Työpaikka oppimisympäristönä opiskelu koulutuksen ja työelämän rajapinnoilla NeMo2-tutkimushanke 30.5.2018, Tampere Heta Rintala (heta.rintala@tut.fi) Laura Pylväs (laura.pylvas@uta.fi) Eija Lehtonen (eija.lehtonen@tut.fi) #nemo2
Päivän kulku Miksi reformi? Ja millainen työpaikka on hyvä oppimisympäristö? Heta Rintala Kahvitauko (noin klo 13.20) Opiskelijoiden itseohjautuvuuden ja osallisuuden tukeminen oppilaitoksessa ja työpaikalla Laura Pylväs Ammatillinen opettaja ja työelämäyhteistyö Eija Lehtonen Loppukoonti
NeMo2-tutkimushanke 2017-2019 Osa-alueet: 1) Ammatillinen opettaja ja työelämäosaaminen 2) Työpaikalla tapahtuvan oppimisen pedagogiikka 3) Opiskelijan itsesäätelyvalmiudet ammatillisen osaamisen kehittymisessä Rahoitus: Tampereen kaupungin oppisopimusrahasto www.pglresearch.fi http://pglresearch.fi/research-projects/nemo/
NeMo1- ja NeMo2-hankkeiden aineistot Kvantitatiivinen tutkimus Survey-aineisto (N=1559): Vastaajina ammatillisen koulutuksen opiskelijat (oppisopimusopiskelijat n=305) Vastaajista naisia 914 (58,6 %), miehiä 645 (41,4 %), vastaajien ikä vaihteli välillä 16 64 vuotta (M=25.4, SD=11.609) Kvalitatiivinen tutkimus Haastatteluaineistot: 1) WorldSkills -kilpailijat, verrokkityöntekijät, työnantajat (N=54) 2) Oppisopimusjohtajat (N=10) 3) Haastatteluaineisto työpaikoilta (N=40): 10 työpaikkaa, jokaisesta haastateltu yhtä työnantajaa, oppisopimusopiskelijaa, työpaikkakouluttajaa ja kollegaa, aloina sosiaalija terveysala sekä tekniikan ala (metalliala, rakennusala) 4) Haastatteluaineisto ammatillisesta koulutuksesta (N=72): oppisopimusopiskelijat (n=15), oppilaitosmuotoisen ammatillisen koulutuksen opiskelijat (n=18), työpaikkakouluttajat (n=14), kollegat (n=12), ammatilliset opettajat (n=13), aloina sosiaali- ja terveysala, tekniikan ala, liiketalous
Työpaikka oppimisympäristönä miksi? Ilmiöt Akateeminen noste (ns. academic drift / academisation) Akateemisten perinteiden jäljittely nähdään tavoiteltavana, lopulta käytännölliseksi tarkoitettu tieto erkanee käytännöstä (Harwood, 2010) Työelämälähtöinen oppiminen ja työllistettävyys voidaan nähdä ilmiön vastailmiönä (Virolainen & Stenström, 2014) Työn murros Megatrendien (globalisaatio, automatisaatio, robotisaatio ) seurauksena työpaikkoja syntyy ja häviää, rutiininomaista tai fyysistä työtä tekevillä on muita suurempi riski päätyä matalapalkka-aloille tai työttömäksi Myös Suomessa työmarkkinat polarisoituvat, jolloin yhä useampi on pieni- tai korkeapalkkaisissa tehtävissä, korkeakoulutus nähdään yhä tärkeämpänä (esim. Asplund ym. 2015; Maczulskij & Kauhanen, 2016) Rintala, H., & Nokelainen P. (2018). Työn murros haastaa ammatillisen koulutuksen. Talous&Yhteiskunta, 46(2), 56 60.
