SIPSUTELLEN, IHMETELLEN, ILOISESTI SEIKKAILLEN!

SIPSUTELLEN, IHMETELLEN, ILOISESTI SEIKKAILLEN! Liikuntaharjoitteita autististen lasten sensorisen integraation tukemiseen Fysioterapian koulutusohjelma, Fysioterapeutti Opinnäytetyö Syksy 2009 Sonja Lamppu Elina Lehtonen Noora Peltoniemi

Metropolia Ammattikorkeakoulu Hyvinvointi ja toimintakyky Koulutusohjelma Fysioterapian koulutusohjelma Suuntautumisvaihtoehto Fysioterapeutti AMK Tekijä/Tekijät Sonja Lamppu, Elina Lehtonen, Noora Peltoniemi Työn nimi Sipsutellen, ihmetellen, iloisesti seikkaillen! Liikuntaharjoitteita autististen lasten sensorisen integraation tukemiseen Työn laji Opinnäytetyö TIIVISTELMÄ Aika Syksy 2009 Sivumäärä 31 + 4 liitettä Autististen lasten diagnosoitu lukumäärä on viime vuosien aikana kasvanut autismin kirjon tarkennettujen määritelmien vuoksi. Autististen lasten kuntoutus on tänä päivänä yhä useampien kuntoutustyötä tekevien tahojen haasteena. Autistisilla lapsilla tavataan hyvin erityyppisiä ja eriasteisia kehityksellisiä sekä toiminnallisia poikkeavuuksia, joista yksi on sensorisen integraation häiriö. Opinnäytetyössämme olemme lähestyneet autististen lasten kuntoutusta fysioterapiassa soveltavan liikunnan avulla, lasten sensorista integraatiota tukien. Olemme koonneet autististen lasten kanssa työskentelevien päiväkodin hoitohenkilökunnan käyttöön sensorista integraatiota tukevia liikuntaharjoitteita, joita voidaan itsenäisesti toteuttaa yhdessä lasten kanssa. Harjoitteiden on tarkoitus toimia jatkossa päiväkotihenkilökunnan apuvälineenä autististen lasten sensorisen integraation tukemisessa. Liikuntaharjoitteista autististen lasten kanssa toimivat henkilöt voivat valita lasten kanssa toteutettavaksi turvallisia ja vaikeustasoiltaan sopivia sekä sovellettavissa olevia sensorista integraatiota tukevia harjoitteita. Ohjasimme kevään 2009 aikana pääkaupunkiseutulaisen päiväkodin hoitohenkilökuntaa harjoitteiden toteuttamisessa ja suorittamisessa. Päiväkodissa toimii kuuden autistisen lapsen erityisryhmä. Lapsille toteutettiin kerran viikossa 20-30 minuutin mittainen liikuntatuokio. Tuokio toteutettiin maaliskesäkuun aikana keväällä 2009, yhteensä 12 kertaa. Tässä työssä on pyritty kohderyhmälähtöisesti selvittämään, soveltuvatko kootut harjoitteet autistisille lapsille. Harjoitteiden soveltuvuutta lapsille arvioitiin osallistuvan havainnoinnin lisäksi päiväkotihenkilökunnalta kerätyn kirjallisen palautteen avulla. Kirjallinen palaute kerättiin lomakehaastattelulla, jossa tiedonkeruutapana käytettiin avoimia kysymyksiä. Päiväkotihenkilökunnalta saatu palaute antoi viitteitä siitä, että kokoamamme harjoitteet soveltuvat kyseisen ryhmän lapsille. Henkilökunnan palautteen ja osallistuvan havainnointimme pohjalta lapsissa oli havaittavissa selvää kokeilunhalun ja oma-aloitteisuuden lisääntymistä sekä uusien taitojen spontaania integrointia lasten omaan arkiympäristöön. Avainsanat Lapsuusiän autismi, sensorinen integraatio, soveltava liikunta, fysioterapia

Degree Programme in Physiotherapy Degree Bachelor of Health Care Author/Authors Sonja Lamppu, Elina Lehtonen, Noora Peltoniemi Title Tiptoeing, wondering, happily discovering! Physical Exercises for Supporting Sensory Integration in Autistic Children Type of Work Final Project ABSTRACT Date Autumn 2009 Pages 31 + 4 appendices The number of diagnosed autistic children has increased in the past years due to a more specified definition of ASD (autism spectrum disorders). Today, the rehabilitation of autistic children is a challenge to an increasing number of people working in this field. A great range of developmental and functional abnormalities are found in autistic children. One of these is sensory integration dysfunction. In our final project we have approached the rehabilitation of autistic children with adapted physical activity in physiotherapy. We have gathered exercises supporting sensory integration for independent use by kindergarten employees working with autistic children. These exercises are designed to serve as an instrument in supporting sensory integration. The persons working with autistic children can choose from a range of safe and applicable exercises of varying difficulty. In spring 2009, we trained kindergarten nursing staff in the capital region to carry out the exercises correctly. A special group of six autistic children took part in the project. They participated in a weekly exercise, lasting 20-30 minutes. The project lasted from March to June with a total of 12 exercises. This project aims at finding out whether the collected exercises are suitable for autistic children. For this evaluation we used observations from the sessions as well as written feedback collected from the nursing staff. The written feedback was in the form of open questions. The data suggests that our collected exercises are suitable for this group of children. Through observations and feedback it was detectable that every child showed an increase of spontaneously integrating skills into their everyday life environment, as well as willingness to experiment. Keywords Autism in early age, sensory integration, adapted physical activity, physiotherapy

SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 OPINNÄYTETYÖN TAVOITE JA TARKOITUS 3 3 LAPSUUSIÄN AUTISMI 3 4 AUTISTISTEN LASTEN SOSIAALINEN VUOROVAIKUTUS 4 4.1 Haasteellinen vuorovaikutus 5 4.2 Lapsen lähiympäristössä toimiminen 5 4.3 Autististen lasten leikki 6 4.4 Kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen keinoja autistisilla lapsilla 6 5 AISTITOIMINNOT JA SENSORINEN INTEGRAATIO AUTISTISILLA LAPSILLA 7 5.1. Sensorisen integraation häiriön syyt 8 5.2 Häiriön ilmeneminen 8 5.3 Sensorisen integraation tukeminen 10 6 AISTIJÄRJESTELMIEN MERKITYS AUTISTISTEN LASTEN KUNTOUTUKSESSA 10 6.1 Taktiilinen- eli tuntoaistijärjestelmä 10 6.2 Proprioseptiivinen aistijärjestelmä 11 6.3 Vestibulaarinen eli liike- ja tasapainoaistijärjestelmä 12 7 FYSIOTERAPIA AUTISTISTEN LASTEN KUNTOUTUKSEN TUKENA 13 7.1 Työskentelytapana soveltava liikunta 13 7.2 Liikunnan sosio-emotionaalinen merkitys 14 7.3 Autististen lasten liikunnan ohjaaminen 15 8 OPINNÄYTETYÖPROSESSI 16 8.2. Aiheeseen perehtyminen 18 8.3 Opinnäytetyössä käytetyt menetelmät ja työtavat 19 8.4 Liikuntatuokioon osallistuneet lapset 20 8.5 Opinnäytetyön toteutuksen suunnittelu 21 8.6 Liikuntatuokion ja harjoitteiden toteutus 21 9 LIIKUNTAHARJOITTEISTA SAADUT KOKEMUKSET 23 9.1 Omat havainnot liikuntaharjoitteista 23 9.2 Osallistuneet lapset ja esimerkkejä harjoitteiden tuomista reaktioista 24 9.3 Päiväkotihenkilökunnan kokemuksia harjoitteiden soveltuvuudesta ja toteutuksesta 27 10 POHDINTA 29 LÄHTEET 32 LIITTEET

