Suomalaisten aikuisten kiihtyvyysmittarilla mitattu fyysinen aktiivisuus ja liikkumattomuus

Transkriptio

1 Katsaus Pauliina Husu TtT, erikoistutkija UKK-instituutti Jaana Suni TtT, tutkimus- ja kehittämispäällikkö UKK-instituutti Henri Vähä-Ypyä DI, laboratorioinsinööri UKK-instituutti Harri Sievänen TkT, tutkimusjohtaja UKK-instituutti Kari Tokola FM, tilastotieteilijä UKK-instituutti Heli Valkeinen TtT, erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, terveyden, toimintakyvyn ja hyvinvoinnin osasto, Tomi Mäki-Opas FT, erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Terveyden, toimintakyvyn ja hyvinvoinnin osasto Tommi Vasankari LT, johtaja, professori UKK-instituutti ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos LIITETAULUKOT pdf-versiossa Sisällysluettelot SLL 25 32/2014 Suomalaisten aikuisten kiihtyvyysmittarilla mitattu fyysinen aktiivisuus ja liikkumattomuus Lähtökohdat Tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisen aikuisväestön fyysistä aktiivisuutta ja liikkumattomuutta kiihtyvyysmittarilla mitattuna. Erityinen huomio kiinnitettiin eritehoiseen aktiivisuuteen käytettyyn aikaan sekä terveysliikuntasuosituksen toteutumiseen kestävyysliikunnan osalta. Menetelmät Tutkimus perustuu Terveys tutkimuksen Fyysinen aktiivisuus ja kunto -alaotoksen aineistoon, jossa mitattiin suomalaisten fyysistä aktiivisuutta ensimmäistä kertaa kiihtyvyysmittarilla viikon ajalta. Aineisto on aikuisväestöstä muodostettu satunnaisotos (n = 4 916), jonka osallistumisaktiivisuus oli 50 % (n = 2 455). Tähän tutkimukseen otettiin mukaan vuotiaat henkilöt, jotka olivat käyttäneet kiihtyvyysmittaria ainakin neljänä päivänä, vähintään 10 tuntia päivässä (n = 1 589, 33 % kaikista otokseen kuuluneista). Aineisto analysoitiin käyttäen ikä- ja sukupuoliryhmittäisiä kuvailevia menetelmiä. Tulokset Osallistujat olivat keskimäärin 53-vuotiaita (58 % naisia). Tehtyjen analyysien mukaan osallistujat viettivät keskimäärin 76 % valveillaoloajastaan paikallaan eli maaten, istuen tai seisten. Kevyeen aktiivisuuteen käytettiin lähes viidesosa valveillaoloajasta, reippaaseen keskimäärin 4 % ja rasittavaan alle yksi prosentti. Alle 30-vuotiaat liikkuivat reippaalla ja rasittavalla tasolla enemmän kuin vanhemmat ryhmät, mutta kevyttä aktiivisuutta kertyi eniten vuotiaille. Vajaa neljännes osallistujista täytti kestävyysliikunnan terveysliikuntasuosituksen eli liikkui vähintään kolme kertaa viikossa ainakin 10 minuuttia kerrallaan reippaasti yhteensä ainakin 150 minuuttia tai rasittavasti yhteensä vähintään 75 minuuttia viikossa tai toteutti em. määrän reippaan ja rasittavan aktiivisuuden yhdistelmänä. Päätelmät Suomalaiset aikuiset viettivät suuren osan päivästään paikallaan, pääasiassa istuen. Suurin osa fyysisestä aktiivisuudesta oli kevyttä, eikä yltänyt nykyisten suositusten mukaiselle terveyttä edistävän liikunnan tasolle. Reipasta ja rasittavaa aktiivisuutta kertyi vain muutamia prosentteja valveillaoloajasta. Vastaisuudessa on tärkeää selvittää objektiivisesti mitatun fyysisen aktiivisuuden annos-vastesuhteita erilaisiin terveyden osoittimiin. Erityisen kiinnostavaa on tarkastella kevyen, pienissä pätkissä toistuvan, epäsäännöllisen aktiivisuuden terveysmerkitystä. Vertaisarvioitu VV Fyysisen aktiivisuuden on jo vuosikymmenien ajan tiedetty edistävän väestön terveyttä ja toimintakykyä. Fyysisellä aktiivisuudella tarkoitetaan kaikkea lihasten tahdonalaisesti tuottamaa liikettä, joka lisää energiankulutusta. Säännöllinen fyysinen aktiivisuus on turvallinen ja edullinen lääke moneen kansansairauteen. Maailman terveysjärjestön (WHO) arvioiden mukaan liian vähäinen fyysinen aktiivisuus on maailmanlaajuisesti neljänneksi suurin ennenaikaisen kuolleisuuden aiheuttaja (1). Suomalaisten fyysinen aktiivisuus on ollut monien tutkimusten kiinnostuksen kohteena. Eri ikäryhmien vapaa-ajan fyysistä aktiivisuutta on seurattu säännöllisesti erilaisilla kyselyillä. Kyselyillä ja muilla itsearviointiin perustuvilla 1860

