Seitsemän lihavaa vuotta vieläkö nurmen fosforilannoituksesta voidaan tinkiä?

Transkriptio

1 Seitsemän lihavaa vuotta vieläkö nurmen fosforilannoituksesta voidaan tinkiä? Arja Mustonen 1), Perttu Virkajärvi 2), Maarit Hyrkäs 2), Raija Suomela 3) ja Raimo Kauppila 4) 1) Helsingin yliopisto, Maataloustieteiden laitos, 2) MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31 A, 717 Maaninka, 3) MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Tutkimusasemantie, 924 Ruukki, 4) Yara Suomi Oy, Johdanto MTT ja Yara Suomi Oy ovat selvittäneet pitkäaikaisella nurmen fosforilannoituskokeella, voidaanko erilaisilla lannoitustavoilla pienentää fosforin huuhtoutumisriskiä sadonmuodostusta vaarantamatta. Lannoituksen vaikutusta tarkasteltiin suhteessa kuiva-ainesatoon, kasvuston P-pitoisuuteen, P-taseeseen ja maan P-tilan muutoksiin. Lohkoittain satunnaistetut kokeet MTT Maaningalla ja MTT Ruukissa vuosina Seitsemän erilaista fosforilannoitusta (Taulukko 1) Timotei-nurminatanurmi (7:3), perustus suojaviljaan (ohra) Fosforilannoituksella ei ollut vaikutusta vuosien kumulatiivisen sadon (kg ka/ha) määrään. Typpivajaus vähensi satoa lietelannan pintalevityksessä (L6) % Maaningalla ja 1 % Ruukissa suosituslannoitukseen (L2) verrattuna. Kasvuston P-pitoisuuden vaihtelu vuosien välillä oli suurempaa kuin lannoitusten välillä. Sadon fosforipitoisuus oli kaikilla lannoituksilla alimmillaan kuivien vuosien 26 ja 21 toisessa sadossa. Nuori korjuuaste lisäsi sadon fosforipitoisuutta. Fosforittoman lannoituksen (L1) P-tasealijäämä vuosina oli Maaningalla 186 ja Ruukissa 22 kg ha -1. Eri P-lannoitukset karkeasti puolittivat tasealijäämän L1:seen verrattuna. Lannoitus I jakso Kokovilja Nurmi Kokovilja Nurmi v. 23 v v. 27 v kg ha -1 kg ha -1 kg ha -1 kg ha -1 L1 Fosforiton P P P P L2 Suositus P+pinta P NPK 2 P NPK 1 P NPK 2 P NPK 8 P L3 Nopea varasto Superfosf. P P Superfosf. 2 P P L4 Hidas varasto 1 Hidasliuk. P P Hidasliuk. 1 2 P P L Perusliete NLL 1. v. tarve P NLL 4 tn ha -1 P L6 Perusliete+pinta P NLL 1. v. tarve NPK P 1 P NLL 4 tn ha -1 NLL 2 tn ha -1 Lyhytkierto/Hidas NLL 1. v. tarve v. 24 ja 1-3 vuosi P, 4. L7 varasto 2 v. 23 ja 2 26 Hidasliuk P vuosi NPK 8 P Taulukko 1. Koejäsenten fosforilannoitus. NPK= moniravinteinen fosforipitoinen mineraalilannoite, NLL=naudan lietelanta. Pintamaan P-pitoisuus väheni vähemmän ja erityisesti vesiliukoisen fosforin (P H2O ) pitoisuus vaihteli suuresti. Pintamaan P-pitoisuudet nousivat Maaningalla kuivina vuosina sekä varastolannoitusten jälkeen. II jakso Karjanlannan pintalevityksessä (L6) pintamaan P H2O pitoisuudet mukailivat pääosin suosituslannoitusta (L2). Kyntökerroksen helppoliukoisen 2 2 a) b) L1 Fosforiton fosforin (viljavuusfosfori) pitoisuus väheni kaikilla lannoituksilla taseen mukaisessa järjestyksessä lähelle 1 mg P l -1 rajaa. PH2O mg kg L1 Fos fori ton L2 Suositus P+pinta P L3 Nopea varasto L4 Hidas varasto 1 L Perusliete L6 Perusliete+pinta P Yhteenveto Lähtö Lähtö Kuva 1. Vesiliukoisen fosforin (P H2O ) pitoisuus (mg kg -1 ) pintamaassa ( 2 cm) a) Maaningalla ja b) Ruukissa. SE=1,1. L7 Lyhytkierto/Hidas varasto 2 Hyvän ja tyydyttävän fosforitilan mailla eri fosforilannoitusvaihtoehdot eivät vaikuttaneet nurmien kuiva-ainesatoon. Viljelyn fosforitase oli voimakkaan alijäämäinen kaikilla lannoitusvaihtoehdoilla, mikä alensi helppoliukoisen fosforin pitoisuutta kyntökerroksessa. Maltillinen nautakarjan lietteen käyttö nurmiviljelyssä ei näytä olevan varsinainen ongelma fosforin rikastumisen kannalta. Maataloustieteen Päivät 214, Helsinki,