1 1 JOHDANTO Nykypäivänä autismi käsitteenä on jo usealle tuttu, vaikkei sen syitä tarkkaan tiedetä. Sitä esiintyy kaikkialla maailmassa. Autismi on neurologisen kehityksen häiriö, joka ilmenee lapsilla yksilöllisellä tavalla. Autistisia lapsia diagnosoidaan tänä päivänä yhä enemmän ja varhaisemmassa vaiheessa kuin aikaisemmin. Diagnoosin määrittäminen mahdollisimman aikaisin mahdollistaa kuntoutuksen aloittamisen yhä nuorempien lasten kehityksen ja arjessa selviytymisen tukemiseksi. (Kerola - Kujanpää - Timonen 2009: 23, Newschaffer ym. 2007: 21.5; Autismin kirjon oppilas koulussa 2008: 2) Autistisilla lapsilla aistijärjestelmien toiminta on usein normaalista poikkeavaa. Tämä on yleensä seurausta sensorisen integraation häiriöstä. Sensorisella integraatiolla tarkoitetaan neurologista prosessia, joka jäsentää ympäristöstä ja kehosta saamiamme aistimuksia käyttökelpoiseen muotoon (Kerola ym. 2009: 97). Tästä johtuen autististen lasten ulospäin näkyvä toiminta voi erota ikätovereistaan. Aistijärjestelmien toimintaa ja sensorista integraatiota on mahdollista sekä tarpeellista tukea lapsen jokapäiväisessä elämässä. (Kranowitz 2004: 29.) Autistisilla lapsilla toteutetaan yleensä yhtä tai useampaa yksilöllisten tarpeiden mukaista terapiaa. Näitä voivat olla muun muassa puhe-, musiikki-, toiminta- ja fysioterapia. (Kerola ym. 2009: 224.) Tässä opinnäytetyössä on lähestytty lapsuusiän autismia sensorista integraatiota tukien. Päiväkodissa, jonne opinnäytetyömme tuotamme, toimii kuuden autistisen lapsen erityisryhmä. Ryhmän hoitohenkilökunta koostuu erityislastentarhanopettajasta, lastentarhanopettajasta, lastenhoitajista ja erityisavustajista, yhteensä seitsemästä työntekijästä. Jokaisella lapsella on jatkuvasti oma avustaja. Huolimatta henkilökunnan riittävästä lukumäärästä, työntekijät kokivat tarvitsevansa ammattitaitoisempaa otetta lasten aistijärjestelmien kehittämiseen ja kuntoutuksen tukemiseen fysioterapeuttisen otteen avulla. Ryhmän lapsista yksikään ei tällä hetkellä saa fysioterapiaa, vaikka terapian tarve olisi ilmeinen. Opinnäytetyömme tarkoituksena on tukea autististen lasten sensorista integraatiota soveltavan liikunnan avulla päiväkotitoiminnassa. Tavoitteenamme on koota aistijärjestelmiä tukevia liikuntaharjoitteita pääkaupunkiseutulaisen päiväkodin henkilökunnan

käyttöön. Harjoitteiden on tarkoitus toimia autististen lasten kanssa toimivien henkilöiden apuvälineenä lasten sensorisen integraation tukemisessa. 2 Liikuntaharjoitteet toteutettiin pitämällä ryhmän lapsille liikuntatuokio kerran viikossa kolmen kuukauden ajan, yhteensä 12 kertaa ajalla 13.3. 12.6.2009. Näistä 12 kerrasta olimme mukana ohjaamassa kymmenen. Kevään aikana henkilökunta toteutti liikuntatuokion kaksi kertaa itsenäisesti, jolloin heillä oli mahdollisuus harjoitella tuokion toteuttamista ilman ulkopuolista ohjausta. Apuna tuokioiden havainnoinnissa ja kehittämisessä käytimme paitsi jatkuvaa osallistuvaa havainnointia, myös aktiivista keskustelua päiväkotihenkilökunnan kanssa. Toteutusvaiheen lopuksi keräsimme avoimilla kysymyksillä palautetta harjoitteista lasten avustajilta heidän subjektiivisina kokemuksinaan. Avustajat arvioivat muun muassa harjoitteiden soveltuvuutta autistisille lapsille sekä niiden tuomia mahdollisia muutoksia lasten toiminnassa. Tällä työllä haluamme antaa niin päiväkotihenkilökunnan, kuin myös muiden lapsia hoitavien tahojen käyttöön lapsen omassa arkiympäristössä toteutettavia, sovellettavissa olevia sensorista integraatiota tukevia liikuntaharjoitteita. Tavoitteenamme on tuoda autististen lasten kanssa toimiville henkilöille käyttöön keinoja lasten sensorisen integraation tukemiseen. Ja mikä tärkeintä, toivomme sen tuovan lasten jokaiseen päivään hieman sipsuttelua, ihmettelyä sekä iloisia seikkailuja!

3 2 OPINNÄYTETYÖN TAVOITE JA TARKOITUS Opinnäytetyön tarkoituksena on tukea autististen lasten sensorista integraatiota soveltavan liikunnan avulla päiväkotitoiminnassa. Opinnäytetyössä käytetyt liikuntaharjoitteet on koottu pääkaupunkiseutulaisen päiväkodin henkilökunnan käyttöön, jossa toimii autististen lasten erityisryhmä. Työn tavoitteena on koota turvallisia, kannustavia ja vaikeustasoiltaan sopivia sekä sovellettavissa olevia harjoitteita autistisille lapsille. Tutkimustehtävät opinnäytetyössä ovat seuraavat: 1. Millaiset harjoitteet soveltuvat autistisille lapsille ja kehittävät aistijärjestelmiä? 2. Millä tavoin fysioterapiassa soveltavan liikunnan avulla voidaan tukea autististen lasten sensorista integraatiota? 3. Miten päiväkodin henkilökunta koki harjoitteiden soveltuvan autistisille lapsille? 3 LAPSUUSIÄN AUTISMI Autismiksi kutsutaan sellaista neurologista keskushermoston häiriötä, jonka vaikutukset näkyvät monenlaisina käyttäytymisen häiriöinä. Näistä keskeisimpiä ovat vaikeudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, kommunikaatiossa, käyttäytymisessä sekä aistitoiminnoissa. (Kerola ym. 2009: 23; Hakala ym. 2001: 18; Virtanen 2000: 20). Autismin kirjo tulee sanasta Autistic Spectrum Disorder eli ASD, jolla tarkoitetaan itse autismia, mutta myös autismin kaltaisia oireyhtymiä. Oheisessa kuviossa on esitetty autismin kirjoon kuuluvat oireyhtymät, jotka on kuvattu seuraavassa kuvion muotoon: AUTISMIN KIRJO Autistinen Aspergerin Disintegratiivi- Rettin oi- Epätyypilli- oireyhtymä oireyhtymä nen kehityshäiriö reyhtymä nen autismi KUVIO 1. Autismin kirjo (Autismin kirjon oppilas koulussa 2008: 2)

4 Suomessa arvioidaan olevan yhteensä noin 50 000 autismin kirjoon lukeutuvaa henkilöä, joista noin 10 000 arvioidaan olevan lapsuusiän autismia sairastavia lapsia. Autistisia lapsia diagnosoidaan tänä päivänä yhä enemmän ja varhaisemmassa vaiheessa kuin aikaisemmin. Tämä johtunee entistä tarkempien diagnoosikriteerien määritelmistä. Niin autismia kuin myös autismin kirjon muita oireyhtymiä ja häiriöitä tavataan useammin pojilla kuin tytöillä. (Autismin kirjon oppilas koulussa 2008: 2; Newschaffer ym. 2007: 21.5.) Jokaisella autistisella lapsella on yksilölliset oireet. Toisilla oireet ovat vaikeampia kuin toisilla. Tämän vuoksi autistien kirjo on hyvin suuri. Vaikeuksien taustalla on keskushermoston kehityshäiriö, mistä johtuen aivot eivät kykene käsittelemään ja jäsentämään aistien kautta tullutta tietoa. (Virtanen 2000: 20.) Diagnostisesti autisteilla tavataan tyypillisesti seuraavia vaikeuksia: Puuttuva tai poikkeava sosiaalinen vuorovaikutus Puuttuva tai poikkeava verbaalinen/ non-verbaalinen vuorovaikutus Rajoittunut, toistuva käyttäytyminen Poikkeavia reaktioita aistiärsykkeisiin. Nämä yllä mainitut ongelmat esiintyvät yksilöittäin eriasteisina häiriöinä eri ihmisillä, vaikeasta kehityshäiriöstä lähes huomaamattomaan häiriöön. (Ikonen ym. 1998: 53.) 4 AUTISTISTEN LASTEN SOSIAALINEN VUOROVAIKUTUS Vuorovaikutus on jatkuvaa kommunikointia ympäristön kanssa. Ihminen luo vuorovaikutuksellaan yhteyksiä toiseen ihmiseen. Tavoitteenaan ilmaista toiselle ajatuksia, tietoja, tarpeita ja tunteita, sekä vastavuoroisesti vastaanottaa ja tulkita toisen ihmisen viestejä. Vuorovaikutus voi olla myös tiedostamatonta viestintää. Esimerkiksi eleet ja ilmeet välittyvät vuorovaikutussuhteen osapuolten välillä ilman tietoista tarkkailua. (Launonen 2007: 6, 17.)

