kipunoita Mielenterveysyhdistys Taimi ry 27. vuosikerta Nro 3/2017

Transkriptio

1 kipunoita Mielenterveysyhdistys Taimi ry 27. vuosikerta Nro 3/2017

2 Taimin yhteystiedot Yhdistyksen nettisivut: Puhelinnumerot Tiina Kopalainen, toiminnanjohtaja Toimisto Ritva Merinen, toiminnan koordinaattori Tomi Suomalainen, jäsentoiminnan ohjaaja Kai Räsänen, kohtaamispaikkavastaava TAIMIN TOIMISTON palveluajat ma-pe klo kiinni kesäloman ajan KOHTAAMISPAIKKA avoinna kesä-, heinä- ja elokuun joka päivä klo (kiinni juhannuksena ) Sähköpostiosoitteet Toimisto Puheenjohtaja Toiminnanjohtaja Toiminnan koordinaattori Jäsentoiminnan ohjaaja Kipunoita-lehti Kohtaamispaikkavastaava toimisto@taimiry.fi puheenjohtaja@taimiry.fi tiina.kopalainen@taimiry.fi ritva.merinen@taimiry.fi tomi.suomalainen@taimiry.fi ritva.merinen@taimiry.fi kai.rasanen@taimiry.fi Taimi on mielenterveyskuntoutujien yhdistys. Toimipaikkamme on Ruusantalo Koulukatu 11:ssä Tampereella. Yhdistyksessämme toimii syyskuusta toukokuun loppuun viikottain yli 40 erilaista vertaistukeen perustuvaa keskustelu- ja toiminnallista ryhmää. Lähes kaikki Taimin toiminta on kaikille avointa. Ruusantalo on avoinna vuoden jokaisena päivänä. Taimi on Facebookissa! Löydät Taimin nyt myös Facebookista. Tule tykkäämään! Saat uutisvirtaasi ajankohtaista tietoa yhdistyksen toiminnasta! Löydät meidät kansalaisjärjestönä Mielenterveysyhdistys Taimi ry -nimellä.

3 kipunoita 3 / 2017 Julkaisija Mielenterveysyhdistys Taimi ry Ruusantalo, Koulukatu 11, Tampere toimisto@taimiry.fi Päätoimittaja Aila Dündar-Järvinen aila.dundar@koti.soon.fi puh Toimitussihteeri Ritva Merinen ritva.merinen@taimiry.fi puh Kiitokset kielihuollosta vastanneille Kirstille ja Annalle! Taitto Tomi Kallio Painopaikka: PK-Paino, Tampere. Painos 1500 kappaletta. Seuraava Kipunoita 4 / 2017 ilmestyy viikolla 46 Juttutarjoukset viimeistään mennessä osoitteeseen: Mielenterveysyhdistys Taimi ry Koulukatu 11, Tampere tai sähköpostitse: ritva.merinen@taimiry.fi sisällys 2 Taimin esittely 3 Sisällys 4 Puheenjohtajan ja päätoimittajan palsta 5 Taimissa tapahtuu: Taimin nimipäivät / Meditointia syyskuussa / Hervannan kuntosalivuoro 6 Miia Huitti: Kun stressi laukeaa 10 Taimissa tapahtuu: Rauhaa ja voimaa hyväksymisestä / Saunatilat poissa käytöstä 11 Taimissa tapahtuu: Keilailuryhmä / Ruotsin kurssi 12 Mielenrauhaa puutarhasta 13 Toiminnanjohtajan palsta: Kesäloman satoa 14 Pystyvyysodotukset 20 Keskiaukealla 22 Mieltä kannattaa opettaa myötätuntoiseksi 24 Erityisuimakortti 25 Kaksisuuntaiset ry 26 Miten minusta on tullut minä 28 Taimissa tapahtuu: Hyvän olon päivä / Syksyn vaelluksen suunnittelupäivä 29 Tuulispää: Jäähyväiset Ukko-rakkaalle 30 Näin naapurissa: Mitä Marabu ajattelee? 32 Onko teatterista kadonnut taika? 33 Hallituksen päätöksiä 34 Retkipäivä vesisateen välissä 36 Rocky roadit 37 Sarjakuvat 38 Taimissa tapahtunutta: Vapaaehtoiset lounaalla ja leffassa / Taimin jäsenyys 39 Toimintakalenteri Taimin hallitus Puheenjohtaja: Aila Dündar-Järvinen Varapuheenjohtaja: Kai Räsänen Varsinaiset jäsenet: Heli Hakala, Tauno Ojanen, Mika Vikstén, Marja-Leena Virkki Varajäsenet: Tapio Järvi, Arto Moisio, Marianne Mäkelä, Merja Mattila

4 Päätoimittajan & puheenjohtajan palsta Aila Dündar-Järvinen Kohti syksyä Hyvät Kipunoita- lehden lukijat ja Taimin jäsenet. Kirjoittelen tätä puheenjohtajan / päätoimittajan palstaa kesäloman viimeisinä päivinä. Tämä kesä on ollut kovin epävakainen sään osalta. Toivottavasti olette kuitenkin voineet nauttia auringosta ja lämmöstä, silloin kun niistä on voinut nauttia. Arki on alkamassa päivät alkavat lyhentyä ja syksy koittaa. Syksy merkitsee kuitenkin, että tutut ryhmät ja aktiviteetit alkavat taas Ruusantalossa ja voimme tavata tuttuja ja ystäviä sekä nauttia toistemme seurasta ja erilaisista tapahtumista. Toukokuun 20. päivä johdin viime vuosien tapaan yhdessä Heli Hakalan kanssa taimilaisten ryhmää Likkojen Lenkillä Tampereen Pyynikin kentällä ja sen ympäristössä. Lenkkeily ja kävely sujui mainiosti hyvässä seurassa ja säässä. Kiersimme liki 8 km:n kävelylenkin omassa tahdissamme. Osa meistä käveli lyhyemmän kävelylenkin Helin kanssa. Aurinko paistoi taas pilvettömältä taivaalta; Likkojen lenkki on mukava lähtölaukaus kohti kesää. On hienoa nauttia keväästä ja liikunnasta yhdessä Taimin siskojen kanssa! lähdimme perinteiselle taimilaisten kesäretkelle, joka suuntautui tällä kertaa Helsinkiin, Suomenlinnaan. Linja-auto oli aivan täynnä taimilaisia, kun suuntasimme aamulla vesisateessa kohti Helsinkiä. Taimilaisten iloinen ja reipas mieli ei hyytynyt, vaikka sade piiskasi ikkunaa. Kun saavuimme Helsinkiin, sade lakkasi ja saatoimme kierrellä Suomenlinnassa auringonpaisteessa. Suomenlinna on niin iso, että ehdimme kiertää siellä vain osan saaresta. Täytyy joskus lähitulevaisuudessa mennä sinne uudelleen. Lauttamatka saarelle oli mukava ja saatoimme sen aikana vaihtaa kokemuksia Suomenlinnasta. Helsingissä kävimme myös syömässä Vanhassa Satamassa; Buffet- pöytä oli runsas ja maukas ja vain meille taimilaisille varattu. Haluan kiittää kaikkia kesäretkelle osallistuneita mainiosta retkestä, hyvästä seurasta ja yhdessäolosta! Erityiskiitos Tomi Suomalaiselle retken järjestelyistä, taas kerran. Lopuksi haluan kertoa vielä iloisen uutisen : Saamme ELY- keskukselta 7000 euroa Ruusantalon ulkokuoren kunnostamiseen. Tämä on meille hyvin tärkeä rahallinen apu, koska talomme kaipaa monessa kohtaa kiireellistä kunnostusta. Kyseinen summa ei riitä kaikkiin kunnostustarpeisiin, mutta se on hyvä alku. Varainhankinta ja sen lisääminen on edelleen yhdistyksellemme erittäin tärkeää. Avustuksia ja lahjoituksia otamme mielellämme vastaan, koska toiminta-avustuksemme ei riitä kaikkiin menoihimme. Ota yhteyttä, hyvä lukija, jos tiedät hyviä ideoita/ tahoja varainhankinnan lisäämiseksi. Kiitos. Toivotan kaikille taimilaisille ja lehden lukijoille hyvää syksyä! kuva: Maria Vuorma Minulle voi ja saa lähettää postia osoitteeseen puheenjohtaja@taimiry.fi. Henkilökohtainen sähköpostiosoitteeni on aila.dundar@kotikone.fi. Seuraan sitä tiiviisti päivittäin Aila Dündar-Järvinen 4

5 Taimissa tapahtuu Taimin NIMIPÄIVÄT Perjantaina 8.9. klo Tervetuloa Taimin nimipäiväkahveille! Taimin nimipäivää juhlitaan perjantaina 8.9. klo Taimin bändit Ocean Prana ja Underwerbalen esiintyvät. Meditointia syyskuussa Kaipaatko rauhoittumista? Haluatko keskittyä vain tähän hetkeen? Tule mukaan Taimin omaan meditaatio-ryhmään. Kokoonnumme syyskuun ajan ja harjoittelemme lyhyitä meditaatioita. Meditaation tarkoitus on esimerkiksi rauhoittaa mieltä vapauttamalla se hetkeksi aikaa kaikista siellä pyörivistä kaoottisista ja häiritsevistä ajatuksista. Meditaatio auttaa sinua stressissä ja jännittäviin tilanteisiin valmistautumisessa. Taimin Meditoi Rauhassa-ryhmä kokoontuu syyskuussa keskiviikkoisin klo Hetki kestää noin 15 minuuttia. Ota mukaan avoin mieli ja lämpimät sukat. Tilassa on peittoja. Et tarvitse mitään kokemusta meditoinnista. Hetkeä ohjaa Ritva Merinen. HERVANNAN KUNTOSALIVUORO ei ala syyskuussa Kipunoita-lehden painoon lähtöön mennessä Hervannan kuntosalivuoroaika ei ollut vielä selvinnyt. Vuorolle pyritään löytämään aika ja toivomme, että Hervannassa voidaan aloittaa kuntosaliharjoittelu lokakuun alusta. Tiedotamme asiasta Taimin nettisivuilla, facebookissa ja Ruusantalon ilmoitustauluilla. 5

6 Miia Huitti: Ihania asioita tapahtuu, kun STRESSI LAUKEAA Miia Huitti oli yksi Taimin kevään luennoitsijoista. Hänen aiheenaan oli Vähemmän stressiä, enemmän iloa!. Miia Huitti on löytänyt mahdollisuuden selvitä suurestakin stressistä ja elää onnellista elämää. Tätä viestiä hän haluaa viedä eteenpäin. Teksti ja kuvat: Ritva Merinen Ollessaan hyvin stressaantunut ja jaksamisensa äärirajoilla, Miia löysi kuuden minuutin stressinhoitomenetelmän.siihen saimme myös luennolla tutustua. Harjoitus on tämän jutun lopussa kuvitettuna. Se löytyy myös videolla Paranemisen avain-nettisivuilta. Kaikkea kannattaa kokeilla. Miia kertoi, ettei ikinä olisi uskonut voivansa itse tehdä itse itselleen mitään parantavaa, - Olin sitä mieltä, että jos minulla on vaikkapa nuhaa, haen siihen lääkekuurin. Sillä tavalla hän uskoi muidenkin, myös stressin, voivan hoitua. Lääkäriin ja resepti mukaan. 6