2 tieteessä Kirjallisuutta 1 WHO. Global status report on noncommunicable diseases Geneva: World Health Organization van Poppel MN, Chinapaw MJ, Mokkink LB, van Mechelen W, Terwee CB. Physical activity questionnaires for adults: a systematic review of measurement properties. Sports Medicine 2010;40: Hagstromer M, Ainsworth BE, Oja P, Sjostrom M. Comparison of a subjective and an objective measure of physical activity in a population sample. J Phys Act Health 2010;7: Matthews CE, Moore SC, George SM, Sampson J, Bowles HR. Improving self-reports of active and sedentary behaviors in large epidemiologic studies. Exer Sport Sci Rev 2012;40: Katzmarzyk PT, Church TS, Craig CL, Bouchard C. Sitting time and mortality from all causes, cardiovascular disease, and cancer. Med Sci Sports Exerc 2009;41: Patel AV, Bernstein L, Deka A ym. Leisure time spent sitting in relation to total mortality in a prospective cohort of US adults. Am J Epidemiol 2010;172: Thorp AA, Owen N, Neuhaus M, Dunstan DW. Sedentary behaviors and subsequent health outcomes in adults, a systematic review of longitudinal studies, American Journal of Preventive Medicine 2011;41: Koster A, Caserotti P, Patel KV, Matthews CE, Berrigan D, Van Domelen DR ym. Association of sedentary time with mortality independent of moderate to vigorous physical activity. PLoS One 2012;7:e Clark BK, Sugiyama T, Healy GN, Salmon J, Dunstan DW, Owen N. Validity and reliability of measures of television viewing time and other non-occupational sedentary behavious of adults: a review. Obesity Reviews 2009;10: Healy GN, Matthews CE, Dunstan DW, Winkler EA, Owen N. Sedentary time and cardiometabolic biomarkers in US adults: NHANES Eur Heart J 2011;32: Healy GN, Dunstan DW, Salmon J, Cerin E, Shaw JE, Zimmet PZ ym. Breaks in sedentary time. Beneficial associations with metabolic risk. Diabetes Care 2008;31: Hallal PC, Andersen LB, Bull FC ym. Global physical activity levels: surveillance progress, pitfalls, and prospects. Lancet 2012;380: Intille SS, Lester J, Sallis JF, Duncan G. New horizons in sensor development. Med Sci Sports Exerc 2012;44(S1):S Bassett DR, Rowlands A, Trost SG. Calibration and validation of wearable monitors. Med Sci Sports Exerc 2012;44(S1):S32 8. menetelmillä kerätty tieto ei kuitenkaan kerro koko totuutta väestön fyysisestä aktiivisuudesta. Useat muissa maissa tehdyt, objektiivisiin mittauksiin perustuvat tutkimukset ovat osoittaneet, että omaan ilmoitukseen perustuva tieto usein yliarvioi aktiivisuuden määrää ja tehoa (2,3). Erityisen haastavaa itsearviointimenetelmillä on selvittää satunnaista, lyhytkestoista ja pyrähdyksenomaista liikuskelua, joka tapahtuu muiden päivittäistoimien lomassa (4). Liikkumattomuus eli paikallaanolo, ei ole sama asia kuin vähäinen fyysinen aktiivisuus. Uusimmat tutkimustulokset ovat osoittaneet, että liikkumattomuus, jota usein on kuvattu istumiseen käytettynä aikana, on itsenäinen, reippaan ja rasittavan fyysisen aktiivisuuden määrästä riippumaton terveyden riskitekijä (5,6,7,8). Suomalaisten liikkumattomuudesta ei ole olemassa yhtä kattavia kyselytietoja kuin fyysisestä aktiivisuudesta. Liikkumattomuuden itsenäinen merkitys väestön terveydelle on tunnistettu vasta viime vuosien aikana. Kun muissa maissa tehdyissä tutkimuksissa kyselyillä kerättyä tietoa liikkumattomuudesta on verrattu objektiivisiin mittauksiin, on kyselytietojen todettu aliarvioivan liikkumattomuutta (9,10). Omaan arvioon perustuvilla menetelmillä (esim. kysely) on vaikeaa saada tietoa mm. istumiseen ja muuhun paikallaanoloon käytetystä ajasta. Erityisen vaikea niillä on saada tietoa istumista katkaisevista lyhyistä tauoista, jotka saattavat olla merkittäviä ehkäisemään liikkumattomuuden aiheuttamia terveyshaittoja (11). Fyysisen aktiivisuuden ja liikkumattomuuden luotettava mittaaminen edellyttää objektiivisten mittausmenetelmien, esimerkiksi kiihtyvyysmittarien käyttöä (7,12) itsearvioinnin rinnalla. Nykyisen suosituksen mukaan kiihtyvyystieto pitäisi kerätä käsittelemättömänä ns. raakamuodossa ilman ennalta määriteltyjä, hankalasti tulkittavia yksiköitä (esim. counts/min) (13,14,15). Todellisen kiihtyvyystiedon käyttö mahdollistaisi eri laitevalmistajien mittareiden ja erilaisen aktiivisuuden luotettavan vertailun tutkimusten välillä. Suomessa suoraa kiihtyvyysmittausta hyödyntävä aikuisten fyysisen aktiivisuuden mittaus toteutettiin väestötasolla ensimmäisen kerran Terveys tutkimuksessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata suomalaisen aikuisväestön fyysistä aktiivisuutta ja liikkumattomuutta Terveys tutkimuksen aineistossa objektiivisesti kiihtyvyysmittarilla mitattuna. Erityisesti tavoitteena on kuvata niin kevyeen, reippaaseen ja rasittavaan aktiivisuuteen kuin liikkumattomuuteen käytettyä aikaa sekä arvioida nykyisten terveysliikuntasuositusten (16) toteutumista kestävyysliikunnan osalta ikä- ja sukupuoliryhmittäin. Aineisto ja menetelmät Tämä tutkimus perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoiman Terveys tutkimuksen Fyysinen aktiivisuus ja kunto -alaotoksen aineistoon, jota ei ole painotettu osallistumisaktiivisuuden mukaan. Terveys aineisto pohjautuu Mini-Suomi-terveystutkimukseen vuosina osallistuneiden henkilöiden otokseen, Terveys tutkimusta varten kerättyyn Manner-Suomen aikuisväestöä edustavaan otokseen