Ympäristökonsultointi Jynx Oy, 2013 Kuva: Arto Kalpa

Transkriptio

1 KARIJOEN PERKIÖN LUONTOSELVITYS Ympäristökonsultointi Jynx Oy, 2013 Kuva: Arto Kalpa

2 Sisällys Johdanto... 3 Menetelmät.. 4 Liito-orava (Pteromys volans) 5 Tummaverkkoperhonen (Meliatea diamina).. 6 Lepakot. 6 Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksen tulokset.. 9 Lakikohteet ja muut arvokkaat luontokohteet 11 Yhteenveto 12 Lähteet ja viitteet 13 2

3 JOHDANTO O2 tilasi Karijoen ja Teuvan Perkiön tuulivoimahankealueen luontoselvityksen Ympäristökonsultointi Jynx Oy:ltä Työssä tarkasteltiin alueelle suunnitellun tuulivoimakohteen kasvillisuuden yleispiirteitä ja kartoitettiin kohteelle mahdollisesti sijoittuvia lainsäädännössä mainittuja luontotyyppejä. Kohteella tarkastellaan myös uhanalaisia lajeja ja luontotyyppejä. Kohteeseen, jonka koko on noin 5,5 km 2, on alustavasti tarkoitus rakentaa 9 tuulivoimalaa. Toimeksiantoon kuului selvittää alueen mahdolliset liito-oravat (Ptreomys volans), lepakot sekä kasvillisuus ja luontotyypit. Linnut eivät kuuluneet toimeksiantoon. Maastotyöt tehtiin keväällä ja kesällä Kuva 1: Kartta selvitysalueesta 3

4 Menetelmät Tuulivoimahankealueelta selvitettiin ensisijaisesti: - Luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojellut luontotyypit - Metsälain 10 nimeämät erityisen tärkeät elinympäristöt - Vesilain 2 luvun 11 :n mukaiset luontotyypit ja 3 luvun 2 :n luvanvaraiset purot - Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät - Lepakot - Mahdolliset liito-oravat Tämän lisäksi kohteella tarkasteltiin mahdollisia uhanalaisia luontotyyppejä (Suomen ympäristökeskuksen kaksiosainen raportti, Raunio ym. 2008). Esityönä alueelta tarkistettiin aiemmin tiedossa olevien uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien esiintymät Suomen ympäristökeskuksen Hertta-järjestelmän tietokannasta. Uhanalaisten lajien määrittelyyn sovellettiin julkaisua: Rassi ym. 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ennen maastoon menoa suoritettiin myös kohteen ilmakuva- ja karttatarkastelu, jolloin saatiin tietoa mm. alueen hakkuista, ojitustilanteesta, suoalueista, pienvesistä (mm. lammet ja lähteet), kallioalueista sekä kohteen muusta topografiasta. Koska kohteelle pystytettävät tuulivoimalat sijoitetaan enimmäkseen nykyisten metsäteiden varsille, maastotarkastelu kohdistettiin ensisijassa näille tielinjoille. Maastossa tarkistettiin myös rakennettavat uudet, melko lyhyet tieyhteydet. Lisäksi alueella kuljettiin polkuja pitkin. Teiltä ja poluilta poikettiin tarkistamaan aiemmin ilmoitetut uhanalaiset kasvilajipaikat ja liito-oravahavainnot sekä ilmakuvilta havaitut mahdolliset luontotyyppikohteet. Liito-oravaselvityksestä vastasivat Ari Kuusela ja FM Arto Kalpa, lepakkoselvityksestä FT Thomas Lilley ja FM Jenni Prokkola sekä kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksestä Arto Kalpa. Työtä ohjasi ja raportin kokosi VTM Hannu Klemola. Maastotyöntekijät vastasivat omien selvitystensä osaraportoinnista. Perkiön liito-oravakartoitusta tehtiin 4.5. Kasvillisuutta, luontotyyppejä ja liito-oravia kartoitettiin 3.5. ja Lepakkokartoituksia tehtiin ja Suunnittelija Toni Etholén Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Ympäristö ja luonnonvarat -yksiköstä toimitti heidän viranomaisrekistereissään olevia tietoja alueen lajistosta, erityisesti uhanalaisista lajeista: - liito-orava Karijoki, Perälä, Meralakso, (tarkkuus 1 m) ( , ) - tummaverkkoperhonen (Meliatea diamina), Karijoki, Päkki, tarkkuus 1 ja 10 m, ( , ) ja (693280, ), tilanne arvioitu 2012 ja

