Mallasohran Viljelyopas pohjois-savossa

Mallasohran Viljelyopas pohjois-savossa

Sisällysluettelo Johdanto... 3 Laatuvaatimukset... 5 Viljelykierto ja viljelysuunnittelu... 8 Maalajit... 8 Esikasvi... 8 Kalkitus ja maanparannus... 9 Lajikkeet... 10 Viljelytekniikka... 16 Perusmuokkaus & kasvualustan perustaminen... 16 Tasausäestys ja kylvömuokkaus... 16 Kylvö... 17 Lannoitus... 19 Lannoituksen jakaminen... 20 Hivenlannoitus... 21 Kasvukauden aikaiset havainnot... 22 Kasvinsuojelu... 23 Rikkakasvien torjunta (Kasvuaste 22 29)... 24 Tuholaisten torjunta (Kasvuaste 22 30)... 25 Hukkakauran torjunta (Kasvuaste 25 31)... 25 Tautitorjunta (Kasvuaste 32 37)... 26 Kasvunsäätö (Kasvuaste 32 47)... 27 Puinti (Kasvuaste 87 92)... 28 Sadonkäsittely ja analysointi... 29 Kuivaus... 29 Varastointi... 30 Puhdistus, esinäytteiden otto ja analyysit... 30

JOHDANTO Tässä oppaassa selvitämme mallasohran tuotannon mahdollisuuksia Pohjois-Savossa. Oppaan laatiminen on toteutettu yhdessä Savonia-ammattikorkeakoulun KasviTaito-hankkeen kanssa. Mallasohran tuotanto panimoteollisuudelle myös Pohjois-Savossa on tärkeää, koska Suomessa pienpanimot ovat yleistyneet räjähdysmäisesti viime vuosina. Pienpanimoiden keskuudessa lähellä tuotettu mallasohra olisi kysyttyä, mutta paikallista mallasohraa ei ole saatavilla. Oppaassa käydään läpi mallasohran viljelytekniikka sovellettuna Pohjois-Savoon. Viljelytekniikka sisältää viljelysuunnittelun, viljelykierron, esikasvivaikutukset, perusmuokkauksen, kylvömuokkauksen, kylvön, lannoituksen, kasvinsuojelun ja jatkokäsittelyn. Käsittelemme pohjoissavolaisen mallasohran tuotantoketjun kokonaisuudessaan viljelystä jatkojalostajalle saakka. Oppaassa käsitellään pelkästään tavanomaisen mallasohran viljelyn pääpiirteet, joten luomuviljelyn seikkoja ei käydä läpi. Mallasohran tuotanto Pohjois-Savossa on viljelytekniikaltaan hyvin samantapaista kuin muuallakin Suomessa. Opas käsittelee kuitenkin niitä erityisiä seikkoja mallasohran viljelyssä, jotka eroavat muun suomen mallasohran viljelystä. Kyseisiä asioita ovat esimerkiksi lajikkeiden valinta kasvukauden pituuden ja tehoisan lämpösumman mukaan sekä oikeiden maalajien hyödyntäminen mallasohran viljelyssä. Viljasta jalostettava mallas on oluen valmistuksen tärkein raaka-aine. Ohran kuori ei irtoa puitaessa, joten se soveltuu muita viljelykasveja paremmin mallastettavaksi. Kuori suojaa itua vahingoittumasta, kun mallasta käännellään ja siirretään mallastuksen aikana. Kaksitahoinen ohra soveltuu yleensä paremmin oluen valmistukseen, koska kaksitahoisessa tähkässä jyvät kehittyvät paremmin suuriksi ja tasakokoisiksi. Tasalaatuisuus on tavoiteltua mallasohran viljelyssä. Kaksitahoisilla ohrilla on myös alhaisempi proteiinipitoisuus, jota pidetään hyvänä ominaisuutena jatkojalostuksessa. (Enari & Mäkinen 2014; 15) Suomessa viljellään suurimmilta osin tänä päivä monitahoista ohraa, joka menee pääasiassa rehukäyttöön. Kaksitahoista ohraa viljellään pääasiassa mallasohraksi, mutta myös tärkkelysja entsyymiohraksi sekä rehuksi. Kasvuajaltaan aikaisimpia lajikkeita viljellään pohjoisemmassa suomessa. Suomessa viljellään kevätohraa, koska syysohra ei kestäisi talviolosuhteitamme, eikä varsinkaan talvehdi kunnolla Pohjois-Savossa. Syysohraa käytetään myös mallastukseen, vaikkakin sitä pidetään huonompana kuin kevätohra. (Enari & Mäkinen 2014; 15).

Suomessa mallasohraa tuotettiin noin 325 miljoonaa kiloa vuonna 2017. Rehuohraa puolestaan tuotettiin jopa 1135 miljoonaa kiloa. Pohjois-Savossa ei ollut tilastoitua mallasohran tuotantoa vuonna 2017. Suomessa mallastamoteollisuus käyttää mallasohraa vuosittain yli 100 000 tn ja panimoteollisuus puolestaan mallastamoiden valmistamaa mallasta noin 55 000 tn. Keskeiset, viljelyssä huomioitavat tekijät ovat mm. lohkovalinta, sertifioitu tai muuten huolellisesti kunnostettu, hyvälaatuinen, suurikokoinen ja peitattu kylvösiemen, typpilannoituksen oikea määrä ja ajoitus sekä tarpeen mukainen kasvinsuojelu (VYR 2014, LUKE 2018). Suomessa mallasohrantuotanto on yleensä sopimustuotantoon perustuvaa. Suomi on ollut omavarainen vuodesta 1969 lähtien. Tuotannosta riippuen mallasohraa on viety viimevuosina noin 120 000 t vuodessa. Osa mallasohrasta on viety ulkomaille valmiiksi mallastettuna. (Enari & Mäkinen 2014; 16) KUVA 1. Mallasohrakasvusto (Turunen, 2017)

LAATUVAATIMUKSET Mallasohran täytyy olla lajikepuhdasta, kokonaan tuleentuneena ja huolellisesti puitua. Mallasohran täytyy myös olla vapaata homeista ja vieraista hajuista, sekä värin, maun ja rakenteen on oltava tervettä ja vastattava annettua esinäytettä. Oluen tekemisessä maltaiden on oltava laadultaan sellaiset, että niistä saadaan hyvä vierre. Maltaan laatuun vaikuttaa mallasohran laatu, joten mallasohran on oltava tiukasti määriteltyjen laatuvaatimusten mukainen. (Viking Malt 2017, Enari & Mäkinen 2014; 21, Bmbri 2010). TAULUKKO 1. Mallasohran vastaanottolaatuvaatimukset (Viking Malt, 2017). Panimo-ohra Entsyymiohra Itävyys Valkuaispitoisuus Lajittelu Yli 2,5mm Alle 2,2mm Min Max Min Min Max Peruslaatu Minimilaatu Peruslaatu Minimilaatu 95 % 11,5 % 9,5 % 90 % 3 % 95 % 12 % 9 % 85 % 5 % 95 % 12 % 85 % 3 % 95 % 11,5 % 80 % 5 % Kosteus Lajikepuhtaus Lajipuhtaus Fusariumpitoisuus Punaiset jyvät Vihreät jyvät Haljenneet jyvät Max Min Min Max Max Max Max 14 % 95 % 98 % 80 % 10 kpl/100g 1 % 5 % 14,5 % 95 % 98 % 80 % 10 kpl/100g 1 % 5 % 14 % 95 % 98 % 80 % 10 kpl/100g 1 % 5 % 14,5 % 95 % 98 % 80 % 10 kpl/100g 1 % 5 %

TAULUKKO 2. Mallasohran kosteusvaatimukset (Viking Malt 2017) Kosteus % 14,6 Korjaus / tn Hylätään 14,5 14,1-2,50 14,0 13,5 Perushinta 13,4 + 0,10 13,3 + 0,20 13,2 + 0,30 13,1 + 0,40 13,0 + 0,50 12,9 + 0,60 12,8 + 0,70 12,7 + 0,80 12,6 + 0,90 12,5 + 1,00 Mallasohralla on monta laatuvaatimusta, mutta niistä luokitellaan kaksi erittäin tärkeiksi laatuvaatimuksiksi. Mallastuksessa ohran täytyy itää, joten mallasohralta vaaditaan vähintään 95 % itävyys. Mallastukseen tarvittavat entsyymit muodostuvat ohramaltaan itämisessä. Itämättömät jyvät saattavat pilata koko maltaan esimerkiksi homehtumalla. (Enari & Mäkinen 2014; 21-22) Mallasohran proteiini- eli valkuaispitoisuus on toinen tärkeä laatuvaatimus. Mallasohran valkuaispitoisuuden tavoitteena pidetään 10,5 11 %. Ohran valkuaispitoisuuden ollessa alhainen sen tärkkelyspitoisuus kasvaa. Tärkkelys määrää ohran käymiskelpoiset sokerit. Valkuaista ei saa olla myöskään liikaa, sillä se saattaa aiheuttaa haittaa oluen säilymisen ja maun kannalta. Kosteustavoitteen maksimi mallasohralla on 13,5 %, jotta ohra ei homehtuisi. (Enari & Mäkinen 2014; 21-22). Mallasohran lajitteluvaatimuksella pyritään varmistamaan jyvien tasakokoisuus. Suurissa jyvissä on enemmän tärkkelystä ja tasainen jyväkoko helpottaa jyvän liotusta ja idätystä. Lajitteluaste tavoite on minimissään 90% ja sillä tarkoitetaan yli 2,5 mm:n seulan päälle jäävää osuutta. 2,2 mm:n seulan alle jäävä osuus saa olla vain 3% (Enari & Mäkinen 2014; 21-22).

