Imatran Mansikkalan koulun luontoselvitys 2017

Transkriptio

1 Imatran Mansikkalan koulun luontoselvitys 2017 Ympäristötutkimus Karri Kuitunen

2 Imatran Mansikkalan koulun luontoselvitys 2017 Karri Kuitunen SISÄLLYS Tiivistelmä Aineisto ja menetelmät Selvitysalueen yleiskuvaus Selvitysmenetelmät Selvityksen ulkopuoliset aineistot Tulokset Kasvillisuus ja luontotyypit Liito-orava Lepakot Pesimälinnut Selvityksen ulkopuoliset aineistot Tulosten tarkastelu Johtopäätökset Kirjallisuus...17 Kaikki raportin kuvat Karri Kuitunen Kannen kuva: Näkymä selvitysalueen kaakkoisosan metsikköön. T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuitunen Puh Lappeenranta, syyskuu 2017

3 Tiivistelmä T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuitunen selvitti kesä-, heinä- ja elokuussa 2017 Mansikkalan koulun ympäristön luontoarvoja Imatran kaupungin toimeksiannosta. Putkilokasvien esiintymistä selvitettiin kahdella käynnillä ja 29.8 ja lepakoiden kolmella detektorikartoituksella , ja Miettisen (2015) tekemää pesimälinnustoselvitystä täydennettiin yhdellä kartoituskerralla Lisäksi alueen mahdollista merkitystä liito-oravan ja vaarantuneen, erityisesti suojeltavan valkoselkätikan elinympäristönä arvioitiin kasvillisuusselvityksen maastokäyntien yhteydessä. Selvitysalueella ei ole luonnonsuojelulailla (29 ) suojeltavia luontotyyppejä ja vesilaissa (2. luku 11, 3. luku 2 ) tarkoitettuja maankäytössä huomioitavia luontokohteita. Selvitysalueen kaakkoisosan lähinnä tuoretta lehtoa edustava metsäalue on mahdollinen metsälain (10 ) erityisen tärkeä elinympäristö. Mahdollinen rakentaminen ei vaaranna luonnonsuojelualueita, suojeluohjelma-alueita, muinaismuistoalueita eikä kansainvälisesti (IBA), valtakunnallisesti (FINIBA) ja maakunnallisesti (MAALI) tärkeitä lintualueita. Selvitysalue ei ole pohjavesialuetta. Putkilokasviselvityksessä ei havaittu uhanalaisia tai erityisesti suojeltavia lajeja. Selvitysalueella havaittiin silmälläpidettävän kelta-apilan pienialainen kasvusto. Muista huomionarvoisista kasvilajeista havaittiin useita rauhoitetun lehtoneidonvaipan kasvupaikkoja ja Etelä-Suomessa paikoittaisena esiintyvän ketotyräruohon kasvusto. Kasvillisuusselvityksen maastokäyntien yhteydessä ei tehty liito-oravan esiintymiseen viittaavia havaintoja eikä alueella ole merkittäviä lajille soveltuvia elinympäristöjä. Lepakkoselvityksessä ei havaittu uhanalaisia lajeja, lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja eikä merkittäviä lepakoiden saalistusalueita. Selvitysalueen itä-, kaakkois- ja eteläosa tulkittiin Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen ohjeiden mukaiseksi III luokan lepakkoalueeksi (muu lepakoiden käyttämä alue). Luokan III lepakkoalueella ei ole luonnonsuojelulain suojaa, mutta se voidaan kuitenkin mahdollisuuksien mukaan huomioida maankäytön suunnittelussa, esimerkiksi lepakoiden käyttämiä metsäalueita, vanhoja puita ja kolopuita säästämällä. Vuoden 2015 linnustoselvityksen (Miettinen 2015) ja vuoden 2017 täydentävien havaintojen perusteella selvitysalueella ei ole erityistä merkitystä lintujen pesimäalueena. Alueella ei havaittu valkoselkätikan syönnöksiä eikä lajin ruokailualueeksi soveltuvaa lahopuukeskittymää. Vaarantuneesta (VU) viherpeiposta tehtiin yksi havainto kesäkuussa

4 1. Aineisto ja menetelmät 1.1. Selvitysalueen yleiskuvaus Selvitysalue sijaitsee Mansikkalan kaupunginosassa Tainionkoskentien, Koulukadun, Karjaportinkadun ja Ruokosuonkadun rajaamalla alueella (kuva 1). Kuva 1. Imatran Mansikkalan koulun ympäristön luontoselvityksen alue vuonna Selvitysalueen rajaus on merkitty yhtenäisellä punaisella viivalla. Lepakoiden aktiivikartoituksessa kullakin käyntikerralla kahdesti myötäpäivään kierretty kulkureitti (2 x 1,2 km) on merkitty mustalla katkoviivalla. 2

