ILMATAR HARTOLAN PURNUVUOREN LEPAKKOSELVITYS

Transkriptio

1 Purnuvuoren ranta-asemakaava selostus , liite 12 Vastaanottaja Ilmatar Asiakirjatyyppi Lepakkoselvitys Päivämäärä Viite ILMATAR HARTOLAN PURNUVUOREN LEPAKKOSELVITYS

2 ILMATAR HARTOLAN PURNUVUOREN LEPAKKOSELVITYS Päivämäärä Laatija Tarkastaja Kuvaus Heli Lehvola ja Satu Laitinen Tarja Ojala Hartolan Purnuvuoren lepakkoselvitys Viite Kansikuva: Näkymä Purnuvuoren laelta kohti Vuorenkylää. Ramboll Niemenkatu LAHTI

3 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. LEPAKOT Suomen lepakot Lepakoiden suojelu Lepakot ja tuulivoima 2 3. MENETELMÄT 3 4. LEPAKKOSELVITYKSEN TULOKSET 6 5. JOHTOPÄÄTÖKSET 8 LÄHTEET 9

4 1 1. JOHDANTO Ilmatar suunnittelee kolmen tuulivoimalaitoksen rakentamista Hartolan Purnuvuorelle (kuva 1-1). Hankkeelle on haettu ympäristölupaa ja siihen liittyen alueella kartoitettiin lepakoiden esiintymistä kesällä Kartoitus perustuu alueelle tehtyihin maastokäynteihin. Selvityksen maastotöistä vastasivat FM biologit Satu Laitinen ja Heli Lehvola Ramboll Finland Oy:stä. Selvityksen raportoinnista vastasi Heli Lehvola. Kuva 1-1. Hankealueen sijainti.

5 2 2. LEPAKOT 2.1 Suomen lepakot Suomessa on tavattu yhteensä 13 lepakkolajia. Näistä kuuden on havaittu lisääntyvän maassamme. Yleisin ja laajimmalle levinnyt on pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni), jota tavataan Lappia myöten. Sen lisäksi yleisesti esiintyviä lajeja ovat viiksisiippa (Myotis mystacinusi), isoviiksisiippa (M. brandtii) ja vesisiippa (M. daubentonii) sekä korvayökkö (Plecotus auritius). Muut Suomessa tavatuista lajeista esiintyvät harvinaisempina lähinnä etelärannikon tuntumassa. Puutteellisen seurannan vuoksi kaikkien lajien esiintymisalueita ei kuitenkaan toistaiseksi tunneta tarkkaan. Suomessa esiintyvät lepakot ovat kaikki hyönteissyöjiä. Ne saalistavat öisin ja lepäävät päivän suojaisassa paikassa. Päiväpiiloiksi sopivat esimerkiksi puunkolot ja rakennukset, jotka sijaitsevat lähellä ruokailualueita. Runsaimmin lepakoita esiintyy maan eteläosan kulttuuriympäristöissä. Laajoilla metsäalueilla ne ovat harvinaisempia, etenkin kun sopivien kolopuiden määrä on metsätalouden vuoksi vähentynyt. Talven lepakot viettävät horroksessa. Ne siirtyvät syksyllä talvehtimispaikkoihin, jollaisiksi käyvät mm. kallioluolat ja rakennukset. Osa lepakoista voi muuttaa syksyllä pidempiäkin matkoja etelään talvehtimaan. Muuttokäyttäytyminen vaihtelee lajista ja elinalueesta riippuen, ja siitä tiedetään toistaiseksi varsin vähän. On kuitenkin arveltu, että lepakoiden muuttoreitit seuraavat rannikkoa tai vastaavia yhtenäisiä vesialueita, joita pitkin niiden on helppo suunnistaa. 2.2 Lepakoiden suojelu Kaikki Suomen lepakkolajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuihin lajeihin. Tämä tarkoittaa, että niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kiellettyä (luonnonsuojelulaki 49 ). Kaikki lepakkolajit on myös rauhoitettu luonnonsuojelulain 38 :n nojalla. Tämän lisäksi Suomi on allekirjoittanut lepakoiden suojelua koskevan kansainvälisen EUROBATS-sopimuksen, joka velvoittaa mm. lepakoiden talvehtimispaikkojen, päiväpiilojen ja tärkeiden ruokailualueiden säilyttämiseen. Lepakoiden suurin uhkatekijä on soveliaiden elinympäristöjen katoaminen. Maatalousympäristöjen yksipuolistuminen ja lisääntynyt kemikaalien käyttö vähentävät saatavilla olevaa ravintoa; tiiviimpi rakentaminen ja metsätalous puolestaan päiväpiilopaikkoja. Viimeisimmässä Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa ripsisiippa (M. nattereri) on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN) ja pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) vaarantuneeksi (VU). Näistä ripsisiippa on myös luokiteltu luonnonsuojeluasetuksessa erityistä suojelua vaativaksi lajiksi. 2.3 Lepakot ja tuulivoima Tuulivoimalat aiheuttavat lepakoille haittaa pääasiassa törmäyskuolleisuuden kautta. Suoran törmäämisen lisäksi roottoreiden pyörimisen aiheuttama äkillinen ilmanpaineen muutos voi aiheuttaa lepakoille sisäisiä vaurioita (ns. barotrauma). Tuulivoimaloista on havaittu olevan haittaa erityisesti muuttaville lepakoille. Muuttavat lepakot lentävät tavanomaista korkeammalla ja käyttävät kaikuluotausta harvemmin kuin saalistaessaan, mikä lisää niiden riskiä törmätä voimaloihin. Paikalliset, saalistavat lepakot lentävät pääasiassa voimalan roottoreita alempana, jolloin törmäysriski on pienempi; kuitenkin myös saalistavien lepakoiden on Keski-Euroopassa havaittu törmäävän voimaloihin. Lepakoille aiheutuvaa haittaa voidaan vähentää sijoittamalla tuulivoimalat sivuun lepakoiden käyttämiltä muuttoreiteiltä sekä tärkeimmiltä lisääntymis- ja ruokailupaikoilta. Lisäksi on mahdollista pysäyttää tuulivoimaloita pimeän ajaksi lepakoiden tärkeimpään muuttoaikaan.