4.1 Haasteellinen vuorovaikutus 5 Sosiaalisen vuorovaikutuksen ja viestinnän vaikeudet ovat tyypillisiä autistisille lapsille. Autististen lasten katsekontaktit saattavat poiketa ikätovereistaan. Lapsi voi näyttää siltä, kuin hän ei katsoisi toisia ihmisiä kohti lainkaan, tai suhtautuisi heihin kuin esineisiin. (Launonen 2007: 89; Kerola ym. 2009: 25.) Heidän on usein vaikea ymmärtää sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitystä tai sääntöjä (Gillberg 1999: 17). Oppimista ja muuta toimintaa vaikeuttaa myös se, ettei autistinen lapsi aina kykene vastavuoroisuuteen toisten ihmisten kanssa (Kerola ym. 2009: 35). Autistisen lapsen saattaa olla vaikeaa ymmärtää toisten ihmisten olevan itsenäisesti ajattelevia ja tuntevia yksilöitä, joiden ajatuksia, tunteita tai toiminnan tarkoituksia voi ymmärtää ja tulkita (Launonen 2007: 89). Tämän vuoksi autistisen lapsen voi olla vaikea huomata toisen henkilön sosiaalisia ja emotionaalisia vihjeitä, jonka kautta eläytyä tämän toimintaan ja ajatuksiin (Kerola ym. 2009: 40). 4.2 Lapsen lähiympäristössä toimiminen Autistiset lapset haluavat yleensä olla kontaktissa ympäristöönsä. Heidän keinonsa siihen ovat usein rajalliset, puutteelliset tai erikoiset. Lasten voi olla vaikeaa reagoida oikealla tavalla ympäristön toimintaan. Tämä voi ilmetä lasten toiminnassa aloitekyvyttömyytenä, sekä jaetun huomion puutteena. Tämä voi olla syy siihen, että autistinen lapsi vastustaa sosiaalisia tilanteita. (Kerola ym. 2009: 42 43.) Sosiaalisia taitoja voi jossain määrin opettaa autistiselle lapselle. Prosessi on kuitenkin usein pitkä ja hidas. On haastavaa opettaa lasta tiedostamaan, ymmärtämään ja käyttämään sosiaalisia signaaleja, kuten eleitä ja katsekontaktia. Jotta sosiaalisten tilanteiden oppimista lapsella tapahtuisi, tulisi lasta ohjata päättäväisesti näihin tilanteisiin yhä uudelleen ja uudelleen. Jos sosiaalisia tilanteita aletaan välttää, lapsi vieraantuu niistä helposti kokonaan, tai saattaa epäonnistumisen pelossa alkaa karttaa niitä yhä enemmän. (Kerola ym. 2009: 42 43.) Osa autistisista lapsista saattaa vastustella myös fyysistä kontaktia sekä kosketusta. He saattavat kokea olonsa epämukavaksi vanhempiensa tai muiden henkilöiden sylissä. (Gillberg 1999: 18.)

6 Eräässä vuonna 2009 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin autistisen lapsen sosiaalisen vuorovaikutuksen kehittämistä viikoittaisen leikkiä sisältävän terapian avulla. Terapiassa pyrittiin leikin avulla tukemaan autistisen lapsen sosiaalisen vuorovaikutuksen kehittymistä. Jakson lopussa kaikkien lasten kommunikointitaidoissa, aloitteentekokyvyssä, jäljittelyssä ja puheessa oli tapahtunut kehitystä. (Vismara, Laurie A Colombi, Contanza Rogers, Sally J. 2009.) Tutkimus antaa viitteitä siitä, että myös päiväkodissa toteutettava viikoittainen terapia olisi autististen lasten sosiaalisen vuorovaikutuksen kuntoutuksen kannalta tuloksellista. 4.3 Autististen lasten leikki Lapsi käyttää mielikuvitustaan ja luovuuttaan, sekä jakaa kokemuksiaan leikkiessään. Autististen lasten leikit ovat varsin konkreettisia ja he harvoin yhtyvät muiden lasten kanssa leikkiin. Heidän voi olla vaikea käyttää leikkiessään mielikuvitusta tai matkia muita. Esimerkiksi kivi ei tällöin voi olla peruna heidän leikeissään. Autistisille lapsille on tyypillistä, että he leikkiessään juuttuvat toistamaan samoja toimintoja tai järjestelevät leluja jonoiksi ja purkavat niitä. (Kerola ym. 2009: 48 49; Bock 2001: 1.) 4.4 Kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen keinoja autistisilla lapsilla Autistisilla lapsilla on usein vaikeuksia puhekielen tuottamisessa ja ymmärtämisessä, sekä eleiden ja ilmeiden käyttämisessä (Heikinaro - Johansson- Kolkka 1998: 87). Suuri osa autistisista lapsista ei puhu, tai puhutun kielen käyttö on vähäistä. Tästä syystä tarvitaan puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointimenetelmiä (Augmentative and Alternative Communication, AAC). Myös autistisella lapsella on oikeus tulla ymmärretyksi. Jos lapselta puuttuu kommunikoinnin keinoja, johtaa se helposti turhautuneeseen käyttäytymiseen. Jokaisella autistisella lapsella on oltava yksilöllisiä kykyjä ja tarpeita vastaava kommunikointikeino. (Hakala ym. 2001: 109 110.) Jos autistiselle lapselle kommunikoinnin merkitys on puutteellinen tai sitä on vaikea ymmärtää, minkä tahansa keinon käyttö voi tuntua lapsesta kommunikoinnin kannalta merkityksettömältä. Lapselle on opetettava, miten kommunikointi tapahtuu ja kuinka se toteutetaan, esimerkiksi kuvien avulla. (Hakala ym. 2001: 109 110.)

7 Autististen lasten kanssa yleisimmin käytettyjä kommunikoinnin keinoja lapsen yksilöllisistä tarpeista riippuen ovat muun muassa kuvien ja esineiden avulla kommunikointi. Ne ovat sellaisenaan lapselle käyttövalmiita, joita myös lapsen ympäristön on helppo tulkita. Usein autistiset lapset ovat myös visuaalisesti lahjakkaita. Lisäksi kommunikoinnin apuna autistisilla lapsilla käytetään viittomia, kommunikointilaitteita, tietokoneita sekä tuettua kommunikaatiota (FC = Facilitated Communication). Tuettu kommunikaatio on menetelmä, jossa avustettava henkilö kommunikoi osoittamalla kuvaa tai kirjaimia, tai painamalla kirjoitus- tai tietokoneen näppäimistöä avustajan tukiessa kädestä, ranteesta tai kyynärpäästä. (Hakala ym. 2001: 109 115.) 5 AISTITOIMINNOT JA SENSORINEN INTEGRAATIO AUTISTISILLA LAPSIL- LA Aistit viestittävät ihmiselle tietoa ympäröivästä maailmasta, niin kehon ulko- kuin sisäpuolelta. Jotta aistimusten tuottamat reaktiot olisivat tarkoituksenmukaisia ja tilanteeseen sopivia, aistien tulee toimia yhteistyössä keskenään. (Kranowitz 2004: 53-54.) Autistisille lapsille on tyypillistä poikkeava reagointi aistiärsykkeisiin. Tämä voi johtaa autistisen lapsen erikoiseen käyttäytymiseen ja toimintaan. Autistisilla lapsilla aistikanavat reagoivat aistiärsykkeisiin joko liian herkästi tai liian heikosti. (Kerola ym. 2009: 97; Hodgetts, S - Hodgetts, W 2007: 394.) Molemmat reagointitavat aiheuttavat ongelmia sekä lapselle itselleen että lähi-ihmisille. Tästä syystä aistijärjestelmiä on tärkeää tietoisesti harjaannuttaa kasvatuksellisen kuntoutuksen ja siihen liitettyjen aististimulaatioiden avulla. (Kerola ym. 2009: 97.) Sensorisella integraatiolla tarkoitetaan neurologista prosessia, joka jäsentää ympäristöstä ja kehosta saamiamme aistimuksia käyttökelpoiseen muotoon (Kerola ym. 2009: 97). Sensorinen integraatio (SI) on keskushermoston pääasiallinen tehtävä, joka toimii aivoissa tiedostamatta ja ajattelematta. (Kranowitz 2004: 56; Kerola ym. 2009: 97.) Sensorisen integraation kehitys alkaa lapsella jo kohdussa sikiön aivojen aistiessa äidin kehon liikkeitä. Se rakentuu kasvaen edellisten opittujen rakenteiden päälle, jatkaen näin kasvuaan läpi koko elämän. (Ayres 2008: 31,33.)