2 Ka-sato (kg ka/ha) Lajikevalinnan ja niiton ajoituksen vaikutus nurmisatoon kahden ja kolmen niiton strategioilla Maarit Hyrkäs 1), Auvo Sairanen 1), Perttu Virkajärvi 1) ja Mika Isolahti 2) 1) Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Halolantie 31 A, 717 Maaninka, 2) Boreal Kasvinjalostus Oy, Myllytie 1, 316 Jokioinen, Kenttäkokeet perustettiin MTT Maaningalle (MAA) ja MTT Sotkamoon (SOT) v Timoteinurminata-seokset (7:3, 2 kg/ha) kylvettiin suojaviljaan (ohra). Osa-osaruutukokeissa oli neljä kerrannetta. pääruutu: kaksi tai kolme niittoa kasvukaudessa osaruutu: lajikeseos. Tuure + Ilmari (T+I), Rubinia + Valtteri (R+V), Grindstad + Inkeri (G+I) osa-osaruutu: aikainen tai myöhäinen viimeinen niitto T+I edustaa myöhäisen kehitysrytmin seosta, R+V ja G+I kolmen niiton seoksia, joilla on hyvä jälkikasvukyky. N-lannoitus oli ympäristötukiehtojen mukainen. Syksyllä kahden niiton ruuduilta otettiin kehikkonäytteet kahdelta kerranteelta talveksi peltoon jäävän odelman määrän selvittämiseksi. ja tulosten tarkastelu Tämä koe toteutetaan Kestävä Karjatalous (KESTO) hankkeessa. Jenni Airaksinen/MTT Lämpimästä alkukesästä johtuen 1. niitto tehtiin ennätysaikaisin. Tämä aikaisti myös toista niittoa. Kolmannelle sadolle jäi paljon aikaa kasvaa, ja kaksi kertaa niitettäville ruuduille kasvoi runsas odelma ( kg ka/ha). Kolmella niitolla saatiin korkeampi kokonaiskuiva-ainesato, energiasato (GJ/ha) ja D-arvo kuin kahdella niitolla. Viimeisen niiton myöhästyttäminen lisäsi kokonaissatoa, mutta toisessa niitossa selkeästi enemmän kuin kolmannessa (2. niitto MAA +23 kg ka/ha, SOT +12 kg ka/ha; 3. niitto MAA + 3 kg ka/ha, SOT +6 kg ka/ha). Kaksi niittoa tuotti Sotkamossa kaikilla seoksilla yhtä korkean sadon, mutta kolmen niiton strategialla T+I jäi muita kahta heikommaksi (94 kg ka/ha vs. 11 kg ka/ha). Energiasadossa T+I oli G+I:ta heikompi. Maaningalla G+I tuotti korkeamman kuiva-ainesadon kuin T+I molemmilla strategioilla, R+V ei poikennut kummastakaan. Energiasadoissa ei ollut eroa seosten välillä. Seokset muuttuivat natavaltaisemmiksi 2. ja 3. sadossa. D-arvoon vaikutti sekä niittokertojen lukumäärä, seos että viimeisen korjuun ajankohta. Maaningalla satomäärillä painotettu kokonaissadon D-arvo poikkesi kaikilla seoksilla, siten että T+I oli sulavin ja G+I vähiten sulavin. Sotkamossa G+I:llä oli matalin D-arvo, T+I ja R+V eivät poikenneet toisistaan A = aikainen viimeinen niitto M = myöhäinen viimeinen niitto A M A M A M A M A M A M T+I R+V G+I T+I R+V G+I MAA 7 SOT sato 2. sato 3. sato SOT MAA 2 niittoa 3 niittoa 2 niittoa Kuva 2. Maaningan ja Sotkamon satotulosten keskiarvot sekä sadoilla painotetut kokonaissatojen D-arvot (g/kg ka; NIR) molemmilla paikkakunnilla Aik Aik Aik 3 niittoa Aik Kaksi niittoa vs. kolme niittoa? Kuinka paljon lajikevalinnoilla voi vaikuttaa Kuva 1. Niittojen aikataulu kesällä 213. A korjuustrategian onnistumiseen? Milloin kolmas niitto kannattaa tehdä? 