VERKKOMENTORIN ROOLI JA TEHTÄVÄT TYÖELÄMÄ Korkeakouluopiskelija Verkkomentor Tutoropettaja AMK AMK Työelämäasiantuntija verkko-opetuksessa Verkkomentor -toimintamallin luominen Irja Leppisaari 23.1.2004 1
MITÄ ON MENTOROINTI? MENTORIROOLIN ALKUPERÄ: Odysseys antoi poikansa Mentorin hoiviin lähtiessään Troijan sotaan. Mentorin tehtävänä oli auttaa ja ohjata nuorukaista ja kasvattaa hänet saamaansa tehtävään. Ihminen oppii taitoja, tapoja ja arvoja suoraan sellaiselta henkilöltä, joita hän arvostaa. (Ohjaussuhde = mentoring) MENTORI: luotettava neuvonantaja kuuntelija (kyselemällä ja kuuntelemalla auttaa toista tiedostamaan ja käsittelemään ongelmiaan) kriittinen ystävä (tarttuu epäkohtiin, vertaa tavoitteisiin) kumppani oppimisessa (tuki, toinen auttaa toista oppimaan) kyseenalaistaja (tekee hyviä kysymyksiä, auttaa muutoksiin ajattelussa ja työssä) opas (näyttää esimerkillään miten työelämässä toimitaan) sillanrakentaja (ohjaa oikeiden henkilöiden ja tietolähteiden luokse) sparraaja (luo turvallisen suhteen ideoiden esittämiseen, avaa vaihtoehtoisia näkökulmia) 2
MENTOROINTI PÄHKINÄNKUORESSA Annat osaamisesi ja aikaasi opiskelijan käyttöön, jaat osallistumisellasi välitöntä asiantuntijatietoa ja -kokemusta MENTORI OHJAA ERITYISESTI OSAAMISEN JA ASIANTUNTIJUUDEN KEHITTYMISTÄ 3
ASIANTUNTIJA Asiantuntijan toimintaa kuvaa oikeiden ratkaisujen vaistomainen löytyminen ilman erityisiä ponnisteluja Asiantuntija näkee ongelmat monipuolisesti ja laaja-alaisesti, mutta osaa kohdistaa huomionsa ongelman tai tehtävän kannalta olennaisiin seikkoihin Ekspertti toimii aikaisemman kokemuksen perusteella. Työskentely on joustavaa ja monitaitoista hallintaa osoittavaa. Kaksi samaa työtä tekevää ihmistä, samoilla tietotaidoilla, ehkä jopa samoin liikesarjoin, elein ja sanoin toimivaa henkilöä palvelee asiakastaan. Kuitenkin asiakas kuvaa kokemustaan toisen työskentelystä suhteessa paremmaksi. Se ei välttämättä ole henkilökemiaa, vaan toisen työntekijän hiljaisia taitoja, joilla hän lähestyy asiakastaan paremmin kuin kollegansa. 4
AMMATILLINEN ASIANTUNTIJA ammattikorkeakoulutuksen päämäärä eksperttiys on yksilöllistä asiantuntijuutta ja edellyttää omaan erityisalaan liittyvän osaamisen kehittämistä asiantuntijuuden ulottuvuudet: tietoon perustuva asiantuntijuus ja intuitiiviseen, sisäiseen tietämiseen ja tuntemiseen perustuva asiantuntijuus asiantuntijuudessa yhdistyvät: - kokemus ja arkitieto - tutkimus- ja teoreettinen tieto - metakognitiiviset (itsesäätely) taidot, tieto itsestäni, osaamisestani syntyy asiantuntijan käyttöteoria 5
Teorian käytännöllistäminen ja käytännöllisen kokemuksen käsitteellistäminen vuoropuhelevat asiantuntijuuden kehittämisessä. Teoreettisen, käytännöllisen ja itsesäätelytiedon integrointi (Tynjälää 2003 mukaillen) TEOREETTINEN TIETO KÄYTÄNNÖLLINEN Transformointi - yksittäistapauksia TIETO - yleispätevää - muodollista - äänetöntä Käsitteellistäminen - eksplisiittistä eksplikointi Välittävät välineet - kirjoittaminen: analyyttiset tehtävät - keskustelut, tuutorointi, ohjaus ITSESÄÄTELY- TIETO muodollinen kirja-tieto Ongelmanratkaisu ekspertin epämuodollinen tieto 6
