Läntisen saaren rantayleiskaava

ILKONSAARET Läntisen saaren rantayleiskaava ympäristöarviointi Jouko Sipari

2 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENTELMÄT 3 ALUEEN YLEISKUVAUS 4 TULOKSET 4 1. Saaren pohjoispää 4 2. Saaren keskiosat 6 3. Lounaissivun saari 8 4. Saaren eteläpää 8 MUU LAJISTO 10 YHTEENVETO 10 LIITTEET Kannen kuva: Ilkonsaarten välinen salmi etelästä kuvattuna.

3 JOHDANTO Taipalsaaren Ilkonsaarten läntisemmän saaren suunnittelualueella tehtiin rakennus- ja maankäyttölain mukainen luonto- ja maisemainventointi touko-elokuussa 2013 (LIITTEET, Kartta 1.). Työssä inventoitiin suunnittelualueen luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojellut luontotyypit, metsälain 10 mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt, vesilain 15a ja 17a tarkoittamat pienvedet sekä muut arvokkaat kohteet. Suunnittelualueen eläin- ja kasvilajiston inventoinnissa arvioitiin uhanalaisten lajien (Luonnonsuojelulaki 46 ) ja erityistä suojelua tarvitsevien lajien (LSL 47 ) sekä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymisalueiksi sopivia kohteita. Lajistoa koskeva selvitystyö keskittyi kasvistoon ja linnustoon. Linnusto- ja kasvistoselvitysten yhteydessä selvitettiin myös mahdollista liito-oravan (Pteromys volans) esiintymistä suunnittelualueella. Erillistä nisäkäskartoitusta alueella ei kuitenkaan tehty. Muut mahdolliset luontoarvot, joilla voisi olla merkitystä alueen maankäyttöä suunniteltaessa, käytiin läpi kasvistoselvityksen yhteydessä. Suunnittelualueen maaperä- ja vesiolosuhteita arvioitiin kunkin alueen ekologiaa ja käytettävyyttä silmällä pitäen. TUTKIMUSMENETELMÄT Inventointi keskittyi kasveihin ja lintuihin, muuta lajistoa (lähinnä nisäkkäät ja nisäkkäistä erityisesti liito-orava) seurattiin kasvillisuuskartoituksen yhteydessä. Kasvilajisto tutkittiin kartoittamalla alue systemaattisesti osa-alueittain kesäkuun lopulla rauhoitettujen ja uhanalaisten lajien toteamiseksi. Kartoituksen yhteydessä tutkittiin alueelta myös mahdolliset rauhoitettavat tai suojelua vaativat biotoopit sekä mahdolliset uhanalaisille lajeille soveltuvat elinympäristöt, merkittävät maisemakokonaisuudet sekä mahdolliset muut arvokkaat luontotekijät sekä arvioitiin alueen maaperä- ja vesiolosuhteita ekologiselta kannalta. Inventoinnissa hyödynnettiin myös suunnittelualueesta tehtyjä muita selvityksiä sekä harrastajien tekemiä havaintoja suunnittelualueella (Tiira, Hatikka), mikäli niitä oli tehty. Liito-oravan mahdollista esiintymistä suunnittelualueella seurattiin aktiivisesti tarkastamalla kaikki todetut kolopuut, kookkaat ja iäkkäät koivut, haavat ja tervalepät sekä tarkastamalla kaikki lajille sopivat elinympäristöt, jolloin seurattiin mahdollisia merkkejä lajin oleskelusta alueella. Havainnot ja arviot kirjattiin ylös havainnointipaikalla. Maastotöiden yhteydessä on kerätty suunnittelualueesta myös kuva-aineisto, jota on käytetty hyväksi inventoinnin tulosten kokoamisessa sekä raportin laadinnassa. Raportissa on esitetty inventoinnin tulosten lisäksi niiden perusteella tehdyt suositukset maankäytön suunnittelua varten.