8 Sensorisen integraation häiriötä tavataan tyypillisesti autistisilla lapsilla (Kranowitz 2004: 40-41; Iarocci - McDonald 2006: 77). SI-häiriöstä on seurauksena kykenemättömyys käsitellä aistien kautta saatua tietoa tarkoituksen mukaisella tavalla. Lapsi ei tällöin kykene reagoimaan aistien antamaan tietoon johdonmukaisesti. Häiriöstä johtuen lapsi ei pysty käyttämään hyväksi aistien kautta tullutta tietoa suunnitellakseen ja jäsentääkseen toimintaansa. Tästä seuraa usein oppimisen vaikeuksia sekä kehityksen epänormaalia etenemistä. Lapsi ei välttämättä osallistu leikkeihin tai arkiaskareiden suorittaminen ja niihin osallistuminen voi olla vaikeaa. Sensorisen integraation häiriö vaikuttaa myös lapsen tapaan liikkua, hänen ihmissuhteisiinsa ja itsetuntoonsa. SI-häiriöinen lapsi tarvitsee paljon ymmärrystä ja apua, huolimatta sensorisen integraation häiriön vaikeudesta. (Kranowitz 2004: 23, 27 29, 40 41; Kerola ym. 2009: 97.) 5.1. Sensorisen integraation häiriön syyt Sensorisen integraation häiriöön johtavista syistä ei tiedetä vielä paljoakaan. Luultavimmin häiriön syntyyn vaikuttavat useat eri tekijät, joiden yhteisvaikutuksesta riippuu, kuinka vahvana häiriö esiintyy. Joidenkin tutkijoiden mukaan häiriön syntyyn vaikuttavat perintötekijöiden alttius oppimisvaikeuksille ja kehityshäiriöille. Häiriön syntyyn voivat vaikuttaa myös ympäristömyrkkyjen määrät, kuten ilmansaasteet, virukset ja erilaiset kemikaalit. (Kranowitz 2004: 39 40.) Lapsen sensomotorisen kehityksen kannalta sikiövaihe on erittäin ratkaisevassa asemassa häiriön synnyn kehitykselle. Aivot ovat tällöin herkät erilaisille haittavaikutuksille. Lisäksi on todennäköistä, että synnytyksessä mahdollisesti tapahtunut trauma, esimerkiksi vauvan hapenpuute, voi osaltaan vaikuttaa häiriön syntyyn. Myös lapsen ensimmäiset ikävuodet ovat tärkeässä asemassa. Tällöin liian vähäinen aistiärsykkeiden kokeminen voi johtaa heikkoon kehitykseen ja sensomotorisen integraation ongelmiin. (Ayres 2008: 91 92.) 5.2 Häiriön ilmeneminen Sensorisen integraation häiriön oireita voi ilmetä niin aistitiedon käsittelyn ongelmina, kuin myös toiminnan ja käyttäytymisen hallinnan ongelmina. Lapsella voi olla häiriöitä vain jollakin tietyllä aivojen osa-alueella, mikä näkyy vain tietyissä toiminnoissa. Vai-

9 keassa SI-häiriössä oireita voi olla useita, jolloin arkielämän toiminnot eivät onnistu normaaliin tapaan. SI-häiriön oireet ovat lähes poikkeuksetta erilaisia, sillä lasten aivot ovat yksilölliset. Tutkimattomana ja hoitamattomana SI-häiriöinen lapsi saattaa purkaa turhautumistaan erilaisin käyttäytymisongelmin. (Kranowitz 2004: 29, 34.) Aistitiedon käsittelyn ongelmissa lapsi saattaa reagoida aistiärsykkeisiin yliherkästi tai heikosti. Yliherkästi aistiärsykkeisiin reagoiva lapsi pyrkii välttämään aistien tuomia ärsykkeitä ja esimerkiksi peittämään korvansa pölynimurin kovasta äänestä. Aistimuksiin heikosti reagoiva lapsi taas pyrkii saamaan lisää ärsykkeitä. (Kranowitz 2004: 29 31.) Lapsella saattaa olla monia erilaisia toiminnan ja käyttäytymisen hallinnan ongelmia. Hänen aktivaatiotasonsa saattaa olla epätavallisen korkealla tai matalalla. Lapsi voi olla erittäin impulsiivinen teoissaan ja toiminnoissaan. Lapsella voi olla myös vaikeuksia siirtyä tilanteesta toiseen. (Kranowitz 2004: 32 34.) Motorisen ohjailun ongelmina lapsella saattaa olla vaikeuksia toteuttaa monimutkaisia liikkeitä tarkoituksenmukaisesti ja hallitusti, esimerkiksi pyörällä ajo. Lapsen kätisyys ei välttämättä ole vielä neljään tai viiteenkään ikävuoteen mennessä muokkautunut. Silmä-käsi -koordinaatio saattaa olla heikompaa kuin ikätovereilla. Lapsella voi olla vaikeuksia säädellä itseään ja keskittymiskyky voi heikentyä. Lisäksi lapsella voi olla oppimisvaikeuksia. Joskus lapsi saattaa reagoida yliherkästi tunteisiinsa. Hän voi toimia haastavasti tai kokea olonsa onnettomaksi heikosta itsetunnosta johtuen. Yksi selkeimmistä SI-häiriön oireista on lapsen heikko itsetunto. (Kranowitz 2004: 32-34.) Sensorisen integraation häiriö vaikuttaa lapsen kykyyn hahmottaa itsensä ja ympäristönsä välisiä etäisyyksiä, sekä ympäristön muotoja. Sensorisen integraation häiriö voi vaikuttaa myös auditiivis-kielellisiin taitoihin. Vestibulaarisen tai proprioseptiivisen aistijärjestelmän toimiessa poikkeavasti, voi lapsella esiintyä muun muassa vaikeuksia kuulemansa tai näkemänsä ymmärtämisessä, sekä niistä saatujen tietojen integroinnissa muiden aistijärjestelmien kanssa. Lapsella saattaa olla vaikeuksia puheen ja artikulaation tuotossa, sillä hän ei pysty asettamaan puheessa tarvittavia lihaksia oikealla tavalla. Hän ei välttämättä ole tietoinen siitä, miltä suu, huulet ja kieli tuntuvat, ja kuinka ne toimivat yhteistyössä. (Kranowitz 2004: 37.)

5.3 Sensorisen integraation tukeminen 10 Sensorista integraatiota tukiessa lapsi altistetaan erilaisille aistimuksille leikin ja liikkumisen avulla. Näin pyritään vähentämään lasten aistien ali- ja yliherkkyyksiä. Lasta autetaan ja kannustetaan tutkimaan erilaisia aistimuksia tuottavia harjoituksia. Näitä voivat olla esimerkiksi hyppiminen, kiipeily, ryömiminen ja niin edelleen. Harjoitteiden on tarkoitus edistää lapsen aistimusten parempaa organisointia ja tulkitsemista. (Ozonoff, Dawson, McPartland 2008: 95.) Sensorisen integraation tukeminen on hyvä osa autistisen lapsen varhaiskuntoutusta. Tällöin lapselle tarjotaan erilaisia vestibulaarisia, proprioseptiivisia ja taktiilisia aistijärjestelmiä tukevia aistiärsykkeitä. (Rintala Norvapalo 2002: 36.) 6 AISTIJÄRJESTELMIEN MERKITYS AUTISTISTEN LASTEN KUNTOUTUK- SESSA Autistisilla lapsilla aistijärjestelmien poikkeava toiminta johtaa usein haitalliseen tai erikoiseen toimintaan ja käyttäytymiseen. Tällöin käyttäytymisen hallinnassa säännöllisten, aistimuksia tuottavien harjoitteiden merkitys on suuri. (Kerola ym. 2009: 103.) Sensorisen integraation tukemisen kannalta kaikki aistijärjestelmät ovat merkittäviä ja ne tulisi huomioida kuntoutusta suunniteltaessa. Sensorisen integraation tukeminen keskittyy kuitenkin paljolti taktiiliseen, proprioseptiiviseen ja vestibulariseen aistijärjestelmään. (Yack Sutton - Aquilla 2001: 49.) Seuvaavassa on kuvattu tarkemmin kyseisiä aistijärjestelmiä. 6.1 Taktiilinen- eli tuntoaistijärjestelmä Taktiilinen aisti on ihmisen aistijärjestelmästä laajin. Se vaikuttaa niin psyykkiseen kuin fyysiseen toimintaamme. Aistitieto kulkeutuu tuntoreseptoreista kohti aivorunkoa, josta tieto leviää kaikkialle aivoihin. Vaikka ihminen ei tiedostakaan kaikkia tuntoaistimuksia, aivot osaavat käyttää tiedon hyväksi. Tämä auttaa yksilöitä muun muassa liikkumaan tehokkaasti ja säätelemään vireystilaansa. Aivorunkoon kulkeutunut aistimus kertoo, mitä milloinkin tunnemme iholtamme ja onko aistimus esimerkiksi vaarallinen.

11 Iholla tuntemamme ärsykkeen sijainti tarkentuu aivokuoren sensorisilla alueilla. Tuntoeli taktiilinen aisti kehittyy aistijärjestelmistä ensimmäisenä ja vaikuttaa koko hermoston toiminnan kehittymiseen. Jotta hermoston toiminta kehittyisi parhaalla mahdollisella tavalla, on lapsen jo vauvasta alkaen saatava riittävästi erilaisia aistiärsykkeitä. (Ayres 2008: 77 78.) Taktiilisen aistijärjestelmän toimiessa puutteellisesti lapsen keskushermosto ei pysty käsittelemään tehokkaasti ihon kautta saatuja tuntoaistimuksia. Tämä voi ilmetä lapsen haluttomuutena koskettaa muita ihmisiä tai esineitä. Lapsi voi myös vältellä muita koskettamasta häntä. Lapsella saattaa olla vaikeuksia erotella tuntoaistimuksia toisistaan, jolloin ongelmat voivat olla jopa hengenvaarallisia. (Kranowitz 2004: 79-80. ) 6.2 Proprioseptiivinen aistijärjestelmä Proprioseptiivinen järjestelmä käsittää vestibulaariset (painovoima ja liike) sekä kinesteettiset (lihas-jänne) aistit. Kinestesia auttaa lasta tiedostamaan omaa kehoaan. Kinestesian avulla lapsi oppii tuntemaan vartaloaan ja sen osia, sekä ymmärtämään, miten vartalon eri osat liikkuvat. Kinestesia sisältää myös kehon lateraalisuuden ja suuntautuneisuuden kehityksen. (Numminen 1996: 71; Winnick - Lavay 2005: 366.) Proprioseptio tarkoittaa tiedostamatonta tunnetta kehon asennosta. Sen avulla hahmotamme kehonosien asennon, niiden suhteen toisiinsa sekä muihin esineisiin ja ihmisiin. Tämän ansiosta olemme tietoisia siitä, kuinka paljon voimaa lihasten tulee tuottaa ja kuinka säätelemme liikkeitämme. Proprioseptisen järjestelmän reseptorit sijaitsevat nivelissä, nivelkapseleissa, jänteissä, lihaksissa ja sidekudoksissa. Nämä reseptorit reagoivat painovoimaan ja liikkeeseen. (Yack ym. 2001: 59.) Tehokas proprioseptiivinen järjestelmä saa alitajunnan tietoiseksi kehostamme. Järjestelmän avulla kykenemme muodostamaan mielessämme kuvaa kehostamme eli kehonkaavion. Sen avulla voimme määritellä kehomme alku- sekä loppuasennon tietyn toiminnan aikana. Tämä asento painetaan muistiin, josta se on mahdollista palauttaa mieleen myöhemmin. Kehonkaavio ja liikkeiden muistaminen kehittävät osaltaan lisäksi motorisen suunnittelun kykyä. (Yack ym. 2001: 59.) Proprioseptiivisen aistijärjestelmän poikkeavan toiminnan seurauksena lapsella saattaa olla lihasjänteyden ja motoriikan

hallinnan ongelmia. Hän ei hallitse kehoaan normaaliin tapaan ja se saattaa olla hyvin jännittynyt tai veltto. (Kranowitz 2004: 33.) 12 6.3 Vestibulaarinen eli liike- ja tasapainoaistijärjestelmä Vestibulaarinen aistijärjestelmä tuottaa tietoa liikkeestä, pään asennon muutoksista ja painovoimasta. Sen avulla olemme tietoisia siitä, olemmeko liikkeessä vai pysymmekö paikallaan. Vestibulaarinen aistijärjestelmä ilmoittaa myös liikkeen nopeuden ja suunnan. Aistijärjestelmän avulla kehittyy myös suhteemme maahan; sen avulla tiedostamme olemmeko pysty- vai vaakasuorassa. (Yack ym. 2001: 54.) Vestibulaarisen järjestelmän reseptorit sijaitsevat sisäkorvassa. Neste, joka korvassa liikkuu, liikuttaa korvarakenteissa olevia kantasoluja. Tällä tavoin ihminen aistii painovoiman muutokset ja erilaiset liikkeet. Vestibulaarinen aistijärjestelmä toimii kaikkien toimintojemme perustana ja säätelee kaikkien muiden aistijärjestelmien kautta tulevia aistimuksia. Vestibulaarisen tiedon avulla voimme säädellä asentoamme, säilyttää tasapainomme, liikkua, suunnitella toimintoja, rauhoittua sekä ohjata käyttäytymistämme. (Yack ym. 2001: 54.) Auditiivinen ja vestibulaarinen aistijärjestelmä toimivat läheisessä yhteydessä toistensa kanssa. Autistisilla lapsilla nämä aistijärjestelmät toimivat poikkeavasti, jolloin lapsella saattaa olla vaikeuksia ymmärtää kuulemaansa. Seurauksena lapsella on usein vaikeuksia sanallisten ohjeiden kuuntelemisessa, auditiivisessa hahmotuksessa sekä kielenkäsittelyssä. (Kranowitz 2004: 37.) Lapsella saattaa olla myös näkövaikeuksia silloin kun hänellä on vestibulaarisen aistijärjestelmän toimintahäiriö, jonka vaikutus ulottuu silmän liikkeisiin. Tällöin lapsella voi olla vaikeuksia yhdistää näkemäänsä saamansa muun aistitiedon kanssa. Hän ei välttämättä käytä molempia silmiä samanaikaisesti, tai hänellä saattaa olla oppimisvaikeuksia. Myös katseen kiinnittäminen tiettyyn kohteeseen voi tuottaa ongelmia. Heikko silmien yhteisnäkö voi aiheuttaa vaikeuksia näkemisen ymmärtämisessä. Tällöin aivot eivät kykene yhdistämään näköaistimuksia liike-, tunto- ja kuuloaistimuksiin, vaan ne sekoittavat keskenään aistitut viestit. Näin ollen lapsella voi olla vaikeuksia reagoida aistien lähettämään tietoon tarkoituksenmukaisesti. Hänellä voi tästä johtuen olla on-

13 gelmia silmä-käsi koordinaatiossa, visuaalisessa hahmotuksessa ja/ tai tilan hahmottamisessa. Esimerkiksi lapsi ei tiedä katsomisen perusteella, että veitsi on terävä ja maitotölkki painava. (Kranowitz 2004: 38.) 7 FYSIOTERAPIA AUTISTISTEN LASTEN KUNTOUTUKSEN TUKENA Autistisen lapsen hoito- ja kuntoutussuunnitelmista syntyy helposti kuva, että kuntoutus sisältää vain lapsen saamat yksilöterapiat, esimerkiksi puhe- tai toimintaterapiat. Autistisen lapsen koko arjen tulisi olla kasvatuksellista kuntoutusta. Terapiat ovat tärkeä osatekijä kuntoutuksessa, mutta terapeutilla tulee olla taito linkittää ne lapsen arkitoimintoihin. (Kerola ym. 2009: 224.) Autistinen lapsi ei useinkaan osaa tehdä yleistyksiä, joten kahdenkeskinen leikki tai tilanne terapeutin ja lapsen välillä ei välity suoraan lapsen luonnollisiin ympäristöihin. Terapian linkittäminen lapsen arkeen vaatii terapeutilta aktiivista soveltamista ja yleistämistä. Taitava terapeutti pyrkii toiminnallaan kehittämään lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta ohjaamalla kokonaistilannetta vanhemman ohjatessa lasta. Mitä nuorempi lapsi on kyseessä, sitä tärkeämpää on, että terapeutti opastaa vanhempia linkittämään terapian lapsen muuhun arkiympäristöön. (Kerola ym. 2009: 224-225.) 7.1 Työskentelytapana soveltava liikunta Lapset eivät liiku ylläpitääkseen terveyttään, vaan koska se on hauskaa. Jotta lapsen elimistö kehittyy suorituskykyiseksi, täytyy sen saada riittävästi ärsykkeitä. Lapsilla tulisi olla mahdollisuus joka päivä juosta ja touhuta uupumiseen saakka. Tällöin lapsen sydän- ja verenkiertoelimistö kehittyy, lihakset vahvistuvat ja koordinaatiokyky paranee. Hikoilemisen, hengästymisen ja uupumisen kautta lapsi tutustuu kehoonsa entistä paremmin. Tämä auttaa häntä myöhemmin ymmärtämään ja luokittelemaan kehonsa viestejä. (Zimmer 2001: 44.) Autistisille lapsille tämä voi olla vaikeaa. Heillä ei ole siihen yhtä paljon mahdollisuuksia kuin muilla ikätovereillaan, sillä autistinen lapsi tarvitsee usein jonkun ohjaamaan hänen toimintaansa. Autistisen lapsen saamat liikuntakokemukset ja uusien taitojen op-

