RANNIKON PUOLUSTAJA MERIVOIMAT m/2000 RANNIKKO- JA MERI- PUOLUSTUKSEN ASELAJILEHTI Päätoimittaja Eero Sivunen puh 09-1299256 fax 09-1299277 e-mail eero.sivunen@rtk-fakta.rtk.fi Toimituspäällikkö JussiVoutilainen puh 09-18124296 fax 09-18124299 e-mail jussi.voutilainen@ rannikonpuolustaja.fi Toimituksen osoite MerivEmat-os, PL 105 00201 Helsinki Toimitusneuvosto Hanno Strang, kommodori Ulla Varjola, hall.pj. RSKY Ossi Kettunen, eversti evp HeikkiTiilikainen, everstiluutnantti evp JussiVoutilainen, komentajakapteeni ReijoTelaranta,majuri res Viljo Lehtonen, majuri res Pentti Jänkälä, kapteeni res Kai Masalin, kapteeniluutnantti res Kari Laakko, luutnantti RANNIKON PUOLUSTAJA 3/2000... ilmestyy viikolla 38 Syyskuun numeron teemoina ovat ilmavoimat, merivartijat, taistelusukeltajat, Ahvenanmaa osana Suomen puolustusaluetta. Juttuja kaikilta aloilta toivotaan toimitukseen 10.8.2000 mennessä. Tekstit mielellään levykkeellä missä tahansa formaatissa. Kuva-aineiston toivomme saavamme paperi- tai diakuvina. Muistakaa myös perkainpönttö. Erikoisnumeron suunnittelu ja toteutus Erkki Mikkola, komkapt Hannu Rantala, komkapt Jussi Voutilainen, komkapt TapaniTalari, komkapt evp ReijoTelaranta, maj res Tilaushinnat Kestoti I aaj at 80 m k/vuosi ke rta Osoitteenmuutokset ja tilaukset JussiVoutilainen puh 09-18124296 fax 09-18124299 e-mail jussi.voutilainen@ rannikonpuolustaja.fi Lehden kotisivut www.rannikonpuolustaja.fi Kirjapaino Lauttapaino Oy, Huittinen Taitto Kari Merilä Ilmoitusmyynti Ilpo Pitkänen Oy puh(09)3499224 fax (09)3499223 Julkaisija Rannikkotykistön Upseeriyhdistys ry Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 1239-0445 N Kansi: Merivoimien kaksi komponenttia suuntaa vat yhdessä kohtitulevia haasteita. SA-kuva. RANNIKKO- JA LAIVASTOJOUKKOJEN SIDOSRYHMIEN YHTEYSTIETOJA LÖYDÄT SIVUILTA 28-30 2 I II KIVC )IMA I m/2000
Merivoimien vuosipäivänä 9.7.2000 Arvoisa lukija Meissä suomalaisissa on vankkumaton maanpuolustushenki. Tästä saamme kiittää sotiemme veteraaneja ja niitä urheita nuoria miehiä ja naisia, jotka uhrasivat henkensä itsenäisen Suomen puolesta. Velvollisuutemme ja oikeutemme on jatkossakin muistaa menneisyys samalla kun luomme katseemme tulevaisuuteen. Rannikon Puolustaja -lehti, yksi monista aselajilehdistä, pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan kertomaan rannikon- ja meripuolustuksen taustoista, joukoista ja teknisestä kehityksestä. Päätavoitteenamme on olla yhdistävä side niin kantahenkilökunnan, varusmiesten kuin lukuisten reserviläisjoukkojen kanssa - perinteitä ja taustoja unohtamatta. Lue, valitse mieleisesi, ota yhteys Tämä erikoisnumero, Rannikon Puolustaja-Merivoimat m/2000, on osoitus hyvästä yhteistyöstä Merivoimien ja sen sidosryhmien kesken. Lehti ei ole sivumäärältään normaalin RP-lehden kokoinen, mutta painosmäärä ylittää viisinkertaisesti normaalin kappalemäärän. Laajennetun postituksen lisäksi tätä numeroa tullaan jakamaan vuoden aikana monissa eri tilaisuuksissa, kuten esimerkiksi reservin ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen harjoituksissa. Olemme keränneet runsaasti yhteystietoja eri koulutustahoista ja yhdistyksistä. Kun löydät kiinnostavan, ota yhteys. Ettei totuus unohtuisi Mainitsin kirjoitukseni alussa hyvästä maanpuolustushengestä. Kannan kuitenkin huolta hyvän hengen pysymisestä tulevaisuudessakin. Eduskuntamme päättää puolustusvoimien tehtävät. Tehtävät määritellessään eduskuntamme päättää myös ne resurssit, joilla annetut tehtävät tulee toteuttaa. Niukkuus oli viime vuosikymmenellä perusteltua ja ymmärrettävää, mutta jatkossa maanpuolustustaitojen ja -hengen ylläpitoon tarvitaan muutakin kuin välttämätön varusmieskoulutus ja juhlapuheiden sisältämää myötätuntoa. Täydennys- ja lisäkoulutukseen pitää luoda mahdollisuudet. Lisäkalustoa ja -varusteita pystyttäneen hankkimaan nopeastikin muualta, mutta jatkuvasti kehittyvän kaluston hallinta ja uudistuvat johtamisjärjestelmät eivät ole hetkessä omaksuttavissa. Vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus on erinomainen asia. Uskon, että sillä on hyvät mahdollisuudet huolehtia omalta osaltaan lisäja täydennyskoulutustarpeesta. Toiminnan kehittyessä ja vastuunkantajien lisääntyessä tämä toimintamuoto kantaa varmasti hyvää satoa. Suuri osa reserviläisistä odottaa kuitenkin kertausharjoituskäskyä siihen joukkoon, johon heidät on sijoitettu varusmieskoulutuksen päätyttyä. Tähän asiaan toivoisin päättäjien kiinnittävän erityistä huomiota. Vaikka tietyt taidot olisivat iskostuneet kuinka hyvin "selkäytimeen", uudet toiminnat ovat aina uusia. Puhumattakaan joukon yhteishengestä. Joukkoyksiköiden komentajilla on suuri vastuu alueidensa henkilöstöstä, johon lasken mukaan myös varusmiehet ja reserviläiset. Tulosvastuuajattelua voidaan tarkastella paitsi taloudellisuudella ja tehokkuudella myös sidosryhmätoiminnalla. Maanpuolustushenki ei ole rahalla mitattavissa. Yhteishengen ylläpitämiseksi tarvitaan kuitenkin toimintaa ja toimintaan on aina panostettava varoja. Maanpuolustustahto, maanpuolustushenki ja ymmärrys itsenäisen valtion olemassaolon peruslähtökohdista ovat arvokkaita asioita. Niiden eteen tulee tehdä työtä ja niille tulee luoda jatkossakin mahdollisuudet. Uskon, että me kaikki olemme samaa mieltä asiasta. RANNIKON PUOLUSTAJA Eero Sivunen päätoimittaja 3
TASSA NUMEROSSA Vuosipäivän Mitä, Missä, Milloin? sivut 28-30 KYSYTTÄVÄÄ? Merivoimien piirissä toimivia vapaaehtoisen maanpuolustuksen a kaaderifärjestöjä sivut 32-33 MERIVOIMIEN JOHTO Kuka on kukin? sivu 45 KONTAKTI PALSTA internet-osoitteita tilaajapalvelukortti 3 Pääkirjoitus 5 Tämä on kiitoksen paikka Reijo Telaranta haastattelee Merivoimien komentajaa. 6 Merivoimat Jussi Voutilainen: Uudet merivoimat kahden vuoden yhteiselon jälkeen. 8 Rannikkopuolustus - merivoimien uusi ulottuvuus Jussi Voutilainen 1 2 Merivoimat työnantajana Jari Wetterstrand 1 4 Takana kaksi vuotta yhteiseloa Sosiaalipäällikkö Liisa Eränen: Mielipidemittauksia merivoimissa 21 Itämeri - 1000-vuotinen meritie - ja operaatioalue Risto Haimila tarkastelee Itämeren geopolitiikkaa ja alueen merivoimia. 26 Näin syntyi vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus Reijo Telaranta: Vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen kehitys. 26 Mihin vapaaehtoisuutta tarvitaan? Eikö pitkälle koulutettu ja hyvin varustettu armeija riitä, kysyy reservin majuri Reijo Telaranta. 39 Kelluvat koulutuskalustot Kai Masalin kuvailee vapaaehtoisjärjestöjen meritoimintoja. 42 Saaristomeren Meripuolustusosasto Jouko Mäki 49 Laivastovierailut ja reserviläiset Mika Kuutti 52 Krepost Sveaborg Ove Enqvist kertoo mielenkiintoisista internet-sivuista. 56 Reserviupseeriosasto Suomenlinnaan Mauri Vierula kuljettaa lukijat läpi reserviupseerikoulutuksen muutosten vuosikymmenten saatossa. 60 Merivoimien ohjusjärjestelmät - merellistä iskukykyä Tommi Malinen kirjoittaa ohjusaseemme nykytilasta ja tulevaisuudesta. 4 MERIVOIMAT m/2000