Työpaikka oppimisympäristönä miksi? Koulutuspolitiikka Elinikäinen oppiminen Yksilön mahdollisuus oppia ja uudelleenkouluttautua, toisaalta myös yksilön vastuu omasta oppimisesta ja sopeutumisesta yhteiskunnan ja työelämän tarpeisiin (Saari, 2016) Nuoriso- ja työllisyyspolitiikka Oppisopimuskoulutuksen ja työpaikalla tapahtuvan oppimisen edistäminen merkittävä osa Euroopan unionin työllisyys- ja nuorisopolitiikkaa, keskiössä nuorten pääsy työelämään (European Commission, 2015)
Työpaikka oppimisympäristönä miksi? Koulutuspolitiikka Nuoriso- ja työllisyyspolitiikka Tänä vuonna Euroopan neuvoston suositus laadukkaan ja tehokkaan oppisopimuskoulutuksen puitteista (European Commission, 2018) Mitä koulutuksen laatu on? Vastaavuutta rahalle (tehokkuus yhdistettynä laadukkuuteen, mittarit) Toimintavarmuutta, häiriöttömyyttä, tasalaatuisuutta (koulutus nähdään prosessina, jossa tavoitteena häiriöttömyys ja tasalaatuisuus, millainen tuote tavoiteltava?) Tarkoitukseen sopivuutta (etukäteen asetettujen tavoitteiden saavuttaminen, esim. opetuksen sopivuus asiakkaan tarpeisiin tai oppilaitoksen toiminnallisten tavoitteiden täyttyminen) Muutosta, vaikuttamista toimintaan (opiskelijoissa tapahtuva muutos (= oppiminen) tai organisaation tuloksellisuuden parantaminen) Poikkeuksellisen korkeakouluokkaista toimintaa (voidaan tunnistaa, mutta ei mitata) (Hämäläinen, 1993; Saarinen, 1993 ja Raivola, 1998 Ojalan ja Vartiaisen (2006) mukaan)
Työpaikka oppimisympäristönä miksi? Oppiminen Asiantuntijuuden kehittyminen edellyttää yksilöltä teoreettista ja käytännöllistä tietoa ja itsesäätelytietoa (metakognitio, reflektiivinen tieto) sekä näiden integrointia (Tynjälä, 2008) Oppiminen työssä on myös vahvasti yhteisöllistä, asiantuntijuuden kehittymistä voidaan tarkastella myös osallistumisena käytäntöyhteisöjen toimintaan (Lave & Wenger, 1991)
Työpaikka oppimisympäristönä on Oppimisen näkökulmasta merkittävä Opiskelijat kokevat oppivansa erityisesti työpaikalla ja -yhteisössä (esim. Rintala, Nokelainen, & Pylväs, 2017) Lisäksi tarvitaan myös oppilaitosta, jossa työssä opittua voidaan täydentää ja laajentaa (esim. Aarkrog, 2005; Harris, Simons, Willis, & Carden, 2003) Opiskelijalle haastava Opiskelijalta edellytetään aktiivista roolia, itseohjautuvuutta ja motivaatiota (esim. Pylväs, Nokelainen, & Rintala, 2017) Opiskelija on ainakin aluksi yhteisön ulkokehällä, mahdollisuus vähittäiseen siirtymiseen kohti täysivaltaista jäsenyyttä? (esim. Akkerman & Bakker, 2012) Oppimismahdollisuuksiltaan vaihteleva Aluekohtaisia eroja (esim. Aho & Mäkiaho, 2014) Merkittäviä alakohtaisia eroja (alan perinteet, työnkuvat, työturvallisuus jne.) (ks. esim. Virtanen, 2013) Suuria työpaikkakohtaisia eroja (esim. jaottelu oppimista mahdollistaviin ja rajoittaviin oppimisympäristöihin) (Fuller & Unwin, 2004)
