ehtiä valmistaa niin suurta työtä kuin taulunliite I n, jsta ylempänä levat vähemmät taulut vat tteita; mutta kun Siviilitimituskunta sellaisia töitä varten n viime Kesäkuusta minulle myöntänyt ylimääräisen kanslian- apulaisen, n tämä käynyt mahdlliseksi. Epätäydelliset tilastlliset ilmitukset. JB. Virkamatkja vaivaishidn tarkastamisia ja järjestämistä varten. Vunna 1894 len tehnyt 13 pitempää ja lyhyempää virkamatkaa ja niillä käynyt alempana mainitussa 116 kunnassa (kun sitä vastin vunna 1892 kävin ainastaan 61 ja v. 1893 90 kunnassa) nimittäin: Vaivaishidnlarkastelijan kertmus v. 1894. 3 Matkain pituus ja tarkitus. (
IS Uudenmaan läänissä: Prvssa, Lviisassa, Tammisaaressa, Snappertuunassa, Inkssa, Siuntissa, Lhjalla, Nummella, Kirkknummella, Helsingissä, Nurmijärvellä, Tuusulassa, Prvn maaseurakunnassa, Arfcjärvellä ja Lappträskissä;.Turun ja Prin läänissä: Turussa, Halikssa, Perniössä, Kaarinassa, Paimissa, Pöytyällä, Maariassa, Marttilassa, Kskella, Hämeenkyrössä, Huittisissa, Punkalaitumella, Orihpäässä, Kkemäellä, Harjavallassa ja Alastarssa; V iipu rin läänissä: Viipurissa, Lappeenrannassa, Käkisalmessa, Srtavalassa, Viipurin maaseurakunnassa, Pyhtäällä, Kymissä, Valkealassa, Ruklahdella, Rautjärvellä, Ilmeessä, Antreassa, Hiitlassa, Parikkalassa, Srtavalan maaseurakunnassa, Suistamssa ja Krpiselässä; Hämeen läänissä: Hämeenlinnassa, Tampereella, Kskella, Kärkölässä, Lammilla, Hauhlla, Tuulksessa, Hattulassa, Tyrvännössä, Janakkalassa, Jämsässä, Krpilahdella, Smerlla, Smerniemellä, Tammelassa, Urjalassa, Pirkkalassa, Ylöjärvellä, Kangasalla ja Orihvedellä. V aasan läänissä: Kkklassa, Uudessa Kaarlepyyssä, Niklainkaupungissa, Jyväskylässä, Uuuden Kaarlepyyn maaseurakunnassa, Munsalassa, Vöyrillä, Oravaisissa, Viitasaarella, Laukaassa ja Jyväskylän maaseurakunnassa; Mikkelin läänissä: Mikkelissä, Savnlinnassa, Hartlassa, Jusassa, Leivnmäellä, Mäntyharjussa, Puumalassa, Pieksämäellä, Kerimäellä, Säämingissä ja Sulkavalla; Kupin läänissä: Kupissa, Jensuussa, Karttulassa, Maaningalla, Tuusniemellä, Rautalammilla, Vesannlla, Hankasalmella, Sunenjella, Kaavilla, Liperissä, Kuusjärvellä, Plvijärvellä, Kiteellä, Rääkkylässä, Pielisjärvellä, Thmajärvellä ja Värtsilässä; sekä Oulun läänissä: Oulussa, Trnissa, Kemissä, Iissä, Kuivaniemellä, Haukiputailla, Kem in maaseurakunnassa ja Simssa. Useimmissa paikissa len pitänyt kkuksia jk kk vaivaishithallituksen taikka myös ainastaan sen esimiehen kanssa, ilmitettuani hänelle edeltäpäin tulni, tällöin ttaen selka kunnan vaivaishidsta sekä tarkastaen siihen kuuluvia tilejä ja asiakirjja; muutamissa tapauksissa, varsinkin kun aikmukseni n llut tarkastaa vaivaistala, sitä vastin en le edeltäpäin ilmittanut tulani. Muutamiin näistä timituksista n lähinnä antanut aihetta asianmaisen kunnallislautakunnan tahi vaivaishitjhtkunnan pyyntö saada minun jhdllani itse paikalla pitää kkpusta, jssa lisi neuvteltava vaivaishidn erityiskhtien järjestämisestä, tisiin taas yksityisten henkilöiden minulle tekemät valitukset epäkhdista vaivaisten hidannssa. Avustaakseni vaivaistaljen järjestämisessä len pitänyt kkuksia Lhjalla, Turussa, Maa-