Tämä on kiitoksen paikka J 1 REIJO TELARANTA Ammatin valinta oli Merivoimien komentajalle helppo asia: "En ollut koskaan mitään muuta oikein harkinnutkaan. Kasvaminen meren äärellä, laivat, isänmaallinen kotikasvatus ja lukiovuosien kesä kauppalaivalla ohjailivat luontevasti tähän suuntaan," vara-amiraali Esko Iiii muistelee. Varusmiesaika kului Upinniemessä 1964. Sen jälkeen alkoi meriupseerin ura. Tykkiveneitä ja muita aluksia, vuosi YK:n tehtävissä Libanonissa, Sotakorkeakoulu, jakso merivoimien esikunnassa, tärkeä jakso puolustusneuvoston yleissihteerin apulaisena, miinalaiva Pohjanmaan päällikkyys, USA:n merivoimien kansainvälisellä yleisesikuntaupseerien kurssilla, kotimaassa maanpuolustuskurssien johtajana sekä Maanpuolustuskorkeakoulun rehtorin tehtävät, jolloin hänen hihansa suihin ommeltiin amiraalin leveät kultaiset nauhat. Merivoimien komentaja hänestä tuli vuoden 1997 alusta. Vuodet Merivoimien komentajana ovat olleet vauhdikkaita ja työntäyteisiä. Takana on rannikko-ja laivastojoukkojen yhdistäminen uusiksi Merivoimiksi. Samalla merivoimien henkilökunnan määrä kaksinkertaistui ja varusmiesten vuosittainen määrä yli kolminkertaistui. "Nyt kahden vuoden jälkeen on helppo sanoa, että ratkaisu oli hyvä. Rauhanajan päivittäinen valvontavastuu selkiytyi, kun sen suorittajat ovat samassa organisaatiossa. Selkeyttä on myös merivoimien kokonaisvastuu Ahvenanmaasta. Henkilöstön urakehityksen kannalta mahdollisuudet uusissa merivoimissa ovat aiempaa monipuolisemmat. Synergiaetujen tuomat säästöt materiaalihankinnoissa ja ylläpidossa toteutunevat nekin pitkällä tähtäyksellä," komentaja arvioi. Puolustusvoimien suunnitelmissa sodan ajan joukkojen määriä supistetaan. Samalla koulutuksen tasoa ja aseistuksen laatua ollaan nostamassa. Kun voimavarat eivät riitä kaikkien tarpeiden tyydyttämiseen samaan aikaan, asiat toteutetaan porrastaen. Ilmavoimat saivat Hornetit ja maavoimat ovat saamassa valmiusprikaatinsa. Seuraavana ovat vuorossa merivoimat. Vuosille 2001-2006 esitetään tilausvaltuutuksia Laivue 2000:sta, joka koostuisi kahdesta Hamina-luokan ohjusveneestä ja neljästä ilmatyynyaluksesta. Myös meritorjuntaohjuksen modernisointi, uusi rannikko-ohjus, rannikkojoukkojen liikkuvuuden ja ilmatorjunnan tehostaminen sekä miina-aseen kehittäminen ovat listalla. "Koulutuksen on seurattava tekniikan kehitystä. Uudet välineet edellyttävät uutta osaamista," Esko Iiii tiivistää. Entä vapaaehtoinen koulutus? Mihin sitä tarvitaan, ja mitä sillä saadaan aikaan? "Vapaaehtoinen toiminta niveltyy tähän kokonaisuuteen hyvin," merivoimien komentaja vakuuttaa. "Koulutustoiminta oli käynnistynyt hyvin jo ennen yhdistämistä, ja on jatkunut sen jälkeen tehokkaana ja yhtenäisenä lisäten merivoimien sodan ajan joukkojen valmiutta ja parantaen reserviläisten sijoituskelpoisuutta." "Tavoitteena on nostaa vapaaehtoisten harjoitusten vuorokausimäärä muutamassa vuodessa parista tuhannesta asteittain 5000-6000 vuorokauteen. Samalla jaksolla kertausharjoitusten määrä asettuu noin 15 000 vuorokauden tasolle. Työnjaolla ja yhteistyöllä vapaaehtoiset harjoitukset ja kertausharjoitukset tuottavat hyvän ja tehokkaan kokonaisuuden," varaamiraali arvioi. Vuodenvaihteessa tehty tutkimus kertoo, että reilusti yli 80% merivoimissa työskentelevistä tuntee tekevänsä mielekästä ja motivoivaa työtä. Myös jokainen merivoimissa palveleva varusmies on rauhankin aikana koko valtakunnan turvallisuuden vartioinnin kannalta erittäin tärkeässä työssä. Esimerkiksi merivalvontamme, jossa varusmiehillä on merkittävä rooli, toimii 24 tuntia vuorokaudessa. "Tässä on kiitoksen paikka. Merivoimat ja sen piirissä tehtävä vapaaehtoinen koulutustoiminta ovat tänään erinomaisessa kunnossa ottaen huomioon ne suuret muutokset, jotka me kaikki jouduimme käymään läpi kaksi vuotta sitten. Tästä on hyvä jatkaa!" Esko Iiii kiittelee joukkojaan. 5
MERIVOIMAT JUSSI VOUTILAINEN Suomen ulkomaankaupasta noin 85 % kulkee meritse. Pääkaupunki sijaitsee rannikolla. Vedet ovat matalia ja saaristovyöhyke ulottuu 20-40 km:n etäisyydelle rannikosta. Talven ankarat olosuhteet ja paksu jääpeite, Pietari Suuren merilinnoitus ensimmäisestä maailmansodasta ja Ahvenanmaan demilitarisointi vuosina 1856 ja 1922. Nämä tekijät ovat muovanneet Merivoimat sellaiseksi kuin se tänään on. Miinalaiva Hämeenmaa. SA-kuva/Merivoimat. Merivoimissa työskentelee noin 330 upseeria, 150 erikoisupseeria ja 850 opistoupseeria. Siviilityöntekijöiden määrä on yli 700. Vuosittain saa koulutuksen merivoimissa 5000 varusmiestä, joista keskimäärin 50 on vapaaehtoisia naisia. Organisaatio Merivoimat jakaantuvat seitsemään alajohtoportaaseen. Suurimmat, meripuolustusalueet, ovat pääkaupunkiseudulla ja Turussa. Sekä Suomenlahden (Sl- Mepa) että Saaristomeren (Sm- Mepa) meripuolustusalueet antavat sekä laivasto- että rannikkojoukkokoulutusta. Molempien organisaatioon kuuluu ohjus-ja miinoitusyksiköitä sekä linnakkeita. Koulutus-ja huoltoyksiköt kuuluvat niinikään organisaatioon. Ainoa "perinteinen" rannikkotykistöjoukko-osasto on Kotkan Rannikkoalue. Siellä on yhdistetty tykistöllinen osaaminen ja moderni rannikkojalkaväki. Merivoimien tutkimuslaitos toimii Santahaminassa ja Turussa. Tammisaaren varuskuntaa asuttaa jalkaväki- ja tykistöjoukko-osasto Uudenmaan prikaati. Prikaati antaa koulutusta ruotsinkielisille varusmiehille. Merisotakoulu sijaitsee Suomenlinnassa. Merivoimien teknillisestä huollosta vastaa Pansiossa toimiva Merivoimien Varikko. Sillä on tekninen vastuu lähes kaikesta Merivoimien materiaalista. Varikko toimii kiinteässä yhteistyössä joukko-osastojen ja maavoimien teknisen huollon kanssa. Aluskalusto Keskeisin aluskalusto on kehitetty pääasetta strategista miinaasetta varten. Kolmen miinalaivan; Pohjanmaan, Hämeenmaan ja Uusimaan tehtäviä tukee koi- SA-KUVA 6 MERIVOIMAT m/2000