sekä vuonna 2011 poimittuun uuteen vuotiaiden otokseen (17,18). Fyysistä aktiivisuutta mitattiin kiihtyvyysmittareilla Terveys tutkimuksen alaotoksessa, johon kutsuttiin Terveys tutkimukseen kutsuttua henkilöä. Terveys tutkimuksen aineisto ja menetelmät on kuvattu tarkemmin raportissa Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011 (17). Tutkimus toteutettiin elokuun 2011 ja maaliskuun 2012 välillä. Liikunta-Alaotokseen osallistuneet henkilöt (n = 2 455, 50 % otoksesta) kävivät Terveys tutkimuksen terveystarkastuksen yhteydessä erillisessä mittauspisteessä, jossa heille annettiin muistitikun kokoinen, kevyt kiihtyvyysmittari (Hookie AM20, Traxmeet Ltd, Espoo, Finland, fyysisen aktiivisuuden seurantaa varten. Joustavassa vyössä oleva mittari asetettiin osallistujien lantion oikealle puolelle ja heitä kehotettiin käyttämään mittaria seitsemänä päivänä koko valveillaoloajan, poislukien vesiliikunta ja peseytyminen. Osallistujat saivat myös kirjallisen ohjeen mittarin käyttöä ja palautusta varten. Kiihtyvyysmittari kerää tietoa suoraan (100 näytettä/s) kaikesta liikkumisesta kolmisuuntaisesti mitattuina todellisina kiihtyvyyksinä. UKKinstituutissa on kehitetty kiihtyvyystiedon analysointialgoritmit, joiden avulla pystytään luotettavasti tunnistamaan eritehoinen aktiivisuus ja liikkumattomuus sekä näiden kestot (19). Fyysisen aktiivisuuden analysoinnissa tarkasteltiin kolmen mittaussuunnan kiihtyvyyden resultanttia, jonka suuruus riippuu mittariin kohdistuvasta nettovoimasta ja joka on suoraan ver 1861

3 Katsaus 15 Matthews CE, Hagströmer M, Pober DM, Bowles HR. Best practices for using physical activity monitors in population-based research. Med Sci Sports Exerc 2012;44(S1):S Physical activity guidelines for Americans. Be active, healthy and happy! In. U.S. Department of Health and Human Services, Rockville MA, Koskinen S, Lundqvist A, Ristiluoma N (toim.). Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa Raportti 68/1012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Aromaa A, Koskinen S. Terveys ja toimintakyky Suomessa. Terveys tutkimuksen perustulokset. Kansanterveyslaitos Vähä-Ypyä H, Vasankari T, Husu P, Suni J, Sievänen H. A universal, accurate intensitybased classification of different physical activities using raw data of accelerometer. Clin Physiol Funct Imaging 2014, doi: / cpf Husu P, Suni J, Paronen O, Vasankari T. Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto Terveyttä edistävän liikunnan nykytila ja muutokset. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 15/ Troiano RP, Berrigan D, Dodd KW, Masse LC, Tilert T, McDowell M. Physical activity in the United States measured by accelerometer. Med Sci Sports Exerc 2008;40: Peltonen M, Harald K, Männistö S ym. Kansallinen Finriski terveystutkimus. Tutkimuksen toteutus ja tulokset. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B34/ Duvivier BM, Schaper NC, Bremers MA ym. Minimal intensity physical activity (standing and walking) of longer duration improves insulin action and plasma lipids more than shorter periods of moderate to vigorous exercise (cycling) in sedentary subjects when energy expenditure is comparable. PLoS One 2013;8:e Celis-Morales CA, Perez-Bravo F, Ibanez L, Salas C, Bailey ME, Gill JM. Objective vs. self-reported physical activity and sedentary time: effects of measurement method on relationships with risk biomarkers. PLoS One 2012;7:e Ahmed HM, Blaha MJ, Nasir K, Rivera JJ, Blumenthal RS. Effects of physical activity on cardiovascular disease. Am J Cardiol 2012;109: Heneweer H, Picavet HS, Staes F, Kiers H, Vanhees L. Physical fitness, rather than self-reported physical activities, is more strongly associated with low back pain: evidence from a working population. Eur Spine J 2012;21: rannollinen jalkaisin liikkumisen tehoon. Kerätyn tiedon perusteella fyysinen aktiivisuus luokiteltiin kolmeen luokkaan; kevyeen, reippaaseen ja rasittavaan. Luokittelu perustuu kävellen ja juosten tehtyyn kiihtyvävauhtiseen testiin, jossa on mitattu samanaikaisesti sekä kiihtyvyyttä että hapenkulutusta. Tämän perusteella kiihtyvyyden resultantille on asetettu raja-arvot, joiden mukaan kevyt vastaa 1,5 3,5 MET:n, reipas 3,5 6,0 MET:n ja rasittava yli 6,0 MET:n tasolla tapahtuvaa liikkumista. MET (metabolic equivalent) tarkoittaa lepoaineenvaihdunnan kerrannaista, jota käytetään mm. fyysisen aktiivisuuden ja työn rasittavuuden arvioinneissa. Askeleiden tunnistaminen tapahtui kiihtyvyydestä johdetun impulssin laskennalla. Askeleeksi luokiteltavan impulssin syntymiseen vaadittiin kävelyä noin nopeudella 3 km/h. Mikäli peräkkäisten askeleiden välisessä kiihtyvyyssignaalissa