Työpaikka oppimisympäristönä 4 casea Oppisopimus: sosiaali- ja terveysala Hoivakoti Ei mahdollisuuksia ammatilliseen kehittymiseen, rutiinien seuraaminen Ei sosiaalista tukea: ideoiden hylkääminen, lannistuminen Oppiminen pinnallisesti strukturoitu Oppilaitos: sosiaali- ja terveysala Useat yhteisöt Mahdollisuus harjoitella taitoja, pääsy vaativampiin tehtäviin Vahva sosiaalinen tuki, mallintaminen Henkilökohtaisten tavoitteiden asettaminen Opetussuunnitelma muutettu konkreettisiksi tehtäviksi Oppisopimus: rakennusala Suuri yritys, jossa selkeä työnjako ja hierarkia (ei-toivottu työ) Mahdollisuus harjoitella tehtäväkohtaisia taitoja itsenäisesti, ei mahdollisuuksia tarkkailla, oppiminen yrityksen ja erehdyksen kautta Ei tehtävien poluttamista, ohjausta tai suunnittelua Oppilaitos: maanrakennusala Pääasiassa perheyrityksessä Mahdollisuus työskennellä autonomisesti Suunnittelematon opintopolku: asiakkaiden tarpeet määrittävät Yrityskohtaisia vaatimuksia oppilaitokselle 6.6.2018 11
Työpaikalla tapahtuvan oppimisen hyvät käytännöt Havainnointi, harjoittelu, yhdessä työskentely, selittäminen, reflektoinnin tukeminen, materiaalit Vastuiden ja roolien määrittely Ohjaus Työpaikkaohjaajan ja työyhteisön toteuttama monipuolinen ohjaus ja sosiaalinen tuki Työelämäpedagogiikka Osallistuminen Opiskelijan mahdollisuus osallistua työyhteisön toimintaan ja merkitykselliseen työhön Työnkuvan, tehtävien määrittely Sopiva itsenäisyys, vastuu Pohdinta Millaisia alakohtaisia eroja näihin käytäntöihin liittyy opiskelijan, työpaikan tai esim. ammatillisen opettajan näkökulmasta? Osallisuus Opiskelijan odotusten ymmärtäminen ja niihin vastaaminen Opiskelijan tunne kuulumisesta työyhteisöön, työyhteisön hyväksyntä ja opiskelijan tunnustaminen työyhteisön jäsenenä Tuki, kannustava ympäristö Rintala, H., Pylväs, L., & Nokelainen, P. (2017). Oppisopimusopiskelijan osallisuus työyhteisössä. Teoksessa A. Toom, M. Rautiainen, & J. Tähtinen (toim.), Toiveet ja todellisuus kasvatus osallisuutta ja oppimista rakentamassa 6.6.2018 (ss. 317 334). Suomen kasvatustieteellinen seura. 12
Opiskelijan itsesäätely ja itseohjautuvuus
Oppimisen edellytykset opiskelijalta? Ohjaus Osallistuminen Opiskelija - itsesäätely Havainnointi, harjoittelu, yhdessä työskentely, selittäminen, reflektoinnin tukeminen, materiaalit Vastuiden ja roolien määrittely Työpaikkaohjaajan ja työyhteisön toteuttama monipuolinen ohjaus ja sosiaalinen tuki Opiskelijan mahdollisuus osallistua työyhteisön toimintaan ja merkitykselliseen työhön Työnkuvan, tehtävien määrittely Sopiva itsenäisyys, vastuu Osallisuus Opiskelijan odotusten ymmärtäminen ja niihin vastaaminen Opiskelijan tunne kuulumisesta työyhteisöön, työyhteisön hyväksyntä ja opiskelijan tunnustaminen työyhteisön jäsenenä Tuki, kannustava ympäristö
Itsesäätely Ammatillinen osaaminen: teoreettisen tiedon, käytännöllisen tiedon ja itsesäätelytiedon integraatio (Virtanen & Tynjälä, 2008; Collin & Tynjälä, 2003) Kyvykkäiden oppijoiden on tutkimuksen mukaan todettu tarkkailevan ja hallitsevan kolme itsesäätelyn osa-aluetta (Kitsantas & Zimmerman, 2002; Zimmerman, 1989, 1998; Zimmerman & Kitsantas, 2005) Motivaatio auttaa suuntaamaan kiinnostusta, näkemään vaihtoehtoja ja tekemään päätöksiä, pitkäjänteisyys päätösten toteuttamisessa (mm. Corno, 1989) ja itsereflektio kokemusten ja ajatusprosessien arvioinnissa (mm. Bandura, 1986).
halu oppia, aloitteellisuus, kiinnostus ammattialaa kohtaan MOTIVAATI O Itsesäätely osana ammatillista osaamista oman osaamisen tarkkailu, osaamistason ymmärtäminen PITKÄ-JÄNT EISYYS ITSEARVIOINTI Periksi-antamatt omuus, tarkkuus, huolellisuus, keskittyminen
Itsesäätelyn tukeminen Suhtautuminen omaan osaamiseen, oppimiseen ja ympäristöön Onnistumisten/epäonnistumisten käsittely -> omiin kykyihinsä luottavat henkilöt pitkäjänteisempiä pyrkiessään kohti tavoitteita (Bandura, 1986; Weiner, 1974) Oman osaamistason tunnistaminen Tehtävien vaativuuden arviointi ja tavoitteiden asettaminen Oppimisprosessin seuraaminen ja arviointi Oppimiseen vaikuttaneiden tekijöiden tarkastelu (alakohtaisen osaamisen rinnalla) Keskeisiä kysymyksiä: Milloin tavoitteet saavutettu? Miten suoritusta arvioidaan? Mitkä tavoitteet on saavutettu? Mitä asiasisältöjä opin? Mitkä asiat vaikuttivat oppimisprosessiin? (mm. Zimmerman, 2000)
Koska on välillä niit tilanteita, et siel lukee oppisopimus-papereissa et tämmösiä ja tämmösiä tavotteita olis ja sit sä mietit et eihän ne kohdennu yhtään tänne. Mut jos sul ois aikaa, niin sä pystyisit vähän lähteen rakentaan niitä. (työpaikkakouluttaja)
Minäki oon näyttäny kädestä pitäen että miten se menee. Ja oon siinä lähellä kertomassa ohjeita koko ajan. Ja arvioin sitte että voinko jäädä vähän sivumpaan siitä. En oo äänessä enää, oon vaan lähellä. Ja annan palautteen sitten ku se on valmis se työ. (työpaikkakouluttaja)
Oppimisen säätely: osallistuminen 1. Tarve tuntea itsensä päteväksi -> palautteen tärkeä merkitys 2. Tarve sosiaaliseen osallistumiseen -> kiinnostus opiskelijan työskentelyyn 3. Tarve tuntea olevansa autonominen ja voivansa vaikuttaa asioihin (Deci & Ryan, 2000) Oppimisen säätelyn ja kognitiivisten kykyjen vahvistaminen oppijat myös tiedonlähteinä ja tuottajina Yhteisöllinen tiedonrakentaminen ja innovatiivinen tietoyhteisö edistävät dynaamisen asiantuntijuuden kehittymistä (Hakkarainen, Palonen, & Paavola, 2002) Keskeisiä kysymyksiä: Millaista (positiivista) palautetta opiskelija saa osaamisestaan? Ketkä osoittavat kiinnostusta opiskelijan oppimista ja osaamista kohtaan? Miten opiskelija itse näkee kuuluvansa/osallistuvansa työyhteisön toimintaan ja ohjaustilanteisiin?
Ehkä siinäki se et ohjaajan pitää mun mielest pystyy antaan välillä rauha ja sitä tilaa ehkä tehä jopa niit virheitä. Et ei saa olla liian läsnäkään myöskään. Ja antaa vähän sitä, ainaki mulle sitä ajatteluaikaa ja hajurakoo. (opso-opiskelija)
Avaimia itseohjautuvuuteen. Valmiudet motivaation, tunteiden ja tiedollisten prosessien säätelyyn. Ymmärrys oppimisstrategioiden ja oppimistulosten välisestä yhteydestä. Aktiivisuus, tavoitteellisuus ja pitkäjänteisyys erilaisten oppimisstrategioiden hyödyntämisessä. Kyky oppimisen säätelyyn yhdessä muiden toimijoiden kanssa Myös opiskelijoille pedagogisia työkaluja voidakseen toimia itse omina opettajinaan pitkän ja muuttuvan työuran varrella.
Ammatillinen opettaja ja työelämäyhteistyö
Ammatillisten opettajien rooleja työelämäyhteistyössä Rajoittunut toimijuus Nöyrä ja alistuva asenne, konfliktien välttäminen Laaja-alainen toimijuus Ylpeys omasta työstä ja ammattitaidosta, rohkeus ja halu puuttua, työelämäyhteistyö omaa työtä rikastava tekijä Moniulotteinen toimijuus Tutkii työelämän tarpeita ja kehittää omaa työtään sen mukaan, sillanrakentajana koulutuksen ja työelämän välissä Tilanteittain vaihteleva toimijuus Oman ammatillisen osaamisen korostaminen -> kunnioituksen saavuttaminen, työelämäyhteistyö oman ammatillisen kehittymisen välineenä, toisaalta ei näe roolia työelämän käytäntöjen kehittäjänä Suhteen mukaan muotoutuva toimijuus Rooli vaihtelee sen mukaan, miten näkee oman suhteensa työpaikkaan: varovaisuus aktiivinen kehittävä ote (Vähäsantanen, Saarinen & Eteläpelto 2009)
Ammatillinen opettaja työpaikalla järjestettävän koulutuksen tukijana Ammatillinen opettaja Havainnointi, harjoittelu, yhdessä työskentely, selittäminen, reflektoinnin tukeminen, materiaalit Vastuiden ja roolien määrittely Ohjaus Työpaikkaohjaajan ja työyhteisön toteuttama monipuolinen ohjaus ja sosiaalinen tuki Osallistuminen Opiskelijan mahdollisuus osallistua työyhteisön toimintaan ja merkitykselliseen työhön Työnkuvan, tehtävien määrittely Sopiva itsenäisyys, vastuu Opiskelijan odotusten ymmärtäminen ja niihin vastaaminen Osallisuus Opiskelijan tunne kuulumisesta työyhteisöön, työyhteisön hyväksyntä ja opiskelijan tunnustaminen työyhteisön jäsenenä Tuki, kannustava ympäristö
Työpaikalla tapahtuvan ohjauksen tukeminen Uskallus ottaa asioita puheeksi Se vaatii tietenkin rohkeutta tarttua asioihin. Sitä et uskaltaa sanoa, mut myöskin kykyä kuunnella. [ ] Mut sitten jos ilmenee jotain, niin sit myös ottaa se asia esille. Mä en oo sinisilmäinen et mä uskon [ ] että ihmisten kokemukset voi olla niin erilaisia. Et joku muu on voinu kokee jonkun tilanteen ihan jollain toisel tavalla. Ehkä siinäkin auttaa elämänkokemus että on jo nähny monenlaista. Avoimin mielin pitää olla. Ja sit kunnioitus kuitenkin että muutkin osaa jotain kuin minä. (Ope, sote-5) Keskeisiä kysymyksiä: Opettajan rooli työpaikkaohjaajan ja työyhteisön tukena? Opettajan mahdollisuudet vaikuttaa ohjauksen laatuun? Vastuiden ja roolien määrittely?
