TUULIWATTI OY NÄSEN KARTANON TUULIVOIMAPUISTON LEPAKKOSELVITYS

Transkriptio

1 Vastaanottaja TuuliWatti Oy Asiakirjatyyppi Lepakkoselvitys Päivämäärä Viite TUULIWATTI OY NÄSEN KARTANON TUULIVOIMAPUISTON LEPAKKOSELVITYS

2 TUULIWATTI OY NÄSEN KARTANON LEPAKKOSELVITYS TUULIVOIMAPUISTON Tarkastus Päivämäärä Laatija Tarkastaja Kuvaus Aino Hämäläinen Tarja Ojala Näsen kartanon lepakkoselvitys Viite Ramboll Terveystie HOLLOLA T F

3 SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 2. Lepakot Suomen lepakot Lepakoiden suojelu Lepakot ja tuulivoima 2 3. Menetelmät 3 4. Lepakkoselvityksen tulokset Lepakoiden runsaus ja lajisto Näsen alueella Lepakoille tärkeät alueet Muuttavat lepakot 7 5. Johtopäätökset 8 6. Lähteet 9

4 1 1. JOHDANTO TuuliWatti Oy suunnittelee tuulivoimapuistoa Näsen kartanon alueelle Salon kaupungin eteläosaan. Hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyä varten alueella kartoitettiin lepakoiden esiintymistä kesällä Kartoitus perustuu olemassa olevaan tietoon sekä alueelle tehtyihin maastokäynteihin. Kuva 1-1 Hankealueen sijainti.

5 2 2. LEPAKOT 2.1 Suomen lepakot Suomessa on tavattu yhteensä 13 lepakkolajia. Näistä kuuden on havaittu lisääntyvän maassamme. Yleisin ja laajimmalle levinnyt on pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni), jota tavataan Lappia myöten. Sen lisäksi yleisesti esiintyviä lajeja ovat viiksisiippa (Myotis mystacinusi), isoviiksisiippa (M. brandtii) ja vesisiippa (M. daubentonii) sekä korvayökkö (Plecotus auritius). Muut Suomessa tavatuista lajeista esiintyvät harvinaisempina lähinnä etelärannikon tuntumassa. Puutteellisen seurannan vuoksi kaikkien lajien esiintymisalueita ei kuitenkaan toistaiseksi tunneta tarkkaan. Suomessa esiintyvät lepakot ovat kaikki hyönteissyöjiä. Ne saalistavat öisin ja lepäävät päivän suojaisassa paikassa. Päiväpiiloiksi sopivat esimerkiksi puunkolot ja rakennukset, jotka sijaitsevat lähellä ruokailualueita. Runsaimmin lepakoita esiintyy maan eteläosan kulttuuriympäristöissä. Laajoilla metsäalueilla ne ovat harvinaisempia, etenkin kun sopivien kolopuiden määrä on metsätalouden vuoksi vähentynyt. Talven lepakot viettävät horroksessa. Ne siirtyvät syksyllä talvehtimispaikkoihin, jollaisiksi käyvät mm. kallioluolat ja rakennukset. Osa lepakoista voi muuttaa syksyllä pidempiäkin matkoja etelään talvehtimaan. Muuttokäyttäytyminen vaihtelee lajista ja elinalueesta riippuen, ja siitä tiedetään toistaiseksi varsin vähän. On kuitenkin arveltu, että lepakoiden muuttoreitit seuraavat rannikkoa tai vastaavia yhtenäisiä vesialueita, joita pitkin niiden on helppo suunnistaa. 2.2 Lepakoiden suojelu Kaikki Suomen lepakkolajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuihin lajeihin. Tämä tarkoittaa, että niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kiellettyä (luonnonsuojelulaki 49 ). Kaikki lepakkolajit on myös rauhoitettu luonnonsuojelulain 38 :n nojalla. Tämän lisäksi Suomi on allekirjoittanut lepakoiden suojelua koskevan kansainvälisen EUROBATS-sopimuksen, joka velvoittaa mm. lepakoiden talvehtimispaikkojen, päiväpiilojen ja tärkeiden ruokailualueiden säilyttämiseen. Lepakoiden suurin uhkatekijä on soveliaiden elinympäristöjen katoaminen. Maatalousympäristöjen yksipuolistuminen ja lisääntynyt kemikaalien käyttö vähentävät saatavilla olevaa ravintoa; tiiviimpi rakentaminen ja metsätalous puolestaan päiväpiilopaikkoja. Viimeisimmässä Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa ripsisiippa (M. nattereri) on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN) ja pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) vaarantuneeksi (VU). Näistä ripsisiippa on myös määrätty luonnonsuojeluasetuksessa erityistä suojelua vaativaksi lajiksi. 2.3 Lepakot ja tuulivoima Tuulivoimalat aiheuttavat lepakoille haittaa pääasiassa törmäyskuolleisuuden kautta. Suoran törmäämisen lisäksi roottoreiden pyörimisen aiheuttama äkillinen ilmanpaineen muutos voi aiheuttaa lepakoille sisäisiä vaurioita (ns. barotrauma). Tuulivoimaloista on havaittu olevan haittaa erityisesti muuttaville lepakoille. Muuttavat lepakot lentävät tavanomaista korkeammalla ja käyttävät kaikuluotausta harvemmin kuin saalistaessaan, mikä lisää niiden riskiä törmätä voimaloihin. Paikalliset, saalistavat lepakot lentävät pääasiassa voimalan roottoreita alempana, jolloin törmäysriski on pienempi; kuitenkin myös saalistavien lepakoiden on Keski-Euroopassa havaittu törmäävän voimaloihin. Lepakoille aiheutuvaa haittaa voidaan vähentää sijoittamalla tuulivoimalat sivuun lepakoiden käyttämiltä muuttoreiteiltä sekä tärkeimmiltä lisääntymis- ja ruokailupaikoilta. Lisäksi on mahdollista pysäyttää tuulivoimaloita pimeän ajaksi lepakoiden tärkeimpään muuttoaikaan.