Mallasohralla lajikepuhtauden on oltava vähintään 95% ja lajikepuhtausvaatimukseen sisältyy myös, että ohra on hyväksyttyä lajiketta. Ohran sopivuus mallasohraksi pyritään määrittämään lajikevaatimuksella. Mallasohran laatuvaatimuksiin kuuluu myös homepuhtaus. Hometaso määritellään pääpiirteittäin silmämääräisesti mutta se voidaan myös määrittää mikrobiologisilla menetelmillä. Homeisten jyvien määrä saa olla enintään 10kpl/100g. Suuret homemäärät mallasohrassa voivat aiheuttaa oluen kuohumista. (Enari & Mäkinen 2014; 21-22). Vaatimukset määrittelevät myös mallasohran rakenteen. Suurin haittaa aiheuttava virhe mallasohran siemenissä, ovat haljenneet jyvät. Haljenneet jyvät saattavat aiheutua huonoista sääolosuhteista ja mallasohran kasvurytmistä. Haljenneet jyvät kävisivät oluen valmistukseen muutoin normaalisti mutta niistä jalostettu vierre siivilöityy kehnosti. Tästä syystä mallasohran vastaan ottamoissa haljenneiden jyvien määrän ylärajaksi on asetettu 5%. (Enari & Mäkinen 2014; 21-22).

VILJELYKIERTO JA VILJELYSUUNNITTELU Viljelymenetelmillä on suuri merkitys mallasohran tuotannon taloudellisuudessa ja onnistumisessa, jotta päästäisiin vaadittuihin laatuvaatimuksiin. Viljelytapa vaikuttaa merkittävästi sadon määrään ja laatuun. Sadonlaadun yhtenä tärkeimmistä perusteista on valkuaispitoisuuden sekä itävyyden säilyttäminen vaadituissa kriteereissä. Valkuaisen lisäksi laatuhinnoitteluperusteita on myös jyväkoko, joka vaikuttaa lajitteluasteeseen ja sadon itävyyteen. Ihanteellisiin laatutasoihin vaaditaan mallasohran viljelytekniikan hallitseminen ja etenkin lannoituksen optimoiminen. (MMM, 2000). Maalajit Mallasohran optimaaliseksi viljelyalustaksi soveltuu parhaiten hyväkuntoinen kivennäismaa. Mallasohra soveltuu viljeltäväksi savi- ja hietamaille, joiden ph on yli 6,2 eli viljavuusasteikolla hyvä. Typen hallitsematon vapautuminen on riskinä runsasmultaisilla ja eloperäisillä maalajeilla, jonka seurauksesta sadon valkuaispitoisuus voi nousta liian korkeaksi. Samasta syystä karjanlannan käyttö mallasohran tai sitä edeltävän kasvin viljelyssä ei ole suotavaa. Lohkolla jolla viljellään mallasohraa tulisi vesitalous olla varmistettu esimerkiksi toimivalla salaojituksella (Aikasalo ym. 2000; 21, Vyr 2014; 9) Mallasohran viljelyn tavoite on tuottaa sato, joka on hyvin itävää, tasakokoista ja valkuaispitoisuudeltaan kohtuullista. Esikasvi Mallasohran esikasvina ei saa käyttää ohraa tai vehnää, koska ne lisäävät tautipainetta. Muista viljoista parhaita esikasveja ovat ruis tai kaura. Viljelykierto olisi kuitenkin hyvä katkaista esimerkiksi öljykasveilla (Aikasalo ym. 2000; 21) Typpilannoituksen hallitseminen mallasohran viljelyssä on olennaista, koska liika typen saanti johtaa mallasohran valkuaispitoisuuden nousuun yli tavoiteltujen laatuvaatimusten. Tästä johtuen mallasohralla ei suositella Esikasvi ei saa lisätä tautipainetta eikä jättää lohkolle liikaa typpeä. käytettävän typensitojakasveja, esimerkiksi palkokasveja tai viherlannoitusnurmia. Mallasohrasadon tavoitteellinen valkuaispitoisuus on 9,5 11,5 %. Etenkin kuivempina kasvukausina valkuaispitoisuus ylittää helposti sallitun laaturajan. (Aikasalo ym. 2000; 21)

MTT:n tekemien lajikekokeiden mukaan esikasvivaikutukset ohralle ovat hyvin vaihtelevia. Sadon lisäys voi olla jopa 500 kg/ha käytettäessä esikasvina kevätvehnää tai öljykasveja. Koeaineiston perusteella öljykasveilla voi olla ohra sadon laatua parantava vaikutus, esimerkiksi hehtolitrapainoon ja valkuaiseen. Esikasvin valinnalla ja viljelykierrolla on myös kasvitauteja ehkäisevä vaikutus. Esikasvi saattaa vaikuttaa esimerkiksi lehtilaikkutautien määrään, koska moni sen aiheuttajista on isäntävalikoivia. Ohran laikkutauteja voidaan hillitä monipuolistamalla viljelykiertoa eri esikasveilla. Peräti yksi vuosi voi vaikuttaa kasvitautien määrään, jos tautien isäntäkasvien jättää viljelykierrosta pois (TehoPlus-hanke 2014). Kalkitus ja maanparannus Laadukkaan mallasohrasadon edellytyksenä on kasvulohkon ph-tason ylläpitäminen optimaalisella tasolla. Mallasohra on erittäin vaativa kasvi maan ph:n suhteen. Taulukossa 1. on esitetty maan ph suosituksia mallas- sekä rehuohralle. Lohkon viljavuusluokka määräytyy maalajin ja viljavuustutkimuksesta selvinneiden ravinnepitoisuuksien mukaan. Kalkituksen tarvetta voidaan seurata viljavuustutkimuksesta saatujen ph-arvojen perusteella. Kalkituksesta on hyötyä maan rakenteen parantamisen kautta. Maan rakenteen ollessa kunnossa mallasohran juuret pystyvät kasvamaan laajasti ja tasaisesti hyödyntäen maasta saatavia ravinnevaroja (Viljavuuspalvelu, 2008, Vyr 2014) Kalkitus parantaa ravinteiden saatavuutta, kun ph-taso nousee ravinteiden hyötykäytön mukaan optimaaliselle tasolle. Kyseinen seikka voidaan huomata mallasohrasadon laadussa ja määrässä. (Farmit, 2018) TAULUKKO 3. Ohran ph-suositukset eri maalajeilla (Farmit 2018). Karkea Savimaat Eloperäiset Tavoite viljavuusluokka kivennäismaa maat (ph) Mallasohra 6,8 7,0 6,4 Korkea Rehuohra 6,4 6,7 6,0 Hyvä

Lajikkeet Pohjois-Savossa viljellään pääasiassa monitahoisia ohria, joilla on hieman lyhyempi kasvuaika ja vaatimattomammat kasvupaikkavaatimukset kuin kaksitahoisilla ohrilla. Pidempi kasvuaika vaikeuttaa viljelyä pohjoisemmassa suomessa, mutta monien kaksitahoisten lajikkeiden viljely onnistuu Pohjois-Savon korkeudella vertaamalla aluekohtaista kasvukauden pituutta ja lämpösumman toteutumista lajikkeiden vaatimuksiin. Viljelyn onnistuminen takaa hyvän laadun mallasohrasadolle. Lajikkeen valinnalla on suuri merkitys viljelyn onnistumisessa. Kylvösiementä valittaessa tulee ottaa huomioon lajikkeen ominaisuudet sekä siemenen laatu. (Vyr, 2014) KUVIO 1. Lajikkeiden satotasot (LUKE, 2015) 6200 Kaksitahoisten mallasohra lajikkeiden satotasot vyöhykkeellä III (Kg/ha) 6000 5800 5600 5400 5200 5000 4800 Saana Marthe Fairytale Barke Harbinger Trekker NFS tipple Taulukossa on esitetty kaksitahoisten mallasohralajikkeiden satotasot Pohjois-Savon korkeudella eli viljelyvyöhykkeellä III. Satotasot on saatu Luonnonvarakeskuksen virallisten lajikekokeiden tuloksena vuonna 2015. Mallasohralajikkeiden satoisuuden perusteella viljely onnistuu hyvin viljelyvyöhykkeellä III. Sadon laadun takaaminen on suuremmassa roolissa mallasohraa viljeltäessä Pohjois-Savossa, koska kasvukauden pituus ja terminen lämpösumma vaikuttaa tuleentumisnopeuteen.