6 3 3. MENETELMÄT Jokaisella lepakkolajilla on tunnusomainen kaikuluotausääni, joten nauhoitettujen äänten perusteella on mahdollista määrittää lepakot lajilleen. Poikkeuksen muodostaa lajipari viiksisiippa ja isoviiksisiippa, jotka on mahdollista erottaa toisistaan vain tarkkojen anatomisten tuntomerkkien perusteella. Lepakkokartoituksessa käytettiin Batcorder 2.0-lepakkodetektoria. Laite tunnistaa ja nauhoittaa automaattisesti lepakoiden käyttämiä ultraääniä. Lisäksi lepakoiden ääniä äänitettiin kahdella muulla detektorilla (Batbox Griffin). Detektoreilla nauhoitetut äänet analysoitiin BatIdent ja BatScan-tietokoneohjelmien avulla. Lepakoiden esiintymistä hankealueella selvitettiin kahtena yönä (27.6 ja 10.7) kesä- ja heinäkuussa Kartoitusreitti suunniteltiin aiempien maastokäyntien sekä karttatarkastelun perusteella siten, että hankealueella ja sen läheisyydessä sijaitsevat lepakoille soveliaat ympäristöt tulivat kartoitetuiksi. Kesäkuussa ja heinäkuussa valittu reitti kuljettiin hitaasti kävellen läpi nauhoittaen samalla jatkuvasti lepakoiden ääniä. Aika ajoin pysähdyttiin pidemmäksi aikaa kuuntelemaan lepakkohavaintojen kannalta suotuisilta vaikuttaviin paikkoihin. Kartoitus aloitettiin noin puoli tuntia auringonlaskun jälkeen, jolloin lepakot lähtevät liikkeelle, ja päätettiin hieman ennen auringonnousua. Kartoitukset tehtiin poutaisina ja kohtuullisen tyyninä öinä, koska voimakas sade tai tuuli voi vähentää lepakoiden saalistusaktiivisuutta. Kesäkuun kartoitusajankohta ajoittui viikko juhannuksen jälkeen, minkä vuoksi kartoitusaika jäi vain noin neljään tuntiin. Batbox Griffin ja Batcorder -detektorit jätettiin kahdeksi yöksi äänittämään passiivisesti paikkoihin, jotka vaikuttivat lepakoille sopivilta elinympäristöiltä (kuva 3-1) Batbox Griffin -detektori sijoitettiin Kelperin luolien läheisyyteen Purnujärven rantaan. Sijoituspaikalla on suuria kalliolohkareita ja niiden välissä kasvaa harvassa muutamia mäntyjä ja koivuja. Aluskasvillisuus puuttuu lähes kokonaan Batbox Griffin -detektori sijoitettiin tien viereen jyrkänteen alle. Varttunut puusto on kuusivaltaista, seassa kasvaa muutamia koivuja ja pihlajaa. Kasvillisuus koostuu varvuista ja ruohoista. Sijoituspaikan ympäristössä on runsaasti reheviä puustoisia ja puoliavoimia alueita Batbox Griffin -detektori sijoitettiin Kelperin luolien läheisyyteen Purnujärven rantaan. Sijoituspaikalla on suuria kalliolohkareita ja niiden välissä kasvaa muutamia mäntyjä ja koivuja. Aluskasvillisuus puuttuu lähes kokonaan Batbox Griffin -detektori sijoitettiin Madeveden rantaan vyöhykkeelle, jossa kasvaa järviruokoa, pajuja sekä muutamia koivuja. Ruovikon edessä on vapaa-ajan asunnon aukea piha ja pohjoispuolella metsittynyt pelto, jossa kasvaa pajuja ja lehtipuita. Aluskasvillisuus koostuu korkeista ruohoista ja heinistä.

7 4 Kuva 3-1. Kartoitusreitti sekä detektorien sijoituspaikat. Lepakoiden ruokailuun ja levähtämiseen käyttämien alueiden luokittelussa on käytetty seuraavaa Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen suosittelemaa luokittelua: Luokka I: Luonnonsuojelulain 49 :n tarkoittama lisääntymis- ja levähdyspaikka.