6 3 3. MENETELMÄT Lepakkokartoituksessa käytettiin Batcorder 2.0-lepakkodetektoria. Laite tunnistaa ja nauhoittaa automaattisesti lepakoiden käyttämiä ultraääniä. Lisäksi lepakoita kuunneltiin heterodynedetektorilla (Batbox III D). Jokaisella lepakkolajilla on tunnusomainen kaikuluotausääni, joten nauhoitettujen äänten perusteella on mahdollista määrittää lepakot lajilleen. Poikkeuksen muodostaa lajipari viiksisiippa ja isoviiksisiippa, jotka on mahdollista erottaa vain tarkkojen anatomisten tuntomerkkien perusteella. Batcorder-detektorilla nauhoitetut äänet analysoitiin BatIdent-tietokoneohjelman avulla. Ohjelma määrittää nauhoitettujen äänten perusteella lepakoiden lajin. Epäselvissä tapauksissa sekä harvinaisten lajien kohdalla tutkittiin vielä tarkemmin nauhoitettujen äänten sonogrammeja lajinmäärityksen varmistamiseksi. Lepakoiden esiintymistä hankealueella selvitettiin yhteensä seitsemänä yönä kesä-elokuussa Kolmena yönä, 21.6., ja alueella kuljettiin kuuntelemassa lepakoita. Kartoitusreitti suunniteltiin aiempien maastokäyntien sekä karttatarkastelun perusteella siten, että hankealueella ja sen läheisyydessä sijaitsevat lepakoille soveliaat ympäristöt tulivat kartoitetuiksi. Valittu reitti kuljettiin hitaasti läpi polkupyörällä sekä kävellen, nauhoittaen samalla jatkuvasti lepakoita ja pysähdellen välillä pidemmäksi aikaa kuuntelemaan lepakoille suotuisilta vaikuttaviin paikkoihin. Kartoitus aloitettiin noin puoli tuntia auringonlaskun jälkeen, jolloin lepakot lähtevät liikkeelle, ja päätettiin hieman ennen auringonnousua. Pidemmän pimeän ajan vuoksi elokuun kartoituskerralla voitiin kiertää hieman pidempi reitti kuin kesä- tai heinäkuussa. Kartoitukset tehtiin poutaisina ja kohtuullisen tyyninä öinä, koska voimakas sade tai tuuli voi vähentää lepakoiden saalistusaktiivisuutta. Kuva 3-1 Kartoitusreitti sekä detektorin sijoituspaikat. Lisäksi Batcorder-detektori jätettiin yhteensä neljäksi yöksi maastoon nauhoittamaan lepakoita. Detektorin sijoitettiin paikkoihin, joissa lepakoita aiempien maastokäyntien perusteella esiintyi. Kahdeksi yöksi, , detektori sijoitettiin Latokartanonkosken rannalle hankealueen pohjoispuolelle. Detektori jätettiin hieman kosken yläpuolella sijaitsevan suvantopaikan luokse vanhaa, lehtipuuvaltaista metsää kasvavalle rannalle.

