VAPO OY NATURA-ARVIOINTI MAKKARA-AAVAN TURVETUOTANTOHANKE, RANUA NATURA-ARVIOINTI

NATURA-ARVIOINTI 101009055 19.9.2018 VAPO OY MAKKARA-AAVAN TURVETUOTANTOHANKE, RANUA NATURA-ARVIOINTI Litokaira FI1103827 Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä FI1101404

Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 HANKKEEN TAUSTAA... 3 3 NATURA-ARVIOINNIN PERUSTEET... 3 3.1 ARVIOINTIIN LIITTYVÄ LAINSÄÄDÄNTÖ... 3 3.2 ARVIOINNIN KRITEERIT... 4 4 AINEISTO JA MENETELMÄT... 4 4.1 TYÖRYHMÄ... 4 4.2 AINEISTO... 5 4.3 ARVIOINTIMENETELMÄT... 5 4.4 EPÄVARMUUSTEKIJÄT... 6 5 HANKKEEN KUVAUS... 6 5.1 HANKKEEN TEKNINEN TOTEUTUS... 6 5.2 KUIVATUSVESIEN KÄSITTELY JA PÄÄSTÖT VESISTÖÖN... 7 5.2.1 Kuormitus... 8 5.3 VESISTÖT... 11 5.4 MAAPERÄ JA HAPPAMUUS... 12 5.5 PÖLY, MELU JA LIIKENNE... 12 5.6 KEMIKAALIEN JA POLTTOAINEIDEN VARASTOINTI JA JÄTTEET... 13 6 LITOKAIRA NATURA-ALUE... 14 6.1 NATURA-ALUEEN KUVAUS... 14 6.2 SUOJELUPERUSTEET... 15 7 MURSUNJÄRVI-LAMMASJÄRVI-MATILANJÄRVI-LAMMINPERÄ NATURA-ALUE... 18 7.1 NATURA-ALUEEN KUVAUS... 18 7.2 SUOJELUPERUSTEET... 19 8 VAIKUTUSKANAVAT JA VAIKUTUSALUE... 20 9 VESISTÖVAIKUTUKSET... 22 9.1 VAIKUTUKSET VEDEN LAATUUN... 22 9.2 TURVETUOTANNON YHTEISVAIKUTUKSET KIVIJOEN ALUEELLA... 23 9.3 YLIVIRTAAMATILANTEIDEN KUORMITUS JA VESISTÖVAIKUTUKSET... 25 10 VAIKUTUKSET LITOKAIRA NATURA-ALUEEN SUOJELUPERUSTEISIIN... 26 10.1 LUONTODIREKTIIVIN LUONTOTYYPIT... 26 10.2 VAIKUTUKSET LUONTODIREKTIIVIN LIITTEEN II LAJIIN... 28 10.3 VAIKUTUKSET LINTUDIREKTIIVIN LIITTEEN I LAJEIHIN JA MUUTTOLINTUIHIN... 28 10.4 VAIKUTUKSET NATURA-ALUEEN EHEYTEEN... 29 11 VAIKUTUKSET MURSUNJÄRVI-LAMMASJÄRVI-MATILANJÄRVI-LAMMINPERÄ NATURA-ALUEEN SUOJELUPERUSTEISIIN 30 11.1 VAIKUTUKSET LINTUDIREKTIIVIN LIITTEEN I LAJEIHIN... 30 11.2 VAIKUTUKSET NATURA-ALUEEN EHEYTEEN... 30 12 VAIKUTUSTEN LIEVENTÄMISMAHDOLLISUUDET... 30 13 VAIKUTUSTEN SEURANTA... 30 14 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 30 15 LÄHTEET... 31

Liite 1 Makkara-aavan tuotantosuunnitelma (kartta, ilmakuva, suunnitelma, A3) Liite 2 Litokairan Natura-alueen länsiosan luontotyyppikuviointi (kuvioaineisto: Metsähallitus 2018; A3) Pöyry Finland Oy Ella Kilpeläinen, FM William Velmala, FM Yhteystiedot: Elektroniikkatie 13 90590 Oulu puh. 010 33280 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

1 1 JOHDANTO Vapo Oy suunnittelee turvetuotannon aloittamista Ranualla sijaitsevalla Makkaraaavalla. Hankkeessa on käynnissä YVA-menettely. Makkara-aapa sijaitsee noin 20 km Ranuan kuntakeskuksesta lounaaseen. Kyseessä on uusi turvetuotantohanke ja suunnitellun tuotantoalueen pinta-ala on 353,3 ha, josta noin 22 % sijoittuu ojitetulle suoalueelle. Suoalue koostuu Makkaraaavan sekä Joutsenenpesäaavan alueista. YVA-menettelyssä on mukana kolme toteutusvaihtoehtoa. VE1 koko Makkara-aavan alue (353,3 ha) otetaan turvetuotantoon vaiheistaen. VE2 Makkara-aavan ja Makkaralamminaavan alueet (176,3 ha) otetaan turvetuotantoon. VE3 Joutsenenpesänaavan alue (177 ha) otetaan turvetuotantoon. Makkara-aavan itäpuolella noin 2,5 km etäisyydellä sijaitsee Natura 2000 alueverkostoon kuuluva Litokaira (FI1103827, SAC/SPA) (Kuva 1-1). Lisäksi tuotantoalueen purkuvesien johtoreitti päättyy noin 20 km etäisyydellä Mursunjärvi- Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä Natura-alueelle (FI1101404, SPA). Tässä dokumentissa on esitetty luonnonsuojelulain 65 :n mukainen arviointi Makkara-aavan turvetuotantohankkeen vaikutuksista edellä mainittujen Natura-alueiden suojeluperusteina esitetyille luontoarvoille.

2 Kuva 1-1. Sijaintikartta.

2 HANKKEEN TAUSTAA 101009055 3 Turpeen loppuminen vanhoilla tuotantoalueilla edellyttää uusien turvesoiden kunnostamista ja ottamista tuotantoon alueellisen energiahuoltovarmuuden turvaamiseksi. Makkara-aavan tuotantoalue korvaa lähivuosina tuotannosta poistettavia alueita ja turvaa osaltaan polttoturvetoimitusten riittävyyttä Pohjois- Suomen energiahuollossa. Myös ympäristöturvetta tuotetaan hankealueen lähiympäristöön kuivikkeeksi, kompostointiin, lietteiden imeytykseen sekä maanparannukseen. Jyrsinpolttoturve toimitetaan pääosin Kemin, Tornion ja Rovaniemen voimalaitoksille. Lisäksi jyrsinpolttoturvetta voidaan toimittaa mm. Oulun voimalaitoksille. 3 NATURA-ARVIOINNIN PERUSTEET 3.1 Arviointiin liittyvä lainsäädäntö Natura-arvioinnista säädetään luonnonsuojelulain 65 ja 66 :n säännöksissä. Ensimmäisen säännöksen (65 ) mukaan hanke tai suunnitelma ei saa yksistään tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on ilmoitettu, ehdotettu tai sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Luonnonsuojelulain mukainen vaikutusten arviointivelvollisuus syntyy mikäli hankkeen vaikutukset: kohdistuvat Natura-alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin, ovat luonteeltaan heikentäviä, ovat laadultaan merkittäviä ja ennalta arvioiden todennäköisiä. Kynnys arvioinnin suorittamiseksi voi ylittyä myös eri hankkeiden ja suunnitelmien yhteisvaikutusten vuoksi (Söderman 2003). Tämä velvoite koskee myös Natura-alueen ulkopuolella toteutettavaa hanketta, jos sillä on todennäköisesti alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Luontodirektiivin perusteella Natura-verkostoon sisältyvillä alueilla (aluetyyppi SAC) vaikutuksia tarkastellaan tietolomakkeissa mainittuihin luontodirektiivin luontotyyppeihin ja luontodirektiivin liitteen II lajeihin. Suomessa esiintyville luontotyypeille on käytettävissä kuvaukset ja ohjeet niiden määrittämiseksi (Airaksinen & Karttunen 2001 ja Metsähallitus 2016). Lintudirektiivin perusteella Natura-verkostoon sisältyvillä alueilla (aluetyyppi SPA) vaikutuksia tarkastellaan tietolomakkeessa mainittuihin lintudirektiivin liitteen I lintulajeihin tai lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitettuihin muuttolintuihin. Lisäksi on arvioitava vaikutusta Natura-alueen eheyteen. Natura-arviointiin sisällytetään myös muut alueelle tyypilliset ja sen ekologiseen toimintakykyyn liittyvät luontoarvot, kuten esimerkiksi sellaiset EU:n lintudirektiivin liitteen I lajit, joita ei mainita Naturatietolomakkeella, mutta jotka muiden lähtötietojen perusteella pesivät alueella. Toinen mainittu säännös (66 ) koskee heikentämiskieltoa. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseksi taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos arviointimenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Suomen Natura 2000 -

4 verkostoon. Lupa voidaan kuitenkin myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Jos alueella esiintyy luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettuja ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä (ns. priorisoitu luontotyyppi) tai liitteessä II tarkoitettuja ensisijaisesti suojeltavia lajeja (ns. priorisoitu laji), noudatetaan tavanomaista tiukempia lupaedellytyksiä ja lisäksi asiasta on hankittava komission lausunto. Lupaviranomaisen on ennen lupapäätöstä varmistettava, että arvioinnit ovat asianmukaisia ja niissä esitetyt johtopäätökset ovat perusteltuja. Mikäli suojeluperusteina olevia luontoarvoja joudutaan merkittävästi heikentämään, on ympäristöministeriön kompensoitava heikennys. Heikentyvän alueen tilalle on esimerkiksi etsittävä korvaava alue (vastaavat suojeluperusteet, lajit ja luontotyypit) luonnonmaantieteellisesti samalta alueelta. Kompensaatioalueen on käytännössä oltava heikennyksen vuoksi poistuvaa aluetta laajempi. Kompensaatiotoimien on oltava keskeisiltä osiltaan toteutettuina ennen toisen alueen suojeluarvojen heikentämisen tapahtumista. Ympäristöministeriö valmistelee ehdotukset uusista alueista ja vie ne valtioneuvoston hyväksyttäviksi. 3.2 Arvioinnin kriteerit Luonto- tai lintudirektiivissä ei ole määritelty, milloin luonnonarvot heikentyvät tai merkittävästi heikentyvät. Euroopan komission julkaisemassa ohjeessa (Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset, Euroopan komissio 2000) todetaan, että vaikutusten merkittävyys on kuitenkin määritettävä suhteessa suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteisiin ja luonnonolosuhteisiin ottaen erityisesti huomioon alueen suojelutavoitteet. Heikentämistä arvioitaessa huomioidaan luontotyypin tai lajin suotuisaan suojelutasoon kohdistuvat muutokset sekä hankkeen vaikutus Natura 2000 -verkoston eheyteen ja koskemattomuuteen. Sillä tarkoitetaan tarkastelun alaisen kohteen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Naturaverkostoon. Heikentyminen voi olla luontotyypin tai lajin elinympäristön laadullista heikkenemistä tai lajin kohdalla yksilöihin kohdistuvaa häiriövaikutusta, yksilöiden kuolleisuuden lisääntymistä ja/tai lisääntymismenestyksen heikkenemistä. Arviointiin vaikuttaa myös mahdollisesti heikentyvän alueen edustavuus. Luontotyyppimääreiden sisällä voi olla monenlaisia alatyyppejä, ja yksittäinen kohde voi olla erityisen edustava sille luontotyypille. Näin ollen mikäli heikentyvä kohde on erityisen edustava kyseisen luontotyypin osalta, vähäisellekin pinta-alalle kohdistuva heikentyminen voi kuitenkin olla merkittävää. 4 AINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 Työryhmä Tämä Natura-arviointi on laadittu asiantuntija-arviona. Työryhmän työnjako on ollut seuraava:

