RAJAKYLÄN TALVIKKIPUISTON LUONTOSELVITYS 9.10.2018
Sisältö 1 LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET... 3 2 LUONTOSELVITYS... 4 3 SUOSITUKSET JATKOSUUNNITTELULLE... 6 Kansikuva: Kalleinen, 2018. Hieskoivun ympärille asettuneita vieraslajeja ja puutarhakarkulaisia ovat suomenröyhytatar, viitapihlaja-angervo ja humala. Niiden lisäksi kuvassa on nokkosta. Sivu 1
ALKUSANAT Rajakylän Talvikkipuiston luontoselvitys on tehty alueelle laadittavan asemakaavamuutoksen perusselvitykseksi. Asemakaavan suunnittelua varten selvitettiin kohteen kasvillisuus ja luontotyypit sekä mahdollisesti huomioitavat alueet ja kasvilajit. Eläimistö tarkastettiin maastokäyntien yhteydessä. Rajakylän Talvikkipuiston luontoselvityksen laatimisen koordinoinnista on vastannut Plaana Oy, josta yhdyshenkilönä on toiminut Hortonomi Ylempi AMK Leena Pehkonen. Luontoselvityksen on tehnyt FM Lassi Kalleinen Natans Oy:stä. Työn ohjausryhmään ovat kuuluneet maisema-arkkitehti Johanna Jylhä Oulun kaupungin ympäristö- ja yhdyskuntapalvelujen kaavoituksesta ja ympäristötarkastaja Matti Tynjälä Oulun seudun ympäristötoimesta. Oulussa 10.10.2018 Sivu 2
1 LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET Selvitysalue sijoittuu Oulun kaupungissa Rajakylän asuinalueen Talvikkipuistoon. Selvitysalue rajautuu pohjoisessa Mataratien tontteihin, idässä Mataratiehen, etelässä Ketunleipäpolkuun ja lännessä Ruiskukkatiehen. Selvitysalue on nykyisellään puistometsää. Työn tarkempi rajaus on esitetty kuvassa 1. Selvitysalueen koko on noin. 0,8 ha. Kuva 1. Peruskarttaote. Selvitysalue merkitty punaisella viivalla. Kasvillisuus ja luontotyypit selvitettiin maastossa (3.10.2018) ja Laji.fi-tietokannasta. Tietokantaan on neliökilometrille tallennettu 661 osumaa 293 lajista. Havainnoista ei kuitenkaan yksikään sijoittunut juuri tälle selvitysalueen hehtaarille. Samalta neliökilometriltä, Kuivasojavarresta, on havaittu muutamia uhanalaisia lajeja: hytymaljakkaita (Sarcosoma globosum, silmälläpidettävä, NT, hav. 2016-2018), ahokissankäpälä (Antennaria dioica, silmälläpidettävä, NT, hav. 2002) ja varpunen (Passer domesticus, vaarantanut 2015 arvioinnissa, hav 2006). Sivu 3
2 LUONTOSELVITYS Talvikkipuisto on tiiviisti asutuksen keskellä oleva metsäinen puistoalue. Selvitysalue on voimakkaasti muuttunutta. Alkuperäiseltä luontotyypiltään länsiosan mäntyvaltainen kuivahko ja maastonmuodoltaan korkeampi osuus lienee kuivahkoa puolukkakangasta ja nykyisellään mäntyvaltaista kangasmetsämuuttumaa. Puolukkaa on tällä kuviolla havaittavissa vielä pienissä määrin. Selvitysalueen itäosan luonnollinen luontotyyppi lienee tuore kuusikkovaltainen mustikkakangas, vaikkakin nykyisellään se on luontotyypiltään koivuvaltaista kangasmetsämuuttumaa. Kasvillisuustyyppien muuttumisen on saanut aikaan kohonnut ravinteisuus. Ravinteita tullee sekä ilmalaskeumana että lemmikkien ulosteista. Mainittakoon, että Talvikkipuistosta ei havaittu ainoatakaan talvikkia (Pyrola, Orthlia). Selvitysalueen pohjoisosassa on nähtävissä läheisten rivitaloyhtiön piha-alueiden laajenemista puistometsään. Selvitysalueen luontotyypit on esitetty kuvassa 2. Kuva 2. Luontotyypit. Selvitysalueen rajaus punaisella katkoviivalla. Sivu 4
Talvikkipuisto on hyvä esimerkki metsäisten rakentamattomien kaupunkipuistojen kehitystrendeistä: varttuneenkin puuston alle syntyy pensaikkoja ja varvut korvautuvat ruohovartisilla kasveilla samalla kun vieraslajit yleistyvät. Talvikkipuistossa pensaskerroksen muodostavat erittäin tiheässä kasvavat pihlajat (Sorbus aucuparia) (kuva 3) ja vadelma (Rubus idaeus). Runsastuvia ruohovartisia ovat nokkonen (Urtica dioica), palomaitohorsma (Chamaenerion angustifolium) ja jossain määrin rikkapujo (Artemisia vulgaris). Näiden ja muiden suurruohojen menestyminen haittaa monia matalampia ruohoja. Selvitysalueella on lisäksi myös huomattavan paljon vieraslajeja, jotka ovat pääsääntöisesti puutarhakarkulaisia. Niiden runsaus on rakenteellista, sillä rivitalopihat rajoittuvat suoraan puistoon ja puutarhaistutuksia on tehty juuri metsän reunaan, mistä ne siirtyvät suoraan luontoon. Selvitysalueella juurakoista levinneitä kasveja ovat esimerkiksi humala sekä viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia). Siemenestä leviäviä lajeja selvitysalueella on runsaana esiintyvä isotuomipihlaja (Amelanchier spicata). Selvitysalueen keskiosassa tavataan myös monia puutarhalajeja, jotka lienevät levinneet puutarhajätteen kasaamisesta metsään. Näitä ovat (suluissa esitetty lajin leviämistapa) vuorenkilpi (Bergenia sp., rönsyt), runsas maahumala ( Glechoma hederaceae, rönsyt), suomenröyhytatar (Aconogonon xfennicum, juurakko), kiiltotuhkapensas (Cotoneaster lucidus, marjat), terttuselja (Sambucus racemosa, marjat), metsävaahtera (Acer pseudoplatanus, siemenet), kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris, itiöt, juurakko), idänvirpiangervo (Spiraea chamaedryfolia, juurakko), taikinamarja (Ribes alpinum, marjat) sekä viljeltypunaherukka (Ribes rubrum, marjat). Selvitysalueen lähialueelta löytyneitä silmälläpidettäviä (hytymaljakas, Sarcosoma globosum ja ahokissankäpälä, Antennaria dioica) tai vaarantuneita (varpunen, Passer domesticus) lajeja, ei löytynyt selvitysalueelta. Sivu 5
Kuva 3. Runsas pihlajantaimikko männikössä. 3 SUOSITUKSET JATKOSUUNNITTELULLE Selvitysalueelta ei havaittu uhanalaisia luontotyyppejä, uhanalaisia lajeja tai muita rakennettavuuteen vaikuttavia luontoarvoja. Huomionarvoista on se, että selvitysalueella on kuitenkin harvinaisen runsaasti vieraslajeja, jotka ovat puutarhakarkulaisia. Jatkosuunnittelussa tulee kiinnittää erityishuomiota vieraslajien ympäristöön siirtymisen estämiseen. Sivu 6