19 riassa, Kkemäellä, Käkisalmella, Smerlla, Jämsässä, Janakkalassa, TViita- saarella ja Hankasalmella. Kiitllisuudella pyydän tässä saada mainita että vaivaishitasiain esittelijä Turun ja Prin läänin Kuvernöörinvirastssa, varalääninsihteeri Oscar Ahlgren, seurasi minua pitemmällä virkamatkalla mainitussa läänissä, jllin muutamia vaivaistalja tarkastettiin ja kkuksia pidettiin myöskin kunnissa, jissa ei llut vaivaistala. Sellainen yhteinen matka, jlla lunnllisesti suuri jukk vaivaishitn kuuluvia yksityiskhtia jutuu keskustelun alaiseksi kuntain luttamusmiesten kanssa, n epäilemättä miaan tuntuvasti edistämään yhteistyötä Kävernöörinvirastn ja vaivaishidn tarkastelijan välillä. Vaivaishidn tarkastelua varten vahvistettuun vusirahansääntöön, jka liittyy Elkuun 16 päivänä 1893 samasta aineesta annettuun armlliseen julistukseen, n myöskin tettu vusiraha yhtä matka-apulaista varten, ja säätää mainittu julistus että js tarkastelija tarvitsee matka-apulaista, Senaatin Talussastn n, Siviilitimituskunnan ehdtuksesta määrättävä tilaisuutta varten siksi spiva henkilö. Tällaisen määräyksen jhdsta n Helsingin sumalaisen nrmaalilysen klleega, Victr Hellman, viime kesänä pulenklmatta kuukauden ajan hitanut puheenalaista matka-apulaisen tinta ja sillin käynyt nin 50 kunnassa eri sissa maata. Matkustus lääninhallituksen virkamiehen seurassa. Matka-apulainen. C. Kirjallisia neuvja ja hjauksia. 1894 vuden kuluessa n minulta eri tahilta maata pyydetty neuvja tusta tahi tästä yksityisseikasta vaivaishidn alalla. Tällaisten diaariihin merkittyjen asiain luku n vuden kuluessa nussut 97 (kun niiden luku v. 1892 li 67 ja v. 1898 sata). Yksitista niistä n kskenut kuntain vaivaishidn-hjesääntöjä, 7 vaivaisten elätteelle antamista, 20 hitlaitksia vaivaisia ja sairaita varten, 19 vaivaishittilasta sekä lput 40 muita vaivaishitn kuuluvia yksityiskhtia. Alempana levat numert sttavat niiden kuntain luvun eri lääneissä, jille minä tässä khdin len antanut apuani. Asiain luku ja laatu. Taulu 11. Uudenmaan läänissä... Turun ja Prin».. Wiipurin n.. Hämeen».. 6 kuntaa. 10 15» 10
20 Waasan läänissä... IB kuntaa. Mikkelin».... 7» Kupin»... 8» Oulun»... 14» Yhteensä 83 kuntaa. Rskennuspiirus* tulisia. Suullisia neuvja. Rakennuspiirustuksia kskevista asiista neljä n llut teknillistä laatua. Niinpä len pyynnöstä telinyt suunnitelman Smern kirknkylän kansakulun muuttamiseksi vaivaistalksi, minkä suunnitelman mainittu kunta myöskin n hyväksynyt, sittenkuin, kunnan jakaannuttua useaan kulupiiriin, kirknkylän kansakulutal havaittiin tarkitukseensa liian avaraksi. Niinikään len tehnyt ehdtuksen phjapiirrkseksi kahta sivurakennusta varten Siuntin ja Sj^smän vaivaistalihin, jissa kummassakin tulipal hävitti niissä lleet entiset rakennukset. Ehdtukseni Siuntin vaivaistala varten hyväksyttiin, jta vastin Sj^smän kunta minun ehdtukseni jhdlla teetti itselleen uudet piirustukset, mitkä asianmainen Kuvernööri sittemmin vahvisti, tehtyään niihin vähempiä muutksia. Lpuksi len Leivnmäen kunnalle tehnyt phjapiirustukset aivan vähäistä pakktyölaitsta varten. Vuden kuluessa len sen lisäksi yksissä neuvin Yleisten rakennusten Ylihallituksen kanssa tehnyt piirustukset vaivaistala varten, jka käsittää neljä perheentupaa ja kaksi ismpaa salia, kumpikin jaettu kahdeksaan pienempään, kahdelle hengelle aittuun kppiin. Nämät piirustukset n