5 Alueen pohjoisosassa sijaitsee koulurakennus ja länsi- ja lounaisosassa asfaltoitu parkkialue. Pienempi asfaltoitu alue sijaitsee koulun koillispuolella. Koulun kaakkoispuolella sijaitsevalta pieneltä mäenkumpareelta alkava metsikkö ulottuu selvitysalueen itä-, kaakkois- ja eteläosaan. Lisäksi joitakin suuria mäntyjä ja koivuja on myös piha-alueella koulun koillis- ja eteläpuolella (kuva 1) Selvitysmenetelmät Kasvillisuus ja luontotyypit Kasvillisuusselvityksen tarkoituksena oli uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien, alueellisesti uhanalaisten ja silmälläpidettävien sekä luontodirektiivin liitteissä II ja IV mainittujen putkilokasvien esiintymisen selvittäminen (Neuvoston direktiivi 92/43/ETY; luontodirektiivi, Rassi ym. 2010, Suomen ympäristökeskus 2013). Selvitysalue käveltiin systemaattisesti läpi ja kasvillisuutta tarkkaillen. Luontotyyppiselvityksen tarkoituksena oli seuraavien kaavoituksessa huomioitavien kohteiden löytäminen: Luonnonsuojelulailla (29 ) suojeltavien luontotyypit Metsälain (10 ) erityisen tärkeät elinympäristöt Vesilain (2. luku 11, 3. luku 2 ) luonnontilaisina säilytettävät pienvedet Muut huomionarvoiset luontokohteet Liito-orava Ajankohta oli liian myöhäinen luotettavan liito-oravaselvityksen tekemiselle (Nironen ja Lammi 2003). Kasvillisuusselvityksen yhteydessä arvioitiin kuitenkin alueen soveltuvuutta liito-oravan elinympäristöksi puuston ja alueen sijainnin perusteella. Kartoituksessa suurimpien haapojen tyvet tarkastettiin papanoiden löytämiseksi. Mahdolliset selvitysalueella tehdyt liito-oravahavainnot tarkistettiin Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka-tietokannasta ja Suomen Lajitietokeskuksen Vihko-havaintopalvelusta (tilanne ). Lepakot Lepakoiden esiintymistä selvitettiin kolmeen käyntikertaan perustuvalla detektorikartoituksella, jota ensimmäisellä ja toisella käyntikerralla täydennettiin kahdella kartoituksen ajaksi maastoon jätetyllä automaattisesti tallentavalla detektorilla. Kartoituksen tarkoituksena oli lepakkolajiston, lepakkoaktiivisuuden ja tärkeimpien elinympäristöjen selvittäminen Mansikkalan selvitysalueella. Lepakkoha3

6 vaintojen ja -kohteiden merkityksen arvioinnin perusteena käytettiin Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen (2012) ohjetta. Lepakkolajistoa ja lepakkoaktiivisuutta havaintojen lukumäärän perusteella arvioituna selvitettiin noin 1,2 kilometrin pituisella kuuntelureitillä kesä-, heinä- ja elokuussa vuonna 2017 (kuva 1). Reitti kierrettiin kullakin käyntikerralla kahdesti jalan: klo , klo ja klo Kartoitukset tehtiin heikkotuulisessa ja poutasäässä. Lämpötila oli kartoituksen alussa C (pilv. 1/8), C (7/8, 2 5 m/s) ja C (0/8, heikko tuuli). Lepakoita havainnoitiin Pettersson D1000X -merkkisellä tallentavalla detektorilla ja lisäksi maastoon asennettiin kartoituksen ajaksi kaksi automaattisesti tallentavaa laitetta (Echometer EM3 ja Echometer EM3+). Kartoitusreitillä kuljettaessa detektorilla havainnoitiin jatkuvasti ja haarukoitiin heterodyne-menetelmällä pääasiassa taajuusalueella khz. Lepakkohavainnoksi tulkittiin ohilento (äänen ilmestymisestä äänen katoamiseen). Samanaikaishavainto esimerkiksi kahdesta lepakkoyksilöstä tulkittiin kahdeksi ja samanaikaishavainto kolmesta yksilöstä kolmeksi havainnoksi jne. Lepakkoyksilö tulkittiin saalistavaksi, kun detektorilla kuultiin surahtava äänipulssien tihentymä (eng. feeding buzz) tai muu saalistukseen viittaava muutos kaikuluotausäänien rytmissä. Lajintunnistuksen perusteina olivat näköhavaintojen lisäksi kaikuluotausäänien taajuus, pulssipituus, pulssiväli, pulssin muoto, rytmi ja sointi. Referenssinä käytettiin keskeistä lepakoiden määrityskirjallisuutta (esim. Barataud 1996 ja 2015, Russ 2012, Skiba 2009). Lepakkohavaintojen koordinaatit ja havainnon tyyppi (ohilento, saalistus) tallennettiin gps-paikantimeen. Osa äänistä tallennettiin tietokonetarkastelua (Audacity ja BatSound) varten (kuvat 2 ja 3). Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka-tietokannasta ja Suomen Lajitietokeskuksen Vihko-havaintopalvelusta tarkistettiin mahdolliset aiemmin selvitysalueella tehdyt lepakkohavainnot (tilanne ). Kuva 2. Esimerkki pohjanlepakon (Eptesicus nilssoni) kaikuluotausäänistä Imatran Mansikkalan selvitysalueella BatSound 4.1 -ohjelmalla esitettynä. Pystyakseli kuvaa taajuutta kilohertseinä (khz) ja vaaka-akseli aikaa (mittaväli 100 ms). 4