1. niitto 2. niitto 3. niitto Sää aikaisti niittorytmiä ja suosi kolmen niiton strategiaa. Kahdella niitolla jäi runsas odelma. Kaikilla strategioilla saatiin hyvin sulavaa rehua myös toisessa sadossa. Toisen niiton myöhästyttäminen lisäsi selvästi satoa. Kolmannen sadon kehittyminen oli selvästi hitaampaa, eikä myöhäisestä niitosta ollut vastaavaa hyötyä. Seosten erot olivat odotetun suuntaisia, mutta eivät kovin suuria. G+I oli sulavuudeltaan heikoin ja T+I paras. Satoerot näkyivät paremmin kolmen niiton strategiassa, jossa hyvän jälkikasvun lajikkeet tuottivat korkeamman sadon (SOT G+I ja R+V; MAA G+I) Strategioiden ja seosten paremmuus talvehtimisessa ja sääoloiltaan toisenlaisena kesänä selviää jatkossa. Kehikkonäyte odelmasta Maataloustieteen Päivät 214, Helsinki,

3 Biokaasulaitoksen käsittelyjäännös nurmen ja ohran lannoitteena Maarit Hyrkäs1), Perttu Virkajärvi1), Mari Räty1), Sari Luostarinen2) ja Ville Pyykkönen1) 1) MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31 A, 717 Maaninka, 2) MTT, Kasvintuotannon tutkimus, Latokartanonkaari 9, 79 Helsinki, Tavoite Tavoitteena oli selvittää raa an naudan lietelannan, samaa lantaa ja kasvibiomassoja käsittelevän biokaasulaitoksen käsittelyjäännöksen sekä käsittelyjäännöksestä ruuvikuivaimella separoitujen neste- ja kuivajakeiden käyttöarvoa nurmen ja ohran tuotannossa verrattuna väkilannoitetyppeen. 16 Ohran N-tase (kg/v) Kokeet toteutettiin lohkoittain satunnaistettuina MTT Maaningalla vuosina , nurmi ja ohra erikseen. Nurmella lannoituskäsittelyt tehtiin toiselle sadolle, 1. sato sai väkilannoitteena 1 kg N/ha. ja käsittelyjäännös sijoitettiin 7 cm syvyyteen, jakeet levitettiin käsin pintaan ja kuivajae mullattiin äestämällä. Orgaanisten lannoitteiden lisäksi kokeissa oli kuusi väkilannoitteena toteutettua typpitasoa, joiden satotuloksista muodostettiin typen satovastefunktiot vuosittain. Orgaanisten lannoitteiden liukoisen typen hyväksikäyttökykyä verrattiin näihin funktioihin Kuivajae + 4 N Kuivajae + nestejae oraille Nurmen N-tase (kg/v) OHRA Kuivajae + 4 kg/ha N (SS) Kuivajae + nestejae oraille Väkilannoite 29 83* 14 78* * 9* 86* 82* * Keskimäärin Nestejae (kuivajae perust.) Ohran P-tase (kg/v) 2 NURMI kokov Kuivajae perustettaessa Nestejae nurmivuosina Väkilannoite 1. nurm. 2. nurm. 3. nurm Keskimäärin 88* * Taulukko 1. Orgaanisten lannoitteiden liukoisen typen hyväksikäyttö (%) verrattuna väkilannoitetyppeen. Vuosisarakkeissa tähdellä merkityt eivät yltäneet vastaavaan väkilannoitetasoon (9 % luottamusväli ei leikannut väkilannoitefunktiota). Orgaanisten lannoitteiden lannoitusvaikutus, ravinnetaseet ja maan typen kierto poikkeavat huomattavasti riippuen siitä, viljelläänkö nurmea vai viljaa. Nurmen ravinteidenoton tehokkuus näkyy negatiivisimpina N- ja P-taseina ohraan verrattuna. Kuivuus (v. 21) heikensi lannoitusvaikutusta. Nestejae