14 piminen kehittävät lapsen minäkäsitystä oikeaan suuntaan. On tärkeä huomioida ja kannustaa lapsen pieniäkin onnistumisia. Karkeamotoriset taidot ovat usein kehittyneet autisteilla eniten. Sosiaaliset, kielelliset, kognitiiviset, omatoimiset, havaitsemisen, jäljittelyn sekä silmän ja käden yhteistyöhön liittyvissä taidoissa on usein eniten ongelmia. (Rintala - Norvapalo 2002: 37). Soveltavan liikunnan suunnittelu alkaa aina sen kohderyhmästä, jossa otetaan huomioon jokaisen ryhmäläisen tarpeet, kehitysvaihe, valmiudet ja kiinnostuksen kohteet. Liikuntatuokiot on tärkeä suunnitella ja järjestää niin, että niiden vaikeusaste perustuu osallistuvien todellisiin kykyihin ja tarpeisiin. Soveltavaa liikuntaa tulisi järjestää lasten normaalin päivätoiminnan yhteydessä. (Heikinaro ym. 1998: 13,14.) Työssämme soveltavalla liikunnalla tarkoitetaan autististen lasten yksilöllistä tasoa huomioivaa liikuntaa. Tässä työssä on pyritty vahvistamaan lapsilla edellä mainittuja; proprioseptiivista, vestubulaarista ja taktiilista aistijärjestelmää soveltavan liikunnan avulla. Liikunta toimii fysioterapeutin apuvälineenä aistijärjestelmien harjaannuttamisessa, integroimalla terapiaa lasten luonnolliseen arkiympäristöön. Lapsille tuotetaan soveltavan liikunnan avulla sensorista integraatiota tukevia harjoitteita. Lasten yksilöllisyys huomioidaan harjoitteissa niin, että harjoitteita on mahdollista soveltaa jokaisen yksilölliset taidot ja tarpeet huomioiden. Näin pyritään säilyttämään jokaiselle lapselle harjoitteiden riittävä vaikeustaso. 7.2 Liikunnan sosio-emotionaalinen merkitys Liikunnan psykomotorinen ajattelutapa on näkemys, jolla soveltavan liikunnan avulla pyritään vaikuttamaan lapsen kehitysprosesseihin niin tukien, kuin myös käynnistäen niitä. Psykomotorinen ajattelutapa lähtee ajatuksesta, että monipuoliset liikunta- ja havaintokokemukset muokkaavat pohjan lapsen persoonallisuuden kehittymiselle. Liikunnan psykomotorisen lähestymistavan tavoitteena on tasapainottaa lapsen persoonallisuutta liikunnan elämysten kautta, kuin myös lapsen motorisia heikkouksia sekä häiriöitä. Psykomotorisen kasvatuksen tarkoituksena on edistää lapsen omatoimisuutta sekä laajentamaa toiminta- ja kommunikaatiotaitoja. (Zimmer 2001: 148-149.)

15 Lasten liikunnalla on suuri vaikutus siihen, miten lapsi suhtautuu ympärillä oleviin läheisiin ihmisiin, sekä millaiseksi ihmiseksi lapsi kokee itsensä. Liikunnassa saadut positiiviset elämykset ja kokemukset muiden kanssa toimimisesta rakentavat pohjaa lapsen fyysisen, kognitiivisen ja sosiaalisen minäkäsityksen syntymiselle. Lisäksi liikunta tarjoaa lapselle väylän oppia ilmaisemaan tunteitaan paremmin. Liikunta on myös keino lapselle purkaa energiaansa hyväksyttävillä tavoilla. Yhdessä muiden kanssa liikkuessaan lapsi saa mahdollisuuden opetella huomioimaan toisia sekä opetella noudattamaan annettuja ohjeita. (Numminen 1996: 13.) Liikunnan ja leikin aikaansaamat kokemukset kehittävät lapsen motorisia taitoja ja kykyjä. Leikin ja liikunnan vaikutukset ulottuvat osin myös fyysismotorista tasoa pidemmälle. Keholla ja kehosta saadut kokemukset, osaamiset, menestyminen, suorituksen rajallisuus ja itsenäistyminen luovat pohjan lapsen minän kehitykselle. Myöhemmin lapsi oppii yhdistämään tekemisensä lopputuloksen omiin kykyihinsä ja osaamiseensa. Tämä on itseluottamuksen perusta. (Zimmer 2001: 21 22.) Jotta lapselle kehittyisi mahdollisimman positiivinen itsetunto, on tärkeää että lapsi saa toimia aktiivisesti. Riittävän suuri toimintavara rajojen ja sääntöjen puitteissa opettaa lapselle kaikkein parhaiten itsenäisyyttä, päätöksentekokykyä sekä oman käyttäytymisen suunnittelua. (Zimmer 2001: 24 25.) 7.3 Autististen lasten liikunnan ohjaaminen Autististen lasten liikunnallinen kuntoutus tulisi aloittaa mahdollisimman varhain. Se tukee lapsen oppimista ja itsenäistymistä, mutta myös parantaa sen hetkistä elämänlaatua. Lapsen jokapäiväisestä kuntoutuksesta vastaavat niin terapeutti, kuin myös lapsen vanhemmat, muut kuntoutukseen osallistuvat terapeutit sekä päivähoitohenkilökunta. (Rintala - Norvapalo 2002: 36.) Autististen lasten liikunnan tulee aina perustua lapsen voimavaroihin, jolloin lapsi saa liikunnasta paljon onnistumisen kokemuksia. Ohjatun liikkumisen tulisi keskittyä lapsen orastaviin, eli tulossa oleviin sekä jo opittuihin taitoihin. Tehtäviä tulisi voida vaikeuttaa taitojen karttuessa. Motoriset taidot ja liikunnalliset kokemukset auttavat autistista lasta

iloitsemaan onnistumisistaan motorisia taitoja vaikeampien asioiden keskellä. (Rintala - Norvapalo 2002: 36-37.) 16 Autistiselle lapselle on tärkeää opettaa perusliikkumisen taitoja, joita ovat esimerkiksi ryömiminen, konttaaminen, kävely, juokseminen ja hyppääminen (Heikinaro ym. 1998: 88). Jotta autistiset lapset hyötyisivät liikuntahetkestä mahdollisimman paljon, se ei saisi tulla heille yllätyksenä. Autistiset lapset voivat reagoida ympäristön ääniin ja tapahtumiin yliherkästi ja näin heikentää heidän keskittymiskykyään. Liikuntatilan tulisi olla mahdollisimman rauhallinen ja vapaa ylimääräisistä ärsykkeistä, jotta lapset voisivat keskittyä kerrallaan vain yhteen tehtävään. Liikuntahetken alku ja loppu tulee osoittaa selkeästi, sekä ohjeiden ja opasteiden on syytä olla mahdollisimman yksinkertaisia. Ohjeiden antoa on hyvä tehostaa esimerkiksi tehtäväkorttien avulla. (Houston- Wilson 2005: 181, 182.) Vuorovaikutustaitojen opettelu ja ryhmään kuulumisen tunne ovat tärkeitä päämääriä autististen lasten liikuntatuokioissa. Jos lapsi ei halua osallistua liikuntatuntiin, tulee se sallia. Sosiaalisesti passiivista autistista lasta on tärkeää rohkaista mukaan toimintaan, sillä hän jää helposti vähälle huomiolle. (Heikinaro ym. 1998: 88.) 8 OPINNÄYTETYÖPROSESSI Opinnäytetyöprosessimme alkoi syksyllä 2008. Lapsuusiän autismin kuntoutusmahdollisuudet kiinnostivat jo siksi, että yhdellä meistä opiskelijoista on autistinen poika, mutta myös siksi, että aihe on tänä päivänä hyvin tärkeä ja ajankohtainen. Asiasta kiinnostui myös kyseisen pojan päiväkodin henkilökunta. He kertoivat jo pitkään kaivanneensa enemmän tietoa ja taitoja, joilla hallita autististen lasten aistipoikkeavuuksien aiheuttamaa käyttäytymistä. Marraskuussa 2008 oli päiväkodissa vanhempainilta, jossa sen hetkinen opinnäytetyöidea esiteltiin. Tämän jälkeen ajatuksena ollut autististen lasten kuntoutus fysioterapeuttisesta näkökulmasta alkoi tiivistyä ja henkilökunnan kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen opinnäytetyömme lopullinen aihe täsmentyi. Ideaseminaari ajoittui joulukuulle 2008, jonka jälkeen työstimme aihetta suunnitteluvaiheella eteenpäin. Pohdimme, millainen opinnäytetyö olisi luonteeltaan ja millä menetelmillä ja työtavoilla se toteutetaan. Suunnitelmaseminaarin (24.2.2009) jälkeen lopullinen aiheen rajaaminen tapahtui yhdessä päiväkotihenkilökunnan kanssa käymiemme keskustelujen avulla.