Tuki palautteen antamisessa ja muissa ohjauksen käytännöissä Mä ihan kysyn puolin ja toisin että mitäs palautetta heillä ois toisilleen annettavaksi, heillä voi olla että he puhuvat paljonkin, ja se sit kyllä siitä haistaakin että minkälainen [naurahtaa] yhteistyö heillä on. Mut sit jos on niin että he ei paljon palautetta anna puolin ja toisin niin siinä on sit vähän pakko antaa ees vähän kun tulee ope joka sanoo että miten menee ja mikä menee hyvin ja mitä toivosit lisää tai mitä toivosit vähemmän. (Ope, sote-2)
Ohjauksen tukemista haastavia tekijöitä Resurssit Pelko ottaa asioita puheeksi Kokemus ettei voi ottaa asioita puheeksi Työnantajan haluttomuus yhteistyöhön jos opiskelija tuo mulle tietoon että esimerkiks työpaikalla ei anneta käyttää aikaa tutkintosuoritusten suunnitteluun tai arviointiin tai ei toteuteta näyttöjä. [ ] Niin, se että mä lähtisin työpaikalle haastamaan sitä työnantajaa niin se on aina se oppisopimusopiskelija joka kärsii. Että se siin on vähän se hankaluus et se osuu aina sen nilkkaan jos sitä työnantajaa lähdetään viemään tilille siitä omast toiminnasta. Että ollaan vähän niin ku kädettömiä niissä tilanteissa. (Ope, lita-4)
Osallistumisen tukeminen Järjestelmään liittyvä osaaminen opintojen kokonaisuus, tavoitteet, tutkintosuoritukset Tietysti sen opetussuunnitelman hallintaa et mitä ne käytännössä tarkottaa. Elikä se, et mitä on sitä koulun puolta että mitä siinä tutkinnon osassa tarkottaa se että mitä on vähintään osattava (Ope, lita-1) Keskeisiä kysymyksiä: Opiskelijan osallistuminen työhön ja työyhteisön toimintaan? Monipuolinen työnkuva, sopiva itsenäisyys ja vastuu ammatillisen opettajan mahdollisuus vaikuttaa?
Opiskelijan ja työpaikan tarpeiden tunnistaminen ja yhteensovittaminen Se että kuuntelee niit työpaikan toiveita ja mitä heil on kerrottavaa. Ja että osaa selkeesti tuoda sitten esille sen mitä se tutkinto vaatii ja mitä se heiltä [työnantajana] vaatii. (Ope, lita-3) Siinäkin yrittää olla semmonen, ettei vaan jäykästi jotain sääntöjä tökötä siihen et nyt näin mennään vaan yrittää luovia myös työnantajan toiveiden mukaan et kaikki olis vähän tyytyväisii. (Ope, sote-4)
Tietämättömyyden voi kääntää vahvuudeksi rohkeus puuttua Mähän en oo ollu koskaan päiväkodis töissä niin mun on kauheen helppo mennä päiväkotiin kun mul ei oo semmost asetelmaa että mä tietäisin kaikki. [...] Mä havainnoin siel koko ajan. Esimerkiksi eilen yhdessä päiväkodissa, voin ihmetellä että miten tää nyt tälleen on opiskelijan kans, et miks hänen pitää yhtäkkii hypätä tonne ja tonne. Et miksei hän voi nyt olla tässä ja keskittyy näihin tavoitteisiin. Ja must tuntuu et jos mä oisin vaikka lastentarhaopettaja, et jos mä oisin heidän kollegansa niin mä en tiedä oisko se yhtä helppoo mulle. Mut nyt mä ajattelen et mä oon vähän niin ku muulta planeetalta, niin mä voin viestittää ihan mitä tahansa. [naurahtaa] Mä koen sen rikkautena. (Ope, sote-5)
Osallisuuden tukeminen Ammatin vastaaminen opiskelijan odotuksiin oman (tuoreen) työkokemuksen ja työelämäyhteistyön tuottama tietoisuus ammatista Jos mun pitäis opettaa sitä kasvatustieteen maisterin tutkinnolla jossa pääaine on ollu erityispedagogiikka, [...] niin emmä tiiä mitä mä opettaisin. Kyl mä ajattelen et se et on itsellä vahva työelämäosaaminen niin se on ammatillises oppilaitokses kyllä tosi tärkee asia. (Ope, sote-5) Keskeisiä kysymyksiä: Ammatin vastaaminen opiskelijan odotuksiin? Työpaikan tarjoamien oppimismahdollisuuksien vastaaminen odotuksiin? Työpaikan tuki, kannustava ympäristö työyhteisön tukeminen?
Työelämäyhteistyön avaimia Verkostoituminen, suhteiden rakentaminen työelämään Oma käytännön työkokemus työelämäyhteistyön tukena Vuorovaikutustaidot Pedagogiset taidot Uskallus ottaa asioita puheeksi, rohkeus puuttua Me ei olla mitään kynnysmattoja mille kaikki käy [naurahtaa], kun ei kerran voi käydä, täytyy olla jämäkkä mut kauheen ystävällinen ja yhteistyökykyinen. (Ope, sote-2) Tässä mennään koulu ja sitte nää firmat, ollaan samaa verkostoa, se on hirveen tärkee. (Ope, rak-3)
Julkaisuja Mikkonen, S., Pylväs, L., Rintala, H., Nokelainen, P., & Postareff, L. (2017). Guiding workplace learning in vocational education and training: A literature review. Empirical Research in Vocational Education and Training, 9(9). https://doi.org/10.1186/s40461-017-0053-4 Nokelainen, P., Rintala, H., & Pylväs, L. (2018). Apprentices' Adaption and Innovation Styles in relation to Dimensions of Workplaces as Learning Environments. In Moreno Herrera, L., Teräs, M., & Gougoulakis, P. (eds.), Emerging issues in vocational education & training: Voices from cross-national research (pp. 370 388). Stockholm: Stockholm University Press. Pylväs, L., Rintala, H., & Nokelainen, P. (2017). Integration for holistic development of apprentices competences in Finland. Accepted for publication in S. Choy, G-B. Warvik, V. Lindberg, & I. Berglund (Eds.), Integration of vocational education and training experiences: Purposes, practices and principles. Springer Singapore. Pylväs, L., Nokelainen, P., & Rintala, H. (2017). Apprenticeship training representatives perceptions and experiences of workplace learning, guidance and expertise. Vocations and Learning. https://doi.org/10.1007/s12186-017-9189-4 Rintala, H., Mikkonen, S., Pylväs, L., Nokelainen, P., & Postareff, L. (2015). Työpaikalla tapahtuvaa oppimista ja ohjausta edistävät ja estävät tekijät. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 17(4),9 21. Rintala, H., Pylväs, L., & Nokelainen, P. (2017). Oppisopimusopiskelijan osallisuus työyhteisössä. Teoksessa A. Toom, M. Rautiainen, & J. Tähtinen (toim.), Toiveet ja todellisuus kasvatus osallisuutta ja oppimista rakentamassa (ss. 317 334). Suomen kasvatustieteellinen seura. Rintala, H., Nokelainen, P., & Pylväs, L. (2017). Katsaus oppisopimuskoulutukseen instituutiona Saksassa, Englannissa ja Suomessa. Kasvatus, 48(2), 128-140.
Lähteet Aarkrog, V. (2005). Learning in the workplace and the significance of school-based education: A study of learning in a Danish vocational education and training programme. International Journal of Lifelong Education, 24(2), 137-147. Aho, S., & Mäkiaho, A. (2004). Toisen asteen koulutuksen läpäisy ja keskeyttäminen. Vuosina 2001 ja 2006 toisen asteen opinnot aloittaneiden seurantatutkimus. Raportit ja selvitykset 2014:8. Helsinki: Opetushallitus. Akkerman, S. F., & Bakker, A. (2012). Crossing boundaries between school and work during apprenticeships. Vocations and Learning, 5(2). 153-173. Asplund, R.& Kauhanen, A., & Vanhala, P. (2015). Ammattirakenteet murtuvat - Mihin työntekijät päätyvät ja miksi? ETLA B 268. Helsinki: Taloustieto Oy. Bandura, A. (1986). Social foundations of thought and action: A social cognitive theory. Collin, K., & Tynjälä, P. (2003). Integrating theory and practice? Employees and students experiences of learning at work. Journal of Workplace Learning, 15(7/8), 338 344. Corno, L. (1989). Self-regulated learning: A volitional analysis. In B. J. Zimmerman, & D. H. Schunk (Eds.), Self-regulated learning and academic achievement (pp. 111 141). New York, NY: Springer. European Commission (2015). High-performance apprenticeships & work-based learning: 20 guiding principles. Haettu osoitteesta http://ec.europa.eu/social/blobservlet?docid=14881&langid=en European Commission (2018). Neuvoston suositus laadukkaan ja tehokkaan oppisopimuskoulutuksen eurooppalaisista puitteista (2018/C 153/01). Haettu osoitteesta https://eur-lex.europa.eu/legal-content/fi/txt/?uri=celex:32018h0502(01) Hakkarainen, K, Palonen, T, & Paavola, S. (2002). Kolme na ko kulmaa asiantuntijuuden tutkimiseen. Psykologia, 37, 6, 448-464. Harris, R., Simons, M., Willis, P., & Carden, P. (2003). Exploring complementarity in on- and off-job training for apprenticeships. International Journal of Training and Development, 7(2), 82-92. Harwood, J. (2010). Understanding academic drift: On the institutional dynamics of higher technical and professional education. Minerva, 48(4), 413 427.