7 - Ylipäätään aina ajattelin, että kaikki vaivani ja stressini erityisesti johtuu minusta olevista ulkopuolisista asioista: kiireestä ja kireistä aikatauluista, melusta, miehestäni jopa ilmansaasteista. Kunhan ne hoituvat pois jollain tavalla, stressini laukeaa. Ainakin tuo kuuden minuutin harjoitus tuntui tosi hölmöltä. Miian mieskin ihmetteli, melkeinpä suuttui. Luuleeko hän, että tuommoisella huitomisella paranee? - Mutta olin jo stressissäni kokeillut kaiken mahdollisen. Ajattelin, että kokeillaan nyt. Oli uskomatonta kuinka nopeasti se alkoi toimia, Miia muistelee. Menetelmän löytänyt Loyd ei osaa selittää miksi se toimii. Se vain toimii. Miia kehottaa kokeilemaan. Vaikutuksen voi testata mittaamalla verenpaineensa ennen ja jälkeen harjoituksen. Myös sydämen sykkeen tiheys kertoo omaa viestiään. Siitä alkoi joka tapauksessa hänen tiensä myös etsiä syitä stressiinsä ja löytää oman parantumisensa kautta tie stressittömään elämään. Kun hän lopulta oivasi, että suurin syy stressiin johtuukin siitä, mitä meillä on sisällämme ja että sille voi itse tehdä jotain, oli se todella voimaannuttavaa. - On tärkeää selvittää itselleen, mistä se stressi tulee. Se syy täytyy hoitaa pois eikä vain lieventää oireita. Toivon, että jokainen tekisi jotain päivittäin stressinsä laukaisemiseksi. Hengittäminen helpottaa heti Miia Huitti puhuu ankkureista: - Ne ovat hetkiä, jolloin aina toistaisit pienen hetken syvään hengittämistä. Ankkurisi voi olla hississä seisoessasi, aamulla noustessasi tai vaikkapa sitä jauhelihaa paistaessa hellan äärellä. Tärkeintä on, että tavallisissa toistuvissa arkihetkissä ottaa tavakseen vain hengittää. Hengittäminen helpottaa heti, Miia sanoo. - Tärkeää on myös löytää ne toimintamallit, jotka saavat sinut stressaantumaan. Ne voivat olla suorittaminen, täydellisyyden tavoittelu, riittämättömyyden tunne tai syyllisyys. Niitä voi käsitellä esimerkiksi Paranemisen avain -työkalulla. Usein pelkkä oivalluskin auttaa. Hengitykseen keskittyminen ja sen syvemmäksi muuttaminen auttaa meitä rauhoittumaan päivän hektisissä tilanteissa, ja sen pitkäaikaiset vaikutukset ovat vieläkin merkittävämmät. Säännölliset hengitysharjoitukset normalisoivat stressihormoneiden määrää veressä. Hengitys auttaa myös palautumaan stressireaktiosta nopeammin ja vähentää kehon rektioita tulevien haasteiden tullessa. - Hengittäminen myös lisää energiaa. Hengittäminen antaa sympaattiselle hermostolle mahdollisuuden levätä silloin kun sille ei ole käyttöä. Stressinhallintaa voi verrata hampaiden pesuun, Mia neuvoo: - Me harjaamme hampaitamme sen kummemmin sitä ajattelematta joka päivä. Ei me mietitä siinä peilin edessä, että onkohan nämä hampaat nyt likaiset vai ei. Kannattaakohan harjata... - Omaa mieltä rauhoittamalla rutiininomaisesti joka päivä ehkäisemme stressiä ennalta tosi tehokkaasti. Eikä se paljoa vaadi, loppujen lopuksi. Monia ihania asioita tapahtuu, kun stressi alkaa laueta. Ymmärrä itseäsi ja hyväksyt itsesi Oman mielen tutkiminen on tärkeää. Ymmärtämällä omia pelkojamme ja rajoittavia uskomuksiamme helpotamme kokemaamme stressiä. - Ymmärryksen kautta syntyy hyväksyntä, ja sieltä kumpuaa myötätunto ennen kaikkea itseämme kohtaan. Myötätunto laskee stressiä. Suhtautumalla myötätuntoisesti itseemme vaikutamme myös ihmisiin lähellämme. Stressin syyt johtuvat usein uskomuksistamme, jotka voivat olla peräisin jopa edelliseltä sukupolvelta. - Isovanhempiemme sotamuistot elävät meissä edelleen ja saavat meidät esimerkiksi pelkäämään, että jotain pahaa voi tapahtua millä hetkellä hyvänsä tai suorittamaan työtämme hullun lailla. Suuri osa uskomuksistamme muodostetaan ensimmäisen kuuden ikävuotemme aikana, ja silloin pienten ohikiitävien hetkien seurauksena saatamme alkaa uskoa, ettemme ole tärkeitä, arvokkaita tai merkityksellisiä, ja koemme jatkuvaa riittämättömyyttä aikuisiälläkin. Lisäksi stressiimme ja uskomuksiimme vaikuttaa myös äitimme raskausaikana kokema stressi, Miia kertoo. - Ymmärtämällä omia pelkojamme ja rajoittavia uskomuksiamme helpotamme kokemaamme stressiä. Miia kertoi esimerkin omasta esiintymisjännityksestään. Hän tutkaili sitä ja huomasi, mitä tunteita se hänessä herätti: - Koin epäonnistumisen pelkoa ja sen mukanaan tuomaa hylätyksi tulemisen pelkoa. Aloin työstää sitä ja sainkin sen pois muutamassa päivässä. Kannattaa opetella kohtelemaan itseä kuin parasta ystävää. Tärkeää on huolehtia lisäksi riittävästä levosta, liikunnasta ja hyvästä ravinnosta ja vedenjuonnista. Aloita pikku hiljaa Miten ahdistuneen, stressaantuneen ja ylivirittyneen ihmisen kannattaisi lähteä liikkeelle stressinsä purkamisessa, että se toimisi? Mikä olisi helpoin tapa aloittaa? -Ei kannata haukata liian isoa palaa kerralla ja muuttaa kaikkea rysäyksellä. Kannattaa alkaa opetella pysähtymään ja hengittelemään muutama minuutti kerrallaan. Kun tämä alkaa tuntua tutulta, voi siirtyä käyttämään jotain helppoa stressin itsehoitotyökalua päivittäin ja pikku hiljaa lisätä kertoja kolmeen päivässä. Kehomme kuiskailee meille jatkuvasti esimerkiksi niskasäryillä, jatkuvilla flunssilla tai vatsavaivoilla. Silloin kannattaa jo pysähtyä kuuntelemaan, mitähän kyseinen vaiva kertoo minulle stressistäni ja pitäisikö nyt vähän hiljentää tahtia tai kiinnittää huomiota riittävään uneen. 7

8 - Kun olin itse uupumuksessani, minulla oli jatkuvia päänsärkyjä, suolistovaivoja, fibromyalgiakipuja ja vaikka mitä. Koskaan en ymmärtänyt, että ne liittyivät valtavaan stressitaakkaani. Kun stressi alkoi lievittää, fyysiset oireetkin katosivat. Se, että pysähtyy säännöllisesti hengittelemään ja tekemään stressinhallintaharjoituksia, opettaa meitä kuuntelemaan kehomme viestejä. Miia suosittelee kuuntelemaan 528 Hz musiikkia, jolla voi helpottaa oloa silloin, kun harjoituksen tekeminen ei ole mahdollista. Tätä musiikkia löytyy esimerkiksi youtubesta, hakusanaksi riittää 528 Hz. Sillä löytyy suuri määrä tätä musiikkia. Miia Huitti on kirjoittanut kirjan omasta ja myös muiden kertomuksista. Kirjan nimi on Stressikupla - hyvää elämää ilman ahdistusta. - Kirjan kirjoittaminen oli todella helppo prosessi. Yllätyin itsekin! Minulla on pienet lapset ja toimin yrittäjänä ja luulin, ettei aikaa kirjoittamiselle löydy. Kirjoitin pienissä pätkissä ja aina hyvällä fiiliksellä. Päätin jo aluksi, etten väännä yhtään. Saatoin sytyttää kynttilän ja laittaa kaunista musiikkia soimaan tai yhtä lailla saatoin kirjoittaa lasten leikkiessä vieressä. MIIAN TARINA Olen aina ollut kova suorittaja ja stressaaja. Olen pyrkinyt täydellisyyteen, mutta tuntenut silti aina itseni riittämättömäksi. Olen suorittanut opiskelussa, töissä, kotona ja ihmissuhteissa. Vuosien varrella moni neuvoi minua ottamaan rennosti ja rauhoittumaan, mutta en osannut, ennen kuin oli pakko. Synnytin vuonna 2010 kaksoset, ja 13 kuukauden kuluttua kaksoset saivat pikkuveljen. Molemmat raskaudet olivat vaikeita; ennenaikaisia supistuksia, raskausdiabetes, raskausmyrkytys, raskaushepatoosi ja rannekanavaoireyhtymä. Kaksosraskauden jälkeen minulle puhkesi myös skleroderma. Kärsin toistuvista migreeneistä ja suolisto-oireista. Omasta kehosta voimat olivat ihan lopussa, ja lasten parista ensimmäisesta vuodesta ei kovin tarkkoja muistikuvia ole. Mieheni sairastaa selkärankareumaa, ja hänen sairautensa oli aika ajoin sellaisessa vaiheessa, ettei hän voinut käytännössä auttaa lastenhoidossa. Koin oman pohjakosketukseni ja syvän uupumuksen kaksosten ollessa 1,5 v ja kuopuksen 6 kk. Taustalla oli lasten kuukausia kestänyt sairastelukierre useine sairaalajaksoineen. Mieheni sairaus oli myös pahentunut. Huomasimme lisäksi asuvamme hometalossa ja siitä seurasi muuttoa ja oikeudenkäyntiä. Oma jaksamiseni alkoi olla äärirajoillaan. Voin todella huonosti niin henkisesti kuin fyysisesti. Lääkäri oli määrännyt minulle unilääkkeet, nukahtamislääkkeet, rauhoittavat sekä masennuslääkkeet. Kokeilin lääkkeitä, mutta pienten lasten takia minun tuli olla yötä päivää skarppina ja kokemani lääketokkura ei ollut sopiva vaihtoehto minulle. Ystävämme luona käsiini osui Alexander Loydin Paranemisen avain -kirja, jossa opetetaan 6 minuutin stressinhoitomentelmä. Luin kirjan varsin skeptisenä ja aloin tehdä kirjassa opetettua harjoitusta, vaikka en uskonut sen tehoon lainkaan. Vähä vähältä elämä alkoi kuitenkin tuntua helpommalta unettomuus ja nukahtamisvaikeudet olivat pian poissa. Masennus ja uupumus alkoivat väistyä ja tilalle tuli rauha, onnellisuus ja kiitollisuus. Oli aivan uskomattoman hienoa, kuinka se sama elämä, joka vielä äsken tuntui valtavan raskaalle, ahdistavalle ja stressaavalle, alkoi tuntua ihanalle ja ainutkertaiselle lahjalle. Olosuhteet eivät muuttuneet, mutta oma stressini lievittyi valtavasti. Tämä menetelmä käytännössä muutti meidän perheemme elämän. Innostuin asiasta niin paljon, että valmistuin kesäkuussa 2014 Suomen ensimmäiseksi Paranemisen avain -stressinhoitomenetelmän valmentajaksi (The Certified Healing Codes Coach). Olen opiskellut myös stressilääketiedettä Turun yliopistossa. Olen koulutukseltani KTM, HuK ja toiminut 13 vuoden ajan erilaisissa asiantuntija- ja esimiestehtävissä pankki- ja rahoitusalalla sekä henkilöstöalalla konsulttina. Nykyään autan ihmisiä auttamaan itseään voimaan hyvin. Otti hieman aikaa tehdä päätös uraputkesta hyppäämisestä ja yrittäjäksi ryhtymisestä. Tämä stressinhoitomenetelmä oli hyvä työkalu minulle myös tämän ratkaisun tekemisessä. 8

9 9

10 Ilmoittautuminen ja lisätietoja Taimintoimistolta: puh Taimissa tapahtuu Rauhaa ja voimia hyväksymisestä Kurssi perustuu teoksiin, joita psykologian ja psykoterapian ammattilaiset ovat kirjoittaneet aiheesta. Kirjoja ei osallistumiseen kuitenkaan tarvita, vaan vertaisohjaaja alustaa kertakohtaisesta teemasta. Tämän teeman ympäriltä jaetaan yhdessä kokemuksia, ajatuksia ja selviytymiskeinoja. Kurssilla tutustutaan hyväksyvään suhtautumistapaan menetelmänä ja sen hyödyntämiseen erilaisissa tilanteissa. Ryhmässä opitaan uutta ja pyritään pääsemään kunkin itselleen asettamiin tavoitteisiin yhteisten sisältöjen pohjalta. Kyseessä on siis prosessimuotoinen oma-apuryhmä. Muistiinpanovälineistä (esim. kovakantinen vihko ja kynä) on hyötyä, ja myös vesipullon voi halutessaan ottaa mukaan. Tauolla on mahdollista käydä Kohtaamispaikan kahviotilassa. Ryhmäkertoja on kahdeksan, ja ne pidetään maanantaisin klo syys-, loka- ja marraskuun 2017 aikana. Paikkana on Taimi ry:n Ruusantalo, Koulukatu 11, Tampere. Ryhmä kokoontuu Into-tilassa. (Käynti Ruusantalon sisäpihalta, ulko-ovessa lukee ryhmätilan nimi.) Kukin kokoontuminen kestää kaksi tuntia, mukaan lukien minuutintauko. Kurssi alkaa ma 4.9. SAUNATILAT ovat poissa käytöstä ainakin syyskuun Taimin saunavuorot jatkavat tällä tietoa tutuilla paikoillaan keskiviikkoisin ja perjantaisin lokakuun alusta. Saunatiloissa on lattiakaivoremontti. Mikäli remontti viivästyy, ilmoitamme siitä nettisivuilla, facebookissa ja Ruusantalon ilmoitustaululla. Lisätietoja Taimin toimistosta puh

11 Kokoontuminen on tiistaisin ja klo Rauha-tilassa, käynti Ruusantalon sisäpihalta. Ryhmä jatkaa Taimissa tapahtuu Keilailuryhmän osallistujien arvonta syksylle 2017 Ryhmään mahtuu ohjaajan lisäksi 11 henkilöä. Ryhmäläiset maksavat 2 keilakenkävuokramaksun itse. Ilmoittautumiset arvontaa viimeistään keskiviikkona puhelinnumeroon (tekstiviestit) tai tomi.suomalainen@taimiry.fi. Ryhmä alkaa ma 4.9. klo 15. Ohjaajana on Jorma Niinimäki. Toisen kauden osallistujat tammikuusta toukokuuhun arvotaan alkuvuodesta Tule kertaamaan ruotsin taitojasi! Taimissa kokoontuu syksyllä ruotsin kurssi. tammikuussa Ohjaajana on Tuula Kaunisto. Tervetuloa muistuttelemaan ruotsinkieltä, luetaan ja käännetään helppoja tekstejä. Kurssilla keskustellaan ruotsiksi, joten vähäinen kielitaito on eduksi. Ei kielioppia. 11