havaittiin ilmalento, askel luokiteltiin juoksuaskeleeksi. Liikkumattomuudeksi tässä tutkimuksessa luokiteltiin paikallaan istuen, makuulla ja seisten vietetty aika valveilla ollessa. Liikkumattomaksi ajaksi määriteltiin ne hetket, jolloin mitattu kiihtyvyys oli pienempi kuin 1,5 MET:n tasoa vastaava raja-arvo. Liikkumattomuuden eri asentojen luokittelussa käytettiin hyväksi tietoa mittarin asennosta suhteesta maan vetovoiman aiheuttamaan kiihtyvyyteen. Mittarin asento pystyasennossa tunnistettiin normaalista kävelystä. Vertamaalla mittarin asentoa analysointihetkellä suhteessa pystyasentoon saadaan selville asennon poikkeama pystyasennosta. Tämän tiedon avulla asento voidaan luokitella makaamiseen, istumiseen ja seisomiseen. Päivittäisten ylösnousujen määrä laskettiin selkeään pystysuuntaiseen kiihtyvyyteen päättyneiden makuu- ja istumisjaksojen lukumäärästä. Kiihtyvyysmittareille on asetettu kynnysarvo, jonka ylittämisen jälkeen mittaus käynnistyy määräajaksi. Mikäli määräajan kuluessa ei mitattu riittävän korkeita kiihtyvyyksiä, mittaus pysähtyi odottamaan seuraavaa kynnysarvon ylitystä. Tällä menettelyllä mittaustuloksista suodatettiin pois pieniamplitudiset kiihtyvyydet, kuten autoilun aiheuttama tärinä. Tutkimukseen osallistuneista (84 %) otti kiihtyvyysmittarin käyttöön ja (91 %) heistä oli käyttänyt mittaria ainakin jonkin verran. Tämän tutkimuksen aineistoon otettiin mukaan vuotiaat henkilöt, jotka olivat käyttäneet kiihtyvyysmittaria vähintään neljänä päivänä, ainakin 10 tuntia päivässä (n = 1 589, 33 % kaikista otokseen kuuluvista). Yli 85-vuotiaista osallistujista vain yhdeksällä henkilöllä oli riittävästi kiihtyvyysmittariaineistoa, joten heidät jätettiin pois tämän tutkimuksen aineistosta. Osallistujien taustatiedot (koulutus, siviilisääty, koettu terveys) perustuvat Terveys kyselyaineistoon. Fyysisen aktiivisuuden tieto perustuu mittauspisteessä kysyttyyn tietoon. Osallistujia pyydettiin arvioimaan, kuinka paljon he kaikkiaan liikkuvat viikoittain. Vastauksessa pyydettiin ajattelemaan viimeksi kulunutta vuotta ja huomioimaan sellainen säännöllisesti viikoittain toistuva fyysinen rasitus, joka kestää vähintään 10 minuuttia kerrallaan (20). Tämän kysymyksen perusteella arvioitiin, kuinka osallistujat täyttävät nykyisen terveysliikuntasuosituksen (16). Aineisto analysoitiin SPSSohjelmalla (versio 20, SPSS Inc, Chicago IL) käyttäen ikä- ja sukupuoliryhmittäisiä kuvailevia menetelmiä. Tulokset Vähintään neljänä päivänä ainakin 10 tuntia päivässä kiihtyvyysmittaria käyttäneet osallistujat olivat keskimäärin korkeammin koulutettuja ja kokivat terveytensä keskimäärin paremmaksi kuin mittaria riittämättömästi käyttäneet ja ne, jotka eivät ottaneet mittaria lainkaan käyttöönsä (liitetaulukko 1 artikkelin pdf-version liitteenä > > Sisällysluettelot > 25 32/2014). Riittävästi mittaria käyttäneet käyttivät sitä keskimäärin 14 tuntia 7 minuuttia (SD 2 t 5 min) päivässä. Liitetaulukossa 2 (www. laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 25 32/2014) on kuvattu vähintään 10 tunnin mittauspäivien määrät ja kiihtyvyysmittarin keskimääräiset käyttöajat ikä- ja sukupuoliryhmittäin. Suurin osa osallistujista käytti mittaria kuutena päivänä viikossa. Keskimääräisissä mittausajoissa ei ollut suurta eroa ikä- ja sukupuoliryhmien välillä. Tutkimuksen osallistujat olivat keskimäärin 53-vuotiaita (SD 14,7 v) ja 58 % heistä oli naisia. Miehet painoivat keskimäärin 85,0 kg (SD 14,5) ja olivat 177,4 cm (SD 6,7) pitkiä. Naisilla vastaavat luvut olivat 70,9 kg (SD 13,4) ja 163,8 cm (SD 6,5). Miesten painoindeksi (body mass index, BMI) oli keskimäärin 27,0 (SD 4,2) ja naisten vastaavasti 26,5 (SD 4,8). Iästä ja sukupuolesta riippumatta osallistujat viettivät suurimman osan (keskimäärin 76 %) 1862

4 tieteessä Kuvio 1. Fyysisen aktiivisuuden ja liikkumattomuuden keskimääräiset osuudet mittausajasta (%) miehillä ja naisilla ikäryhmittäin. % valveillaoloajastaan (mittausaika) liikkumattomina eli istuen, makuulla tai seisten (kuvio 1). Vanhimmat ikäryhmät olivat liikkumattomia hieman enemmän kuin nuoremmat, ero nuorimman ja vanhimman ryhmän välillä oli keskimäärin 4,5 %. Suurin osa (78 %) liikkumattomuudesta oli istumista tai makaamista. Paikallaan seisomiseen käytettiin keskimäärin 22 % liikkumattomana vietetystä ajasta. Kun yhtäjaksoisen makaamisen tai istumisen katkaisemista tarkasteltiin päivittäisten ylösnousujen lukumääränä, havaittiin, että alle 30-vuotiaat nousivat seisomaan keskimäärin 46 kertaa päivässä, vuotiaat 54 kertaa, vuotiaat 52 kertaa, vuotiaat 51 kertaa, vuotiaat 47 kertaa ja yli 70-vuotiaat 40 kertaa. Naiset nousivat ylös hieman useammin kuin