Edesholmin ranta-asemakaava Edesholm stranddetaljplan Ranta-asemakaavaselostuksen liitteet nrot 1-8 Stranddetaljplanebeskrivningens bilagor nr 1-8
Asemakaavan seurantalomake Liite 1 Asemakaavan perustiedot ja yhteenveto Kunta 257 Kirkkonummi Täyttämispvm 11.04.2018 Kaavan nimi Edesholmen, ranta-asemakaava Hyväksymispvm Ehdotuspvm 12.06.2017 Hyväksyjä Vireilletulosta ilm. pvm 19.05.2017 Hyväksymispykälä Kunnan kaavatunnus 24500/3335 Generoitu kaavatunnus Kaava-alueen pinta-ala [ha] 16,1016 Uusi asemakaavan pinta-ala [ha] 16,1016 Maanalaisten tilojen pinta-ala [ha] Asemakaavan muutoksen pinta-ala [ha] Ranta-asemakaava Rantaviivan pituus [km] 2,82 Rakennuspaikat [lkm] Omarantaiset Ei-omarantaiset Lomarakennuspaikat [lkm] Omarantaiset Ei-omarantaiset Aluevaraukset Pinta-ala [ha] Pinta-ala [%] Kerrosala [km²] Tehokkuus [e] Pinta-alan muut. [ha +/-] Kerrosalan muut. [km² +/-] Yhteensä 16,1016 100,0 1400 0,01 16,1016 1400 A yhteensä P yhteensä Y yhteensä C yhteensä K yhteensä T yhteensä V yhteensä 8,2330 51,1 30 0,00 8,2330 30 R yhteensä 6,4195 39,9 1370 0,02 6,4195 1370 L yhteensä 0,0564 0,4 0,0564 E yhteensä S yhteensä 1,3927 8,6 1,3927 M yhteensä W yhteensä Maanalaiset tilat Pinta-ala [ha] Pinta-ala [%] Kerrosala [km²] Pinta-alan muut. [ha +/-] Kerrosalan muut. [k-m² +/-] Yhteensä Suojellut rakennukset Suojeltujen rakennusten muutos Rakennussuojelu [lkm] [k-m²] [lkm +/-] [k-m² +/-] Yhteensä
Alamerkinnät Aluevaraukset Pinta-ala [ha] Pinta-ala [%] Kerrosala [km²] Tehokkuus [e] Pinta-alan muut. [ha +/-] Kerrosalan muut. [km² +/-] Yhteensä 16,1016 100,0 1400 0,01 16,1016 1400 A yhteensä P yhteensä Y yhteensä C yhteensä K yhteensä T yhteensä V yhteensä 8,2330 51,1 30 0,00 8,2330 30 VL 8,2330 100,0 30 0,00 8,2330 30 R yhteensä 6,4195 39,9 1370 0,02 6,4195 1370 RM 6,4195 100,0 1370 0,02 6,4195 1370 L yhteensä 0,0564 0,4 0,0564 LV 0,0564 100,0 0,0564 E yhteensä S yhteensä 1,3927 8,6 1,3927 SL 0,4698 33,7 0,4698 S-1 0,9229 66,3 0,9229 M yhteensä W yhteensä
Ote Uudenmaan maakuntakaavayhdistelmästä Utdrag ur sammanställning av landskapsplanerna i Nyland Liite 2 Bilaga 2
LIITE 4 Bilaga 4 KIRKKONUMMI EDESHOLMEN LUONTOSELVITYS Teppo Häyhä 15.9.2005
1 JOHDANTO 6 1.1 TAVOITTEET... 6 1.2 SUUNNITTELUALUE... 6 2 MENETELMÄT... 6 2.1 KASVILLISUUS- JA KASVISTOTUTKIMUKSET... 6 2.2 LINNUSTOSELVITYS... 6 2.3 ARVOKKAAT LUONTOTYYPIT... 7 3 TULOKSET... 7 3.1 KASVILLISUUS... 7 3.1.1 Yleiskuvaus... 7 3.1.2 Kasvillisuuskuviot... 8 3.2 LINNUSTO... 11 4 ARVOKKAAT LUONTOTYYPIT JA LAJIT... 13 4.1 ARVOKKAAT LUONTOTYYPIT... 13 4.2 ARVOKKAAT LAJIT... 13 5 TAVOITTEET... 13 LIITE 1. Edisholmenin kasvisto Kansikuva: Edisholmenin saaren etelärannan poukamaa.