12 Mielenrauhaa PUUTARHASTA Minulla on keittiön ikkunan alla pieni kasvimaa ja kukkapenkki. Alan olla keväällä levoton heti kun lumi sulaa. Katselen puutarhakuvastoja ja odotan kärsimättömänä, että maa lämpenee ja pääsen istuttamaan kasveja. Teksti ja kuvat: Anna-Leena Sääksi Innostus johtuu siitä, että asuin vuosia kerrostaloasunnossa, jonka ikkunoista avautui näkymä parkkipaikalle, teollisuusalueelle ja vilkasliikenteiselle tielle. Kaiken harmauden keskellä elävää luontoa edustivat vain parkkipaikkaa reunustavat koivut. Pötkötin usein sohvalla niin, että en nähnyt muuta kuin koivujen oksat, ja kuvittelin olevani lapsuuden mökkimaisemassa, jossa voisin pulahtaa rantakoivikon taakse järveen uimaan. Toin luonnon kerrostalokotiini: ripustin kasvien ja eläinten kuvia seinille ja kasvatin syötäviä kasveja. Viljelin perunaa ämpärissä parvekkeella, herneenversoja ikkunalaudalla ja ituja kuivauskaapissa. Luin puutarhakirjoja ja katselin niiden ihania värikkäitä kuvia, kuuntelin linnunlaulua CD:ltä. Tein kävelyretkiä lähitienoon puistoihin ja metsiin. Luin mielenterveystalo.fi -sivustolta, että luonnossa oleminen ja liikkuminen tekevät hyvää mielelle ja terveydelle. Stressi vähenee ja mieliala kohenee. Jo pelkästään luontokuvien katseleminen ja luonnonäänien kuunteleminen voivat auttaa. Olen huomannut tämän pitävän paikkaansa. Pihatöissä liikuntaa saa melkein huomaamatta. Pienenkin pihan nurmikkoa pitää hoitaa ja rikkaruohoja kitkeä. Samalla stressaavat ajatukset katoavat hetkeksi jonnekin ja keskityn vain siihen mitä teen. Fyysisiä töitä tekemällä saan purettua jännittämisestä johtuvat ylikierrokset ja rauhoitun. Unikin tulee illalla helpommin. Tuntuu palkitsevalta, jos onnistun kasvattamaan jotain syötävää ruokapöytään asti. Kaikki yritykset eivät ole onnistuneet. Joskus olen unohtanut kastelun ja kasvit ovat kuolleet kuivuuteen. Joskus etanat ovat korjanneet sadon. Siitä huolimatta puutarhatöiden tekeminen tuottaa iloa. Ruokaa arvostaa eri tavalla, kun sen kasvattamisen eteen on nähnyt vaivaa, ja huomannut mikä kaikki siinä voi mennä pieleen. Loppukesästä ja syksyllä ulkona riittää vielä tekemistä. Korjaan ja säilön satoa. Pakastan oman maan yrttejä, joita sitten talven mittaan lisään keittoihin ja patoihin. Poimin marjoja metsästä. Muokkaan maata ja haravoin pihaa, istutan kanervia ruukkuihin. Laitan terassille lyhtyjä, jotka valaisevat pimeneviä iltoja. Aina puutarhassa ei kuitenkaan tarvitse tehdä mitään. Kun malttaa hiljentää omaa vauhtiaan, huomaa, että pihalla tapahtuu melkein koko ajan jotain. Rastaat kiskovat matoja mullasta. Sammakko kurnuttaa iltaisin terassilla, ja naapurin kissa käy keinumassa pihakeinussa. Istun kissan viereen keinuun ja katselen taivaalla lipuvia pilviä. Kuuntelen puiden lehtien havinaa tuulessa, ja opettelen pelkkää olemista ilman stressiä siitä, että koko ajan pitäisi saada jotain aikaan. 12

13 Toiminnanjohtajan palsta Tiina Kopalainen KESÄLOMAN SATOA Toivon, että sinulla on ollut virkistävä ja rentouttava loma takanasi tai ehkä se on jopa edessäsi vielä. Vaihtelu ja lepo on kyllä tarpeen työn, perheen ja vapaa-ajan paineessa. Pikkuisen kateellisena olen katsellut facebookista tuttujen ja kamujen reissukuvauksia kaiken maailman ihaniin kohteisiin ja tapahtumiin, kun oma lomani meni vähän muissa merkeissä. Mutta rauhoittelen itseäni, että kyllä minä vielä ehdin ja kerkeän kaikkeen mukaan. Tätä tekstiä kirjoittaessani eka lyhyenläntä kesälomani Taimissa on jo takana. Loma meni todella nopeasti, mutta yritin käyttää aikani viisaasti. Satsasin omaan hyvinvointiini ja hellin itseäni ajalla, huomiolla, hiljaisuudella, lempeydellä ja kiitollisuudella. En oikeastaan tehnyt mitään ihmeellistä, en matkustellut Lappia kauemmaksi, en käynyt kesäjuhlilla tai kesäteatterissa, en ostoksilla, en ryypännyt enkä rellestänyt, en edes uinut tai kalastanut, en oikeastaan tehnyt paljoakaan, mutta silti tuntuu, että pääni sisälläni tapahtui paljonkin. Loma virkisti kehoani ja mieltäni, mutta itseni hyvinvoinnin edistämisessä olen vasta päässyt alkuun ja voi pojat, kun tehtävää piisaa Näin vanhaksi minun on pitänyt elää, että olen vasta viime vuosina ihan konkreettisesti ymmärtänyt, että keho ja mieli tarvitsee jatkuvaa, säännönmukaista, niin psyykkistä kuin fyysistä huoltoa ja hoitoa, ja vieläpä monenlaista sellaista. Tarvitsemme lepoa ja palautumista arjesta ja mitä enemmän ikää, sitä enemmän vaaditaan palautumisaikaa. Tämä pätee ainakin itseeni. Olisipa se hienoa, että osaisi pitää itsestään niin hyvää huolta koko ajan, että tasapaino elämässä säilyisi. Pitäisi perusasiat kondiksessa, nukkuisi riittävästi, söisi ravitsevasti ja terveellisesti, liikkuisi riittävästi, olisi ihmissuhteet, raha-asiat kunnossa ja ennen kaikkea osaisi pitää omasta mielenterveydestään ja mielen tasapainosta erinomaisen hyvää huolta. Tänään katselin opetusvideota Kuinka saavuttaa tasapaino elämässä? Opin, että menestys on yhtä kuin tasapaino. Kaikki elämän tasapainopyörän osaset on saatava kondikseen ja rullaamaan sujuvasti. Kaikki osaalueet: mieli, tunteet, keho, talous, sosiaalinen elämä ja henkisyys kun on kunnossa, niin hyvin menee. No, siinäpä se taika! Lomalla minulla oli kuitenkin aikaa keskittyä sen asian pohtimiseen, mitä minä oikeasti haluan elämässä. Miksi, mitä, kenen kanssa, missä, minne? Ajattelin, että nyt on tärkeä pysähtyä miettimään omaa maailmankaikkeuttaan ja elämäntarkoitustaan. Mitä minä oikeasti haluan tehdä seuraavan 30 vuoden aikana? Mitä haluan saavuttaa elämässä? Mitä osata ja oppia? Millaiseksi ihmiseksi haluan kasvaa ja kehittyä? Mistä haluan, että minut muistetaan? Oman hiljaisuuden kuunteleminen, pysähtyminen on aika hieno juttu. Siinä selkiytyy monet asiat, joihin ei arjessa ehdi kunnolla paneutua. Ehkäpä juuri siitä kokemuksesta löytyy se oma elämäntarkoitus, se joku juttu, joka saa sydämeni laulamaan! Se juttu, mitä varten minä olen olemassa. Ihmisen mieli ja alitajunta kiehtoo minua valtavasti. Kaikki se potentiaali, mitä meissä on ja miten sen löytäisi omaksi käyttövarakseen ja muiden iloksi ja avuksi. Saman ajatuksen on Byron pukenut sanoiksi: Miten vähän tiedämmekään siitä, mitä olemme! Vielä paljon vähemmän siitä, mitä voisimme olla! Mitä minä sitten haluan tehdä tai olla? Tulin lopputulemaan, että minun elämäntehtävänäni on inspiroida ja auttaa ihmisiä eri tavoin - tämä oli syvä ja voimakas tunnekokemus ja ääni, jonka löysin sisältäni. Lähden nyt rohkeasti kulkemaan kohti tätä päämäärääni ja unelmaani ja oman elämäni johtajuutta! Etsi aina parasta - itsessäsi, elämässäsi, toisissa - niin löydät sen. Brian Mayne Tiina Kopalainen 13

14 Pystyvyysodotukset Minulle on ollut etuoikeus työskennellä yli kolmekymmentä vuotta työpaikoissa, joissa hoidolliset interventiot ovat olleet asiakkaan kannalta sopivan mittaisia, asiakkaan kokemukset ja voimavarat ovat olleet tärkeitä ja asiakkaita on kannustettu ottamaan itse aktiivisesti vastuuta ongelmien ratkaisuista. Näissä kaikissa työpaikoissa on hylätty tietoisesti näkemys, että mielenterveysongelmien lievittäminen tai parantaminen edellyttäisi vain ongelmien syiden tarkkaa ymmärtämistä ja analysoimista. Lasse Salmi MSc, psykoterapeutti (VET), kouluttaja ja työnohjaaja stepbystep.fi profess.fi laatutyönohjaus.fi Työtapaani vaikuttaa ajattelutapoja myös muusta työkokemuksestani johtuen (mm. hallinnossa, psykiatrisessa hoitotyössä, kliinisessä psykoterapiatyössä sekä psykoterapian opettamisessa). Olen tehnyt yli kolmekymmentä vuotta työtä ihmisten hyvinvoinnin kanssa eri rooleissa ja viimeiset kymmenen vuotta olen myös kouluttanut yksilö- ja perhepsykoterapeutteja. Asiakkaani ovat opettaneet minulle että toipumiseen tarvitaan pystyvyyden tunnetta lisääviä onnistumisia. Teoreettinen pohja artikkelille valikoitui ratkaisukeskeisestä psykoterapiasta sekä positiivisesta psykologiasta. Positiivinen psykologia, joka on syntynyt 2000-luvulla, näyttää nojautuvan samanlaisiin käsityksiin ihmisestä ja muutoksesta terapiassa kuin ratkaisukeskeinen psykoterapia. Siinäkin nähdään ihmisten kyvyt, taidot ja vahvuudet, sekä asiakkaan omat tavoitteet tärkeinä muutoksen aikaansaamisessa. (Antti Mattila, Suomen Lääkärilehti 41/2014) Tässä artikkelissa asiakkaan omia voimavaroja lähestytään käsitteellä pystyvyysodotukset. Käsite on peräisin Albert Banduralta, jonka käsite voidaan nähdä luovasti rinnakkain Julian Rotterin hallintaodotuksen (ohjaako ihminen itse vai kohtalo elämää) ja Martin Seligmanin opitun avuttomuuden ( mikään mitä teen, ei vaikuta mihinkään ) käsitteille. Pelkkä hyvin hoitaminen ei riitä jos asiakkaan voimavaroja ei huomioida Tällä hetkellä, kaiken SOTE - keskustelun äärellä huomaan yhä useammin miettiväni miten vähän sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden omia pystyvyysodotuksia ja toisin sanoen heidän omia voimavaroja 14

15 on hyödynnetty. Koko sen ajan kun olen toiminut sosiaali- ja terveydenhoitoalalla (yli 30 vuotta) on alan koulutuksissa ja toimipisteissä koko ajan pyritty kehittämään tehokkaampia keinoja hoitaa ja auttaa asiakkaita. Asiakkaideni kokemuksiin ja kertomuksiin viitaten väitän, etteivät nämä hyvät hoitokäytännöt ole aina osanneet aktivoida asiakkaan omia voimavaroja optimaalisesti. Asiakkaan omat voimavarat ovat tärkeitä hyvän hoitokäytännön mahdollistajia. Joissain tilanteessa helposti muodostuva työtapa hoidamme puolestasi sinun terveyttäsi, on asiakkaalle jopa haitallinen, erityisesti pystyvyysodotusten näkökulmasta. Hoito myös mielenterveysja terapiatyössä on perustunut pitkälle asiantuntijuuteen. Asiantuntijuuteen perustuvan ihmissuhdetyön heikkoutena on mielestäni ollut se, että asiakas kokee ehkä tulleensa autetuksi, mutta ei aina optimaalisesti omia voimavarojaan hyödyntäen. Toki joissakin tilanteissa asiantuntijoita tarvitaan. Jos esimerkiksi saan murtuman jalkaani, niin asettaudun mielelläni vain asiakkaaksi enkä mieti ainakaan aluksi miten itse hoitaisin murtuneen jalan. Tässä tilanteessa asiantuntija määrittelee tarvittavat toimenpiteet ja kertoo minulle mitä minun pitää tehdä. Jos taas terveyteen liittyvä pulma ei ole tarkkarajainen, vaan liittyy esimerkiksi mielenterveyteen, niin taitojen tai jopa piilevien voimavarojen toivoisi olevan osana aktiivista hoitoa. Mielenterveyteen liittyvät pulmat eivät ole siis samalla tavalla tarkkarajaisia kuten jalan murtuma. Mielenterveyden pulma voi vaikuttaa kokonaisvaltaisesti esimerkiksi ihmissuhteisiin, sosiaalisuuteen, käsitykseen itsestä ja muista, toimintakykyyn, pystyvyysuskomuksiin ja siihen miten osallistuu omien asioiden hoitamiseen. Yksilölliset, joskus jopa piilevät taidot ja voimavarat ovat tärkeitä hoidon toteutuksessa. Miten sitten mielenterveys- ja terapiatyössä ja sen toteutuksessa voitaisiin huomioida asiakkaiden voimavarat paremmin? Ratkaisu ei ole monimutkainen. Hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa pitäisi huomioida paremmin yhteistyötä ja asiakkaan toimintakykyä ja hyvinvointia tukevia työtapoja. Tässä artikkelissa nostan esiin asiakkaiden pystyvyyden tunteiden mahdollistamisen. Pystyvyyden tunteen lisääminen on mahdollista Jo vuonna 1977 Albert Bandura kehitteli teorian uskomuksista, joita ihmisillä on kyvyistään. Näitä uskomuksia hän kutsui minäpystyvyysuskomuksiksi. Ne ilmaisevat yksilön odotuksia ja uskoa siitä, että hän voi suorittaa menestyksellisesti tietyn toiminnon tai tehtävän. Nämä uskomukset ilmaisevat siis mihin yksilö uskoo kykenevänsä. Teorian mukaan meille kaikille on hyötyä jos meillä on omaa käyttäytymistä tukevia pystyvyysodotuksia. Pystyvyydellä on suuri merkitys siinä, miten tartumme uusiin haasteisiin tai tavoitteisiin. Uskomus omasta pystyvyydestä muodostuu koko elämämme aikana ja on ymmärrettävää jos on kohdannut paljon vaikeuksia, niin pystyvyysodotus ei välttämättä tue uusiin haasteisiin tai tavoitteisiin tarttumista. Tällöin uuden oppiminen ei ole helppoa ja se voi tuntua jopa ylitsepääsemättömältä. Pystyvyysodotuksemme vaikuttavat siis kaikkiin valintoihimme. Esimerkkinä pystyvyysodotusten voimasta on pianon soiton harjoittelun aloittaminen. Harjoittelun käynnistyminen tai toisaalta sen tyrehtyminen voisi edetä silloin seuraavasti: 15

16 1. Esimerkki positiivisesta pystyvyysodotuksesta uuden taidon oppimisessa: Kun haluaisin oppia soittamaan pianoa, niin minulla on hyvä olla ajatus että minun on mahdollista oppia soittamaan tai että ainakin haluan harjoitella soittoa. Positiivinen pystyvyysodotus voisi olla esimerkiksi kunhan harjoittelen säännöllisesti, voin oppia soittamaan. Pystyvyysodotukset tukevat tällöin tavoitetta ja ajattelen, että minun on mahdollista joskus soittaa pianoa tai ainakin haluan yrittää sitä. Tämä positiivinen minäpystyvyysuskomus käynnistää käyttäytymisen, alan siis harjoitella ja jopa jatkan harjoittelua. Kun harjoittelen, edistyminen mahdollistuu ja huomaan oppivani vähitellen. Se puolestaan kannustaa oppimaan lisää. Saatan myös saada kannustusta, kun toiset huomaavat sinnikkyyteni. 2. Esimerkki negatiivisesta pystyvyysodotuksesta, joka estää uuden taidon oppimista: Jos taas ajattelen (kokemuksiini, tulkintoihini ja johtopäätöksiin viitaten) että pianon soittaminen on minulle mahdotonta, en todennäköisesti edes viitsi aloittaa koko harjoittelua. Pystyvyysodotukseni eivät tue tällöin tavoitteeseen tarttumista. Esimerkiksi minä en varmasti opi soittamaan pianoa, miksipä siis edes yrittää. Negatiivinen pystyvyysodotus estää tällöin toimintani ja en siis ala edes kokeilla tai tutkia mahdollisuuksia saada oppia. Kun edistyminenkään ei luonnollisesti mahdollistu, en saa mahdollisuutta huomata sittenkin oppivani. Saatan jopa tämän jälkeen uskoa enemmän siihen, etten voi oppia muitakaan hankalilta tai työläiltä tuntuvia asioita. Nämä ajatukset varmistavat, etten edes kokeile mitään uutta. Kierre sille, etten yritä, on valmis. (Soveltaen pystyvyysodotuksien ja tulosodotuksien välisiä eroja, Bandura 1977, 193) Sama malli toimii myös hyvin kaikessa oppimiseen, hyvinvointiin ja terveyteen liittyvässä tavoitteellisessa toiminnassa. Banduran mukaan ihminen pyrkii minimoimaan tai unohtamaan kokemukset, jotka ovat ristiriidassa hänen aikaisempien uskomustensa kanssa. Esimerkiksi, jos pianon soittotaidosta haaveileva henkilö ei usko oppivansa soittamaan pianoa, niin ajatus harjoittelun aloittamisesta on ristiriidassa tämän uskomuksen kanssa. Sitä vastoin kokemukset, jotka ovat yhteneväisiä hänen uskomustensa kanssa, hän kokee merkittävinä ja muistamisen arvoisena. (Bandura 1997, 82.). Eli jos pianon soiton taidosta haaveileva henkilö pysyy haastamaan ja muuttamaan edellistä mitä edes yrittää, kun en kuitenkaan opi uskomustaan, niin hän voi edetä kohti omaa soittohaavetta. Kärjistetty johtopäätös tästä voisi olla se, että omat ajatukset ovat usein suurimpia esteitä omille tavoitteille ja haaveille. Ensimmäinen askel positiivisten pystyvyysodotusten vahvistumiseen ja uuden taidon oppimisessa on jonkin itselle tärkeän unelman tai haaveen tunnistaminen. Jotta uskaltaa kokeilla tai tehdä jotain uutta, joka vie kohti unelmaa tai haavetta, tarvitsee kokemuksia onnistumisista ja erityisesti niiden tietoista huomaamista ja muistamista. Arjen pienten onnistumisten huomiointi on hyvä keino lisätä pystyvyyden tunnetta Martin Seligman määrittelee hyvinvoinnin käsitteen osa-alueisiin, joissa kaikissa voidaan nähdä onnistuminen tärkeänä yksittäisenä tekijänä. Näitä osa-alueita ovat: positiiviset emootiot, tiivis kiinnittyneisyys omaan elämään ja sen kokemiseen, ihmissuhteet, merkitys ja päämäärien saavuttaminen. Kaikilla on tilanteita jotka menevät hyvin tai ainakin paremmin kuin juuri silloin itse odotti. Näitäkin voi nimittää onnistumisiksi. Aina ei tarvita suuria onnistumisia vaan erityisesti pienten onnistumisten huomioiminen voi lisätä pystyvyydentunnetta. Joskus, kun ei voi itse nähdä omia arjen onnistumisia, niin muiden antaman palautteen ja tuen merkitys on merkittävä. Joskus voi myös itse sokeutua arjen onnistumisille ja voi olla tärkeää, että toinen nostaa niitä esille. Positiivisia pystyvyysodotuksia voidaan lisätä tietoisesti myös erilaisin menetelmin. Jotta omaan pystyvyyteen liittyvä luottamus lisääntyy, niin tarvitaan jo tapahtuneita onnistumisia ja erityisesti niiden muistamista sekä mieleen palauttamista. 16

17 Yksi kokemukseni mukaan hyödyllisin arjen tapa tutkia jo tapahtuneita onnistumisia on (Helsingin Psykoterapia Instituutin) koulutusaineistoista muokattu leikkimielinen ja luova omahoitoharjoite. Harjoitteen tarkoituksena on palauttaa mieleen jokin tilanne johon liittyy onnistumisen tunne jotta pystyvyyden tunteemme vahvistuisi. Harjoitusta voi kokeilla myös kaverin kanssa haastattelumuodossa, tällöin toinen haastattelee kysymys kerrallaan. Sopiva annostus pystyvyyden tunteen kasvattamiseen on tälle omahoitoharjoitteelle yksilöllisesti 1-3 kertaa päivässä. Lähteet: Mattila Antti S (2014). Ratkaisukeskeinen psykoterapia hyödyntää potilaan omia voimavaroja Suomen Lääkärilehti 41/2014 Salmi Lasse (2015), Psykoterapiassa olevien asiakkaiden kokemukset selviytymisestä PTSD:n käypä hoito -suositusten kehittämisen näkökulmasta. MSc Seligman, Martin (1998). Learned Optimism: How to Change Your Mind and Your Life. New York: Pocket Books. Omahoitoharjoite: 1. Palauta mieleen jokin tilanne viime ajoilta, johon liittyy onnistumisen tunne. Siis mikä tahansa onnistuminen, mielellään se on arkeen liittyvä ja konkreettinen. (Esimerkki voisi olla että siivosin asuntoni ja kun sain sen tehtyä minulle tuli onnistumisen tunne). 2. Palauta mieleen miten tarkalleen sen teit? Miten sait sen aikaan konkreettisesti? Tavoitteena on nostaa esiin konkreettinen tekeminen, jotta oma pystyvyys tulee esiin (aluksi laiskotti, mutta sitten hain esille imurin, sen jälkeen aloitin keittiöstä tiskeistä ja pyyhin pöydän jne.) 3. Mieti mitä taitoja sinulla on täytynyt olla, että olet voinut onnistua tuossa (siivouksessa)? Kun muistamme taitomme toisesta asiasta, niin niitä voi hyödyntää uusissakin asioissa. (Esimerkiksi kun aluksi laiskotti, niin otin käyttöön sitkeyden taidon ja osasin myös päättää mistä siivouksen aloittaa jne.). 4. Mieti millä tavalla olet oppinut tuollaiset taidot? Tavoitteena on muistuttaa itselle että minulla on taitoja ja voin myös oppia uusia. 5. Kun nämä taidot vahvistuvat edelleen, mihin uuteen / hyvään ne voivat sinua viedä? Anna ajatuksen lentää vapaasti. Muista että taidot, jotka ovat tulleet esiin siivouksen kautta voivat mahdollistaa paljon muitakin mukavia asioita. 17

18 Mieltä treenaamalla MENESTYSTÄ ELÄMÄÄN Teksti ja kuvat: Ritva Merinen Mielen valmentaja Jenni Sofia kävi luennoimassa mielen hallinnasta Taimissa viime keväänä. Saimme vinkkejä oman mielemme hyödyntämiseksi ja tietoa mielen toiminnasta sekä ajatuksia siitä, miten mieleen voi myönteisellä tavalla vaikuttaa. Jenni Sofia on koulutukseltaan sirkustaiteilija. Hänen pääaineensa olivat hulavanteet ja taikuus. Oman kokemuksensa pohjalta hän alkoi pohtia enemmän, mitä päässämme oikein tapahtuu ja miten haastava on oma mieli. - En voinut henkisesti parhaalla mahdollisella tavalla. Koin kaksi uupumusta ennen kuin täytin 30 vuotta. Minun oli pakko pysähtyä miettimään näitä asioita, hän kertoo. - Työstin näitä asioita paljon ja nyt toivuttuani haluan jakaa näitä asioita myös muille. Urheilijathan ovat käyttäneet mielenhallintaa jo pitkään. Minä haluan nämä välineet kaikkien käyttöön. Se on oma missioni, Jenni Sofia toteaa ja jatkaa: - Olemme loppujen lopuksi yksinkertaisten asioiden äärellä. Näitä asioita pohtien Jenni Sofian ammatti muuttui taikuudesta mentalismiksi. Kaikki esteet ovat mielessämme Mieli tarvitsee treenaamista siinä missä kehokin. Omat ajatuksemme ja uskomuksemme luovat sen, miten maailman ja mahdollisuutemme ympärillämme näemme. Ne vaikuttavat kaikkeen menestymiseen elämässämme. Ne vaikuttavat tunnetilaamme, kehoomme, siihen miten toimimme ja millaisia tuloksia saamme. Omat ajatuksemme ovat ne, joilla voimme vaikuttaa elämämme laatuun ja suuntaan sekä tavoitteidemme toteutumiseen. - Kaikki esteemme ovat omassa mielessämme. Mutta siellä on myös kaikki potentiaali, Jenni Sofia sanoo. Jenni Sofia on kiinnostunut ihmisen alitajunnasta ja siitä, miten sitä voi käsitellä. - Esimerkiksi, kun sanon: Älä ajattele hampurilaista, niin mitä tapahtuu? Kaikki ajattelevat hampurilaista. Näin se vain menee. 18