8 5 Luokka II: Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue.

9 6 4. LEPAKKOSELVITYKSEN TULOKSET Kartoitusalueella havaittujen lepakoiden lukumäärät lajeittain on esitetty taulukossa 4-1. Aktiivisilla kartoituksilla tarkoitetaan kartoituskertoja, joilla alue kuljettiin läpi, ja passiivisilla kartoituksilla kertoja, jolloin detektorit sijoitettiin koko yön ajaksi samaan paikkaan nauhoittamaan. Taulukoissa ei ole mukana niitä äänihavaintoja lepakoista, jotka olivat liian lyhytkestoisia tunnistettavaksi. Näitä hyvin lyhytkestoisia ääniä tallentuu detektoriin kartoittajan etenemisvauhdin ollessa hetkellisesti liian nopea, sekä lepakoiden nopeista ylilennoista, jotka eivät yleensä ole merkittäviä kartoitustulosten kannalta. Detektorien nauhoittaman aineiston perusteella ei ole mahdollista päätellä havaittujen lepakoiden tarkkoja yksilömääriä. Yhdeksi havainnoksi tulkittiin tässä kaikki yhden minuutin sisällä samasta lepakkolajista tehdyt havainnot. Kaikki kartoitusalueella havaitut lepakkolajit ovat Suomessa yleisiä ja elinvoimaisiksi luokiteltuja lajeja. Uhanalaisia tai harvinaisia lepakkolajeja ei alueella havaittu. Taulukko 4-1. Aktiivisissa kartoituksissa havaittujen lepakoiden lukumäärä Pohjanlepakko 0 3 Viiksi- /isoviiksisiippa 0 3 Kesäkuun aktiivisen ja passiivisen kartoituksen yhteydessä ei tehty yhtään lepakkohavaintoa (taulukko 4-1). Heinäkuun aktiivisessa kartoituksessa havaittiin kolme pohjanlepakkoa ja kolme viiksi/isoviiksisiippaa (kuva 4-1, taulukko 4-1). Pohjanlepakoita tavattiin noin klo aikoihin ja viiksi-/isoviiksisiippoja klo välisenä aikana. Heinäkuun passiivisen kartoituksen yhteydessä ei tehty yhtään lepakkohavaintoa. Kaiken kaikkiaan lepakoista tehtiin hyvin vähän havaintoja. Havainnot olivat yksittäisiä eivätkä ne kohdistuneet suunniteltujen voimalaitosten paikkojen läheisyyteen.

10 7 Kuva 4-1. Aktiivisen kartoituksen yhteydessä tehdyt lepakkohavainnot.

11 8 5. JOHTOPÄÄTÖKSET Lepakoiden lukumäärä oli hankealueella erittäin pieni. Alueella havaitut lepakot kuuluvat Suomessa yleisiin ja elinvoimaisiksi (LC = Least Concern) luokiteltuihin lajeihin. Alueella oli odotettua vähemmän lepakoita, vaikka hankealueella ja sen läheisyydessä on rakennuksia, peltoja, vesistöjä sekä varttuneita sekametsiä, joita monet lepakkolajit suosivat saalistusalueinaan. Tuulivoimalaitosten rakentamispaikat sijoittuvat nuoriin ja varttuneisiin kuusikoihin sekä vähäpuustoiselle mäen lakialueelle. Kokonaisuudessaan hankealueelta ei tehty kuin muutama havainto. Tuulivoimaloiden rakentaminen vaikuttaa vain pieneen osaan hankealueen pinta-alasta, joten se ei vähennä merkittävästi lepakoille sopivan elinympäristön määrää. Lisäksi vähäiset lepakkohavainnot tehtiin hankealueen itäisissä osissa ja hankealueen ulkopuolella, jonne rakentamista ei ole suunniteltu. Tästä johtuen törmäyskuolleisuuden arvioidaan jäävän hyvin pieneksi. Edellä mainitut seikat huomioiden, tuulivoimalaitosten rakentamisen ei katsota aiheuttavan merkittäviä haittavaikutuksia alueen lepakoille, eikä lepakoita tarvitse erikseen huomioida tuulivoimapuiston suunnittelussa. Myöskään lepakoiden jatkoseurantaan alueella ei ole tarvetta. Lahdessa 11. päivänä syyskuuta 2012 RAMBOLL FINLAND OY Tarja Ojala ryhmäpäällikkö Heli Lehvola FM biologi

12 9 LÄHTEET Lappalainen, M Lepakot salaperäiset nahkasiivet. Tammi. Luonnonsuojeluasetus (160/1997). Luonnonsuojelulaki (1096/1996). Luontodirektiivi (92/43/ETY). Metsälaki (1093/1996). Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Rodrigues, L., Bach, L., Dubourg-Savage, M.-J., Goodwin, J. & Harbusch, C Guidelines for consideration of bats in wind farm projects. EUROBATS Publication Series No. 3. Saatavissa: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. 7 s.