1 JOHDANTO 1.1 Tavoitteet Tämä luontoselvitys on tehty Edisholmenin ranta-asemakaavan suunnittelun pohjaksi. Selvityksen tarkoituksena on kattaa maankäyttö- ja rakennuslain kaavoitukselle asettamat elinympäristöjen- ja lajiensuojelun sekä maisemansuojelun vaatimukset. Työhön sisältyvät: (1) kasvillisuusselvitys (2) kasvistoselvitys (3) arvokkaiden luontotyyppien paikantaminen (4) linnustoselvitys Tulosten pohjalta on määritetty ranta-asemakaavan laatimista varten tavoitteet, joita noudattamalla suunniteltava maankäyttö ei uhkaa alueen luonto- ja maisema-arvoja. Tähän selvitykseen ei sisälly kaavahankkeen vaikutusten arviointi. Tutkimuksen on tehnyt FM Teppo Häyhä (T:mi Teppo Häyhä) kevään ja kesän 2005 aikana. 1.2 Suunnittelualue Suunnittelualue käsittää Edisholmenin saaren, joka sijaitsee Kirkkonummella, Porkkalan niemen itäpuolella. Suunnittelualueen pinta-ala on noin 10 hehtaaria. Saari koostuu kahdesta kalliomäestä ja näiden välisestä notkosta. Peruskallion päällä on vain ohut kerros kivennäismaata. Saaren korkein kohta on hieman yli 20 metriä merenpinnasta. Saaren maapinta-alasta noin 80 % on metsää ja kallioista metsää. Loput 20 % ovat avokalliota ja rantaniittyä. Saaressa on yksi vanha saunarakennus, muutoin alue on rakentamaton. Ennen saunaa saaren länsipäässä on ollut maatalo piharakennuksineen. Näistä on enää kivijalat jäljellä. 2 MENETELMÄT 2.1 Kasvillisuus- ja kasvistotutkimukset Suunnittelualueen kasvillisuus selvitettiin jakamalla alue yhdeksääntoista kasvillisuuskuvioon. Kuvioiden erottamisen perusteena oli joko puustorakenteen tai aluskasvillisuuden lajirakenteen muuttuminen. Kuviointi tehtiin maastossa piirtämällä rajat suurimittakaavaiselle (1:2000) kartalle (kuva 1). Kultakin kuviolta selvitettiin ja merkittiin ylös geomorfologiset perustiedot sekä arvioitiin luonnontilaan ja kasvillisuuden kehitykseen vaikuttaneet ja vaikuttavat tekijät. Kuvioiden kasvisto tutkittiin kerroksittain (puu-, pensas-, kenttä- ja pohjakerros), ja havaitut lajit jaoteltiin valta- ja seuralaislajeihin. Tutkitun alueen kasvillisuus on kuvattu kuvioittain luvussa 3.1. Kasvillisuustutkimuksen yhteydessä kirjattiin kaikki alueella havaitut putkilokasvit (liite 1). Kasvillisuus- ja kasvistoselvitykset tehtiin 9.6.05 ja 22.7.05. 2.2 Linnustoselvitys Alueen linnusto tutkittiin kartoituslaskentamenetelmällä, jossa tarkoituksena on selvittää
alueella pesivä lintulajisto. Kyseisen menetelmän mukaisesti tutkittu alue kierrettiin hitaasti ympäri välillä pysähdellen ja samalla lintuja havainnoiden. Havaitut lintulajien paikat merkittiin kartalle ja havainnoista kirjattiin mahdollisuuksien mukaan ylös laji, sukupuoli, ikä ja käyttäytyminen (laulava, varoitteleva, lentävä jne.). Vesi- ja rantalintuja havainnoitiin kiertämällä saari kanootilla ennen kahta ensimmäistä laskentaa. Laskentojen jälkeen havainnoista tulkittiin huomionarvoisten lajien reviirien määrä. Reviireiksi on tulkittu pesälle ruokaa kantavat, varoittelevat ja laulavat yksilöt. Laskentakertoja oli kolme. 1. laskenta. 29.4.2005, klo 5.33-7.12, pilvistä-puolipilvistä, heikkoa tuulta, lämpötila + 2 - +6 ºC. 2. laskenta. 20.5.2005, klo 4.55-6.02, aurinkoista, 1-3 m/s etelätuulta, lämpötila + 4 ºC. 3. laskenta 10.6.2005, klo 4.42-5.40, aurinkoista, 1-3 m/s lounaistuulta, lämpötila + 7 - +10 ºC Laskennan tulokset on esitetty luvussa 3.2. 2.3 Arvokkaat luontotyypit Suunnittelualueen luonnonsuojelullisesti arvokkaat luontotyypit paikannettiin ja rajattiin koko suunnittelualueelta. Arvokkaiksi kohteiksi on tulkittu: (1) Suojelualueet (2) Luonnonsuojelu-, metsä- ja vesilain erityisen arvokkaat elinympäristöt (3) Geologisesti arvokkaat muodostumat (4) Arvokkaat vesialueet (5) Perinnemaisemien luontotyypit (6) Uhanalaisten ja harvinaisten eläinten ja kasvien esiintymät (7) Erityisesti suojeltavien lajien esiintymät (8) Ylemmän asteisten kaavojen suojelukohteet (9) Vesi- ja rantalinnustolle tärkeät pesimis- ja ruokailualueet (10) Maisemallisesti arvokkaat kohteet Näihin kohteisiin ei pidä rantakaavassa sijoittaa rakennuspaikkoja, jos rakentaminen on ristiriidassa luontoarvojen säilymisen kanssa. 3 TULOKSET 3.1 Kasvillisuus 3.1.1 Yleiskuvaus Edisholmen koostuu kahdesta kalliomäestä, joiden huiput kohoavat 18 metriä merenpinnasta. Kallioiden laajat lakiosat ovat siloutuneita ja loivarinteisiä. Peruskallion päällä on vain ohut kerros kivennäismaata. Eniten kivennäismaata on kertynyt kallioiden väliseen notkoon ja pohjoisrinteiden loivasti viettäviin osiin. Kyseiset kohdat ovat metsää. Valtaosa metsistä on kuivan tai kuivahkon kankaan kaltaista ja mäntyvaltaista. Kalliomäkien välisessä notkossa on tuoreen kankaan kuusivaltaista metsää. Saaren länsipäässä on vanhan talon rauniot. Pihat ja entiset niityt ovat pitkälti metsittyneet. Saaren länsikärjessä sijaitsevan rantasaunan takana on pari pientä avokalliolaikkua sekä heinittynyttä ja pensoittunutta niittyä. Saaren rannat ovat kallioisia ja lohkareisia. Rantaniittyjä on pieninä laikkuina eri puolilla saarta,