Miinalaiva Pohjanmaa. SA-kuva/Merivoimat. me miinalauttaa ja neljä nopeaa miinoittajaa. Kehittyneintä miinanraivauskalustoa edustavat modernisoitu Kuha-luokka. Ohjuslaivueita on kaksi, joissa molemmissa neljä ohjusvenettä. Ohjusveneillä on lisäksi kyky sukellusveneentorjuntaan- tai miinoituskykyyn. Näiden alusten lisäksi Merivoimissa on useita miinanlaskukykyisiä pienempiä aluksia sekä tykkiveneet Karjala ja Turunmaa. maan johtoaluksista ja ilmatyynyaluksista. Laivueen asejärjestelmät tulevat olemaan monipuolisia ja nykyaikaisia. Miinasodankäyntiin on kehitteillä uusi kotimainen merimiina. Rannikkojoukkojen liikkuvuutta kehitetään ja Merivoimille tullaan hankkimaan uusi huippumoderni rannikko-ohjusjärjestelmä. Valvonta- ja tulenjohtosensorit tullaan pääsääntöisesti uusimaan tai korvaamaan. Merivoimat on tänään moderni ja haasteellinen puolustushaara. Kyky toimia sekä merellä että maalla edellyttää monipuolista kalustoa, mistä johtuen henkilöstön tekninen osaaminen on tärkeää. Suuri vastuualue niin merellä kuin maalla edellyttää joustavaa ja nopeaa reagointikykyä sekä korkeaa valmiutta jo rauhan aikana. Muutoksen tuulet puhaltavat Merivoimissa on tapahtumassa materiaalipuolella suuria muutoksia. Laivue 2000 tulee koostu- Ohjusvene Helsinki. SA-kuva/Merivoimat. 7
Tonnisto kasvoi. Perustettavien joukkojen ja putkien määrä moninkertaistuivat. Aselajien ja puolustushaarojen välinen yhteistyö korostui entisestään. Kaikki tämä tapahtui kahden suuren, Merivoimien ja Rannikkotykistön, yhdistyessä. RANNIKKO- PUOLUSTUS merivoimien uusi ulottuvuus JUSSI VOUTILAINEN Rannikkotykistö, nyttemmin Merivoimien osana rannikkopuolustus on aina ollut aselajien kirjo. Yhtä korostuneesti ovat näytelleet sekä pioneerien linnoittaminen kuin kenttätykistön tapaan toimiminen koko rannikkopuolustuksen historian ajan. Viestiaselaji on ollut aina korostuneessa asemassa vaikeiden kulkuyhteyksien takia. Huolto on ollut elintärkeää eristyksissä olevilla linnakkeilla. Kyky toimia jatkuvan ilmauhan alla on pakottanut rannikon puolustajat kautta historian aktiivisiin ja passiivisiin vastatoimenpiteisiin usein ylivoimaista ilmavihollista vastaan. Huikea kehitys 80-luvulta nykypäivään ovat luoneet merivoimiin voimakkaan ja tehokkaan joukon, jota ennen kutsuttiin rannikkotykistöksi. Tykeistä ohjuksiin Asejärjestelmistä parhaiten tunnetaan Tampellan 130 mm:n tornikanuunat ja vedettävät 130 mm:n tykit. Lehden viime numerossa on esitelty järjestelmälle hankittu uusi ammus, merimaalikranaatti. Osin tämän kehitystyön ja osin laskennan kehittymisen ansiosta kanuunat täyttävät tehtävänsä vielä pitkään. Merimaalikranaatin käyttöönotto tehostaa tykistöasejärjestelmän käytettävyyttä. Laaka lentorata lisää osumatarkkuutta ja uudella ampumatarvikkeella on saatu entistä 8 MERIVOIMAT m/2000
100 56 TK. SA-kuva. pidempiä ampumaetäisyyksiä. Sekä 130 mm:n Tampellassa että 100 TK:ssa on molemmilla kyky itsenäiseen toimintaa. Pimeätoimintakyky, tykkilaskin ja laseretäisyysmittari mahdollistavat toiminnan saarrettunakin. Rannikkotykistöpatteristojen uudelleen organisointi ja laskinjärjestelmien kehittäminen on lisännyt tämän ennestäänkin tulivoimaisen joukon suorituskykyä. Moderni häivetekniikka on lisännyt niiden selviytymiskykyä taistelussa. RBS 15:n hankkiminen toi rannikkopuolustukseen lisää ulottuvuutta. Enää ei sitouduta tykistön kantamaan vaan yhdessä laivastoyksiköiden kanssa kyetään ulottamaan tuli kauas avomerelle. Maalavettiset ohjuspatterit käytettynä yhdessä alusyksiköiden kanssa tuovat torjunnalle syvyyttä ja samalla ulottuvuutta. Tulevaisuuden rannikko-ohjusyksiköt lisäävät tehoa saariston sisällä. Tuleva järjestelmä mahdollistaa taistelun tehokkaasti kaikkialla saaristossa. Horisontti rajana Kiinteän valvonnan verkkoon tulee tulevaisuudessa liittymään monisensori. Kauko-ohjattava sensori kykenee havaitsemaan ja tunnistamaan aluksen jo kaukaa kaikkina vuorokauden aikoina. Kuva kyetään siirtämään lähes reaaliaikaisesti sitä tarvitseville. Vain horisontti rajoittaa havaintoetäisyyttä. Rannikkotutka tuo tulenjohtokykyyn sen tarvitsemaa ulottuvuutta. "Kuiskaavan" tutkan matala teho mahdollistaa sen käytön jopa elektronisen sodankäynnin olosuhteissa. Nokian "raskaahkot" laseretäisyysmittarit tullaan korvaamaan kevyillä repussa kuljetettavilla järjestelmillä, mukaanlukien pimeätoimintakyky. Merivalvonta tärkein tehtävä Merivoimien rauhan ajan tehtävistä tärkein on merivalvonta. Yhteistyö liikkuvan valvonnan kanssa on nivoutunut entistä paremmin yhdeksi kokonaisuudeksi. Maalinosoituskykyä kehitettäessä kehitetään myös merivalvontaa. Esitysjärjestelmät ja monipuoliset sensorit lisäävät rauhan aikana alueemme valvonnan tehoa ja nopeuttavat Merivoimien reagointikykyä. Fikan ohella tullaan optronisen saran valvontajärjestelmiä käyttämään tulevaisuudessa. Merivalvonnasta puhuttaessa M TO 85 (RAMETO). SA-kuva. 9
130 53 TK. SA-kuva. ei sovi myöskään unohtaa vedenalaisen valvonnan maailmaa. Vesikuuntelujärjestelmien käyttöönoton laajentaminen ja analysointikyvyn lisääminen ovat lisänneet "kolmannen ulottuvuuden" suorituskykyä. Valvontajärjestelmien suorituskyvyn parantamisen ohella tiedonsiirto on tulevaisuudessa avainasemassa. Sanomalaiteverkon suorituskyvyn laajentaminen (katso RP 2/2000) vastaamaan tulevaisuuden vaatimuksia on yksi Merivoimien suurista haasteista. Huomispäivän reservi Merivoimien mantereellinen reservi muodostuu tulevaisuudessa MERIVOIMISSA: Marko Laaksonen, kapteeniluutnantti, linnakkeen päällikkö, SIMepa Keskeisin työtehtävä? Linnakkeen valmiuden ylläpito ja merivalvonnan johtaminen. rannikkojääkäripataljoonista. Kalustollisesti merellisiin ja saariston olosuhteisiin räätälöity joukko käyttää modernin aseistuksen ohella hyväkseen nykyaikaisinta kuljetuskalustoa ja henkilökohtaista varustusta. Mieskohtaiset pimeänäkölaitteet ja kelluttavat sirpaleliivit ovat tämän valiojoukon varustusta. Joukkotyyppien runsas kirjo mahdollistaa sen käytön iskuosastomaisesti. Kranaattikonekiväärit, pataljoonan oma tulituki, kevyt henkilökohtainen varustus sekä taisteluveneet mahdollistavat vastahyökkäysten tekemisen saariston sisällä. d Miksi sotilasuralle? Kiinnostus heräsi jo varusmiesaikana. Va-palvelus vastasi odotuksiani ja pääsy kadettikouluun varmisti ammatinvalinnan. Rannikkotykistö oli valintani monipuolisuuden ja etelä-suomipainotteisten joukkoosastojen takia. Odotusten täyttyminen? Pääsääntöisesti kyllä. Motivaatio on pysynyt yllä vaihtelevuuden ansiosta sekä se että olen itse päässyt vaikuttamaan tuleviin tehtäviini ja palveluspaikkaani. Kadettiaikainen tavoitteeni, linnakkeen päällikkyys, on täyttynyt. Mikä on työssäsi vaikeinta? Ajoittaiset pitkätkin poissaolot perheen luota. Toinen valitettava seikka on töistä irrottautumisen vaikeus myös vapaalla. 10 MERIVOIMAT m/2000
Ill Passiiviset sensorit ja akustiset järjestelmät vedenalaiseen valvontaan miinanraivaukseen akustiseen ilmavalvontaan Command and Control tulenjohto- ja viestijärjestelmät Patria Finavitec Oy Systems Naulakatu 3 33100 Tampere Puh. (03) 245 0111 Fax (03)213 0188 III Patria Finavitec Jo nimi kertoo tärkeimmän. Hyötysähkö tarkoittaa sitä, että polttoaineiden energia hyödynnetään tehokkaasti. Kun tavallisesti sähkötuotannon yhteydessä syntyvä lämpö jää hukkaenergiaksi, yhteistuotannossa se otetaan talteen ja käytetään lämmitykseen kaukolämpöverkon kautta. Näin polttoaineiden energiamäärästä jopa yli 90 % saadaan hyötykäyttöön. Turku Energia http://www.turkuenergia.fi 1 1
MERIVO IMAT TYÖNÄ NTAJAIMA Merivoimissa on palkattua henkilöstöä kaikkiaan noin 2300 henkilöä. Sotilashenkilökuntaa on noin 1550 henkilöä ja siviilihenkilöstöä noin 750. Kuha-luokan raivaajia muodostelmassa. SA-kuva. JARI WETTERSTRAND MERIVOIMISSA: Jari Nieminen, MerivTL Keskeisin työtehtävä? Koko 12 vuotisen merivoimaurani aikana ovat tärkeimmät tehtäväni liittyneet ohjuksiin ja erityisesti MTo 85:een. Miksi nykyiseen ammattiisi? Matematiikka on koko kouluajan vahva aineeni. En kuitenkaan halunnut lähteä lukemaan pelkästään matematiikkaa, vaan jotain jossa sitä tarvittaisiin. Teknillinen korkeakoulu tuntui oikealta opiskelupaikalta. Sähköosasto tarjosi mielenkiintoisimmat vaihtoehdot, vaikka suuntautuminen alkuvaiheessa ei ollut kovinkaan selvää. Päädyin lopulta lääketieteellisen tekniikkaan ja mittaustekniikkaan. Hain Merivoimiin töihin lehdessä olleen ilmoituksen perusteella. Tehtävä vaikutti mielenkiintoiselta ja haastavalta. Odotusten täyttyminen? Odotukset ovat pääosin täyttyneet. Työ on edelleen mielenkiintoista ja haastavaa, sillä se vaatii osaamista monilta erikoisaloilta Mikä on työssäsi vaikeinta? Tehtävää on liiankin paljon. Perusteellisuus joudutaan toisinaan korvaamaan kompromisseilla tuloksen ja ajan suhteen. Sotilashenkilöstä muodostuu upseereista, erikoisupseereista, opistoupseereista ja sotilasammattihenkilöistä. Upseereita merivoimissa palvelee noin 340. Upseeriksi opiskellaan neljävuotisella merikadettikadettikurssilla, joka järjestetään Maanpuolustuskorkeakoulun perustutkinto-osastolla. Opiskelusta suurin osa tapahtuu Suomenlinnassa sijaitsevalla Merisotakoululla. Merikadettikurssi jakautuu kahteen linjaan: laivastolinjaan ja rannikkojoukkolinjaan. Laivastolinjalta valmistuvat yliluutnantit sijoittuvat merivoimien aluksille ja rannikkojoukkolinja tuottaa upseereita rannikkotykistön tarpeisiin. Uransa myöhemmässä vaiheessa merivoimien upseerit 12 MERIVOIMAT m/2000
MERIVOIMISSA: Hannu Ramberg, luutnantti, merenkulku-upseeri,simepa Keskeisin työtehtävä? Venejoukkueen johtajana kuljetusten toteuttaminen Porkkalan merialueella, varusmiesveneenkuljettajien koulutus sekä venejoukkueen toiminnan suunnittelu. Miksi sotilasuralle? Sattuman sanelemaa (isän ehdotuksesta). Toinen vaihtoehto oli opiskelupaikka Tekussa. Odotusten täyttyminen? Odotukset ovat suunnilleen toteutuneet. Jos tarkoitetaan 1.7.1998 jälkeistä aikaa niin täytyy valitettavasti sanoa ettei ole. Mikä on työssäsi vaikeinta? Vaikeinta työssäni on merivoimien jäykän ja monta väliportaan johtajaa sisältävän johtamissysteemin omaksuminen. Tottuneena toimimaan monta vuotta varsin joustavassa ja nopeasti reagoivassa organisaatiossa (PorkRPsto) tuntuu kuin välillä löisi päätä seinään. Toinen vaikeus on varusmieskoulutuksen eri jaksojen sekoittelu ja selkeyden puute. Ehkä tämä asia paranee tulevaisuudessa. sijoittuvat koulutustaustastaan riippumatta erilaisiin päällikköjä komentajatehtäviin sekä vaativampiin suunnittelu-ja asiantuntijatehtäviin. Valmiina väkeen Erikoisupseereita ovat insinöörija teknikkoupseerit, sotilaslääkärit, sotilaspapit ja sotilaskapellimestarit. Erikoisupseerit ovat saaneet koulutuksensa siviilioppilaitoksissa. Palvelukseen tulonsa jälkeen erikoisupseerit käyvät erityisen erikoisupseerikurssin, jolla heidän asiantuntemustaan sotilaallisten asioiden osalta kohotetaan. Erikoisupseerit toimivat koulutuksensa mukaisella tehtäväalalla eri tasoisissa tehtävissä aluksen konepäälliköstä merivoimien ylilääkäriin. Erikoisupseereita merivoimissa työskentelee noin 150. Kouluttajat ja ammattimiehet Opistoupseeriksi merivoimiin valmistutaan kolmivuotiselta Maanpuolustusopiston peruskurssilta. Merivoimien linjoja peruskurssilla ovat merenkulku-, merivoimien ase- ja konelinjat sekä rannikkojoukkolinja. Opistoupseerit palvelevat moninaisissa erikoisalansa mukaisissa tehtävissä alkaen kouluttaja-ja käyttötehtävistä päätyen erikoisalansa asiantuntijatehtäviin. Opistoupseereiden tehtäviä merivoimissa on noin 800. Sot ilasam matt henkilöstö merivoimissa toimii pääasiassa erilaisissa Iaivapalvelustehtävissä, kuten kone- ja talousalan tehtävissä, sekä vartiointi-ja valvontatehtävissä, esimerkiksi sotilaspoliiseina ja tilannevalvojina. Sotilasammattihenkilöstö saa koulutuksensa pääosin työpaikkakoulutuksena palvelukseen tulonsa jälkeen. Sotilasammattihenkilöitä merivoimissa on hiukan alle 300 henkilöä. Siviilinä sotaväessä Siviilihenkilöstöä merivoimissa on monilla eri aloilla ammattitehtävistä aina tutkijoihin saakka. Siviilihenkilöt palkataan merivoimiin valmiiksi koulutettuina alansa ammattilaisina. Tyypillisiä siviilitehtäväaloja ovat esimerkiksi atk-, toimisto-, ravitsemus-, terveydenhuolto ja teknisen alan tehtävät. Siviilihenkilöstöstä noin 80 % on saanut yleissivistävän tai keskiasteen koulutuksen ja noin 20 %:lla on takanaan korkea-asteen opinnot. Lisätietoja merivoimien tarjoamista työmahdollisuuksista antavat kaikki merivoimien joukko-osastot, sekä Merivoimien Esikunnan henkilöstöosasto. www.mil.fi MERIVOIMIEN HENKILÖSTÖ: Upseerit 340 Erikoisupseerit 150 Opistoupseerit 800 Erikosammattimiehet 300 Siviilihenkilöstö
Takana kaksi vuotta YHTEISELOA LIISA ERÄNEN sosiaalipäällikkö Hallituksen puolustuspoliittisen selonteon mukaisesti merivoimissa toteutettiin 1.7.1998 organisaatiouudistus, jossa merivoimat, rannikkotykistö ja Uudenmaan Prikaati yhdistettiin. Jo ennen yhdistymistä toteutettiin kysely, jossa selvitettiin henkilökunnan odotuksia ja asenteita muutosta kohtaan. Silloin tehdyn kyselyn mukaan enemmistö henkilökunnasta odotti yhdentymisestä olevan etua merivoimille ja merivoimissa palveleville ja toiminnan tehostuvan monilla alueilla. Kun yhdentymisestä on pian kulunut kaksi vuotta, on hyvä aika palata tarkastelemaan tilannetta uudelleen. Vuodenvaihteessa 1999-2000 merivoimissa toteutettiin uusi kysely, jossa kartoitettiin mielipiteitä organisaatiouudistuksen toteutumisesta ja vaikutuksista. Kyselyyn vastaaminen oli lähes sata prosenttista ja antaa siten luotettavan kuvan mielipiteistä merivoimien henkilöstön keskuudessa. Muutoksen jälkeen tasapainotila Yleisesti ottaen muutokset herättävät ihmisissä vastarintaa pelkästään sen vuoksi, että pitäytyminen vanhoissa tavoissa on tuttuudessaan turvallista. Tieto tulossa olevasta muutoksesta aiheuttaa yleensä epävarmuutta, ilmapiirin kiristymistä ja ristiriitojen lisääntymistä työyhteisöissä. Kun kaksi organisaatiota yhdistyy, se tarkoittaa erilaisten tapojen, perinteiden ja organisaatiokulttuurien kohtaamista ja vähittäistä sulauttamista toisiinsa. Uusien tapojen oppiminen on harvoin ongelmallista, sen sijaan oppiminen pois vanhoista tavoista on hidastaja voi tuottaa vaikeuksia. Muutokseen sisältyvä epätasapainon vaihe kestää tavallisesti puolisen vuotta, minkä jälkeen löytyy uusi tasapainotila. Muutos onnistuu parhaiten, kun muutoksen tarve on selvästi nähtävissä ja kun muutoksen toteuttajiin luotetaan. Mahdollisuus itse osallistua muutoksen suunnitteluun ja toteuttamiseen tekee muutokseen sopeutumisen helpommaksi. Organisaatiossa, jossa muutoksiin on totuttu, myös sopeutuminen niihin on helpompaa. Toisaalta ylhäältä määrättynä toteutettu muutos herättää enemmän vastarintaa kuin muutosprosessi, jossa itse voi olla mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa sitä. Tällöin muutos voi olla myös huonommin sisäistetty ja ulkokohtaisempi. Meripuolustus paremmin esillä Tehtyyn kyselyyn sisältyi useita eri osa-alueita koskevia kysymyksiä. Osa kysymyksistä liittyi merivoimien ja meripuolustuksen merkitykseen, muutoksen vaikutuksiin toiminnan tehostumiseen ja kustannussäästöihin. Vastaajista 70 % katsoi meripuolustuksen nyt tulevan aiempaa selkeämmin esille maanpuolustuksen kokonaisuudessa. 60 % vastaajista uskoi kaikille merivoimiin kuuluville olevan etua puolustushaaran suhteellisen osuuden kasvusta. 70 % vastaajista piti yhdistymistä hyvänä asiana. Puolet vastaajista arvioi merivalvonnan ja alueellisen koskemattomuuden turvaamisen selkiytyneen aiemmasta. Eri mieltä oli vain 10 % vastaajista, loput sijoittuivat vastausluokkaan siltä väliltä. 14 MERIVOIMAT m/2000
siihen ole pyrittykään. Erot henkilöstöryhmien välillä tämän asian suhteen ovat vähäiset, sen sijaan näkemykset eroavat selvästi joukko-osastoittain. Oikeudenmukaisuutta Sen sijaan kuljetusalusten ja niiden henkilöstön käytön näki tehostuneen 25 % vastaajista, 20 % oli eri mieltä loppujen sijoittuessa luokkaan siltä väliltä. Lähes 40 % näki yhdistämisen poistaneen päällekkäisiä tehtäviä; 25 % oli tästä asiasta eri mieltä. Kustannussäästöjen toteutumisesta ei sitten oltukaan yhtä varmoja: 20 % uskoi kustannussäästöjä syntyneen, mutta neljännes vastaajista oli asiasta eri mieltä. Asennoitumisongelmia? Suoriin asenneväittämiin, kuten "palvelu merivoimissa tuottaa minulle asennoitumisongelmia" vastasi myönteisesti 15 % vastaajista, 70 %: 11a ei vastausten mukaan ole asennoitumisongelmia. Lähes 60 % uskoi myös työtovereidensa pitävän merivoimia hyvänä asiana. Näissä vastauksissa tulee näkyviin se tavallinen havaintovirhe, jonka mukaisesti muiden uskotaan olevan asenteiltaan kielteisempiä kuin vastaaja itse on tai kuin muut todellisuudessa ovat. Yli 60 % katsoi, että laivaston ja rannikkojoukkojen muodostama merivoimat on hyvä asia, selkeän kielteinen kanta oli vain 10 %:lla vastaajista. Alle 40 % oli havainnut nurkkakuntaisuutta aiempien taustojen perusteella: tässä asiassa vaihtelut joukko-osastojen välillä ovat kuitenkin suuret, vaihdellen 20 %-70 %. Selkeää nokkimista taustojen vuoksi on havainnut 15 %, lähes 60 % ei ole tällaista havainnut omassa työyksikössään. Vaikuttaa siltä, että joissakin joukkoosastoissa ilmapiiri on varsin hyvä ja yhteistyö sujuu hyvin, mutta toisissa erottelua taustan perusteella tapahtuu. Hieman huolestuttavaa on, että vain 25 % henkilöstöstä katsoo henkilöstöasioiden hoidon olleen tasapuolista eri taustaisten henkilöiden kohdalla, jopa 40 % mielestä kohtelu ei ole ollut tasapuolista. Samoin 25 % uskoo tasapuolisuuteen henkilöratkaisuissa pyrityn ja melkein 30 % epäilee, ettei MERIVOIMISSA: Lea Sivonen, tilannevalvoja, KotRa Keskeisin työtehtävä? Meritilannekuvan seuranta ja ylläpito ja siihen liittyvät tehtävät. Oikeudenmukaisuus on tärkeä motivaatiotekijä työelämässä. Kun ihmiset havaitsevat oikeudenmukaisuuden puutetta, heidän työmoraalinsa laskee, he todennäköisemmin haluavat vaihtaa työpaikkaa ja saattavat jopa kääntyä organisaatiota ja sen arvojaja tavoitteita vastaan. Oikeudenmukaisuus sitä vastoin vahvistaa sitoutumista, halua pysyä työpaikassa ja valmiutta ylittää tavanomaiset työn velvoitteet. Toisin sanoen oikeudenmukaisuus yhdistää ihmisiä, kun taas epäoikeudenmukaisuus erottaa heitä. Melkein 60 % vastanneista on saanut uusia työtovereita yhdistymisen myötä, 20 %:lla työyhteisössä ei ole tapahtunut muutoksia. Useimpien vastaajien (70 %) Miksi nykyiseen ammattiisj? Valinta tapahtui sattumalta. Äitini oli silloisen Kotkan Rannikkopatteriston palveluksessa ja hänen kauttaan sain tiedon, että patteristo hakee värvättyjä merivalvontaan. Lähetin hakemuksen ja pääsin hommiin. Odotusten täyttyminen? Odotukset ovat enimmäkseen täyttyneet. Vaihteleva ja mielenkiintoinen työ. Palkkakaan ei ole ihan kehno. Työtoverit ovat mukavia ja heidän kanssaan on ollut ilo työskennellä. Mikä on työssäsi vaikeinta? Vaikeinta on vastuullisuus ja nopeat päätöksenteot epäselvissä tilanteissa. 15