19 Mieli ei ymmärrä sanaa ei. Jos sanomme itsellemme ei saa syödä herkkua, mieli ymmärtää sanan herkkua ja sitä sitten alkaakin haluta. - Jos ajattelen pystyn kävelemään herkkujen ohi, niin tapahtuu. Aina, jos on joku tavoite, kannattaa miettiä, mitä haluaa eikä mitä en halua. Tietenkin tämä kaikki tarvitsee harjoittelua. Mieli on kuin lihas ja se tarvitsee jumppaa. Uudestaan ja uudestaan mieltä pitää treenata, ihan niin kuin kehoakin. Mutta itse olemme niitä, jotka omaan suhtautumiseemme voimme vaikuttaa. Mentalismi on siis Jenni Sofian työkalu. Taimin luennolla hän näytti hauskan esimerkin kautta, miten hän sitä osaa. Taikurin korttitempulla hän pystyi ällistyttämään yleisön joukosta kysymänsä apurin ja kaikki meidät temppua seuranneet. Yleisöstä osallistuja sekoitti kuviteltua korttipakkaa ja valitsi sieltä yhden kortin, jonka hän laittoi mielikuvituspakkaan nurinpäin. Jenni Sofia kysyi, minkä kortin hän oli valinnut. Sitten avustaja oli heittävinään pakan Jenni Sofialle. Jenni Sofia laittoi sen sivuun, sitten hän otti oikean korttipakan pöydältä ja avasi sen. Sieltä löytyi väärinpäin käännettynä yksi kortti, joka tietenkin oli sama, minkä olimme juuri kuulleet valitun näkymättömästä pakasta. Mielen ohjauksella vaikutamme olotilaamme Ihmisille, jotka menestyvät ja onnistuvat, on yhteistä asenne. Asenne siitä, että he voivat itse vaikuttaa omien ajatuksiensa kautta siihen, miten menee. Jenni Sofia teki kanssamme lyhyen harjoituksen: Ota lysy asento ja mieti miten hienoa kaikki onkaan. Kokeile toisinpäin: ota hyvä asento ja mieti, kuinka ikävää kaikki onkaan. Huomaamme, että asento vaikuttaa. Huonossa asennossa on vaikea miettiä hyviä asioita. Kun korjaamme asentoamme, veri alkaa kiertää, happi kulkee ja mieli alkaa toimia. Silloin saamme hyvän olon hormoneja ja olemme itsevarmassa tilassa. - Kannattaa kokeilla. Kun aamulla ottaa kahdeksi minuutiksi hyvän asennon, mieleen tulee hyviä tuntemuksia. Siitä lähteen päivä hyvin käyntiin. - Sanoilla voi vaikuttaa tekemiseensä. Miksi sanon itselleni, että täytyy tehdä jotain kun voin sanoa saan tehdä tämän. Myös sillä on vaikutusta, kun sanon vaikkapa yritän ajaa pyörää sijasta ajan pyörää, Jenni Sofia sanoo. Päivittäin on hyvä pysähtyä hetkessä ja hengittää syvään. - Hengitys, erityisesti uloshengitys, rauhoittaa mieltä hyvin. Mieli on myös sidoksissa toimintaan. Kokeile mielessäsi puraista sitruunaa. Mitä tapahtuu, alkoiko sylki erittyä? Näin aivot ja elimistö sopeutuvat samalla tavalla sekä kuviteltuun että oikeasti tapahtuvaan toimintaan. - Tavoitetta ajatellessa voi kuvitella kaiken tapahtuvan ja näin vahvistaa sen toteutumisen. Mielikuvituksen voima on mahtava! Jenni Sofia vakuuttaa. - Se mihin keskitymme, vahvistuu. Alitajunta tarvitsee päämäärän Joka kerran ajatellessamme jotain vahvistamme hermosolujen yhteyksiä. Yhteys voimistuu ja nopeutuu. Siksi tutut ja toistuvat toimintamallit tulevat mieleemme nopeammin kuin uudet. - Mielikuvissa kannattaa harjoitella jännittävät ja vaativat tilanteet mahdollisimman monta kertaa. Menneissä ei kannattaisi hirveästi olla. Ne ovat menneet. Kuitenkin ajatuksemme ovat 80 % menneessä eli asioissa, joille emme voi enää mitään. 15 % ajatuksistamme on tulevassa ja vain 5 % nykyhetkessä. - Jos toimintaa halutaan muuttaa, alitajunta tarvitsee päämäärän. Me itse voimme vaikuttaa omaan ajatteluumme ja suhtautumiseemme. Ja siihen menneessä olemiseemme. Meillä itsellämme on vapaus valita omat ajatuksemme ja se, miten näemme itsemme ja ympäristömme. Jenni Sofia teki kanssamme harjoituksen: palautimme mieleemme ikävän tapahtuman. Näimme sen kuvana, jonka värejä alamme häivyttää. Häivytämme kuvan kauemmas mielessämme ja kun se on pisteenä, räjäytämme sen palasiksi. Sitten palautamme jonkin ihanan ja mukavan hetken. Katselemme mielessämme sitä kuvaa ja kirkastamme värejä. Nautimme kuvan mukavasta tunnelmasta. Sitten mietimme, miltä se ikävä asia tuntui. Miten kävi? Itse en enää muistanut, mikä se ikävä tuokio oli. Palanen mielen hallintaa. 19

20 Keskiaukealla TAUSTAKUVA: TOMI KALLIO ELÄMÄN TÄHDEN eli OODI TAYSILLE On tänään meillä aatto Vapun, vaan lumessapa pinta joka talon rapun. Tuli talvi kevään keskelle, se ei houkuttele nyt retkelle. En tiedä huolia ystävän sielun tunnen sinitarralla yksin pysyvän toivossa kiinni hetkisen kunnes toivo täyttyy huudoista rumaksi tahroista raavittavaksi pelkää jälkeä toivoon ei saa tulla säröä isoa naulakkoa ruuveilla kiinni ei saa aikaiseksi epätoivot lojuu turhaan lattialla arkana sinitarrasta koostuvista rukouksista Sami Nygren Enkä retkelle voisi edes lähteä ja seurata taivaan tähteä. Minä istun TAYSin sängyssä, paperi edessä, kynä kännyssä. Minä jouduin, pääsin tänne, kun hengitys vaikeaksi kävi. Asia ensin tarkasti tutkittiin, sitten happimaskilla hutkittiin. Nyt, Vapun aattona, elämän voimat tuntuu jälleen voittavan, ja ylösnousemuksen aamu minulle, vihdoin, koittavan. TAYS kaiken työnsä tekee ihmiselämän haurauden nähden. Siksi brosyyrissakin lukee: Palveluja Elämän tähden. OH/01/05/ Valvottu yö mikä on työ joka valvottaa? Puuttuuko jotain? Jotain liikaa? Tsiikaa tarkasti tutki joka kolo olo helpottaa uni tulla saa. Villitilli 20

21 RIIMITELLEN Kipua liikaa kestänkö sen? Mihin pakenen kotoa? Mopoa pitäis ajaa kohti itärajaa Matkustaa maille kaukaisille seurana Ville. Villitilli Ajan moottorilla kuuhun onnen avaruuteen, rauhaan vesi maistuu vahvalle viiva taipuu kaarelle isä ja äiti yöolosta veli ja sisko pikkuitkusta puren rottaa kengästä maailmanennätykseni henkilökohtainen keskikehno tämäniltainen Päivinen Timo Surunlehtiä minuuteni teessä hautumassa juuri sen hetken luen ohjetta surun kyljestä rauhoittavaa vaikutusta odotan ilon unta saapuvaksi elämän heräämistä auringon kirjoittama vuodenaika talven musteessa tarinoita meille kaikille elämän kirjoissa Sami Nygren 21

22 MIELTÄ kannattaa opettaa MYÖTÄTUNTOISEKSI ITSELLEENKIN Teksti ja kuva: Ritva Merinen Tapio Rautajoki piti keväällä Taimissa luennon Itsemyötätunnossa. Hän on kouluttaja ja kokemusasiantuntija. 22 Miksi olemme itseämme kohtaan kaikkein kriittisimpiä? Itseäänhän olisi kohdeltava kuin hyvää ystävää. Useimmat meistä suhtautuvat myötätuntoisemmin muihin ihmisiin kuin itseensä. - Jos vaikka kaadumme pihalla, miten meistä suurin osa toimiikaan? Liian usein sätimme itseämme: Miten voin olla näin kömpelö, nyt on koko päivä pilalla, vaatteetkin pitää mennä vaihtamaan! Ja tietenkin tarkistamme, näkikö kukaan. Miksi emme sano itsellemme: Älä välitä, näitä sattuu? Tapio kysyy. Kun mokaamme tai teemme virheitä, lapsuudesta asti opitut tavat suhtautua tulevat esille. Tunnemme syyllisyyttä pienistä mokista ja ne kohdistuvat aina meihin itseemme. - Joka ikinen meistä tekee virheitä joskus, mokaamme joskus, teemme virheellisiä valintoja. Ne vain pitää hyväksyä, ne kuuluvat elämään, Tapio toteaa. Koemme syyllisyyttä myös asioista, joille emme voi mitään: - Työttömyys on yhteiskunnan vika, silti työttömät häpeävät ja syyllistävät itseään. Sama asia on mielenterveysongelmien kanssa. Ne kasvavat, koska niitä ei uskalleta tunnustaa. Häpeämme niitä. Kuitenkin voisi miettiä, että melkein puolet sairaseläkkeistä johtuu mielenterveysongelmista. Se on paljon. Itsemyötätunto tekee onnelliseksi Tapio toteaa ihmisen olevan psyykkis-fyysis-sosiaalinen olento. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. - Alitajuntaan piilotamme kaikki menneet tapahtumat, ja tietoinen mieli on se, jolla voimme niitä säädellä. Ihmisen tietoisuus itsestään auttaa selviämään alitajunnassa olevista asioista. Itsemyötätunto on tietoista läsnäoloa, ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Se on kiitollisuutta siitä, mitä on ja ystävällistä suhtautumista itseen ja muihin. Hyväksymme itsemme ja myös muut sellaisena kuin he ovat. Kun tunnemme sitä, olemme löytäneet tien tasapainoon, onnellisuuteen ja hyvinvointiin, Tapio sanoo. Ihmisen itsetietoisuus on tärkeää itsemyötätunnon rakentamisessa. Se millainen on minäkäsityksemme, millaisia olimme ennen, millaisia olemme nyt ja millaisia haluaisimme

23 olla. - Kyky itsehavainnointiin ja tietoisuus omista tunteista sekä ajatuksista on tärkeä taito. Niitä voi kehittää ja mieltä voi opettaa myötätuntoisemmaksi itseään kohtaan. Se auttaa meitä selviytymään epäonnistumisista ja uskallamme ottaa riskejä. Tiedämme selviävämme. Itsemyötätuntoinen ihminen ei järkyty epäonnistuessaan. Se lisää hänen vastuunkantokykyään. Omia virheitään on helpompaa käsitellä, jos tietää että häpeän tunne ja itsekritiikki ei muserra, vaan virheistä voi oppia. Itsemyötätuntoa voi harjoitella Jokaisen meidän kannattaa miettiä, kohdistuuko huomioni asioiden huonoihin ja ikäviin puoliin. Näemmekö me niissä mitään mahdollisuuksia oppia jotain uutta? - Rehellisyys omien tunteiden suhteen kannattaa, Tapio toteaa, Se voi tarkoittaa sitä, että kohtaa hyvinkin vaikeita tunteita itsessään. Silloin itsemyötätuntotaidoista on apua. - Niitä voi harjoitella tuomalla mieleen myötätuntoisia muistoja, käsityksiä ja kuvitelmia itsestään. Meidän on hyvä oppia löytämään itsestämme hyviä asioita ja muistella niitä asioita, joissa on onnistunut. Hyvä on huomata myös se, että kun kohtelee muita ihmisiä hyvin, voi itseäänkin kohdella samalla lailla. - Aamunsa voi aloittaa miettimällä tulevaa päivää: kenelle voisin sanoa tai tehdä tänään jotain hyvää. Illalla sitten miettii, mikä tänään oli hyvin, missä onnistuin, mitä tein hyvin. Jos tulee huonoja asioita mieleen, ne voi työntää romukoppaan, Tapio sanoo. Harjoitukset ovat muutenkin aika yksinkertaisia. Keho reagoi kosketukseen. Voimme silittää itseämme käsivarresta tai pitää kättä poskella, voimme halata itseämme. Parikymmentä sekuntia riittää ja kehossamme alkaa erittyä oksitosiinia, joka ehkäisee stressitiloja ja rauhoittaa epämiellyttäviä tunnetiloja. Ronnie Grandell on kirjoittanut kirjan Itsemyötätunto, johon tutustumalla vinkkejä saa lisää. Tunteet tuntuvat kehossamme Itsemyötätuntoa kehittäessä on hyvä tietää, miten tunteet vaikuttavat meihin. Aalto-yliopiston tutkijat ovat paljastaneet, miten erilaiset tunteet muuttavat kehon toimintaa. Tutkimuksessa havaittiin, että kaikki yleisimmät tunteet aiheuttavat voimakkaita tuntemuksia kehossa, ja että eri tunteet aiheuttavat keskenään erilaisia kehollisia tuntemuksia. Tunteisiin liittyvät keholliset tuntemukset olivat myös samanlaisia eri kulttuureissa (esimerkiksi Suomessa ja Taiwanissa), mikä osoittaa että tunteet ovat biologisesti määräytyneitä, lajinkehityksessä syntyneitä selviytymismekanismeja. Tätä karttaa tutkimalla voi saada tukea omien tunteiden ja niiden vaikutusten tunnistamisessa. Tunteiden kehonkartat. 23