KUVA 2. Kasvukauden alkamis- ja loppumispäivämäärät (Ilmatieteenlaitos, 2018) Kolmannella viljelyvyöhykkeellä kasvukausi alkaa keskimäärin toukokuun ensimmäisen viikon aikana. Kasvukausi kestää keskimäärin 155 175 vuorokautta ja tehoisa lämpötila sumaa yltää reilusti yli 1000 vuorokauden, jopa 1300 vuorokauteen saakka. Alla olevasta taulukosta (TAULUKKO 3) selviää, että melkein kaikilla mallasohralajikkeilla vaadittu lämpötilasumma on alle 1000 C/vrk ja kasvuaika keskimäärin 95 päivän luokkaa. Kasvuaika ja lämpötilasummavertailut ovat suuntaa antavia pohdintoja mallasohran kasvu mahdollisuudesta Pohjois-Savossa. Virallisten lajikekokeiden tuloksissa kasvuaika lasketaan kylvöpäivästä keltatuleentumisasteelle. Kasvuaika vaikuttaa lyhyeltä suoraan vertaillessa kasvukautta ja lajikkeiden kasvuaikaa. Täystuleentumista täytyy kuitenkin odotella vielä viikkoja keltatuleentumisasteesta, joten kasvuaikaa kertyy hieman enemmän, kuin vertailut antavat olettaa. Mallasohran viljely on kuitenkin mahdollista suotuisana vuonna Pohjois-Savossa, vaikkakin kasvukausi näyttää loppuvan kesken. Aikaisimmat lajikkeet mahdollistavat tuleentumisen ennättämisen todennäköisemmin.

KUVA 3. Kasvukauden pituus ja tehoisan lämpötilan summa Suomessa. (ITT, 2018) Mallasohraa viljellessä kylvö on suoritettava mahdollisimman aikaisin. Aikaisimman lajikkeet on kylvettävä mahdollisimman pian, jolloin ne päästäisiin puimaan heti ensimmäisenä. Viljeltäessä mallasohraa Suomessa, mahdollisimman aikainen kylvö takaa laatuvarmuutta. Aikaisimpien ja myöhäisimpien lajikkeiden kasvuajan ero on keskimäärin 7 päivää. Huonompina kasvukausina kolmosvyöhykkeellä terminen lämpösumma jää vähäisemmäksi, joka vaikuttaa kasvuajan eroon sitäkin enemmän. Pidemmän kasvuajan omaavat lajikkeet ovat viljelyltään ja sadoltaan varmempia I ja II vyöhykkeillä. Pohjois- Savossa eli vyöhykkeellä III suositaan viljelemään aikaisempia lajikkeita, esimerkkinä monitahoinen Polartop. Pohjois-Savossa suositellaan viljeltäväksi aikaisia lajikkeita, jotta mallasohra ehtisi tuleentua

KUVIO 2. Mallasohran viljelyalat lajikkeittain (Mavi, 2017) Mallasohran viljelyalat lajikkeittain (Ha) 1995.84 1724.67 544.21 414.58 2819.05 2112.74 4330.65 6173.65 16,002.49 8042.69 12,175.14 11,393.96 Harbinger NFC Tipple Propino Barke Trekker RGT Planet Saana Fairytale Polartop KWS Irina Marthe SW Mitja Pohjois-Savon viljelyolosuhteisiin hyvin soveltuva Polartop on ainoa monitahoinen mallasohraksi hyväksytty lajike. Satoisuus viljelykokeiden tulosten perusteella vyöhykkeellä III on hyvä. Entsyymimallasohra Polartopia käytetään erikoismaltaiden valmistukseen. Polartopilla on suhteellisen lyhyt kasvuaika (87,8 pv) verrattuna muihin mallasohralajikkeisiin. Kyseinen lajike on myös korreltaan vahva ja omaa kestävyyttä laikkutauteja vastaan paremmin kuin muut monitahoiset ohrat. Polartop soveltuu viljelyominaisuuksiltaan myös viljelyvyöhykkeen IV viljelyedullisimmille alueille.

TAULUKKO 4. Yleisimmät mallasohralajikkeet (Luke, Lajikekokeet 2014 & 2015) Lajike Taho Kasvuaika Lämpösumma Tjp Hlp Valkuainen Lako Sato (pv) ( C Vrk) (g) (kg) % % Vyöhyke III (kg/ha) Harbinger kt 95,7 961 47,7 68,1 11,5 4 5124 NFC kt 97,6 981 50,7 67,3 10,7 7 5512 Tipple Propino kt 96,5 973 52,5 66,5 11,4 9 5360 Barke kt 95,5 954 49,6 69,2 12,4 10 5044 Trekker kt 96,5 972 50,0 68,1 10,9 17 5469 RGT kt 96,0 49,8 66,5 10,3 10 Planet Saana kt 91,2 911 47,5 67,6 11,9 10 4658 Fairytale kt 95,4 955 43,5 67,5 11,0 15 5576 Polartop mt 87,8 879 42,1 64,5 12,9 18 5506 KWS Irina kt 97,2 972 49,7 64,9 10,8 8 4830 Marthe kt 93,6 939 44,7 67,7 11,8 17 4977 SW Mitja kt 93,1 935 47,9 69,0 11,7 13 5861 Vertaillessa aikaisia mallasohralajikkeita Pohjois-Savossa viljeltäviin vehnä- ja rehuohra lajikkeisiin voidaan todeta, ettei mallasohran viljelylle ole estettä kasvukauden pituuden tai tehoisan lämpösumman saavuttamisen suhteen. Melkein kaikkien yleisimpien mallasohralajikkeiden teoreettinen kasvukausi alittaa kolmosvyöhykkeellä viljeltävän Anniinavehnän kasvukauden reilusti. Jos viljelijä onnistuu mallasohran viljelyssä teknisesti ja viljelyvuosi on tavanomainen tai jopa suotuisa, mallasohran viljely onnistuu viljelyvyöhykkeellä III ongelmitta. TAULUKKO 5. Viljojen kasvuaikojen vertailu Vertailu Lumikki Anniina Einar Saana kt Polartop mt Harbinger kt (Vehnä) (Vehnä) (Rehuohra) (Mallasohra) (Mallasohra) (Mallasohra) Kasvuaika 101,2 98,4 90,1 91,2 87,8 95,7 Lämpösumma ( C Vrk) 991 982 890 911 879 961

KUVA 4. Kaksitahoinen mallasohralajike RGT Planet (Turunen, 2017)

VILJELYTEKNIIKKA Perusmuokkaus & kasvualustan perustaminen Mallasohran viljelyn ydin on perusteellinen syyskyntö, kyntösyvyys 20-25cm. Tasainen kynnös takaa täydelliset edellytykset kylvömuokkaukselle keväällä. Kevytmuokkaus ei ole suositeltavaa, koska se jättää maan pinnalle paljon kasvijätettä, joka sisältää paljon taudinaiheuttajia. Peräkkäisinä vuosina viljeltäessä samaa viljalajia kasvitautien torjunta tarve lisääntyy. Tästä syystä kyntö on suositeltavampaa, koska se vähentää taudinaiheuttajia maan pinnalla. Perusteellinen kyntö auttaa torjumaan monivuotisia rikkakasveja esimerkiksi juolavehnää. (Aikasalo ym. 2000; 21) Tasausäestys ja kylvömuokkaus Tasausäestys on hyvä menetelmä kynnön jälkeen esimerkiksi kyntövakojen peittelyssä ja maaperän kevätkosteuden säilyttämisessä sekä mallasohran tasaisen kylvöalustan valmistelussa. Tasausäestystä kannattaa harjoittaa etenkin savimailla. Tasausäestys suoritetaan muutama vuorokausi ennen kylvömuokkausta Kylvömuokkaus onnistuu parhaiten joustopiikkiäkeellä, jolla muokkaussyvyys saadaan optimaaliseksi(8cm) ja jyvä asettuu tavoiteltuun kylvösyvyyteen. Kylvömuokkauksessa on tärkeää välttää maan liiallista hienontamista ja lajittumista. Liian hienojakoinen maa-aines saattaa kuorettua sateella. Muokkauksen tavoitteena on saada lohkolle aikaiseksi mahdollisimman tasainen kasvualusta (Aikasalo ym. 2000; 21) KUVA 5. Kylvömuokkaus (Turunen, 2017.)