4 YLEISKUVAUS Suunnittelualue kallioisesta saaresta, joiden alavimmissa osissa on kivistä, voimakkaasti huuhtoutunutta harjuainesta. Saaren luoteis- ja kaakkoispäässä on korkeat kallioalueet, keskellä oleva kallioinen alue on selvästi matalampi. Kallioalueita yhdistää harjusorakannakset hiekkapohjaisine poukamineen. Eteläisempi poukama on saaren lounaisrannalla ja pohjoisempi laaja poukama saaren koillisrannalla. Koillisrannan hiekkapohjainen poukama rajautuu kaakossa pitkään, kiviseen harjusorasärkkään. Saaren koillissivulla on pienialainen kallioluoto sekä yksittäisiä siirtolohkareita ja kareja. Saaren lounaispuolella on kalliosaari, jonka lähiympäristössä on pienialainen luotojen ja karien ryhmittymä. Myös lähellä lounaisrantaa oli todettavissa muutamia kallioluotoja. Saaren etelä- ja pohjoispään korkeammat kallioalueet ovat mäntyvaltaista kuivaa kangasta (VT), lakialueiltaan paikoin karua kangasta (VT ja ClT). Keskiosien alavammat alueet ovat tuoretta kangasta (MT). Rantavyöhykkeen niukka lajisto sekä kalliorannoilla että hiekkapohjaisilla rannoilla indikoi oligotrofista vettä ja lahdelmissa dys-oligotrofista vettä. Saaren koillisrannalle on rakennettu kaksi retkisatamaa. Toinen satama on saaren pohjoispään hiekkarannalla ja toinen saaren eteläpään kalliorannalla, Ilkonsaarten välisessä salmessa. Molemmissa satamissa on mm. grillikatos ja jätehuoltojärjestelyjä. Satamista lähtee rakennettuja polkuja, jotka yhdistävät satamia toisiinsa sekä polkuja saaren pohjoispäähän rakennetuille tsasounille ja saaren eteläpään näköalapaikalle. TULOKSET 1. Saaren pohjoispää (LIITTEET, Kartta 1.) Saaren pohjoispäässä on korkea kalliolaakio (esim. Kuvat 3. ja 4.), jolta maasto viettää loivasti kohti pohjoiskärkeä (Kuva 2.) päätyen harjusoraniemeen (näkyy Kuvassa 1.). Aivan niemen kärjessä on pienialainen avokallio. Maaperä kalliolaakiolta kohti niemen kärkeä on harjusoraa, ylärinteiltään kivisempää ja alarinteiltään kivetöntä, karkeaa harjusoraa. Saaren pohjoispään koillisrannat ovat kallioisia (Kuva 1.) ja lounaisrannat nopeasti syveneviä sorarantoja, paikoin kivisiä. Laakeat rinteet ja alavat alueet ovat mäntyvaltaista tuoretta kangasta (MT), sekapuuna jonkin verran koivua (Kuva 2.). Kalliomäen koillispuolella on harvennettua kuusimetsää (OMT), itse kalliomäen rinne koilliseen on äkkijyrkkä (Kuva 3.). Mäen lakialue on kalliomännikköä (VT, paikoin CT) ja mäen lounaissivun sekametsässä oli todettavissa lehtomaisuutta (OMaT) (Kuva 4.). Kalliomäen lounaisrinne viettää varsin jyrkkänä rantaan asti (Kuva 5.). Kalliomäen kaakkoissivulle, lounaisrinteeseen sekä pohjoispään hiekkamaalle on rakennettu tsasounat (Kuva 5.). Puusto alueella todettiin keski-ikäiseksi ja metsätyypit lajistoltaan tavanomaisiksi kangasmetsien ja lehtomaisten kankaiden lajistoksi. Ranta- ja vesikasvilajisto todettiin tavanomaiseksi oligotrofisten vesien lajistoksi. Jyrkimmät rannat todettiin kasvittomiksi. Myös linnusto todettiin tavanomaiseksi

5 kangasmetsien ja oligotrofisten vesien lajistoksi. Liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveliasta elinympäristöä saaren pohjoisosassa ei todettu. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Saaren pohjoispään kapea niemenkärki, jyrkkärinteinen kalliomäki ja kaakkoisrannan pieni kallioniemeke ovat maisemallisesti merkittäviä, jonka vuoksi ne tulisi jättää nykytilaansa (LIITTEET, Kartta 1.). Kuva 1. Pohjoispään kallioista koillisrantaa. Taustalla sorarantainen pohjoiskärki. Kuva 2. Pohjoiseen viettävää harjusorarinnettä. Kuvattu pohjoisesta kalliomäelle päin. Kuva 3. Kalliomäen koillisrinne on äkkijyrkkä. Alueella oli todettavissa myrskytuhoja. Kuva 4. Kalliomäen lakialuetta pohjoiseen kuvattuna.