7 Kuva 3. Esimerkki määrittämättömän siipan (Myotis sp.) kaikuluotausäänistä Imatran Mansikkalan selvitysalueella BatSound 4.1 -ohjelmalla esitettynä (pystysuorat tikkumaiset pulssit). Pystyakseli kuvaa taajuutta kilohertseinä (khz) ja vaaka-akseli aikaa (mittaväli 100 ms). Punertava yhtenäisempi alue kuvan alareunassa noin 10 khz korkeudella on heinäsirkkojen ja/tai hepokattien ääntelyä. Pesimälinnusto Alueen pesimälinnustoa on selvitetty osana vuonna 2015 tehtyä laajempaa selvitystä (Miettinen 2015). Vuonna 2017 aineistoa täydennettiin yhdellä kartoituskerralla klo 4:50 6:00. Selvityksessä alue käveltiin systemaattisesti läpi lintuja jatkuvasti havainnoiden siten, että mikään alue ei jäänyt noin 50 metriä kauemmaksi kulkureitiltä. Valkoselkätikka Selvitysajankohta oli sopimaton aikaisin pesivän valkoselkätikan (vaarantunut, erityisesti suojeltava) esiintymisen kartoittamiselle. Kasvillisuusselvityksen maastotöiden yhteydessä ja arvioitiin kuitenkin selvitysalueen soveltuvuutta lajin elinympäristöksi sekä tarkkailtiin mahdollisia lajin esiintymiseen viittaavia syönnöksiä. 5

8 1.3. Selvityksen ulkopuoliset aineistot Luontoselvitystä täydennettiin ulkopuolisilla aineistoilla seuraavasti: Suomen ympäristökeskuksen Avoin Tieto -palvelun Karpalo-karttapalvelusta saatavilla tiedoilla (tilanne ). 2. Tulokset 2.1. Kasvillisuus ja luontotyypit Kasvillisuus Selvitysalueella havaittiin 102 putkilokasvilajia (liite 1; ei sisällä koristekasveja). Uhanalaisia ja erityisesti suojeltavia lajeja ei havaittu. Silmälläpidettävän kelta-apilan (Trifolium aureum) pienehkö kasvusto on selvitysalueen itäosassa kevyen liikenteen väylän pientareella (kuva 5). Muista huomionarvoisista lajeista ketotyräruohoa (Herniaria glabra) kasvaa koulurakennuksen eteläpuolella parkkialueen koillisreunalla ja rauhoitettua lehtoneidonvaippaa (Epipactis helleborine) useilla paikoilla selvitysalueen etelä- ja kaakkoisosassa (kuvat 6 ja 7). Koulurakennukset, pihanurmikko ja istutukset sekä asfaltoidut piha-alueet kattavat suurimman osan selvitysalueen pinta-alasta. Enemmän tai vähemmän luonnontilaista puuston peittämää aluetta on selvitysalueen itä-, kaakkoisja eteläosassa. Osa-alue 1 Nurmikkoalue, jossa useita järeitä mäntyjä sekä muutamia varttuneita/järeähköjä hieskoivuja (kuva 4). Osa-alue 2 Koulurakennuksen kaakkoispuolella sijaitseva pieni mäenkumpare, jossa puuston muodostavat järeät männyt. Aluspuustona kasvaa useita pihlajia, nuoria hieskoivuja, raita ja tammi. Lahopuustoa ei ole. Pensaskerroksen lajistoa ovat haapa, harmaaleppä, isotuomipihlaja, mänty, pihlaja, rauduskoivu, tammi (niukka), tuomi, vaahtera ja vadelma. Mäenlaki osalla paikoin lähinnä mustikkatyypin kangasta (mustikka ja puolukka ovat paikoin runsaita). Muita tavanomaisia kenttäkerroksen kasveja ovat muun muassa ahomansikka, hietakastikka (paikoin runsas), kangasmaitikka, kevätpiippo, kultapiisku, käenkaali, lampaannata (paikoin runsas), lillukka, metsälauha, metsäkastikka, metsäkur6