enimmäkseen kallionotkelmissa. Pohjoisrannalla on kaksi pitkähköä, osaksi turvepohjaista niittyrantaosuutta. Rantaniittyä on vähän myös suunnittelualueeseen sisältyvässä Edisholmenin pohjoispuolisessa pikkusaaressa. 3.1.2 Kasvillisuuskuviot 1. Piha-alue. Entisellä piha- ja niittyalueella kasvaa harvahkoa erirakenteista puustoa. Avokallioiden ympäristöt ja rannan läheiset osat ovat osaksi puuttomia. Kookkain puu on saunarakennuksen kulmalla kasvava iso tammi (Quercus robur). Lisäksi umpeutuvilla niityillä kasvaa pari järeärunkoista rauduskoivua (Betula pendula), mäntyä (Pinus sylvestris), pihlajia (Sorbus aucuparia) sekä yksi kookas kataja (Juniperus communis). Rannassa on harvakseltaan erikokoisia tervaleppiä (Alnus glutinosa). Niittyjen puuttomat osat ovat pitkälti pensoittuneet ja heinittyneet. Pensaista eniten ovat levittäytyneet vadelma (Rubus idaeus) ja orjanruusu (Rosa dumalis), jolla on runsaan neljän aarin laajuinen tiheä kasvusto kuvion eteläosassa, jyrkän kaliorinteen alapuolella. Tuoreiden ja kuivahkojen niittyjen kasvillisuutta luonnehtivat nurmipuntarpää (Alopecurus pratensis), niittynurmikka (Poa pratensis), koiranheinä (Dactylis glomerata), koiranputki (Anthriscus sylvestris), nurmitädyke (Veronica chamaedrys), niittyleinikki (Ranunculus acris) ja ahomansikka (Fragaria vesca). Pohjoisrannan tuntumassa niitty muuttuu kosteahkoksi. Kyseisellä vadelman osaksi valtaamalla osalla kasvavat vallitsevina vuohenputki (Aegopodium podagraria), mesiangervo (Filipendula ulmaria), voikukka (Taraxacum sp.), nokkonen (Urtica dioica), rönsyleinikki (Ranunculus repens) ja pikkukäenrieska (Gagea minima). Pihan koristekasveista vakiintuneina kasvavat muun muassa idänsinililja (Scilla siberica) ja kevätkaihonkukka (Omphalodes verna). Matalilla pienillä pihakallioilla on vähän ketomaista kasvillisuutta. Näillä kasvavat ketoorvokki (Viola tricolor), isomaksaruoho (Sedum telephium), keltamaksaruoho (S. acre), ahomansikka, lituruoho (Arabidopsis thaliana), karvakiviyrtti (Woodsia ilvensis) ja ahosuolaheinä (Rumex acetosella). Kallioketoa on enää kolmessa laikussa yhteensä noin sadan neliömetrin laajuudella. 2. Saunan rantaniitty. Matalakasvuinen hiekkapohjainen rantaniittylaikku. Rannan suunnassa niitty on 25 metriä pitkä. Leveys on vain 5-8 metriä, joten niittylaikku sijoittuu ylimmän ja alimman keskivedenkorkeuden väliin. Matalan veden aikaan niitty kuivuu ainakin yläosasta. Vesirajan tuntumassa kasvavat suolavihvilävyöhykkeen peruslajit: suolavihvilä (Juncus gerardii), meriluikka (Eleocharis uniglumis), meriratamo (Plantago maritima) ja niityn yläosassa lisäksi ketohanhikki (Potentilla anserina). 3. Pihan pohjoisranta. Ranta on vesirajasta alaspäin ruovikoitunut. Yhtenäisen ja tiheän järviruoko (Phragmites australis) kasvuston leveys on 10-15 metriä. Vesirajan yläpuolella on kolmesta kuuteen metriä leveä matalakasvuinen niittyvyöhyke, jolla runsaimpina kasvavat merirannikki (Glaux maritima), rantamatara (Galium palustre), rantakukka ja jokapaikansara (Carex nigra ssp. nigra). Niitty rajautuu maan puolella tulvavesirajalla sijaitsevaan matalaan törmään, jonka päällä kasvaa rivi järeitä tervaleppiä. Tämän takana on yhä lähes puuttomana