YHTEISÖLLINEN ASIANTUNTIJUUS Asiantuntijuus ei enää ole kuvattavissa niinkään yksilön taitona, vaan tiimien ja verkostojen yhteisöllisenä osaamisena Moniammatillinen asiantuntijuus on luonteeltaan verkostoitunutta tai jaettua asiantuntijuutta Jaettu asiantuntijuus: oppimisyhteisön jäsenet perehtyvät syvällisimmin heitä itseään kiinnostaviin asioihin ja opettavat niitä toisilleen ASIANTUNTIJUUDEN KEHITTÄMINEN TAPAHTUU OPETTAJIEN, OPISKELIJOIDEN JA TYÖELÄMÄN EDUSTAJIEN YHTEISTYÖNÄ Keskustelujen ja ohjauksen merkitys olennainen osa asiantuntijuuden kehittymistä 7
REFLEKTIO JA REFLEKTIIVINEN TOIMINTA Reflektio on pysähtymistä pohtimaan omia oletuksia käsillä olevasta asiasta. Se on syvällistä omien olettamusten, oman toiminnan, sen perusteiden ja seuraamusten pohdintaa ja kriittistä arviointia. Reflektio on prosessi, jossa oppija syventyy omien tunteiden, ajatusten ja toimintojen tarkasteluun ja ottaa etäisyyttä jokapäiväisiin käytännön tilanteisiin ja rutiineihin. Reflektio ulottuu oman henkilökohtaisen ymmärtämisen ja oppimisen tarkastelusta työelämän käytäntöjen ja kulttuurin arvojen pohdintaan sekä oppijan oman toiminnan kokonaisvaltaiseen arviointiin. Reflektiiviselle toiminnalle on ominaista pyrkiä ymmärtämään se, mitä ollaan tekemässä ja oppimassa sekä toiminnan perustelut ja seuraukset. 8
TYÖELÄMÄASIANTUNTIJA VERKKOMENTORINA Asiantuntijakeskeisessä verkko-opetuksessa hyödynnetään verkkokoulutuksen ulkopuolista asiantuntijaa/asiantuntijoita Verkko-opintojaksolla toimii ammattikorkeakoulun opettaja tutoropettajana. Tutor on kouluttavan laitoksen työntekijä. Tutor vastaa oppisisällöstä ja ohjaa oppimisprosessia kokonaisuudessaan. Verkkomentor edustaa työelämätuntemusta ja käytännön ammattilaisuutta. Mentor on oppijan/oppijaryhmän käytettävissä asiantuntijuuden alueeseensa liittyvissä kysymyksissä. Verkkomentor toimii tutoropettajan työparina/apuna sovitulla tehtäväalueella Yksilöohjaus ryhmämentorointi Mestari oppipoika -ajattelu: kokemuksen siirtäminen (vanhemmalta nuoremmalle) 9
MITÄ VERKKOMENTOR TEKEE VERKKO- OPINTOJAKSOLLA? jakaa työelämäkokemusta (keskustelussa) ohjaa opiskelijoita tunnistamaan aiheeseen liittyviä ongelmia, konkretisoi niitä työelämän näkökulmasta auttaa opiskelijaa ratkaisemaan käytännön työelämän ongelmia ja tuo esille ajattelu- ja toimintatapojaan asiantuntijana syventää ja monipuolistaa oppimateriaalissa ja vuorovaikutuksessa esiin tulevia sisältöjä tuo opiskeluaiheisiin ajantasaista työelämäsisältöä, lisätietoa on yksi tietolähde opiskelijoille voi sovittaessa antaa sisällöllistä apua oppimistehtävien tekemiseen ja palautetta POHTIVA, REFLEKTIIVINEN KESKUSTELU, NÄKEMYSTENVAIHTO 10