5 Liito-orava (Pteromys volans) Kohteella käytiin ja kierrettiin alueen metsiä ja metsäautoteitä etsien liito-oravalle sopivia metsiä, mutta alueelta ei löytynyt kuin kaksi liito-oravalle sopivan näköistä metsäkuviota, joilta ei kuitenkaan löydetty merkkejä liito-oravasta. Kohteelta on aikaisemmin yksi liito-oravahavainto. Kohteen tarkempi nimi on Perälä, Meralaakso ja yhtenäiskoordinaatit : Havaintopaikka sijoittuu melko keskelle tuulivoimakohdetta. Paikka tarkistettiin Paikalla on nyt melko tuore laaja avohakkuu. Alueelle on jätetty muutama yksittäinen iso lehtipuu (haapa ja koivu), mutta, koska joka suuntaan on muuten aukeata noin sadan metrin matkalla, ei kohde enää sovellu liito-oravan elinpiiriksi. Lähin seuraava havainto liito-oravasta on Sipoonmäeltä, mutta se sijoittuu selvästi tuulivoimahankealueen ulkopuolelle koillisessa, eikä hankkeen vaikutus ulotu ainakaan suoraan sinne asti. Alueella nuoria koivu-, mänty- ja kuusitaimikoita, nuorta sekametsää ja hakkuuaukeita. - Ei liito-oravalle sopivaa biotooppia. - Voimala-alueen pohjoisosassa (➀) alue, jossa iäkkäitä, mutta pienehköjä kuusia sekä useita isoja haapoja. Muutamissa koloja. Ei kuitenkaan merkkejä liito-oravista ➀ Isot haavat ➁ Alueen eteläosassa voimala-alueen rajalla tiheää kuusikkoa, ei lehtipuita, ei merkkejä liito-oravista. 5

6 Tummaverkkoperhonen (Meliatea diamina) Etelä-Pohjanmaan ELY:n lähettämässä aineistossa oli mukana myös vanhempia havaintoja tummaverkkoperhosesta. Tummaverkkoperhonen on rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella ja se on kärsinyt niittyjen ja karjatalouden vähenemisestä. Suomessa on paikallisia esiintymiä Etelä-Pohjanmaalla, Satakunnassa ja Pirkanmaalla. Lentoaika lajilla on touko heinäkuussa yhtenä sukupolvena. Lajin elinympäristöä ovat kosteat ja heinikkoiset niityt ja rantaniityt, soiden pensaikkoiset reunat ja rantojen laidun- ja hakamaat. Laji viihtyy myös avoimien ojien pientareilla. Molemmat havaintopaikat Päkistä jäävät peltoalueelle hankealueen ulkopuolelle. Lepakot Lepakkoselvityksessä arvioitiin onko Myrkyn alueella lepakoille merkittäviä levähdys- tai lisääntymispaikkoja, ruokailu- tai siirtymäreittejä tai muita lepakoiden käyttämiä alueita. Alueen arviointi on tehty karttoja tarkastelemalla sekä vierailemalla alueella kaksi kertaa lepakoita havainnoiden. Suurin osa selvitysalueesta on Karijoen kunnan puolella Perkiönmäen alueella (Kartta 1). Lepakoiden suojelu Kaikki Suomessa tavattavat lepakkolajit ovat rauhoitettuja. Kaikki lepakkolajimme kuuluvat EU:n Luontodirektiivin liitteen IV (a) lajilistaan ja Luonnonsuojelulain 49 :n mukaan lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Näitä ovat lisääntymispaikat, muut kesä-, kevät- ja syysaikaiset päiväpiilot sekä talvehtimispaikat. Ripsisiippa (Myotis nattereri) on Suomessa arvioitu erittäin uhanalaiseksi (EN) lajiksi ja pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) vaarantuneeksi (VU) uusimman, vuonna 2010 valmistuneen uhanalaisuusarvioinnin mukaan 1. Tämän lisäksi Suomi on osapuolena Euroopan lepakoidensuojelusopimuksessa (EUROBATS 1999). Sopimus velvoittaa osapuolimaita huolehtimaan lepakoiden suojelusta lainsäädännön kautta sekä tutkimusta ja kartoituksia lisäämällä. EUROBATS-sopimuksen mukaan osapuolimaiden tulee pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita sekä siirtymä- ja muuttoreittejä 2. Lepakoiden ekologiaa lyhyesti Maassamme on havaittu tähän mennessä 13 lepakkolajia. Kaikki meillä tavattavat lepakot kuuluvat pienlepakkojen (Microchiroptera) aitolepakkojen (Vespertilionidae) heimoon. Kaikki Suomessa tavattavat lepakkolajit käyttävät ravinnokseen hyönteisiä, lähinnä pieniä surviaissääskiä, vesiperhosia, yöllä lentäviä mittareita ja pieniä kovakuoriasia. Lajeillamme on voimakasta sukupuolten välistä jakautumista etenkin kesän aikana: naaraslepakot muodostavat lisääntymisyhdyskuntia, joissa ne synnyttävät ja huolehtivat poikasistaan. Joillain lajeilla, kuten vesisiipalla (Myotis daubentonii) yhdyskunnat eivät ole sidottuna yhteen päiväpiiloon koko pesintäkauden ajaksi, vaan vaihtavat paikkaa säännöllisesti, 3 4 vuorokauden välein, luultavasti loistaakan kasvaessa päiväpiilossa liian suureksi. Yksilöillä saattaa olla tiedossa tusinan verran sopivia piilopaikkoja kotireviirillään. Erityisesti kantaville ja imettäville naaraille hyvät saalistusalueet päiväpiilon lähellä ovat tärkeitä. Monilla lajeilla naaraat valtaavat parhaimmat ruokailureviirit ja päiväpiilot niiden läheisyydessä 3. Yhdyskunnat hajaantuvat loppukesällä poikasten itsenäistyessä. Urokset liikkuvat kesäisin useimmiten 6

7 yksittäin tai pieninä ryhminä. Sopivia päiväpiiloja löytyy rakennuksista, puiden koloista tai muista suojaisista ja lämpimistä paikoista. Loppukesällä lepakot yleensä levittäytyvät tasaisemmin erilaisiin ympäristöihin. Jotkin lajit tarvitsevat myös suojaisia kulkureittejä päiväpiilojen ja saalistusalueiden välillä. Kaikki Suomessa tavattavat lajit siirtyvät syksyisin horrostamaan talven yli, osa jää Suomeen ja osa muuttaa Keski-Eurooppaan. Aineisto ja menetelmät Kartoitus- ja arviointialue on esitetty kartalla 1. Alue tarkasteltiin etukäteen maastokartan ja ilmakuvien perusteella. Etukäteisarvioinnin perusteella Myrkyn alueella ei vaikuttanut olevan lepakoille merkittävän hyviä elinalueita, joihin olisi kiinnitetty erityishuomiota kartoitusöinä. Aluetta kartoittaessa otettiin huomioon lepakoille tärkeät saalistusalueet sekä mahdolliset levähtämispaikat, kuten asuinrakennukset ja vanhat metsiköt ja yksittäiset vanhat haavat/männyt. Saalistusalueina saattavat toimia pienet vesistöt, pienaukot (esim. talojen pihat) sekä sopivan sulkeutuneet, holvimaisen rakenteen omaavat metsätiet. Metsätiet ovat usein lepakoiden suosimia reittejä päiväpiiloilta saalistusalueille ja ovat erityisesti pohjanlepakoilla ja viiksisiippalajeilla saalistuskäytössä latvuston avonaisuudesta riippuen. Kartoitus alueella suoritettiin jalan käyttäen apuna kiikareita, GPS:ää ja ultraäänitallenninta (Wildlife Acoustics EM-3). Kartoituksen ja arvioinnin perusteena on käytetty julkaistua tieteellistä materiaalia Suomessa esiintyvien lepakoiden elinympäristövalinnasta 4 8 ja ohjeina Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen laatimia kartoitusohjeita 9. Kartoitusreitistö sekä alueella tehdyt lepakkohavainnot on merkitty karttaan 1. Kartta 1. Kartoitusalue, kartoitusreitti (punainen viiva) sekä lepakkohavainnot (punaiset ympyrät). 7

8 Lepakkoselvityksen tulokset ja arviointi Alue on kokonaisuudessaan lepakoille sekä ruokailu- että levähdyspaikkojen suhteen heikko. Kartoitusalueella tehtiin kesä- ja heinäkuun käynneillä yhteensä kolme lepakkohavaintoa. Kaikki havaitut lepakot olivat Suomessa yleisiä pohjanlepakoita (Eptesicus nilssonii). Kartoitusalueella ei ole vesistöjä, vanhaa sekametsää tai vanhoja rakennuksia, jotka soveltuisivat lepakoiden ruokailu- tai lisääntymisalueiksi tai päiväpiiloiksi. Alueella on runsaasti harventamatonta talousmetsää sekä hakkuuaukeita (kuva 2), joista lepakot harvoin löytävät sopivia ruokailualueita. Lepakoille tärkeät alueet Alueiden arvo lepakoille luokitellaan Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen antaman ohjeistuksen mukaan 9 : Luokka I: Lisääntymis- tai levähdyspaikka. Hävittäminen tai heikentäminen luonnonsuojelulaissa kielletty. Luokka II: Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Maankäytössä huomioitava alueen arvo lepakoille (EUROBATS sopimus). Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille. Luokka I: Lisääntymis- ja levähdyspaikat Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikat voivat sijaita muun muassa talojen vinteillä ja välikatoissa. Luonnossa piilopaikat voivat sijaita esimerkiksi puunkoloissa, kaarnan alla ja halkeamissa. Myrkyn alueella olevissa pienissä keskivanhoissa metsissä voisi olla lepakoiden piilopaikoiksi sopivia tikankoloja. Tyypillisten metsälepakkolajien puuttuminen sekä alhaiset pohjanlepakkohavainnot kuitenkin viittaavat siihen, että alueella ei ole merkittäviä lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Kuva 2. Tyypillinen maisema Myrkyn kartoitusalueella. 8

9 Luokka II: Tärkeät ruokailualueet ja siirtymäreitit Kartoitusalueella ei ole tärkeitä lepakoiden ruokailualueita. Pohjanlepakoita havaittiin ruokailemassa muutaman aluetta halkovan tien yläpuolella (kartta 1, taulukko 1). Pohjanlepakolle on tyypillistä hakeutua rajatuille aukeille alueille ruokailemaan, ja sopivien piha- ja metsäaukeiden puuttuessa teiden muodostamat aukot ovat usein niiden käytössä. Alueella ei myöskään ollut merkittäviksi siirtymäreiteiksi katsottavia suojaisia tai umpeenkasvaneita metsäteitä, joita esimerkiksi juuri useat siippalajit vaativat. Taulukko 1. Myrkyn kartoitusalueella tehdyt lepakkohavainnot. Pvm Kellonaika N/lon E/lat Havainto :40 62, ,64104 Pohjanlepakko :20 62, ,66915 Pohjanlepakko :30 62, ,64173 Pohjanlepakko Luokka III: Muut lepakoiden käyttämät alueet Ei havaittu. Kasvillisuus- ja luontotyyppikartoituksen tulokset Kohteen yleiskuvaus Kohde sijaitsee kokonaisuudessaan metsäisellä alueella, peltoja ei alueella ole. Metsät ovat tehokkaassa metsätalouskäytössä ja hakkuualat, eri ikäiset taimikko- ja kasvatusmetsävaiheet ovat kohteella hallitsevassa asemassa. Vanhaa metsää ei alueella tavattu. Kohde on myös melko tasaista aluetta, vain muutama mäkialue hieman kohoaa muuta maastoa korkeammalle. Näistä Perkiönmäki ja Laukkumäki ovat melko metsäpeitteisiä eikä avokalliota ole kovin merkittävästi. Hautamäellä on hieman enemmän avokalliota ja täällä sijaitsee myös muinaishautoja. Kohde on myös tehokkaasti kuivatusojitettu. Varsinkin kaikki turvemaat on ojitettu, vain joku aivan pieni rämelaikku alueelta löytyy. Myöskään vesistöjä alueella ei ole, ei järviä eikä pienvesiä, kuten lampia tai lähteitä. Kohteen metsät ovat enimmäkseen havupuuvaltaisia mänty-kuusisekapuumetsiä, joissa esiintyy myös paikoin myös koivusekoitusta ja hieman mm. haapaa. Tuulivoimaloiden paikat Alustavasti suunniteltujen 9 tuulivoimalan kohdalla on viidellä alalla joko tuore hakkuualue tai nuori 5 20-vuotias taimikko (kehitysluokka 00, 10 tai 20). Taimikot ovat pääosin mäntytaimikoita. Neljän voimalan kohdalla kasvaa varttunutta kasvatusmetsikköä (kehitysluokka 30) tai korkeintaan uudistuskypsyyttä lähentelevää metsikköä (kehitysluokka 40). Näitä on aikanaan harvennettu. 9

10 Kuva 3. Hakkuualat ja nuoret taimikot ovat kohteella yleisiä. Metsiköt ovat pääasiassa kuivahkoja havupuuvaltaisia kankaita, jotka ovat joko mäntyvaltaista tai mänty-kuusisekapuustoisia. Lisäksi tavataan tuoreehkoja kuusivaltaisia kankaita, joissa sekapuuna kasvaa koivua. Millään näistä em. kohdasta ei ole mainittavia luontoarvoja. Vaikka voimaloiden paikat vielä hieman muuttuisivatkin alunperin kaavailluista ei tilanne luontoarvojen suhteen juuri muuksi muutu, sillä koko kohde on edellä kuvatun kaltaista voimaperäisen puuntuotannon aluetta. Kuva 4. Aiemmin ilmoitettu liito-oravahavaintopaikka sijaitsee nykyään hakatulla alueella. 10

11 Lakikohteet ja muut arvokkaat luontokohteet Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit Kohteella ei ole luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia suojeltuja luontotyyppejä. Metsälain kohteet Metsälain 10 :n mukaisena kohteena alueella voinee pitää Hautamaen alueella tavattavia laajempia avokalliokohtia. Alueella on myös Museoviraston suojelukohteita (kivirakenteita). Muita selvästi erottuvia lakikallioita ei kohdealueella tavattu, sillä esim. Perkiönmäen ja Laukkumäen alueet ovat Hautamäkeä metsäpeitteisempiä. Myöskään muita metsälain 10 :n tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ei Perkiön tuulivoimakohteen alueelta tavattu. Vesilain kohteet Perkiön tuulivoimakohteelta ei tavattu vesilain tarkoittamia luontotyyppejä tai luvanvaraista puroa. Uhanalaiset ja erityisesti suojeltavat kasvilajit Kohteelta ei ole Hertta-tietokannassa aiemmin ilmoitettu uhanalaisia tai erityisesti suojeltavia kasvilajeja. Myöskään maastossa ei tavattu mitään erityistä lajistoa. Uhanalaiset luontotyypit ja muut luontoarvot Kohteella ei tavattu myöskään uhanalaisia luontotyyppejä. Tämä johtuu mm. siitä, että alueella ei esiinny esim. lehtoja, turvemaat on ojitettu eikä alueella tavata pienvesiä. Myöskään vanhaa metsää tai lahopuustoisia metsiköitä ei alueella ole. 11

12 YHTEENVETO Suunnittelualue on jokseenkin kokonaisuudessaan voimakkaassa metsätalouskäytössä, suot ojitettu ja alueen luontoarvot ovat kaikin puolin vähäiset. Lakikohteista tavattiin ainoastaan yksi mahdollinen metsälainkohde, Hautamäen alueella sijaitseva kitukasvuinen kallioalue. Täällä on myös Museoviraston kohteita ja alue sijoittuu suunnittelualueen länsireunaan. Kohdealueelle pystytettävien tuulivoimaloiden paikalla on vain tavanomaista käsiteltyä ja eri puuntuotannon vaiheissa olevaa metsätalousmaata. Mitään lakikohteita tai arvokasta lajistoa ei havaittu. Suunnittelualueen keskellä on aiemmin tehty liito-oravahavainto. Havaintopaikka on nyt hakkuualueella. Tämä alue ei enää sovellu liito-oravan elinpiiriksi. Karijoen ja Teuvan kuntien rajalla sijaitseva Myrkky ei ole merkittävä ruokailu-, lisääntymis- tai levähdysalue lepakoille. Alueen metsätyypit eivät ole suotuisia lepakoille, eikä alueella tai sen läheisyydessä ole vesistöjä tai rakennuksia, jotka tarjoaisivat lepakoille päiväpiiloja tai hyviä saalistusmahdollisuuksia. 12

13 Lähteet Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. ja Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio.Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Laine, J., Vasander, H., Hotanen, J.-P., Nousiainen, H., Saarinen, M. ja Penttilä, T.: Suotyypit ja turvekankaat, opas kasvupaikkojen tunnistamiseen. Metla, Helsingin yliopisto, Metsäkustannus. Meriluoto, M. ja Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Tapio. Pääkkönen, P. ja Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.). 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. Viitteet lepakoiden osalta 1. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Erillisjulkaisu, (Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, 2010). 2. Kyheröinen, E.-M., Osara, M. & Stjernberg, T. Agreement on Conservation of Bats in Europe. Update to the national implementation report of Finland,. Inf.EUROBATS.MoP5.19. (2009). 3. Senior, P., Butlin, R. & Altringham, J. Sex and segregation in temperate bats. Proc. R. Soc. B-Biol. Sci. 272, (2005). 4. Dejong, J. Habitat Use, Home-Range and Activity Pattern of the Northern Bat, Eptesicus-Nilssoni, in a Hemiboreal Coniferous Forest. Mammalia 58, (1994). 5. Johansson, M. & DeJong, J. Bat species diversity in a lake archipelago in central Sweden. Biodivers. Conserv. 5, (1996). 6. Wermundsen, T. & Siivonen, Y. Foraging habitats of bats in southern Finland. Acta Theriol. (Warsz.) 53, (2008). 7. Wermundsen, T. & Siivonen, Y. Seasonal variation in use of winter roosts by five bat species in south-east Finland. Cent. Eur. J. Biol. 5, (2010). 8. Dietz, C., Nill, D. & Helversen, O. V. Handbook of the Bats of Europe and Northwest Africa. (A & C Black Publishers Ltd, 2009). 9. SLTY. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille ( (2011). at < 13