oma tehtävä ei ole muuttunut organisaatiouudistuksen seurauksena, 20 %:lla muutoksia tehtävässä on tapahtunut. Poikkeuksena tähän on joukko-osasto, jossa 40 % katsoo tehtäviensä muuttuneen, siellä 70 %:lla vastaajista on tapahtunut muutoksia työyhteisössä, kun muuten 50 % toteaa, ettei oma työyhteisö ole muuttunut. Vaikuttaa hiukan siltä, että tässä yksittäisessä joukko-osastossa on tapahtunut muita suurempia muutoksia, minkä vuoksi niihin sopeutuminenkin on heille vaikeata. Vastaajista 20 % on kokenut suuren joukko-osaston (Mepan) ongelmattomaksi, mutta vajaa 40 % on tästä eri mieltä. 40 % pitääkin joukko-osastoja liian suurina. Mielipide-eroja Koulutusjärjestelmän yhdentämistä heti kaikilla tasoilla puolet vastaajista pitää hyvänä, vain 10 % on tästä eri mieltä. Uuden varusmieskoulutusjärjestelmän sopivuudesta merivoimiin sen sijaan ollaan eri mieltä: 30 % uskoo sen sopivan merivoimiin, 25 % ei usko. Tämän kysymyksen kohdalla vastausten hajonta on suuri ja joukko-osastojen välillä on suuria eroja. Samoin kantahenkilökunnan koulutuksen yhdistäminen hajottaa mielipiteitä. 20 % katsoo sen tapahtuneen liian nopeasti, mutta 20 % mielestä se ei ole tapahtunut tarpeeksi nopeasti, 20 % on ylipäätään eri mieltä ja loput eivät osaa ottaa kantaa asiaan. Vastausten hajonta ja osittainen ristiriitaisuus viittaakin siihen, ettei ongelma ehkä olekaan koulutusjärjestelmän uudistuksissa, joita kysymys suoraan koskee, vaan vastausten kautta ilmaistaan yleisempää tyytymättömyyttä ja vastahakoisuutta muutosten edessä, jota ei kuitenkaan haluta ilmaista suoraan. Merivoimien kehittämisestä ollaan melko yksimielisiä: 70 % on samaa mieltä siinä, että painopisteen tulee olla liikkuvissa asejärjestelmissä ja että (80 %) vanhentuneesta kalustosta on luovuttava. Merivoimien sotilasarvojen ja -merkkien käyttöä pitää luontevana 80 % vastanneista, vaikka alle 40 % uskoo henkilökunnan siirtyneen niiden käyttöön mielellään. Henkilökunnan pukeutumista yhtenäiseen merivoimien asuun pitää 70 % vastaajista mehenkeä vahvistavana, keskimäärin 10 % on eri mieltä, vaikka suurempiakin kriittisiä ryhmiä löytyy joistakin joukko-osastoissa. Työ mielekästä Henkilökunnasta melkein 80 % kokee työnsä merivoimissa mielekkääksi, 10 % vähemmistö on eri mieltä, loput siltä väliltä. Kokonaisuutena tarkasteltuna muutos näyttää siis tapahtuneen kohtuullisen hyvin. Enemmistö henkilökunnasta näyttää sopeutuneen muutokseen, vaikka sellaisiakin yksiköitä löytyy, joissa muutosprosessi on selvästi kesken eikä uuteen organisaatioon ja koulutusjärjestelmään ole vielä sitouduttu. Henkilöstöratkaisujen tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta painottamalla voidaan toivottavasti jatkossa vahvistaa näidenkin yksiköiden henkilökunnan motivaatiota ja sitoutumista entisestään. MERIVOIMISSA: Thomas Streng, aliluutnantti, opetusupseeri, UudPr Keskeisin työtehtävä: Ryhmänjohtajien kouluttaminen sodan ajan RtPstojen viestitarpeisiin Miksi sotilasuralle? Valinta koostuu monesta pienestä osatekijästä. Ylitse muiden on ehkä kuitenkin kouluttaminen. Työn tulokset näkyvät konkreettisesti. Toinen on halu kehittää omaan työhön kuuluvia asioita. Liikunnallinen työ on tietysti myös tärkeä asia. Odotusten täyttyminen? Osittain ovat. Mikä on työssäsi vaikeinta???????? 16 MERIVOIMAT m/2000
Järein maksukortti. Kantama ympäri maailman. Myös internetissä. vapauttaa elämään! www.luottokunta.fi
"SM"* m Lvan autossa erikoisvarustein lientiautot: ilia Oy Ab, Tourist & Diplomat Sales ilarinluoma 8,02200 ESPOO luh. 09-5044 1580, fax 09-5044 5590 ikä muut piirimyyjät kautta maan. Uusi Volvo V70 Sportswagon on täysin erilainen ja yllättävä urheiluauto. Paitsi että se kiihtyy 0-100 km/h 7, sekunnissa ja saavuttaa 250 km/h huippunopeuden (T5 versio), sen erikoisuutena on viisi ovea ja tavaratila, joho vaivatta mahtuvat kaikki urheiluun liittyvät välineet suksista golfbägiin. Sen urheilullisin ominaisuus on kuitenki turvallisuus, johon kuuluu vakiona kaikki, mitä maailman turvallisimpicn autojen valmistajalta voi odottaa; kute kaksivaiheinen kuljettajan turvatyyny, ABS-jarrut, SIPS-sivutörmäyssuoja, SIPS-sivuturvatyynyt, WHlPS-jäijestelm IC-turvaverho ym. Hyvin vääntävät, suorituskykyiset uuden sukupolven moottorit, edistyksellinen alusta takapyörien Multi-Link -jousitus luovat osaltaan kokemisen arvoisen ajoelämyksen ja täydellisen käsiteltävyyde Uusi Volvo V70 on urheiluauto, johon vain Volvo pystyy. Malliston hinta alkaen 219.900 mk. UUSI VOLVO V70SP0RTSWAG0 A DIFFERENT KINOOF FAMILYCA www.volvocars. www.bilia.f
ITÄMERI - 1000-vuotinen meritie Itämeri ei ole pelkästään sitä ympäröivien valtioiden rantoja huuhteleva sisämeri, joka ajoittain jäätyy vaihtelevassa laajuudessa. Meri on yhdistänyt sen rantavaltioita niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Se on muodostanut kauppareitin - ja hyökkäysreitin - jo viikinkiajoista lähtien. Alueen merkitys on ollut ja on edelleen huomattava sen rantavaltioille sekä niiden kanssa toimiville muille valtioille. Historia tarjoaa tästä lukuisia esimerkkejä: Hansaliitto viikinkiajan jälkeen, Kustaa IV Adolfin sodat 1600-luvun alussa, Ruotsi-Suomen ja Venäjän väliset sodat 1700-luvulla, Krimin sodan heijasteet 1850-luvulla, maailmansodat ja niiden jälkeen muut eri kauppa-ja turvallisuuspoliittisiin integraatiokehityksiin liittyneet vaikutukset. Viime mainituista sotilaallisesti merkittävimpiä ovat olleet NATO:n ja entisen Varsovan Liiton välinen asetelma Itämerellä sekä sitä seurannut NATO:n ja Venäjän välinen tilanne. Itämeri liittää Pohjois-Euroopan Keski-Eurooppaan, se toimii Länsi- ja Itä-Eurooppaa yhdistävänä vesitienä, se sijaitsee näiden geopoliittisten suuralueiden välialueella. Itämeren rannikko on ollut eri aikoina eri tavoin jaettuna, jolloin sen merkitys rannikon "omistajille" on myös vaihdellut. Yleistäen voitaneen todeta, että Itämeren rannikoiden hallintaan on vaikuttanut erityisesti Venäjän, Saksanja Ruotsin kulloinenkin asema kansainvälisen politiikan kentässä. Tänä päivänä Itä- 19
