Kari Lehtolan kirjoitus Mikkeli 6.3.2015 1) Millainen on hyvä oppimisympäristö vuonna 2016 voimaan tulevien perusopetuksen ja esiopetuksen opetussuunnitelmien mukaan? 2) Onko kyläkoulusta sellaiseksi? Entä vuosikymmeniä vanhasta tai peräti yli satavuotiaasta koulurakennuksesta? 3) Lopussa vielä lyhyt kirjoitus Myös maaseudun lapsilla on perustuslaillinen oikeus lähellä sijaitsevaan lähikouluunsa valtion ja kunnan on turvattava yhdenvertainen perusoikeus sivistykseen * * * Suomen kunnissa tehdään parhaillaan paikallisia esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmia. Polttavimpana kysymyksenä kentältä nousee jälleen ajaton ja universaali kysymys, millainen on hyvä koulu ja oppimisympäristö. Koulun ja opettajan perustehtävänä on edistää oppilaan hyvää oppimista ja tervettä kasvua. Opettajan perustehtävänä ei ole siis opettaminen (vaikka toki se on edelleen yksi tärkeimmistä perustehtävän toteuttamisen työkaluista). Kaikkien kasvatus-opetuksellisten päätösten on edistettävä perustehtävän toteutumista. Mikään valtion, kunnan tai koulun (rehtori/ opettaja) päätös, hallinnollinen tai kasvatus-opetuksellinen toimenpide ei voi olla ristiriidassa mainitun perustehtävän toteutumisvaatimuksen kanssa. Ristiriita on laiton tilanne. * Uusi esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet on laadittu perustuen oppimiskäsitykseen, jonka mukaan oppilas on aktiivinen toimija. Oppiminen on erottamaton osa yksilön ihmisenä kasvua ja yhteisön hyvän elämän rakentamista. Koulun tehtävänä on mahdollistaa ja turvata tulevaisuudessa tarvittavien tietojen, taitojen, asenteiden ja arvojen saavuttaminen jokaisen oppilaan osalta. Taidoissa korostuvat oppimaan oppimisen taidot sekä vuorovaikutus-, osallisuus- ja tvt-taidot. Tavoitteena on laaja-alainen osaaminen. Koulun uudistamisessa on perimmältään kyse toimintakulttuurin ja pedagogiikan muutoksesta. On siirryttävä mitä -kysymyksestä enemmän kysymykseen miten?. Opetussuunnitelmien perusteiden mukaan myönteiset tunnekokemukset, oppimisen ilo ja uutta luova toiminta edistävät oppimista ja innostavat kehittämään omaa osaamista. Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa toisten oppilaiden, opettajien ja muiden aikuisten 1
sekä eri yhteisöjen ja oppimisympäristöjen kanssa. Oppiminen on monimuotoista ja sidoksissa opittavaan asiaan, aikaan ja paikkaan. Keskeistä on kehittää koulun toimintakulttuuri sekä kasvu- ja oppimisympäristö tukemaan kasvatuksen ja opetuksen tavoitteita. Koulun tulee tarjota oppilaille mahdollisuus osaamisen monipuoliseen kehittämiseen. Koulun tulee rakentaa oppilaiden myönteistä identiteettiä ihmisinä, oppijoina ja yhteisön jäseninä. Opetuksen tulee edistää osallisuutta ja kestävää elämäntapaa sekä kasvua demokraattisen yhteiskunnan jäsenyyteen. Perusopetuksen tulee kasvattaa oppilaita ihmisoikeuksien tuntemiseen, kunnioittamiseen ja puolustamiseen. * Mitä nuoremmista oppilaista on kysymys sitä syvemmin kasvu- ja oppimisympäristö nivoutuvat toisiinsa. Oppilaan opetusta järjestettäessä on aina otettava sensitiivisesti huomioon lapsen ikä- ja kehityskausi. Kasvatus-pedagogisten järjestelyiden yhteydessä on väärin niputtaa kaikki oppilaat yhteen ja puhua vain yleisesti peruskoululaisista: 7-vuotiaan ja 15-vuotiaan