7 4 Kuva 3-2 Batcorder-detektorin sijoituspaikka detektori sijoitettiin Puontpyölinjärven pohjoisrannalle, Vakolahteen. Lahdella on venepaikka, jonne johtaa metsätie. Venepaikan itäpuolella kasvaa varttunutta, avoimeksi harvennettua sekametsää. Puusto muodostuu vanhoista rauduskoivuista ja haavoista sekä nuoremmista kuusista. Detektori jätettiin tämän metsän laitaan lähelle rantaa. Kuva 3-3 Batcorder-detektorin sijoituspaikka

8 5 4. LEPAKKOSELVITYKSEN TULOKSET 4.1 Lepakoiden runsaus ja lajisto Näsen alueella Näsen alueella havaittujen lepakoiden lukumäärät lajeittain on esitetty taulukoissa 3-1 ja 3-2. Aktiivisilla kartoituksilla tarkoitetaan kartoituskertoja, joilla alue kuljettiin läpi, ja passiivisilla kartoituksilla kertoja, jolloin Batcorder-detektori sijoitettiin koko yön ajaksi samaan paikkaan. Batcorder-detektorin nauhoittaman aineiston perusteella ei ole mahdollista päätellä havaittujen lepakoiden tarkkoja yksilömääriä. Yhdeksi havainnoksi tulkittiin tässä kaikki yhden minuutin sisällä samasta lepakkolajista tehdyt havainnot. Kartoituksissa havaittiin yhteensä viisi eri lepakkolajia. Yleisin lajiryhmä olivat siipat, joista valtaosaa ei ollut mahdollista määrittää lajitasolla. Tarkemmin määritetyistä siipoista yleisimpiä olivat viiksi- ja isoviiksisiipat. Lisäksi havaittiin muutamia vesisiippoja. Myös pohjanlepakko, Suomen yleisin lepakkolaji, oli Näsen alueella runsas. Harvinaisemmasta pikkulepakosta tehtiin yksittäisiä havaintoja. Taulukko 4-1 Aktiivisissa kartoituksissa havaittujen lepakoiden lukumäärä. Laji Yhteensä pohjanlepakko pikkulepakko viiksisiippa/isoviiksisiippa vesisiippa siippalaji määrittämätön lepakkolaji Taulukko 4-2 Passiivisissa kartoituksissa havaittujen lepakoiden lukumäärä Laji Yhteensä pohjanlepakko viiksisiippa/isoviiksisiippa vesisiippa siippalaji määrittämätön lepakkolaji Suurin osa lepakkohavainnoista tehtiin Latokartanonkoskella, varsinaisen hankealueen pohjoispuolella. Kosken ympäristössä saalisteli samaan aikaan parhaimmillaan kymmenkunta lepakkoa. Havaituista lajeista siipat olivat Latokartanonkoskella selvästi runsaimpia. Vesisiippoja sekä viiksi- ja isoviiksisiippoja havaittiin suunnilleen yhtä paljon. Pohjanlepakoita oli sen sijaan selvästi vähemmän. Kahdella kartoituskäynnillä, ja tehtiin lisäksi yksittäiset havainnot vaarantuneeksi (VU) luokitellusta pikkulepakosta. Muualla kartoitetulla alueella tehtiin havaintoja vain yksittäisistä lepakoista. Saalistelevia pohjanlepakoita sekä siippoja havaittiin säännöllisesti hankealueella sijaitsevien vesistöjen läheisyydessä: Kalkutijärven rannalla, Puontpyölinjärven pohjoisrannalla Vakolahdessa sekä Leviäjärven itäpuolella. Säännöllisesti lepakoita tavattiin myös Kalkutinjärven eteläpuolella, matalan louhikkoisen jyrkänteen luona sekä Puontpyölinjärven luoteispuolella sijaitsevien asuinrakennusten ja niittyjen läheisyydessä. Hankealueen pohjoispuolella Kuuston peltoaukeilla sen sijaan esiintyi hyvin vähän lepakoita: vain viimeisellä kartoituskerralla siellä havaittiin muutamia yksittäisiä siippoja.

