TYÖNUMERO: E27047 KAUHAVA ALAHÄRMÄN OSAYLEISKAAVA SWECO YMPÄRISTÖ OY OULU

Transkriptio

1 TYÖNUMERO: E27047 KAUHAVA ALAHÄRMÄN OSAYLEISKAAVA SWECO YMPÄRISTÖ OY OULU

2 2 (13)

3 Sisältö 1 JOHDANTO LEPAKOT AINEISTO JA MENETELMÄT TULOKSET YHTEENVETO JA SUOSITUKSET LÄHTEET (11)

4 1 JOHDANTO Lepakkoselvitys on tehty Kauhavan Alahärmän yleiskaavoitusta varten. Selvitysalue sijaitsee Kauhavan Alahärmän alueella Lapuanjoen varressa. Alue on kooltaan noin 2460 ha ja sen rajaus on esitetty kuvassa 1. Alueelle on tehty kaavoitukseen liittyen myös luontoselvitys (Sweco Ympäristö Oy 2014) ja pesimälinnustoselvitys (Sweco Ympäristö Oy 2015). Kaikki Suomessa tavattavat lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin, joten niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty (luonnonsuojelulaki 49 ). Kesällä 2015 tehdyissä kartoituksissa selvitettiin lepakoiden esiintymistä kaava-alueella. Selvityksen on tehnyt FM biologi Aija Degerman Sweco Ympäristö Oy:stä. 2 (11) Kuva 1. Kaava-alueen rajaus.

5 2 LEPAKOT Suomessa esiintyy 13 lepakkolajia, jotka kaikki ovat luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeja. Yleisiä lajeja ovat pohjanlepakko (tavataan miltei koko Suomesta), vesisiippa (tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa), viiksisiippa (Suomen itäosat Kainuun tasolle asti), isoviiksisiippa (Suomen itäosat Kainuun tasolle asti) ja korvayökkö (pohjoisimmillaan havaittu Kokkolan tasolta). Pohjanlepakko on lajeista lennossa aikaisimmin, jo toukokuussa ja lentää aina syyskuulle asti. Pohjanlepakko lentelee jopa tihkusateessa toisin kuin muut lajit. Pohjanlepakon tapaa yleensä samalta paikalta läpi lentokauden. Sen saalistusalueet ovat yleensä päiväpiilopaikan lähellä. Saalistusalueet ovat monipuolisia, saalistusalueeksi kelpaavat metsät, kaupunkiolosuhteet, pellonreunat, pihat ja vesistöjen läheisyys. Pohjanlepakko suosii saalistusalueenaan melko avaria maisemia. Siipat vesisiippa, viiksisiippa ja isoviiksisiippa kuuluvat myös yleisiin lajeihin. Vesisiippa on vesistöjen läheisyydessä viihtyvä laji, joka saalistelee usein veden tuntumassa. Vesisiippa viettää päivänsä usein puunkolossa, missä voi olla usean kymmenen naaraan muodostama lisääntymisyhdyskunta. Piiloiksi kelpaavat siltojen rakenteet ja lepakonpöntöt. Vesisiippa talvehtii kosteissa luolissa. Viiksisiippa ja isoviiksisiippa ovat vaikeasti tunnistettavissa toisistaan. Viiksisiippalajit saalistavat useimmiten metsäisissä maisemissa ja karttavat varsinkin valoisia alueita. Päiväpiilopaikka voi olla rakennuksen vintissä ja talvehtimispaikka luolissa. Korvayökön päiväpiilot ovat usein rakennuksissa (esim. kirkot). Korvayökkö vaikuttaa Suomessa varsin kulttuurisidonnaiselta. Sen elinympäristöä ovat kulttuurimaisemat ja metsät. Saalistusalue on usein varsin pieni ja lähellä päiväpiilopaikka. Harvinaisia ja harvalukuisia lajeja ovat ripsisiippa (tavattu vain eteläisestä Suomesta), isolepakko (tavattu usein eteläisessä Suomessa), kimolepakko (tavattu vain muutaman kerran), pikkulepakko (Suomen ensimmäinen lisääntymisyhdyskunta tavattiin vuonna 2006 Ruotsinpyhtäällä), vaivaislepakko (muutamia havaintoja etelärannikolla), kääpiölepakko (esiintyy mahdollisesti eteläisessä Suomessa), lampisiippa (kaksi havaintoa Kaakkois-Suomessa) ja etelänlepakko. (Suomen lepakkotieteellinen yhdistys, 2012). Em. lajeista pikkulepakko on uhanalaisuudeltaan vaarantunut (VU) (Rassi ym. 2010). Lepakkonaaraat muodostavat lisääntymisyhdyskuntia, missä ne synnyttävät poikasensa (luonnonsuojelulain turvaama lisääntymis- ja levähdyspaikka). Koiraat viettävät päivänsä piiloissa yksin tai korkeintaan pienissä ryhmissä. Lepakot ruokailevat erilaisissa ympäristöissä pesimäkauden eri vaiheissa. Loppukesällä ne hajaantuvat ruokailemaan laajemmalle alueelle ja kauemmas pesimäyhdyskunnista. Lepakot viettävät talvensa horroksessa. Tyypillisesti lepakoille mieluisia ovat pienipiirteiset maisemat, joissa on vanhoja rakennuksia ja kolopuita päiväpiiloiksi sekä reheviä saalistusalueita, kuten vesistöjen rantoja ja rantametsiä. Lepakoita koskevat luonnonsuojelulain (1096/1996) 39 :n rauhoitussäännökset, joiden mukaan kiellettyä on yksilön tahallinen tappaminen ja pyydystäminen, tahallinen vahin- 3 (11)

6 goittaminen ja tahallinen häiritseminen erityisesti lisääntymisaikana tai muutoin niiden elämänkierron aikana tärkeillä paikoilla. Suomi on liittynyt Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS) vuonna Sopimus velvoittaa osapuolimaita huolehtimaan lepakoiden suojelusta lainsäädännön kautta sekä tutkimusta ja kartoituksia lisäämällä. Sopimuksen mukaan osapuolimaiden tulee pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita sekä siirtymä- ja muuttoreittejä. 3 AINEISTO JA MENETELMÄT Lepakoista ei ollut alueelta aiempia havaintoja ympäristöhallinnon Hertta-tietokannassa (Suomen ympäristökeskus ), eikä myöskään Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka-tietokannassa. Kaavoittaja oli rajannut kaava-alueelle rakennettavia ja muuttuvia alueita, jotka oli luokiteltu merkittävyydeltään luokkiin I-III. Kartoitus keskittyi näille alueilla, joille on suunnitteilla rakentamista. Lepakoita kartoitettiin kaava-alueella aktiiviseurannalla ultraääniilmaisimen avulla. Ultraääni-ilmaisimena käytettiin tallentavaa näytöllistä yhdistelmädetektoria (EM3+). Kartoitus tehtiin kahteen kertaan (klo ) ja (klo ) hämärän aikaan auringon nousun ja laskun välisenä aikana. Kartoitus tehtiin alueen laajuuden vuoksi liikkuvasta autosta teitä pitkin ajaen (nopeus max 30 km/h). Alueella on kattava tieverkosto, mutta kaava-alueen suuren koon vuoksi selvitys on melko yleispiirteinen. Olosuhteet olivat molemmilla kerroilla otolliset lepakoiden tarkkailuun. Ensimmäisellä kartoituskerralla sää oli tyyni ja pilvinen, lämpötila oli kartoituksen alussa 16 C ja kartoituksen lopussa 13 C. Kartoitus lopetettiin sateen alkaessa klo Toisella kartoituskerralla sää oli tyyni ja pilvinen, lämpötila oli kartoituksen aikaan C. Lepakkoselvityksen reitit on esitetty kuvassa 2. Kartoitusten reitit poikkeavat hieman toisistaan. Ensimmäisellä kartoituskerralla heinäkuussa kartoitus lopetettiin sateen alkaessa eikä aivan alueen eteläosassa käyty. Toisella kerralla elokuussa pimeä aika oli pidempi, joten kartoitusta ehdittiin yön aikana tehdä laajemmalla alueella. Toisaalta kartoituksesta jätettiin pois osia aiemmasta reitistä, jotka olivat lepakoiden elinympäristöiksi sopimattomilla alueilla kuten peltoaukeilla. 4 (11)

7 Kuva 2. Lepakkokartoitusten reitit ja rakennettavat/muuttuvat alueet, luokat I-III. 5 (11)

8 Alueet, joilla lepakoita havaittiin, arvotettiin kolmeen luokkaan SLTY:n (2012) ohjeiden mukaan. Luokka I: Lisääntymis- tai levähdyspaikka Ehdottomasti säilytettävä, hävittäminen tai heikentäminen luonnonsuojelulain mukaan on kielletty. Hävittämiselle tai heikentämiselle on haettava lupa ELY-keskukselta. Jos poikkeuslupa myönnetään, tulee lepakoille aiheutuvaa haittaa pienentää esim. korvaavia päiväpiilopaikkoja, kuten pönttöjä asentamalla. Suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon suojeltuun kohteeseen liittyvät lepakoiden käyttämät kulkureitit ja ruokailualueet. Luokka II: Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti Alueen arvo lepakoille huomioitava maankäytössä (EUROBATS). Vahva suositus, jolla ei kuitenkaan ole suoraan luonnonsuojelulain voimaa. Tärkeä saalistusalue voi olla sellainen, jolla saalistaa monta lajia ja/tai alueella saalistaa merkittävä määrä yksilöitä. Aluetta käyttävä laji on harvinainen tai harvalukuinen. Alue on todettu tai todennäköinen siirtymäreitti päiväpiilon ja saalistusalueen välillä. Jos siirtymäreitti katkaistaan, tulisi toteuttaa korvaava reitti. Huomioidaan alueen lähellä sijaitsevat lisääntymis- ja levähdyspaikat. Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue Maankäytössä on mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille. Alue on lepakoiden käyttämä, mutta laji ja/tai yksilömäärä on pienehkö. Ei mainittu luonnonsuojelulaissa. Ei suosituksia EUROBATS-sopimuksessa. 4 TULOKSET Ensimmäisellä kartoituskerralla havaittiin vain kaksi saalistelevaa pohjanlepakkoa Ojala-Hanhilantien eteläpuolella (kuva 3). Muualta kaava-alueelta lepakkohavaintoja ei tehty kartoituksen aikana. Sää oli lepakkokartoitukseen otollinen alkuyöstä. Loppuyöstä alkoi sataa (klo 03.00), jolloin kartoitus lopetettiin. 6 (11)

9 Kuva 3. Heinäkuun kartoituksessa havaittiin saalistelevia pohjanlepakoita Ojala- Hanhelan tien yllä. Havaintopaikka merkitty kuvassa sinisillä palloilla. Vihreät pallot elokuun lepakkohavaintoja kaava-alueen eteläosassa. Kuva on kuvankaappaus liitteen kartalta (liite 1), pohjakarttana peruskartta. Toisella kartoituskerralla lepakkohavaintoja tehtiin huomattavasti enemmän (kuvat 3 ja 4). Ojala-Hanhilantien varressa lepakoita ei tällä kerralla havaittu. Saalisteleva pohjanlepakko havaittiin Kivihuhdantien varressa aivan kaava-alueen eteläosassa. Haarusjärventien varresta kaava-alueen itäpuolelta tehtiin kaksi havaintoa, tien yläpuolelta sekä piha-alueelta. Myllärintien varressa oli yksi saalisteleva lepakko, joka lenteli pihaalueen läheisyydessä. Kuoppalantien ja Pohjanmaanväylän (tie 19) välisellä alueella havaintoja tehtiin useampia metsän reunassa tiealueen ulkopuolella saalistelevista lepakoista. Härmäntien varressa Knuutilanraitin risteyksen ja Siltatien risteyksen välillä oli huomattavan paljon saalistelevia pohjanlepakoita, jotka lentelivät tien myötäisesti katulamppujen valojen alla valojen houkuttelemia hyönteisiä saalistelemassa. Joukossa oli yksi tai kaksi siippalajin (viiksisiippa/isoviiksisiippa) lepakkoakin, joita ei kuitenkaan tunnistettu lajilleen lyhyen havainnon vuoksi. 7 (11)

10 Kuva 4. Heinäkuun kartoituksessa havaittiin saalistelevia pohjanlepakoita kaava-alueen keskiosissa Mylläritien yllä, tien 19 varren metsikössä, kaava-alueen itäpuolella Haarusjärventien varressa sekä Alahärmän keskustassa saalistelemassa katulamppujen valoissa. Kuva on ote liitteen kartalta (liite 1), pohjakarttana peruskartta. Alahärmän kaava-alueella lepakoita esiintyy metsäalueilla sekä keskustan alueella. Keskustan alueella on suuri yhdyskunta, jonka piilopaikka/piilopaikat ovat todennäköisesti jossain rakennuksessa. Kirkon ja museon alueella voi olla lepakoille sopivia piilopaikkoja. Lisääntymis- ja levähdyspaikat voivat olla myös muissa Härmäntien varren tai lähistön rakennuksissa. Metsäalueiden havainnot olivat yksittäisiä pohjanlepakoita. Niiden päiväpiilot ja talvehtimispaikat ovat mahdollisesti jossain puun- tai muissa sopivissa koloissa tai lähialueen rakennuksissa. Lepakoiden havaintopaikkoja päivänvalolla on esitetty kuvassa 5. 8 (11)

11 Kuva 5. Lepakoiden havaintopaikat päivänvalolla. Kuvat kuvankaappauksia palvelusta Vasemmalla ylhäällä Kuoppalantie, oikealla Ojala-Hanhilantie, vasemmalla keskellä Kivihuhdantie, oikealla Haarusjärventie, vasemmalla alhaalla Härmäntietä raviradan kohdalla ja oikealla alhaalla kirkon kohdalla. 9 (11)

12 5 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET Härmäntien varresta tehtiin useita havaintoja saalistelevista lepakoista. Päiväpiiloja ja talvehtimispaikkoja ei tässä selvityksessä etsitty yksittäisistä rakennuksista. Hyvin todennäköisesti piiloja voi olla kirkossa tai sen vastapäätä olevissa museon rakennuksissa. Museon hirsirakennuksissa ja niiden kivijaloissa näytti ulkoapäin katsottuna olevan sopivia koloja, joista lepakot voivat päästä sisälle rakennuksiin. Piilopaikat voivat olla myös muissa rakennuksissa Härmäntien varressa tai sen lähistöllä. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen löytäminen vaatisi erillisiä selvityksiä. Selvityksillä voisi olla merkitystä, jos keskustan alueelta puretaan vanhoja rakennuksia. Lepakoiden kannalta Härmäntie kuuluu luokkaan II: tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti ja alueen arvo lepakoille on huomioitava maankäytössä. Tämä lepakoiden kannalta merkittävä alue on katuympäristöä. Lähinnä puuston poistolla voisi olla vaikutusta ympäristön muuttumiseen lepakoille sopimattomaksi. Härmäntien katuvalot näyttivät houkuttelevan hyönteisiä ja niiden perässä lepakoita. Liian kirkkaat valot voivat karkottaa lepakoita, mutta nykyinen tilanne näyttää sopivan niille hyvin. Kaava-alueen länsiosan metsäalueet ovat pääasiassa talouskäytössä olevia mäntyvaltaisia kankaita. Alueelta tehtiin yksittäisiä havaintoja pohjanlepakoista. Kuoppalantien ja Ojala-Hanhilantien havaintopaikkojen lähistöllä ei ole rakennuksia eikä alueella ole vanhaa metsää kolopuineen, joten lepakoiden käyttämistä piilopaikoista ei ole tietoa. Muiden havaintopaikkojen lähellä on rakennuksia, joten piilopaikat voivat olla niissä. Metsäalueiden havaintopaikkojen (muut kuin Härmäntien varren havaintopaikat) voidaan katsoa kuuluvan luokkaan III: muu lepakoiden käyttämä alue, eli maankäytössä on mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille. 6 LÄHTEET Lappalainen, M., Lepakot. Salaperäiset nahkasiivet. Tammi, Helsinki. 207 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Erillisjulkaisu. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. 685 s. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys, Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. WWWdokumentti: (luettu ) Suomen lepakkotieteellinen yhdistys, Suomen lepakkolajit. (luettu ). Sweco Ympäristö Oy, 2014.Luontoselvitys Alahärmän yleiskaava. Sweco Ympäristö Oy, Alahärmän yleiskaavan pesimälinnustoselvitys. 10 (11)

13 Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi - kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen Ympäristö-keskus. Luonto ja luonnonvarat. 196 s. 11 (11)