peruskoululaisen tarpeet ja edellytykset poikkeavat suuresti toisistaan. Uusin aivotutkimus korostaa ympäristön vaikutusta perimän sijaan lapsen aivojen kehittymisessä. Varhaislapsuuden ja lapsuuden kasvuympäristön virikkeellisyys ja lapsen fyysis-psyykkis-emotionaalis-sosiaalisesta hyvinvoinnista huolehtiminen ratkaisee pitkälle, miten lapsen aivot ja hermojärjestelmä kehittyvät ja aktivoituvat. On pitkään tiedetty, että vanhempien sosioekonominen tausta on lapsen koulumenestyksen suurin selittäjä. Olennaista on ymmärtää tässä se, että ydinselittäjä ei tässä olekaan raha tai vanhempien sosiaalinen asema vaan lasten kasvuympäristön virikkeellisyydessä ilmenevät suuret erot. Hyvätuloisten perheiden vanhemmat ovat yleensä pitkälle kouluttautuneita. Sosioekonomisesti heikossa asemassa olevissa perheissä kielelliset, vuorovaikutukselliset ja kulttuurilliset virikkeet jäävät yleensä hyvin vähäisiksi verrattuna hyvätuloisiin perheisiin. Jo pelkästään aivojen fyysisillä EEG-tutkimuksilla havaitaan huimat erot köyhistä ja toisaalta virikkeellisistä kasvuympäristöistä tulleiden lasten aivojen aktiivisuudessa ja synapsien määrässä. Muutokset ovat pysyviä. Aivojen plastisuus mahdollistaa kuitenkin sen erinomaisen asian, että varhaisten laiminlyöntien lamauttavia vaikutuksia voidaan lievittää ja jopa korjata, kunhan se aloitetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Aivotutkimustiedot puoltavat pedagogisesti virikkeellisten, laadukkaiden ja kattavien varhaiskasvatus- ja perusopetuspalvelujen ensisijaisuutta kaikkiin muihin palveluihin nähden. Etenkin nykytietämyksen valossa on edesvastuutonta järjestää perusopetuspalvelut niin, että herkässä kehitysvaiheessa olevat 6 10-vuotiaat lapset joutuvat enenevässä määrin istumaan turvavöihin sidottuna paikoillaan 2,5 tuntia päivässä. Tämä ei edistä lapsen tervettä kasvua. * Laadukas peruskoulu voi olla yhtälailla suuri tai pieni koulu. Merkityksellisintä on, että koulu on lähialueen lapsille ja nuorille tehty, pedagogista hyvinvointia tukeva koulu, jossa on huomioitu alueen erityispiirteet ja tarpeet. Mammuttikoulu ei koskaan voi olla paras peruskoulu: koulun suuruus johtaa jo lähtökohtaisesti hallitsemattomien ja ei-toivottujen sosiaalisten ongelmien kasvuun. Lisäksi lähialueen ulkopuolelle ulottuva rajoittamaton oppilaaksiottoalue loukkaa oppilaiden perusoikeuksia ja heikentää hyvinvoinnin edellytyksiä. 2
Perusopetuslain mukaan opetus tulee kunnassa järjestää siten, että oppilaiden matkat ovat mahdollisimman lyhyitä ja turvallisia. Perusopetuslain 32 pykälässä mainitut 2,5 ja 3 tunnin koulumatkojen maksimiajat on säädetty poikkeustapauksia varten. Kunnilla ei ole siis oikeutta (LOS, PL, PoL, LSL) heikentää lasten elinolosuhteita lakkauttamalla elinkelpoisia kouluja ja pidentämällä lasten koulumatka-aikoja perusopetuslain sallimiin maksimiarvoihin. Tämä on lapsen edun ja oikeuksien vastaista. Yhteiskuntasuunnittelun lähtökohtana tulee olla siis lapsiystävällisen yhteiskunnan ja kasvuympäristön rakentaminen. Tavoite toteutuu tehokkaasti, jos myös meidän oikeus- ja tuomioistuinjärjestelmää kehitetään lapsiystävälliseen suuntaan. Onko Sinun kuntasi lapsiystävällinen kunta? Lähellä sijaitsevan lähikoulun merkitys on sitä suurempi, mitä nuoremmasta oppilaasta on kysymys. Toisin sanoen sama koulu ja oppimisympäristö voi olla yhdelle oppilaalle erinomainen ja toiselle huono. Ainoastaan koko lapsen kasvu- ja oppimisympäristöä tarkastelemalla voidaan määritellä tosiasiallisesti lapsen oppimis- tai kasvuympäristön laatu. Hyvinvointia edistävän ja laadukkaan kasvatusympäristön rakentaminen on yhteiskunnan viisain, kestävin ja tuottavin investointi. Se on sivistysvaltion ykkösprioriteetti. Jos se sitä ei ole, on kysymyksessä entinen sivistysvaltio ja jonkin ajan kuluttua myös entinen hyvinvointivaltio. Miten sitten vanhat kyläkoulut sopivat uusien OPS:ien mukaisiksi oppimisympäristöiksi? Sanalla sanoen Hyvin! Modernissa koulu- tai oppimisympäristösuunnittelussa korostuu muuntojoustavuus. Siinä oppimistilat muuntuvat oppimistilanteen mukaan ja oppimistilat itsessään innostavat oppimaan. Esimerkiksi yhteistoiminnallinen tai tutkiva oppiminen asettavat omat vaatimuksensa tilasuunnittelulle. Tieto- ja viestintätekniikan sekä opetustilan muun tekniikan suunnittelussa tulee lähtökohtana olla oppilas ja hänen oppimisensa mahdollistaminen. Helppokäyttöisyys, liikuteltavuus ja monipuolisuus on hyvä ottaa huomioon ja se, miten osallistamme oppilasta opetukseen ja kuinka voimme tukea erilaisia oppijoita. Brittiläisen tutkimuksen (2013) mukaan luokkahuoneympäristöllä saattaa olla jopa 25 prosentin vaikutus ala-asteikäisten lasten oppimistuloksiin. Pedagoginen oppimisympäristö on hyvän fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen oppimisympäristön summa, jossa osataan hyödyntää ja yhdistää näitä tekijöitä oikeassa määrin. Koulurakennus on vain yksi konteksti oppimiseen. Opetusta ja oppimista voi hyvin tapahtua myös muualla, aidoissa ympäristöissä, kuten luonnossa, museoissa, työpaikoilla, kirjastossa ja teknologian avulla virtuaaliympäristöissä. Koulun kannattaa olla avoin näkemään nonformaalin oppimisympäristön mahdollisuudet kaikkialla ja hyödyntää niitä. Vanha ja terve kyläkoulu sekä siihen kuuluva ympäristö voivat siis olla erinomaisen hyviä kasvu- ja oppimisympäristöjä. Normaalia pienempi yhteisö on alakouluikäisten kohdalla 3
etu. Kyläkouluille tyypillinen koulun ja kylän aktiivinen yhteistoiminta tukee erinomaisella tavalla koulun kasvatus- ja opetustavoitteita. Viime kädessä laadukkaassa opetuksessa ja kasvatuksessa oppimisympäristön järjestämisessä on aina kysymys innostuneista ja työhönsä sitoutuneista opettajista ja koko kouluyhteisöstä. Tietoa Suomen pienistä peruskouluista Suomessa perusopetusta antavien koulujen verkosto painottuu edelleen alle 100 oppilaan kouluihin, joita vuonna 2010 oli 44 prosenttia kaikista kouluista. Alle 50 oppilaan pienet koulut ovat edelleen merkittävä osa koulutusjärjestelmää. Niiden osuus on noin 25 prosenttia peruskouluista. Pieniä kouluja, erilaisia oppimisympäristöjä ja yhdysluokkia on myös tulevaisuudessa. Opetushallitus huomioi yhdysluokkaopetuksen uudistaessaan opetussuunnitelman perusteita. Yhdysluokkia käytetään Suomessa sekä oppilasmäärän pienuuteen liittyvistä syistä että eri ikäisten oppilaiden yhdessä toimimisesta saatavien pedagogisten hyötyjen vuoksi. Aluehallintovirastojen selvityksen mukaan Suomessa yhdysluokkia on noin 16 prosenttia kaikista opetusryhmistä. Yhdysluokkapedagogiikan erityiset edut liittyvät lapsen sosiaaliseen kasvuun ja omatoimisuuteen. Yhteisöllinen toiminta taas vähentää koulupudokkaita ja ehkäisee syrjäytymistä. Käytännön tueksi pienet koulut tarjoavat monesti ainutkertaisen erilaisia oppimisympäristöjä. Yhdysluokkapedagogiikka on erittäin arvostettua maailmalla ja arviolta 30 prosenttia koululuokista on edelleen yhdys- tai eriikäisluokkia. Suomen peruskoulutus on kansainvälisessä vertailussa ollut kustannustehokasta huolimatta pienistä kouluyksiköistä. Hyviin suorituksiin on mahdollisuus erikokoisissa kouluissa koko Suomessa. Yhteenveto pienkoulututkimuksista (Kalaoja, Karlberg-Granlund, Kilpeläinen, Korpinen, Peltonen, Solstad etc.) saaduista tuloksista: Pienkoulupedagogiikka sopii parhaimmillaan malliksi muullekin opetukselle. Kyläkouluille tyypillinen sosiaalipedagogiikka ja oppilaiden aktiivisuuteen perustuva pedagogiikka on arvokasta pääomaa pyrittäessä kehittämään muitakin kouluja. Vaikka viime vuosikymmeninä näitä kouluja on lakkautettu taloudellisista syistä, maailman koululuokista 30 % on edelleen yhdys- tai eri-ikäisluokkia. Yhdysluokkapedagogiikkaa arvostetaan eri maissa. Pieni koulu on lapselle turvallinen kasvu- ja oppimisympäristö. Pienessä koulussa kaikki tuntevat kaikki. Koulun ja kodin yhteistyö on avointa ja luontevaa. Yhteisöllisyyttä kuvastaa mm. aikuisista koostuva lapsen kasvua ja oppimista edistävä tukiverkko. Aikuiset yhdessä ovat lähellä lasta. Yhteistoiminta 4
tukee lapsen itsetunnon myönteistä kehittymistä. Yhteisöllinen toiminta vähentää koulupudokkaita ja ehkäisee syrjäytymistä. Kyläkoulut lisäävät myös kylien yhteisöllisyyttä, sosiaalista pääomaa ja hidastavat lasten, nuorten ja muiden asukkaiden syrjäytymistä. Koulussa saatua tietoa on helppo soveltaa paikalliseen ympäristöön ja yhteisöön. Kouluja tulisi kehittää kylien palvelukeskuksiksi. Malli- eli simultaanioppiminen korostuu; Lapset pyytävät apua mieluummin itseään vanhemmilta lapsilta (Whiting Whiting, 1975); samoin he pitävät enemmän itseään vanhemmilta lapsilta saadusta opetuksesta ja opettavat puolestaan mieluummin nuorempiaan (French 1984; McClellan 1991) Itsenäisyyden kasvu; - Myös opettajat multi-age-luokassa pyytävät lapsia auttamaan toisiaan todennäköisemmin kuin pelkästään eri-ikäisten luokassa - Multi-age-luokissa nuorimmat ovat vähemmän riippuvaisia opettajista kuin samanikäisten luokassa (Brownell 1990; Goldman 1981; Reuter Yunik 1973; Ridgeway Lawton 1965). Pienten koulujen oppimis- ja kasvuympäristöt integroituvat käytännössä saumattomaksi kokonaisuudeksi moderniksi ja innovatiiviseksi kyläkoulupedagogiikaksi, erinomaisiksi ja arvokkaiksi oppimis- ja kasvuympäristöiksi (Kilpeläinen 2010). Pieni koulu, joka on avoin ja yhdistää ihmisiä ja sukupolvia, voi olla iso koulu (Karlberg-Granlund 2009). Heterogeeninen ryhmä tarjoaa enemmän mahdollisuuksia sosiaaliselle kehitykselle kuin homogeeninen. Yhdysluokissa on hyvät edellytykset vastuuntunnon ja yhteistoiminnan kehittymiselle. * * * Myös maaseudun lapsilla on perustuslaillinen oikeus lähellä sijaitsevaan lähikouluunsa valtion ja kunnan on turvattava yhdenvertainen perusoikeus sivistykseen Suomessa tapahtuvien kasvatus- ja opetuspalvelujen tulee kohdentua yhdenvertaisesti ja laadukkaasti kaikkien alueiden lapsiväestöön, jokaisen yksilön kohdalla asuinpaikasta riippumatta. Lapsia koskevissa julkisen hallinnon ja tuomioistuinten toimissa on aina ensisijaisesti turvattava lapsen etu. Valtion ja kuntien lasta koskevassa 5