6 Kuva 5. Kalliomäen lounaisrinteen tsasouna harvassa männikössä (MT). Kuva 6. Paikoin kivistä kaakkoisrinnettä ja sen nuorta taimikkoa MT-männikössä. 2. Saaren keskiosa (LIITTEET, Kartta 1.) Saaren keskiosa on alavaa, loivasti kumpuilevaa aluetta, jolla on muutamia pienialaisia kalliomäkiä (Kuva 7.). Saaren keskiosa on leveydeltään noin 100m kaveten pohjoisessa muutaman kymmenen metrin levyiseksi kannakseksi. Tämän kannaksen molemmat rannat ovat sorapohjaisia oligotrofisia rantoja. Kannaksen koillisrannalla on venesatama (Kuva 8.), jonka eteläpuolella on pitkä ja kapea vedenalainen särkkä (ks. LIITTEET, Kartta 1., osa-alue 2.). Pääosa alueen puustosta on keski-ikäistä mäntymetsää (MT-kangasta) (Kuva 9.). Kalliomäkien alueella oli todettavissa runsaammin haapaa (kalliomäet MT -kangasta). Kookkaimmassa haavikossa todettiin myös kolopuita sekä käpytikka reviirillään. Keskiosan lounaisrannan kautta johtaa rakennettu polku eteläpään satamasta pohjoispään satamaan (Kuva 10.). Lounaisrannalla on pienialainen hiekkapohjainen poukama (Kuva 11.). Koillisranta venesataman eteläpuolella on lounaisrantaa kallioisempi ja yleisilmeeltään karumpi (Kuva 12.). Osa-alueen kasvi- ja lintulajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien ja oligotrofisten vesien lajistoksi. Liito-oravaa tai merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella ei todettu. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Osa-alueen koillisrannan kapea särkkä ja sen läheiset kalliorannat ovat maisemallisesti merkittävät ja tulisi jättää nykytilaansa (LIITTEET, Kartta 1.). Osa-alueen kapea pohjoispää on maisemallisesti merkittävä ja tulisi jättää nykytilaansa.

7 Kuva 7. Saaren keskiosa on alavaa ja varsinkin lounaisrannalta lehtipuuvaltaista. Kuva 8. Koillisrannan venesataman alue on oligotrofista, niukkakasvista sorarantaa. Kuva 9. Hiekkaisimmilla mailla kangasmetsissä on kuivan kankaan piirteitä (MT/VT-kangasta). Kuva 10. Lounaisrannan kautta on rakennettu venesatamien välinen polku. Kuva 11. Lounaisrannan pieni hiekkapohjainen poukama. Kasvillisuus indikoi oligotrofisuutta. Kuva 12. Keskiosan kallioista koillisrantaa. Rannan takana mäntyvaltaista tuoretta kangasta.

8 3. Lounaissivun saari (LIITTEET, Kartta 1.) Ilkonsaaren lounaispuolella on oligotrofisille reittivesille tyypillinen kalliosaari, jota ympäröi siirtolohkareet ja pienet silokalliokarit. Saari on pienialainen (alle 1ha). Puusto saarella on niukka ja saarta reunustavat maisemallisesti merkittävät silokalliot (Kuva 13.). Saaren kasvi- ja lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Saari kareineen on kuitenkin merkittävä lokkien ja tiirojen pesimäpaikka (Kuva 14.). Kuva 13. Kalliosaari läntisen Ilkonsaaren lounaissivulla. Kuvattu etelästä. Kuva 14. Harmaalokki vartiossa saaren länsirannan kalliolla. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Saari ympäröivine kareineen on maisemallisesti merkittävä sekä tärkeä lokkien ja tiirojen pesimäpaikka, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa. Saari on myös pienialainen (alle 1ha), jonka vuoksi se ei sovellu rantarakentamiseen. 4. Saaren eteläpää (LIITTEET, Kartta 1.) Saaren eteläpäätä hallitsee laaja ja korkea kalliolaakio, jonka keskiosassa on pienehkö murroslaakso. Kalliot laskevat jyrkästi rantaviivaan asti lähes koko rantaviivan matkalla. Erityisesti koko koillisranta on jyrkkää kalliorantaa (Kuva 15.). Lounaisrannan rantakalliot ovat myös laajat ja nousevat korkealle saaren keskiosaan, jossa on näköalatasanne (Kuvat 16., 17. ja 18.). Saaren eteläpään kalliorannat ovat matalampia, mutta muodostuvat kalliojyrkänteistä. Myhkiön saarta vastapäätä ne ovat maisemallisesti merkittäviä (Kuva 19.). Eteläpään itäsivun kalliorannat ovat aivan toista Ilkonsaarta vastapäätä ja muodostavat maisemallisesti merkittävän salmen saarien välille (Kuva 20.). Itäsivulla saaren eteläpäässä on venesatama rakennelmineen. Rantakalliot ja kallioiden lakialueet ovat Metsälain tarkoittamaa harvapuustoista kalliomännikköä (ClT -männikköä) (Kuvat 16.-18.). Kallioiden alarinteillä oli paikoin todettavissa kuivaa kangasta (VT) pääpuulajina mänty ja alavammilla alueilla mäntyvaltaista tuoretta kangasta (MT). Puusto Ilkonsaaren eteläosassa on keski-ikäistä ja mäntyvaltaista, paikoin puhdasta mäntymetsää.

9 Alueen kasvi- ja lintulajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien ja oligotrofisten vesien lajistoksi. Vesikasvilajisto todettiin niukaksi rantojen jyrkkyyden vuoksi. Liito-oravaa tai merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella ei todettu. Kuva 15. Koillisrantaa Ilkonsaaren eteläpäässä. Kuvaussuunta etelään. Kuva 16. Lounaisrannan jyrkkää kalliorantaa Ilkonsaaren eteläpäässä. Kuva 17. Lounaisranta on niukkapuustoista kalliorantaa. Kuvaussuunta etelään. Kuva 18. Ilkonsaaren eteläpään näköalatasanteelta avautuu maisema länteen. Kuva 19. Aivan Ilkonsaaren eteläkärjen jyrkkää kallioseinää Myhkiön vastapäätä. Kuva 20. Eteläpään kallioinen salmi Ilkonsaarten välissä. Salmessa on venesatama.

10 Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Saaren eteläpään koillisrannan laajat kallioalueet Ilkonsaarten välisessä salmessa ovat maisemallisesti merkittävät, jonka vuoksi ne tulisi jättää nykytilaansa (LIITTEET, Kartta 1.). Etelärannan kalliojyrkänteet ovat niin ikään maisemallisesti merkittävät, jonka vuoksi ne tulisi jättää nykytilaansa (LIITTEET, Kartta 1.). Lounaisrannan korkeat kalliorannat ovat maisemallisesti merkittävät ja niillä kasvaa Metsälain tarkoittamaa harvaa kalliomännikköä (Kuvat 16., 17 ja 18.), jonka vuoksi ne tulisi jättää nykytilaansa (LIITTEET, Kartta 1.). MUU LAJISTO Ilkonsaarten ja Myhkiön alueella on todettu saimaannorppaa ja Metsähallituksen antamien tietojen perusteella aluetta voidaan pitää saimaannorpan esiintymisalueena. Tästä johtuen alueen rantarakentamista tulisi välttää. YHTEENVETO Läntisen Ilkonsaaren kasvi- ja lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Liito-oravaa tai merkkejä liitooravan oleskelusta alueella ei todettu uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä. Alue on saimaannorpan esiintymisaluetta. Ilkonsaaressa ja sen lähiympäristössä on useita maisemallisesti merkittäviä kohteita (LIITTEET, Kartta 1.). Saaren maankäyttö ja rakentaminen tulisi olla pienimuotoista ja keskittyä jo rakennetuille alueille. Rannan läheisyyteen rakentamista tulisi välttää.

11 Tampereella 21.4. 2014 Jouko Sipari FM, biologi Jouko Sipari tmi Katajikonkatu 1 F 19 33820 Tampere jouko.sipari@saunalahti.fi p. 040-70 44750

LIITTEET 12