miehet. Suomalaiset aikuiset viettivät keskimäärin reilut 9 tuntia valveillaoloajastaan (mittausaika) istuen tai makuulla. Seisoma-asennossa paikallaan vietettiin keskimäärin 2 tuntia 30 minuuttia. Miehet makailivat ja istuivat päivässä keskimäärin 44 minuuttia enemmän kuin naiset (9 t 32 min vs. 8 t 48 min). Ikäryhmien välillä ei ollut suuria eroja, mutta vanhin ikäryhmä makaili ja istui keskimäärin muita ryhmiä enemmän. Lähes viidesosa valveillaoloajasta (mittausajasta) käytettiin kevyeen aktiivisuuteen, reipasta aktiivisuutta kertyi keskimäärin 4 % ja rasittavaa aktiivisuutta alle yksi prosentti (kuvio 1). Kuvio 2 esittää kevyen ja reippaan fyysisen aktiivisuuden keskimääräisen ajan päivässä ikäryhmittäin erikseen miehillä ja naisilla. Kevyttä aktiivisuutta kertyi eniten vuotiaille. Reipasta aktiivisuutta kertyi keskimäärin eniten alle 30-vuotiaille ja vähiten yli 70-vuotiaille. Yksilöllinen vaihtelu oli kuitenkin suurta, erityisesti nuorilla miehillä. Heidän joukossaan oli paljon sekä vähän liikkuvia että erittäin aktiivisia. Kuvio 3 esittää rasittavan fyysisen aktiivisuuden keskimääräisen ajan päivässä. Jakauman Miehet Naiset Rasittava aktiivisuus Reipas aktiivisuus Kevyt aktiivisuus Seisominen Istuminen/makuulla olo Kuvio 2. Päivittäinen kevyen ja reippaan fyysisen aktiivisuuden keskimääräinen aika minuuteissa (keskiarvo ja 95 % luottamusväli) miehillä ja naisilla ikäryhmittäin. 250 sidonnaisuudet Kirjoittajat ovat ilmoittaneet sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE:n lomake): Pauliina Husu: apurahat (Tekes, opetus- ja kultturiministeriö). Jaana Suni: apurahat (Tekes, opetus- ja kultturiministeriö). Henri Vähä-Ypyä: apurahat (Tekes, opetus- ja kultturiministeriö). Harri Sievänen: apuraha (Tekes), palkkiot osallistumisesta tutkimuksen toteutukseen (Tekes). Kari Tokola: apurahat (Tekes, opetusja kultturiministeriö). Heli Valkeinen: ei sidonnaisuuksia. Tomi Mäki-Opas: apurahat (Terveys tutkimus: sosiaali- ja terveysministeriö, Kela, opetus- ja kulttuuriministeriö, Finanssialan keskusliitto, Eläketurvakeskus, Työsuojelurahasto, Suomen Akatemia), matkakorvaukset (Terveys tutkimus: sosiaali- ja terveysministeriö, Kela, opetus- ja kulttuuriministeriö, Finanssialan keskusliitto, Eläketurvakeskus, Työsuojelurahasto, Suomen Akatemia), palkkiot osallistumisesta tutkimuksen toteutukseen (Terveys tutkimus: sosiaali- ja terveys ministeriö, Kela, opetus- ja kulttuuriministeriö, Finanssialan keskusliitto, Eläketurvakeskus, Työsuojelurahasto, Suomen Akatemia). Tommi Vasankari: apurahat (Tekes, opetus- ja kultturiministeriö) Naiset, reipas Miehet, reipas Naiset, kevyt Miehet, kevyt 1863

5 Katsaus Kuvio 3. Päivittäinen rasittavan fyysisen aktiivisuuden aika (mediaani: pitkä poikkiviiva laatikon keskellä ja ala- ja yläkvartiilit: laatikon ala- ja yläreuna) miehillä ja naisilla ikäryhmittäin. min/päivä Kuvio Miehet Naiset Päivittäisten askeleiden lukumäärä miehillä ja naisilla ikäryhmittäin (keskiarvo ja 95 %:n luottamusväli). Päivittäiset askeleet Miehet Naiset vinouden vuoksi tulokset on esitetty mediaanin ja kvartiilien avulla. Rasittavaa aktiivisuutta kertyi viikon aikana vähemmän kuin reipasta aktiivisuutta. Nuoremmat ikäryhmät olivat aktiviisempia kuin vanhemmat. Kuten kevyessä ja reippaassa aktiivisuudessa, myös rasittavassa aktiivisuudessa yksilöllinen vaihtelu oli suurta. Sekä kävellen että juosten otettujen askeleiden kokonaismäärän tarkastelu antoi fyysisestä aktiivisuudesta varsin samanlaisen kuvan kuin liikkumistehon mukainen tarkastelukin. Nuoremmat ikäryhmät ottivat päivittäin keskimäärin enemmän askeleita kuin vanhemmat, mutta yksilöllinen vaihtelu oli suurta, erityisesti alle 30-vuotiailla. Nuorimmassa ikäryhmässä päivittäin otettiin keskimäärin lähes askelta, vanhimmassa ikäryhmässä alle Miehet ottivat päivän aikana keskimäärin enemmän askeleita kuin naiset (kuvio 4). Vajaa neljäsosa (24 %) tutkimukseen osallistuneista täytti nykyisen terveysliikuntasuosituksen kestävyysliikunnan osalta liikkuen vähintään kolme kertaa viikossa vähintään 10 minuuttia kerrallaan reippaasti yhteensä ainakin 150 minuuttia tai rasittavasti yhteensä vähintään 75 minuuttia viikossa tai toteutti em. määrän reippaan ja rasittavan aktiivisuuden yhdistelmänä (kuvio 5). Pohdinta Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata suomalaisen aikuisväestön fyysistä aktiivisuutta ja liikkumattomuutta. Tutkimusaineistona oli Terveys tutkimuksen Fyysinen aktiivisuus ja kunto -alaotoksen ilman väestöpainoja analysoitu aineisto, jossa suomalaisen aikuis väestön fyysistä aktiivisuutta mitattiin ensimmäistä kertaa objektiivisesti kiihtyvyysmittareilla. Tutkimuksen osallistumisaktiivisuus oli 50 % ja riittävästi kiihtyvyysmittaridataa oli vain kolmanneksella tutkimukseen kutsutuista, mikä rajoittaa tulosten yleistettävyyttä. Riittävästi mittaria käyttäneet olivat keskimäärin korkeammin koulutettuja ja kokivat terveytensä paremmaksi kuin mittaria liian vähän tai ei lainkaan käyttäneet. Tulosten mukaan suomalaiset aikuiset viettivät suurimman osan valveillaoloajastaan liikkumattomina, pääasiassa paikallaan istuen tai maaten. Terveysliikuntasuosituksen edellyttämää reipasta tai rasittavaa fyysistä aktiivisuutta kertyi päivän aikana hyvin vähän. Mittausjakson aikana vajaa neljäsosa aikuisista saavutti terveysliikuntasuosituksen edellyttämän määrän (16) kestävyystyyppistä liikuntaa. Tämä on huomattavasti vähemmän kuin suomalaisten kyselytutkimusten mukaan on aikaisemmin havaittu: Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen 1864

6 tieteessä Yhtäjaksoisen paikallaanolon katkaisivat useimmin vuotiaat. Kuvio 5. Terveysliikuntasuosituksen kestävyysliikunnan osalta täyttävien osuudet (%) miehillä ja naisilla ikäryhmittäin. % Miehet Naiset -tutkimuksen (AVTK) mukaan puolet työikäisistä ja Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen -tutkimuksen mukaan reilu neljännes eläke ikäisistä liikkui kestävyyskunnon kannalta riittävästi vuonna 2009 (20). Vastaavia eroja kyselytutkimusten ja objektiivisten mittausten välillä on havaittu myös muualla (21). Fyysinen aktiivisuus ja liikkumattomuus vaihtelivat iän ja sukupuolen mukaan. Vanhemmissa ikäryhmissä aktiivisuus oli molemmilla sukupuolilla vähäisempää ja liikkumattomuus yleisempää kuin nuoremmissa ryhmissä. Yksilöllinen vaihtelu oli kuitenkin suurta. Erityisesti tämä korostui nuorissa miehissä, joiden joukossa oli paljon liikkumattomia, ja toisaalta reippaasti ja rasittavasti liikkuvia. Nuorimmassa ikäryhmässä oli vähiten tutkimukseen osallistuneita ja myös suhteellisesti vähiten kiihtyvyysmittaria riittävästi käyttäneitä, mikä rajoittaa tämän ryhmän tulosten yleistettävyyttä. Otoksen valikoitumisen lisäksi tämän tutkimuksen heikkoutena ovat kiihtyvyysmittaukseen ja -mittariin liittyvät puutteet. Kaikki mittarit eivät ole vesitiiviitä, jolloin vesiliikunta jää niillä rekisteröimättä. Ne eivät myöskään vielä pysty luotettavasti tunnistamaan pääasiassa alatai yläraajojen liikkeillä tuotettua aktiivisuutta, jossa keho ei ole pystyasennossa (esim. kuntosaliharjoittelu, jooga, pilates). Myös pyöräilyn ja hiihdon tehon mittaamisessa nykyiset analysointialgoritmit ovat vielä epätarkkoja, ja kiihtyvyysmittariin perustuva tieto todennäköisesti aliarvioi näiden liikuntamuotojen tehoa. Pelkkä objektiivisen mittarin käyttö ei takaa kerätyn tiedon ja siitä tehtyjen tulkintojen oikeellisuutta (12). Suomalaisten aikuisten fyysistä aktiivisuutta ja istumisaikaa on väestötasolla selvitetty aiemmin kyselymenetelmillä mm. Terveys tutkimuksessa, AVTK- ja FINRISKI-tutkimuksessa (20). Objektiivisten mittausten vertaaminen kyselytietoihin on haastavaa menetelmien erilaisuuden vuoksi. Kyselymenetelmät mittaavat ensisijaisesti käyttäytymistä, jolloin yksilölliset kognitiiviset tekijät vaikuttavat sekä kysymysten tulkintaan että niihin vastaamiseen. Tämän lisäksi kyselyllä arvioitava ajanjakso voi vaihdella edellisestä viikosta viimeisen 12 kuukauden aikaiseen keskimääräiseen viikkoon. Tämän tutkimuksen vahvuutena on kiihtyvyysmittaukseen perustuva aktiivisuuden ja liikkumattomuuden mittaus, jota ei ole aikaisemmin tehty suomalaisella aikuisväestöllä. Objektiiviset menetelmät rekisteröivät etenevästi todellista liikettä tietyltä ajanjaksolta, tässä tutkimuksessa vähintään neljän päivän ajalta. Kyselyillä puolestaan kartoitetaan tietyt kriteerit täyttävää fyysistä aktiivisuutta, esim. vähintään 10 minuuttia yhtäjaksoisesti kestänyttä aktiivisuutta, joka aiheuttaa vähintään jonkin verran hengästymistä ja hikoilua. Kiihtyvyysmittarilla tehty objektiivinen mittaus, kuten tässä tutkimuksessa, sen sijaan rekisteröi kaiken liikkeen todellisina kiihtyvyyksinä, joista voidaan aineistoa analysoitaessa selvittää tietyn pituisen ajan tai tietyn tehon ylittävä aktiivisuus. Kiihtyvyysmittari rekisteröi myös kaikki epäsäännölliset, lyhytkestoiset, pyrähdyksenomaiset liikkeet, joita henkilö ei välttämättä itse tulkitse kyselyssä ilmoitettavaksi liikkumiseksi tai pysty sitä edes tarkasti arvioimaan. Terveysliikuntasuosituksen mukaan yhden liikkumisjakson pitää kestää vähintään 10 minuuttia (16). Tästä johtuen keskimäärin vain vajaa neljännes tämän tutkimuksen osallistujista täytti terveysliikuntasuosituksen kestävyysliikunnan osalta, vaikka esimerkiksi työikäisille kertyikin reipasta aktiivisuutta yhteensä keskimäärin 250 minuuttia viikossa. Liikkumattomuuden tutkiminen kyselymenetelmillä on haastavaa. Tyypillisesti tätä on selvitetty pyytämällä vastaajia arvioimaan, kuinka 1865

7 Katsaus Keinoja tarvitaan kevyen ja lyhytkestoisen aktiivisuuden lisäämiseen. Tästä asiasta tiedettiin Kyselytutkimusten mukaan puolet työikäisistä ja reilu neljännes eläkeikäisistä suomalaisista liikkuu kestävyyskunnon kannalta riittävästi. Itsearviointeihin perustuvat menetelmät (mm. kysely) yliarvioivat fyysistä aktiivisuutta ja aliarvioivat liikkumatonta aikaa (pääasiassa istumista) objektiivisiin mittauksiin verrattuna. Tämä tutkimus opetti Kiihtyvyysmittarilla tehtyjen aktiivisuusmittausten perusteella suomalainen aikuinen viettää keskimäärin 76 % valveillaoloajastaan paikallaan, pääasiassa istuen. Reipasta tai rasittavaa aktiivisuutta kertyy huomattavasti vähemmän kuin kyselymenetelmillä on arvioitu. Vajaa neljäsosa aikuisista täyttää terveysliikuntasuosituksen kestävyysliikunnan osalta, mikä on selvästi vähemmän kuin kyselytutkimusten perusteella on oletettu. kauan he keskimäärin päivittäin istuvat erilaisissa tilanteissa, esim. työssä, kotona tv:n tai tieto koneen ääressä ja kulkuneuvossa. FINRIS KI tutkimuksen mukaan suomalaiset aikuiset istuivat keskimäärin seitsemän tuntia päivittäin, miehet enemmän kuin naiset. Työikäiset aikuiset istuivat eniten työpaikalla, eläkeikäiset kotona TV:n ääressä (22). Tämän tutkimuksen mukaan aikuiset istuivat keskimäärin yli puolet valveillaoloajastaan (mittausaika), mikä tuntimääräisesti vastaa keskimäärin kaksi tuntia pitempää istumisaikaa kuin kyselytutkimusten perusteella on arvioitu. Objektiivisten mittausten perusteella ei ole mahdollista selvittää, missä tilanteissa istuminen tapahtui. Tähän tarvittaisiin päiväkirjatyyppistä raportointia. Objektiivisilla mittauksilla pystytään arvioimaan myös muita liikkumattomuuden ulottuvuuksia kuin siihen käytettyä aikaa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin istumisen lisäksi liikkumattomuutta myös makuulla ja seisten. Lisäksi tarkasteltiin, kuinka monta kertaa tutkittavat henkilöt keskimäärin katkaisivat yhtäjaksoisen makuulla olon tai istumisen. Tuloksissa istumiseen ja makuulla oloon käytetty aika on yhdistetty, koska näiden erottamiseen voidaan käyttää erilaisia raja-arvoja (mittarin kallistuskulmia) tarkastelunäkökulmasta riippuen. Ryhdikkäässä asennossa istumisen ja vaakatasossa makuulla olon väliin mahtuu monenlaisia asentoja, jotka voidaan tilanteesta riippuen tulkita joko istumiseksi tai makuulla oloksi. Esim. tutkittaessa istumisen alaselälle aiheuttamaa kuormitusta on tärkeä erottaa erilaiset istuma-asennot, mutta energiankulutusta tarkasteltaessa asentojen erottamisella ei ole suurta merkitystä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että terveyden kannalta erityisen haitallista on pitkäkestoinen istuminen, kun taas jo pienetkin tauot istumisessa ovat terveydelle hyväksi (11, 23). Tämän tutkimuksen mukaan vuotiaat henkilöt katkaisivat yhtäjaksoisen makuulla olon tai istumisen päivän aikana keskimäärin useammin kuin kaikkein nuorimmat ja kaikkein vanhimmat. Keskimmäisille ikäryhmille kertyi myös keskimäärin eniten kevyttä aktiivisuutta. Objektiivisilla kiihtyvyysmittareilla tehtyjen tutkimusten mukaan näyttäisi siltä, että liikunnan terveysvaikutukset voisivat olla saavutettavissa pienemmällä aktiivisuusmäärällä kuin tähän asti on oletettu (24). Nykyiset terveysliikuntasuositukset (16) perustuvat itse ilmoitettuun tietoon fyysisestä aktiivisuudesta. Kun objektiivisten mittausten tietoa verrataan näihin suosituksiin, voi suosituksen täyttävien osuus näyttää harhaanjohtavan pieneltä. Väestön terveyden edistämisessä on tärkeää edistää fyysistä aktiivisuutta ja vähentää liikkumattomuutta. Pelkästään reippaan ja rasittavan aktiivisuuden lisäämiseen tähtäävät toimenpiteet eivät riitä kumoamaan runsaan liikkumattomuuden terveyshaittoja. Tarvitaan myös keinoja kevyen ja lyhytkestoisen aktiivisuuden lisäämiseen sekä yhtäjaksoisen liikkumattomuuden vähentämiseen. Jatkossa on tärkeää selvittää objektiivisesti mitatun fyysisen aktiivisuuden annos-vastesuhteita erilaisiin terveydentilan osoittimiin, esim. rasva- ja sokeriaineenvaihduntaan (23), sydänja verisuonisairauksiin (25) sekä selkäkipuun (26). Erityisen kiinnostavaa on tarkastella kevyen, pienissä pätkissä toistuvan, epäsäännöllisen aktiivisuuden terveysmerkitystä. Tärkeää olisi myös selvittää väestötutkimuksissa käytettyjen fyysisen aktiivisuuden kysymysten pätevyyttä suhteessa objektiivisesti mitattuun fyysiseen aktiivisuuteen. Lisäksi olisi hyvä tarkastella objektiivisesti mitatussa fyysisessä aktiivisuudessa mahdollisesti esiintyviä väestöryhmittäisiä eroja mm. siviilisäädyn ja koulutuksen mukaan. n English summary > in english The level of physical activity and sedentary behaviour in Finnish adults 1866

8 tieteessä english summary Pauliina Husu DSc, researcher The UKK Institute for Health Promotion Research Jaana Suni Henri Vähä-Ypyä Harri Sievänen Kari Tokola Heli Valkeinen Tomi Mäki-Opas Tommi Vasankari The level of physical activity and sedentary behaviour in Finnish adults Background Physical activity has many positive effects on health and well-being. Sedentary behaviour, on the other hand, is an independent risk factor for health, regardless of the level of moderate-to-vigorous physical activity. The present study describes the levels of physical activity and sedentary behaviour assessed by tri-axial accelerometer in the Finnish adult population. Methods This cross-sectional study is based on the physical activity sub-sample of the Health 2011 Survey. For the first time, this study used objective accelerometry to assess physical activity and sedentary behaviour among a representative sample of the Finnish adult population. The study population consisted of 18- to 85-year-old men and women who wore the accelerometer for at least four days, for at least 10 hours per day (n=1589, 33% of the sample). Results The participants were on average 53 years old, 58% of them women. During most of their waking hours (recording time) they were sedentary, mainly sitting or lying. Participants spent on average nearly one fifth of the recording time in light intensity physical activity. Moderate activity accounted for 4% and vigorous activity for less than one percent of the recording time. Younger participants had more moderate and vigorous activity than older ones, and persons aged years had the greatest amount of light intensity activity. Nearly one fourth of the participants met the current recommendation for health-enhancing aerobic physical activity. However, individual variation was large. Conclusions Finnish adults were sedentary during most of their waking hours, and the majority of their physical activity was light. Only nearly one fourth of the participants met the recommendation for healthenhancing aerobic activity. From the public health perspective it is important to find effective ways to decrease sedentary behaviour as well as to increase the level of physical activity. In the future it is essential to assess dose-response relationships and associations of objectively measured physical activity and sedentary behaviour with various indicators of health and well-being. Particularly interesting are health effects of sporadic, light intensity activities. 1866a

9 liitetaulukko 1. Tutkimukseen osallistuneiden taustatiedot (18 85-vuotiaat). Riittävä käyttö 1 Riittämätön käyttö Ei ottanut mittaria n = n = 261 n = 190 p-arvo 2 SUKUPUOLI, % Mies 42,5 41,8 42,6 0,971 Nainen 57,5 58,2 57,4 IKÄRYHMÄ, v, % ,3 5 3,7 0, ,7 12,3 13, ,2 22, ,5 17,2 21, ,4 24,9 26, ,2 18,4 12,6 KOULUTUS Ei ammatillista koulutusta 10,8 14,9 8,7 0,027 Ammattikoulu 62,1 66,1 66,8 Ammattikorkeakoulututkinto tai korkeampi koulutus 27, ,5 Puuttuvien lukumäärä SIVIILISÄÄTY Parisuhteessa 76,2 67,3 81,0 0,002 Yksin asuva 23,8 32,7 19,0 Puuttuvien lukumäärä KOETTU TERVEYS Hyvä 47,7 38,7 42,9 0,021 Melko hyvä tai huono 52,3 61,3 57,1 Puuttuvien lukumäärä TERVEYSLIIKUNTASUOSITUS Toteutuu kokonaan 14,5 9,8 12,8 0,096 Vain kestävyysliikunta 24,7 18,7 24,2 Vain lihaskuntoliikunta 12,6 13,6 10,1 Ei toteudu lainkaan 48,1 57,9 53,0 Puuttuvien lukumäärä Vähintään neljänä päivänä, vähintään 10 tuntia päivässä. 2 Chi 2 -riippumattomuustesti osallistumista kuvaavan muuttujan ja taustatietomuuttujan välillä. 3 Tieto vain alle 75-vuotiailta, vuotiaita puuttuu b

10 tieteessä liitetaulukko 2. Vähintään 10 tunnin mittauspäivien lukumäärien osuudet (%) ja kiihtyvyysmittarin keskimääräiset käyttöajat ikä- ja sukupuoliryhmittäin MIEHET, n Mittauspäivien lukumäärä 4 3,8 13,9 13,2 12,3 10,5 13,3 5 15,4 19,8 20,8 21,6 15,7 24,4 6 61,5 45,5 45,8 47,5 54,2 53,3 7 19,2 20,8 20,1 18,5 19,6 8,9 Mittarin käyttöaika Keskiarvo 14 t 34 min 14 t 35 min 14 t 34 min 14 t 24 min 14 t 0 min 13 t 46 min SD 2 t 20 min 2t 22 min 2 t 11 min 2 t 16 min 2 t 2 min 2 t 10 min NAISET, n Mittauspäivien lukumäärä 4 12,1 7,6 9,5 7,7 9,9 9,6 5 13,8 15,9 20,8 21,0 14,0 22,8 6 55,2 48,5 52,9 56,4 60,8 52,9 7 19,0 28,0 16,7 14,9 15,2 14,7 Mittarin käyttöaika Keskiarvo 13 t 48 min 14 t 20 min 14 t 19 min 14 t 9 min 13 t 41 min 13 t 25 min SD 2 t 10 min 1 t 56 min 2 t 3 min 1 t 56 min 1 t 49 min 1 t 47 min SD: keskihajonta (standard deviation). 1866c