4.2 Aineisto 101009055 5 Harri Taavetti (linnustoasiantuntija, Tmi Harri Taavetti) ja William Velmala (FM biologia) vaikutukset linnustoon Ella Kilpeläinen (FM biologia) vaikutukset luontotyyppeihin Jorma Keränen (FM limnologia) - vesistövaikutukset Tärkeimmät Natura-arvioinnissa käytetyt aineistot ovat: Natura-alueen tietolomake Natura-alueen tietolomake, ehdotus tietojen tarkistamisesta (Ympäristöministeriö 2016) Natura-alueen luontotyyppitiedot (Metsähallitus 2018) Tiedot Litokairan Natura-alueen suojeluperusteena olevista salassa pidettävistä lintulajeista Natura 2000 -luontotyyppiopas (Airaksinen & Karttunen 2001) Raportti luontodirektiivin toimeenpanosta Suomessa 2001 2006 (Suomen Ympäristökeskus 2011) Raportti luontodirektiivin toimeenpanosta Suomessa 2007 2012 (Suomen Ympäristökeskus 2013) Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa (Söderman 2003) Makkara-aavan YVA-selostus (luonnos 10.9.2018) Tähän Natura-arviointiin liittyen ei ole tehty uusia maastoselvityksiä; arviointi perustuu vaikutusalueen luonnosta ja luontoarvoista olemassa oleviin tietoihin. 4.3 Arviointimenetelmät Tässä Natura-arvioinnissa käsitellään Makkara-aavan turvetuotantohankkeen vaikutuksia Litokairan ja Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä Naturaalueen suojeluperusteina oleviin luontotyyppeihin ja lajeihin. Arviointi perustuu Natura-tietolomakkeissa esitettyihin suojeluperusteisiin. Lisäksi on huomioitu Ympäristöministeriön (2016) ehdotuksen mukaiset suojeluperusteiden päivitystiedot. Vaikutuksia arvioidaan tarkemmin niihin suojeluperusteisiin, joihin hankkeella arvioidaan olevan vaikutuksia. Tarkka vaikutusarviointi suoritetaan ainoastaan sillä osalla Natura-aluetta, johon hanke todennäköisesti vaikuttaa. Natura-arvioinnissa kuitenkin peilataan myös hankkeen merkitystä ja vaikutuksia koko Natura-alueen ja sen eheyden kannalta. Lisäksi arvioidaan vaikutusten lieventämismahdollisuuksia. Vaikutusten merkittävyyttä arvioitaessa on sovellettu varovaisuusperiaatetta, jonka perusteella epäselvissä tapauksissa vaikutukset arvioidaan vakavimman mahdollisesti aiheutuvan haitan mukaan. Arviointia tehdessä on otettu huomioon ympäristöhallinnon ja EU:n ohjeistus Natura-arvioinnin suoritustavasta (Söderman

4.4 Epävarmuustekijät 5 HANKKEEN KUVAUS 101009055 6 2003, Ympäristöministeriö 2013, Euroopan Komissio 2000, Euroopan komissio 2007/2012). Vaikutusarviointi perustuu pitkälti YVA-selostukseen, jossa on arvioitu turvetuotantohankkeen vaikutuksia mm. vesistöön ja ympäröivään luontoon. Tehdyt vesistövaikutusarviot perustuvat tarkkailutuloksiin. Turvetuotantoalueiden vesistökuormitus vaihtelee muun muassa suotyypistä, sijainnista, hydrologisista olosuhteista, vesiensuojelutoimenpiteistä ja tarkkailussa käytetyistä menetelmistä riippuen. Täysin tarkkoja arvioita kuormituksesta ei ole mahdollista tehdä, mutta laskennallisilla arvioilla saadaan kuitenkin riittävän tarkka kuva keskimääräisen kuormituksen suuruudesta ja vaikutuksista. Viimeisten vuosien aikana ympärivuotisten tarkkailujen määrä turvetuotannossa on lisääntynyt, mistä johtuen on ollut mahdollista saada entistä tarkempaa tietoa turvetuotantoalueiden kuormituksista. Arviointi perustuu olemassa olevaan tietoon hankkeen vaikutusalueen luontoarvioista. Aineiston katsotaan olevan kattava, jotta hankkeen vaikutukset suojeluperusteena oleville luontoarvoille pystytään arvioimaan. Arvioinnissa epävarmuus on kokonaisuutena sellaisella tasolla, että arviointia voidaan pitää luotettavana. 5.1 Hankkeen tekninen toteutus Vaihtoehdossa VE1 Makkara-aavan turvetuotantoalue muodostuu 11 tuotantolohkosta, joiden tuotantoala on 353,3 ha. Alueen auma-alueiden pinta-ala on 22,5 ha. Vaihtoehdossa VE2 tuotantoalue muodostuu pohjoisosan kuudesta lohkosta (L1-L6) joiden yhteenlaskettu tuotantoala on 176,3 ha. Auma-alueiden pinta-ala on 11,6 ha. Vaihtoehdossa VE3 tuotantoalue muodostuu eteläosan viidestä lohkosta (L7- L11) joiden yhteenlaskettu tuotantoala on 177 ha. Auma-alueiden pinta-ala on 11,2 ha. Kaikissa toteutusvaihtoehdoissa auma-alueiden paikkoja voidaan vaihdella, jolloin turvetta voidaan tuottaa myös auma-alueilta. Makkara-aavan tarkemmat tuotantosuunnitelmat on esitetty liitteessä 1. Turvetuotantohanke jakautuu kolmeen päävaiheeseen: suon kuntoonpano, tuotanto ja jälkikäyttö. Kuntoonpanovaiheessa poistetaan alueen puusto, rakennetaan vesiensuojelurakenteet sekä muokataan ja muotoillaan kentät turvetuotantoon soveltuviksi. Kuntoonpanotyöt toteutetaan tuotantosuunnitelman mukaisesti. Kuntoonpanovaihe toteutetaan kaksivaiheisesti siten, että eteläiset ja pohjoiset alueet valmistellaan vaiheittaisesti. Koko alueen valmistelu kestää neljästä kahdeksaan vuotta alueen nykyisestä kuivatustilanteesta riippuen. Tuotanto on pääasiassa jyrsinpolttoturvetta ja osin ympäristöturvetta hakumenetelmällä tai mekaanisella kokoojavaunulla. Jyrsinpolttoturvetta tuotetaan vaihtoehdossa VE1 n. 132 500 m 3 ja vaihtoehdoissa VE2 sekä VE3 n. 66 200 m 3 vuodessa. Tuotannon on arvioitu kestävän toteutusvaihtoehdossa VE1 noin 30 vuotta. Tuotannon päätyttyä alueet siistitään ja tarpeettomat rakenteet poistetaan. Makkara-

7 aavan tuotantoalueen jälkikäyttömuotoina voi tulla kysymykseen esimerkiksi maa- ja metsätalous tai uudelleen soistaminen. 5.2 Kuivatusvesien käsittely ja päästöt vesistöön Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa Makkara-aavan tuotantoalue koostuu Pohjoisista (lohkot 1-6) ja Eteläisistä tuotantolohkoista (lohkot 7-11). Molemmilta alueilta tulevat kuivatusvedet käsitellään perustason lisäksi ojittamattomalle alueelle perustettavilla ympärivuotisilla pintavalutuskentillä (PVK1 ja PVK2). Hankealueen kuivatusvedet puhdistettaisiin ympärivuotisella pintavalutuksella, joka on tämän hetken tietämyksen mukaan alan parasta käyttökelpoista vesiensuojelutekniikkaa. Vesienkäsittelyrakenteet ovat samat kaikissa toteutusvaihtoehdoissa. Perustason käsittelyn (lietetaskut, lietteenpidättimet, laskeutusaltaat ja virtaamansäätö) lisäksi pintavalutuskentät, BAT:in mukaisesti. Lohkojen 1-6 vedet johdetaan jakokaivon kautta laskeutusaltaisiin 1-4 ja pumpataan pintavalutuskentälle 1. Pintavalutuskentän jälkeen puhdistetut vedet johdetaan laskuojaan 1 josta vedet laskevat Makkara-ojaan. Lohkojen 7-11 vedet johdetaan jakokaivoon ja siitä laskeutusaltaisiin 5-8 ja pumpataan pintavalutuskentälle 2, josta puhdistetut vedet lasketaan laskuojan 2 kautta Makkaraojaan-Yli/Kivijokeen- OIijärveen. Hanke-alue kuuluu kokonaisuudessaan valumaalueelle 63.042 Molemmilta pintavalutuskentiltä 1 ja 2 kuivatusvedet johdetaan Makkaraojaan (63.042) Reitti 1: PVK1 Laskuoja 1 Makkaraoja Kivijoki Oijärvi Kuivajoki. Reitti 2: PVK2 Laskuoja 2 Makkaraoja Kivijoki Oijärvi Kuivajoki. Hankealue ja vesienjohtamisreitit on esitetty kuvassa Kuva 5-1. Pintavalutuskentän 1 pinta-ala on 9,4 ha eli 5,3 % valuma-alueestaan (176,3 ha). Pintavalutuskenttä 1 rakennetaan ojittamattomalle suoalueelle. Vesi johdetaan pumpulla (P1) pintavalutuskentän yläreunaan ja paineputkella ja paineputkessa olevien reikien avulla jaetaan tasaisesti koko kentän leveydelle. Ennen pumppuallasta on neljä laskeutusallasta (LA 1 4) sekä jakokaivo. Pintavalutuskentän 2 pinta-ala on 15,4 ha eli 9,0 % valuma-alueestaan (177 ha). Pintavalutuskenttä 2 rakennetaan ojittamattomalle suoalueelle. Vesi johdetaan pumpulla (P2) pintavalutuskentän yläreunaan ja paineputkella ja paineputkessa olevien reikien avulla jaetaan tasaisesti koko kentän leveydelle. Ennen pumppuallasta on neljä laskeutusallasta (LA 5 8) sekä jakokaivo.

8 Kuva 5-1. Makkara-aavan hankealueen kuivatusvesien purkureitit ja vesistöhavaintopisteet. 5.2.1 Kuormitus Nykytila Makkara-aavan hankealue on nykyisin suurimmaksi osaksi ojittamatonta ja luonnontilaisen kaltaista aluetta. Hankealueesta (353,6 ha) metsäojitettua aluetta on 77 ha ja ojittamatonta aluetta 276,3 ha. Makkara-aavan hankealueen kuormitus nykytilassa on esitetty taulukossa (Taulukko 5-1).

9 Taulukko 5-1. Makkara-aavan hankealueen päästöt nykytilanteessa (VE0) vaihtoehdon VE1 pinta-aloilla arvoituna. Nykytila (VE0) Kuormitus Ala Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn ha kg/d kg/a kg/d kg/a kg/d kg/a kg O 2 /d kg O 2 /a Ojittamaton 276,3 4,5 1 656 0,038 13,9 0,89 324 62 22 655 Metsäojitettu 77,0 2,7 996 0,025 9,0 0,48 175 23 8 499 Yhteensä 353,3 7,3 2651 0,063 22,9 1,37 499 85 31 154 Kuntoonpanovaihe Kuormitukset ovat suurimmillaan keväällä, jolloin virtaamat ovat suuria. Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 pinta-alat ovat samaa tasoa, mistä johtuen kuormituksissa ei ole huomattavaa eroa näiden vaihtoehtojen välillä (Taulukko 5-2). Vaihtoehdon VE1 kuormitukset ovat kaikkien muuttujien osalta noin 1,5-kertaiset vaihtoehtojen VE2 ja VE3 kuormituksiin verrattuna. Erot pinta-aloissa vaikuttavat suoraan vuosikuormituksen määrään. Taulukko 5-2. Makkara-aavan hankealueen toteutusvaihtoehtojen VE1, VE2 ja VE3 kuntoonpanovaiheen arvioidut bruttopäästöt (vuorokausipäästö kg/d ja vuosipäästö kg/a). Brutto-kuormitus Ala Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn VE1 (PVK 1 ja 2) ha kg/d kg/d kg/d kg O 2/d Talvi 353,3 13 0,17 4,4 133 Kevät 353,3 91 0,57 12 302 Kesä 353,3 24 0,22 5,9 215 Syksy 353,3 19 0,25 8,6 219 VE2 (PVK 1) ha kg/d kg/d kg/d kg O 2/d Talvi 176,3 6,6 0,08 2,2 66 Kevät 176,3 45 0,29 6,2 151 Kesä 176,3 12 0,11 2,9 107 Syksy 176,3 9,5 0,12 4,3 109 VE3 (PVK 2) ha kg/d kg/d kg/d kg O 2/d Talvi 177,0 6,6 0,08 2,2 67 Kevät 177,0 45 0,29 6,2 151 Kesä 177,0 12 0,11 3,0 108 Syksy 177,0 9,6 0,12 4,3 110 Vuosikuormitus ha kg/a kg/a kg/a kg O 2/a VE1 353,3 9 089 85 2 241 68 302 VE2 176,3 6 000 55 1 386 50 157 VE3 177,0 5 749 53 1 354 49 299