Kylvö Tarpeettoman kevätkosteuden haihtumisen välttämiseksi kylvön on tapahduttava mahdollisimman pian muokkauksen jälkeen. Näin varmistetaan hyvät lähtökohdat tasaiselle orastumiselle, runsaalle versomiselle ja hyvin kehittyvälle kasvustolle. (Aikasalo ym. 2000; 21-22). Optimaalinen mallasohran kylvösyvyys on enintään 6 senttimetriä. Huonot kosteusolot vaativat syvempää kylvösyvyyttä. Jos jostain syystä joudutaan käyttämään pientä siementä, kylvösyvyyttä on pienennettävä suhteessa siemenen kokoon. Kylvösyvyys saa olla korkeintaan neljä kertaa siemenen pituus. (Aikasalo ym. 2000; 21-22). Kylvössä tavoitellaan nopeaa ja tasaista orastumista, versomista sekä riittävää kasvutilaa. KUVA 6. Kylvölannoitin (Ahonen 2017).

Kylvötiheys vaihtelee maan kasvukunnon mukaan. Itämisoloiltaan hyväkuntoisilla mailla mallasohran kylvötiheys on 500 itävää jyvää neliömetrille. Heikommilla eli kuorettumisherkillä ja kevätpoutivilla mailla kylvötiheyden olisi hyvä olla 550 600 itävää jyvää neliömetrille. Kolmosvyöhykkeellä on muistettava lisätä kylvötiheyksiin 50 kpl/m2. Siemenmäärää voi myös lisätä 10% kylvön myöhästyessä huomattavasti, mutta on muistettava, että liian tiheä kylvö aiheuttaa lakoutumista hyvissä kasvuolosuhteissa. Maalaji, maaperän kasvukunto ja kosteus määräävät kylvösiemenen kylvömäärän. Kyseiset seikat vaikuttavat myös lannoitemääriin ja kylvötiheyteen. (Vyr 2014, Aikasalo ym. 2000) Suorakylvöä käytettäessä on muistettava lisätä kylvötiheyttä maltillisesti. Suorakylvöä ei kuitenkaan suositella mallasohralle, koska pintaan jäänyt kasvimassa voi lisätä punahome riskiä. (Vyr 2014, Aikasalo ym. 2000) Kolmosvyöhykkeellä on muistettava lisätä kylvötiheyksiin 50 kpl/m² Mallasohralajikkeiden kylvömäärä vaihtelee 220 330 kg/ha. Kylvösiemenmäärä (kg/ha), saadaan kertomalla tuhannen siemenen paino (Tsp) grammoina (g) kylvötiheydellä (kpl/m2) ja jakamalla tulo itävyysprosentilla (%). (Aikasalo ym. 2000; 21 22, Vyr 2014; 9 10) Kylvösimenen tulisi olla aina peitattua ja tarvittaessa käsitelty ravinnelisällä esimerkiksi mangaani. (Vyr 2014, Aikasalo ym. 2000) Siemenmäärä (kg/ha) = Tsp (g) x Kylvötiheys (kpl/m2) / Itävyys (%) Esimerkki: Pohjois-Savolainen hyväkuntoinen kivennäismaa, kylvötiheys 550kpl/m2, itävyys 95%, tsp 50g. 50x550/95=289,47kg/ha

Lannoitus Lannoitteita valittaessa tulee huomioida tärkeimmät pääravinteet eli typpi, fosfori, kalium ja rikki sekä tietyt hivenravinteet, esimerkiksi boori, seleeni, kalsium ja magnesium. Nykyään suurimmilta osin lannoitteissa on hivenravinteita lisättynä valmiiksi, mutta viljavuustutkimuksen perusteella kannattaa antaa myös hivenravinnelisiä tarvittaessa. Karjanlannan käyttö mallasohran viljelyssä ei ole suotavaa, koska typpeä saattaa vapautua hallitsemattomasti, joka johtaa valkuaistasojen liialliseen nousuun. Lannoite määrät vaihtelevat maaperän ravinnepitoisuuksien mukaan. Ravinnepitoisuudet selviävät maanäytteistä, jonka mukaan lannoitus tulisi optimoida mallasohralle sopivaksi. (Vyr 2014, Yara 2018, Aikasalo ym. 23 2000) Suomessa käytettävät mallasohralajikkeet ovat satoisuudeltaan runsaita sekä valkuaistasoiltaan matalia. Lannoituksen ollessa riittämätön, liian matalista valkuaistasoista tulee ongelmia jatkojalostuksessa. Viljavuustutkimukseen perustuvalla ja lajikkeen typpisuosituksen mukaisella Typpilannoituksen enimmäismäärät ovat 100 110 kg/ha. Satotavoitteen mukaan lisälannoitusta 10 30 kg. NPKS-lannoituksella päästään parhaaseen satotulokseen. Yhtäaikaisella tautitorjunnalla voidaan varmistaa optimaalinen, isojyväinen sato. (Vyr 2014, Yara 2018, Aikasalo ym. 23 2000) Typpi nostaa sadon valkuaispitoisuutta, joten mallasohralla käytettävä tarkasti. Typen puutosoireet ilmenevät heikkona, kellertävänä kasvustona sekä pienempänä jyväsatona. Hyväkuntoisilla lohkoilla mallasohran typpilannoituksen enimmäismäärä on 100 110 kg/ha ja lisä typpeä 10 30kg. Kyseisessä typpilannoitusmäärissä kannattaa käyttää jaettua lannoitusta, jolloin kylvölannoituksessa kasvi saa tarvitsemansa fosfori- ja kaliumlannoituksen sekä muita lannoitteita riippuen lannoitteesta ja kasvin tarpeesta. (Vyr 2014, Yara 2018) Fosfori, kalium ja rikki ovat typen ohella tärkeitä pääravinteita. Fosforia tarvitaan valkuaisaineiden muodostamiseen, joten se on erittäin tärkeä ravinne mallasohralle. Fosfori on myös tärkeä siementen itämiselle ja juurten muodostumiselle. Fosforin puutos voi aiheuttaa mallasohralla viivästynyttä tuleentumista sekä hidastaa versoutumista. Mallasohran on saatava fosforia tarpeeksi korren kasvun alussa ja pensomisvaiheessa, jotta riittävä sadonmuodostus onnistuu. Fosforilannoituksen määrät riippuvat jo maassa olevan fosforitason sekä tavoitellun satotason mukaan. Fosforin lannoitustarve on tavanomaisesti noin 15 20 kg/ha. (Aikasalo ym. 23-24, 2000, Yara 2018, Vyr 2014)

Kalium on merkittävä pääravinne mallasohran solujen elintoimintojen ja vesitalouden säätelijänä. Kalium on tärkeässä osassa hiilihydraattien muodostamisessa. Sen puutteesta kärsivällä kasvustolla voi olla heikompi Fosforilannoitus tavallisesti noin 15 20 kg/ha juuristo ja taipumusta havaittavissa korsissa. Kaliumin puutos voidaan huomata kasvitaudeille altistumisena, jyvämäärän vähenemisenä. Sen puutos mallasohran kehitysvaiheessa voi myös aiheuttaa kasvun häiriöitä, jolloin laatu huononee. Kaliumin ylimäärän vaikutuksena saattaa olla kalsiumin, magnesiumin ja natriumin syrjäyttäminen. (Aikasalo ym. 23-24, 2000, Yara 2018, Vyr 2014) Mallasohra tarvitsee rikkiä valkuaisen muodostamiseen. Suurin osa lannoitteista sisältää tavallisesti valmiiksi ohralle tarvittavan määrän rikkiä, mutta seuranta on aina suotavaa. Mallasohra tarvitsee rikkiä melkein yhtä paljon kuin fosforia, eli noin 15 kg/ha. Rikki on mallasohralle välttämätön, jotta se pystyisi muodostamaan valkuaista ja lehtivihreää. (Aikasalo ym. 23-24, 2000, Yara 2018, Vyr 2014) Lannoituksen jakaminen Mallasohran lannoitus suositellaan tehtävän jaettuna lannoituksena. Jaetussa lannoituksessa keväällä kylvön yhteydessä annetaan peruslannoitus ja lisälannoitus satotason noustessa oikean kasvuasteen aikana. Toisesta lehtivaiheesta korren kasvun loppuun (Kasvuaste 30-37) asti voidaan mallasohralle antaa lisälannoitusta, jossa ohra saa lopun tarvitsemansa typen. Kuitenkin liian myöhäistä lisälannoitusta tulee varoa. Lisälannoitusta antaessa olisi hyvä käyttää N-sensoria optimoidakseen lisätypen tarpeen. Jaettu lannoitus kannattaa, jotta tasainen ravinteiden saanti voidaan taata koko kasvin kasvukaudelle. Keväällä annettu suurempi lannoituksen erä, esimerkiksi 2/3 kokonaislannoituksesta, takaa paremman lähdön kasvamiseen (Mäkelä 2018, Yara 2018). KUVA 7. Mallasohran lannoitusesimerkki (Yara Suomi, 2014)