9 jenpolvi, rätvänä ja sananjalka. Alarinteen lähinnä lehtomaista kangasta edustavalla alueella lehtomaisuutta ilmentävät muun muassa huopaohdake, lehtoneidonvaippa (ainakin 5 yksilöä), mustakonnanmarja, ojakellukka, ranta-alpi ja sudenmarja. Mäen kumpareen länsiosa on heinittynyttä, ilmeisesti maaperältään muokattua aluetta. Osa-alueen 2 eteläreunalla, kulkureitin pientareella on pieni kasvusto silmälläpidettävää kelta-apilaa (kuva 4). Osa-alue 3 Osa-alue edustaa kasvillisuudeltaan lähinnä tuoretta lehtoa. Puuston muodostavat varttuneet männyt, haavat ja hieskoivut. Osa männyistä on järeitä. Aluspuuston muodostavat useat pihlajat, tuomet ja harmaalepät. Pensaskerroksen lajistoa ovat haapa, isotuomipihlaja, mänty, pihlaja, punaherukka, tammi, tuomi, vaahtera ja vadelma sekä yksi lehmus, joka lehden alapinnan suonien hankojen ruskeiden karvatupsujen perusteella on metsälehmus (Tilia cordata). Kenttäkerroksen lajistoa ovat muun muassa ahomansikka, aitovirna, hiirenporras (niukka), huopaohdake, kielo (paikoin runsas) koiranheinä, kurjenkello, lehtoneidonvaippa (vähintään 2 yksilöä), leskenlehti, lillukka, linnunkaali, metsäalvejuuri, metsäkurjenpolvi, mustakonnanmarja, nurmilauha (paikoin runsas), nurmitädyke, ojakellukka, puolukka (niukka), rönsyleinikki, sananjalka (paikoin runsas), sudenmarja (paikoin), särmäkuisma ja vuohenputki (paikoin runsas). Osa-alueen keskiosissa on pieni harjanne, lähinnä mustikkatyypin (MT) kangasta edustava harjanne. Osa-alue 4 Koulurakennuksen eteläpuolisella piha-alueella kasvaa muutamia järeitä mäntyjä ja rauduskoivuja sekä piha-alueen reunassa pienialaisesti ketokasvillisuutta, muun muassa hopeahanhikkia, mäkitervakkoa ja Etelä-Suomessa paikallisesti esiintyvää ketotyräruohoa. Osa-alue 5 Kapea vyöhyke luontotyypiltään epämääräistä ja muun muassa varttuneiden mäntyjen muodostamaa puustoa Ruokosuonkadun varrella sekä osa-alueen 3 eteläpuolella pensaikkoa ja rehevää kenttäkerroksen kasvillisuutta. Pensaskerroksen lajeja ovat harmaaleppä (runsas), tuomi (runsas), haapa ja pihlaja. Kenttäkerroksen lajeja ovat harakankello, metsäalvejuuri, metsäkurjenpolvi, niittynätkelmä, nokkonen, ojakellukka, pelto-ohdake, päivänkakkara, ranta-alpi, rönsyleinikki (paikoin runsas) ja vuohenputki (runsas). Rauhoitettua lehtoneidonvaippaa havaittiin yli 15 yksilöä. Luontotyypit Selvitysalueella ei ole luonnonsuojelulailla suojeltavia (29 ) luontotyyppejä eikä vesilaissa (2. luku 11, 3. luku 2 ) tarkoitettuja, kaavoituksessa huomioitavia kohteita (kuva 2). Osa-alueen 3 tuoretta 7

10 lehtoa edustava metsikkö on mahdollinen metsälaissa (10 ) tarkoitettu erityisen tärkeä elinympäristö Kuva 4. Selvitysalueen tärkeimmät kasvillisuusalueet: 1. nurmikkoa ja harvaa puustoa, 2. mäenkumpare, jolla kasvaa suuria mäntyjä, 3. tuoretta lehtoa (mahdollinen metsälakikohde), 4. joitakin suuria mäntyjä ja koivuja sekä piennarkasvillisuutta, 5. luontotyypiltään epämääräistä aluetta, jolla varttunutta puustoa, pensaikkoa ja kosteaa suurruohokasvustoa. 8

11 Kuvat Selvitysalueen kaakkoisosan metsikössä kasvaa vaateliasta lehtolajistoa. Vasemmalla rauhoitettu lehtoneidonvaippa, oikealla sudenmarja (ylhäällä) ja mustakonnanmarja (alhaalla) Liito-orava Kasvillisuusselvityksen maastotöiden yhteydessä ei havaittu merkkejä liito-oravan esiintymisestä. Selvitysalueen kaakkois- ja itäosassa on puustoltaan periaatteessa lajille sopivaa elinympäristöä, mutta erityisesti Tainionkoskentie erottaa metsikön muista Vuoksen varren metsäalueista Lepakot Selvityksessä ei havaittu uhanalaisia lepakkolajeja. Kolmella kartoituskierroksella tehtiin 47 havaintopaikalla yhteensä 82 lepakkohavaintoa vähintään 2 lajista (pohjanlepakko, määrittämätön siippa; kuvat 8 ja 9). Havainnoista 73 koski pohjanlepakkoa, 1 määrittämätöntä siippaa ja 8 määrittämätöntä lepakkoa. Lepakkohavaintojen määrä oli noin 34,2/km (huomaa kaksi laskentakierrosta kullakin käyntikerralla). Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka-tietokantaan ja Suomen 9

12 Lajitietokeskuksen Vihko-havaintopalveluun ei ole tallennettu lepakkohavaintoja selvitysalueelta (tilanne ). Laite 1 Laite 2 Laite 3 Kuva 8. Lepakoiden havaintopaikat (47; yhteensä 82 havaintoa) Imatran Mansikkalan lepakkoselvityksen aktiivisessa kartoituksessa ja Vihreä ympyrä= pohjanlepakkohavainto , sininen ympyrä= pohjanlepakkohavainto 11.8., keltainen ympyrä= siippahavainto ja musta ympyrä= määrittämätön lepakkohavainto Ensimmäisellä käyntikerralla ei havaittu lainkaan lepakoita. Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen (2012) ohjeessa tarkoitettu muu lepakoiden käyttämä alue (luokka III) on merkitty sinisellä katkoviivalla ja selvitysalueen rajaus yhtenäisellä punaisella viivalla. Automaattisten tallentimien sijoituspaikat ensimmäisellä käyntikerralla (Laite 1 ja 2) ja toisella käyntikerralla (Laite 1 ja 3) on osoitettu valkoisin laatikoin. Aktiivisen kartoituksen tukena käytettyihin kahteen automaattiseen tallentimeen ei tallentunut lepakoiden ääniä ensimmäisellä käyntikerralla Toisella käyntikerralla laitteet tallensivat yhteensä 16 pohjanlepakon ohilentoa (taulukko 1). Osa äänitteistä koski koulun itäseinän ja koulun kaakkoispuolisella mäellä sijaitsevan kolomännyn läheisyydessä lentäneitä pohjan10

13 lepakoita. Ensimmäinen äänite tallentui laitteeseen 3 (kolomänty) noin 1 tunti ja 24 minuuttia ja laitteeseen 1 (koulun itäseinä) noin 1 tunti ja 44 minuuttia auringonlaskun jälkeen. Hyvä lepakoiden lentosää huomioiden on varsin todennäköistä, että yksilöt lähtivät liikkeelle muualta kuin äänityspaikoilta. Skiban (2009) mukaan pohjanlepakot lähtevät liikkeelle minuuttia auringonlaskun jälkeen. Lepakkohavaintojen määrä eri kartoituskerroilla 70 Havaintojen määrä Määrittämätön Siipat Pohjanlepakko Kuva 9. Lepakkohavaintojen määrä aktiivikartoituksessa kolmella eri käyntikerralla Imatran Mansikkalan lepakkoselvityksessä Ensimmäisellä käyntikerralla ei havaittu lepakoita. Taulukko 1. Automaattisten tallentimien äänittämät lepakoiden ohilennot (yhteensä 16) Imatran Mansikkalassa kesä- ja heinäkuussa Laite 1: koulurakennuksen itäseinä, Laite 2: koulurakennuksen länsiseinä, Laite 3: kolomänty (ks. kuva 8). Laite 1 Laite 2 Laite 3 Toiminnassa klo 23:52 01: klo 22:25 00: klo 00:00 00: klo 22:29 00:36 Havainnot ei havaintoja 7 pohjanlepakon ohilentoa ei havaintoja 9 pohjanlepakon ohilentoa 11

14 2.4. Pesimälinnusto Selvitysalueella havaittiin vuoden 2015 pesimälinnustoselvitystä täydentävällä käyntikerralla ( ) yhteensä 9 pesivää tai mahdollisesti pesivää lajia ja 6 12 paria tai reviiriä (taulukko 2). Selvitysalueen kaakkoisosan metsikössä havaittiin yksi viherpeippo (vaarantunut, VU; Tiainen ym. 2016), mutta havainnon perusteella ei voi varmasti päätellä mahdollisen reviirin sijaintia. Taulukko 2. Imatran Mansikkalan luontoselvityksessä havaitut pesivät ja mahdollisesti pesivät lintulajit (9) aakkosjärjestyksessä sekä niiden reviiri- tai parimäärät vuonna * = vaarantunut. LINTULAJI Parimäärä Kalalokki Kirjosieppo Käpytikka Leppälintu Naakka Peippo LINTULAJI Sinitiainen Västäräkki Viherpeippo* Parimäärä Selvityksen ulkopuoliset aineistot Luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet Selvitysalueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse kansallispuistoja, luonnonsuojelualueita ja suojeluohjelma-alueita eikä kansainvälisesti (IBA) ja valtakunnallisesti (FINIBA) tärkeitä lintualueita (Leivo ym. 2001, Suomen ympäristökeskus; Karpalo-karttapalvelu, tarkistettu ). Vuoksi on lähin MAALI-alue eli maakunnallisesti tärkeä lintualue (Kontiokorpi & Kontiokorpi 2014). Muinaisjäännökset Selvitysalueella ei sijaitse muinaisjäännöksiä (Suomen ympäristökeskus; Karpalo-karttapalvelu, tarkistettu ). 12

15 3. Tulosten tarkastelu Kasvillisuus ja luontotyypit Suunnittelualueella ei havaittu uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien putkilokasvilajien kasvupaikkoja. Silmälläpidettävistä lajeista kelta-apila sekä muista huomionarvoisista lajeista lehtoneidonvaippa ja ketotyräruoho eivät vaadi erityishuomiota maankäytön suunnittelussa. Mainittuja lajeja esiintyy vastaavissa ympäristöissä Imatran seudulla monin paikoin. Selvitysalueella kasvaa useita järeitä mäntyjä, joiden säästäminen mahdollisuuksien mukaan on suotavaa sekä maisemallisesta että luonnon monimuotoisuuden säilymisen näkökulmasta. Selvitysalueella ei ole luonnonsuojelulailla suojeltavia luontotyyppejä eikä vesilaissa (2. luku 11, 3. luku 2 ) tarkoitettuja, kaavoituksessa huomioitavia kohteita. Selvitysalueen kaakkoisosan tuoretta lehtoa edustava metsikkö on mahdollinen metsälaissa (10 ) tarkoitettu erityisen tärkeä elinympäristö ja siten mahdollisesti maankäytössä huomioita kohde. Liito-orava Mahdollinen rakentaminen selvitysalueella ei vaaranna merkittäviä liito-oravan elinympäristöjä. Lepakot Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen (2012) ohjeessa lepakkoalueet jaetaan merkityksensä perusteella kolmeen luokkaan: Luokka I: Lisääntymis- ja levähdyspaikka Kaikki Suomen lepakkolajit mainitaan luontodirektiivin IV a liitteessä ja siten niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä (Luonnonsuojelulaki 49, Neuvoston direktiivi 92/43/ETY; luontodirektiivi). Luokka II: Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti Tärkeät ruokailualueet sekä päiväpiilon ja ruokailualueen väliset siirtymäreitit tai muut kulkureitit eivät ole luonnonsuojelulailla suojeltuja, mutta niiden huomioiminen maankäytön suunnittelussa on vahvasti suositeltavaa. 13

16 Suomi liittyi Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS) vuonna 1999 (Valtiosopimus 104/1999). Sopimuksen mukaan jäsenmaiden tulee pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita. Tärkeillä ruokailualueilla saalistaa a) monta lajia ja/tai merkittävä määrä yksilöitä, b) aluetta käyttää harvinainen tai harvalukuinen laji. Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue Maankäytössä mahdollisuuksien mukaan huomioitava alue. Lepakoiden käyttämä alue, jossa laji- ja/tai yksilömäärä on pienempi kuin luokan II kohteilla. Ei luonnonsuojelulailla suojeltu. Ei suosituksia EUROBATS-sopimuksessa. Mansikkalan kartoituksessa tehtyjen havaintojen perusteella koulurakennuksessa ei todennäköisesti sijaitse ainakaan suurten yksilömäärien käyttämiä lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Lepakoille sopivia päiväpiiloja saattaa olla kuitenkin alueen kaakkoisosassa sijaitsevassa puutalossa (kirpputori) sekä puun koloissa ja halkeamissa selvitysalueen itä- ja kaakkoisosan metsikössä. Selvitysalueella ei kartoituksessa tehtyjen havaintojen perusteella ole suurta merkitystä lepakoiden saalistusalueena, sillä havaittu lajimäärä (2; pohjanlepakko ja määrittämätön siippa) ja yksilömäärä (samanaikaisesti enimmillään kaksi yksilöä) olivat vähäisiä eikä uhanalaisia lajeja havaittu. Vuoksen varren lepakkoalueet ovat hyvä vertailukohta Mansikkalan havainnoille. Vuoksella havaitaan useilla paikoilla säännöllisesti Mansikkalan selvitysaluetta suurempia laji- ja yksilömääriä (jopa 100 yksilöä samanaikaisesti) sekä uhanalaisista lajeista vaarantunutta pikkulepakkoa (Karri Kuitunen, julkaisematon). Selvitysalueen itä- ja kaakkoisosa täyttää kuitenkin Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen (2012) ohjeessa tarkoitetun muun lepakoiden käyttämän alueen (III luokan lepakkoalue) kriteerit (kuva 8). Luokan III lepakkoalueella ei ole luonnonsuojelulain suojaa, mutta se voidaan mahdollisuuksien mukaan huomioida maankäytön suunnittelussa esimerkiksi säilyttämällä vanhat kolopuut ja monipuolinen puustorakenne. Lisäksi matalalla lentäviä lepakkolajeja, kuten siippoja ja korvayökköä, häiritsevää ulkovalaistusta voidaan mahdollisuuksien mukaan pyrkiä välttämään. Valaistus ei kuitenkaan samalla tavoin näytä häiritsevän pohjanlepakkoa ja muita avoimessa ympäristössä korkealla lentäviä lajeja, jotka etenkin loppukesällä ja syksyllä saalistavat katuvalojen ympärille kerääntyneitä hyönteisiä. Valaisemisen haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää esimerkiksi seuraavin keinoin (Bat Conservation Trust 2009): 14

17 Pienpaine- tai suurpainenatriumlamppujen (PPNa, SPNa) käyttäminen elohopea- tai monimetallilamppujen sijaan. Valaistuksen kohdistaminen sinne, missä sitä tarvitaan. Tarvittaessa esimerkiksi istutusten käyttäminen valon esteenä. Mahdollisimman matalien valaisinpylväiden käyttäminen vähentää yleensä ekologisia vaikutuksia. Valaistuksen suunnittelu esimerkiksi tarkoitusta varten kehitetyllä tietokoneohjelmalla. Mahdollisimman vähäisen valaisutehon käyttäminen. Valaistuksen ajastaminen tai liiketunnistimien käyttö. Pesimälinnusto Miettisen (2015) selvityksen ja vuoden 2017 yhden kartoituskäynnin perusteella mahdollinen rakentaminen selvitysalueella ei vaaranna merkittäviä lintujen pesimäalueita. Selvitysalueella ei havaittu vaarantuneen ja erityisesti suojeltavan valkoselkätikan syönnöksiä eikä lajin ruokailualueiksi soveltuvia lahopuukeskittymiä. Luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet Mahdollinen rakentaminen selvitysalueella ei vaaranna kansallispuistojen, luonnonsuojelualueiden, suojeluohjelma-alueiden eikä kansainvälisesti (IBA), valtakunnallisesti (FINIBA) ja maakunnallisesti tärkeiden lintualueiden (MAALI) luontoarvojen säilymistä. Muinaisjäännökset Mahdollinen rakentaminen selvitysalueella ei uhkaa muinaisjäännöksien säilymistä. 15

18 4. Johtopäätökset Selvityksen perusteella voidaan tehdä seuraavat johtopäätökset: 1. Mahdollinen rakentaminen selvitysalueella ei vaaranna kansallispuistojen, luonnonsuojelualueiden, suojeluohjelma-alueiden, muinaismuistoalueiden eikä kansainvälisesti (IBA), valtakunnallisesti (FINIBA) ja maakunnallisesti tärkeiden lintualueiden (MAALI) arvojen säilymistä. 2. Selvitysalueella ei ole luonnonsuojelulailla (29 ) suojeltavia luontotyyppejä eikä vesilaissa (2. luku 11, 3. luku 2 ) tarkoitettuja, kaavoituksessa huomioitavia kohteita. 3. Selvitysalueen kaakkoisosan pienialainen lehto on mahdollinen metsälain (10 ) erityisen tärkeä elinympäristö. 4. Selvitysalue ei ole pohjavesialuetta. 5. Selvitysalueella ei havaittu uhanalaisia tai erityisesti suojeltavia putkilokasvilajeja. 6. Suunnittelualueella ei havaittu merkittäviä liito-oravan elinympäristöksi soveltuvia metsäalueita eikä merkkejä lajin esiintymisestä. 7. Selvitysalueella ei tehty lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin viittaavia havaintoja. 8. Selvitysalueella ei havaittu merkittäviä lepakoiden saalistusalueita. Selvitysalueen kaakkoisosan metsäalue tulkittiin muuksi lepakoiden käyttämäksi alueeksi (III luokan lepakkoalue), joka voidaan mahdollisuuksien mukaan huomioida maankäytön suunnittelussa. 9. Suunnittelualueella ei ole merkittäviä lintujen pesimäalueita. Selvitysalueella ei havaittu merkkejä valkoselkätikan esiintymisestä eikä erityisen hyvin lajille soveltuvia elinympäristöjä. 16

19 5. Kirjallisuus Barataud, M. 1996: The Inaudible World. 50 s. + 2 CD-levyä. Barataud, M. 2015: Acoustic Ecology of European Bats. Species Identification, Study of their Habitats and Foraging Behaviour. Biotope, Mèze; Muséum national d'histoire naturelle, Paris (Inventaires et biodiversité series), 352 s. Bat Conservation Trust 2009: Bats and lighting in the UK. Bats and the Built Environment Series. final_version_version_3_ma y_09.pdf Kontiokorpi, A. & Kontiokorpi, J. (toim.) 2014: Itäisen Etelä-Karjalan maakunnallisesti tärkeät lintualueet. Imatra, Parikkala, Rautjärvi ja Ruokolahti. MAALI-hankkeen raportti. Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry. 54 s. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E : Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. [www-dokumentti]. < >. Luonnonsuojelulaki 1096/1996. Metsälaki 1093/116. Miettinen, E. 2015: Imatran Imatrankosken ja sitä ympäröivien alueiden pesimälinnustoselvitys s. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY: luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (luontodirektiivi). Nironen, M. & Lammi, E. 2003: Liito-oravaselvitykset. Liite 4C. julkaisussa Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi. Kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas 109. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Russ, J. 2012: British Bat Calls: A Guide to Species Identification. Pelagic Publishing. 192 s. Skiba, R. 2009: Europäische Fledermäuse. Kennzeichen, Echoortung und Detektoranwendung. Hohenwarsleben (Westarp Wissenschaften). Die Neue Brehm-Bücherei Bd s. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys r.y. 2012: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys r.y:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. 17

20 Suomen ympäristökeskus 2013: Alueellisesti uhanalaisista lajeista. Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus The 2015 Red List of Finnish Bird Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 49 s. Vesilaki /587 18

21 LIITE 1. Imatran Mansikkalan koulun luontoselvityksessä havaitut putkilokasvilajit (102) vuonna aho-orvokki ahokeltano ahomansikka ahomatara aitovirna haapa harakankello harmaaleppä heinätähtimö hieskoivu hietakastikka hiirenvirna hopeahanhikki huopaohdake isotuomipihlaja kangasmaitikka karvaskallioinen kelta-apila keltakannusruoho ketotyräruoho kevätleinikki kevätpiippo kevättaskuruoho kielo koiranheinä koiranheisi kultapiisku kurjenkello käenkaali lampaannata lehtoneidonvaippa leskenlehti lillukka linnunkaali lupiini maitohorsma mesiangervo metsäalvejuuri metsäapila metsäkastikka metsäkurjenpolvi metsälauha metsälehmus metsäorvokki metsätähti mustakonnanmarja mustikka mäkitervakko mänty niittyleinikki niittynurmikka niittynätkelmä niittysuolaheinä nokkonen nurmihärkki nurmilauha nurmipiippo nurmipuntarpää nurmirölli nurmitädyke näsiä ojakellukka ojakärsämö oravanmarja paimenmatara pelto-ohdake peltohanhikki peltokorte peltolemmikki peltosaunio peurankello pietaryrtti piharatamo pihlaja poimulehti-laji pujo puna-apila punaherukka punanata puolukka raita ranta-alpi rauduskoivu rohtotädyke rätvänä rönsyleinikki sananjalka siankärsämö sormisara sudenmarja syysmaitiainen särmäkuisma tahmavillakko tammi timotei tuomi ukonputki vaahtera vadelma valkoapila voikukka-laji vuohenputki