Tuotantovaihe 101009055 10 Makkara-aavan nykytilan kokonaiskuormituksiin verrattuna tuotantovaiheessa vuosikuormitusten arvioidaan lisääntyvän kaikkien muuttujien osalta kaikissa vaihtoehdossa (Taulukko 5-3). Vaihtoehdossa VE1 kiintoaineen vuosikuormitus on noin 7 500 kg/a, kokonaisfosforin noin 66 kg/a, kokonaistypen 2 300 kg/a ja happea kuluttavan aineksen osalta noin 52 500 kg O2/a nykytilanteeseen verrattuna. Vaihtoehdossa VE1 tuotantovaiheessa lähtevä kokonaiskuormitus on kiintoaineella 2,8-kertainen, kokonaisfosforilla 2,9-kertainen, kokonaistypellä 4,6-kertainen ja kemiallisella hapenkulutuksella noin 1,7-kertainen nykytilanteeseen verrattuna. Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 kiintoaineen vuosikuormitus on noin 5 000 kg/a, kokonaisfosforin noin 45 kg/a, kokonaistypen osalta 1 400 kg/a ja happea kuluttavan aineksen osalta noin 42 000 kg O2/a. Vaihtoehdoissa VE 2 ja VE3 on otettu huomioon myös tuotannon ulkopuolelle jäävän alueen nykytilan kuormitus. Nykytilanteeseen verrattuna kokonaistypen kuormitus lisääntyy suhteessa eniten kaikissa toteutusvaihtoehdoissa. Taulukko 5-3. Makkara-aavan toteutusvaihtoehtojen VE1, VE2 ja VE3 tuotantovaiheen arvioidut bruttopäästöt (vuorokausipäästö kg/d ja vuosipäästö kg/a). Brutto-kuormitus Ala Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn VE1 (PVK 1 ja 2) ha kg/d kg/d kg/d kg O 2/d Talvi 353,3 15 0,11 4,4 82 Kevät 353,3 64 0,44 17 344 Kesä 353,3 25 0,18 4,5 141 Syksy 353,3 28 0,27 10,5 227 VE2 (PVK 1) ha kg/d kg/d kg/d kg O 2/d Talvi 176,3 7,6 0,05 2,2 41 Kevät 176,3 32 0,22 8,4 172 Kesä 176,3 12 0,09 2,2 71 Syksy 176,3 14 0,14 5,3 113 VE3 (PVK 2) ha kg/d kg/d kg/d kg O 2/d Talvi 177,0 7,6 0,05 2,2 41 Kevät 177,0 32 0,22 8,4 172 Kesä 177,0 13 0,09 2,2 71 Syksy 177,0 14 0,14 5,3 114 Vuosikuormitus ha kg/a kg/a kg/a kg O 2/a VE1 353,3 7 517 66 2 285 52 511 VE2 176,3 5 193 46 1 408 42 277 VE3 177,0 4 975 43 1 376 41 387

5.3 Vesistöt 101009055 11 Kuivajoen valuma-alueen pinta-ala on 1356,24 km 2 (järvisyys 2,72 %). Kivijoen valumaalueen koko 569,46 km 2 ja Makkaraojan 55,69 km 2. Kuivajoki kuuluu suurten turvemaiden jokiin ja Kivijoki keskisuurten turvemaiden jokityyppiin. Makkaraojaa ei ole tyyppiluokiteltu. Oijärvi (2105 ha) kuuluu mataliin runsashumuksisiin järviin. Kivijoen ekologinen tila on arvioitu hyväksi, kuten myös kemiallinen tila. Oijärven ekologinen tila on arvioitu tyydyttäväksi ja kemiallinen tila hyväksi (Oiva-tietokanta). Makkaraojaa ei ole luokiteltu. Makkaraojan ja Kivijoen veden laadussa näkyvät valuma-alueen maaperän ominaisuudet ja metsätalouden hajakuormituksen vaikutukset. Makkaraojan valumaalueen maaperässä on runsaasti erittäin fosforia ja rautaa. Makkaraojan vedessä esiintyy ajoittain erittäin korkeita fosfaattifosforipitoisuuksia. Kivijoen yläosan vesi on muuten samanlaista kuin Makkaraojan, mutta fosforia on huomattavasti vähemmän. Suoperäisestä valuma-alueesta johtuen Makkaraojan ja Kivijoen vesissä on kohtalaisesti myös typpeä ja humusta. Vuosien 2010, 2011 ja 2018 ennakkotarkkailutulosten perusteella Makkaraojan veden laatu on ollut suoperäisille vesille tyypillinen eli humusta (COD) on vedessä kohtalaisen runsaasti kuten myös rautaa ja vesi on hapanta. Veden fosforipitoisuudet ovat olleet rehevien vesien tasoa kesäisin. Fosfori on ollut pääosin fosfaattimuodossa, joten mahdollisesti fosfaatti on peräisin maamineraaleista. Ajoittain myös kokonaistyppipitoisuudet ovat olleet korkeita, mutta lannoitteisiin viittaavaa mineraalityppeä on kuinkin ollut vähän. Makkaraojan veden laatu on ollut hieman heikompi alaosalla kuin yläosalla, mutta ojan veden laatu on kuitenkin ollut hyvin samanlaista molemmilla havaintopaikoilla. Kuivajoen yhteistarkkailun Kivijoen ylimmällä havaintopaikalla (KI0) veden laatu on ollut vuosina 2006 2016 ravinteikasta ja rautapitoista sekä hieman hapanta. Humusta (COD) on ollut kohtalaisesti ja kun rautaa on ollut runsaasti, niin veden väri on ollut varsin tummaa. Vuoden 2010 2011 ennakkotarkkailuun (Kiv25) nähden Kivijoen yläosan (KI0) veden laatu on ollut pitemmälläkin aikavälillä hyvin samanlaista. Havaintopaikat ovat samoja, mutta ennakkonäytteet eivät sisälly KI0 vedenlaatutietoihin. Kivijoen alaosan havaintopaikoilla (Kivijoki, Karahkajärven yp ja Kivijoki alap. silta) veden laadut ovat olleet lähes identtiset vuosina 2005 2017, vaikka näytemäärissä on ollut suuri ero. Kivijoen alaosalla vedet ovat laadullisesti hieman yläosaa parempaa, sillä lähinnä rautaa, humusta sekä ravinteita on ollut hieman vähemmän. Kivijoki on keskimääräisten fosforipitoisuuksien perusteella rehevä ja keskimääräisten typpipitoisuuksien perusteella lievästi rehevä. Lievää rehevyyttä kuvaa myös alaosan kesäajan keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus. Oijärvi on matala ja vesistöhavaintopaikalla vettä on noin 1,7 metriä. Vuosina 2005 2017 Oijärven keskimääräinen veden laatu on ollut hieman heikompaa kuin siihen laskevan Kivijoen, sillä ravinnetaso on ollut hieman korkempi ja myös levätuotanto on ollut runsasta. Järven happitilanne on ollut hyvä avovesiaikana, mutta lopputalvisin on esiintynyt ajoittain selvää happivajetta. Happamuusongelmia ei sen sijaan ole

12 esiintynyt, sillä veden happamuus on pysynyt ph- arvon 6 yläpuolella, keskimääräisen ph-arvon ollessa lähes neutraalin. 5.4 Maaperä ja happamuus Alueen kallioperä on geologian tutkimuskeskuksen aineiston (http://gtkdata.gtk.fi/maankamara/) perusteella tonaliittia. Tonaliitti on yleinen syväkivi, granitoidi (graniitin kaltainen magmakivi, alkali-maasälpägraniitin, graniitin, granodioriitin ja tonaliitin yhteisnimitys), jossa on vain vähän kalimaasälpää. Olemassa olevan geologisen aineiston perusteella happamien sulfaattimaiden esiintymislodennäköisyys on alueella hyvin pieni. Happamia sulfaattimaita esiintyy erityisesti muinaisen Litorinameren korkeimman rannan alapuolisilla alueilla, jotka ovat nousseet kuivalle maalle maankohoamisen seurauksena. Karkeasti ottaen happamia sulfaattimaita esiintyy Suomen rannikkoalueilla Pohjois-Suomessa noin 100 metrin ja Etelä-Suomessa noin 40 metrin korkeuskäyrän alapuolella. Tyypillisesti nämä alavat vanhan merenpohjan kerrostumat ovat nykyisin viljelyskäytössä tai turpeen alla soiden pohjalla. Hankealueella suon pinta on noin tasolla +130 +140 eli Litorinameren korkeimman rannan yläpuolella. Alueella ei ole myöskään mustaliusketta. Happamien sulfaattimaiden osalta ei ennakoida aiheutuvan ongelmia. Happamista sulfaattimaista aiheutuvia ongelmia ovat mm. maaperän ja vesistöjen happamoituminen sekä haitallisten metallien liukeneminen maaperästä ja sitä kautta myös pintavesien kemiallisen ja ekologisen tilan heikkeneminen. 5.5 Pöly, melu ja liikenne Turpeen nosto, lastaus ja kuljetukset aiheuttavat melua, pölypäästöjä sekä pakokaasupäästöjä. Melua syntyy myös kunnostusvaiheessa. Merkittävimmät haitalliset pakokaasupäästöt ovat hiilidioksidi (CO 2 ), hiilimonoksidi (CO), hiilivedyt (HC), typen oksidit (NO X ), rikkidioksidi (SO 2 ) sekä hiukkaset. Pöly Turvetuotannon pölypäästön määrään vaikuttavat turpeen ominaisuudet, kuten maatuneisuus, kosteus ja hiukkaskoko. Lisäksi tuotantomenetelmä sekä tuulen suunta ja voimakkuus vaikuttavat pölypäästöjen määrän (Ympäristöministeriö 2015). Turvetuotannon pölypäästöille on ominaista tuotannon mukaan vaihtelevat lyhytkestoiset, mutta korkeahkot pitoisuushuiput ja pitkähköt päästöttömät jaksot. Suurimmat pölypäästöt ajoittuvat turpeen keräys- ja aumausvaiheisiin, jolloin käsitellään kuivaa turvetta (Nuutinen ym. 2007). Myös tuuli voi tietyissä olosuhteissa nostaa turvepölyä ilmaan vaikka suolla ei olisikaan toimintaa. Turvetuotannon pölypäästöille tunnusomaista ovat lyhytkestoiset pitoisuushuiput ja pitkähköt lähes päästöttömät tilanteet (Ympäristöministeriö 2015). Tutkimustulosten sekä laskeumamittausten perusteella turvetuotannon pölyämisen aiheuttama viihtyvyyshaitta ulottuu avoimessa maastossa noin 500 m etäisyydelle, minkä jälkeen pienhiukkasten pitoisuuksien on todettu putoavan voimakkaasti. (Tissari ym. 2001). Yli kilometrin päässä turvepöly ei tutkimuksen mukaan juurikaan lisää laskeumaa. Pölyisimpien työvaiheiden (kuormaus, ajo aumaan ja auman muotoilu)