HYVÄN VERKKOMENTORIN VALMIUKSIA sitoutuu tehtäväänsä kiinnostunut oppimisesta ja itsensä kehittämisestä valmis jakamaan osaamistaan muille omaa ajanhallintataidot kykenee ilmaisemaan itseään kirjoittamalla, sanoittamaan hiljaista tietoaan (tieto, joka kehittyy kokemuksen kautta, intuitiivinen toiminta) tyydyttävät tietotekniset valmiudet ihmissuhdeosaamista, halu kehittyä vuorovaikuttajana on aito ihminen, oma persoonansa hahmottaa roolinsa mentorina suhteessa tutoriin ja amk-koulutuksen kokonaisuuteen 11
Esimerkki verkkomentorin tehtävästä AVERKOn opintojaksolla: Päihdetyön peruskurssi (3 ov) Minulla on Päihdetyön peruskurssilla kaksi tehtävää, jotka suoritetaan keskustelemalla (Riippuvuus keskustelu ja Päihdepolitiikka -keskustelu), joissa molemmissa Verkkomentor voisi olla mielellään mukana. Erityisesti toivoisin hänen osallistuvan Kuntoutus-tehtävään kommentoijana eli antavan palautetta opiskelijoiden tehtävään, jossa he pohtivat eri kuntoutusmuotojen sopivuutta asiakkaille. (Tutoropettaja) 12
LÄHTEET Hakkarainen, K. & Järvelä, S. 1999. Tieto- ja viestintätekniikka asiantuntijaksi oppimisen tukena. Teoksessa A. Eteläpelto & P. Tynjälä (toim.) Oppiminen ja asiantuntijuus. Työelämän ja koulutuksen näkökulmia. Helsinki: WSOY: 241-256. Häkkinen, P. & Arvaja, M. 1999. Kollaboratiivinen oppiminen teknologiaympäristössä. Teoksessa A. Eteläpelto & P. Tynjälä (toim.) Oppiminen ja asiantuntijuus. Työelämän ja koulutuksen näkökulmia. Helsinki: WSOY. 206-221. Ihanainen, P. 2002. Aikuisopettaja ja verkko-opiskelun vaatimukset. Teoksessa P. Sallila ja A. Malinen (toim.) Opettajuus muutoksessa. Aikuiskasvatuksen 43. vuosikirja. Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen tutkimusseura. Helsinki. 152-186. Kiviniemi, K. 2000. Johdatus verkkopedagogiikkaan. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu. A: Tutkimusraportteja. Kokkola. Leppisaari, I. 2003. Verkkomentor-projekti. Työelämäasiantuntija verkko-opetukseen toimintamallin luominen. Projektityö. Koulutusteknologian aineopinnot. Oulun yliopisto. Lillia, T. 2000. Mentoroinnin teoriaa. Teoksessa T. Juusela, T. Lillia. ja J. Rinne. 2000. Mentoroinnin monet kasvot. Jyväskylä: Gummerus. 9-51. Miller, A. 2002. Mentoring students & young people. A Handbook of effective practice. London and New York: RoutledgeFalmer. Ojanen, S. 2000. Ohjauksesta oivallukseen. Ohjausteorian kehittelyä. Helsinki: Palmenia-kustannus. Ruohotie, P. 2000. Oppiminen ja ammatillinen kasvu. Juva: WSOY Tynjälä, P. 1999. Konstruktivistinen oppimiskäsitys ja asiantuntijuuden edellytysten rakentaminen koulutuksessa. Teoksessa A. Eteläpelto ja P. Tynjälä (toim.) Oppiminen ja asiantuntijuus. Työelämän ja koulutuksen näkökulmia. Juva: WSOY. 160-179. Tynjälä, P. 2003. Koulutuksen ja työelämän vuorovaikutus oppimisympäristönä. Luento Ammattikorkeakoulu konferenssissa Jyväskylässä 7.5.2003. Moniste. 13