Siviili- timituskunnan myöntymyksellä painettu maksutta jaettavaksi kunnille. Tämän yhteydessä pyydän vielä mainita, että minä myöskin kansliassani len vastaanttanut -kk jukn henkilöitä eri sista maata, jtka vat halunneet persnallisesti keskustella kanssani vaivaishita kskevista asiista, kuten esimerkiksi uusien vaivaishidn-hjesääntöjen laatimisesta, vaivaistaljen suunnittelemisesta, jhtajien ttamisesta näihin laitksiin taikka tahtneet esiintuda valituksia vaivaishidn järjestämisestä paikkakunnallaan y. m. j y t Epäkhtia tai hairahduksia vaivaishidssa, jista muistutuksia tahi valituksia n tehty. Vaivaistaljen tarkastukset. Kuluneena vunna len virkamatkillani tarkastanut nin viittäkymmentä vaivaistala ja havainnut useimpien niistä levan tyyd3rttävässä kunnssa, riippumatta siitä lenk ennaklta asianmaisille ilmittanut pidettävästä tarkastuksesta vai enkö. Useimmissa tapauksissa len kuitenkin
21 edeltäkäsin kutsumat asianmaisen vaivaishithallituksen tahi sen esimiehen näihin tilaisuuksiin sekä saadakseni tieta niistä tulksista, jtka laitsten kautta li saavutettu, että myöskin vidakseni, tarpeen vaatiessa, antaa vaivaishithallituksille neuvja ja sviittja vaivaistaljen spivammasta järjestämisestä. Ainastaan muutamien tällaisten laitsten jhdsta len llut paktettu tekemään muistutuksia. Yleensä näyttävät vaivaistalihin tetut vanhemmat henkilöt ja varsinkin heikkmieliset, sairaat ja saamattmat saavan hyvää hita ja myöskin levan sekä tyytyväiset että kiitlliset siitä. Sitä vastin ne hitlaiset, jtka vat jssain määrin työhön kykenevät, eivät ylimalkaan sta samaa tyytymystä, vaan valittavat tun tustakin siitä että heiltä vaaditaan järjestystä ja raskasta työtä; mikäli minä len vinut asiaa arvstella, vat nämä valitukset kuitenkin useimmissa tapauksissa lleet aivan aiheettmat ja vat enimmäkseen jhtuneet siitä että valittajat tahtivat vaihtaa järjestettyä vaivaistaln elämää entiseen yksityiskdin elämään, missä he livat tttuneet säännöllisesti saamaan vaivaisapua. Mitä kskee lasten ttamista vaivaistaln, n vakaumukseni se, että heidän kasvatuksensa tällaisissa laitksissa sangen helpsti jutuu väärälle tlalle, kska he täällä saavat vaikutusta vanhempien hitlaisten hunsta esimerkistä, jista hitlaisista usein kyllä enemmistö n pidettävä siveellisesti turmeltuneena. Santtu kskee erittäin niitä vaivaistalja, jissa lapset n sijitettu asumaan samaan huneeseen kuin vanhat hitlaiset tai näiden lähimpään läheisyyteen. Mutta sillinkin kuin lapset asuvat erityisissä heitä varten aituissa sastissa, len havainnut jukn epäkhtia jhtuvan tästä kasarmielämästä, jista mainittakn erittäin se että lapset vieraantuvat perhe- ja ktielämästä, sekä yksinkertaisen talnpikaistaln lista ja askareista, jsta n llut seurauksena että he, päästj-ään laitksesta, vat sttautuneet vähemmin sveliaiksi palkllisen timiin. Useimmissa vaivaistalissa ei pidetäkkään lapsia muuta kuin pikkeustapauksissa ja lyhyemmiksi ajiksi, elikkä siksi että heille muualla ennätetään hankkia hita. Erityisiä lastenkteja löytyy kymmenkunta vaivaistalssa, ja ainastaan muutamassa harvassa n lapset vastaiseksi pantu asumaan yhteen täysikasvuisten hitlaisten kanssa. Kska vaivaishidn tarkastelijalle annettu armllinen, jhtsääntö kumminkin velvittaa häntä erittäin silmällä pitämään sekä sitä ettei vaivaishidn hustaan annettuja lapsia yleensä teta vaivaistalihin, jissa ei le erityistä sasta heitä varten eli lastenktia, että sitäkin että vaivaishitlaitksissa siveellisesti turmeltuneet ja kunnialliset hitlaiset jiden jälkimmäisten jukkn lapsetkin lunnllisesti kuuluvat mikäli mahdllista pidetään ja hidetaan eri huneissa, len minä llut paktettu vaatimaan lasten muuttamista viimemaini-