13 aikana ja erityisesti, jos sääolosuhteet ovat epäsuotuisat, vaikutusalue saattaa olla suurempi. Järvien ja jokien pinnoille laskeutuva pöly voi aiheuttaa viihtyvyyshaittaa sekä liettymistä (Ympäristöministeriö 2015). Melu Turvetuotannossa melua aiheuttavat työkoneet, liikenne ja raskaat ajoneuvot. Turvetuotantoalueelta aiheutuva melu ei ole jatkuvaa, vaan melua aiheuttavaa toimintaa on keskimäärin 30 50 vuorokauden aikana touko syyskuussa. Tuotantokaudella toimita ajoittuu usein myös ilta- ja yöaikaan, jolloin olosuhteet melun leviämiseen ovat suotuisat (Nuutinen, ym. 2007). Tuotantokaudella syntyvä melu on paikallista ja muistuttaa maatalouden harjoittamisesta syntyvää melua (lähinnä traktorit). Ympäristömelua koskien on annettu ohjearvot valtioneuvoston päätöksessä 1992/993: Ohjearvot ulkona A-äänitaso päivällä 7-22 A-äänitaso yöllä 22-07 Asuinalueet, hoito- ja oppilaitosalueet 55 db 50 db Uusilla asuinalueilla 55 db 45 db Loma-asunnot, leirintä-, virkistys- ja luonnonsuojelualueet (taajamien ulkopuolella)* 45 db 40 db *Yöohjearvoa ei sovelleta sellaisilla luonnonsuojelualueilla, joita ei yleisesti käytetä oleskeluun tai luonnon havainnointiin yöllä. Aikaisemmat mallitarkastelut sekä turvetuotannon ympäristössä tehdyt kontrollimittaukset osoittavat, että turvetuotannon aiheuttama melu ei muodosta merkittävää ympäristöhaittaa. Tuotantoalueen kunnostusvaiheessa tehtävät (kunnostusjyrsintä ja kunnostusruuvi) toimet aiheuttavat voimakkainta melua turvetuotannon työvaiheista, jolloin päiväajan 55 db:n ohjearvo voi ylittyä 200 300 m etäisyydellä ja yöajan 50 db:n ohjearvo noin 500 m etäisyydellä tuotantokentän reunasta. Ohjearvon ylittyminen voidaan estää kehittämällä työkoneita vähemmän meluaviksi sekä jaksottamalla töitä pidemmälle ajalle. Meluhaittojen minimoimiseksi kunnostustoimet pyritään ajoittamaan päiväsaikaan. (Turveteollisuusliitto ry 2002, Ympäristöministeriö 2017) Turpeen kuormauksesta ja kuljetuksesta aiheutuu melua loka huhtikuussa. Tällöin syntyvä melu on peräisin kuormauskoneista sekä raskaasta liikenteestä. Turvetuotannosta aiheutuva meluhaitta on yleensä paikallista ja kuljetusten aiheuttama meluhaitta keskittyy pienien teiden ympäristöön. Valtateillä turpeen kuljetuksen aiheuttama melun lisäys jää kokonaisuuteen nähden vähäiseksi (Turveteollisuusliitto ry 2002). 5.6 Kemikaalien ja polttoaineiden varastointi ja jätteet Turvetuotantoalueella toimiva urakoitsija säilyttää polttoaineitaan siirrettävissä säiliöissä pelastussuunnitelmassa osoitettavissa paikoissa. Polttoaineiden säilytyspaikat ovat alustaltaan tiiviitä ja kantavia ja valittu niin, että vahinkotapauksissa aineet eivät pääse leviämään vesistöön eivätkä pohjaveteen. Polttoainesäiliöiden tilavuus on keskimäärin 3 000 5 000 l. Tuotantokauden aikana polttoöljyn kulutus on vaihtoehdossa VE1 n. 119 200 l sekä vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 n. 59 600 l.

101009055 14 Samanaikaisesti tuotantoalueella sijaitsevissa polttoainesäiliöissä varastoidaan alle 10 000 l polttoöljyä. Säiliöitä täydennetään kulutuksen mukaan tuotantokauden aikana. Lisäksi tuotantokauden aikana käytetään voiteluöljyjä vaihtoehdossa VE1 n. 795 l ja vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 n. 393 l sekä muita voiteluaineita VE1 n. 172 kg ja VE2-VE3 n. 86 kg. Voiteluaineet varastoidaan läheisten tuotantoalueiden olemassa olevilla tukikohta-alueilla niille varatuissa paikoissa. Pumppaamot ovat verkkovirtakäyttöisiä. Tuotantokauden päätyttyä turveaumat peitetään suojamuovilla, jonka vuotuinen tarve on vaihtoehdossa VE1 noin 6,6 t sekä vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 n. 3,3 t. Käytettävien polttoaineiden, voiteluöljyjen ja -aineiden sekä suojamuovien määrät vaihtelevat tuotantovuosien välillä. Jätteille rakennetaan työmaalle jätekatos, jossa on asianmukaiset säiliöt kaikille jätejakeille. Ympäristölupaa hakiessa toimitetaan jätehuoltosuunnitelma, joka päivitetään luvan mukaisesti. Tuotantoa harjoitetaan niin, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän, eikä siitä synny vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. 6 LITOKAIRA NATURA-ALUE Litokairan (FI1103827) Natura-alue sijoittuu lähimmillään 2,5 kilometrin etäisyydelle Makkara-aavan turvetuotantoalueelta. Litokairan Natura-alue (30 382 ha) on suojeltu sekä erityisten suojelutoimien alueena (SAC) että lintudirektiivin perusteella (SPA). 6.1 Natura-alueen kuvaus Litokaira on vanhojen metsien, laajojen ojittamattomien aapasoiden ja luonnontilaisten vesistöjen muodostama merkittävä suojelukokonaisuus. Litokaira on erämaaluonnon suojelun kannalta Suomen merkittävimpiä alueita, jolla on myös erittäin edustava lintu- ja nisäkäslajisto. Alueella on monipuolinen ja runsaslukuinen metsä- ja aapasoiden linnusto. Esimerkiksi pesivien ja levähtävien kahlaajien parimäärät ovat alueella korkeat. Alueen erämaisuus tarjoaa suotuisat elinolosuhteet myös harvinaisille ja uhanalaisille petolinnuille. Litokairan laajat luonnontilaiset aapasuot ovat kaikin puolin erittäin edustavia. Metsät koostuvat erikokoisista suosaarekkeista ja ne ovat mänty-, kuusi- tai lehtipuuvaltaisia. Paikoin on nuorehkoja luonnontilaisia palon jälkeen syntyneitä lehtipuuvaltaisia metsiä. Lahopuuta niissä on keskimäärin melko runsaasti, paikoin erittäin runsaastikin. Nuoret metsät ovat pääasiassa viljelymänniköitä ja ne sijoittuvat uittoreittinä toimineen Kivijoen varteen. Alueen metsiensuojelullinen merkitys on erittäin suuri. Lapiosuon soidensuojelualue eli Litokaira on tunnettu Suomen eteläisimpänä "oikeana" erämaana, jonka metsät ovat säilyneet pohjanmaalaisittain poikkeuksellisen luonnontilaisina. Alueen metsiensuojelullista merkitystä lisää sen sijainti keskellä Pohjois-Pohjanmaan intensiivisessä metsätalouskäytössä olevaa seutua, jolla vanhoja metsiä on Litokairan ulkopuolella vain pieninä alueina. Alueella on useita luonnontilaisia latvavesien humuspitoisia lampia ja järviä, sekä niistä alkavia puroja. Alueeseen rajautuu turvetuotannossa olevia tai siihen tarkoitukseen hankittuja suoalueita. Natura 2000 -alueen sijainti ei sinänsä estä turvetuotannon harjoittamista siihen rajautuvilla suoalueilla. Suojelun kannalta riittävän tehokkaasti käsitellyt turvetuotantoalueen kuivausvedet voidaan johtaa tällaisilta alueilta myös Natura 2000 -verkostoon kuuluvaan vesistöalueeseen tai suojelusuolle.

6.2 Suojeluperusteet 101009055 15 Alueella on vanhoja ojituksia, joista rajauksen eteläosassa sijaitseva laajin ojitusalue (170 ha) on ennallistettu vuonna 2003 Life-hankkeen yhteydessä. Alueella keväisin tapahtuva luvaton moottorikelkkailu häiritsee jossain määrin alueen linnustoa ja luvaton tulenteko vähentää alueen kelojen määrää. Suojelutavoitteen määrittely Kaikkien suojeluperusteiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa. Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita: alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys, alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla, alueen metsäluontotyyppien (luonnonmetsien) ja niillä esiintyvien lajien elinympäristön määrää lisätään ennallistamistoimenpitein. Suojelun toteuttaminen Suurin osa kohteesta on soidensuojelualuetta (Lapiosuo-Iso Äijönsuo, SSA120173, laki n:o 851/1988). Puolakkavaara on valtakunnallisen harjujensuojeluohjelman kohde n:o 113. Alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelu-, maa-aines- ja metsälain keinoin. Natura-alueverkoston ja sen tietojen täydentäminen on parhaillaan käynnissä (Ympäristöministeriö 2016). Litokairan Natura 2000 -alueen osalta on ehdotettu lisättäväksi alueen suojeluperusteisiin kolme luontotyyppiä sekä kuusi lintulajia. Suojeluperusteet ehdotettuine muutoksineen on esitetty seuraavissa taulukoissa (Taulukko 6-1, Taulukko 6-2, Taulukko 6-3). Arvioinnin käytössä on ollut myös tiedot suojeluperusteena olevista uhanalaisista suurista petolintulajeista. Lajitiedot ovat salassa pidettäviä, eikä niitä näin ollen esitetä tässä raportissa.

16 Taulukko 6-1. Tiedot Natura-alueen Litokairan suojeluperusteista vuoden 2016 tietolomakkeilta. Lihavoidut luontotyypit ehdotettu lisättäviksi. Natura luontotyyppi pinta-ala (ha) 3160 Humuspitoiset lammet ja järvet 600 3210 Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit 518 3260 Pikkujoet ja purot 56 7110 Keidassuot (priorisoitu luontotyyppi) 1 800 7160 Lähteet ja lähdesuot 2,1 7230 Letot 7,8 7310 9010 Aapasuot (priorisoitu luontotyyppi) Luonnonmetsät (priorisoitu luontotyyppi) 20 620 5 146 9060 Harjumetsät 231,5 9080 91D0 Metsäluhdat (priorisoitu luontotyyppi) Puustoiset suot (priorisoitu luontotyyppi) 0,79 5 336 Luontodirektiivin liitteen II lajit saukko Lutra lutra Taulukko 6-2 Natura-alueen suojeluperusteena olevat lintulajit uuden suojeluperusteehdotuksen mukaisesti. Nykyiset suojeluperustelajit on lihavoitu. UH = lajin uhanalaisluokitus 2015 (Tiainen ym. 2016); KV = Suomen kansainvälinen vastuulaji. Lihavoidut lajit on ehdotettu lisättäviksi. Laji UH (1 KV Tyyppi Kuikka Laulujoutsen Metsähanhi VU X Pesivä / levähtävä Pesivä / levähtävä Pesivä / levähtävä Uivelo X Pesivä 1 5 Sinisuohaukka VU Pesivä 6 10 Hiirihaukka VU Pesivä 6 9 X Parimäärä (pesivät) Tuulihaukka Pesivä 10 20 Ampuhaukka Pesivä 10 20 Nuolihaukka Pesivä 10 15 1 5-6 10-11 16 - Yksilömäärä (levähtävät) Parimäärä (pysyvät) Pyy Pysyvä 19 37

Laji UH (1 KV Tyyppi Teeri X Pysyvä Parimäärä (pesivät) Yksilömäärä (levähtävät) Parimäärä (pysyvät) 280 400 (koirasta) Metso X Pysyvä 30 40 Kurki Kapustarinta Pesivä / levähtävä Pesivä / levähtävä Jänkäsirriäinen NT X Pesivä 15 25 Suokukko CR Pesivä / levähtävä Jänkäkurppa X Pesivä 15 30 Mustaviklo NT X Liro NT X Pesivä / levähtävä Pesivä / levähtävä 50 100-120 170 - - - - - 850 1300 - Varpuspöllö NT X Pysyvä 1 5 Suopöllö Pesivä 4 6 Helmipöllö NT X Pysyvä 1 10 Palokärki Pysyvä 4 6 Pohjantikka X Pysyvä 85 130 Keltavästäräkki NT Pesivä 2900 4600 Kivitasku NT Pesivä 8 13 Idänuunilintu Pesivä 7 11 Hiiripöllö Pesivä 1 10 Pohjansirkku NT Pesivä 330 550 (1 CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä. Alueella on lisäksi neljä uhanalaista lintulajia. 101009055 17 Taulukko 6-3. Natura-tietolomakkeessa mainitut muut tärkeät lintulajit. UH = lajin uhanalaisluokitus 2015 (Tiainen ym. 2016); KV = Suomen kansainvälinen vastuulaji. Laji UH (1 KV Luokka Parimäärä (pesivät) Varpushaukka Yleinen 6 10 Piekana EN Esiintyvä 1 5 Pikkusirkku Esiintyvä 8 15 Taivaanvuohi VU Yleinen 60 100 Käenpiika NT X Esiintyvä 7 12 Lapintiainen Esiintyvä 10 20 Kuukkeli NT X Yleinen 15 25 Valkoviklo X Yleinen 24 40 (1 EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä

18 7 MURSUNJÄRVI-LAMMASJÄRVI-MATILANJÄRVI-LAMMINPERÄ NATURA-ALUE Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä (FI1101404) Natura-alue sijoittuu Makkara-aavan turvetuotantoalueelta johdettavien purkuvesien johtoreitille noin 20 kiloterin etäisyydellä. Natura-alue (707 ha) on suojeltu lintudirektiivin perusteella (SPA). 7.1 Natura-alueen kuvaus Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä on Oijärven eteläosaa, jonka Olhavan-Oijärven tie erottaa muusta järvestä. Oijärvi on Perämereen laskevan Kuivajoen latvajärvi Pohjois-Pohjanmaan suolakeudella. Kallioperässä Oijärven alueella on graniittia ja gneissiä. Turve ja paikoin sora, hiekka ja hieta ovat vallitsevia pintamaalajeja. Järven pohjalle on kertynyt toista metriä paksu kerros eloperäistä ainesta ja mutaa, jonka alla on savensekaista liejua. Pirttiharjun-Leväniemen harjujono halkoo Matilanjärven-Lammasjärven aluetta. Maalaismaisema luonnehtii Matilan- ja Mursunjärveä. Peltojen osuus rantaviivasta on koko alueella 19 %. Muutoin rantoja ympäröivät metsäiset, ojitetut suot. Rantamaiden tulvahaittojen takia Oijärven pintaa laskettiin 1950-luvun puolivälissä ja veden korkeutta alettiin säädellä pohjapadolla. Myöhemmin Oijärven poikki rakennetun tien penger aiheutti Oijärven eteläosan rehevöitymisen. Uloimpana kasvillisuusvyöhykkeenä järvellä on kelluslehtikasvustot ja siitä rantaan päin uposlehtisten kasvustot sekä kaislikkojen ja kelluslehtisten vyöhyke, sen jälkeen ilmaversoisten vyöhyke mosaiikkimaisina sekakasvustoina. Seuraavaksi tulevat saraikot ja kortteikot, soistuneet rannat, pensaikkovyöhyke ja sen takana rantametsä, jossa metsätyyppi on tavallisimmin puolukka-mustikkatyyppi (VMT). Lähes kaikki järveä ympäröivät metsät ovat melko nuoria, kulttuurivaikutteisia hieskoivikoita. Varttuneemmissa koivikoissa on myös joitakin kuusia ja mäntyjä. Kaitaniemessä on soistuvia, korpisia painanteita. Suurin osa Kuivajoen vesistöalueen kalansaaliista saadaan Oijärvestä. Järven eteläosa on tärkeä kevätkutuisten kalojen lisääntymisalue. Hauki ja lahna ovat tärkeimmät kalansaalislajit. Piisami on järven runsaslukuisin nisäkäs. Järven rannat ovat hirvien ruokailualuetta. Lamminperältä on tavattu viitasammakoita. Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä eli Oijärven eteläosa on lintuvesiensuojeluohjelmassa luokiteltu kansainvälisesti arvokkaaksi lintuvedeksi. Järvellä pesii ainakin 30 lintuvesille ominaista lajia. Säännöllisesti pesiviä vesilintulajeja on noin 10. Suojelun kannalta merkittävimmät lajit ovat laulujoutsen, jouhisorsa ja tukkasotka sekä levinneisyytensä reuna-alueella esiintyvät ruskosuohaukka, heinätavi ja lapasorsa. Muuttoaikaan keväällä järvellä lepäilee satoja sorsalintuja, kahlaajia ja lokkilintuja. Syksyllä järvellä lepäilevät myös joutsenet. Oijärven eteläosalla on huomattava merkitys virkistysalueena ja vesilintujen metsästysalueena. Pirttiharju-Leväniemi on luokiteltu valtakunnallisessa Suomen Akatemian harjututkimuksessa paikallisesti arvokkaaksi harjualueeksi.

19 Metsäojitus ja turvetuotanto ovat kasvattaneet järveen tulevaa kuormitusta. Rehevöityminen ja ruohottuminen haittaavat selvästi Oijärven eteläosan käyttöä kalastukseen ja virkistykseen. Suojelutavoitteen määrittely Kaikkien suojeluperusteiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa. Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita: alueella vallitseva lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys, alueella vallitseva lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla ja hoitotoimenpiteillä, lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein. Suojelun toteuttaminen Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan ja on Pohjois-Pohjanmaan vahvistetussa 1. vaihemaakuntakaavassa merkinnällä SL. Alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain ja/tai vesilain nojalla. 7.2 Suojeluperusteet Natura-alueverkoston ja sen tietojen täydentäminen on parhaillaan käynnissä (Ympäristöministeriö 2016). Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä Natura 2000 -alueen suojeluperusteet ehdotettuine muutoksineen on esitetty seuraavassa taulukossa (Taulukko 7-1). Taulukko 7-1 Natura-alueen suojeluperusteena olevat lintulajit uuden suojeluperusteehdotuksen mukaisesti. UH = lajin uhanalaisluokitus 2015 (Tiainen ym. 2016); KV = Suomen kansainvälinen vastuulaji. Laji UH (1 KV Tyyppi Parimäärä (pesivät) Yksilömäärä (levähtävät) Parimäärä (pysyvät) Kaakkuri Kuikka Härkälintu Pesivä Pesivä / levähtävä Pesivä Mustakurkku-uikku EN Pesivä Laulujoutsen X Pesivä / levähtävä Jouhisorsa EN Pesivä 4 Heinätavi EN Pesivä 0 2 Lapasorsa Pesivä 0 2 Tukkasotka EN X Pesivä 10 Uivelo X Pesivä 10 20 5 40 70

20 Laji UH (1 KV Tyyppi Parimäärä (pesivät) Yksilömäärä (levähtävät) Parimäärä (pysyvät) Ruskosuohaukka Pesivä 1 Kurki Pesivä 2 Kapustarinta Suokukko CR Pesivä Pesivä / levähtävä Punajalkaviklo VU Pesivä Liro NT X Vesipääsky Pikkulokki VU Pesivä / levähtävä Pesivä / levähtävä Pesivä / levähtävä Naurulokki VU Pesivä 30 Kalatiira X Pesivä 2 Lapintiira Pesivä 2 Pohjansirkku NT Pesivä 1 Keltavästäräkki Pesivä 1 Selkälokki (fuscus) EN X Pesivä X 4 5 21 50 12 110 150 (1 CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä. (2 Lajia ei enää esiinny alueella. 8 VAIKUTUSKANAVAT JA VAIKUTUSALUE Makkara-aavan turvetuotantohanke sijoittuu lähimmillään noin 2,5 kilometrin etäisyydelle Litokairan Natura-alueen länsireunasta. Hankkeesta ei aiheudu missään vaiheessa suoria vaikutuksia Natura-alueelle. Mikään hankkeen toiminto ei sijoitu Natura-alueelle tai sen välittömään läheisyyteen. Purkuvesistönä toimiva Kivijoki sivuaa Natura-aluetta noin 180 metrin matkalla. Välillisistä vaikutuksista Litokairan Natura-alueen luontotyypeille tai lintulajeille voisi kohdistua tuotantotoimintaan liittyvistä pölyhaitoista tai melusta. Turvetuotantohankkeesta aiheutuvien pöly- ja meluhaittojen arvioidaan ulottuvan lähtökohtaisesti 500 metrin etäisyydelle tuotantoalueen ympärille. Pölyn leviäminen ympäristöön riippuu päästön suuruudesta, hiukkaskokojakaumasta, ilmasto-olosuhteista ja ympäristön pinnanmuodoista (Symo Oy 2007). Pölyn määrä ilmassa vähenee nopeasti tuotantoalueelta etäännyttäessä. Jo sadan metrin etäisyydellä toiminta-alueesta eri työvaiheiden aiheuttama pölyäminen on vähentynyt merkittävästi lähtötasosta. Yli 500 m etäisyydellä turvetuotannon pölyämisen vaikutus on vähäistä ja noin 1000 metrin etäisyydellä turvepölyn ei pääsääntöisesti voida sanoa aiheuttavan pölyhaittaa. Pölyhaitan syntymiseen vaikuttaa tuotantoalueen sijainti suhteessa mahdollisiin häiriintyviin kohteisiin tai vesistöihin sekä maaston muodot ja suojaavan puuston

21 määrä. Makkara-aavan ympäristö on suota ja metsätalousaluetta. Makkara-aavan läheisiä vesistöjä (<1 km säteellä) ovat lähinnä Makkaralampi ja Makkaraoja, joihin pölyä voi laskeutua tuulen suunnan ollessa tuotantoalueelta vesistöihin päin. Vaikutusten on arvioitu olevan vähäisiä. Makkara-aavan turvetuotanto on pääasiassa jyrsinpolttoturvetta hakumenetelmällä, osittain turvetta voidaan tuottaa myös mekaanisella kokoojavaunumenetelmällä. Hakumenetelmässä eri työvaiheiden lähtömelutasot vaihtelevat noin 100 105 db(a) välillä ja mekaanisessa kokoojavaunussa 100-110 db(a) välillä. Kaikkein meluisammat työvaiheet liittyvät tuotantokentän kunnostustoimiin (jyrsintä ja tasausruuvi). Näissä työvaiheissa lähtömelutasot vaihtelevat noin 115-120 db(a) välillä. (Symo Oy 2007). Ympäristömelun ohjearvo päiväajalle on luonnonsuojelualueilla 45 db(a) ja yöajalle 40 db(a). Tuotantokoneiden hetkelliset 55 db melutasovyöhykkeet avoimessa maastossa ja melun leviämisen kannalta otollisissa olosuhteissa on esitetty kuvassa (Kuva 8-1). Korkeat melutasot eivät ylitä ympäristöhallinnon ja valtioneuvoston ohjearvoja Natura-alueella. Kuva 8-1. Tuotantokoneiden hetkelliset 55 db (LAeq) melutasovyöhykkeet, avoimessa maastossa ja olosuhteissa, jotka ovat melun leviämisen kannalta otolliset (Symo Oy 2007). Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä Natura-alue sijaitsee yli 20 kilometrin etäisyydellä Makkara-aavan turvetuotantoalueelta. Hankkeesta ei aiheudu suoria vaikutuksia Natura-alueelle. Välillisistä vaikutuksista Natura-alueelle voi kohdistua tuotantotoiminnan purkuvesien aiheuttamia vaikutuksia. Hankkeen melu- ja pölyvaikutukset eivät ulotu näin etäälle. Vesistövaikutuksia on arvioitu luvussa 9.

22 9 VESISTÖVAIKUTUKSET 9.1 Vaikutukset veden laatuun Makkara-aavan vaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3 vesistövaikutukset ovat suurimmillaan kuntoonpanovaiheen aikana. Vaikutukset näkyvät lähinnä Makkaraojan kohonneina kiintoaine- ja kokonaistyppipitoisuuksina (Taulukko 9-1, Taulukko 9-2). Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 pitoisuuslisät ovat noin puolet vaihtoehdon VE1 pitoisuuslisistä. Tuotantovaiheessa pitoisuuslisäykset ovat kokonaisfosforin ja happea kuluttavan aineksen osalta pienempiä kuin lyhytkestoisen kuntoonpanovaiheen aikana. Kivijoessa ja Oijärvessä laimennusvaikutus on huomattava ja kuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisät nykytilanteeseen verrattuna ovat vähäisiä kaikissa vaihtoehdoissa (Taulukko 9-1, Taulukko 9-2). Hankkeella ei arvioida olevan heikentävää vaikutusta Kivijoen ja Oijärven ekologiseen tilaan. Taulukko 9-1. Makkara-aavan vaihtoehtojen VE1, VE2 ja VE3 bruttopäästöjen aiheuttamat laskennalliset pitoisuuslisäykset vastaanottavissa vesistöissä. Pitoisuuslisäys VE1 VE2 VE3 Q COD Mn Kok.P Kok. N COD Mn Kok.P Kok. N COD Mn Kok.P Kok. N Kiintoaine Kiintoaine Kiintoaine Makkaraoja m 3 /s KOKO VUOSI mg O 2 /l µg/l µg/l mg/l mg O 2 /l µg/l µg/l mg/l mg O 2 /l µg/l µg/l mg/l Kuntoonpano Tuotanto KESÄAIKA Kuntoonpano Tuotanto 0,7 3,1 3,9 102 0,41 1,5 1,9 51 0,21 1,6 1,9 51 0,21 0,7 2,4 3,0 104 0,40 1,2 1,5 52 0,20 1,2 1,5 52 0,20 0,40 6,2 6,4 170 0,70 3,1 3,2 85 0,35 3,1 3,2 85 0,35 0,40 4,1 5,1 129 0,72 2,0 2,5 65 0,36 2,0 2,6 65 0,36 Kivijoki m 3 /s mg/l µg/l µg/l mg O 2 /l mg/l µg/l µg/l mg O 2 /l mg/l µg/l µg/l mg O 2 /l KOKO VUOSI Kuntoonpano Tuotanto KESÄAIKA Kuntoonpano Tuotanto 5,4 0,40 0,50 13 0,05 0,20 0,25 6,6 0,03 0,20 0,25 6,6 0,03 5,4 0,31 0,39 13 0,05 0,15 0,19 6,7 0,03 0,15 0,19 6,7 0,03 3,4 0,73 0,75 20 0,08 0,36 0,37 9,9 0,04 0,36 0,38 10,0 0,04 3,4 0,48 0,60 15 0,08 0,24 0,30 7,6 0,04 0,24 0,30 7,6 0,04 Oijärvi m 3 /s mg/l µg/l µg/l mg O 2 /l mg/l µg/l µg/l mg O 2 /l mg/l µg/l µg/l mg O 2 /l KOKO VUOSI Kuntoonpano Tuotanto KESÄAIKA Kuntoonpano Tuotanto 7,1 0,31 0,38 10 0,04 0,15 0,19 5,0 0,02 0,15 0,19 5,0 0,02 7,1 0,24 0,30 10 0,04 0,12 0,15 5,1 0,02 0,12 0,15 5,1 0,02 4,6 0,54 0,56 15 0,06 0,27 0,28 7,4 0,03 0,27 0,28 7,4 0,03 4,6 0,36 0,44 11 0,06 0,18 0,22 5,6 0,03 0,18 0,22 5,6 0,03