päätösvalmistelussa on tehtävä lapsivaikutusten arvio, jossa moniammatillisesti selvitetään lapsen etu. Jos lapsivaikutuksia ei ole, tulee sekin julkisesti todeta. Lapsen hyvinvoinnin takaamiseksi on julkisen hallinnon ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntö- ja hallintotoimiin. Valtiovallalla, eduskunnalla, on perusoikeuksien turvaamistehtävässä aina lopullinen vastuu. Tätä vastuuta se ei voi delegoida. Kunnilla ei ole oikeutta edes poikkeusoloissa syrjiä ketään asuinpaikan perusteella. Kunnan asukkaiden oikeus päättää edustuksellisen demokratian kautta asioistaan rajoittuu ehdottomaan syrjintäkieltoon. Eli myös kunnan vähemmistöalueilla asuvien oikeudet on turvattava. Heikommassa asemassa olevien sivistyksellisen yhdenvertaisuuden turvaamisen periaate on koko valtion oikeus- ja arvojärjestyksen leikkaava asia, josta sivistynyt, kehittyvä oikeus- ja hyvinvointivaltio ei voi poiketa. Valtion tehtävänä on tukea valtionosuussääntelyllä ensisijaisen perusoikeuden, yhdenvertainen oikeus sivistykseen, toteutuminen. Valtion normi- ja resurssiohjaukseen sisältyvä suuri ristiriita on ollut siinä, että eduskunta poisti vuonna 2006 ainoan yhdenvertaisuutta tukevan konkreettisen ohjauskeinon perusopetuksen osalta. Tilanteessa, jossa 15 vuoden ajan (so. vuodesta 1990 lähtien) oli lakkautettu 100 peruskoulua vuodessa, valtiovalta päätti lopettaa pienkoululisän maksamisen kunnille. Valtion mielestä lakkauttamisvauhti ei ollut siis riittävä. Valtiovalta sanoutui irti sivistyksellisen yhdenvertaisuuden turvaamisen ehdottomasta velvoitteestaan. Oikeuden loukkaus on suurempi siksi, että kyseessä ovat meidän vajaavaltaiset nuorimmat oppilaamme, jotka ovat ainoana oppilasryhmänä velvoitettuja osallistumaan opetukseen. Kunnat saivat tästä lisäpontta lakkautusvimmalleen perusoikeuspidäkkeen ikään kuin näin poistuessa. Erityisesti kyyti on ollut kylmää jo 25 vuoden ajan meidän keskustaajamaalueen ulkopuolella asuville alakouluikäisille lapsillemme. Valtio on maksanut kuitenkin lukiokoulutuksen osalta kunnille tähän päivään asti korotettua pienten lukioiden valtionosuuslisää. Tällä on ollut merkittävä vaikutus lukiokoulutuksen saavutettavuuden turvaamiseen maassamme. Vuoden 2017 alusta voimaan tulevassa rakenne- ja rahoitusuudistuksessa jatketaan lukiokoulutuksen osalta korotetun valtionosuuden maksamista ns. saavutettavuuskorotuksena. Normi- ja resurssiohjauksen harmonia lukiokoulutuksen osalta on ollut myös perusoikeusnäkökulmasta merkittävä asia. Inhimillisesti ja juridisesti on ollut kuitenkin mahdoton perustella kenellekään sitä, että Suomessa valtiovalta soveltaa valtionosuussääntelyssään saavutettavuuskerrointa ainoastaan lukiokoulutuksen mutta ei laisinkaan perusopetuksen osalta. Perusopetuksen saavutettavuuskorotus (tai vastaava) tulisi pikimmiten liittää kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen ja nimenomaan korvamerkittynä. Kari Lehtola opetustoimen ylitarkastaja p. +358 40 505 0740 kari.lehtola@avi.fi Mikkeli 6
7