Hivenlannoitus Mallasohralle merkittävimpiin hivenravinteisiin kuuluu esimerkiksi boori, kupari, kalsium, magnesium ja mangaani. Pienen juuristonsa takia ohra on alttiimpi ravinnepuutoksille verrattuna muihin viljoihin. Mallasohran lannoituksessa tulee huomioida myös hivenravinteiden riittävä saanti. Lannoitteet valitaan yleensä pääravinteiden mukaan, joten hivenravinnemäärät ja tarpeet jäävät helposti huomioimatta. Viljavuustutkimuksen perusteella kannattaa valita tarvittavat hivenravinnelisät puutosten mukaan. Hivenravinnepuutokset aiheuttavat satotasojen alenemista ja altistavat kasvitaudeille. Peltojen hivenravinteiden tilanne kannattaa selvittää Viljavuustutkimuksella tai Yara Megalab -kasvianalyysillä. Mangaanin puute on yleisin ja se laskee satoa jo piilevänä (Yara 2018) Mangaanin puutosta tulee tarkkailla jo hyvissä ajoin. Mangaanin puutokselle altistaa liika kuivuus tai märkyys, joka heikentää juuriston kasvua. Ohra on heti kauran jälkeen herkin mangaanin puutokselle. Kalsium toimii kasvin solun seinämien rakennusaineena ja sillä on tärkeä merkitys juurten kehittymisessä. Kalsiumin puutokset voivat aiheuttaa juuriston heikentymistä ja nuorten kasvinosien kuihtumista. Magnesium osallistuu lehtivihreän muodostumiseen ja sen Mangaanin puutosta tarkkailtava hyvissä ajoin. Hivenlannoitus voidaan antaa kylvölannoituksen yhteydessä tai lehtilannoituksena torjuntaaineiden ruiskutuksen yhteydessä. puutos aiheuttaa tuleentumisen viivästymistä. Boori ja kupari ovat tarpeellisia siemenen muodostukselle ja sadon laadulle. Lisää hivenravinteiden puutosoireista ja niiden tunnistamisesta käsitellään luvussa Kasvukauden aikaiset havainnot. (Yara 2018) Pellon ph:n ollessa hyvä tai parempi, on varmistettava kasvuston riittävä hivenravinteiden saanti. Hivenlannoitus voidaan antaa kylvölannoituksen yhteydessä tai käyttämällä lehtilannoitteita. Lehtilannoitteet voidaan ruiskuttaa saman aikaisesti torjunta-aineiden yhteydessä. Hivenravinteet mahdollistavat pääravinteiden perusteellisen hyödyntämisen. (Farmit.net)

Kasvukauden aikaiset havainnot Kasvukauden aikaisia havaintoja kannattaa tehdä heti alusta lähtien, jotta mahdolliset sadon kasvua haittaavat tekijät saataisiin poistettua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kasvukauden aikana tapahtuvaan sadon kehittymisen seurantaan kuuluu pääasiassa rikkakasvien, kasvitautien ja tuholaisten havainnointi. Ravinnepuutoksia tulee myös seurata ja tarvittaessa korjata esimerkiksi lehtilannoituksilla kasvinsuojelun yhteydessä. Kasvinsuojelua suunnitellessa ja sen toteuttamista ajatellen kasvukauden aikaisessa havainnoinnissa kannattaa panostaa alustavasti hankalimpiin tuholaisiin ja rikkakasveihin. Kaikki rikkakasvi esiintymät tulee ottaa vakavasti torjunnan kannalta, mutta erityisesti hukkakauran esiintymistä tulee valvoa mallasohralohkoilla. Mahdollisia rikkakasveja kannattaa käydä tunnistamassa jo ohran ollessa oraalla. Mallasohralla pahin tuholainen on kirva, joka levittää kääpiökasvuviroosia. Kirvat siirtyvät kesä- ja heinäkuussa viljoille, jolloin tilannetta on seurattava. Epäillessä kirvatuhoja kasvustossa on lohkolta nostettava muutamia oraita kokonaan maasta ja laskettava kirvojen määrä. Jos kirvoja on edes muutama yhdessä kasvissa, kannattaa torjuntaa käyttää. (Farmit 2018, Ötökkätieto 2016) Ravinnepuutoksista merkittävimmät ovat pääravinteiden puutokset, mutta hivenravinteidenkin puutosoireita tulisi seurata ja tarvittaessa korjata. Typpilannoituksen suhteen ylimäärä on huomioitava, ettei valkuaispitoisuus nouse yli kriteerien. Typen ylimäärän huomaa selvästi tummanvihreästä ja paksulehtisestä kasvustosta, joka aiheuttaa lakoutumista. Typen puutos ilmenee lyhyinä ja hentoina versoina, pienenä jyväsatona sekä ylipäänsä heikkona kasvustona. Kasvustossa voi ilmetä myös värinmuutoksia vihreästä kellertäväksi. (Yara 2018, Farmit 2018) Fosforin puutoksessa kasvuston lehdet saattavat muuttaa väriään sinertävän vihreiksi, tai jopa sinipunertaviksi. Korsien heikkous on myös tyypillinen oire kasvuston ollessa fosforin puutteessa. Kaliumin puutoksessa lehdet ruskettuvat reunoilta ja kuihtuvat, korret taittuvat ja juuret kehittyvät heikosti. Nuorissa kasvinosissa ilmenevä lehtien kiertyminen ja koukistuminen viittaa yleensä kalsiumin puutteesta. Magnesiumin puutteessa lehdissä ilmenee vaaleita pilkkuja. (Yara 2018, Farmit 2018) Kuparin puutoksesta kärsivä kasvusto on yleensä kuivan näköisiä ja poikkeuksellisen vaaleita. Tähkät saattavat olla juuttuneet tuppeen kiinni. Mangaanin puutteessa kasvustossa on vaaleahkoja tai harmaita laikkuja sekä lehdet saattavat olla alaspäin kääntyneitä. Boorin puutoksessa lehdet ovat vääristyneet ja korsi saattaa olla epätavallisen paksu. (Yara 2018, Farmit 2018)

Kasvinsuojelu Mallasohraa viljeltäessä kasvitaudit ja tuholaiset on torjuttava tarpeen mukaan ajoissa ja tehokkaasti. Hyvinvoivat kasvustot pystyvät käyttämään hyväksi lannoitteiden ravinteet sekä tuottamaan laadukkaan ja runsaan sadon. Kasvitaudeilla ja tuholaisilla on haitallisia vaikutuksia jyvän laatuun, esimerkiksi sen itävyyteen ja kokoon. Rikkakasvien ja kasvitautien torjunnan perustana on perusteellinen syyskyntö, joka vähentää rikkakasveja ja taudinaiheuttajia, etenkin punahomeen määrää kasvustossa. Kevytmuokkaus jättää kasvijätteen maan pintakerrokseen, joka aiheuttaa yleensä lisääntyneen kemiallisen torjunnan tarpeen. Kasvinsuojelu ja kasvukauden aikainen lannoitus tulee tehdä oikean kasvuasteen aikaan. Kuvassa 5. on havainnoitu kasvuasteita 9 92 eli itämisestä tuleentumiseen saakka. (Vyr, 2014). KUVA 8. Viljan kasvuasteet 9-92 (Zadoks J.C 1974) KUVIO 3. Kehitysasteiden kuvaukset (Lantmännen Agro 2018, Yara 2018) 0-19 Itäminen, Oraan kasvu 60-69 Kukinta 70-82 Taikinavaihe 20-29 Versominen 50-60 Tähkälle tulo 83-93 Tuleentuminen 30-39 Korren piteneminen 40-49 Tupen turpoaminen