Taulukko 9-2. Makkara-aavan toteutusvaihtoehtojen VE1, VE2 ja VE3 laskennallisten pitoisuuslisäyksien prosentuaalinen osuus alapuolisen vesistön veden laadusta. 101009055 23 Pitoisuuslisäys % VE1 VE2 VE3 COD Mn Kok. P Kok. N Kiintoaine COD Mn Kok. P Kok. N COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine Kiintoaine Makkaraoja % % % % % % % % % % % % KOKO VUOSI Kuntoonpano Tuotanto KESÄAIKA Kuntoonpano Tuotanto 0,72 3,57 8,5 6,3 0,36 1,78 4,24 3,16 0,36 1,79 4,26 3,18 2,36 9,0 6,2 1,18 4,47 3,12 1,18 4,49 3,13 2,78 6,23 15,0 10,9 1,39 3,11 7,46 5,45 1,39 3,12 7,49 5,47 4,87 10,4 11,8 2,43 5,17 5,88 2,44 5,19 5,91 Kivijoki % % % % % % % % % % % % KOKO VUOSI Kuntoonpano Tuotanto KESÄAIKA Kuntoonpano Tuotanto 0,13 0,51 1,28 0,67 0,07 0,26 0,64 0,34 0,07 0,26 0,64 0,34 0,34 1,35 0,66 0,17 0,67 0,33 0,17 0,68 0,33 0,47 0,81 2,04 1,05 0,23 0,40 1,02 0,53 0,24 0,41 1,02 0,53 0,63 1,41 1,14 0,32 0,71 0,57 0,32 0,71 0,57 Oijärvi % % % % % % % % % % % % KOKO VUOSI Kuntoonpano Tuotanto KESÄAIKA Kuntoonpano Tuotanto 0,10 0,39 0,69 0,45 0,05 0,20 0,35 0,23 0,05 0,20 0,35 0,23 0,26 0,73 0,45 0,13 0,36 0,22 0,13 0,36 0,22 0,35 0,60 1,07 0,69 0,17 0,30 0,53 0,34 0,17 0,30 0,54 0,35 0,47 0,74 0,74 0,23 0,37 0,37 0,24 0,37 0,37 9.2 Turvetuotannon yhteisvaikutukset Kivijoen alueella Nykyisellään Kivijoen yläosan (63.05), Kivijoen keskiosan (63.04) ja Kivijoen alaosan alueella (63.03) sijaitsee kaikkiaan 10 turvetuotannossa olevaa tarkkailuvelvollista aluetta. Kuivajoen valuma-alueella sijaitsevat tuotantoalueet on esitetty oheisessa kartassa. Alueiden yhteenlaskettu pinta-ala on 1 203 ha, josta vuonna 2017 oli tuotannossa 958 ha. Kyseisiltä turvetuotantoalueilta Kivijokeen muodostunut kuormitus on esitetty taulukossa 14-12 sekä suokohtaiset tulokset liitteessä 10. Nykyisellään Kivijoen alueen turvetuotannon vuosikuormitus on noin 18 100 kg/a kiintoainetta, 200 kg/a fosforia, 5 100 kg/a typpeä sekä 103 000 kg/a happea kuluttavaa ainesta (CODMn) (Taulukko 9-3). Tuotantopinta-alat ovat jatkuvasti hieman pienentyneet vuosina 2009 2017. Kuntoonpanovaiheessa olevia tuotantoalueita Kivijoen alueella ei ole.

24 Taulukko 9-3. Nykyisten turvetuotantolaueiden vuosikuormitus (brutto) Kivijoen ylä-, keski- ja alaosan alueella sekä Makkara-aavan arvioidut tuotantovaiheen kuormitukset. VESISTÖALUE Tuotantopintaala v. 2017 Kiintoaine Kok. P Kok. N COD Mn ha kg/a kg/a kg/a kg/a 63.03 671 10 275 129 3 022 54 025 63.04 249 3 379 28 1 033 23 115 63.05 283 4 424 44 1 084 25 861 YHTEENSÄ 1 203 18 079 202 5 139 103 001 Makkara-aapa VE1 353,3 8 833 66 2 285 52 511 Makkara-aapa VE2 176,3 4 558 43 1 123 34 219 Makkara-aapa VE3 177,0 4 408 33 1 140 26 203 Kivijoen alueen turvetuotannon päästöjen vaikutuksia alapuolisessa vesistössä on arvioitu laimenemissuhteen perusteella Kivijoessa Honkakosken alapuolella ja Kivijoen suulla laskussa Oijärveen (Taulukko 9-4). Pitoisuuslisäykset ovat teoreettisia arvioita ja ne on laskettu siirtämällä kuormitus suoraan laskentakohtaan ottamatta huomioon vesistöjen nykyistä veden laatua ja vesistössä tapahtuvia muutoksia, esim. ravinteiden sitoutumista ja sedimentoitumista. Suunnitteilla olevan Makkara-aavan pitoisuusvaikutukset näkyvät selkeimmin vaihtoehdossa VE1, jolloin se kohottaisi lievästi Kivijoen veden pitoisuuksia joen keskiosalla. Kivijoen alueen turvetuotanto painottuu nykyisellään joen alaosalle (v. 2017 tuotannossa olevaa alaa 671 ha). Tuotannossa olevien alueiden vaikutus on jo mukana alapuolisen veden laadussa. Vesistöihin ei siis niiden osalta aiheudu lisäkuormitusta, vaan pitoisuuslisälaskenta osoittaa, mikä on Makkara-aavan hankealueen osuus kokonaiskuormituksesta. Oijärven luusuassa päästöt laimenevat suurempaan vesimäärän ja turvetuotannon aiheuttamat pitoisuuslisäykset ovat todellisuudessa vähäisemmät kuin taulukossa esitetyt. Taulukko 9-4. Kivijoen valuma-alueella olemassa olevan turvetuotannon ja alueelle suunnitellun turvetuotannon bruttokuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisäykset alapuolisessa vesistössä. Virtaama Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn m 3 /s mg/l µg/l µg/l mg 0 2/l NYKYISEN TURVETUOTANNON AIHEUTTAMA PITOISUUSLISÄ Kivijoki Honkakosken ap 5,4 0,05 0,42 12 0,29 Oijärven luusua 7,0 0,08 0,90 23 0,46 PITOISUUSLISÄ HUOMIOITAESSA MAKKARA-AAVAN HANKE (VE1) Kivijoki Honkakosken ap 5,4 0,09 0,81 26 0,59 Oijärven luusua 7,0 0,11 1,2 33 0,70 PITOISUUSLISÄ HUOMIOITAESSA MAKKARA-AAVAN HANKE (VE2)

Kivijoki Honkakosken ap 5,4 0,07 0,62 19 0,44 101009055 25 Oijärven luusua 7,0 0,58 1,1 28 0,58 PITOISUUSLISÄ HUOMIOITAESSA MAKKARA-AAVAN HANKE (VE3) Kivijoki Honkakosken ap 5,4 0,07 0,62 19 0,44 Oijärven luusua 7,0 0,58 1,1 28 0,58 9.3 Ylivirtaamatilanteiden kuormitus ja vesistövaikutukset Tulvien ja rankkasateiden aikana etenkin turvetuotantoalueiden kiintoainekuormitus voi olla huomattavaa (Ympäristöministeriö 2015), jolloin myös suurin osa vuotuisesta kiintoainekuormituksesta muodostuu (Heitto 2014). Kiintoainekuormitus on seurausta oja-verkoston pohjalle laskeutuneen sedimentin eroosiosta (Kløve 1998). Ennen tehostettuja vesienkäsittelymenetelmiä tehdyissä tutkimuksissa kiintoainepitoisuuksien on havaittu kohoavan suurten virtaamien aikana, jolloin ojien pohjille laskeutunut sedimentti lähtee liikkeelle aiheuttaen suurimman osan kiintoainekuormituksesta (Marttila ym. 2008). Tutkimusten perusteella keväällä, jolloin vesimäärät ovat suurimmillaan, myös ravinnekuormituksen osuus vuotuisesta kokonaiskuormituksesta saattaa olla merkittävä (Kok.P 53 % ja Kok.N 43 %) (Eskelinen ym. 2015). Massamääräinen kokonaiskuormitus voidaankin selittää suurelta osin valunnan vaihteluilla (Kløve ym. 2015). Valunnan vaikutus pintavalutuskentällisiltä kohteilta lähtevän veden laatuun on havaittu olevan vähäinen suhteessa valunnan eli vesimäärän muutoksiin (Sillanpää 2016). Vesienkäsittelymenetelmällä on havaittu oleva selkeä vaikutus turvetuotantoalueilta lähtevän veden kiintoainepitoisuuksiin ylivirtaamatilanteissa. Perustason vesienkäsittelyllä varustetuilla tuotantoalueilla ylivirtaamatilanteiden aikaiset kiintoainepitoisuudet olivat lähes nelinkertaiset pintavalutuskentällisten kohteiden keskimääräisiin kiinto-ainepitoisuuksiin verrattuna (Sillanpää 2016). Perustason kohteiden vesienkäsittelyrakenteisiin kuuluvat yleensä päisteputkipidättimet, laskeutusaltaat ja virtaamasäätöpadot. Makkara-aavan tuotantoalueen vesienkäsittelyrakenteiksi on suunniteltu ojittamattomalle alueelle perustettavat ympärivuotiset pintavalutuskentät. Makkara-aavan vaihtoehtojen VE1, VE2 ja VE3 bruttokuormitukset sekä vesistövaikutus suurten virtaamien aikana on esitetty taulukossa (Taulukko 9-5). Ylivirtaamatilanteiden aikana, jolloin vesimäärät ovat suuria, myös kuormitukset keskimääräistä suuremmat. Laskennalliset vesistövaikutukset alapuoliseen vesistöön jäävät ylivirtaamatilanteissa kuitenkin keskimääräistä virtaamatilannetta pienemmiksi (Taulukko 9-5).

Taulukko 9-5. Makkara-aavan ylivirtaamatilanteiden aikainen bruttokuormitus sekä vesistövaikutus suurten virtaamien aikana. 101009055 26 Keski-ylivirtaam Bruttokuormitus Pitoisuuslisäys (brutto) MHQ Kiintoaine Kok.P Kok.N COD Mn Kiintoaine Kok.P Kok. N COD Mn VE1 (335,3 ha) m 3 /s kg/d kg/d kg/d kg O 2/d mg/l µg/l µg/l mg O 2 /l Makkaraoja 2,7 217 1,12 38,9 796 0,99 5,6 227,6 5,5 Kivijoki 97,7 217 1,12 38,9 796 0,02 0,1 4,3 0,1 Oijärvi 113,1 217 1,12 38,9 796 0,42 2,4 97,1 2,3 VE2 (176,3 ha) m 3 /s kg/d kg/d kg/d kg O 2 /d mg/l µg/l µg/l mg O 2 /l Makkaraoja 2,7 108 0,56 19,4 397 0,66 3,7 151,1 3,6 Kivijoki 97,7 108 0,56 19,4 397 0,01 0,1 2,8 0,1 Oijärvi 113,1 108 0,56 19,4 397 0,34 1,9 77,7 1,9 VE3 (177,0 ha) m 3 /s kg/d kg/d kg/d kg O 2 /d mg/l µg/l µg/l mg O 2 /l Makkaraoja 2,7 109 0,56 19,5 399 0,66 3,7 151,1 3,6 Kivijoki 97,7 109 0,56 19,5 399 0,01 0,1 2,8 0,1 Oijärvi 113,1 109 0,56 19,5 399 0,34 1,9 77,7 1,9 10 VAIKUTUKSET LITOKAIRA NATURA-ALUEEN SUOJELUPERUSTEISIIN 10.1 Luontodirektiivin luontotyypit Litokairan Natura-alueen suojeluperusteina on esitetty 11 luontodirektiivin luontotyyppiä. Näistä lähimmäksi Makkara-aavan tuotantoaluetta Natura-alueen länsiosiin on Metsähallituksen luontotyyppikuvioinnissa kuvioitu luontotyyppiä: 3260 Pikkujoet ja purot, 7310 Aapasuot, 91D0 Puustoiset suot ja 9010 Luonnonmetsät. Kivijoki on todennäköisesti luontotyyppiä 3210 Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit, vaikka sitä ei ole luontotyyppitietoihin kuvioitukaan. Metsähallituksen kuviotietojen mukainen luontotyyppien esiintyminen Natura-alueen länsiosissa on esitetty kartalla liitteessä 2. Hankkeesta ei aiheudu missään vaiheessa suoria vaikutuksia, kuten elinympäristömuutoksia, Natura-alueelle. Pölyn kulkeutumisen vaikutusten arvioidaan ulottuvan lähtökohtaisesti 500 metrin etäisyydelle tuotantoalueen ympäristöön, eivätkä ne siten pääsääntöisesti ulotu Natura-alueelle. Vaikutuksia Natura-alueeseen ja sen suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin voisi aiheutua välillisesti hankkeen mahdollisten vesistövaikutusten kautta. Hankkeen vesistövaikutuksia käsitellään kappaleessa 9. Luontotyyppien kuvaukset ja hankkeen vaikutukset luontotyypeille on esitetty taulukossa (Taulukko 10-1).