17 OPINNÄYTE- TYÖ- PROSESSI Ideaseminaari 17.12.2008 Aiheeseen perehtyminen syksy 2008 Tutustumiskäynti 13.1.2009 Teorian kokoaminen Suunnitelmaseminaari 24.2.2009 Haastattelu päiväkotihenkilökunnan kanssa 25.2.2009 Toteutuksen suunnittelu Aiheen rajaaminen Liikuntatuokioiden toteutus 13.3.-12.6.2009 Palautteen purkaminen avoimilla kysymyksillä (alku- vs lopputilanne) Osallistuva havainnointi Aktiivinen keskustelu päiväkotihenkilökunnan kanssa Mahdolliset muutokset sisältöön Prosessin työstäminen kirjalliseen muotoon Valmis kirjallinen tuotos ja liikuntaharjoitteet 13.11.2009 KUVIO 2. Opinnäytetyön eteneminen

8.1 Eettisyys 18 Opinnäytetyössä noudatetaan hyvää tieteellistä käytäntöä (Hirsjärvi - Remes - Sajavaara 2009: 23). Opinnäytetyötä suunniteltaessa ja toteutettaessa on huomioitu työhön osallistuvien lasten asema ja oikeudet, sekä opinnäytetyön tekijöiden vastuut ja velvollisuudet. Ennen toteutusvaiheen aloittamista on määritelty opinnäytetyön tuotosten omistajuutta ja siitä saatujen aineistojen hyödyntämistä ja säilyttämistä koskevat kysymykset. Nämä on määritelty ja kirjattu kaikkien osanpuolten hyväksymällä tavalla ennen toteutuksen aloittamista (Hirsjärvi ym. 2009: 25). Opinnäytetyössä kunnioitetaan lasten, päiväkodin ja päiväkotihenkilökunnan yksityisyyden varjelemista. Lasten yksityisyyden suojelemiseksi lapset on kuvailtu peitenimiä käyttäen. Päiväkodin sekä työhön osallistuvien tahojen nimiä ei tulla julkaisemaan missään työmme vaiheessa. Jotta tiedonhankintatavat ja toteutusjärjestelyt eivät aiheuttaisi eettisiä ongelmia, huomioidaan työssä ihmisarvon kunnioittaminen (Hirsjärvi ym. 2009: 25). Työssä kunnioitetaan työhön osallistuvien osapuolten itsemääräämisoikeutta antamalla heille mahdollisuuden päättää, haluavatko he osallistua toteutukseen, ja missä määrin. Henkilöiden, tässä tapauksessa lasten vanhempien, suostumus kerättiin hyvänkäytännön mukaisesti kirjallisessa muodossa. Opinnäytetyön lopussa on liitteenä lähetetyt lupakirjeet lasten vanhemmille. (Katso Liitteet 1 ja 2). 8.2. Aiheeseen perehtyminen Ennen toteutusvaiheen suunnittelua tutustuimme autismiin käsitteenä kirjallisuuden avulla sekä vierailimme Autismi- ja aspergerliitossa. Etsimme ajantasaista ja tutkittua tietoa kirjallisuudesta. Tutustuimme myös dvd- ja videomateriaaliin autismi- ja asperger lasten kuntoutuksesta. Näiden pohjalta lähdimme kokoamaan keinoja, joilla liittää fysioterapeuttista asiantuntijuutta soveltavaa liikuntaa välineenä käyttäen autististen lasten arkeen ja päiväkotitoimintaan. Ensimmäisen kerran kävimme tutustumassa päiväkotiin, sen tiloihin, lapsiin ja hoitohenkilökuntaan 13.1.2009. Tuolloin lastentarhanopettaja esitteli meille päiväkodin toi-

19 mintaa, ryhmän päivittäiset rutiinit sekä viikko-ohjelman. Seurasimme myös lapsilla päivittäin toteutuvan aamupiirin, jolloin saimme tarkkailla lapsia; heidän tapaansa toimia ja kommunikoida. Lastentarhanopettaja kertoi meille lasten saamista sen hetkisistä puhe-, toiminta- ja musiikkiterapioista. Ennen toista päiväkotiin tutustumiskäyntiä lähetimme lasten vanhemmille kirjeen, jossa kerroimme tulevasta opinnäytetyöprosessistamme. Kirje laadittiin opinnäytetyön sen hetkisen suunnitelman pohjalta. Samalla anoimme kirjallisesti lupaa vanhemmilta lapsen osallistumisesta opinnäytetyöhömme. Toinen tutustumiskäynti päiväkotiin tapahtui 25.2.2009, jolloin perehdyimme avustajien opastuksella perusteellisemmin lapsien yksilölliseen taustaan. Päiväkotikäynnin lopuksi kävimme tutustumassa päiväkodin tiloihin laajemmin, päiväsaliin sekä käytettävissä oleviin välineisiin. Yhdessä henkilökunnan kanssa päätimme, että lasten avustajat ohjaisivat lapsia liikuntatuokioiden aikana. Tällöin lapsilla olisi mahdollisuus keskittyä itse liikuntatuokioon, kun tukena olisi tuttu ja turvallinen aikuinen. 8.3 Opinnäytetyössä käytetyt menetelmät ja työtavat Laadultaan opinnäytetyö on toiminnallinen. Toiminnallisella opinnäytetyöllä tavoitellaan käytännön toiminnan ohjeistamista tai opastamista ammatillisella kentällä. Toiminnallisen opinnäytetyön lopullisena tuotoksena syntyy aina jokin konkreettinen tuote, tässä tapauksessa päiväkotihenkilökunnan käyttöön kootut liikuntaharjoitteet. Toiminnallisessa opinnäytetyössä tuote tai tapahtuma toteutetaan aina kohderyhmälähtöisesti. Tavoitteena on ihmisten osallistuminen toimintaan ohjeistuksen avulla. Täsmällisellä opinnäytetyön kohderyhmän määrittämisellä pystytään myös rajaamaan työtä. (Vilkka - Airaksinen 2003: 9, 38, 40.) Tässä työssä pyrittiin kohderyhmälähtöisesti selvittämään, soveltuvatko kootut liikuntaharjoitteet autistisille lapsille. Toteutukseen etsittiin fysioterapiassa soveltavan liikunnan avulla tehtäviä, sensorista integraatiota tukevia harjoitteita. Kootut harjoitteet toteutettiin yhdessä lasten ja päiväkotihenkilökunnan kanssa. Harjoitteiden soveltuvuutta lapsille arvioitiin osallistuvan havainnoinnin lisäksi päiväkotihenkilökunnalta kerätyn kirjallisen palautteen avulla.