Sertifioitu, peitattu ja lajiteltu kylvösiemen on laadukkaan mallasohrasadon yksi avaintekijöistä. Yleisimpien kasvitautien eli laikkutautien ja punahomeiden tehokkaana ehkäisijänä toimivat hyvin suunniteltu viljelykierto ja perusteellisesti toteutettu muokkaus. Öljykasvit toimivat erittäin tehokkaasti viljelykierron katkaisemisessa, joka vähentää tautipainetta huomattavasti. Viljan korjuun jälkeen suoritettava kevytmuokkaus ja myöhäinen kyntö nopeuttavat kasvijätteen lahoamista, jonka edistämistä suositellaan tautipaineen vähentämiseksi. (Vyr, 2014). Rikkakasvien torjunta (Kasvuaste 22 29) Rikkakasvien torjunnan perustana on viljelykierto, perusteellinen syyskyntö sekä kylvömuokkaus. Rikkakasvien torjunta tehdään viljan kasvuasteella 22 29 aikana tehtyjen havaintojen perusteella. Lohkon rikkakasvilajiston mukaan valitaan sopiva kemiallinen torjunta-aine tai seos (KUVA 6). Kaikki yleisimmät yksivuotiset rikkakasvit ovat torjuttavissa samoilla tehoaineilla. Yleisin monivuotinen rikkakasvi mallasohrakasvustossa on juolavehnä. Juolavehnää torjutaan syksyllä puinnin jälkeen totaalihävitteellä. (Aikasalo ym. 27 31, 2000) KUVA 9. Rikka-aineiden tehotaulukko. (Berner, 2018)

Tuholaisten torjunta (Kasvuaste 22 30) Kirvat (Kuva 10.) ovat ohran pahimpia tuholaisia, koska ne imevät kasvista nestettä ja kuluttavat kasvin energiaa. Myöhään kylvetyillä, heinikon lähellä sijaitsevilla viljakasvustoilla on suurempi riski altistua kirvojen mukana leviävälle kääpiökasvuviroosille. Tuomikirvoja on mahdollista torjua kemiallisesti esimerkiksi Fastaci tai Sumi Alpha merkkisillä torjunta-aineilla. Torjunta kannattaa suorittaa heti kirvahavainnon jälkeen, näin vältytään pahemmilta kasvuston tuhoilta. Kirvojen torjunta täytyy aloittaa oras tai versontavaiheessa kun kirvoja on yli 2 kappaletta kasvia kohden. Kylvötiheyttä kannattaa nostaa, mikäli on ennustettu runsasta kirvavuotta. Tämän avulla tasataan kirvojen aiheuttamia kasvusto vaurioita. Ohran muista tuholaisista esimerkiksi kirpat torjutaan kemiallisesti samoilla aineilla kuin kirvat. (Aikasalo ym. 27 31, Farmit, 2018). KUVA 10. Tuomikirvoja (Turunen 2015) Hukkakauran torjunta (Kasvuaste 25 31) Hukkakaura ei saa löytyä myöskään mallasohrapellosta. Mikäli sitä löytyy, on hukkakaurasta tehtävä ilmoitus oman kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Hukkakauraa on mahdollista torjua kemiallisesti esimerkiksi Puma Extra valmisteella tai kitkemällä. Hukkakauran yleensä tunnistaa sen röyhystä ja tuleentuneesta jyvästä kasvavasta tummasta vihneestä. Jyvä itsessään on ohuempi ja pidempi, kuin esimerkiksi tavallisella kauralla. Yleensä se kasvaa lopulliseen pituuteensa heinäkuun aikana, joten tästä syystä hukkakauran havainnoimiselle paras aika on heinäkuussa. (Evira, 2018).

KUVA 11. Hukkakauran röyhy sekä jyvä (Evira 2018) Tautitorjunta (Kasvuaste 32 37) Punahomeet ja ohran laikkutaudit ovat yleisimpiä mallasohran viljelyyn vaikuttavia kasvitauteja. Ohran yleisimpiin lehtilaikkutauteihin kuuluvat verkkolaikku (Kuva 7.) ja rengaslaikku (Kuva 8.). Peittaus on hyvä tapa ehkäistä siemenlevintäisiä kasvutauteja, kuten esimerkiksi verkkolaikku, viirutaudit ja nokitaudit sekä itävyyttä alentavat homeet. (Lantmännen, 2018). Virustaudeista kääpiökasvuviroosi on suomessa yleisin viljojen virustauti, jonka aiheuttajana on viljan kääpiökasvuvirus. Kääpiökasvuvirus leviää yleensä heinistä kirvojen välityksellä. Virusta voidaan ehkäistä kirvojen torjunnalla sekä aikaisella kylvöllä, tällöin oraista on kasvanut riittävän vahvoja ennen kirvojen saapumista. (Farmit, 2018). KUVA 12. Verkkolaikkutauti mallasohralla (Turunen, 2017) & KUVA 13. Rengaslaikkutauti (Farmit 2018)

Kasvunsäätö (Kasvuaste 32 47) Mallasohrilla olisi hyvä käyttää laon ehkäisyyn kasvunsääteitä, vaikka mallasohra lajikkeet ovat luonnostaan vahvakortisia. Rehevä kasvusto altistaa mallasohran lakoontumiselle, etenkin pilvisellä ja kostealla kasvukaudella. Mallasohran kasvusääteenä ei saa käyttää klormekvattikloridia, koska se lisää juuriston massaa ja sitä kautta hallitsematonta typen ottoa. Sallittuja kasvunsääteitä ovat esimerkiksi Cerone, Terpal, Moddus M ja Sonis. Kasvunsääteitä voidaan käyttää lippulehtivaiheeseen asti. Liiallisen kasvunsääteen käyttö voi aiheuttaa tähkän jäämistä lippulehden sisään, joten kasvunsääteitä on käytettävä maltillisesti. (Vyr, 2014). Taulukko 6. Mallasohran kasvinsuojeluesimerkki (Lantmännen agro, 2018) Rikkatorjunta Tautitorjunta Kirvojen torjunta Korrensäätö Hukkakauran torjunta Laajatehoinen Verkko- ja Tehokas Tehokas, Tehokas, hyvät perusseos rengaslaikun perusseos erityisesti tankkiseosvaihtoehdot Tooler 50g/ha + torjunta Perfekthion 0,4- heikkokortisille Puma Extra 1,0-1,2l/ha kiinnite Comet Pro 0,3-0,8l/ha Sonis 0,1 0,4 l 0,6l/ha + Prosaro 0,25-0,5l/ha

Puinti (Kasvuaste 87 92) Hyvin tuleentuneen ja tasaisen mallasohran puiminen ei juurikaan eroa rehuohran puimisesta. Suurin osa käytettävistä mallasohralajikkeista on kaksitahoisia, joka vaikuttaa hieman puimurin säätöihin. Kaksitahoinen tähkä on kapeampi kuin monitahoisen, joten se joutuu helposti puintivälistä kohlimille, jos puiminen ei ole riittävän tehokasta. Yleensä puimureiden valmistajilla on konekohtaiset taulukot säädöille, joten kyseisiä ohjearvoja kannattaa noudattaa. Hellävarainen puinti onnistuu pitämällä puintiväli tarpeeksi isolla, kelan kierrokset suositusten mukaisina ja ajonopeus riittävän ripeänä. Puintijäljen seuranta ja säätöjen optimoiminen kokeilemalla takaa mahdollisimman vähäiset satotappiot sekä sadon laatuhäiriöt. Mallasohran korjuu pystytään aloittamaan aikaisintaan kosteuden ollessa alle 25 %, mutta optimaalisin puintikosteus mallasohralle on noin 18 20 %. (Aikasalo 38 40 ym. 2000, Vyr 2014) Ohran siementen tuleentuminen tapahtuu kasvuasteilla 83 89. Mallasohran kasvuasteita voi käytännössä havainnoida silmämääräisesti, mutta myös testata esimerkiksi tunnustelemalla jyvää. Taikinavaiheen alussa kasvuasteella 83 85 ohran jyvää painaessa kynnellä, se halkeaa. Kovan taikinavaiheen eli keltatuleentumisen aikana kynnenpainauma kohoaa takaisin. Täysin tuleentunutta kovaa jyvää on hankala katkaista peukalon kynnellä. Mallasohran puintia tulisi odottaa keltatuleentumisesta (Kasvuaste 87) vielä viikosta kolmeen viikkoon, jotta se ehtisi täysin tuleentua. Tilanteesta riippuen puinnin ajoitus ajoittuu kasvuasteen 90 läheisyyteen, jolloin mallasohra kasvusto on täysin tuleentunut, muttei kuitenkaan ylituleentunut. Ylituleentuessa jyvät alkavat varista tähkästä ja pahimmassa tapauksessa kasvusto ränsistyy ja kuolee. (Lantmännen Agro 2018) KUVA 14. Kaksitahoinen mallasohralajike RGT Planet (Turunen, 2018)