oli väkilannoitetypen veroista myös kuivana vuonna, mutta sen typpitase jäi korkeaksi. Tässä kokeessa käsittelyjäännöksen lannoitusvaikutus ohrakokeella oli raakalantaa parempi. Nurmella eroa ei ollut. Separoinnin hyöty logistisena ratkaisuna lienee sadontuotannollista hyötyä suurempi. Maataloustieteen Päivät 214, Helsinki, Kuivajae + 4 N Kuivajae + nestejae oraille Nurmen P-tase (kg/v) Nestejae (kuivajae perust.) Kuva 1. Kokonaistypen ja fosforin taseet (annettu lannoitus sadossa poistunut) vuosittain ohra- ja nurmikokeilla. Mari Räty/MTT Jyri-Pekka Lemettinen/MTT

4 Maissin soveltuvuus rehukasviksi Keski-Suomessa Arto Huuskonen1), Essi Saarinen1), Perttu Virkajärvi2), Maarit Hyrkäs2), Markku Niskanen3) ja Raija Suomela1) 1) Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Tutkimusasemantie, 924 Ruukki 2) Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31A, 717 Maaninka 3) Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kasvintuotannon tutkimus, Alapääntie 14, 614 Ylistaro Johdanto Maissilajikkeiden menestymistä eri typpilannoitustasoilla testattiin Keski-Suomen olosuhteissa MTT:n Maaningan, Ruukin ja Ylistaron toimipisteissä vuosina 21 ja 211. Kolme aikaista (FAO 16 17) saksalaista lajiketta: Kreel, Kougar ja Kentaurus, kolme kerrannetta Typpilannoitustasot olivat,, 1, ja 2 kg N/ha Kaliumia koeruuduille annettiin 18 kg/ha ja fosforia 44 kg/ha Vuosi 21 tuotti 1 kg:n typpilannoituksella maissisatoa keskimäärin noin 7 kg ka/ha. Maaningalla ja Ruukissa paras sadontuottaja oli Kreel-lajike, joka tuotti 1 kg:n typpilannoituksella noin kg ka/ha. Ylistarossa satotaso jäi selvästi alhaisemmaksi. Vuonna 211 maissi tuotti yli kaksinkertaisen sadon verrattuna vuoteen 21. Keskimäärin kokeen satotaso oli tällöin 14 4 kg ka/ha. Kreel-lajike tuotti 1 kg:n typpilannoituksella keskimäärin yli 17 kg ka/ha. Maaningalla lajikkeella saavutettiin jopa yli 2 kg ka/ha satotaso. Vuonna 211 myös ruudut, jotka eivät saaneet typpilannoitusta, kasvoivat yllättävän hyvin tuottaen keskimäärin satoa noin 12 kg ka/ha. D-arvo vaihteli aineistossa välillä g/kg ka ja raakavalkuaispitoisuus välillä g/kg ka. Sato kg ka/ha Sato kg ka/ha Kentaurus Kougar Maa Ruu Yli Maa Ruu Yli Kreel kg N/ha Kuiva-ainesadot eri typpilannoitustasoilla vuosina 21 ja 211. ±keskihajonta, n=27. Maa Ruu Yli Kuiva-ainesadot eri maissilajikkeilla ja paikkakunnilla, kun typpilannoitus on 1 kg N/ha. ±keskihajonta, n=6. Satotasovaihtelut ovat runsaita. Mahdollisuudet korkeisiin satoihin Keski-Suomessakin Runsas maissisato käyttää tehokkaasti typpilannoitusta. Kokeen perusteella ainakin kg N/ha olisi suositeltava. Rehuarvot ovat samaa tasoa kuin kokoviljasäilörehuilla. Voisi olla ainoana karkearehuna emolehmille ja kasvaville naudoille Ruokinnassa maissisäilörehun matala raakavalkuaispitoisuus voidaan nähdä etuna, sillä se parantaa rehuannoksen typen hyväksikäyttöä. Maataloustieteen Päivät 214, Helsinki,