27 Taulukko 10-1. Litokairan Natura-alueen länsiosassa esiintyvät luontotyypit ja hankkeen vaikutukset niille. Luontotyyppi Luontotyypin kuvaus Vaikutukset luontotyypille Luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia jokireittejä tai niiden osia. Vesi on Natura-alueelle sijoittuessaan Kivijoki todennäköisesti kuuluu tähän niukkaravinteista, veden pinnan vuoden luontotyyppiin. Tuotantoalueen aikainen korkeusvaihtelu on suurta ja talvella purkuvedet johdetaan Kivijokeen Naturaalueen alapuolella. 3210 vedenpinta jäätyy. Veden pinta on korkealla Fennoskandian etenkin keväisin. Jokireitit ovat vaihtelevia, Vesistövaikutusarvioinnin mukaan luonnontilaiset niissä voi olla vesiputouksia, koskia, suvantoja ja Makkara-aavan turvetuotannon jokireitit niihin voi liittyä pieniä järviä. Jokiveden kuluttavan ja kuljettavan vaikutuksen vuoksi aiheuttamat ravinnepitoisuuslisäykset veden ravinnepitoisuus on suurin jokisuulla, ovat alle 1 % luokkaa Kivijoessa. Näin ollen missä veden kuljettama aines alkaa kasaantua hankkeesta ei aiheudu vaikutuksia (Airaksinen ja Karttunen 2001). luontotyypille. 3260 Pikkujoet ja purot Tähän luontotyyppiin kuuluvat luonnontilaiset virtaavat pikkujoet ja pienvedet, kuten purot ja lähteiset purot. Luontotyyppiin voidaan sisällyttää myös jossain määrin luonnontilaltaan kärsineitä kohteita, jos niissä on arvokasta kasvillisuutta ja lajistoa, tai ne ovat erikoisen edustavia (Airaksinen ja Karttunen 2001). Luontotyyppiä esiintyy lähimmillään noin 8 km etäisyydellä hankkeen purkuvesien johtoreitin varrella. Purkuvesiä ei johdeta luontotyyppiin kuuluvaan puroon. Vesistövaikutusarvioinnin mukaan Makkara-aavan turvetuotannon aiheuttamat ravinnepitoisuuslisäykset ovat alle 1 % luokkaa Kivijoessa. Hankkeella ei arvioida olevan heikentävää vaikutusta Kivijoen ekologiseen tilaan. Hankkeesta ei näin ollen aiheudu vaikutuksia luontotyypille. 7310 Aapasuot* 91D0 Puustoiset suot* Aapasuot ovat keski- ja pohjoisboreaalisten vyöhykkeiden suoyhdistymätyyppi, jota luonnehtii minerotrofinen nevakasvillisuus yhdistymän keskiosissa. Aapasuot ovat yleensä laajoja soita, joiden vesistä keskeinen osa tulee lumensulamisvetenä. Suoaltaan valuma-alue onkin yleensä huomattavasti varsinaista suoallasta suurempi. Aapasuon reunarämeet ja korvet luetaan kuuluviksi suoyhdistymään, jos ne ovat selvästi ja kiinteästi osa samaa suokokonaisuutta (Airaksinen ja Karttunen 2001). Puustoiset suot ovat kosteilla ja märillä turvemailla sijaitsevia havu- tai lehtipuumetsiä, alueiden vedenpinta on pysyvästi korkealla ja jopa korkeammalla kuin ympäristön vedenpinnan taso. Vesi on aina hyvin niukkaravinteista. Boreaalisella alueella luontotyyppiin kuuluvat myös kuusta kasvavat korvet, joita esiintyy suoyhdistymien reunoilla, erillisinä juotteina laaksoissa tai painaumissa sekä purojen varsilla (Airaksinen ja Karttunen 2001). Lähimmillään luontotyyppiä esiintyy 2,5 km etäisyydellä turvetuotantoalueelta. Hankkeen pölyvaikutukset eivät ulotu Natura-alueelle. Näin ollen hankkeesta ei aiheudu vaikutuksia luontotyypille. Lähimmillään luontotyyppiä esiintyy 2,5 km etäisyydellä turvetuotantoalueelta. Hankkeen pölyvaikutukset eivät ulotu Natura-alueelle. Näin ollen hankkeesta ei aiheudu vaikutuksia luontotyypille.

28 Luontotyyppi Luontotyypin kuvaus Vaikutukset luontotyypille Luontotyyppiin kuuluvat vanhat luonnonmetsät sekä luonnontilaiset paloalat ja palon jälkeen luonnontilaisina kehittyneet nuoret lehtipuumetsät. Vanhat luonnontilaiset ja niiden 9010 kaltaiset metsät jaetaan vielä viiteen alatyyppiin Luonnonmetsät puulajien mukaan. Vanhat luonnonmetsät ovat Lähimmillään luontotyyppiä esiintyy 2,5 * metsien kliimaksi- tai myöhäisiä km etäisyydellä turvetuotantoalueelta. sukkessiovaiheita, joihin ihmistoiminta on Hankkeen pölyvaikutukset eivät ulotu vaikuttanut vain vähän tai ei lainkaan Natura-alueelle. Näin ollen hankkeesta ei (Airaksinen ja Karttunen 2001). aiheudu vaikutuksia luontotyypille. Hankkeen eri toteutusvaihtoehdoilla ei arvioida olevan merkittävästi heikentäviä vaikutuksia Litokairan Natura-alueen luontotyypeille. Myöskään luontotyyppien edustavuuden ei arvioida heikkenevän hankkeen johdosta. 10.2 Vaikutukset luontodirektiivin liitteen II lajiin Saukkoa voi esiintyä Kivijoessa, joka sijaitsee noin 2,5 km etäisyydellä Makkara-aavan turvetuotantoalueelta. Lisäksi tuotantoalueen kuivatusvedet kulkeutuvat Kivijokeen Natura-alueen ulkopuolella. Saukon elinpiiri on laaja, koiraan elinalueet käsittävät 10 30 km vesireittejä. Naaras ja perheryhmä liikkuvat enintään halkaisijaltaan 10 km laajalla alueella. Vesistöstä toiseen siirtyessään saukot saattavat ylittää pitkiäkin metsätaipaleita. Pääosa saukon ravinnosta on sammakoita ja kaloja, jotka se pyydystää sukeltamalla. Pienissä joissa, puroissa ja ojissa saaliseläinkannat eivät ole suuren suuria, ja jo sen takia saukko liikkuu laajalti. Hankkeesta ei aiheudu missään vaiheessa suoria vaikutuksia, kuten elinympäristömuutoksia, Natura-alueelle. Merkittävien häiriövaikutusten, kuten häirinnän (ihmisten ja työkoneiden liikkumisen) sekä pölyn ja melun kulkeutumisen vaikutusten arvioidaan ulottuvan lähtökohtaisesti 500 metrin etäisyydelle tuotantoalueen ympäristöön, eivätkä ne siten pääsääntöisesti ulotu Natura-alueelle. Hankkeen välillisistä vaikutuksista saukolle voisi aiheutua haittaa mahdollisten vesistövaikutusten kautta. Hankkeen vesistövaikutuksia käsitellään kappaleessa 9. Vesistövaikutukset arvioidaan vähäisiksi ja lisäys jo olemassa olevaan kuormitukseen on vähäinen. Pintavalutuskentän ansiosta kuormitus ei merkittävästi lisäänny myöskään ns. ylivirtaamatilanteen aikana. Hankkeen eri toteutusvaihtoehdoista ei arvioida aiheutuvan merkittäviä vaikutuksia Litokairan Natura-alueen suojeluperusteena olevalle saukolle, eikä heikentävän lajin elinvoimaisuutta Natura-alueella. 10.3 Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin ja muuttolintuihin Makkara-aavan turvetuotantohanke sijoittuu lähimmillään noin 2,5 kilometrin etäisyydelle Litokairan Natura-alueen länsireunasta. Hankkeesta ei aiheudu missään vaiheessa suoria vaikutuksia, kuten elinympäristömuutoksia, Natura-alueelle. Merkittävien häiriövaikutusten, kuten häirinnän (ihmisten ja työkoneiden liikkumisen) sekä pölyn ja melun kulkeutumisen vaikutusten arvioidaan ulottuvan lähtökohtaisesti

29 500 metrin etäisyydelle tuotantoalueen ympäristöön, eivätkä ne siten pääsääntöisesti ulotu Natura-alueelle. Joidenkin lajien kohdalla melun ja häirinnän aiheuttamat häiriövaikutukset voivat kuitenkin ulottua 500 metriä kauemmaksi. Esimerkiksi Metsähallitus on laatinut turvetuotantoa varten ohjeistuksen suojaetäisyyksistä isojen petolintujen (meri- ja maakotka, sääksi ja muuttohaukka) pesiin nähden (Ollila 2011). Ohjeistuksen mukaan 1,1 kilometrin etäisyydellä suurten petolintujen pesistä ei tulisi tehdä mitään toimia 15.2. 31.7. välisenä aikana, mikäli pesässä pesitään. Koska suunniteltu tuotantoalue sijaitsee lähimmilläänkin 2,5 km etäisyydellä Natura-alueen rajasta, hankkeen ei arvioida aiheuttavan häiriövaikutuksia Natura-alueella mahdollisesti pesiville isoille petolintulajeille. Lisäksi tuotantoalueen ja Natura-alueen välinen alue on metsäistä ja siten peitteistä, mikä edelleen vähentää potentiaalisesti häiritsevän melun kulkeutumista Natura-alueelle. Toinen välillinen vaikutus suuriin petolintuihin voi olla tuotantoalueen aiheuttama saalistusalueiden häviäminen tai heikentyminen. Kaikilla edellä mainituilla suurikokoisilla petolintulajeilla saalistusalueet ovat kuitenkin laajat ja Litokairan Naturaalueella ja sen ympäristössä on runsaasti saalistusalueiksi soveltuvia alueita, joten hankkeen aiheuttama saalistusalueen heikentyminen suhteessa olemassa oleviin saalistusalueisiin on hyvin vähäinen. Maakotkan ravintonaan käyttämät teeret käyttävät myös toiminnassa olevia turvetuotantoalueita esimerkiksi soidinalueena, joten maakotkalla saalistusmahdollisuudet eivät täysin poistuisi hankealueellakaan. Lisäksi vaikutuksia Natura-alueeseen ja sen suojeluperusteena olevaan lintulajistoon voisi aiheutua välillisesti hankkeen mahdollisten vesistövaikutusten kautta. Hankkeen vesistövaikutuksia käsitellään kappaleessa 9. Vesistövaikutukset arvioidaan vähäisiksi ja lisäys jo olemassa olevaan kuormitukseen on vähäinen. Pintavalutuskentän ansiosta kuormitus ei merkittävästi lisäänny myöskään ns. ylivirtaamatilanteen aikana. Hankkeen eri toteutusvaihtoehdoista ei arvioida aiheutuvan merkittäviä vaikutuksia Litokairan Natura-alueen suojeluperusteena oleville lintulajeille, eikä heikentävän niiden elinvoimaisuutta Natura-alueella. 10.4 Vaikutukset Natura-alueen eheyteen Makkara-aavan turvetuotantohankkeesta ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia Naturaalueen suojeluperusteina oleville luontotyypeille, lajeille tai lintudirektiivin liitteen I lajeille eikä muille tarkasteltaville lintulajeille. Hankkeen ei arvioida yksin tai yhdessä muiden, ympäristöstä tiedossa olevien hankkeiden kanssa vaikuttavan lajien suojelutasoon tai pesimäkantojen elinvoimaisuuteen alueella. Hankkeen ei arvioida muuttavan Natura-alueen ekosysteemien rakennetta tai toimintaa tavalla, joka vahingoittaisi alueen eheyttä. Hankkeen eri toteutusvaihtoehdoilla ei arvioida olevan merkittävästi heikentäviä vaikutuksia Natura-alueen eheyteen.