22 Tuusniemen vaivaistal. Plvijärven vaivaistal. tuista vaivaistalista ja niiden timittamista elätteelle yksityisten henkilöiden lu. Kuitenkin len katsnut ettei äskenmainittu lainkhta tarkita aivan vähäisiä lapsia, jtka tarvitsevat äitiensä hita ja jihin vanhempien esimeikki ymmärrettävistä syistä ei saattane vaikuttaa. Sy3Tta suurempaan tyytymättömyyteen len havainnut ainastaan Tuusniemen ja Plvijärven vaivaistalissa Kupin lääniä, Huittisten köyliäin- hitlaitksessa Turun ja Prin lääniä, sekä Hauhn samanlaisessa laitksessa Hämeen läänissä. Kun minä Helmikuun 5 päivänä 1894 kävin ensin mainitussa, Tuusniemen vaivaistalssa, jka sijaitsee Jujärven Pahkasal nimisessä saaressa, pidettiin laitksen kaikkia nin 80 hitlaista pienehkön talnrakennuksen kahdessa kamarissa ja tuvassa. Miten suuri tungs li, tdistaa j se että kun hitlaiset yöllä nukkuivat laattialla, melkein kk. permannn ala peittyi heistä, jtta ainastaan muutamia kapeita käytäviä pidettiin auki ville. ja lapset makasivat sikin skin. Siinä miehet ja naiset, terveet ja sairaat, täys-ikäiset Ainastaan muutamia makuu-lavereita löytyi. Lapset livat pulialastmat taikka puetut ryysyihin; ilmituksen mukaan ei ainatakaan lasta käytetty kulussa. vinut lla puhettakaan sellaisessa tungksessa. Mistään sisätyöstä lunnllisesti ei Edellisenä talvena li kuitenkin, kuten kerrttiin, kahta vertaa suurempi luku eli 160 henkeä llut tettuna samaan laitkseen, mutta li sillin salle heistä annettu asunnksi vaivaistaln riihirakennus. Suuri epäjärjestys ja siivttmuus vallitsi kaikkialla. E i llut palja paremmassa kunnssa Plvijärvenkään vaivaistal, jta pari päivää sen jälkeen kävin tarkastamassa. Siinä asui sillin 133 hit- laista. jtka öisin samin makasivat permannlla, miehet ja vaimt, terveet ja sairaat, täysikasvuiset ja lapset sekasin. Vaikka läänin Kuvernööri j syksyllä 1S93 li antanut käskyn hankkia sänkjgä laitkseen, li niitä siellä ainastaan muutamia. Ykdessäkin huneessa li lattia niin täyteen ahdettu nukkujia, jtta paremman tilan saavuttamiseksi rukapöytä yöksi hinattiin kattn. Viipj-mättä ilmitettuani Kuvernöörille näistä epäkhdista, Kuver- nöörinvirast velvitti sekä Tuusniemen että Plvijärven kunnat viipymättä ja viimeistään kuukauden kuluessa siitä kuin Kuvernöörinvirastn päätös li kuntakkuksen tiedksi saatettu, ttamaan lapset vaivaistalsta pis sekä timittamaan ne elätteelle hyviksi tunnettuihin kteihin, kuitenkin niin että alle kahden vuden levat lapset saivat pysyä äitiensä luna, sijittamaan miehet ja naiset sekä terveet ja sairaat eri huneisiin asumaan, hankkimaan kaikille hitlaisille kelvlliset vuteet tahi sellaiset makuulaverit, jita paikkakunnalla käytettiin, sekä tarkin pitämään siitä hulta ettei vaivaistaln eri huneisiin sijitettu useampia hitlaisia, kuin että kukin henkilö saisi salleen ainakin 10 kuutimetriä ilmaa.