säilynyt kostea niitty. Kyseisen niityn kasvillisuutta luonnehtivat korkeakasvuiset ruohot mesiangervo, nokkonen ja vuohenputki. Kohtalaisen runsaina kasvavat myös rönsyleinikki ja pikkukäenrieska. Metsän reunan lähellä käenkaali (Oxalis acetosella) runsastuu yhdeksi valtalajeista. 4. Mäntyhaka. Kuvio sijoittuu vanhan talon raunioiden ympärille. Entinen talon pihaalue on lähes kokonaan metsittynyt. Valtapuuston muodostavat nuoret männyt ja koivut (Betula sp.). Sekapuina kasvaa kuusia (Picea abies) ja ylispuina harvakseltaan järeitä mäntyjä. Heinittyneen aluskasvillisuuden pääosakkaat ovat metsäkastikka (Calamagrostis arundinacea), kevätpiippo (Luzula pilosa), vuohenputki, ahomansikka ja nurmitädyke. Koristekasvijäänteistä idänsinililjalla ja kevätkaihonkukalla on useita kasvustoja. Kuvion eteläosassa kasvillisuus muuttuu vähittäin tavallisen kalliometsän kaltaiseksi. Kuva 1. Kasvillisuuskuviot. 5. Kalliometsä. Kallion lakiosissa kasvaa vanhan kotitarvekäytön jäljiltä erirakenteista mäntyvaltaista metsää. Puustossa eri ikä- ja kokoluokat ovat jokseenkin tasaisesti edustettuna. Kilpikaarnaisia järeitä mäntyjä on harvassa, ja lahopuuston määrä on vähäinen. Puutonta poronjäkälävaltaista avokalliopintaa on noin 30 % kuvion pintaalasta. Näillä kasvavat valko- (Cladina arbuscula) ja harmaaporonjäkälä (C. rangiferina), kivikynsisammal (Dicranum scoparium) sekä varvuista kanerva (Calluna vulgaris) ja variksenmarja (Empetrum nigrum). Painanteiden väliosat ovat varpuvaltaisia puolukan (Vaccinium vitis-idaea), mustikan (V. myrtillus) ja kanervan kasvaessa runsaimpina. Kosteimmissa painanteissa on kangasrahkasammaleen (Sphagnum capillifolium) kasvustoja. 6. Kangasmetsärinne. Kuusivaltaista tuoreen kankaan metsää, jonka latvus on monikerroksinen. Ylispuina kasvaa järeitä runkoläpimitaltaan 50-60 senttimetrisiä
mäntyjä. Kuusi on vallitseva sekä ylemmissä että alemmissa latvuskerroksissa. Sekapuuna kasvaa vähän koivua. Aluskasvillisuus on puuston tiheyden ja varjostuksen takia enimmäkseen niukkaa. Mustikka ja puolukka kasvavat runsaimpina. Kuolleista aluspuista muodostunutta lahopuustoa on kuvion itäosassa jonkun verran, muualla vähän. 7. Kalliopaljastuma. Kaksi lakiosasta lähes puutonta avokalliolaikkua, jotka muodostavat saaren pohjoisrannalle pienen niemen. Rantaan rajautuvalla pienemmällä kalliokumpareella kasvaa muutamia eri kokoisia mäntyjä. Isommalla kumpareella on kaksi kilpikaarnaista mäntyä. Taaemman kumpareen aluskasvillisuuden muodostaa lähes yhtenäinen poronjäkälikkö, jota rikkovat vain seinäsammaleen (Pleurozium schreberi) ja kivikynsisammaleen kasvustot. Rantakallion pohjakerros on aukkoisempi ja monipuolisempi. Sammalista lännentierasammal (Racomitrium lanuginosum) muodostaa laajahkoja peitteitä. 8. Kallioluoto. Luodon etelä- ja pohjoisosa on avokalliota. Kummallakin avokalliokumpareella kasvaa kymmenkunta 8-14 metriä korkeaa mäntyä. Kumpareiden väliin jää pieni hiekkapohjainen rantaniittylaikku. 9. Havupuusekametsä. Nuorta tiheää tuoreen kankaan kuusi-mänty metsää. Ylispuina kasvaa muutama iso kuusi ja mänty. Kenttäkerroksen mustikkavaltainen kasvillisuus on varjostuksen takia niukkaa. Itseharvenemisesta on syntynyt jonkun verran lahopuustoa. 10. Kuusikkonotko. Tuoreen kankaan kuusivaltaista metsää. Puusto on erirakenteista ja tiheää. Järeitä ylispuumäntyjä ja kuusia kasvaa etenkin kuvion pohjoisosassa. Notkon kaakkoiskulmauksessa on pieni laikku melko tasaikäistä tiheää nuorta kuusikkoa. Sekapuina kasvavat mänty ja koivu. Kenttäkerroksessa runsaimpina kasvavat mustikka ja puolukka. Valtavarpujen peittävyyttä pienentää puuston varjostus. Lahopuuta on suppealla alueella melko runsaasti. Kuollutta ja kuolevaa pystypuustoa on kohtalaisesti, vanhoja isoja maapuita jonkun verran. Tuulenkaatoja on koko kuvion alueella runsaasti. Pohjoisrannalla tuulenkaatojen joukossa on pari isoa tervaleppää. 11. Rantaniitty. Pohjoisrannan lahdelmassa on samankaltainen liettynyt rantaniitty kuin saaren länsipään pohjoisrannalla (kuvio 3). Vesirajassa kasvavat järviruoko ja merikaisla (Bolboschoenus maritimus). Tämän takana on 4-7 metriä leveä ruohovaltaisen niityn vyöhyke, jonka valtalajit ovat mesiangervo, ranta-alpi, rantakukka, rantamatara, rätvänä, jokapaikansara ja merikeltamaite (Lotus corniculatus var. maritimus). Huomionarvoisista lajeista paikalla kasvaa hetekaalia (Montia fontana), jonka esiintyminen ilmentää lähteisyyttä. 12. Kalliopaljastuma. Kuten kuvion 7 taaempi kalliokumpare. 13. Kalliometsä. Laaja luonnontilainen kalliometsäalue. Puutonta poronjäkälävaltaista avokalliopintaa on yhtä paljon kuin puustoista varpuvaltaista pintaa. Kalliomännikkö on vanhaa, rakenteeltaan vakiintunutta ja luonnontilaista. Valtapuusto on järeää ja vanhaa; kilpikaarnaisia puita on yleisesti. Maapuita ja keloja on hieman alle kymmenen kappaletta hehtaarilla. Valtavarpuina kasvavat variksenmarja, kanerva, puolukka ja mustikka.