5 Kyntösyvyyden vaikutus muokkauskerroksen helppoliukoisen fosforin pitoisuuteen Mari Räty, Kirsi Järvenranta, Perttu Virkajärvi ja Maarit Hyrkäs Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31 A, 717 Maaninka Nurmenviljelyssä pintaan levitetty lannoitefosfori ja lietelanta kerryttävät helppoliukoista fosforia aivan maan pintakerrokseen ja siten lisäävät sen kuormituspotentiaalia. Fosforirikkaan pintamaakerroksen sekoittamista muokkaamalla vähän fosforia sisältävään maakerrokseen on esitetty keinoksi lisätä pintamaan fosforinsitomiskapasiteettia ja vähentää fosforin liukoisuutta [1, 2]. MTT Maaningalla testattiin "Ravinnehävikit euroiksi" RAE -hankkeessa, voidaanko kyntösyvyyttä lisäämällä sekoittaa fosforiköyhää pohjamaata pintamaahan ja siten pienentää sen helppoliukoisen fosforin pitoisuutta. Tutkimus toteutettiin peltolohkolla, joka nurmivuosien Alue 1; kyntösyvyys 3 cm Lähtötilanne 23 cm 3 Lähtötilanne 3 cm 4 1. muokkauskerta 23 cm 4 1. muokkauskerta 3 cm 4 2. muokkauskerta 23 cm 4 2. muokkauskerta 3 cm Alue 2; kyntösyvyys 23 cm jälkeen kynnettiin syksyllä 211 ja kylvettiin ohralle keväällä 212. Tutkimuksessa oli kaksi kyntösyvyyttä: tavanomainen noin 23 cm ja syvennetty noin 3 cm. Syyskyntö 211: 4-siipinen 14 tuuman aura. Syyskyntö 212: 3-siipinen 14 tuuman aura (n. 23 cm) ja 3-siipinen 18 tuuman aura (n. 3 cm). Kaksi näytteenottoaluetta: alue 1; 44, korkea (multava HtMr) ja alue 2; 21, hyvä (multava KHt). Maanäytteet otettiin 6 eri syvyydestä ( 2, 2 2, 2 2, 2 3, 3 3 ja 4 cm). Viljavuusanalyysissä maanäytteistä määritettiin happamaan ammoniumasetaattiin (ph 4,6) uuttuvan helppoliukoisen fosforin pitoisuus (viljavuus-p; PAAc) 3. Alue 1; kyntösyvyys 23 cm Alue 2; kyntösyvyys 3 cm Lähtötilanne 23 cm 3 Lähtötilanne 3 cm 4 1. muokkauskerta 23 cm 4 1. muokkauskerta 3 cm 4 2. muokkauskerta 23 cm 4 2. muokkauskerta 3 cm Maan helppoliukoisen fosforin keskimääräiset pitoisuudet (viljavuus-p; PAAc, mg l-1 maata) eri syvyyksissä. Pitoisuudet on määritetty näytteenottoalueiden 1 ja 2 lähtötilannetta kuvaavista maanäytteistä sekä seurantanäytteistä, jotka on otettu syksyllä 211 (1. muokkauskerta) ja syksyllä 212 (2. muokkauskerta) n. 23 cm:n ja n. 3 cm:n syvyyteen kynnetyltä lohkolta. Alue 1 = korkean fosforiluokan maa, alue 2 = hyvän fosforiluokan maa. Muokkaus pienensi selvästi maan helppoliukoisen fosforin pitoisuutta pintamaakerroksessa ( 2 cm). Korkean fosforiluokan alueella fosforipitoisuuden lasku oli suurempaa, kun kyntösyvyyttä lisättiin noin 23 cm:stä 3 cm:n. Kynnön syventäminen soveltuu sellaisille karkeille kivennäismaille, joiden pintamaan fosforitila on korkea, ja joissa helppoliukoisen fosforin pitoisuudet pienenevät jyrkästi syvyyden kasvaessa. Kun kynnön syventäminen yhdistetään fosforilannoituksen vähentämiseen, tarjoaa se nopean keinon alentaa pintamaan fosforipitoisuutta. Kirjallisuus [1] Peltovuori, T. 22. Phosphorus extractability in surface soil samples as affected by mixing with subsoil. Agricultural and Food Science in Finland 11: [2] Sharpley, A.N. 23. Soil mixing to decrease surface stratification of phosphorus in manured soils. Journal of Environmental Quality 32: [3] Vuorinen, J. & Mäkitie, O. 19. The method of soil testing in use in Finland. Agrogeological Publications 63: Kuvat: MTT/Mari Räty Maataloustieteen Päivät, , Helsinki