23 Sen hessa Kuvernööri käski asianmaisia nimismiekiä valvmaan että näitä käskyjä nudatettiin. Lievittävänä asianhaarana n kuitenkin mainittava että mlemmat puheenalaiset laitkset, minun niissä käydessäni, livat pidettävät väliaikaisina. Plvijärven kunta n senjälkeen päättänyt melkisesti laajentaa vaivaistalaan. Mitä Huittisten vaivaistaln tulee, niin näyttää siltä aina perustamisestaan asti puuttuneen yleisön luttamus. Niinpä Huittisten kirkkherra, Prvasti Oskar Frd. Ingelius j Maaliskuun 14 päivänä 1891 kirjitti minulle että kska kuntaan li perustettu vaivais- ja työhune,} mutta paljn eri mieltä vallitsi siitä, miten sen hallinnn yksityiskhdat sveliaimmin livat järjestettävät, jsta taas li llut seurauksena hrjuminen sinne ja tänne, niin hän, virkunsa pulesta, pyysi minuä, niin pian kuin asianhaarat sen sallisivat, saapumaan sinne järjestämään puheenalaisia epäselviä asiita. Tämän jhdsta minä senjälkeisen Kesäkuun 11 päivänä kävin mainitussa laitksessa sekä annin vaivaishithallituksen esimiehelle hjeita sen hidsta. Seuraavassa Syyskuussa sain paikkakunnan kruununvudilta virkakirjeen, jssa hän valitti eräistä vaivaistallla vallitsevista epäkhdista. Sen jhdsta minä nyt vaivaishithallitukselle kirjallisesti uudistin j ennen tekemäni muistutukset, jta paitsi humautin että kska laitksen jhtaja li sttanut puuttuvaaymmärrystä timessaan, hänet pitäisi jksihin ajaksi lähetettämän tisiin vaivaistalihin saamaan käytännöllistä kkemusta tällaisten laitsten jhdsta taikka myöskin että uusi jhtaja valittaisiin. Vähäistä myöhemmin vaivaishithallitus ilmitti minulle niistä timista, jihin se kirjeeni jhdsta li ryhtynyt ja humautti samalla ettei mitään arva lisi annettava kruununvudin kirjeelle sekä että jhtaja edelleen li virassaan. Vaivaistalssa matkaansaadut muutkset lienevät kuitenkin lleet jtenkin vähäarviset, sillä vusi sen jälkeen, eli Syyskuun 20 päivänä 1892 ilmitti paikkakunnan piirilääkäri kirjeessä minulle vaivaistallla ja varsinkin sen huruinsastlla vallitsevista epäkhdista, jsta minä tein ilmituksen Kuvernöörille, jka sakn uhalla velvitti Huittisten kunnan panemaan vaivaistalnsa sellaiseen kuntn, että asianmainen piirilääkäri sen saatti hyväksyä. Vaan ei tämäkään timenpide näytä tuttaneen tivttua tulsta, sillä kun minä Maaliskuun 10 päivänä 1894 Kuvernöörinvisastn varalääninsihteerin läsnä llessa kävin tarkastamasta puheenalaista laitsta, humattiin se yhä vielä levan sangen epätyydyttävässä kunnssa, kska nimittäin, muun muassa, mnta kymmentä lasta li sijitettu samaan huneesen kuin vanhat, ja sairaat, jtka eivät saaneet tarpeellista hita. Vähäistä ennen li kuitenkin vihdin uusi jhtaja tettu laitkseen, sittenkuin tyytymättömyys vanhaan li siihen määrin kiihtynyt, että muutamat yksityiset Huittisten kuntalaiset livat pyytäneet Kuvernööriä erttamaan hänet virastaan, sitten Huittlsten vai«vatstal.