14. Rinnemetsä. Kuten kuvio 6, mutta puusto on hieman harvempaa. Järeän valtapuuston muodostavat kuusi ja mänty. Aluspuusto on monikerroksinen, havupuuvaltainen. Kuviolla on kymmenkunta lahovikaista kuolevaa pystykuusta, muutoin lahopuuta on niukasti. 15. Kuusikko. Saaren itäpäässä on pieni kallioiden ympäröimä tuoreen kankaan kuusikkonotko. Puusto on erirakenteista ja tiheää. Ylispuuna kasvaa muutama runkoläpimitaltaan yli 40 senttimetriä leveä kuusi. Lahopuustoa on isojen maapuiden, kuolevan pystypuuston ja kuolleen aluspuuston muodossa kohtalaisesti. 16. Rantakalliot. Saaren itäpäässä on noin 200 metriä pitkä ja 10-30 metriä leveä kalliorantaosuus. Kalliot ovat puuttomia rannasta lähes metsän rajaan asti. Rannan läheiset osat ovat lähes kasvittomia. Kalliopainanteissa on muutama kausikuivia kalliolammikko ja pieniä niittylaikkuja. Näillä kasvavat muun muassa huomionarvoiset ketosilmäruoho (Euphrasia stricta var. tenuis) ja luotosorsimo (Puccinellia distans ssp. borealis). 17. Männikkörinne. Kivikkoinen ja lohkareinen kuivahkon kankaan metsä. Valtapuuston muodostama erirakenteinen männikkö on kallioisiin osiin verrattuna runsaampaa ja tiheämpää. Kuusta on ainoastaan alemmissa latvuskerroksissa ja pensaskerroksessa. Aluskasvillisuuden valtalajit ovat puolukka ja mustikka. 18. Rinnemetsä. Kuten kuvio 17, mutta lehtipuuston osuus on kohtalainen ja ylispuina kasvaa harvakseltaan järeitä mäntyjä. 19. Eteläranta. Etelärannalla on kaksi pientä kallioniemeä ja näiden välissä hiekkapohjaiset rantaniityt. Niittyjen kasvillisuusvyöhykket ovat melko suppeat, mutta hyvin kehittyneet ja kasvistollisesti monipuoliset. Vesirajan suolavihvilävyöhykkeessä kasvavat vallitsevien meriluikan, suolavihvilän ja merirannikin lisäksi meriasteri (Aster tripolium) ja pikkusuolamaltsa (Atriplex longipes ssp. praecox). Suolavihvilävyöhykkeen yläpuoliset niittylaikut ovat matalakasvuisia. Näillä kasvavat merikeltamaite, isorantasappi (Centaurium littorale), suomensuolasänkiö (Odontites litoralis ssp. fennicus), jokapaikansara, tanakkasilmäruoho (Euphrasia nemorosa) ja merirannikki. Ylinnä rantaniityillä on niukasti kasvittunutta hiekkarantaa. Näillä ketomaisilla osilla kasvavat muun muassa merisinappi (Cakile maritima), lituruoho (Arabidopsis thaliana), suola-arho (Honkenya peploides) ja suomenlahdennurmikohokki (Silene vulgaris var. littoralis). 3.2 Linnusto Laskentojen perusteella Edisholmenin linnusto koostuu tavanomaisesta metsälajistosta. Suunnittelualueen runsaimpia lintuja ovat peippo, pajulintu, talitiainen, harmaasieppo ja vihervarpunen. Vesi- ja rantalinnuista tehtyjen havaintojen perusteella saarella ei ole erityistä merkitystä vesilintujen pesimisalueena. Saaren poukamat ovat kuitenkin ajoittain vesilintujen, kuten telkkien, haahkojen, tukka- ja isokoskeloiden, merihanhien, kanadanhanhien ja kyhmyjoutsenten, suosimia ruokailu- ja oleskelualueita.
Taulukko 1. Edisholmenin linnustolaskennat. Havaitut lajit ja yksilömäärät. Laji 29.4.05 20.5.05 10.6.05 Meriharakka 3 Rantasipi 2 2 1 Lehtokurppa 1 Sepelkyyhky 2 Käpytikka 1 1 Metsäkirvinen 3 Västäräkki 2 Rautiainen 1 Punarinta 1 1 Mustarastas 1 1 Räkättirastas 1 Laulurastas 1 Hernekerttu 1 Lehtokerttu 1 Pajulintu 6 5 Hippiäinen 6 1 Harmaasieppo 3 4 Töyhtötiainen 1 Talitiainen 4 8 4 Sinitiainen 1 2 Puukiipijä 1 Varis 2 2 Korppi 2 Peippo 17 13 15 Viherpeippo 1 Vihervarpunen 9 4 2 Käpylintu 3 Punavarpunen 1 Huomionarvoisista linnuista saaressa havaittiin uuttukyyhky, nuolihaukka, kultarinta ja palokärki. Palokärki kuulutti reviiriään kahdella ensimmäisellä kerralla mantereen puolella. Lajin reviirit ovat tunnetusti laajoja, joten Edisholmen saattaa olla osa lajin reviiriä. Uuttukyyhkyn ääntä kuului mantereen puolelta ensimmäisen ja toisen laskennan aikana. Toisen laskennan jälkeen yksi lintu käväisi saaressa. Entinen piha-alue järeine puineen saattaa olla osa lajin reviiriä. Nuolihaukan havaittiin lentävän ennen toista laskentaa saaren itäosaan. Mahdollista pesää etsittiin tuloksetta havaintopaikan läheisyydestä. Laulava kultarinta havaittiin saaressa 9.6.05. Kultarintaa ei havaittu lintulaskennoissa, mutta