24 ERITYISUIMAKORTTI Erityisuimakortti on tarkoitettu tamperelaisille eri tavoin vammaisille ja pitkäaikaissairaille henkilöille edistämään omaehtoista uintiharrastusta. Korttia myydään liikuntapalveluista, Ratinan rantatie 1, Tampere, (Ratinan stadion). Kortti on henkilökohtainen ja se myönnetään liikuntajohtajan päätöksellä. Hakijan tulee aina korttia henkilökohtaisesti noutaessaan esittää todistus henkilöllisyydestään ja luotettava selvitys perusteista kortin myöntämiseksi. Erityisuimakortti on voimassa puoli vuotta tai vuoden ostopäivästä lukien, jonka jälkeen se voidaan ladata uudelleen. Puolen vuoden kortti maksaa 80 euroa, vuosi 130 euroa. Kortti on voimassa Pyynikin, Hervannan ja Tesoman uimahalleissa sekä Tampereen uintikeskuksessa niiden aukioloaikoina. Korttia ei lunasteta takaisin jälkikäteen ja sitä ei voi maksaa liikuntaseteleillä. Mikäli asiakas kadottaa erityisuimakortin, hänelle voidaan ladata maksukuittia vastaan kadonneelle kortille jäänyt sisältö 10 euron maksua vastaan. Tällöin kadonnut kortti mitätöityy. Erityisuimakortin saa joko nimetyillä KELA-kortin tunnuksilla tai lääketieteelliseen lausuntoon perustuvalla todistuksella merkittävästä haitasta. Perusteet tarkistetaan vuosittain. Uimahallissa on pyydettäessä esitettävä henkilöllisyystodistus ja KELA-kortti. Erityisuimakortin tarkemmat myöntämisperusteet KELA-kortin tunnukset: - Keuhkosairaudet, tunnus Diabetes, tunnus Epilepsia (diagnoosi G40), tunnus Lihastauti, tunnus Krooninen verenpainetauti, tunnus MS-tauti (diagnoosi G35), tunnus 109 tai Parkinsonin tauti, tunnus Psykiatriset sairaudet, tunnus 112 tai Reuma, tunnus Sepalvaltimotauti, tunnus Sydämen vajaatoiminta, tunnus Elinsiirron tai kudossiirron jälkitila, tunnus Kilpirauhasen vajaatoiminta, tunnus Kilpirauhasen liikatoiminta, tunnus Uniapnea Lääketieteelliseen lausuntoon perustuvat: - CP-vamma (diagnoosi G80), Kelan hoitotukipäätös tai lääketieteellinen selvitys - Diabetes, lääketieteellinen selvitys tablettihoidosta - Etenevät keskushermoston sairaudet (diagnoosi G10-G13), lääketieteellinen selvitys - Invalidit, haitta-aste vähintään 55 % tai haittaluokka 11, lääketieteellinen selvitys - Näkövammaiset (haitta-aste 60%), lääketieteellinen selvitys - Kehitysvammaiset, kehitysvammahuollon lausunto, Kelan hoitotukipäätös tai lääketieteellinen selvitys - Krooninen kipuoireyhtymä (diagnoosi F45.4) tai fibromyalgia (diagnoosi M79.0) - Lihastaudit (diagnoosi G70-G73), lääketieteellinen selvitys - MS-tauti (diagnoosi G35), lääketieteellinen selvitys - Polion jälkitilat, lääketieteellinen selvitys - Psykiatriset sairaudet (diagnoosi F 32.2, F 33.2), lääketieteellinen selvitys - Rintasyöpäpotilaat (diagnoosi enintään 10 vuotta), lääketieteellinen selvitys - Vammaiset lapset (esim. adhd, autistit, dysfasia, epilepsia, sydän- ja syöpäsairaat), lääketieteellinen selvitys Vuosittain kortin uudelleenlatauksen yhteydessä psykiatrisissa sairauksissa (diagnoosit F 32.2 ja F 33.2) on esitettävä voimassa oleva todistus sairaudesta. 24

25 Kaksisuuntaiset ry sosiaalisen median avulla UUTEEN NOUSUUN Kun selviää, että oman ihmiselämän monenkirjavien, pitkään jatkuneiden ongelmien syy on mielen sairaus, on tilanne uusi ja asia kenties hyvinkin tuntematon ja outo. Johanna Karelahti Diagnoosin saatuani kaipasin itse kiihkeästi sekä tietoa sairaudesta itsestään että samassa tilanteessa olevien ihmisten vertaistukea. Ensin mainittua löytyi kiitettävästi sekä netistä että kirjastosta. Jälkimmäisen löytäminen ei ollutkaan aivan yhtä helppoa. Pohdin, olisiko olemassa potilasyhdistystä kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaville. Löysin tietoa Turussa perustetusta yhdistyksestä, mutta sen toiminta vaikutti hiipuneen. Havainto oli turhauttava. Tiesin, etten ollut ainoa mieleltään sairastunut maailmassa, mutta siltä kuitenkin tuntui. Missä muut, vertaiset, olivat? Pihlajamäen lähiöasemalta valtakunnalliseksi Helsingissä kokoontui kaksisuuntaisten asiasta innostunut ryhmä, joka päätti yhdessä ryhtyä herättelemään Kaksisuuntaiset ry:tä henkiin. Yhdistyksen toiminta käynnistyi uudelleen vuonna Alkuun oli vain tämä yksi vertaistukiryhmä: kourallinen ihmisiä, roppakaupalla puhtia. Rahaa ei ollut käytettävissä lainkaan. Miten eteenpäin? Sosiaalinen media osoitti toimivuutensa. Facebookin vertaistukiryhmien kautta yhdistys sai hämmästyttävän nopeasti lisää aktiiveja, jotka olivat valmiita vapaaehtoisvoimin kasvattamaan yhdistystä paikallisesta toimijasta valtakunnan laajuiseksi, vakavasti otettavaksi sairastuneiden ja heidän läheistensä tukijaksi, mielenterveysongelmiin liittyvän stigman hälventäjäksi ja sairauteen liittyvän asiallisen informaation tuottajaksi. Sana uudelleen heränneestä yhdistyksestä kiiri yhä laajemmalle. Itse hyppäsin mukaan nosteeseen alkuvuodesta Keksin nopeasti, kuinka voisin olla hyödyksi ja avuksi yhdistykselle ja kanssasairastaville. Halusin olla mukana perustamassa kotikaupunkiini Tampereelle uutta kaksisuuntaisten ja skitsoaffektiivisten vertaistukiryhmää sellainen oli kokoontunut aikaisemmin mielenterveysyhdistys Taimin tiloissa, mutta toiminta oli loppunut. Onnekseni en ollut ainoa tamperelainen näiden ajatusten kanssa, vaan Facebookin kautta löytyi Jimi, joka oli mukana Pihlajamäen vertaistukiryhmän toiminnassa ja halusi myös käynnistää ryhmän Tampereella. Siispä tapaamisiin, innostuneet päät yhteen ja suunnittelemaan. Vertaistukiryhmän täytyy tietysti kokoontua jossakin, jotta toiminta on ylipäänsä mahdollista. Tilat järjestyivät hyvin kätevästi mielenterveysyhdistys Taimi toivotti Kaksisuuntaiset ry:n ystävällisesti tervetulleeksi Koulukadulle ja näin yhdistysten yhteistyö sai alkunsa. Vertaistukea Samoihin aikoihin Tampereen vertaistukiryhmän käynnistyessä sai alkunsa koko joukko muitakin ryhmiä ympäri Suomen, Helsingistä Ouluun saakka. Kesällä 2017 toimintaa oli jo yhdeksällä paikkakunnalla. Ryhmänvetäjien ei tarvinnut istuskella ryhmissä itsekseen, vaan vertaisia saapui kaikkialla keskustelemaan ja kuuntelemaan toistensa ajatuksia ja kokemuksia. Tarvetta ryhmille oli siis kiistatta ollut. Vertaistuen järjestäminen onkin Kaksisuuntaiset ry:n tärkeitä tavoitteita. Suunnitelmissa on laajentua yhä uusille paikkakunnille, jotta kenenkään sairastuneen ei tarvitsisi enää jäädä yksin. Vertaistukiryhmä kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai skitsoaffektiivista häiriötä sairastaville kokoontuu Taimin tiloissa joka kuun ensimmäinen torstai klo Rauha-tilassa, Koulukatu 11. Käynti sisäpihan puolelta. Lisätietoa Kaksisuuntaiset ry:stä:

26 Miten m i n u s t a on tullut M I N Ä Olipa kerran pieni poika, aloitetaan vaikka näin. Se pieni poika olen minä. Menneisyyteen katsellessa olen mielestäni oikein hyvistä ja turvallisista perheoloista, mutta se mistä kerron, ei katso tätä, ja näissä asioissa on aina lukuisia muuttujia. Ville Venesmäki Kuitenkin lapsuudesta on paljon niin hyviä kuin huonoja muistoja, kuten luonnollisesti kaikilla onkin. Tällaisia asioita ovat mm harrastukset, kuten pianon soitto, kilpa-ajo, jalkapallo ja niin edelleen. Näistä on paljon hyviä muistoja, kuten ensimmäisen pianokappaleen soittelu, ensimmäinen saamani palkinto kilpailuista, onnistumisen tunteet kaikkiaan. Muistan nuo hetket hyvin selkeästi. Toki jokaisen lapsuuteen liittyy myös erinäisiä huonoja muistoja, ja se on ihan luonnollista. Toisilla nämä muistot ovat ikävämpiä kuin toisilla. Itsellä tulee näistä ensimmäisenä mieleen esimerkkinä naapurin poikien temppu, jossa minut haudattiin päätä lukuun ottamatta lumihankeen ja jätettiin sinne toviksi. Tästä on osittain hatarat muistikuvat, mutta muistan kuitenkin tämän suhteellisen selkeästi tapahtuneen, vaikken välttämättä haluaisikaan. Ala-asteajoista en muista paljoakaan, mutta ainakin hyvän koulumenestyksen, kaikesta ympärillä tapahtuneesta huolimatta. Tähän päivään mennessä en ole ikinä lukenut kokeisiin, pelkällä läksyjen tekemisellä ja satunnaisella tunnilla seuraamisella olen pärjännyt mielestäni varsin hyvin. Ala-asteella muistan kuudennen luokan päättötodistuksessa olleen keskiarvon, 8,7. Onneksi minulla on hyvä valokuvamuisti. Muistan esimerkiksi jotain tunneilla taululle kirjoiteltua siitä, mihin kohtaan taulua se oli kirjoitettu. Olen aina ollut luonteeltani (ainakin omasta mielestäni) kiltti, sosiaalinen ja hyväntahtoinen. Minulle on vasta jälkeenpäin alkanut valjeta, etteivät kaikki ole samanlaisia. Olen tullut monesti huijatuksi hyväuskoisuuteni vuoksi, ja tätä on selkeästi käytetty hyväksi. Olen ollut kaveriporukoissa usein se, joka pistetään tekemään asiat, joita ei itse haluta tai viitsitä tehdä. Avun saaminen ennen itsemurhan yrittämistä En muista milloin kaikki alkoi, mutta niin kauan kun muistan, olen kärsinyt jonkin asteisesta masennuksesta. Muistan ala-asteella puhuneeni ns. leikkimielisiä itsemurhaan liittyviä juttuja. Esimerkkinä vaikka repun naruun itsensä kuristaminen tai jäävallia päin laskeminen pulkkamäessä. Näitä leikkimielisiä avunhuutoja ei kukaan tietenkään ottanut huomioon, eikä kukaan noin 9-10-vuotias tiedä mistä on kyse, kun koko ajan on mieli maassa. Tästä asiasta pitäisi mielestäni valistaa jo ala-asteella, jos on minkäänlaista epäilyä vastaavasta. Jos tuolloin olisi toimittu ennaltaehkäisevästi, olisin voinut säästyä pariltakymmeneltä osastojaksolta ja huostaanotolta, mielenterveydestäni puhumattakaan. Yläasteella masennukseni syveni syvenemistään, ja 8-luokalla minut passitettiin psykologille. Psykologi täytätti minulla mm. BDI-21-lomakkeita (masennuskysely), ja jo ensimmäisellä kerralla pisteet menivät reilusti vakavan masennuksen rajan yli. Tähän ei kuitenkaan reagoitu millään tavalla. Näitä lomakkeita täytätettiin suhteellisen usein, ehkä kerran kuukaudessa tai kahdessa viikoittaisten psykologilla käyntien yhteydessä. Pisteet nousivat nousemistaan, eikä asiaan reagoitu millään tavoin, ja se alkoi turhauttaa. 8. ja 9. luokan välisellä kesälomalla yritin itsemurhaa ensimmäistä kertaa, ikään kuin avunhuutona. Otin purkillisen pillereitä kavereideni edessä, mutta tässä tilanteessa en kuitenkaan saanut niellyksi montaakaan kavereideni nopean reagoinnin ansiosta (he pakottivat sylkemään ja oksentamaan kaikki pihalle). Muistan loppujen lopuksi täyttäneeni ns. täydet pisteet BDI-21- lappuseen, ainoat mistä ei pisteitä tullut olivat painoa koskevat kysymykset, en siis ollut laihtunut enkä lihonut. Jäl- 26

27 keenpäin ihmettelen, miksi tilanteeseen ei puututtu, vaikka kärsin hyvin selkeästi vakava-asteisesta masennuksesta, ja alamäki jatkui jatkumistaan. Hiljalleen kuvioihin alkoi tulla myös psykoottisia oireita. Kuulin mm. jonkun huutavan nimeäni ja tunsin ötököiden vilinää ympäri kehoa. Se oli pelottavaa. Pyysin ennen joulua yhdellä psykologikäynnillä, että pääsisin jonnekin, missä minut tutkittaisiin ja hoidettaisiin, koska viikoittaiset psykologikäynnit eivät vaikuttaneet mitenkään masennuksen etenemiseen. Myöskään lääkehoitoa minulle ei tuolloin aloitettu, vaikka selvästi olin sen tarpeessa. Minut leimattiin kahdeksannella luokalla ongelmanuoreksi koulun sisällä, koska en jaksanut välittää mistään, ja vedin koulunkäynnin lekkeriksi. Tähän kuitenkin pohjimmainen syy oli nimenomaan masennus, josta kärsin. Tuolloin oli enemmän kuin tarpeeksi tekemistä pelkästä arjesta selviytymisessä, eikä koulu ollut todellakaan päällimmäisenä mielessä. Halusin vain, että olisin normaali. Koen myös tulleeni opettajien syrjimäksi. Olen jälkeenpäin kuullut, että minua varten oli opettajahuoneen sisällä päätetty erillinen toimintamalli, eli jos teen mitään häiriköinniksi laskettavaa, niin heti luokasta pihalle. Toinen esimerkki, yhdeksännen luokan leirikoulu... Minut päätettiin jättää retkeltä pois äänestyksessä. Luokalla taisi olla yksi, joka oli tätä vastaan. Muut olisivat pitäneet minua tervetulleena. Missä demokratia, jos kerran asiasta äänestetään?? Helmikuussa 2006, eli 9. luokan keväällä totesin, etten halua enää kärsiä, ja pisteen iin päälle niin sanotusti antoi opinto-ohjaaja. Hän sanoi minulle selkeästi tuona päivänä, etten tule saamaan apua sairaalajakson muodossa ainakaan. Päätin että nyt on tullut aika lähteä. Tällä kertaa kävin tarpeeksi lähellä kuolemaa, ja yön nukuttuani tippaletkun päässä sairaalassa minut lähetettiin välittömästi pakkohoitoon. Kuten taannoin lukemassani lehtiartikkelissa, voin todeta että on sairasta, ettei apua ole saatavilla ennen kuin käydään tarpeeksi lähellä kuolemaa. Pyysin ennen helmikuuta useasti psykologikäynneillä, että pääsisin jonnekin ennen kuin teen itselleni jotain... Apua en kuitenkaan saanut vaikka kuinka pyysin. Sairaalassa kerta toisensa jälkeen Ensimmäinen sairaalajakso minulla alkoi helmikuussa Tuolloin ollut hoitojakso on pisin mitä minulla on ollut, noin viisi kuukautta. Suoritin peruskoulun loppuun sairaalakoulussa, ja päättötodistukseen sain ihan kohtuullisen keskiarvon. Koin silloin hetken aikaa olevani parantunut, ja alkoi elämä voittaa, hetkeksi. Hiljalleen tilani alkoi kuitenkin taas valua alaspäin, enkä tovin kuluttua kokenut enää lääkityksestä olevan apua. Aikaa kului reilun vuoden verran, kun päädyin uudestaan sairaalaan liiallisen bentsodiatsepiinien käytön vuoksi. Olin jokusen päivän sairaalassa, ja minut kotiutettiin suhteellisen pian tilanteen huomioonottaen, ja seuraavana oli edessä huostaanotto. Olin täysi-ikäisyyteen asti huostaan otettuna; syyksi kirjattiin päihdeongelma. Paremminkin mielestäni kyseessä oli ylilääkitseminen lääkärin määräämillä lääkkeillä kuin päihdeongelma. En siis syönyt bentsodiatsepiineja hyvän olon toivossa, vaan lievittääkseni tuskaista oloani, johon nämä lääkkeet toimivat lievästi, mutta tyhjää paremmin. Jälkeenpäin mietityttää, miksi tuolloin minulle kirjoitettiin samaa lääkettä kerta toisensa jälkeen, vaikka ilmaisin selkeästi, ettei lääkkeestä ollut merkittävää apua. Sairaalajaksoja tähän päivään mennessä alkaa olla pian jo parikymmentä, osa niistä ollut ihan tarpeellisia, osasta taas en ole saanut juurikaan apua. Näihin sairaalajaksoihin on siis ajanut masennus. Jos sanon sairaalajakson tulleen tarpeeseen, usein kyseessä on ollut itsetuhoisuus. Välillä masennus tuntuu vain menevän liian syvälle, ja tuolloin on pakko hakeutua jonnekin turvaan itseltäni. Näistä pahimpia aikoja olen huomannut olleen keväät ja syksyt. Ilmeisesti valon määrän muutos vaikuttaa minuun jotenkin todella voimakkaasti, syventäen masennusta. Näiden masennuskausien välissä on usein vähän helpompi jakso, mutta ei kuitenkaan mitään sellaista, jolloin masennus olisi poissa. Se tuntuu seuraavan kuin varjo. Näinä helpompina kausina pystyn jonkin verran tekemään esimerkiksi kotihommia, siivousta, ruoanlaittoa yms., joihin en pahemman masennuksen päällä ollessa kykene oikeastaan lainkaan. Tuolloin tuntuu siltä, että minun pitäisi korvata näitä kykenemättömyysjaksoja, ja pakotan itseni tekemään jotain pientä, mihin nyt kykenenkään. Entäs nyt? Kaikesta huolimatta olen selviytynyt, ja olen tässä. Tämä todistaa sen, että vakavistakin mielenterveysongelmista on mahdollista selvitä, ja niiden kanssa on mahdollista oppia elämään. Teoreettisesti en usko täydelliseen parantumiseen, koska ongelmiin ei ole puututtu ajoissa ja ne on päästetty tavallaan kroonistumaan. Käytännössä kyse on ongelmien hyväksymisestä ja niiden kanssa elämään oppimisesta. Nykypäivänä olen onnellisessa avioliitossa, ja meillä on kaksi ihanaa lasta, kissa, koira ja niin edelleen. Vakaa parisuhde on tukenut todella paljon kuntoutumistani, ja tämä on mahdollistanut tietynlaisen valaistumisen mielenterveysongelmien suhteen. Kukaan ei ole koskaan painottanut asioiden taustojen, niiden hyväksymisen, tiedostamisen ja niiden kanssa elämään oppimisen merkitystä. Tässä olisi nykyisessä hoitojärjestelmässä kehittämisen varaa, sillä nämä ovat mielestäni avain niin sanottuun paranemiseen. Tärkeänä pidän myös omien voimavarojeni, vahvuuksieni ja heikkouksieni tiedostamista ja niiden oikeanlaista käyttöä ja suuntaamista. Tietynlainen objektiivinen itsensä katsominen on mielenterveysongelmista kuntoutumisen kannalta mielestäni tärkeää. Tämä auttaa juuri omien voimavarojen tiedostamisessa ja oikeanlaisessa suuntaamisessa, ja sitä kautta mahdollistaa toipumisen. 27

28 Taimissa tapahtuu H YVÄN OLON PÄIVÄ lauantaina klo 9-18 Hemmottele itseäsi ja hoida sekä mieltä että kehoa päästä varpaisiin Mahdollisuus jalkahoitoon 60 minuuttia (hinta 30 e) ja psykoterapiakeskusteluun 45 min (15 e) 90 min (25 e) Molempiin käteismaksu Paikkana Siiven Valo ja nurkkahuone (käynti Ruusantalon sisäpihalta) Vara aikasi Taimin toimistosta, puh mennessä Terveisin Tarja Nevalainen Paula Kuusinen Psykoterapeutti-opiskelija jalkahoitaja Tule mukaan vaeltamaan: Syksyn vaelluksen suunnittelupäivä Jatkamme Taimin retkeilykurssia ja vaellusretkiä. Tule suunnittelemaan yhdessä lokakuun vaellusta. Suunnittelupäivä on tiistai 6.9 klo takkahuone Valossa. Ilmoittautumiset ja lisätiedot Tomi Suomalainen puh tai tomi.suomalainen@taimiry.fi. 28

29 Tuulispää Jäähyväiset Ukko-rakkaalle s k Tänään on se päivä, kun minun matkani on kuljettu loppuun. Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet, älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle, vaan pidä minua sylissäsi ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme. Silitä turkkiani niin kauan kunnes olen kulkenut rajan yli ja sydämeni on sammunut. Muistele minua mutta älä takerru minuun, vaan jatka eteenpäin. Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen, emmekä eroa enää koskaan. -Tuntematon Johanna Ania 29

30 Näin Naapurissa on nostalginen sarja neuvostoproosaa 1980-luvulta. Se koostuu aikansa tunnetuimpien kirjailijoiden lyhyistä kertomuksista, jotka koskettelevat arkipäivän eri puolia, tarkasteltuina syvän inhimillisestä näkökulmasta. Se on sitä elämää, jota minä näin Naapurissa, mutta jota, erään venäläisen ystäväni mukaan, heillä ei enää ole. MITÄ MARABU AJATTELEE? OSMO HAAPANIEMI Oli syksy. Lontoossa satoi alvariinsa. Oli kylmä. Timofej katseli ikkunasta ulos. Hänellä oli ikävää. Äiti, monesko päivä tänään on? Tänään on viidestoista lokakuuta. Timofej muisti, että Kolja-setä oli luvannut lähteä hänen kanssaan eläintarhaan viidestoista lokakuuta. Hän oli sanonut olevansa vapaa sinä päivänä. Timofej, mitä sinä ikkunasta katselet? Odotan Kolja-setää. Tänään sää on huono, ja Kolja-setä ei tule. Hän lupasi tulla, hän sanoi, että lähtee kanssani eläintarhaan. Timofej piti kovasti Kolja-sedästä, hän oli voimakas ja iloinen. Hän oli isän ja äidin ystävä. Timofej, kuten Kolja-setäkin, oli syntynyt Moskovassa. Mutta Timofej ei Moskovaa muista, sillä hän oli hyvin pieni, kymmenen kuukautta, kun isä matkusti töihin, ensin Budapestiin ja sitten, Lontooseen. Timofej ja äiti päättivät syödä päivällistä. Sinä aikana Kolja-setä tuli. Päivää! No, Timofej, nyt lähden kanssasi eläintarhaan, hän sanoi iloisesti. Minkä eläintarhaan? Ulkona sataa vettä, sanoi äiti. Mutta Kolja-setä vastasi: Tänään ei enää sada, niin minulle sanoi eräs lintu. Äiti hymähti, ja Timofej lähti Kolja-sedän kanssa eläintarhaan. Metrossa Timofej kyseli Koljasedältä Moskovasta. Kolja-setä, millainen Moskova on? Etkö muka muista? En, en muista ollenkaan. Moskova on suuri ja kaunis. On vaikeata kertoa, millainen Moskova on. Kun pääset Moskovaan kesällä, niin näet omin silmin. Lontoon eläintarha on hyvin kaunis ja suuri. He kuljeskelivat siellä kauan, kävivät eläintarhan eri paikoissa. Timofej väsähti, ja he päättivät levähtää. He istuivat, söivät jäätelöä ja katsoivat flamingoja, jotka 30

31 tanssivat joella. Flamingot ovat erittäin kauniita lintuja. Sitten Timofej ja Kolja-setä päättivät lähteä kotiin. Ja, yhtäkkiä, pienellä vihreällä pellolla he huomasivat ihmeellisen linnun. Se oli suuri, valkoinen lintu. Se seisoi yhdellä jalalla, mutta oli toisen piilottanut. Kolja-setä sanoi, että se lintu on nimeltään marabu ja että se on syntynyt Afrikassa. Mutta, Kolja-setä, mitä se lintu ajattelee? Varmastikin, omaa Afrikkaansa. Se tuotiin tänne, kun se oli pieni, luultavasti se ikävöi kotimaataan. Mutta miksi se seisoo yhdellä jalalla? Sen on, varmasti, siten helpompi ajatella Afrikkaansa, vastasi Kolja-setä. Timofej ei kysynyt enää mitään, sanoi vain: Kolja-setä, olen väsynyt ja haluan kotiin. He saapuivat kotiin. Kolja-setä söi päivällistä heidän kanssaan ja lähti ajamaan työhön. Seuraavan päivän iltana Kolja-setä tuli jälleen. Kuule, Kolja, mitä sinä olet kertonut Timofeille marabu-linnusta? kysyi Vera Ivanovna. Entä onko jotain sattunut? Ei mitään erikoista. Mutta päivällisen jälkeen Timofej meni huoneeseensa ja seisoi siellä kauan yhdellä jalalla. Minä kysyin: Timofej, mitä sinä teet? Mutta hän vastasi: Älä häiritse minua, minä ajattelen niin kuin marabu-lintu. Mitä? Mutta hän ei vastannut. Minä tiedän, mitä hän ajatteli, sanoi Kolja-setä ja nauroi. TEHTÄVIÄ I. Vastaa kysymyksiin. 1. Minne Kolja-setä oli luvannut lähteä Timofein kanssa? 2. Miksi Timofej ei muistanut Moskovaa? 3. Miksi äiti ei halunnut, että Timofej ja Kolja-setä lähtisivät eläintarhaan? 4. Mitä Timofej näki eläintarhassa? II. Vastaa kysymyksiin. 1. Miksi Timofej asui Lontoossa? 2. Miksi marabu-lintu liikutti niin kovasti Timofeita? 3. Mitä Timofej ajatteli, kun seisoi yhdellä jalalla huoneessaan? Lähde: KNIGA DLJA TSHTENIJA, pod red. V.G. Kostomarova Moskva,

32 Onko teatterista kadonnut t a i k a? Kysymys tulee mieleen Tampereen teatterin esityksestä Patriarkka. Juha Jokelan kirjoittamassa näytelmässä avataan maailma, esittelytekstin mukaan, nyky-suomeen, yhden perheen kautta. Se maailmahan ei tule varmasti kenellekään katsojista yllätyksesnä. Kuva on harmaa, toivoton, väärä ja ankea. Eihän se väärä ole, sanovat kriitikot. He kehuvat uljasta tekstiä, näyttelijäsuorituksia. Mitä minä sitten kyselemään. Ei voi mitään. Kyselen silti, en lakkaa kysymästä itseltäni esimerkiksi: Miksi vaivaiduin teatteriin katselemaan ja kuuntelemaan riitelyä. Ihmisten tekemiä vääriä valintoja, harmaata, likaista näyttämön lattiaa, kummallisia laattoja joita pudotellaan katosta milloin mihinkin kohtaukseen. Ne ovat yhtä ankeita tietysti kuin koko näytelmän kattaus. Muutama ruma sana vuorosanoihin upotettuna, pitää yleisön hereillä, innostaa jopa naurattamaan. Tampereen ikuinen velikulta, koomikko Jumalan armosta, Jukka Leisti vetää roolinsa suvereenisti katsojan hauskuttajana vaikka sitten aiheen puolesta se ei olisi odotettavissakaan. Heikki Kinnunen sekä Ritva Jalonen saavat huomioni, niinä kohtauksina kun he näyttämöä hallitsevat. He tuovat Elämänkokemuksen, uskottavan roson sekä karisman ja järjen koko näytelmään. Vaikka järki olisikin se mikä järki yleensä on: itkutuhruinen ns. todellisuuden kertomus. Mikä jättää jokaisen tunnetilaan, siihen, ettei mikään koskaan ratkea muuta kuin kompromissisesti asioiden hyväksyntään, vaikka sitten pitkin hampain. Vastasyntynyt lapsi, uusi elämä näytelmän loppukohtauksessa antaa sovituksen, koska sovitus pitää olla varsinkin tällaisen todellisuusnäytelmän sanomalle ja lopulle. Mutta lähdemmekö me, katsojat, koteihimme sovituksen saaneina? En minä. Jaloissani hulmuaa huhtikuun viima ja iltayön humalaiset torisankarit. En ajattele muuta kuin Bussia, kunpa se tulisi pian, miksei se jo tule ja että jokainen bussikuski on enemmän kuin fiktiiviset henkilöt. Bussin odotus vie näytelmän tomut päästäni kuin myös kylmä ilma ja huomenna tuskin muistan koko näytelmää tai saati sen sanomaa. Mikä se olikaan? Olisiko se muistutus siitä, että yksin olet ihminen vaikka perhekuntasi keskellä vaikka välillä, harhaisesti, sen unohdat. Kuten näytelmässä perheen äiti herää vanhana rouvana, sydänkohtauksen saaneena, kysymykseen: Kuka minä olen, mitä minä haluan. Kysymykset mitkä kuuluisi esittää itselleen läpi elämän, jokaisessa elämänvaiheessa. Kuka olen, missä olen, mihin olen menossa vai seisonko paikallani. Syytänkö olosuhteita, syytänkö kanssaihmisiäni, syytänkö yhteiskuntaa?? Mene itseesi ihminen ja katso peiliin, niin että myös näet kuka sieltä katsoo takaisin. Siis puuttuiko taika, missä on taika. Missä on se todellisuuden taso jossa toivo, ilo, mielikuvitus luovat todellisemman maailman kuin sinun päässäsi syntyvä, Juha Jokela? Vai oliko se siellä sittenkin, rivien välissä, roolihenkilöiden lihassa ja veressä? Tai meidän katsojien silmissä, ymmärryksessä? Riitta Penttinen 32

33 HALLITUKSEN PÄÄTÖKSIÄ Johtuen kesätauosta, hallitus on pitänyt ennen kesää vain yhden kokouksen sekä yhden sähköpostikokouksen hallitus keskusteli mm. kansanedustajien vierailusta 24.4 Taimissa sekä STEA:n (entinen RAY) edustajan vierailusta Ruusantalossa. Aila Dündar-Järvinen hallituksen puheenjohtaja Vieraaksemme tuli seitsemän kansanedustajaa ja heidän yhteyshenkilönsä. Kansanedustajien kanssa keskusteltiin yhdistyksemme toiminnasta ja tarpeista, talon kunnosta ja ongelmistamme saada yhteyttä STEA:aan. Vierailu poiki iloksemme kansanedustajien yhteydenottoja ministeriöön ja sitä kautta STEA:aan. Sen jälkeen vierailuihin saatiinkin vauhtia. STEA:n investointiosastolta kävi henkilö Taimissa paikan päällä ja Tiina Kopalainen ja Ritva Merinen kävivät tapaamassa Helsingissä STEA:n valmistelijaa. Siellä käsiteltiin hakemusten tekemistä ja saatiin ohjeita niiden täyttämiseen. Asioita on varmasti nyt helpompaa hoitaa, kun on tavattu henkilökohtaisesti. Taimi ry:n hallitus käsitteli myös kevään hakemuksia STEA:aan. Valitettavasti Taimin hakemat Suomi 100- hankkeet eivät tulleet hyväksytyksi STEA:ssa. Toiminnanjohtaja kertoi, että lähetettiin STEA:aan investointihakemus talon julkisivun kunnostamiseen ja kohdennettu toiminta-avustus. Lisäksi toukokuun loppuun mennessä tehtiin STEA:lle vuosiselvitys vuodelta Kokouksessa hyväksyttiin myös Taimille 35 uutta jäsentä. Tervetuloa toimintaan mukaan! Taimissa kävi huhtikuussa vierailulla seitsemän Pirkanmaalaista kansanedustajaa. Yhteiskuvassa vasemmalta Sami Savio, Taimin toiminnanjohtaja Tiina Kopalainen, Jukka Gustafsson, Taimin hallituksen puheenjohtaja Aila Dündar-Järvinen, Tiina Elovaara, Pia Viitanen, Pauli Kiuru, Sari Tanus ja Satu Hassi. Hallitus piti 26.6 sähköpostikokouksen, aiheena oli Mielenterveysyhdistys Taimi ry:n uuden siivoojan tehtävän täyttäminen. Edellinen siivoojamme aloittaa opinnot alkusyksyllä, joten valinnalla oli kiire. Uusi siivooja aloittaa elokuun alussa. 33

34 Retkipäivä Taimilaisten kesäretki suuntautui tänä vuonna Suomenlinnaan. Bussilastillinen porukkaa starttasi aamulla sateisesta Tampereesta kohti sateista Helsinkiä. vesisateen välissä Vettä tuli automatkalla tosi paljon, mutta säänhaltijat eivät pettäneet tälläkään kertaa. Taimilaisten saapuessa satamaan kohti Suomenlinnaa, sade keskeytyi - jatkuakseen jälleen muutaman tunnin päästä, kunhan kuivana pysyneet matkalaiset olivat kotiin lähtöä varten bussiinsa lastautuneet. Ihan sokerina pohjalla, kuten kuvista näkyy, myös aurinko paistoi! kuva: Arto Hell Tampereelta lähdimme Taimin Ruusantalon edestä kuva: Tiina Kopalainen Suomenlinna on Helsingin edustalla sijaitseva merilinnoitus. Suomenlinnan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1748 ja se tunnettiin vuoteen 1918 asti ruotsinkielisen nimensä Sveaborg pohjalta suomeksi Viaporina. Suomenlinna liitettiin vuonna 1991 Unescon maailmanperintöluetteloon. Suomenlinna on Suomen suosituimpia matkailukohteita. Suomenlinnassa sijaitsee myös vuonna 1971 perustettu Suomenlinnan vankila. Keskeinen osa muurien, vallien ja rakennusten korjaustyöstä tehdään vankityönä. Suomenlinnassa työskentelee 70 vankia. 34

35 Osa kävi tutustumassa sukellusvene Vesikkoon. Toiseen maailmansotaan osallistunut sukellusvene Vesikko on Suomenlinnan suosituimpia nähtävyyksiä. Entisöidyssä Vesikossa voi tutustua sukellusveneen ahtaisiin sisätiloihin, joissa noin 20 hengen miehistö työskenteli kymmenien metrien syvyydessä. kuva: Tomi Suomalainen kuva: Tomi Suomalainen kuva: Tomi Suomalainen Helsingin Suomenlinnassa sijaitseva evankelis-luterilainen kirkko. Suurimman osan historiastaan kirkko on toiminut armeijan omistamana varuskuntakirkkona. Nykyisin se kuuluu Helsingin tuomiokirkkoseurakuntaan. Suomenlinna on hyvä paikka bongailla lintuja. Tässä valkoposkihanhia poikueineen. Kuvateksteissä lähteenä Wikipedia. 35

36 Rocky Roadit Heli tarjoili kohtaamispaikan emännän tehtävistä pois jäädessään läksiäisiksi herkullisia Rocky Road-paloja. Tässä ohje meille kaikille jatkoherkutteluja varten: Ainekset: - suolapähkinöitä - turkinpippureita murskattuna - lakritsin paloja - keksin paloja - karkkeja maun mukaan - vaahtonameja ym. ym. mitä mieli laittaa Sulatetaan suklaata mikrossa tai vesihauteessa. Sattumat levitetään leivinpaperille suh tiuhaan reunalliseen peltiin tai vuokaan tms. Suklaa valutellaan päälle tiiviisti. Voi kopautella ilmakuplia pois. Annetaan jäähtyä ja jähmettyä rauhassa. Leikataan paloiksi veitsellä ja tarjoille. Suklaaksi käy kaupan tumma suklaa tai maitosuklaa. Raakasuklaaversionkin voi tehdä, jolloin sokerin määrään pääsee vaikuttamaan. 36

37 S a r j a k u v a t 37

38 Taimissa tapahtunutta kuva: Ritva Merinen Taimin vapaaehtoiset LOUNAALLA JA LEFFASSA Taimin vapaaehtoisten kevään virkistäytymispäivänä kävimme yhdessä lounaalla Ravintola Haraldissa. Sen jälkeen nautimme kävelykadulla jälkkärijätskit ja menimme elokuviin katsomaan Pirates of the Caribbean 5. Kiitokset jälleen kerran kaikille vapaaehtoisille! Haluatko liittyä Taimi ry:n jäseneksi? Yhdistyksemme vuosijäsenmaksu on 12 /vuosi. Ainaisjäsenmaksu on 75. Tukijäsenmaksu on 120. Jäsenmaksun voi suorittaa tilillemme FI Muista laittaa tiedonantoja-kohtaan osoitetietosi ja syntymävuotesi. Yhdistys ei anna/myy tietojasi kenellekään muulle. Jäsenmaksuun kuuluu yhdistyksen tarjoama toiminta ja neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Kipunoita-lehti. Jäsenmaksun voi suorittaa myös käteisellä Taimi ry:n toimistossa. 38

39

40 Ellei vastaanottajaa tavoiteta, pyydetään lähetys palauttamaan osoitteella: Mielenterveysyhdistys Taimi ry., Ruusantalo, Koulukatu 11, Tampere