.24 «Hauhn vaivaistal. kuin ke asianmaisessa kihlakunnanikeudessa livat kuulusteluttaneet tdistajia siitä tavasta, miten mainittu jhtaja li hitanut tehtäviään. Kuvernööri n sen jälkeen Maaliskuun 15 päivänä 1894 antamassaan päätöksessä velvittanut vaivaishithallituksen jäsenet ja esimiehen, kunkin heille sitä varten pannun sadan markan uhkasakn haastlla, kuuden viikn kuluessa päätöksestä tiedn saatuaan, pitämään hulta siitä että kaikki lapset ertettiin vaivaistalsta ja annettiin yksityisille elätettäväksi ja että kuluijässä leville lapsille hankittiin tilaisuutta kulunkäyntiin, kuitenkin sellaisella pikkeuksella että lasten, jtka eivät vielä lleet täyttäneet klmea vutta, ja jiden äidit saivat ylläpitnsa laitksessa, sallittiin jäädä sinne sillä ehdlla ettei heitä pidettäisi samissa huneissa kuin sairaita ja niitä jtka livat vuteen mia; että heidän tuli asianmaisen lääkärin kanssa tehdä spimus siitä että tämän vähintäin kerran kuukaudessa, mutta tarpeen vaatiessa useammin, kävisi vaivaistalssa ja sen huruinhu- neessa antamassa tarpeellisia määräyksiä sairaiden ja heikkmielisten hitamisesta kuin myöskin lääkärin antamalla tdistuksella näyttää piirin kruu- nunnimismiehelle lik näitä määräyksiä nudatettu vai ei. Mitä lpuksi tulee Hauhn kunnan vaivaistaln, kävin minä siinä viime Lkakuun 10 päivänä, ja havaitsin sillin, että laitksen klmeen asuinhuneesen li pantu asumaan mnta heikka ja vuteellista sairasta, ja että huruin sastssa, jka li sijitettu eri tupaan, jka lautaseinien kautta li jaettu neljään kppiin ja eteiseen hidettiin myöskin sairasmielisiä henkilöitä. Laitksen jhtajatar ilmitti kumminkin kysyttäessä että näiltä ptilailta kknaan puuttui lääkärinhita, kskei laitksessa sinä vunna llut käynyt lääkäriä muuta kuin kerran, eikä sillinkaan vaivaishithallituksen taikka sen esimiehen timesta, kuin myöskin ettei hurujen pulella asunut ainatakaan henkilöä täysissä ruumiin ja sielun vimissa, vaan ainastaan mielisairaita sekä suurimmassa määrässä saamattmia hitlailla, jsta jhtajatta a n arvelun mukaan, tulipaln taikka muun nnettmuuden sattuessa, saatti lla arveluttavat seuraukset. Jhtajatar kerti sen hessa että vaivaistaln vähäistä jälkeen uudenvuden li passitettu vanhempi mieshenkilö, jta aikaisemmin li pidetty rudulla ja jta vaivasi pitkälle edistynyt spitali- tai spitalintapainen tauti, niin että liha hänen jäsenistään mätäni ja irtaantui, levittäen pahaa hajua. Sairaan rudulla llessa ei hänelle ltu timitettu lääkärinapua eikä edes senkään jälkeen, kuin hänet li vaivaistaln tettu, vaivaishithallitus llut kutsuttanut lääkäriä, vaan li hän aluksi sijitettu päärakennukseen, missä muutkin hitlaiset pidettiin, ja siirrettiin sieltä Helmikuussa hurujen rakennukseen, jssa hän, ajittain raivpäisten hurujen ympäröimänä, parin viikn kuluttua kuli. Jhtajatar li kuitenkin ilmittanut Hämeenlinnassa asuvalle piirilääkärille tästä taudinkhtauksesta, minkä