lajilla ilmeisesti on reviiri saaren länsipäässä, entisellä piha-alueella. ARVOKKAAT LUONTOTYYPIT JA LAJIT 4.1 Arvokkaat luontotyypit Alue 1. Keskiosan notko ja rantaniityt. Eteläosan rantaniittyalue (kuvio 19) on Edisholmenin luonnonsuojelullisesti arvokkain osa. Alueella on saaren laajimmat ja edustavimmat rantaniityt. Vyöhykkeisyys on hyvin kehittynyttä, luonnontila on hyvä ja kasvillisuus on monipuolista ja edustavaa. Lajistoon kuuluu useita luontotyypin hyvää suojeluarvoa osoittavia indikaattorilajeja, kuten suomensuolasänkiö, isorantasappi, merisinappi ja suola-arho. Rantaniityt yhdistyvät takamaastossa luonnonmetsäarvoja sisältävään kuusikkonotkoon (kuvio 10). Kuusikon puusto on tiheää ja rakenteeltaan vaihtelevaa. Puustoon kuuluu muutamia järeitä ylispuukuusia. Lahopuustoa on muodostunut melko runsaasti. Pohjoisrannalta arvokkaaseen alueeseen on rajattu vielä ruohovaltainen liettynyt rantaniitty (kuvio 11). Kuva 2. Keskiosan notko ja rantaniityt (Alue 1). 4.2 Arvokkaat lajit Alueelta ei tunneta uhanalaisten eläinten tai kasvien esiintymiä. Näitä ei myöskään havaittu kesän 2005 inventoinneissa. 5 TAVOITTEET Edisholmenin keskiosassa on muusta rantaluonnosta erottuva kolmen luontotyyppikohteen
kokonaisuus (Alue 1). Hiekkarantojen kasvillisuus on kulutuskestävyydeltään hyvin herkkää, joten etelärannan keskiosissa rakentaminen ja luontoarvojen säilyttäminen eivät sovi yhteen. Lomarakennuspaikat tulee sijoittaa saaren itä- ja/tai länsipäähän. Jos rakennuspaikkoja sijoitetaan saaren länsipäähän, entiselle piha-alueelle, kaavamääräyksissä tulee kieltää isojen lehtipuiden, etenkin isojen tervaleppien, kaataminen. Siten turvataan linnustoon (uuttukyyhky, kultarinta, palokärki) liittyvien arvojen säilyminen. Isot tervalepät ovat niin sanottuja avainlajeja, joiden esiintyminen on edellytys useiden muiden lajien esiintymiselle. LIITE 1. Edisholmenin kasvisto.
Achillea millefolium Achillea ptarmica Agrostis capillaris Agrostis stolonifera Agrostis vinealis Allium schoenoprasum Anemone nemoralis Angelica archangelica ssp. litoralis Anthoxanthum odoratum Anthriscus sylvestris Arabidopsis thaliana Artemisia vulgaris Aster tripolium Athyrium filix-femina Atriplex littoralis Atriplex longipes ssp. praecox Atriplex prostata Barbarea vulgaris Betula pendula Betula pubescens Bolboschoenus maritimus Cakile maritima Calamagrostis arundinacea Calamagrostis epigejos Calamagrostis purpurea Calluna vulgaris Caltha palustris Carex canescens Carex nigra ssp. nigra Carex pallescens Centaurium littorale Cerastium fontanum Cirsium arvense Cirsium palustre Cirsium vulgare Convallaria majalis Cornus suecica Crataegus grayana Deschampsia cespitosa Deschampsia flexuosa Dryopteris carthusiana Dryopteris filix-mas Eleocharis uniglumis Empetrum nigrum ssp. nigrum Epilobium angustifolium Epilobium montanum Equisetum sylvaticum Eriophorum angustifolium Euphrasia nemorosa Euphrasia stricta var. tenuis Festuca pratensis Festuca rubra Filipendula ulmaria Fragaria vesca Galeopsis bifida Galium album x verum Galium aparine Galium palustre Galium x pomeranicum Glaux maritima Gymnocarpium dryopteris Hieracium coll. Hierochloë odorata Hippuris vulgaris Honcenya peploides Juncus gerardii siankärsämö ojakärsämö nurmirölli rönsyrölli jäykkärölli ruoholaukka valkovuokko meriputki tuoksusimake koiranputki lituruoho pujo meriasteri hiirenporras merimaltsa pikkusuolamaltsa isomaltsa peltokanankaali rauduskoivu hieskoivu merikaisla merisinappi metsäkastikka hietakastikka korpikastikka kanerva rentukka harmaasara jokapaikansara kalvassara isorantasappi nurmihärkki pelto-ohdake suo-ohdake piikkiohdake kielo ruohokanukka aitaorapihlaja nurmilauha metsälauha metsäalvejuuri kivikkoalvejuuri meriluikka etelänvariksenmarja maitohorsma lehtohorsma metsäkorte luhtavilla tanakkasilmäruoho ketosilmäruoho nurminata punanata mesiangervo ahomansikka peltopillike piennarmatara kierumatara rantamatara piennarmatara merirannikki metsäimarre keltano lännenmaarianheinä vesikuusi suola-arho suolavihvilä
Juniperus communis Ledum palustre Leucanthemum vulgare Leymus arenarius Linnaea borealis Lotus corniculatus var. maritimus Luzula multiflora Luzula pilosa Lychnis viscaria Lysimachia nummularia Lythrum salicaria Maianthemum bifolium Malva alcea Melampyrum pratense Melampyrum sylvaticum Melica nutans Molinia caerulea Montia fontana Myosotis arvensis Myosotis stricta Myosotis sylvatica Odontites litoralis ssp. fennicus Orthilia secunda Persicaria laphathifolia Phalaris arundinacea Phleum pratense ssp. pratense Picea abies Pinus sylvestris Plantago major ssp. intermedia Plantago maritima Poa pratensis Poa trivialis Polygonatum odoratum Populus tremula Potentilla anserina Potentilla argentea Potentilla erecta Pteridium aquilinum Puccinellia