6 N-huuhtouma, kg/ha/v P pintavalunnassa kg /ha Nurmenviljelyn ympäristövaikutusten kokonaisvaltainen mittaaminen Sanna Kykkänen 1), Perttu Virkajärvi 1), Kirsi Järvenranta 1), Sirpa Kurppa 2) 1) MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31 A, 717 Maaninka, etunimi.sukunimi@mtt.fi 2) MTT, Biotekniikka- ja elintarviketutkimus, Alimentum, 316 Jokioinen etunimi.sukunimi@mtt.fi Lähtökohdat Ilmakehä Nurmet ovat Suomen yleisin pellonkäyttömuoto. Vahva asema maataloudessa asettaa tuotannolle myös Vesistöt Maisema ympäristöllisiä velvoitteita. Tutkimuksen tavoitteena on säilörehu- ja laidunnurmen positiivisten ja negatiivisten ympäristövaikutusten sekä vaikutussuhteiden tunnistaminen ja mahdollisen kokonaisvaltaisen mittausjärjestelmän kehittäminen (kuva 1). Haitta-aineet 4 Biodiversiteetti Kuva 1. Kuvitteellinen sädekuvio säilörehunurmen ( ) ja laidunnurmen ( ) ympäristövaikutuksista (mitä pienempi arvo, sitä suurempi on ympäristöhaitta). - 4 Maaperä N-huuhtouma P-huuhtouma Kasvihuone- Positiiviset ympä N-lannoitus, kg/ha/vuosi 1 v. 2 v. 3 v. 4 v. Nurmet ovat hyviä typenkäyttäjiä. Huuhtouman kannalta 2 kg/ha N-lannoitus ei näytä lisäävän huuhtoumaa. Lannoitusmenetelmät ja maanominaisuudet vaikuttavat huuhtoumaan. Lannankäyttö Maan pintakerroksen P AAC, mg/l säilörehu laidun uusiminen Maan pintakerroksen P- pitoisuuden vaikutus P:n pintavalumaan on epäselvä. Erodoituvan aineksen mukana huuhtoutuvan P:n merkitys on nurmiviljelyssä pieni. CO2 N2O CH4 7 % kaasut Maatalousmaa 61 % Ruoansulatus 27 % Lannan käsittely12% Maatalous tuottaa 7 % maamme kasvihuonekaasuista. Lypsylehmien CH 4 - tuotanto suhteessa tuotokseen on laskenut 4 % vuoden 19 tasosta. Talviajan kasvipeitteisyys vähentää nurmella maatalousmaan N 2 O-päästöjä. Lypsylehmä tuottaa lantaa noin 23 t/v. Säilörehun viljelyalaa tarvitaan noin,6 ha / lehmä. Laskennallinen levitysmäärä on siten 38 tn/ha/v säilörehunurmelle. Määrä vastaa 19 kg P/ha, mikä on suunnilleen se määrä, mikä on mahdollista antaa tyydyttävän (16 kg/ha) ja vähintään sitä alemman P-luokan nurmelle. Nautakarjan lietteen P/N-suhde on,18, mikä on lähellä kasvien P/N-suhdetta (säilörehulla,11-,13 ja ohralla,2). ristövaikutukset Kuva. Nurmen vaikutus maan rakenteeseen. Kuvat on otettu samalta lohkolta, jonka toinen osa ollut nurmella (vasen) ja toinen viljalla (oikea) v. (Kuva Arja Seppänen) Biologinen typensidonta vähentää teollisten typpilannoitteiden käyttöä ja tarjoaa ravintoa pölyttäjähyönteisille 1,2 % fossiilisesta energiasta kuluu N-lannoitteiden valmistamiseen Maan orgaanisenaineksen häviämistä voidaan hidastaa ja osin myös lisätä nurmikasvien avulla Laiduntaminen parantaa tuotantoeläinten hyvinvointia Noin 2 % uhanalaisista lajeista elää perinneympäristöillä Lypsytiloilla esiintyy vähemmän viljelykasvien monokulttuuria Kokonaisuuden kannalta merkitykselliset ympäristövaikutukset vaihtelevat alueittain Paikkasidonnaisuuden näkökulmasta tärkeää on erilaisten vuorovaikutussuhteiden tunnistaminen ja hallitseminen Osa ympäristövaikutuksista on arvopohjaisia tai muuten hankalasti mitattavia Maataloustieteen Päivät 214, Helsinki,