merellä kulkee Euroopan Unionin ulkoraja, jonka kulku tulevaisuudessa määrittyy Unionin itälaajenemisen mukaan. Strateginen merkitys Itämeren strateginen merkitys on säilynyt mutta samalla muuttunut Euroopan turvallisuuspoliittisen tilanteen kehittymisen myötä. 1800-luvulta lähtien muutokseen on vaikuttanut pääasiassa Venäjän ja Saksan sekä näiden edustamien liittoumien välinen suhde. Itämeri on Venäjälle tärkeä meritie ja Baltian menetyksen jälkeen sen merkitys maan suojavyöhykkeenä on edelleen huomattava. NATO:n toiminta Itämerellä on lisääntynyt 90-luvulla mm. rauhankumppanuusohjelman puitteissa, jolla pyritään edistämään kumppanuusmaiden keskinäistä luottamusta ja avoimuutta sekä toisaalta kehittämään NATOin käyttämien menetelmien mukaista kansainvälistä yhteistoimintakykyä. Vuonna 1993 NATO ilmoitti, että Itämeri lahtineen kuuluu sen pohjoisen merellisen voimaryhmän vastuualueeseen. Näillä seikoilla on merkitystä arvioitaessa Itämeren strategista merkitystä. Rajalinja ratkaisee Itämeren strategisen merkityksen voidaan arvioida korostuvan alueittain. Tanskan salmet ovat säilyttäneet strategisen merkityksensä läpi vuosisatojen ilman sitä olisi mitenkään kyseenalaistettu. Sen sijaan toinen strateginen painopistealue on määräytynyt lähinnä Venäjän ja Saksan tai niiden edustamien liittojen välisen "rajalinjan" kulun mukaan, vaikka rajalinjat tässä tapauksessa olisivatkin luonteeltaan "veteen piirrettyjä viivoja". Kylmän sodan aikana tämä "rajalinja" sijaitsi Eteläisellä-Itämerellä, jonka rannikosta huomattava osa oli Varsovan Liiton jäsenmaiden hallinnassa. Kylmän sodan päätyttyä "rajalinja" on hämärtynyt sulautuen Pohjois-Itämeren ja Kaliningradin alueiden turvallisuuteen liittyviin "suojavyöhykkeisiin". Näistä alueista pohjoisempaa voitaneen pitää merkittävämpänä, koska se sijaitsee lähempänä Venäjän ydinalueita. Pohjois-Itämeren alueen sotilaallisella hallinnalla voidaan vaikuttaa Suomenlahdelle, Pohjanlahdelle ja Tukholman saaristoon suuntautuvaan liikenteeseen. Alueen hallinta edellyttää tukialuetta tai erittäin vahvaa laivasto-osastoa, joka kykenee säilyttämään toimintakykynsä riittävän kauan. Mm. Ahvenanmaan alue on nähty tällaisena tukialueena. Alueen strateginen merkitys tunnustettiin jo 1856, jolloin sille asetettiin valtioyhteisön toimesta sotilaallisen toiminnan rajoituksia Krimin sodan jälkeen. Sittemmin saarimaakunnan demilitarisoituun asemaan on otettu kantaa 1921 ja 1940 laadituilla sopimuksilla, jotka ovat edelleen voimassa. Itämerellä on edelleen tärkeä merkitys alueen rantavaltioille erityisesti Pohjois-Eurooppaa ja muuta maailmaa yhdistävänä kauppareittinä. Tilastojen perusteella on arvioitu, että Itämeren päivittäinen meriliikenne on noin 350...400 miljoonaa tonnia, josta noin 40% on alueen rantavaltioiden välisiä merikuljetuksia. Tämän logistisen kokonaisuuden häiriöt vaikuttavat lähes välittömästi kaikissa Itämeren maissa. Toisaalta, vaikuttamalla tähän logistiseen kokonaisuuteen aiheutetaan huomattavan laaja-alaisia seurannaisvaikutuksia nykyisissä hyvinvointiyhteiskunnissa. Status quo - vakaan kehityksen tukena Suppeudestaan huolimatta Itämerellä on ollut jo Hansaliiton ajoista lähtien voimakkaita laivastoja, joiden avulla on turvattu alueen meriliikennettä ja rannikoita hyökkäyksiä vastaan sekä tuettu tarvittaessa maasotatoimia. Nämä tehtävät lienevät säilyneen pääpiirteittäin alueen merivoimien perustehtävinä. Tilanne on nähtävissä eri maiden merivoimien rakenteessa ja niiden kehittämissuunnitelmissa. Meripuolustusta ei kuitenkaan ole jätetty pelkästään laivastojen varaan, vaan kokonaisuutta on täydennetty rannikkojoukoilla ja niiden kalustolla. Näiden järjestelmien kehittämisessä on viime aikoina korostunut pyrkimys liikkuvuuden ja ulottuvuuden lisäämiseen taistelunkestävyyden ja suorituskyvyn lisäämiseksi. Tämä on johtanut raskaista ja kiinteistä järjestelmistä luopumiseen. Itämeren merisotilaalliset voimasuhteet ovat muuttuneet huomattavasti 90-luvulla tapahtuneen turvallisuuspoliittisen ja erityisesti Venäjän tilanteen kehittymisen myötä. Varsovan Liiton purkautuminen jätti huomattavan maihinnousukapasiteetin "kellumaan" entisen Itä-Saksan ja Puolan merivoimille. Venäjän vetäytyminen Baltian maista jätti huomattavan osan sen aluksista vaille tukikohtia samalla kun maan taloudellinen tilanne ei enää mahdollistanut 80-luvun laivaston ylläpitoa. Itä-Saksan merivoimat supistettiin ja sulautettiin Länsi-Saksan merivoimiin, joista muodostettiin yhdistymisen jälkeen Saksan merivoimat. Puolan merivoimissa toteutettiin rakenteellisia uudistuksia ja niistä muodostettiin Puolan kansalliseen puolus-
EU-MAAT I MAAT, JOTKA 1 KUULUVAT SEKÄ EU:HUN ETTÄ NATOON PUOLA J Q NATO-MAAT Kronstadtiin tukeutuu laivaston sukellusveneyksikkö sekä koulutus-, vartio-ja raivaajayksiköitä. Molemmilla suunnilla toimii lisäksi rajavartiopalvelun merivoimien yksiköitä. Itämeren laivaston alusten lukumäärä on noin 100 ja rajavartiopalvelun noin 60 alusta. Laivaston ilmavoimiin kuuluu noin 50 taistelukonetta. Sotalaivaston kehittämiseksi laaditaan parhaillaan doktriinia, jossa tullaan määrittämään laivaston tulevaisuuden tehtävät ja niiden täyttämiseksi tarvittavan aluskaluston uudistusohjelma. Venäjä pitää yllä sota-alusten suunnittelu-ja tuotantokykyä lähinnä vientiin menevien alusten toimitusten avulla. Venäjän sotilasdoktriinissa mainittu ydinaseiden käyttöön liittyvä mahdollisuus on säilytetty mm. laivaston asejärjestelmissä, joiden taistelulatauksena voidaan käyttää joko konventionaalisia tai ydinräjähteitä. tukseen soveltuvat merivoimat. Baltian maiden merivoimien rakentaminen aloitettiin niille lahjoitetuista aluksista, jotka soveltuvat ensisijaisesti puolustuksellisiin tehtäviin kuten alueellisen koskemattomuuden valvontaan ja vartiointiin sekä miinoitukseen ja miinanraivaukseen. Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa tilanne ei käytännössä muuttunut. Maat ovat tukeneet lähinnä Baltian maiden merivoimien kehittämistä mm. myymällä niille käytöstä poistamaansa aluskalustoa. Seuraavassa on tarkastelu eräiden Itämeren maiden merivoimia. Itämeren Laivasto Venäjän Itämeren Laivasto toimii kahdesta päätukikohdasta Baltijskista ja Leningradista. Baltijsk sijaitsee Kaliningradin erityispuolustusalueella Etelä-Itämerellä Puolan ja Liettuan välissä. Leningradin laivastotukikohdan joukot sijaitsevat pääosin Kronstadtissa, Suomenlahden pohjukassa. Kaliningradin alueelle tukeutuvat laivaston päävoimat mm. raskaat pinta-alukset, taisteluveneet, osa raivaajista ja vartioaluksista sekä maihinnousualuskalusto. Lisäksi alueelle tukeutuu merijalkaväkiprikaati ja laivaston ilmavoimat. Alueen puolustamiseksi siellä on mm. panssari-ja moottoroituja jalkaväkiyksiköitä sekä rannikonpuolustusjoukkoja. Saksan merivoimat Saksan merivoimat toimii kuudesta tukikohdasta: Wilhelmshavenista, Glucksburgista, Eckenfördestä, Kielistä, Warnemundestä ja Olpenizista. Ensin mainittu sijaitsee Pohjanmeren ja viime mainitut Itämeren puolella. Alusyksiköiden siirto toimintasuunnalta toiselle voi tapahtua mm. Kielin kanavan kautta. Raskaat pinta-alukset tukeutuvat Wilhelmshaven, sukellusveneet Eckenfördiin ja pääosa raivaajista Olpenitziin. Laivaston taistelualusten lukumäärä on noin 100 alusta, joista raskaita aluksia ja sukellusveneitä molempia 14. Laivaston ilmavoimiin kuuluu noin 50 taistelukonetta. Saksa on asettanut aluksistaan noin puolet NATO:n käyttöön. Saksan merivoimien kehittämisessä korostuu valtamerikyvyn kehittäminen, mikä näkyy mm. uusien fregatti-luokan alusten valmistuksessa sekä valtamerikelpoisen huoltoaluskaluston kehittämisessä. Tanskalla kaksi tukikohtaa Tanskan merivoimat toimii kahdesta tukikohdasta: Fredrikshavnista ja Korsöristä. Raskaat alukset tukeutuvat molempiin tukikohtiin, sukellusveneet ja miinalaivat Fredrikshavniin sekä taiste- 21