distans ssp. borealis Ranunculus acris Ranunculus auricomus Ranunculus repens Rhinanthus serotinus Rubus idaeus Rubus saxatilis Rumex acetosa Rumex acetosella Rumex crispus Sagina procumbens Salix caprea Schoenoplectus tabernaemontani Scrophularia nodosa Senecio vulgaris Silene dioica Silene vulgaris var. littoralis Solidago virgaurea Sonchus arvensis var. maritimus Sorbus aucuparia Spergula morisonii Stachys palustris Stellaria media Succisa pratensis Syringa vulgaris Tanacetum vulgare Taraxacum coll. Trientalis europaea kataja suopursu päivänkakkara rantavehnä vanamo merikeltamaite nurmipiippo kevätpiippo mäkitervakko suikeroalpi rantakukka oravanmarja ruusumalva kangasmaitikka metsämaitikka nuokkuhelmikkä siniheinä hetekaali peltolemmikki hietalemmikki puistolemmikki suomensuolasänkiö nuokkutalvikki ukontatar ruokohelpi nurmitähkiö kuusi mänty rantapiharatamo meriratamo niittynurmikka karheanurmikka kalliokielo haapa ketohanhikki hopeahanhikki rätvänä sananjalka luotosorsimo niittyleinikki kevätleinikki rönsyleinikki isolaukku vadelma lillukka niittysuolaheinä ahosuolaheinä poimuhierakka rentohaarikko raita sinikaisla syyläjuuri peltovillakko puna-ailakki suomenlahdennurmikohokki kultapiisku merivalvatti pihlaja kalliohatikka peltopähkämö pihatähtimö purtojuuri pihasyreeni pietaryrtti voikukat metsätähti
Triglochin maritima Tripleurospermum maritimum Typha latifolia Vaccinium myrtillus Vaccinium vitis-idaea Valeriana sambucifolia ssp. salina Veronica chamaedrys Veronica longifolia Veronica serpyllifolia Vicia cracca Vicia sepium Vicia tetrasperma Viola canina ssp. montana Viola palustris Viola riviniana Woodsia ilvensis merisuolake merisaunio leveäosmankäämi mustikka puolukka merivirmajuuri nurmitädyke rantatädyke orvontädyke hiirenvirna aitovirna mäkivirvilä isoaho-orvokki suo-orvokki metsäorvokki karvakiviyrtti
Liite 5 Bilaga 5 EDESHOLMEN RANTA-ASEMAKAAVA Ranta-asemakaava, joka koskee Kirkkonummen kunnan Bergstadin kylässä sijaitsevaa tilaa 257-402-1-45. LIITESELVITYS EDISHOLMENIN JA LÄHIRANTA-ALUEIDEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KEHITYKSESTÄ SEKÄ RAKENNUSKANNASTA EDISHOLMIN ASEMAKAAVA-ALUEELLA OY WIXPLAN AB 30.12.2016
SELVITYS EDISHOLMENIN JA LÄHIRANTA-ALUEIDEN RAKENNETUN YMPÄRISTÖN KEHITYKSESTÄ SEKÄ RAKENNUSKANNASTA EDISHOLMIN ASEMAKAAVA-ALUEELLA 1 Yleistä Tämä selvitys on inventointi ranta-asemakaava-alueen olemassa olevasta rakennuskannasta ja rakennetusta ympäristöstä. Selvityksessä on esitetty Edisholmenin saaren ja lähialueiden kulttuuriympäristön historiallinen kehitys sekä perustiedot alueen rakennuksista sekä niiden mahdollisesta rakennushistoriallista ja/tai rakennustaiteellista arvosta. 2 Rakennetun ympäristön historiallinen kehitys Edisholmin saari on pääosiltaan kallioinen saari ja rannat ovat yleensä kivikkoisia. Niityiksi ja viljelykseen sopivia alueita on varsin niukasti, minkä takia saareen ei syntynyt pysyvää asutusta, vaikka mantereen puolella on syntynyt useita tiloja (torppia) jo 1800-luvun alkupuolella. Edesholmen esiintyy jo kuninkaan kartalla vuodelta 1776. Vanhin arkistoista löydetty tarkempi kartta alueesta on rajankäyntikartta vuosilta 1766-1767 Björckströmin (rusthåll) ratsutilasta, johon myös kuului Putvik. Toimitustekstissä mainitaan mm. että kartalle merkitsemättä jääneet saaret, Edes Holmen, Hästholmen, Mössö, Mickelskären luotoineen ym. kuuluvat myös ratsutilaan. Tekstissä on maininta vuoden 1706 kartasta (ilmeisesti verollepanokartasta) mutta sitä ei löydy arkistoista. Björckströmin talo on piirretty kartalle kahden savupiipun talona, eli se on ollut varsin iso talo ja merkittävä tila jo siihen aikaan. Samaan kokonaisuuteen kuuluva Putvik oli pienempi vain yhden savupiipun talo. Björckströmin rusthållin nimi on sitten joskus 1800-luvun alussa muuttunut Bergstadiksi. Björckström ja Putvik rusthåll rajankäyntikartta ja selitelmä 1766-1767. Vuoden 1841 pitäjänkartasto
Vuoden 1841 pitäjänkartalla, joka on kooste vanhemmista kylien ja talojen tilakartoista, näkyy Edisholmenin saaren luoteisrannalla olevan pieni viljelty niitty/pelto. Asuinrakennuksia ei ole merkitty. Pitjänkartalla vuodesta 1841 näkyy pelto/niitty Edisholmilla. Samalla kartalla näkyy Putvikin ja Bergstadin talojen tilakeskukset. Begstadin talon alue näkyy vaaleampana, koska kartta on todennäköisesti 1800-luvun alkupuolelta, kun naapurikylän kartat ovat noin 1830-40 luvulta. Kartta on eri mittakaavassa kuin yllä oleva.