30 11 VAIKUTUKSET MURSUNJÄRVI-LAMMASJÄRVI-MATILANJÄRVI-LAMMINPERÄ NATURA-ALUEEN SUOJELUPERUSTEISIIN 11.1 Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperän Natura-alue sijaitsee yli 20 kilometrin etäisyydellä Makkara-aavan turvetuotantoalueelta. Suuren etäisyyden vuoksi vaikutuksia Natura-alueeseen ja sen suojeluperusteena olevaan lintulajistoon voisi aiheutua vain välillisesti hankkeen mahdollisten vesistövaikutusten kautta. Hankkeen vesistövaikutuksia käsitellään kappaleessa 9. Vesistövaikutukset arvioidaan vähäisiksi ja lisäys jo olemassa olevaan kuormitukseen on vähäinen. Pintavalutuskentän ansiosta kuormitus ei merkittävästi lisäänny myöskään ns. ylivirtaamatilanteen aikana. Hankkeen eri toteutusvaihtoehdoista ei arvioida aiheutuvan merkittäviä vaikutuksia Mursujärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperän Natura-alueen suojeluperusteena oleville lintulajeille, eikä heikentävän niiden elinvoimaisuutta Natura-alueella. 11.2 Vaikutukset Natura-alueen eheyteen Makkara-aavan turvetuotantohankkeesta ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia Naturaalueen suojeluperusteina oleville lintudirektiivin liitteen I lajeille eikä muille tarkasteltaville lintulajeille. Hankkeen ei arvioida yksin tai yhdessä muiden, ympäristöstä tiedossa olevien hankkeiden kanssa vaikuttavan lajien suojelutasoon tai pesimäkantojen elinvoimaisuuteen alueella Hankkeen ei arvioida muuttavan Naturaalueen ekosysteemien rakennetta tai toimintaa tavalla, joka vahingoittaisi alueen eheyttä. Hankkeen eri toteutusvaihtoehdoilla ei arvioida olevan merkittävästi heikentäviä vaikutuksia Natura-alueen eheyteen. 12 VAIKUTUSTEN LIEVENTÄMISMAHDOLLISUUDET Koska turvetuotantohankkeen vaikutusten ei arvioida ulottuvan Litokairan tai Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä Natura-alueille, lisälievennystoimia ei katsota tarpeellisiksi. 13 VAIKUTUSTEN SEURANTA Seurantaa Natura-alueen suojeluperusteena oleville luontotyypeille ja lajille ei katsota tarpeelliseksi. Hankkeen mahdollisia vaikutuksia vesistöön ja kalastoon tullaan tarkkailemaan viranomaisen hyväksymällä tavalla. 14 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Vapo Oy suunnittelee turvetuotantoaluetta Ranuan kunnassa sijaitsevalle Makkaraaavalle. Suunnitellun tuotantoalueen itäpuolella noin 2,5 km etäisyydellä sijaitsee Natura 2000 alueverkostoon kuuluva Litokaira (FI1103827, SAC/SPA). Lisäksi tuotantoalueen purkuvesien johtoreitti päättyy noin 20 km etäisyydellä Mursunjärvi- Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä Natura-alueelle (FI1101404, SPA). Laaditussa

31 vaikutusarvioinnissa on huomioitu Ympäristöministeriön (2016) ehdotuksen mukaisessa päivitetyssä tietolomakkeessa mainitut Natura-alueiden suojeluperusteena olevat luontodirektiivin luontotyypit, lajit ja lintudirektiivin liitteen I lajit. Hankkeen mahdolliset vaikutuskanavat Natura-alueiden suojeluperusteluontotyypeille tai lajeille liittyvät turvetuotantoalueen vesistövaikutuksiin. Hankkeen suorat vaikutukset elinympäristömuutosten kautta tai välilliset vaikutukset, kuten häirintä-, pöly- tai meluvaikutukset, eivät suuren etäisyyden vuoksi ulotu Natura-alueille. Hankkeen vesistökuormitukset ovat suurimmillaan keväällä, jolloin virtaamat ovat suuria. Makkara-aavan kahden pintavalutuskentän alat ovat lähes samat, joten kuormitus vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 on lähes samansuuruinen. Molemmilta pintavalutuskentiltä kuormitus menee Makkaraojaan. Vaihtoehdossa VE1 (pvk1 ja pvk2) tuotantovaiheessa lähtevä kokonaiskuormitus on kiintoaineella 2,8-kertainen, kokonaisfosforilla 2,9-kertainen, kokonaistypellä 4,6-kertainen ja kemiallisella hapenkulutuksella noin 1,7-kertainen nykytilanteeseen verrattuna. Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 tuotantovaiheessa lähtevä kokonaiskuormitus on kiintoaineella 1,4-kertainen, kokonaisfosforilla 1,4-kertainen ja kokonaistypellä 2,3- kertainen nykytilanteeseen nähden. Kemiallisella hapenkulutuksen arvo ei lisäänny nykytilanteeseen verrattuna. Nykytilanteeseen verrattuna kokonaistypen kuormitus lisääntyy suhteessa eniten molemmissa toteutusvaihtoehdoissa. Makkaraneva vaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3 vesistövaikutukset ovat suurimmillaan kuntoonpanovaiheen aikana. Vaikutukset näkyvät Makkaraojassa lievästi kohonneina ravinnepitoisuuksina. Vaihtoehdossa VE1 Makkaraojan ravinnepitoisuudet lisääntyvät noin 3-9 % ja VE2 ja VE3 noin 1-4 % nykytilanteeseen nähden. Kivijoessa ja Oijärvessä päästöt laimenevat suurempaan vesimäärän. Laaditun vesistövaikutusarvioinnin perusteella turvetuotannon ravinnepitoisuuslisäykset Kivijoessa ja Oijärvessä ovat alle 1 % luokkaa, eikä hankkeella arvioida olevan heikentävää vaikutusta Kivijoen tai Oijärven ekologiseen tilaan. Näin ollen hankkeesta ei katsota aiheutuvan merkittäviä vaikutuksia Natura-alueiden suojeluperusteluontotyypeille tai lajeille. Makkara-aavan turvetuotantohankkeen ei arvioida heikentävän Natura-alueiden Litokaira tai Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä suojelun perusteena olevia luontotyyppejä tai lajeja. Hanke ei muuta myöskään Naturaalueiden ekosysteemien rakennetta tai toimintaa tavalla, joka vahingoittaisi Naturaalueiden eheyttä. 15 LÄHTEET Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001. Natura 2000 luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46. Suomen ympäristökeskus. Eskelinen R., Ronkanen A-K., Marttila H. & Kløve B. 2015. Purification efficiency of a peatland-based treatment wetland during snowmelt and runoff events. Ecological Engineering 84:169 179.

32 Euroopan komissio 2000. Natura 2000 alueiden suojelu ja käyttö. Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset. Luxemburg Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto. Euroopan komissio 2007/2012. Luontodirektiivin (direktiivi 92/43/ETY) 6 artiklan 4 kohdan soveltamista koskeva ohjeasiakirja. Heitto L. 2014. Turvetuotannon päästötarkkailu velvoitetarkkailun näkökulmasta. Vesitalous 1: 40-44. Kløve B. 1998. Erosion and sediment delivery from peat mines. Soil & Tillage Research 45: 199 216. Kløve B., Eskelinen R., Mohadighavam S. & Haghighi A. 2015. Kevättulvien ja rankkasateiden aiheuttamat virtaamat ja niiden aikainen vesienhallinta. SulKAhankkeen loppuraportti. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23/2015. Marttila H. & Kløve B. 2008. Erosion and delivery of dopisited peat sediment. Water resources research 44: W06406. Metsähallitus 2016. Natura 2000-luontotyyppien inventointiohje. Versio 6. 28.1.2016. SYKE. Metsähallitus. Metsähallitus 2018. Litokairan Natura 2000 alueen luontotyyppitiedot. Ollila, T. 2011. Turvetuotanto ja isot petolinnut. Esitys turvetuotannon ympäristön- ja luonnonsuojelupäivillä 4.-5.10.2011. Nuutinen, J., Yli-Pirilä, P., Hytönen, K. & Kärtevä, J. 2007. Turvetuotannon pöly- ja melupäästöt sekä vaikutukset lähialueen ympäristöön. Symo Oy. Sillanpää, J. 2016. Virtaaman vaikutus turvetuotantoalueelta lähtevän veden ainepitoisuuksiin ja kuormitukseen. Pro gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Bio ja ympäristötieteiden laitos. Suomen ympäristökeskus 2011. Raportti luontodirektiivin toimeenpanosta Suomessa 2001 2006. http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Luonto/Luontotyypit/Luontodirektiivin_luontotyypit/Luontodirektiivin_luontotyyppi raportit/raportointi_20012006 Suomen ympäristökeskus 2013. Raportti luontodirektiivin toimeenpanosta Suomessa 2007 2012. http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Luonto/Luontotyypit/Luontodirektiivin_luontotyypit/Luontodirektiivin_luontotyyppi raportit/raportointi_20072012 Symo Oy 2007. Turvetuotannon pöly- ja melupäästöt sekä vaikutukset lähialueen ilmanlaatuun. Söderman, T. 2003. Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas 109. Tissari, J., Yli-Tuomi, T., Willman, P., Nuutinen, J., Raunemaa, T., Marja-aho, J. & Selin P. 2001. Turvepölyn leviäminen tuotantoalueilta. Hakumenetelmän tutkiminen kesällä 2000 Pyhännän Konnunsuolla. - Kuopion yliopistonympäristötieteiden laitosten monistesarja 1/2001.

33 Turveteollisuusliitto ry 2002. Turvetuotannon ympäristövaikutusten arviointi. Ohje turvetuotannon luontovaikutusten sekä pöly- ja meluhaittojen arvioinnista. Turveteollisuusliitto ry. 58 s. + liitteet. Väyrynen, T., Aaltonen, R., Haavikko, H., Juntunen, M., Kalliokoski, K., Niskala, A.-L. & Tukiainen, O. 2008. Turvetuotannon ympäristöopas. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Ympäristöministeriö 2013. Vaikutusten arviointia Natura-alueilla koskevia ohjeita. http://www.ym.fi/fi- FI/Luonto/Luonnon_monimuotoisuus/Luonnonsuojelualueet/Naturaalueet/Naturaalue en_toteutus Ympäristöministeriö 2015. Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje. Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2015. Ympäristöministeriö 2016. Natura-verkoston ja sen tietojen täydentäminen. http://www.ym.fi/natura2000kuuleminen Ympäristöministeriö 2017. Turvetuotannon tarkkailuohje. Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2017.

Liite 1. Makkara-aavan tuotantosuunnitelma L1 8.9 ha 1.2 ha 1. 2 1. 0 13.7 ha ha ha L3 L2 53.5 ha 1. 8 ha 2. 1 ha L4 17.6 ha L5 18.8 ha W1 2 7. 7 1 L6 52.2 ha Tila/Rn:o 5 ha 2. Kunta/Kylä Liite Piirrustuksen sisältö Suunnittelukohde Kuivatus-/ Makkara-aapa tuotanosuunnitelma E. Karvinen Mittakaava Karttalehti Muutos PINTAVALUTUSKENTTÄ 1 Valuma-alue 176,3 ha P1 Jakokaivo Pinta-ala 9,4 ha 1. 8 h a %-valuma-alueesta 5,3% r nge Pe i k t u p e n i a P Kaltevuus 0,2 % Valuntamatka 300-400 m Turvepaksuus ka 2,0 m PVK 1 0. 6h a 9.4 ha LO1 1. 2 L7 43.6 ha 6. 2 ha h a L8 25.1 ha L9 12.2 ha a 8h. 2 L11 65.8 ha L10 19.1 ha 1.3 ha 2. 7h a