SADONKÄSITTELY JA ANALYSOINTI Mallaslaadun säilyttämiseksi mallasohran korjuu ja kuivatus on tehtävä huolellisesti. Sadonkorjuu on tehtävä vaurioittamatta jyvää, koska vaurioitunut jyvä on heikko itämään ja näin ollen mallastusprosessi vaikeutuu. Mallasohrakasvuston ollessa epätasaisesti tuleentunut tai vaikeasti lakoontunut puitu sato tulee varastoida erillään. Tällä estetään mallaslaadun heikkeneminen huonommin kasvaneiden tai puitujen erien takia. Huolimattomasti puitu kasvusto voi ilmetä vaurioituneena ja kuolleena jyvänä, joka ei lähde itämään lainkaan. Jatkojalostukseen menevän sadon tulisi olla mahdollisimman tasalaatuista. (Vyr, 2014. Lantmännen Agro, 2018) Kuivaus Kuivaus on aloitettava mahdollisimman nopeasti puinnin jälkeen. Puintikosteuden ollessa 25 prosentin tuntumassa, jo vuorokauden varastointi ennen kuivatusta voi aiheuttaa viljaerän osittaista homehtumista. Kuivauslämpötilaa on seurattava ja säädettävä huolellisesti, jotta mallasohran itävyys säilyy. Mallasohran laatuun vaikuttavat paljon kuivaus sekä viljaerän puhdistus. Esipuhdistin kannattaa olla suurella teholla, joka vähentää pienien jyvien määrää. (Aikasalo 38 40 ym. 2000) N. 20 % kostea ohra 65 C Kuivauslämpötila Itävyyden vaurioituminen muutamassa tunnissa N. 20 % kostea ohra 70-80 C Kuivauslämpötila Itävyyden vaurioituminen parissa minuutissa N. 20 % kostea ohra Yli 85 C Kuivauslämpötila Itävyyden vaurioituminen sekunneissa KUVIO 4. Mallasohran kuivauskoe (Aikasalo 38 40 ym. 2000) Oheinen kaavio kertoo lavakuivurissa tehdyistä kuivauskokeista noin 20 % kosteudeltaan olevalle mallasohralle. Testin aikana jyvät olivat altistuneita koko ajan kuumalle ilmalle. Ohraerää on kuivattu eri lämpötiloilla eripituisia aikoja testaten ohranjyvien itävyyttä kuivauksen jälkeen. Itävyyden heikkeneminen on yksilöllistä ja voi riippua monesta asiasta, esimerkiksi lajikkeesta, kosteudesta, kuivurista, kuivauslämpötiloista- ja ajasta. Oheisen kaavion tarkoituksena on kuitenkin selvittää pienenkin kuivausvirheen vaurioista ja niiden syntymisen nopeudesta, joten kuivausta suorittaessa on oltava erittäin huolellinen. (Aikasalo 38 40 ym. 2000)

Myös mallasohran kuivauksessa perinteisenä sääntönä korkeimmalle kuivauslämpötilalle voidaan pitää 90 C miinustettuna viljan kosteus, joten 70 C lämpötila kuivausilmalle on yleinen yläraja monissa tapauksissa. Liian pieni lämpötila kuivausilmalle kasvattaa kustannuksia turhaan eikä sillä ole vaikutusta ohraerän laadun parantamisessa. Mallasohrasato tulee kuivata alle 14 prosenttiin kosteudeltaan, mutta itävyyden säilymisen kannalta paras loppukosteus on 12 12,5 %. Jäähdytysaika vaihtelee viljaerän mukaan. (Aikasalo 38 40 ym. 2000, Vyr 2014, Lantmännen Agro 2018) Varastointi Varastointi vaikuttaa myös mallasohran laatuun, joten varastotilojen kannattaa olla viljan varastointiin tarkoitettuja. Mallasohran puhtaus on tärkeä tekijä laadussa, joten varastojen tulisi suojata ohraerää esimerkiksi kosteudelta ja tuholaisilta. Varastointikosteuden ollessa tarpeeksi pieni (12 13 %), homeita ei pääse muodostumaan ja mallasohra pysyy itämiskelpoisena jopa vuosia. Suomessa matalat lämpötilat vaikeuttavat homeiden muodostumista. Syksyn saapuessa ilman kosteuden nousu ei myöskään ole ongelma, jos ilmaa ei puhalleta mallasohran läpi. Kosteutta kertyy väistämättä viljan pinnalle, mutta kylmyys ei päästä homeita muodostumaan ja kosteus haihtuu, kun säät lämpenevät. (Aikasalo ym. 41, 2000) Puhdistus, esinäytteiden otto ja analyysit Jotta saavutettaisiin mahdollisimman hyvä lajitteluaste eli mahdollisimman tasainen jyväkoko, on suositeltavaa pitää kuivurin puhdistin isolla teholla. Joillakin mallasohratuottavilla tiloilla on myös omat lajittelijansa, koska he haluavat toimittaa hyvälaatuista mallasohraa kehnompanakin satovuonna. Lajittelemalla mallasohraerät päästään eroon pienistä jyvistä, jotka haittaavat maltaan laadun tasaisuutta. (Aikasalo, ym. 40, 2000) Mallasohrasadosta tulee ottaa esinäytteet ja ne on toimitettava mallastamolle analysoitavaksi. Mallastamo testaa mallasohran laadun ja vertaa sitä laatuvaatimuksiin. Mallastamolle toimitettavan mallasohrasadon tulee olla esinäytteiden mukaisia eli laatuvaatimuksiltaan kunnossa. Tarkka ja mahdollisimman laaja, koko mallasohra erää edusta näyte on tärkeä toimituksen osalta. Esinäytteiden lähettämisestä sovitaan samalla, kun sopimustuotannosta tehdään sopimukset mallastamon kanssa. Viljaerä tulisi olla jäljitettävänä aina kasvulohkolle asti, joten kirjanpitoa suositellaan tekemään lohkoista ja puiduista viljaeristä. Tavallisissa maatilaolosuhteissa, jossa ei ole käytettävissä automaattista näytteen otinta, näyte on helpoin ottaa siirtoelevaattorilta tai varastosiilosta. Yleisen viljanäytteenotto ohjeen mukaan näytteiden määrät riippuvat toimitettavan erän suuruudesta, mutta ohjearvona voidaan pitää 10 näytettä aina 5000 kg viljaerää kohden. Yhden näytteen tulisi olla noin 0,2 litraa. (VYR 2014, Viking Malt 2018)

Lähteet AHONEN & TURUNEN, 2017. Kuvat. AIKASALO ym. 2000. [Käsikirja] Ohrasta oluen synty. Käsikirja mallasohran tuottajille 9.2.2000. [Viitattu 1.10.2017] BERNER OY 2018. [Nettijulkaisu] Viljoilla käytettävien rikka-aineiden tehotaulukko. [Viitattu 2.4.2018]. Saatavissa; https://www.farmit.net/sites/default/files/role_10/materiaalit/tehotaulukko_rikat.pdf BMBRI, 2010. BREWING AND MALTING BARLEY RESEARCH INSTITUTE. [Nettijulkaisu] Quality factors in malting barley. BMBRI, Winnipeg, Manitoba, CANADA. [Viitattu 1.10.2017] Saatavissa; http://bmbri.ca/research/research-findings/ ENARI, T-M & MÄKINEN, V. 2014. Panimotekniikka. Oy Panimolaboratorio- Bryggerilaboratorium Ab, Espoo. EVIRA, 2018. [Nettijulkaisu] Elintarviketurvallisuusvirasto. Viljasadon laatu 2017. [Viitattu EVIRA 2018. Hukkakauran tuntomerkit. [Viitattu 2.4.2018] Saatavissa; https://www.evira.fi/kasvit/viljely-ja-tuotanto/hukkakaura/tuntomerkit/ EVIRA, 2018. [Nettijulkaisu] Elintarviketurvallisuusvirasto. Hukkakauran torjunta. [Viitattu 2.4.2018] Saatavissa; https://www.evira.fi/kasvit/viljely-ja-tuotanto/hukkakaura/torjunta/ FARMIT.NET. 2017. [Nettijulkaisu] Mallasohran kasvinviljely. Mallasohran kalkitus. [Viitattu 1.10.2017] Saatavissa; https://www.farmit.net/kasvinviljely/ohra/mallasohra/kalkitus 6.3.2018] Saatavissa; https://www.evira.fi/kasvit/viljely-ja-tuotanto/viljan-laatu/viljasadonlaatuseuranta/ FARMIT.NET. 2017. [Nettijulkaisu] Mallasohran kasvinviljely. Mallasohran lannoitus. [Viitattu 1.10.2017] Saatavissa; https://www.farmit.net/kasvinviljely/ohra/mallasohra/lannoitus https://www.farmit.net/kasvinviljely/2009/04/22/ohra-ja-kaura-ovat-herkimpia-kuparinpuutteelle