20 Käytännöt toiminnallisen opinnäytetyön merkityksessä ovat usein väljemmät kuin tutkimukseen pohjautuvassa opinnäytetyössä. Toiminnallisessa opinnäytetyössä tehtävä selvitys pohjautuu usein vain vähän tai ei ollenkaan puhtaasti teoriaan. (Vilkka Airaksinen 2003: 51.) Opinnäytetyö on myös osin sovelletusti kvalitatiivinen, sillä aineiston keräämisen keinona käytettiin lomakehaastattelua päiväkotihenkilökunnalle. Tiedonkeruutapana käytettiin avoimia kysymyksiä. Avoimissa kysymyksissä esitetään ainoastaan kysymys ja vastaajalle jätetään tyhjä tila vastausta varten. (Hirsjärvi ym. 2009: 193; Vilkka Airaksinen 2003: 63.) Näillä kysymyksillä pyrittiin keräämään tietoa lasten käyttäytymisestä ja toiminnasta, sekä päiväkotihenkilökunnan subjektiivisista kokemuksista liikuntatuokioista kokonaisuudessaan. 8.4 Liikuntatuokioon osallistuneet lapset Päiväkotiryhmään kuului kuusi autistista lasta. Lapset olivat iältään 3-7 -vuotiaita. Ennen liikuntatuokion sisällön suunnittelua ja harjoitteiden valitsemista kävimme henkilökunnan kanssa keskustelua jokaisesta lapsesta yksilöllisesti. Kiinnitimme huomiota lasten mahdollisiin aistien yli- ja aliherkkyyksiin. Keskustelimme myös niin lapsille mieluisista, kuin myös ahdistavista tai pelottavista toiminnoista. Näiden pohjalta pyrimme sisällyttämään liikuntatuokioon toisaalta harjoitteita, joista löytyisi jokaiselle ainakin yksi mieluisa ja houkuttava toiminta, mutta toisaalta myös sellaisia, jotka rohkaisisivat lapsia kokeilemaan itselleen hankalia tai ahdistavia asioita turvatussa ja hyväksyvässä ympäristössä. Jokaisen lapsen yksilöllisyys tuli huomioida ryhmää toteutettaessa ja jokaisen kohdalla tuli huomioida lapsen kokonaistilanne. Kaikki tämä sisälsi lapsen yksilöllisen kommunikointikyvyn, kielelliset valmiudet, motoriset taidot ja älyllisen tason. Näiden pohjalta pyrimme muun muassa kuvien ja lorujen avulla auttamaan lapsia hahmottamaan tapahtumajärjestystä liikuntatuokioiden aikana, sekä liittämään harjoitteet luonnolliseksi osaksi päivä- ja viikko-ohjelmaa.

8.5 Opinnäytetyön toteutuksen suunnittelu 21 Opinnäytetyön tavoitteena oli koota turvallisia, kannustavia ja vaikeustasoiltaan sopivia sekä sovellettavissa olevia sensorista integraatiota tukevia liikuntaharjoitteita autistisille lapsille. Tutustuttuamme päiväkodin autististen lasten ryhmään, henkilökuntaan sekä käytettävissä oleviin tiloihin ja välineisiin, aloimme pohtia ja suunnitella kohderyhmällemme parhaiten soveltuvia harjoitteita. Harjoitteet ovat sellaisia, joita päiväkotihenkilökunta voi jatkossa itsenäisesti toteuttaa lasten kanssa omalla välineistöllään, ajasta tai tilanteesta riippumatta. Ennen toteutusjakson alkua esittelimme osalle henkilökuntaa suunnittelemamme harjoitteet, jotta heillä olisi alustava käsitys liikuntatuokioiden sisällöstä. Lapsille järjestämämme liikuntatuokion sisällyttäminen lasten viikko-ohjelmaan onnistui hyvin. Ryhmällä oli perjantaiaamuisin käytössään päiväkodin päiväsali, jossa ryhmä oli aiemmin viettänyt liikuntahetkiään. Liikuntahetket olivat koostuneet lasten omista kiinnostuksen kohteista, ilman suurempaa tavoitteellista ohjausta. Aiempien liikuntahetkien tilalle suunnittelimme liikuntatuokion, joka sisälsi alkulaulun, sensorista integraatiota tukevia sovellettavissa olevia liikuntaharjoitteita, rentoutumisen sekä loppulaulun. Laulurituaaleilla halusimme havainnollistaa lapsille tuokion kulun. Niitä käyttäen halusimme tehdä tuokiosta lapsille tutun ja turvallisen, omaan viikko-ohjelmaan kuuluvan kokonaisuuden. Halusimme toteuttaa liikuntatuokion ainakin 10 kertaa kevään 2009 aikana, jotta ryhmästä tulisi mahdollisimman normaali osa lasten arkea. Suunnittelimme liikuntatuokioiden toteutuksen ajoittuvan maalis-kesäkuun 2009 ajan jaksolle, jonka jälkeen avustajat voivat jatkaa omatoimisesti liikuntatuokion ja harjoitteiden toteuttamista yhdessä lasten kanssa. Liikuntatuokion suunnittelimme kestävän 20 30 minuuttia, jotta lapset jaksaisivat keskittyä ja heidän mielenkiintonsa säilyisi tuokion loppuun saakka. 8.6 Liikuntatuokion ja harjoitteiden toteutus Liikuntaharjoitteet toteutettiin pitämällä lapsille liikuntatuokio kerran viikossa kolmen kuukauden ajan, yhteensä 12 kertaa ajalla 13.3. 12.6.2009. Näistä 12 kerrasta olimme mukana ohjaamassa kymmenen. Henkilökunta toteutti liikuntatuokion kaksi kertaa itse-

22 näisesti, jolloin heillä oli mahdollisuus harjoitella tuokion toteuttamista ilman ohjausta. Liikuntatuokion alkua havainnollistettiin lapsille kuvakortin avulla ennen päiväsaliin siirtymistä. Liikuntatuokio alkoi pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat -alkulaululla, jossa tarkistettiin aiheen mukaisesti kaikki kehon osat. Alkulaulun jälkeen siirryimme lasten ja avustajien kanssa kiertämään eripuolille päiväsalia sijoitettuja liikuntaharjoitepisteitä. Ohjasimme avustajia harjoitteiden toteuttamisessa lasten kanssa tarpeen mukaan. Lisäksi seurasimme harjoitteiden onnistumista. Osa harjoitteista, kuten kieriminen alamäkeen, vaati aluksi kahden aikuisen ohjausta. Harjoitteen tullessa tutummaksi, pyrimme minimoimaan ohjausta mahdollisuuksien mukaan. Harjoitteiden jälkeen teimme loppurentoutuksen yhdessä lasten ja avustajien kanssa. Lopuksi laulettiin loppulaulu, jossa toivotettiin jokaiselle mukana olleelle hei hei. Kokosimme tuokiossa käyttämämme liikuntaharjoitteet yhteen, jotka tulevat jatkossa jäämään päiväkotihenkilökunnan käyttöön. Harjoitteista oli mahdollista valita jokaiselle toteutuskerralle sisältö. Alkuun pyrimme pitämään tuokion mahdollisimman toistuvana, jotta tilanteesta tulisi lapsille tuttu ja turvallinen. Muutaman toteutuskerran jälkeen muutimme tuokion sisältöä tuomalla mukaan jonkin uuden harjoitteen. Jotta hoitohenkilökunta olisi omaksunut harjoitteet ja niiden oikeanlaisen toteutustavan, ohjasimme tuokioiden aikana tarpeen mukaan henkilökuntaa lasten kanssa toimimisessa. Pyrimme resurssien mukaan jakamaan päiväkotiryhmän lapset kahteen pienempään ryhmään. Tällöin lapsilla olisi riittävän rauhallinen ympäristö ja tarpeeksi tilaa tutustua tuokioiden sisältöön, sekä keskittyä harjoitteiden suorittamiseen. Harjoitepisteet sijoitettiin eri puolille päiväsalia niin, että kukin lapsi pystyi valitsemaan haluamansa kiertojärjestyksen mielenkiintonsa mukaan. Harjoitepaikkoja suunniteltaessa huomioimme sen, että lapsilla olisi mahdollisuus seurata ja mallintaa jatkuvasti toisten lasten toimintaa harjoitteiden aikana. Tätä kautta halusimme tarjota lapsille mahdollisuuden kerätä uskallusta kokeilla itselle hankalia tai pelottavia harjoitteita. Toteutusprosessin edetessä pyrimme tarpeen mukaan kehittämään harjoitteiden laatua ja soveltuvuutta kohderyhmällämme. Kävimme päiväkotihenkilökunnan kanssa aktiivista keskustelua läpi toteutusvaiheen heidän odotuksistaan, kokemuksistaan ja toiveistaan. Toteutusvaiheen lopuksi keräsimme henkilökunnalta palautteen toteutuksesta avoimilla kysymyksillä. Näillä halusimme saada konkreettisesti esiin henkilökunnan kokemuksia