Lähteet Kitsantas, A., & Zimmerman, B. J. (2002). Comparing self-regulatory processes among novice, non-expert, and expert volleyball players: A microanalytic study. Journal of Applied Sport Psychology, 14(2), 91 105. Lave, K., & Wenger, E. (1991). Situated learning. Legitimate peripheral participation. Cambridge: Cambridge University Press. Maczulskij, T., & Kauhanen, M. (2016), Työmarkkinoiden polarisaatio ja työvoiman liikkuvuus mihin rutiininomaista työtä tekevät työntekijät päätyvät? Kansantaloudellinen aikakauskirja, 112, 284 296. Ojala, I., & Vartiainen, P. (2006). Kolmen yliopiston opetuksen kehittämistoiminnan vaikuttavuus. Lapin yliopiston Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja Vaasan yliopiston opetuksen kehitta mistoiminnan vaikuttavuuden benchmarking- arviointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 9:2006. Haettu osoitteesta https://karvi.fi/app/uploads/2015/01/kka_906.pdf Ryan, R. M., & Deci, E. L. (2000). Self-determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well-being, 55(1), 68-78. Saari, A. (2016). Elinikäinen oppiminen ja yksilöivä valta. Aikuiskasvatus, xx(1), 4 13. Tynjälä, P. (2008). Perspectives into learning at the workplace. Educational Research Review, 14(3), 730 754. Valtioneuvoston kanslia (VNK) (2016). Toimintasuunnitelma strategisen hallitusohjelman kärkihankkeiden ja reformien toimeenpanemiseksi 2015 2019. Päivitys 2016. Hallituksen julkaisusarja 2/2016. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Virolainen, M., & Stenström, M-L. (2014). Finnish vocational education and training in comparison: Strenghts and weaknesses. International Journal for Research in Vocational Education and Training, 1(2), 81 106. Virtanen, A. 2013. Opiskelijoiden oppiminen ammatillisen peruskoulutuksen työssäoppimisen järjestelmässä. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 473. Vähäsantanen, K., Saarinen, J. & Eteläpelto, A. (2009). Between school and working life: Vocational teachers agency in boundary-crossing settings. International Journal of Educational Research, 48(6), 395-404. Virtanen, A., & Tynjälä, P. (2008). Students experiences of workplace learning in Finnish VET. European Journal of Vocational Training, 44(2), 199 213.
Lähteet Weiner, B. (1974). Achievement motivation and attribution theory. Morristown, NJ: General Learning Press. Zimmerman, B. J. (1989). A social cognitive view of self-regulated academic learning. Journal of Educational Psychology, 81(3), 329 339. Zimmerman, B. J. (1998). Academic studying and the development of personal skill: A self-regulatory perspective. Educational Psychologist, 33(3), 73 86. Zimmerman, B. J. (2000). Attaining self-regulation: A social cognitive perspective. In M. Boekaerts, P. R. Pintrich, & M. Zeidner (Eds.), Handbook of selfregulation (pp. 13 39). San Diego: Academic Press. Zimmerman, B. J., & Kitsantas, A. (2005). The hidden dimension of personal competence: Self-regulated learning and practice. In A. J. Elliot, & C. S. Dweck (Eds.), Handbook of competence and motivation (pp. 509 526). New York, NY: Guilford Publications.