FARMIT.NET. 2018. [Nettijulkaisu] Viljan tuholaiset. Tuomikirva. [Viitattu 2.4.2018] Saatavissa;https://www.farmit.net/kasvinviljely/kasvinsuojelu/tuhoelaimet/tunnistuskuvat/vilja n-tuholaiset/tuomikirva FARMIT.NET. 2018. [Nettijulkaisu] Kääpiökasvuviroosi. [Viitattu 2.4.2018] Saatavissa; https://www.farmit.net/node/149780 FENTIE, H & GRANDIN, K. 2015. Pane Olutta. Kustannusosakeyhtiö Sammakko, Turku. [Viitattu 1.10.2017] HEIKKILÄ, Tarja 2014. Tilastollinen tutkimus. Porvoo 2014, Bookwell Oy. [Viitattu 1.10.2017] ILMATIETEENLAITOS, 2010. [Nettijulkaisu] Terminen kasvukausi 1981 2010. [Viitattu 24.3.2018] Saatavissa; http://ilmatieteenlaitos.fi/terminen-kasvukausi JUNTTI, L. 2003. [Selvitys] Maa- ja elintarviketeollisuuden tutkimuskeskus 2003. Typpilannoituksen ja kasvinsuojeluaineiden käytön vaikutus mallas- ja rehuohranviljelyn taloudelliseen tulokseen. [Viitattu 1.10.2017] KERSALO J. & PIRINEN P. 2009. [Viitattu 24.3.2018] Suomen maakuntien ilmasto. Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2009:8. s. 185 Saatavissa; https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/15734/2009nro%208.pdf?sequence=1 KÖPPÄ, PEKKA 1989. Kasvinviljelyoppi 2. Oy Länsi-Suomi, Rauma 1989. [Viitattu 8.2.2018] LANTMÄNNEN AGRO, 2018. Viljelyopas 2018, s. 25-31. [Viitattu 7.4.2018] LANTMÄNNEN AGRO, 2018. [Nettijulkaisu] Viljojen kasvuasteet 2018. [Viitattu 7.4.2018] Saatavissa; https://www.lantmannenagro.fi/asiakasohjelmat/viljelyohjelma/kasvuasteet/ LUONNONVARAKESKUS, 2015. Virallisten lajikokeiden tulokset 2007 2014. Luonnonvarakeskus, LUKE. Helsinki, 2015. [Viitattu 8.2.2018] LUONNONVARAKESKUS 2017. [Nettijulkaisu] Käytössä oleva maatalousmaa 2017. [Viitattu 6.3.2018] Saatavilla; http://stat.luke.fi/tilasto/35/julkistukset LUONNONVARAKESKUS, 2018. [Nettijulkaisu] Viljelykasvien sato [Viitattu 2.4.2018] Saatavissa; http://statdb.luke.fi/pxweb/pxweb/fi/luke/luke 02%20Maatalous 04%20Tuotanto 14

9ae5-6435d954f9c0 LUONTOPORTTI, 2017. [Nettijulkaisu] Humala. [Viitattu 1.10.2017] Saatavissa; http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/humala MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ, 2000. Kansallinen ohraohjelma 2000 2005. Helsinki 2000. Maa- ja metsätalousministeriö. [Viitattu 8.2.2018] MAVI 2017. [Nettijulkaisu] Maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmä, 2017. Viljelyalat lajikkeittain 2017. Saatavissa; http://www.vyr.fi/document/1/477/0c3ca7f/tilast_eac1836_vyr_viljat_oljykasvit_herneet_ja_ harkapapu_la.pdf MÄKELÄ, HEIKKI 2018. [Haastattelu]. Mallasohran viljely. PIRINEN P. ym. 2012. [Viitattu 24.3.2018] Tilastoja Suomen ilmastosta 1981 2010. Ilmatieteen laitos, Helsinki. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2012:1. Saatavissa; https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/35880/tilastoja_suomen_ilmastosta_1981_2 010.pdf?sequence=4 RAISIOAGRO 2012. [PDF-Dokumentti] Viljelyopas 2012. [Viitattu 6.3.2018]. Saatavissa; 937383682855 RIEKKINEN, JONI. Kansikuva. %20Satotilasto/01_Viljelykasvien_sato.px/table/tableViewLayout2/?rxid=6332483f-45f3-4ee4- https://www.raisioagro.com/c/document_library/get_file?uuid=b2ebba01-c09f-492d-9977- TEHO PLUS-HANKE 2014. [PDF-dokumentti]. Esikasvien vaikutus viljojen, öljykasvien ja perunan viljelyyn 4/2014. [Viitattu 28.3.2018]. Saatavissa; https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/102387/teho%20plus%20- hankkeen%20julkaisu%204_2014.pdf?sequence=2 VIKING MALT, 2017. [Nettijulkaisu] Mallasohran laatuvaatimukset ja -hinnoittelu sato 2017/18. [Viitattu 1.10.2017] Saatavissa; http://vikingmalt.fi/wpcontent/uploads/2015/06/sato-2017-18-laatuvaatimukset-ja-hinnoittelu.pdf VILJAVUUSPALVELU, 2008. [Nettijulkaisu] Viljavuustutkimuksen tulkinta peltoviljelyssä, 2008. [Viitattu 7.4.2018] Saatavissa; http://docplayer.fi/6586163-viljavuustutkimuksen-tulkintapeltoviljelyssa.html

VYR 2012. [Nettijulkaisu] Vilja-alan yhteistyöryhmä 2012. Mallasohran viljelyopas. [Viitattu 1.10.2017] Saatavissa; http://www.vyr.fi/mallasohran-viljelyopas/mallasohran-viljelyopas/ VYR 2016. [PDF-dokumentti] Vilja-alan yhteistyöryhmä 2016. Mallasohran viljelijän huoneentaulu. [Viitattu 1.10.2017] Saatavissa; http://www.vyr.fi/fin/viljelytietoa/huoneentaulut/suomeksi/ VYR 2013. [PDF-dokumentti] Vilja-alan yhteistyöryhmä, Edustava näyte - tärkein laadunmäärityksen vaihe. [Viitattu 7.4.2018] Saatavissa; https://www.evira.fi/globalassets/kasvit/viljely-jatuotanto/vilja/lomakkeet/naytteenotto_final.pdf VYR 2016. [Nettijulkaisu] Vilja-alan yhteistyöryhmä 10/2016. Puitavien peltokasvien hyvät tuotanto- ja varastointitavat. [Viitattu 1.10.2017] Saatavissa; http://www.vyr.fi/document/1/569/1749085/puitav_869d3ea_vyr_final_verkko_sivuttain_m MM.pdf VYR 2016. [PDF-dokumentti] Vilja-alan yhteistyöryhmä 2016. Mallasohran viljelijän huoneentaulu. [Viitattu 1.10.2017] Saatavissa; http://www.vyr.fi/fin/viljelytietoa/huoneentaulut/suomeksi/ WIKIPEDIA, 2017. [Nettijulkaisu] Vierre [Viitattu 1.10.2017] Saatavissa; https://fi.wikipedia.org/wiki/vierre YARA, 2018. [Nettijulkaisu] Ravinteiden vaikutus ohran laatuun. [Viitattu 24.3.2018] Saatavissa; http://www.yara.fi/lannoitus/kasvit/ohra/ohra-laatu/ravinteiden-vaikutus-ohranlaatuun/ YARA, 2018. [Nettijulkaisu] Lannoitus. Puutosoireet: Typpi, fosfori, kalium, magnesium, kalsium, rikki, boori, kupari, rauta, mangaani, sinkki. [Viitattu 7.4.2018]. Saatavissa; http://www.yara.fi/lannoitus/kasvit/ohra/ratkaisut/ YARA, 2018. [Nettijulkaisu] Ohran ravinteiden määrä ja lannoituksen ajoitus. [Viitattu 7.4.2018] Saatavissa; http://www.yara.fi/lannoitus/kasvit/ohra/ohra-sato/ohran-ravinteidenmaara-ja-lannoituksen-ajoitus/ YARA, 2018. [Nettijulkaisu] Agronomisen periaatteet. [Viitattu 24.3.2018] Saatavissa; http://www.yara.fi/lannoitus/kasvit/ohra/avainasiat/argonomiset-periaatteet/