luveneet Korsöriin. Laivastoon kuuluu noin 60 taistelualusta. Rannikkopuolustusta tukee lisäksi kaksi meritorjuntaohjuspatteria. Tanskan merivoimat vastaavat myös Grönlannin ja Färsaarten alueiden valvonnasta. Merivoimien kodinturvajoukoilla on noin 40 pienempää vartioalusta. Tanska pyrkii uusimaan sukellusvenekalustoaan sekä raskasta pintaaluskalustoaan ja kehittämään miinantorjuntakykyään. Sen merivoimien toiminta tullee jatkossakin keskittymään Tanskan salmiin osana NATO:n tehtäviä sekä Grönlannin ja Färsaarten alueiden valvontaan. Puolalla 70 taistelualusta vartioalusta sekä muutama ilmaalus. Puolan merivoimat on saamassa Yhdysvalloilta 2-3 Oliver Hazard Perry-luokan fregattia, mikä liittynee Puolalle annettuun NATO-tehtävään. Samaan aikaan Puola pyrkinee modifioimaan vanhempaa aluskalustoaan ja ratkaisemaan kysymyksen sukellusveneaseen ylläpidosta. ITÄMEREN ALUEEN MERIVOIMIEN TUNNUSLUKUJA 23 92 65 23 139 I GER Puolan merivoimat toimii seitsemästä DAN tukikohdasta: Swi- PQL noujsciesta, Kolobrzegista, Darlowasta, Helistä, Gdyniasta, Gdanskista ja Siemirowice-Cewicesta. Näistä Gdansk on rannikkovartioston ja Siemirowice- Cewice meri-ilmavoimien tukikohta muiden toimiessa varsinaisina laivastotukikohtina. Laivastoon kuuluu noin 70 taistelualusta ja meri-ilmavoimiin noin 25 taistelukonetta. Pääosa aluskalustosta on korvetteja ja taisteluveneitä. Meri-ilmavoimien pääkalusto on Mig-21 BIS-koneita. Rannikkovartiostoon kuuluu noin 25 32 36 n. 92 Ruotsin merivoimat on organisoitu pintatorjunta-ja miinasodankäynti- sekä sukellusveneyksiköiksi, jotka on hajautettu pääosin Muskön ja Karlskronan tukikohtiin. Laivastoon kuuluu noin 60 taistelualusta, joista puolet kuuluu miinasodankäynnin yksiköihin. Laivaston iskevä osa muodostuu sukellusveneistä, korveteista ja taisteluveneistä. Rannikkopuolustusta tukee kaksi meritorjuntaohjuspatteria, kolme rannikkopatteristoa ja kolme varustettua amfibiopataljoonaa. Merivoimat johtaa Ruotsin puolustusvoimien helikopteritoimintaa. Ruotsin rannikkovartiostolla on noin 65 vartiovenettä. Ruotsin merivoimien kehittämisessä korostuu valmiuden parantaminen kansainvälisen FIN SWE kriisin- hallinnan tehtäviin sekä laajennetun ] MAIHINNOUSUALUS turvallisuuskäsitteen mukaisiin merellimuihin ] MIINANTORJUNTA-ALUS (MIINANETS, MIINANRAIV) sun tehtä- ] KEVYT PINTA-ALUS (TSTV, VARTIO AL) viin. Merivoimien RASKAS PINTA-ALUS (RIST, HÄV, FREG, KORV, MIL) määrällinen supistaminen ] SUKELLUSVEVE tultaneen korvaamaan laadullisella parantamisella, joka perustuu sukellusveneiden, pinta-alusten ja amfibiojoukkojen nykyistä parempaan Ruotsin merivoimat suorituskykyyn. Tämä tarkoittanee vaikeammin havaittavia aluksia, Ruotsin merivoimat toimii neljästä tarkempaa ja kauaskantoi- tukikohdasta: Göteborgista, sempaa asejärjestelmää sekä Karlskronasta, Musköstä ja Härnösandista, joukkojen korkeampaa koulutusmainittu joista ensin ja viimetasoa yhdistettynä kehittyneeseen ovat lähinnä huoltotukikohtia. tiedustelu- ja johtamisjärjestelmään. 22 MERIVOIMAT m/2000
Baltiaa kehitetään Baltian maiden merivoimia kehitetään parhaillaan. Kehitystyön tavoitteena on kansallisten päämäärien lisäksi muodostaa Baltian maiden yhteinen laivastoosasto, Baltron, joka on tarkoitettu erityisesti etsintä-, pelastus-ja miinasodankäynnin tehtäviin. Kehityshankkeella tuettaneen osaltaan Baltian maiden yhteistyön kehittymistä, jolla vahvistetaan osaltaan alueen vakautta. Viron merivoimien tukikohta on Tallinnassa ja merivoimilla on kymmenen alusta. Viron rajavartiolaitoksella on noin 15 vartioalusta. Latvian merivoimat toimii kolmesta tukikohdasta: Riikasta, Liepajasta ja Ventspilsistä. Merivoimilla on noin 15 alusta. Rannikkopuolustusta tukee rannikkopuolustuspataljoona, joka vastaa rauhan aikana lähinnä merivartioston tehtävistä. Liettuan merivoimat toimii Klaipedasta. Laivastoon kuuluu noin 20 alusta. Rannikkovartiosto vastaa merialueen rajavartioinnista. YHTEENVETONA merivoimis taja niiden kehittämisen päälinjoista voitaneen todeta, että Itämeren alueen merivoimien voimasuhteet pyrittäneen pitämään nykytasolla. Tästä on esimerkkinä alueen voimakkaimpien merivaltojen Venäjän ja Saksan merivoimien toisiaan vastaavat alusten lukumäärät ja/tai niiden kokonaissuorituskyky. Venäjän ja NATO:n voimasuhteita verrattaessa voidaan todeta NATO:lla olevan yli kaksinkertainen ylivoima Venäjään verrattuna, mikä edellyttää muita toimenpiteitä suorituskyvyn tasaamiseksi. Niin ikään voidaan todeta, että sotilaallisesti liittoutumattomien Ruotsin ja Suomen merivoimilla on alueellista merkitystä Itämeren voimatasapainoa arvioitaessa. Suorituskyvyn arvioinnissa ei kuitenkaan pidä tuudittautua pelkkien lukumäärätietojen tarkasteluun vaan on otettava huomioon myös asejärjestelmien suorituskyky. Tulevaisuudessa alueen merivoimien kehittämisessä korostunevat edelleen perinteiset kansalliset tavoitteet, jotka suhteutetaan kansainvälisen kriisinhallintakyvyn ja mahdollisen laajennetun turvallisuuskäsitteen mukaisten tehtävien edellyttämän suorituskyvyn kehittämiseen. Ohjusvene Naantali. SA-kuva. MERIVOIMISSA: Jouko Räsänen, ylikersantti, vartiomies, MerivV Keskeisin työtehtävä? Vartiomies/koiranohjaaja Miksi sotilasuralle? Tuttava mainitsi avoimesta virasta. Palveluspaikka ja työtehtävät vaikuttivat kiinnostavilta. Odotusten täyttyminen? Työ on vastannut odotuksiani. Oikeastaan yllättänyt positiivisesti monipuolisuudellaan, johtuen toiminta-alueen laajuudesta, merialueen valvonnasta ja koiratoiminnasta. Mikä on työssäsi vaikeinta? Kiinnostavinta ja samalla vaikeinta on työskentely sotakoirien parissa. Koira palkitsee työtäni oppimalla opettamiani asioita, vaikka aina ei ajahtukset olekaan samalla aallonpituudella kouluttajan ja koulutettavan välillä. 23