Senaatin kartasto 1872 Senaatin kartaston kartta vuodelta 1872 osoittaa Wårby strömmenin alueen rakennukset, pellot ja niityt sekä tiet. Senaatin kartastolla oli myös tärkeä sotilaallinen tavoite ja merkitys, minkä takia erityisesti tiet, asutus, rannikko ja ranta-alueet kartoitettiin varsin tarkasti. Kuten karttaotteesta ilmenee, oli tie rakennettu rantaan laiturialueelle Wäransbyn puolella ja asutus oli levinnyt molemmissa kylissä rantaan asti. Edisholmenilla näkyy selvästi aidattu viljelysalue, mikä samalla osoittaa, että saari käytettiin muilta osin ehkä metsälaitumena. Saari oli kuitenkin rakentamaton. Ote senaatin kartastosta vuodelta 1872. Lohkominen Bergstadin ja Putvikin yksinäistaloilla v. 1928
Lohkomisessa muodostettiin 9 tilaa ja Edisholm tuli kuulumaan Edisö nimiseen tilaan RN:o 1:9. Edisön tila oli silloin vielä rakentamaton. Vihreä niittyalue oli merkitty karttaan. Ortoilmakuva vuodelta 1944 Ote alueen ilmakuvasta vuodelta 1944. Imakuvalla näkyy isohko huvila/asuinrakennus talousrakennuksineen saaren länsipäässä. Kävely/kärrysilta saareen oli jo silloin rakennettu. Kuvasta näyttää siltä, että sillan keskiosa olisi perustettu noin kymmenellä ponttoneille taikka puuarkuille. Saaressa näyttää olevan puutarha ja heinäniittyjä. Missä vaiheessa rakennukset oli rakennettu, ei ole tarkkaa tietoa.
Vuoden 1961 peruskartta Vuoden 1961 peruskartalla näkyy Edisön päärakennukset mantereen puolella sekä myös edelleen huvila/asuin rakennus talousrakennuksineen Edesholmenin saarella. Saareen johtava kävely/kärrysilta (arkku- taikka ponttonisilta) oli myös edelleen paikalla ja kunnossa. Niittyalue on jo jonkin verran kasvanut reunoiltaan umpeen. Ote vuoden 1960 peruskartasta Vuoden 1981 peruskartta Vuoden 1981 peruskartalla ei enää näy saaren päärakennusta, eli se on purettu vuosien 1961 ja 1981 välillä. Saunarakennus nimennokalla ja yksi talousrakennus ovat vielä jäljellä. Ranta- ja reunalepikot ovat pienentäneet avoimen niittyalueen entisestään ja itäosan kuusikot ovat muuttuneet enemmän mäntyvaltaisiksi. Kiinteän laiturin osat näkyvät tällä kartalla tarkemmin sekä mantereen että saaren puolella. Lohkomistoimituksessa 1969, jolloin Edisholm muodostettiin itsenäiseksi tilaksi, on merkintä ainoastaan niemenkärjen saunarakennuksesta. Todennäköisesti päärakennus on purettu (tuhoutunut tulipalossa?) vuosien 1961 ja 1969 välillä.
Vuoden 1981 peruskartalla on ainoastaan niemenkärjen saunarakennus jäljellä. 3 Yhteenveto Historiallisesta kartta-aineistosta käy ilmi, että osa Edesholmenin saaren länsipäästä on osittain vanhaa kulttuuriympäristöä, joka on ollut viljelyskäytössä lähinnä heinäniittynä jo 1800-luvun alkupuolelta Porkkalan luovutukseen asti vuonna 1945. Sen jälkeen niittyalue on hoitamattomana vähitellen kasvanut umpeen. Silta saareen on varmaan rakennettu saaren rakennusten rakentamisen aikoihin 1930-luvulla ja se oli paikallaan vuoteen 1990 asti. Saaren rakennukset oli rakennettu joskus 1930-luvulla. Tarkkaa vuosilukua ei ole tiedossa. Päärakennus talousrakennuksineen on purettu joskus 1960- luvulla. Epävirallisten tietojen mukaan rakennus olisi palanut maan tasalle. Tuhoutuneista rakennuksista ei ole löytynyt valokuvia. Entisestä pihapiiristä ja rakennelmista ei ole enää paljon jäljellä maastossa, eikä sitä tarvitse erikseen huomioida alueen kaavoituksessa.
Liite 8 Bilaga 8
EDISHOLMIN RANTA-ASEMAKAAVASELOSTUKSEEN LIITE 8 BILAGA 8 ESIMERKKI MAHDOLLISEN LAUTTAYHTYDEN TOTEUTTAMISTAVASTA. EXEMPEL PÅ HUR FÄRJEFÖRBINDELSEN KAN GENOMFÖRAS Lossi ja lossin rantautumislaituri: Färjan och dess bryggkonstruktion:
Tämän lossin kantavuus voi olla 10 tai 18 t. Denna färja kan ha en bäförmåga på 10 eller 18 t. Suurempi kantavuus riittää henkilöautoille, ambulansseille, pikkubusseille, kevyille kuorma-autoille sekä palo- ja pelastuskalustolle. Den större bärförmågan är tillräcklig för personbilar, ambulanser, minibussar, lätta lastbilar samt brand- och räddningsfordon. Lossi ei tarvitse erikseen kuljettajaa, vaan ylikulkijaa voi käyttää sitä itse hyvin helposti pienen opastuksen jälkeen. Färjan behöver ingen särskild förare, utan varje användare kan köra den själv efter en kort introduktion.