9 6 Kuva 4-1 Kartoitusalueella tehdyt lepakkohavainnot. 4.2 Lepakoille tärkeät alueet Näsen hankealueen pohjoispuolella sijaitseva Latokartanonkoski on luonnonsuojelulain 49 :n mukainen lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikka. Kosken rannalla sijaitsevat myllyn rauniot sekä Latokartanonkosken ruukin vanhat rakennukset tarjoavat lepakoille runsaasti päiväpiiloja. Rakennuksissa saattaa sijaita myös lepakoiden lisääntymisyhdyskuntia, mutta tätä ei kartoituskäynneillä tarkastettu. Latokartanonkosken suvantopaikoissa, rantojen vanhoissa lehtipuuvaltaisissa metsissä ja kosken pohjoispuolella sijaitsevilla peltoaukeilla on lisäksi sopivia saalistusalueita. Latokartanonkoskella esiintyi erityisen runsaasti siippoja, mutta myös jonkin verran pohjanlepakoita. Harvinaisemmasta pikkulepakosta tehtiin kaksi havaintoa.

10 7 Kuva 4-2 Latokartanonkoski on lepakoille tärkeä alue. 4.3 Muuttavat lepakot Tuulivoimaloista on havaittu olevan haittaa erityisesti muuttaville lepakoille, jotka lentävät tavanomaista korkeammalla ja käyttävät kaikuluotausta harvemmin. Kartoituksissa ei selvitetty muuttavien lepakoiden esiintymistä Näsen alueella. Lepakoiden muuttoreitit seuraavat tavallisesti rannikkoa, muita vesialueita, maaston harjanteita ja vastaavia maamerkkejä, jotka auttavat lepakoita suunnistamaan. Muuttavat lepakot eivät mielellään ylitä laajoja, yhtenäisiä metsäalueita. Näin ollen todennäköisimmät muuttoreitit kulkevat Näsen alueen länsipuolisia, yhtenäisiä merenlahtia pitkin, eivätkä hankealueen kautta.

11 8 5. JOHTOPÄÄTÖKSET Latokartanonkosken alue on lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikka, jonka hävittäminen tai heikentäminen on luonnonsuojelulain 49 :n nojalla kielletty. Tuulivoimaloiden rakentaminen ei tule vaikuttamaan itse Latokartanonkoskeen, sillä se sijaitsee hankealueen ulkopuolella. Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan lähimmät voimalat tulisivat sijoittumaan noin kilometrin etäisyydelle koskesta. Lepakot voivat liikkua saalistusmatkoillaan useiden kilometrien matkoja, joten ne voisivat periaatteessa liikkua myös hankealueen puolella voimaloiden läheisyydessä. Tämä on kuitenkin varsin epätodennäköistä, sillä hankealueen pohjoisosat ovat mäntyvaltaista, iältään nuorehkoa talousmetsää, joka ei ole lepakoille erityisen suotuisaa saalistusmaastoa. Hankealueen pohjoisosassa ei myöskään tehty kuin muutamia havaintoja lepakoista. Luultavimmin lepakot pysyttelevät saalistamassa kosken ympäristössä ja siitä pohjoiseen sijaitsevilla peltoaukeilla. Latokartanonkoskea lukuun ottamatta Näsen alueella ei sijaitse lepakoille tärkeitä kohteita. Kartoituksissa saatiin havaintoja vain yksittäisistä saalistavista lepakoista siellä täällä hankealueella ja sen läheisyydessä. Lepakot eivät luultavimmin liiku Latokartanonkoskelta hankealueen puolelle. Tämän vuoksi lepakoita ei tarvitse erityisesti huomioida tuulivoimahankkeen suunnittelussa. Hollolassa 22. päivänä joulukuuta 2011 RAMBOLL / Kaavoitusyksikkö Tarja Ojala FM, biologi Aino Hämäläinen FM, biologi pst

12 9 6. LÄHTEET Lappalainen, M Lepakot salaperäiset nahkasiivet. Tammi. Luonnonsuojeluasetus Luonnonsuojelulaki Luontodirektiivi 92/43/ETY Metsälaki 1093/1996 Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Rodrigues, L., Bach, L., Dubourg-Savage, M.-J., Goodwin, J. & Harbusch, C Guidelines for consideration of bats in wind farm projects. EUROBATS Publication Series No. 3. Saatavissa: